Lopetin sijoittamisen - En vain jaksanut enää

Sijoittaminen on henkisesti raskasta. Nousurallissa ahneus ja FOMO jatkuvasti lisääntyy ja romahduksissa kiima lapata mahdollisimman isoja summia markkinoille keinolla millä hyvänsä sen kuin nousee. On siis pörssin suunta kumpi tahansa, menee psyyke helposti ylikierroksille. Voiko maratonin juosta alusta loppuun sprinttivauhtia? Tuskinpa. Siinä uupuu todennäköisesti jo hyvissä ajoin paljon ennen puoltaväliä ja lunkemmin matkaan lähteneet pyyhältävät hymyssä suin tanssahdellen ohitse.

Monet fyysikot ja kosmologit epäilevät, että universumi on äärettömän kokoinen. Jos näin on, tuosta seuraa (tutkijoidenkin mukaan) muun muassa se, että minusta ja sinusta on loputon määrä identtisiä ja lähes identtisiä ”kopioita”. Osa menestyy hyvin, osa kohtalaisesti ja osa surkeasti. Minustakin saattaa siis olla ääretön määrä ”kopioita”, jotka lopettivat sijoittamisen, koska tekivät asiat liian totisesti ja hammasta purren päätyen lopulta burnoutiin. En halua olla yksi heistä.

Osakemarkkinat voivat tuottaa hyvin pitkään erittäin surkeasti. Se saattaa murtaa vahvimmankin maailmanindeksialfan selkärangan. Pelkästään Shillerin PE:n muutokset vuosikymmenien aikana voivat olla erittäin brutaalit. Alla on kuvaaja S&P500:n Shillerin PE:stä eri ajanjaksoina.

Alimmillaan SP500:n Shillerin PE eli CAPE on historiassa ollut 4,78 ja korkeimmillaan 44,19 eli vaihteluväli on ollut infernaalisen mittava. En sano, että minun elinaikanani nähtäisiin yhtä suuria heilahduksia, mutta on hyvä pitää mielessä, että pitkien ajanjaksojen aikana tapahtuu mitä eriskummallisempia asioita. Viimeiset vuosikymmenet SP500:n CAPE on kivunnut hiljalleen lähinnä ylöspäin, joten sijoittajilla on ollut kissanpäivät. Mitä jos jatkossa suunta onkin hitaaaaasti alaspäin?

Pitkäjänteinen sijoittaminen on äärettömän tylsää ja uuvuttavaa puurtamista. Toisaalta milloin tahansa voi alkaa pitkä ja syvä karhumarkkina. Salkun arvo on vain virtuaalista ostovoimaa eikä salkun numeeriseen arvoon pidä liiaksi kiinnittyä saati ihastua. Iso osa salkun arvosta voi hyvinkin lyhyessä ajassa osoittautua katteettomiksi unelmiksi. Kaiken tämän epävarmuuden keskellä vuosikymmenien mittaan tulee tapahtumaan omassa oikeassa elämässä henkisesti kuluttavia asioita. Silti pitäisi jaksaa säännöllisesti sijoittaa läpi avioerojen, läheisten sairastumisten ja kuolemien, omien terveysongelmien, työstä johtuvan uupumisen, keski-iän kriisin, korkomuutosten, inflaatiomyrskyjen, talon remppojen, sotilaallisten erityisoperaatioiden, veronkorotusten sekä muiden sosioekonomisia mannerlaattoja repivien tapahtumien.

Ihmisenä olemisen dilemma on loputon fiksaatio ja tarrautuminen lopputulokseen. Lopputulos on kuitenkin aina täysin sattuman käsissä. Lähes mitä tahansa voi tapahtua minä hetkenä tahansa. Jos tuon tosiasian sisimmässään ymmärtää ja ennen kaikkea hyväksyy, on elämä ja sijoittaminen paljon helpompaa. Let the chips fall where they may and seize the day!

Onko elämä matka? Matkalla on määränpää, joten en tiedä, kannattaako sitä ajatella matkana. Tulee fokusoiduttua liiaksi perille pääsyyn ja maanisesti etsittyä oikoteitä. Ehkä elämä on tanssi tai musiikkiesitys kuten Alan Watts väitti aina siihen saakka kunnes alkoi keskittyä ruokkimaan kirkkomaan floraa ja faunaa. Musiikin ja tanssin päämääränä ei ole päästä maaliin. Musiikin tarkoitus on itse musiikki.

Koitan nauttia, mitä sitten tapahtuukaan. Sijoitan kuukausittain sen verran kuin satun kykenemään, nautin nousuista sekä laskuista ja kanssasijoittajien hötkyilyistä. Pörssikurssien tanssista. Enkä aio pyytää lupaa elämästä iloitsemiseen ja nauttimiseen osakemarkkinalta taikka salkultani. 

