maanantai 30. marraskuuta 2020

Kuukausikatsaus: marraskuu 2020

   



Marraskuun nettotulot:
 
Palkka (netto): 2530€

Menot:
  Elintarvikkeet: 632€ 
  Bensa: 0€
  Laskut: yhtiövastike 315,41e   
               puhelinlasku 21,90€
  Muut:   perheen yhteiselle tilille 230€ 
               vaatteita 117€
               ulkona syöminen 11€

KULUT YHTEENSÄ: 1328€

TULOT - MENOT: 2530€ - 1328 = 1202€

SÄÄSTÖPROSENTTI: 1202€ : 2530€ = 47,5%

Nettotuntipalkka: 1202€ : 170h = 7,0€/h

ETF-sijoituksiin yhteensä: 2722€ (sxr8 + eunl + is3n)

Varat:
Käteinen: 2796€
Rahasto- ja ETF-sijoitusten arvo: 73 880€ (muutos viime kuusta: +9020€)
Asuntolaina on maksettu. Muutakaan lainaa ei ole. Asuntoa en edes laske varallisuudeksi. Asunnon voi juoda, muttei sitä voi syödä. Asunto on kuluerä. Vain likvidit varat tuovat elämään vapautta.  
Likvidit varat yhteensä: 76 676€ (muutos viime kuusta: +8382€)
 

Ajatuksia menneestä kuukaudesta:
Kuukausi sujui menojen puolesta melko tavanomaisesti mutta säästöprosentti oli tavallista parempi (47,5%). Tässä kuussa sain siis säästöön lähes puolet nettopalkasta. Toisin sanoen tämän kuun säästöjen avulla eläkkeen alkamispäivä aikaistui noin kuukaudella, vaikken edes olettaisi koskaan saavani reaalituottoja tämän kuun sijoituksille. Salkku on nyt lähes 74 000€ ja nousua tapahtui tässä kuussa huimat 9020€. Lisäksi myin Seligsonin Suomi-rahastoa 900€ edestä ja ostin niilläkin rahoille S&P 500 -indeksiä SXR8-etf:n avulla.Tilillä oleva raha alkaa olla vähissä ja ensi kuun palkasta menee lähes puolet veroa, sillä asetin ansiotuloveroprosentin tälle vuodelle liian alas. Ensi kuussa en siis todennäköisesti saa kovinkaan kummoista summaa sijoitettua. Töiden puolesta tämä kuukausi oli raskas ja ensi kuu tulee olemaan vielä kiireisempi. Tammikuusta lähtien saattaa vähän helpottaa.

sunnuntai 29. marraskuuta 2020

Onko FIREn tavoittelu merkki pakko-oireista?

 


Aloitin tämän blogin kertomalla, että terveyteni heikentyi nopeasti vuonna 2019. En ainakaan vielä kirjoita tuosta kokemuksesta. Sen sijaan kerron, mitä siitä seurasi.

Vuonna 2019 sairastuin ja pelkäsin kuolevani. Stressitasot tietysti nousivat korkeiksi ja yritin lähinnä vain selviytyä psyykkisesti päivä kerrallaan. Samoihin aikoihin kaksi lähimmäistäni kärsi pahoista terveyshuolista. Huomasin, että asioita on jossain määrin helppo paeta töitä tekemällä. Elin pitkään kovassa stressissä ja ahdistuksessa. Sain myös rajun paniikkikohtauksen. Lisäksi muutamana yönä heräsin siihen, että olin hikoillut yövaatteeni  aivan märiksi. Vaihdoin vaatteet ja jatkoin unia. Heräsin siihen, että tärisin kylmissäni. Samalla kadotin ruokahalun, jota paikkasin syömällä paljon suklaata ja muita herkkuja. 

Terveydentilani parani ajan saatossa ja lääkäreiden mukaan olen nyt terve. Ongelma vain on, etten kykene täysin uskomaan sitä. Usein ajattelen, että mitä jos sisälläni sittenkin kytee vakava sairaus, joka tulee esiin vielä myöhemmin. 

Kävin jokin aika sitten lääkärissä. Täytin kyselyt liittyen ahdistuneisuuteen, masennukseen sekä pakko-oireisiin. Tuloksena oli, että olen kohtalaisesti ahdistunut, minulla on lieviä masennuksen oireita ja merkittäviä pakko-oireita. Pakko-oirekyselystä (OCI-R) sain 22 pistettä ja nyt uudelleen sen tekemällä sain 21 pistettä. Yli 20 pistettä on merkittävien pakko-oireiden raja. Olen siis juuri ja juuri tuon rajan yläpuolella. Testi on suuntaa antava, mutta hämmästyksekseni lääkäri ehdotti siirtymistä ssri-lääkitykseen.    

Tämä ehdotus tuli täysin puun takaa. En koe olevani psyykkisesti sairas. Koen, että meneillään on todella stressaava elämänvaihe, ja seurauksena on kaikenlaista psyykkistä oireilua. Uskon saavani mielialani kuntoon tekemällä muutoksia elämääni. Pillereitä en todellakaan aio ruveta popsimaan.

Ennen lääkärin kanssa jutustelua en ollut edes ajatellut, että kärsisin pakko-oireista. Olen toki tiennyt, että minulla niitä on aina jonkin verran ollut. Esimerkiksi lapsena toistelin usein erilaisia numerosarjoja mielessäni. Asiaa nyt enemmän pohdittuani on pakko kyllä todeta, että pakko-oireet ovat lisääntyneet vuoden 2019 tapahtumien jälkeen. Olen vasta viime päivinä havahtunut, millaisia pakko-oireita minulla onkaan. Olen tehnyt niitä niin alitajuisesti, etten niitä juuri ole edes tiedostanut. Tässä lista pakko-oireistani:

Tarkistan useaan kertaan, että ovet menevät varmasti lukkoon. Tarkistan useita kertoja, että laskujen viitenumerot ovat oikein. Nakutan välillä hampaillani tiettyä numerosarjaa tietyllä rytmillä (tätä ei edes vaimoni ole huomannut). Tarkistan jääkaapin oven kun käyn yöllä vessassa ja juon vettä. Varmistan, että vesihana menee kiinni (useimmiten 3 kertaa). Parkkeerattuani auton, tarkistan perusteellisesti, että valot eivät jääneet päälle. Samoin startatessani auton tarkistan  käsijarrun useita kertoja. Varmistan hyvin huolellisesti, että herätyskellon herätys on varmasti päällä. Tarkistan useita kertoja, että kaikki tavarat ovat mukana, kun lähden esimerkiksi töistä tai harrastuksista. 

Näitä pakko-oireita minulla on vain kun olen yksin ja vain näissä tietyissä asioissa. Muut eivät siis niistä tiedä (esimerkiksi töissä). Vaimokaan ei niitä pahemmin ole huomannut. Lisäksi  minulla on olo, että kykenisin ne lopettamaan milloin vain. Oireilu on myös määrältään niin vähäistä, että koen kyselyn tuloksen olevan kohdalllani väärä. 

Tämän lisäksi silloin tällöin huomaan ajattelevani, että miten noloa olisi, jos nyt yhtäkkiä löisin tai sylkäisisin keskustelukumppaniani (esim töissä). Näihin ajatuksiin ei liity aggressiota vaan ne ovat tietynlaisia pelkoja siitä, että menetän itsekontrollini ja teen jotain sosiaalisesti täysin peruuttamatonta, jota ei voisi enää millään paikata. Kuulemma tämän tyyppiset ajatukset ovat yleisiä pakko-oireita. Minulla niitä esiintyy kyllä hyvin harvakseltaan.

Olen aina pitänyt näitä oireita täysin harmittomina ja lähinnä vain huvittavina. En aina edes huomaa niitä tekeväni. Lääkärin mielestä ne liittyvät siihen, että en kykene vieläkään ajattelemaan, että olisin jo terve. Olen itse aikalailla eri linjoilla. Aikaa noihin pakko-oireisiin ei mene paljon mitään ja ne liittyvät lähes pelkästään yllä kirjoittamiini asioihin. Minulla pakko-oireet eivät esimerkiksi liity lainkaan hygieniaan tai siihen, että tavarat pitäisi olla tietyssä tarkassa järjestyksessä. 

Vastaamon sivuilta luin tänään, että kohtuuton säästäväisyys on myös yksi pakko-oireisen häiriön ilmenemismuoto. Aloin miettiä, että onko taloudellisen riippumattomuuden tavoitteluni merkki mielenterveyden häiriöstä? Palaan tähän asiaan kirjoituksen loppupuoliskolla. 

Ahdistus, stressi ja masennusoireet

Pakko-oireiden lisäksi olen yhä usein ahdistunut ja stressaantunut. Ahdistus ilmenee usein esimerkiksi töissä niin, että välillä on olo, etten saa hengitettyä normaalisti. Pahimpina hetkinä tuntuu, että olen joutunut patoamaan ahdistusta sisääni niin pitkään, että jonain hetkenä joko luhistun tai räjähdän. Tämän lisäksi en siedä enää esimerkiksi melua samalla tavalla kuin ennen. Lisäksi meinaan hermostua nykyään melko herkästi vaikka olen luonteeltani rauhallinen. Töissä patoan tuon hermostuneisuuden sisääni. Töissä ahdistusta, levotonta oloa ja hermostuneisuutta aiheuttavat loputon kiire, jatkuvat keskeytykset ja hirveä lista erilaisia työtehtäviä.

Olen huomannut, että on vaikea olla samaan aikaan ahdistunut/pelokas ja vihainen. Tunnenkin silloin tällöin vihaa ja katkeruutta, jota en yleensä osaa paikallistaa keneenkään tiettyyn henkilöön. Toisaalta pelkään menettäväni kontrollin, jos joku kysyy, miten jaksan/menee. Yleensä tuo on helppo kuitata sanomalla että ihan hyvin. Yhtenä päivänä sitä kuitenkin minulta kysyttiin todella aidosti tarkoittaen. En kyennyt hoitamaan tilannetta kovinkaan viileästi...

Lisäksi urheilua harrastaessani sykkeeni ei enää tunnu palautuvan samalla lailla kuin ennen, vaan se pysyy koko ajan melko korkealla. Välillä tulee todella heikko olo, pyörryttää, pumppu hakkaa todella lujaa, naama menee vitivalkoiseksi, raajat menevät täysin voimattomiksi ja kädet tärisevät.  Olo normalisoituu vain jos makaan paikallani 10-15 minuuttia. Jos koitan nousta ylös tuota ennen, tuntuu, että taju lähtee hetkenä minä hyvänsä. Lisäksi on erilaisia kipuja, jumeja ja oireita lihaksissa.

Arkiaamuisin on usein olo, etten jaksaisi nousta. Lisäksi palelen nykyään herkästi, mikä on varmaankin merkki liian vähäisesta nukkumisesta. 

Tiivistettynä voisi todeta, että olen ajanut itseni aika loppuun. Ensin tein FIREnkiilto silmissä kahta työtä parin vuoden ajan, jonka jälkeen sairastuin. Sairastumiseni jälkeen en ole pysähtynyt vaan lähinnä koittanut pitää itseni kiireisenä. 

Voisiko elämän kenties elää hieman helpomminkin? Miksi tavoittelen niin vimmatusti taloudellista riippumattomuutta? Onko sekin osa pakko-oireitani? Itseään on vaikea objektiivisesti analysoida, mutta oma kokemukseni on, että oma työni ja alani on aivan liian kuluttava. En tule jaksamaan tällä alalla eläkeikään saakka. Toisaalta nyt olisi hyvä hetki todeta, että olen löytänyt omat jaksamisen rajani, ja tehdä jatkossa vähemmän töitä. Saattaisin jopa nauttia työstäni kun stressitasot laskisivat. Ehkäpä ajatukset siitä, etten sittenkään ole terve, samalla vähenisivät. 

Koen, etten ole psyykkisesti sairas. Koen, että olen reagoinut terveellä tavalla henkisesti raskaisiin asioihin. Lisäksi koen, että yhteiskunta (työni) ei ole terveellä pohjalla. Krishnamurtin sanoin: it is no sign of health to be well adjusted to a profoundly sick society. Ainakin omassa työssäni on moni asia vialla. En ole työpaikallani ainut, jolla on vaikeaa jaksamisen kanssa. Useampi on kokenut jonkin asteisen burn-outin jossain vaiheessa työuraansa. Toisaalta on ristiriitaista tehdä hulluna töitä, jotta voisi myöhemmin tehdä vähemmän töitä. Olen kuitenkin liian kärsimätön, jotta olisin voinut kasvattaa salkkuani esimerkiksi vain 300€/kk. Olen ihan tyytyväinen, että olen väkisin painanut töitä niin paljon, että nyt salkun koko on jo ihan mukava. Korkoa korolle alkaa jo purra tässä mittaluokassa.

En kertonut lääkärilleni säästeliäisyydestäni. Veikkaan, että sekin ominaisuus olisi tulkittu suoraan pakko-oireeksi. Pakko-oirekyselyssä oli kysymyksiä myös tavaran hamstraamisesta. Niihin oli vaikea vastata, sillä omistan vähän tavaraa. Minimalistina elämä tuntuu kevyemmältä. Toisaalta kaapeista löytyy kaikenlaista turhaa krääsää, lippua ja lappua. Itse pistän sen kyllä melko puhtaasti laiskuuden piikkiin. 

Lääkärin mukaan syytä pakko-oireisiin ei tiedetä, mutta stressi kuulemma pahentaa niitä. Syy voi olla geneettinen tai syitä voi olla esimerkiksi lapsuusajan traumat ja kokemukset. Oma lapsuuteni oli kyllä melko ahdistava. Tunnelma perheessäni oli kireä ja ongelmista vaiettiin. Murheellisten laulujen maa -kappale oli jossain määrin oma lapsuuskokemukseni. Minun roolini perheessäni oli sivustakatsoja. Vetäydyin omiin oloihini ja yritin keskittyä harrastuksiini. Hoidin koulut ja muutkin vastuut kunnolla, koska en halunnut enempää keikuttaa uppoavaa venettä. Kaipasin VAPAUTTA. Ajattelin teininä, etten itse hanki ehkä koskaan perhettä, sillä en halunnut enää koskaan joutua samanlaiseen henkiseen vankilaan. En halua nyt isänä siirtää samanlaista kireää tunnelmaa ja ahdistusta tyttärelleni.

Minulla on yhä aika vahva vapauden kaipuu. Mietin, voisiko syynä olla lapsuusajan kokemukseni. FIREn tavoittelu saattaa ainakin jossain määrin olla minulla yritys saada hankittua tuo epämäääräinen vapaus. 

Toisaalta olen hyvin pienestä pitäen ollut todella säästeliäs ja kuluttanut rahaa harkiten. Koen, että se on enemmänkin ominaisuus, ei vika tai sairaus. Toki ymmärrän, että vain pienellä joukolla ihmisistä psykologinen profiili on sellainen, että se mahdollistaa ison säästöprosentin. Pitää olla melko eksentrinen luonne, että jaksaa säästää ja sijoittaa vuosikymmeniä firen saavuttaakseen. Uskon, että tämä on aika pitkälti geneettistä.

Kirjoituksesta tuli epämääräinen ajatusten virta, josta puuttuu punainen lanka. Se saa jäädä tällaiseksi, sillä  minulla ei edelleenkään ole vastauksia, mikä asia johtuu omalla kohdallani mistäkin. Yritän pikkuhiljaa opetella rennompaa elämää. Töitä riittää paljon vielä kesään saakka. Ottamani lisätyöt aion hoitaa sinne saakka, mutta samalla yritän saada stressitasoja hieman alemmas.

torstai 26. marraskuuta 2020

Markkinanäkemykseni - Den glider in



Tämäkään kirjoitus ei ole sijoitussuositus. 

Ajattelin, että selkeytän omaa tämän hetken markkinanäkemystäni blogikirjoituksen avulla. Saatan toki olla täysin kuutamolla, mutta tässä tulee omat mutuiluni asiasta.

Maaliskuussa 2020 koko maailma tuntui menneen paniikkiin. Muistan, että itselläni oli aika epätodellinen fiilis, kun katselin poliitikkojen ja muiden ihmisten reaktioita ympärilläni. Mietin, olenko minä vai maailma tullut hulluksi. En olisi kuuna päivänä uskonut, millaisia sulkutoimia ja rajoituksia kokonaiset valtiot ottavat käyttöön hyvin lyhyessä ajassa Koronan takia. Ihmisten pelot ja valtioiden toimet vaikuttivat omasta mielestäni ylimitoitetuilta, varsinkin kun huomioi, millaista tuhoa toimet aiheuttavat talouksille sekä ihmisten mielenterveydelle. Samoin pörssikurssien sukellus tuntui absurdilta. Uskalsin sijoittaa osakemarkkinoille (ehkäpä tietämättömyyttäni) itselleni isoilla summilla, sillä ajattelin, että Korona tulee olemaan vain pieni sivunootti tai anekdootti ihmiskunnan isossa tarinassa.

Sittemmin pörssikurssit ovat palautuneet, mutta ihmisten koronapelot ovat yhä mielestäni melko isot. Monet esimerkiksi aikovat viettää joulun vain ydinperheen kesken. Suomalaisista on tullut yhä mökkihöperömpiä ja kaikenlainen psyykkinen pahoinvointi sekä syrjäytyminen on luultavasti lisääntynyt. Samaa voidaan varmaan sanoa hyvin monen muunkin maan kansalaisista.

Rokoterintamalta on kuitenkin kantautunut paljon hyviä uutisia. Ensi vuonna todennäköisesti saadaan ehkäpä jopa useampi rokote markkinoille. Tämän hetken tilanne muistuttaa mielestäni 1990-luvun lamaa. Mieliala on apea, sisäänpäin kääntynyt ja lamaantunut. Jos ja kun Korona-rokote saadaan aikanaan markkinoille, saattaa seurauksena olla samanlainen euforia, kuin mitä vuoden 1995 jääkiekon MM-kulta aiheutti suomalaisissa. Tai ehkäpä globaalisti tunnelma on sama kuin Neuvostoliiton hajottua tai kun ihminen ensi kertaa käveli kuussa. Joku uhkarohkea saattaisi jopa verrata tilannetta maailmansotien jälkeen seuranneisiin nousukausiin.

En usko hetkeäkään, että esimerkiksi matkustelu pysyvästi vähenisi Koronan takia. Sen sijaan näen, että työmaailmassa moni asia saatetaan tehdä fiksummin ja tehokkaammin. Kun palataan ”vanhaan normaaliin”, ihmiset saattavat hyvinkin laittaa kulutusmaniavaihteen päälle. Ilmiö saattaa muistuttaa laihduttamista, jossa pitkän dietin jälkeen ratketaan syömään kahta kauheammin. Tehdään paljon ulkomaanmatkoja, tavataan sukulaisia, käydään elokuvissa, ravintoloissa, kuntosaleilla ja kylpylöissä. 

Tämän lisäksi monet maat Yhdysvaltojen lisäksi ovat poliittisesti ottaneet askeleen tai parikin vasemmalle. Saattaa hyvinkin olla, että keskuspankkien elvytyksen lisäksi kokonaiset valtiot rupeavat elvyttämään yhä enemmän ja investoimaan velkarahaa erilaisiin projekteihin. Osa näistä projekteista on helppo myydä kansalle esimerkiksi ilmastonmuutoksen vastaisina toimina. 

Rahalla läträäminen saattaa siis lisääntyä lähivuosina. Tämän luulisi nostavan muun muassa pörssien arvostustasoja ja laittavan ainakin hieman inflaatioon vauhtia. Pörssit eivät välttämättä reaalisesti tuota kovinkaan merkittävästi, mutta oma veikkaukseni on, että isompia romahduksia ei näiden voimien vaikutuksesta todennäköisesti nähdä. 

Olen ”all in” osakemarkkinoilla, joten se saattaa vaikuttaa kykyyni analysoida globaalia kehitystä objektiivisesti. Vuosien päästä voikin olla mielenkiintoista palata tähän markkinanäkemykseeni ja katsoa, kuinka metsään se menikään.

maanantai 23. marraskuuta 2020

Pakka levällään

 


Sijoitusteni allokaatio-ongelma ja sen ratkaiseminen pyörii yhä mielessä. Päätinkin, että turha kirjoittaa tässä kohtaa ylös mitään lukkoon lyötyä suunnitelmaa, kun tuntuu ettei mihinkään ole tyytyväinen. Tässä kuitenkin tämän hetken mietinnät, jotka saattavat kyllä muuttua matkan varrella milloin vain:

Haluan mahdollisimman nopeasti sijoitusten allokaation lähemmäs globaalin indeksin allokaatiota. Koska USA on selvässä alipainossa (sitä on arviolta 43% sijoituksista) aion tankata S&P 500 -indeksiä SXR8:n avulla nyt niin pitkään, kun tuntuu hyvältä. Veikkaan, että ainakin 50% haluan saada täyteen. Tuon tavoitteen saavuttamisessa menee monta kuukauttaa ja useita tuhansia euroja. Tämän jälkeen voisi sitten alkaa taas tankata EUNL:ää, jonka sisältämät maakohtaiset allokaatiot elävät kätevästi itsekseen vuosikymmenien aikana maailmalla tapahtuvien muutoksien mukana.

Tähän asti olen pitänyt Yhdysvaltoja hieman alipainossa, koska olen halunnut ostaa edullisempia indeksejä. Nyt on kuitenkin nöyrryttävä ja todettava, että passiivisena indeksisijoittajan minulla ei ole yhtään sen enempää tietoa markkinoista kuin suurilla massoillakaan. Uskon, että markkina on minua viisaampi. Köyhänä minulla ei ole yksinkertaisesti varaa ottaa näkemystä. Saattaa hyvinkin olla, että USA jatkaa maailman talouden veturina vielä monta vuosikymmentä ja että esimerkiksi Kiina kommunistisena valtiona ei tule pärjäämään USA:lle. S&P 500 on tuottanut viimeisen 150 vuoden aikana annualisoidusti 7% vuodessa INFLAATION PÄÄLLLE. Vuosien 1980-2020 välillä vastaava lukema on huimat 8,5%. Melko vakuuttavia tuottoja, pakko myöntää. Sen sijaan Euroopasta tulee itselleni mieleen lähinnä stagnaatio. Juurikin Eurooppa minulla on ylipainossa (erityisesti Pohjoismaat) ja tietysti kehittyvät markkinat.

Erinomaisen tuottohistorian lisäksi itseäni miellyttää tuossa SXR8:ssa sen koko (40 miljardia dollaria) sekä todella alhaiset vuosittaiset juoksevat kulut (0,07%).

Saattaa olla, että tämän kirjoitettuani, USA alituottaa esimerkiksi seuraavat kymmenen vuotta. Tällä ei sinänsä ole väliä, sillä minulla on muu maailma jo ylipainossa, eli sitä kautta saan sitten ylituottoa USA:n verrattuna. 

Tämän lisäksi pidän mielen avoinna kurssiromahduksien suhteen. Saatan pörssiromahduksissa myydä tuolloin tappiolla olevia rahastoja (jotka jo nyt tuntuvat virhesijoituksilta) ja ostaa niillä rahoilla esimerkiksi SXR8:aa tai EUNL:ää. Tämäkin riippuu romahduksen luonteesta ja siitä, kuinka isoa volatiliteettia on ilmassa. Kymmenen prosentin kurssinvaihtelut päivässä hankaloittavat perinteisten rahaston myyntejä kun myyntihinnasta ei ole mitään tietoa.

Katsotaan, mitä tulevat kuukaudet teen. Mutta näillä mennään kunnes taas toisin päätän. 

lauantai 21. marraskuuta 2020

Kummallista matematiikkaa - Miksi sijoitan isosti vaikka osakkeet ovat kalliita?

 


Olen jo pitkään painiskellut sen kanssa, että osakkeet ovat kalliita ja täten tuotto-odotuskin on lähtökohtaisesti huono. Miksi siis olen ”all in” osakemarkkinoilla ja pyrin sijoittamaan kaiken ylimääräisen rahan mahdollisimman pian osakemarkkinoille? Lopulta tämäkin dilemma kiteytyy melko yksinkertaiseksi matemaattiseksi laskuharjoitukseksi.

Hilda Hidas ja Kari Kärsimätön

Oletetaan kaksi henkilöä: Hilda Hidas ja Kari Kärsimätön. Kari saa jollain tempulla hommattua itselleen 72 000e käteistä ja päättää sukunimeään kunnioittaen sijoittaa sen heti osakemarkkinoille, vaikka tietääkin, että osakemarkkinoiden arvostuskertoimet ovat historiallisen korkeat. Kari ei tämän jälkeen sijoita enää uutta rahaa markkinoille, mutta antaa jo sijoittamansa rahan kasvaa korkoa korolle 30 vuoden ajan. Hän saakin tuolle sijoitukselle keskimäärin 4% vuosittaisen reaalituoton. 72 000 euron alkupotti on 30 vuoden loputtua muuttunut 233 500 euroksi. Tämä luku on inflaatiokorjattu.

Hilda Hidas aloittaa sijoittamisen tyhjällä salkulla. Hän tuumii, että osakkeet ovat kalliita, joten hän päättää sijoittaa vain 200e kuukaudessa osakemarkkinoille. Varaa olisi kyllä sijoittaa enemmänkin. Hilda päätyy sijoittamaan 30 vuoden ajan ja hän pitää kuukausittain sijoittamansa summan vakiona eli 200 eurossa (tehden kylläkin siihen aina vuosittain inflaatiokorotuksen). Hilda päätyy 30 vuoden aikana sijoittamaan yhteensä 72 000e omia rahojaan osakemarkkinoille eli yhtä paljon kuin Kari. Karin tavoin myös Hilda saa keskimäärin 4% vuosittaisen reaalituoton. Hildan sijoitussalkun koko 30v jälkeen on kuitenkin vain 137 500e eli 96 000e pienempi kuin Karilla. 

Miksi Hilda häviää niin paljon tuotoissa?

Hilda häviää 96 000e verran tuotoissa, koska hänen osakemarkkinoille laittamansa 72 000 euron kokonaispotti on osakemarkkinoilla keskimäärin vain 15 vuoden ajan, kun taas Karin 72 000e potti on osakemarkkinoilla 30 vuoden ajan. Toisella tavalla ajateltuna Hildalla on 36 000e potti markkinoilla 30v ajan. 

Paljonko paremman tuoton Hilda tarvitsee voittaakseen Karin?

Entäpä, jos Kari sijoittikin historiallisesti katsoen huonoon aikaan? Mitäpä jos Karin sijoitusuran alun jälkeen alkoikin pitkä laskumarkkina, josta hän olisi hyötynyt sijoittamalla rahat hitaasti markkinoille kuten Hilda? Eli kuinka paljon paremman vuosittaisen keskimääräisen tuoton Hilda tarvitsisi lopulta täpärästi voittaakseen Karin 30v sijoitustaipaleeen jälkeen? Vastaus on, että Hilda tarvitsisi 7% vuosittaisen reaalituoton päihittääkseen Karin, joka sai 4% vuosittaisen reaalituoton. Tämä 7% vuosittainen reaalituotto kasvattaisi Hildan salkun 30 vuoden sijoitusuran lopuksi 235 200 euron kokoiseksi, jolloin hän voittaisi Karin täpärästi 1700 eurolla. Tosin kuukausittaisessa sijoittamisessa on yleensä aina kuluja, joten voitto ei välttämättä olisi edes varma. 

Paljonko on 3% parempi vuosituotto?

Sijoittamisessa kolme prosenttia parempi keskimääräinen vuosituotto 30 vuoden aikajaksolla tarkasteltuna on äärimmäisen paljon. Mikäli myös Kari olisi saanut saman 7% vuosittaisen reaalituoton 72 000e kertasijoitukselleen, olisi salkun koko 30 vuoden jälkeen huimat 548 000e eli noin 2,35 kertaisesti niin paljon kuin mitä Karin salkun koko oli neljän prosentin vuosittaisella tuotolla laskettuna. Kolmen vuosikymmenen aikaperiodilla on äärimmäisen harvinaista, että joku saisi vuosittain ylituottoa keskimäärin 3% verran.

Miksi sijoitan kuten sijoitan?

Näiden laskuesimerkkien takia sijoitan kaiken uuden rahan heti pörssiin välittämättä osakkeiden hintatasosta. Hitaasti rahat markkinoille sijoittamalla lyhentää aikaa, jonka rahat ovat kasvamassa korkoa korolle. Jotta rahat hitaasti markkinoille laskemisesta olisi hyötyä, vaaditaan paljon parempi keskimääräinen vuosituotto. En usko, että osaisin ajoittaa markkinoita niin taitavasti, että siitä olisi hyötyä pitkällä aikavälillä. 

Käyttämäni laskuesimerkit ovat aika äärimmäisiä, sillä harvalla on 72 000e käteistä, jonka voisi heti sijoittaa markkinoille. Suurin osa on pakotettu kuukausisijoittamaan. Mutta mielestäni nämä laskuesimerkit havainnollistavat hyvin sitä, että lopulta tärkeintä on aika markkinoilla. Ainakin, jos aika on tarpeeksi pitkä It`s not about timing the market, it`s about time in the market. 

Tämän takia itse sijoitan kuumeisen kiireisesti osakemarkkinoille. Nyt salkkuni on suunnilleen 72 000e eli sama kuin laskuesimerkeissäni käyttämäni summa. Tavoitteenani oli sijoittamisen aloittaessani minimissään 200 000e salkku inflaatiokorjattuna. Nyt saavutan sen 4% vuosittaisella reaalituotolla 26 vuodessa vaikken enää sijoittaisi lainkaan uutta rahaa pörssiin. Hyvin pitkällä aikavälillä globaalit osakemarkkinat ovat tuottaneet reaalisesti keskimäärin noin 5% vuodessa.

Kaiken tämän lisäksi tulevia arvostustasoja on vaikea ennustaa. Osakemarkkinat voivat olla kalliit jopa useiden vuosikymmenien ajan. Lopulta vuosituotot asettuvat todennäköisesti kuitenkin historialliseen keskiarvoonsa. Näin on ainakin globaalisti käynyt aina aiemmin hyvin pitkällä aikajänteellä mitattuna.

Tutkimusten mukaan osakemarkkinoiden kalleutta Capella tai p/e:llä mitattun ei voi käyttää ajoittamiseen. Jälkikäteen se tietysti on helppoa. Tämän takia pyrin sijoittamaan yhä enemmän, jos vain kykenen, silloin kun osakkeet tuntuvat kalleilta. Jos tulee romahdus, riittää minulle ehkä vähän pienempikin kuukausittainen sijoitussumma. Miksi näin päin? Siksi, että itselleni tärkeintä on ainoastaan salkun euromääräinen koko joskus hamassa tulevaisuudessa. Jos osakkeet ovat kalliita ja tuotto-odotus on täten heikko, pääsen tavoitteeseeni vain, jos sijoitan enemmän. Jos osakemarkkinat romahtavat, paranee tuotto-odotus. Tällöin voin oletusarvoisesti päästä tavoitteeseeni vähän vaatimattomammillakin kuukausittaisilla summilla.

 

perjantai 20. marraskuuta 2020

Sanoo yhtä, tekee toista

 


Pieni päiväkirjanomainen päivitys tämän päivän säädöistä.

Niinhän siinä sitten kävi, etten kuitenkaan jaksanut odottaa ensi kuun puolelle. Ostin tänään S&P 500 -indeksiin sijoittavaa SXR8-ETF:ää 6kpl eli noin 1800 eurolla. Samalla laitoin myyntiin Seligsonin Suomi-rahastoa alle 1000 eurolla. 

Tammikuussa aion myydä Seligsonin kehittyvät markkinat -rahastoni ja hieman Phoebus rahastoa, jälleen alle 1000 eurolla, jotta vältyn verojen maksulta. 

Nyt sain nuo SXR8-ostot alta pois, joten voin keskittyä tulevat vuodet tankkaamaan EUNL:ää kuukausisäästön kautta. Tässä linkki tuohon eunl:ään:

https://www.blackrock.com/fi/yksityinen-sijoittaja/tuotteet/251882/ishares-msci-world-ucits-etf-acc-fund

EUNL:ssä USA on noin 65% painolla tällä hetkellä, joten sijoittamalla tuohon ETF:n saan ihan mukavasti lisättyä salkkuni altistusta Yhdysvaltoihin sekä myös S&P 500 -indeksin yrityksiin.

Uskon, että yhdysvaltalaisilla yrityksillä on hyvä tulevaisuus myös kymmenien vuosien aikajänteellä. Yhdysvalloissa on ihmisillä kova työmoraali ja politiikassa mennään yleensä bisnes edellä tai ainakin se vahvasti huomioiden. Lisäksi koko maan historiallinen kehitys perustuu ajatukselle siitä, että kenellä tahansa pitää olla vapaat kädet yrittää ja menestyä. Myin Suomea ja ostin USA:a. Se kertonee aika paljon, millaisena näen Suomen tulevaisuuden ja vallitsevan ilmapiirin työn ja yrittämisen saralla. USA toimii sopivana hedgenä suomalaista sosialismia, yrittäjyyden väheksymistä ja yleistä flegmaattisuuutta vastaan.

keskiviikko 18. marraskuuta 2020

Muutos sijoitussuunnitelmaan



Tämä on vanha suunnitelma. Tässä on uusin sijoitussuunnitelmani:

https://faijanfinanssit.blogspot.com/2022/02/paivitys-sijoitussuunnitelmaan.html

Kuten aiemmin olen kirjoittanut, eivät rahasto- ja ETF-sijoitukseni ole globaalissa markkinapainossa. Oikea markkinapaino olisi tällä hetkellä tietääkseni sunnilleen:

Kehittyneet markkinat 74% (EUNL)

Kehittyvät markkinat 14% (IS3N)

Pienyhtiöt (IUSN) 12%

Jotta salkkuni pääsisi hieman lähemmäs tuota allokaatiota, teen seuraavat toimet:

Joulukuun alussa myyn Seligsonin rahastoja alle 1000 eurolla (kehittyneet markkinat ja hieman Phoebus-rahastoa). Tammikuussa myyn Seligsonin Suomi-rahastoa myöskin hieman alle 1000 eurolla. Nämä rahat sijoitan S&P 500 -indeksiin SXR8-ETF:n kautta. Kyseisessä rahastossa juoksevat kulut ovat vain 0,07%, kun ne esimerkiksi Seligsonin Kehittyvät markkinat -rahastossa ovat noin kymmenkertaiset. Salkkuni tarvitsee hieman lisää altistusta Yhdysvaltoihin ja erityisesti S&P 500 -indeksiin.

Tämän lisäksi sijoitan jatkossa vain EUNL:n. Jatkan EUNL:n sijoittamista kuukausittain niin pitkään, että kehittyvien markkinoiden (IS3N) sekä pienyhtiöiden (IUSN) osuus vastaa markkinapainoa. Näillä näkymin kehittyvät markkinat (IS3N) tulee takaisin kuukausisäästöön kun salkkuni koko on noin 100 000e ja pienyhtiöt (IUSN) kun salkkuni koko on noin 165 000e.

Eli lyhyesti: näillä näkymin sijoitan pelkästään EUNL:n ainakin 2-3 vuoden ajan. Tämän jälkeen sijoitan  EUNL + IS3N -komboon arviolta ainakin muutaman vuoden ajan. Lopuksi otan kyytiin myös IUSN:n, jonka jälkeen sijoitan vain EUNL + IS3N + IUSN -kolmikkoon markkinapainojen mukaisesti.

lauantai 14. marraskuuta 2020

Sijoitusvirheiden viilausta ja vetoomus Nordnetille

 


Salkku puhkaisi tässä kuussa uudelle kymmentuhatluvulle. Salkun koko on nyt 72 000e kun esimerkiksi tasan vuosi sitten se oli vain 32 000e eli 40 000e vähemmän. Sijoitukseni ovat jakautuneet eri palveluntarjoajille suunnilleen seuraavasti.

Nordnet 57 000e, Seligson 11 000e ja Osuuspankki 4 000e.

Nyt nuo Seligsonin ja ehkäpä myös Osuuspankin (passiiviset) rahastot ovat alkaneet hieman harmittamaan. Kun aloitin Seligsonin rahastoihin sijoittamisen, ei ETF:istä yleisesti Suomessa taidettu tietää kovinkaan paljoa ja itsekin pidin niitä hieman epäilyttävinä sijoituskohteina. Nyt nuo Seligsonin rahastojen kulut tuntuvat omaan makuuni kuitenkin hieman liian suurilta. 

Erityisesti Seligsonin Kehittyvät  markkinat -rahasto oli jonkinlainen virhesijoitus. Se on rahastojen rahasto ja esimerkiksi vuonna 2019 sen juoksevat kulut olivat 0,72% vuodessa. IS3N-ETF:n, joka sekin sijoittaa kehittyville markkinoille, juoksevat kulut ovat vain 0,18%. Maksan siis yli 0,5% vuodessa ylimääräistä tuosta Seligsonin Kehittyvät markkinat -rahastosta.

Suunnitelmana olisi myydä nuo Seligsonin Kehittyvät markkinat -rahaston omistukset ensi kuun alussa pois. Myyn ne pois kuukausisäästöpäivän tienoilla, jotta olisin maksimaalisen ajan koko ajan sijoitettuna. Myyn alle tuhannella eurolla, jolloin myynneistä ei tarvitse maksaa veroja. Saman aion todennäköisesti tehdä vuosittain muillekin Seligsonin rahastoille. Tässä Seligsonin rahastojen hinnasto:

https://www.seligson.fi/sco/suomi/hinnasto/

Koska Seligsonin salkun koko on nyt 11 000e, menee salkun myyntiin näillä näkymin yli vuosikymmen, jotta vältyn verojen maksulta. 

Suurta merkitystähän näillä viilauksilla ei kokonaistuoton kannalta ole, mutta psykologisesti on vahvempi olo sijoittajana, kun voi seistä kaikkien sijoituspäätöstensä takana.  Nuo Seligsonilta vapautuvat rahat aion allokoida maailmanindeksiin (EUNL, IS3N ja IUSN). Viimeinen niitti tämän päätöksen taustalla on se, että Lähitapiola osti Seligsonin tässä jokin aika sitten. Luottamus Seligsonin kilpailukykyyn heikentyi mielestäni tämän seurauksena. Rahastoja ei voi siirtää toiselle palveluntarjoajalle, toisin kuin ETF:iä, joten en halua jatkossa olla naimisissa Lähitapiolan kanssa. 

Tällä hetkellä ja jatkossakin olen ”all in” osakemarkkinoilla. Seligsonin rahastot toimivat itselleni myös pienenä hätäkassana, jos tulee yllättäviä rahatarpeita. Kun joskus aikoinaan Seligsonin salkku on teurastettu, saatan teurastaa myös Osuuspankin rahastot. Yhteensä niissä on yli 15 000e eli melko pitkäaikainen projekti tästä tulee, mikäli haluan välttää myynneistä koituvat verot. Eri asia on, olisiko sittenkin kannattavampaa myydä kaikki jo tänään ja sijoittaa vapautuva potti heti ETF:iin. ETF:iä en kuitenkaan lähtökohtaisesti haluaisi pitää varakassana, sillä niiden myynti on melko tyyristä (15e per myynti).

Sharevillen puolella on Nordnetille viety toivomus uudesta kuukausisäästö-ETF:stä, joka sijoittaisi MSCI ACWI IMI -indeksiin. Tuo indeksi kattaa koko globaalin osakemarkkinan sijoitusuniversumin: 

https://www.msci.com/documents/10199/4211cc4b-453d-4b0a-a6a7-51d36472a703

Mikäli tuollainen matalakuluinen fyysinen ETF saataisiin kuukausisäästön piiriin, muuttaisin siltä istumalta sijoitussuunnitelmani sellaiseksi, että jatkossa sijoittaisin kaikki uudet rahavirrat tuohon ETF:ään. Tämä tekisi sijoittamisestani yhä helpompaa ja yksinkertaisempaa. Toivossa on hyvä elää. Jos Nordnet tuon tekee, niin perun kaiken aiemmin esittämäni kritiikin Nordnetia kohtaan.

Mielestäni tällaisen matalakuluisen, fyysisen ja aidosti globaalin ETF:n tarjoaminen kuukausisäästötuotteena olisi hyvä vastine siitä, että kuukausiostoihin tuli 2,5e kertaluonteinen ostokulu.


lauantai 7. marraskuuta 2020

Elämäni - Matkalla burnoutiin

 


Firen tavoittelun saattaa joku vetää melko överiksi. Oma elämäni on ehkäpä esimerkki tällaisesta. Alla lyhyesti viikoittainen arkeni. Saman tyyppistä tahtia olen ylläpitänyt jo ainakin kolme vuotta. Ja tätä pitäisi vielä jaksaa kesään saakka. Sitten pitäisi kyetä hieman downshiftaamaan. 

Arkena: Herätys klo 5.55. Töistä kotiin klo 17-18 ( välillä klo 16 tai 19). Pitkä työmatka venyttää työpäivää. Välillä rästitöitä myös viikonloppuisin.

Urheiluharrastus perjantaisi, lauantaisin ja sunnuntaisin.

Kotitöissä auttamista päivittäin eli ns. lapsiperhearkea. 

Unta viikolla 6-7h ja viikonloppuisin 7-9h.

Aikoinaan tein lisäksi sivutyötä viikolla tai viikonloppuisin.

Hyviä puolia tässä on ollut salkun hieman nopeampi kasvutahti, mutta mielestäni se on ollut melko vaatimatonta työmäärään ja stressiin nähden. Valtiolle olen tosin ollut hyvä veronkeruun kohde, kun ylitöistä on noin puolet mennyt veroihin. Miinuksena on ollut jatkuvaa stressiä, väsymystä, terveydellisiä ongelmia ja vaikeuksia sovittaa työtä elämän muihin osa-alueisiin. 

Nyt on tavoitteena enää jaksaa kesään asti tällä tahdilla. Pitkältä ajalta tuo kyllä tuntuu, mutta ehkäpä sen jaksaa, kun karsii kaikesta muusta. Olkoon tämä kirjoitus muistutus tulevaisuuden itselleni siitä, ettei tällaisessa tahdissa ole mitään järkeä. Kun hullulle antaa ilmapallon, se puhaltaa sen puhki. 

Tällä kertaa en jaksa kirjoittaa pidempää sepustusta aiheesta. Se kertonee omaa tarinaansa jaksamisestani tällä hetkellä.

torstai 5. marraskuuta 2020

Me kaksi & Fire


Fiksukuluttaja pyysi Sharevillessä taloudellista riippumattomuutta tavoittelevia vastaamaan kyselyynsä. Kyselyn tuloksia käytetään pohjana blogiartikkelille. Päätin vastata kyselyyn suoraan blogissani. Tsekkaa erinomainen blogi osoitteessa: https://fiksukuluttaja.fi/

Alla vastaukseni:

Ikä: 37
Sukupuoli: Mies

Montako vuotta olet tietoisesti tavoitellut FIRE:ä: 6 vuotta.
Kuukausitulojen keskiarvo: Bruttona 3500e
Asteikolla 1-10, kuinka lähellä olet mielestäsi ennenaikaista eläköitymistä: 3

Kysymykset:

1. Mainitse 3 sinulle tärkeintä eniten motivoivaa syytä taloudellisen riippumattomuuden tavoitteluun? 

Ajatus siitä, että pitäisi tehdä 40h viikossa töitä vanhuuseläkkeeseen saakka on melko masentava. Tarvitsen suuremman tavoitteen. Lisäksi en usko, että eläkejärjestelmä on kestävällä pohjalla ja tulevaisuudessa eläkeikää tullaan todennäköisesti nostamaan lisää. Arvostan vapaa-aikaa ja muutoinkin vapautta ja sitä pystyn saamaan varallisuutta kasvattamalla. Suvussani on paljon dementiaa enkä itsekään siltä välttämättä tule välttymään. Haluan nauttia vapaudesta ennen kuin se on myöhäistä.

2. Mainitse 3 vastenmielisintä asiaa, joista haluat päästä ja uskot pääseväsi eroon taloudellisesti riippumattomana

Aikaiset herätykset ovat myrkkyä kropalleni. Olen myöskin iltakukkuja, joten työelämän rytmi ei ole optimaalinen itselleni. Taloudellisesti riippumattomana ei ole pakko tehdä asioita vain rahan takia. Voin tehdä itselleni merkityksellistä työtä juuri sen verran kuin koen sopivaksi. Tällöin stressi ja kiire vähenevät ja voin elää merkityksellisempää elämää. Taloudellisesti riippumattomana on helpompi elää hetkessä.

3. Oletko FIRE:ttäjänä kaapissa? Eli puhutko avoimesti tavoitteestasi? Olipa vastauksesi ei tai kyllä, kerro hieman miksi.

Olen kuin Bruce Wayne; päivisin olen työlleni vihkiytynyt ahkera suorittaja, mutta kannan sisälläni mahtavaa salaisuutta. Oikea identiteettini tai alter egoni on firettäjä, jolle nykyinen työmaailma tuntuu aivan liian rajoittavalta ja joka koittaa pelata itsensä systeemin sääntöjä noudattaen systeemin ulkopuolelle. Bruce Waynekin voi olla Bruce Wayne vain siksi, että on varakas. Koen, että olen löytänyt salaisen koodin, jota noudattamalla pääsen vapaaksi yhteiskunnan kahleista. Juuri kukaan ei tiedä tavoitteistani, sillä koen, että harva ymmärtäisi tarkoitusperiäni. Ihmiset näkisivät toimintani todennäköisesti itsekkääksi ja pinnalliseksi. Oikeasti haluan vain elää elämäni niin, että se olisi mahdolisimman merkityksellinen ja niin, että voisin elää sen arvojeni ja unelmieni mukaisesti.

Tavoitteistani tietää vain vaimoni, eikä hänkään taida tietää, kuinka tosissani taloudellista riippumattomuutta tavoittelen. Vanhempani tietävät vain, etten haluaisi tehdä töitä eläkeikään saakka ja että koitan sijoituksillani saada kerättyä varallisuutta. Kavereille olen sanonut vain, että haluaisin eläköityä hieman ennen eläkeikää tai ainakin downshiftata muutamaa vuotta aiemmin. Tarkemmin en ole kertonut, sillä pelkään puheideni aiheuttavan kateutta. Työkavereille en ole kertonut, sillä firen tavoittelu on vastoin ammattini normeja, jossa työtä tehdään pitkälti velvollisuudentunnosta tai kutsumuksesta. Työkaverini saattaisivat pitää ajatuksiani edesvastuuttomina tai pähkähulluina.

4. Mitä lähipiirisi ajattelee FIRE:ttämisestäsi? Jos he eivät tiedä siitä, miten luulisit heidän kommentoivan tavoitettasi?

Vanhempieni mielestä elämä on tässä ja nyt ja että kukaan ei tiedä kauanko täällä eletään. Täten ei eläkeasioita kannata murehtia. Kaverit varmaankin ajattelisivat, että tavoite on hyvä, mutta vaatii liian säästeliästä elämäntapaa ja ettei se ole kovin realistinen. 


5. Millä aikataululla uskot saavuttavasi taloudellisen riippumattomuuden?

Täydelliseen riippumattomuuteen saattaisi mennä jopa 25 vuotta. Aion kuitenkin vähentää töiden määrää jo ennen tuota. Osittainenkin taloudellinen riippumattomuus antaa mahdollisuuden vähentää työntekoa radikaalisti.

6. Kuinka ison osan tuloistasi säästät tällä hetkellä?
Noin 35%.

7. Pyritkö hankkimaan aktiivisesti lisätuloja vai keskitytkö vain säästämisasteen nostamiseen?

Aiemmin tein parin vuoden ajan myös sivutyötä. Nyt teen hieman ylitöitä, mutta jatkossa keskityn vain säästämisasteen hyvänä pitämiseen.

8. Millä sijoitusstrategoilla yrität kasvattaa varallisuuttasi? (lista, esim. indeksirahastot, suorat osakkeet, asunnot)

Sijoitan kuukausittain laajoihin indeksiosuusrahastoihin eli etf:iin globaalilla hajautuksella. Eli sijoitan vain osakemarkkinoille.

9. Liittyykö FIRE:n tavoittelusi tunteeseen siitä, että et luota työllistymiseesi tulevaisuudessa?
(kyllä, en, en osaa sanoa)

Ei, sillä alallani on runsaasti töitä, mutta työ on liian stressaavaa. Uskon siis työllistyväni jatkossakin. Työn orjuuden astetta koitan vähentää varallisuutta kasvattamalla.

10. Uskotko suomalaiseen eläkejärjestelmään?
En.

 11. Pidätkö / nautitko työstä, jota tällä hetkellä teet? (asteikolla 1-5)

Nautin 3. Tuntemukset vaihtelevat usein äärilaidasta toiseen. Työtä on liikaa.

12. Mainitse mielestäsi keskeisimmät väärinkäsitykset, mitä FIRE:n tavoitteluun liittyy?
(esim. 1-5 asiaa)

Luullaan, että FIRE tarkoittaa loputonta löhöilyä ja lomailua. Itselleni se tarkoittaa vapautta tehdä merkityksellisiä asioita ja sopivia määriä itselle mielekästä työtä. Lisäksi luullaan, että FIRE:ssä luksus ja raha ovat tärkeintä. Oikeasti tärkeintä on aika ja vapaus. Nyt kun isänpäiväkin lähestyy, niin kukin voi miettiä, mahdollistaako perinteinen työelämä sen, että voi viettää tarpeeksi aikaa vaikkapa lastensa kanssa. Lisäksi materia on itselleni lähinnä rasite. The things you own end up owning you.

13. Miten uskot ihmissuhteidesi muuttuvan, kun olet saavuttanut FIRE:n? Koetko esimerkiksi ystävyyssuhteiden vaikeutuvan erilaisten (mahdollisten) kateuden tunteiden myötä?

En usko, että sillä tulee olemaan kauheasti vaikutusta ystävyyssuhteisiini, sillä elämäni tulee aina vaikuttamaan melko vaatimattomalta. Luksushan yleensä saa kateuden nostamaan päätään. Sen sijaan minulla on enemmän aikaa nähdä ystäviäni, jolloin ystävyyssuhteiden luulisi vahvistuvan.

maanantai 2. marraskuuta 2020

East wind is coming, it’s coming to get you...

 


Sherlock Holmes -fanit tietänevät, mihin otsikko liittyy.  Tarina kertoo, että Kungfutse on niin ikään todennut, että ”Men have two lives, and the second begins when we realize we only have one.”

Nyt olen tullut siihen pisteeseen elämässäni, että on aika aloittaa tuo ”jälkimmäinen elämä”. Tähän asti olen painanut tukka putkella yrittäen tienata mahdollisimman paljon rahaa edistääkseni sijoitussalkkuni kasvua. Kaikki muu on jäänyt tämän takia hieman puolitiehen tai taka-alalle. 

Kaipaan aikaan, jolloin oli paljon enemmän vapaa-aikaa ja energiaa panostaa harrastuksiin ja koin päivittäin olevani flow-tilassa. Asioihin meni se aika, mitä niihin meni ja asiat tehtiin kunnolla eikä hutaisten vasemmalla kädellä. Kaipaan hitaampaa elämää, jossa on aikaa myös pysähtyä. Tuollainen kultainen ajanjakso oli itselläni aikoinaan yliopistossa opiskellessani. Silloin olin melko köyhä, mutta jälkikäteen ajateltuna se oli elämäni parasta ja onnellisinta aikaa. 

Nyt olen jo usean vuoden ajan ollut stressaantunut töistä ja perheen pyörittämisestä, joka sekin on töiden takia jäänyt puolitiehen. Psyykkistä energiaa on vain rajatusti ja usein se on aikalailla käytetty jo työpäivän päättyessä. Liikuntaakin tulee harrastettua jo valmiiksi ylikuormittuneena ja sekin vain kumuloi tuota rasitusta lisää. 

Kaiken tämän keskellä on ollut myös terveydellisiä ongelmia. Elin pitkään ahdistavassa epävarmuudessa, joka piti kropan koko ajan jonkinlaisessa ”taistele tai pakene” -tilassa. Todennäköisesti olin myös ainakin jonkin asteisesti masentunut. Jim Carrey on kutsunut sanaa ”depressed” sanoilla ”deep rest”. Tällä hetkellä on olo, että tarvitsisin ja olen jo pidempään tarvinnut tuollaista syvää lepoa.

Tällä hetkellä näyttää siltä, ettei viikatemies ole onneksi lähitulevaisuudessa tulossa kylään, vaikka pieni pessimistinen epäilys kytee kyllä yhä takaraivossa. Toivon, että nämä koettelemukset ja stressaavat vuodet olisivat opettaneet uudenlaista arvostusta siitä, mitä minulla jo on ja kuinka hyvin asiat ovatkaan.

Ajatuksissa on siis aloittaa ensimmäinen askel kohti downshiftaamista eli työmäärän vähentämistä. Olen kuitenkin kesälomaan asti sopinut hoitavani erinäiset lisävastuut töissä, joten kesään asti pitää koittaa kärvistellä. Lasken viikkoja ja päiviä tuohon kesäloman alkuun. Se auttaa pitämään mielen positiivisempana ja toivoa yllä jaksamisesta. 

Mistään dramaattisesta työmäärän vähentämisestä ei tässä kohtaa ole kyse, vaan tarkoituksena olisi tehdä ns. normitunnit jatkossa tulevina vuosina. Nettopalkka asettunee ensi kesän jälkeen jonnekin 2100-2200e väliin, joten 1400€ kuukausikuluilla sijoitettavaakin pitäisi jäädä ihan kivasti, jolloin osittainen firekin pitäisi olla mahdollista tulevaisuudessa saavuttaa. Tämä pienikin töiden vähentäminen toivon mukaan vähentää stressiä, antaa aikaa itselleni tärkeille asioille ja sallii sen, että voin tehdä asiat hitaammalla tahdilla ja kunnolla panostaen, jolloin myös todennäköisesti nautin elämästäni enemmän. Tällä tavalla olen enemmän flow-tilassa ja tyytyväisempi elämääni, jolloin toivon mukaan kiire saavuttaa taloudellinen riippumattomuus myös vähenee.

Traagisinta olisi omistaa elämänsä työlle ja unelmoida varhaisesta eläköitymisestä lopulta kuollen hieman ennen tavoitteen täyttymistä. Downshiftaamalla hidastaa firepäivän saavuttamista, mutta myös hedgaa tuota worst case scenariota. Parempi siis koittaa nauttia osittaisesta vapaudesta jo tänään.


Blogitekstisuositus

Tärkeimmät asiat sijoittamisessa(ni) - Vanhat kirjoitukseni yksissä kansissa

  Kokosin tähän blogikirjoitukseen tärkeimmät blogikirjoitukseni. Ne sisältävät mielestäni tärkeimmät asiat, joita sijoittajan tulisi tietää...

Suosituimmat tekstit