Tänään poltan piipullisen niiden kopioideni muistolle, jotka uupuivat taakkansa alle. Missä sitten lienettekin. 

Gather ye rosebuds while ye may,

Old time is still a-flying;

And this same flower that smiles today

Tomorrow will be dying.

Kuolema päivässä pitää psykologin loitolla

 ”I’ll tell you a secret. Something they don`t teach you in your temple. The Gods envy us. They envy us because we are mortal, because any moment might be our last. Eerything is more beautiful because we are doomed. You will never be lovelier than you are now. We will never be here again.”

- Achilles 

En tiedä sinusta, mutta itse olen taipuvainen ahdistumaan, käymään ylikierroksilla ja stressaamaan asioita. Kaikenlaiset pienetkin pakolliset asiat kuten kaupassa käynti tai laskujen maksaminen saattavat aiheuttaa stressiä ja ahdistusta. Samoin jopa harrastuksistakin tulee melko helposti hieman pakonomaista puurtamista, mikä aiheuttaa stressiä. Olen ollut tällainen aina, joten tuskinpa tähän on luvassa suurta muutosta. Uskon kuitenkin, että erinäisin metodein saan pidettyä ahdistuksen aisoissa.  

Näihin metodeihin kuuluvat perinteiset terveelliset elämäntavat, joista jo kirjoitin edellisessä blogikirjoituksessani. Näiden lisäksi olen ollut huomaavinani, että kuoleman ajattelu saattaa vähentää stressiä. 

Kuolema laittaa asiat oikeisiin mittasuhteisiin. Arjen ärsyttävät ja ahdistavat asiat näyttäytyvät uudessa valossa. Saatat tuntea jopa kiitollisuutta siitä, että ylipäänsä olet elossa tai kuinka hyvin asiat lopulta ovatkaan. Kuolema pysäyttää, tai ainakin hidastaa vauhtia. Yhtäkkiä ei olekaan niin kova kiire. On helpompi nauttia elämän ”pienistä” asioista (miten niin pienistä?). Pörssikurssien jatkuva seuraaminen, dopamiinin perässä juokseminen ja muu arjen levottomuus väistyvät ja voi hetken olla vapaa haluista, pakoista ja ärsytyksistä. Se mitä on ja tapahtuu riittää eikä kiirettä muualle ole. Parhaimmassa tapauksessa tarve kontorollin tunteeseen katoaa. Hyväksyy asiat sellaisina kuin ne ovat.

Suosittelen ajattelemaan kuolemaa aamuisin, sillä sen ansiosta edessä oleva päivä saa oikean merkityksen. Päivän aikana tulee keskityttyä enemmän olennaiseen. Illalla nukkumaan mennessä kuoleman ajattelu saattaa sen sijaan valvottaa, joten sitä en suosittele. 

Kuolemaa kannattaa ajatella myös keskellä päivää, jos eteen tulee jokin ahdistava tai stressaava tilanne. Tuolloin stressiä aiheuttavan asian mittakoko pienenee ja stressitasot pysyvät siedettävämmällä tasolla. Harva arjen asia on kuoleman rinnalla kovinkaan merkityksellinen.

Uskon, että kuoleman päivittäinen ajattelu tekee ihmisestä myös rohkeamman: on helpompi tehdä vaikeita päätöksiä ja elää oman näköistä elämää. Ja kuoleman lähestyessä on jo totutellut ajatukseen, että kaikki loppuu aikanaan. Lisäksi todennäköisesti on tullut elettyä elämä niin, ettei ole juurikaan asioita, joiden tekemättömyyttä syvästi katuisi. 

Jos tietäisit kuolevasi tänään, olisiko sinulla asioita, joita katuisit? Aiotko tehdä kyseisille asioille jotakin, vai ajattelitko pitkäänkin olla tekemättä niille mitään? Oletko varma, että sinulla on aikaa tarpeeksi?

Koitan tästä lähtien ajatella päivittäin viikatemiestä, elämän haurautta ja rajallisuutta, kaiken katoavaisuutta, kuoleman lopullisuutta ja elossa olemisen kauneutta. Akhilleuksen sanoja. Toivon, että kuollessani olisin tyytyväinen eletystä elämästä ja päästäisin siitä irti ilman epätoivoista pyristelyä.

Alfailua

Nyt kun olen vihdoin nujertanut sijoitusmaailman demonit, on aika keskittyä muihin aspekteihin elämässäni. Viime aikoina olenkin jonkin verran tutustunut siihen, mitä evoluutiopsykologia sanoo masennuksesta ja sen ehkäisemisestä: https://youtu.be/jONc0b8TeyU

Olen koko sijoitusurani ajan laiminlyönyt fyysisen ja psyykkisen terveyteni. Jatkossa yritän panostaa enemmän hyvinvointiasioihin. Katsotaan, mitä evoluutiopsykologia sanoo masennuksen ehkäisemisestä.

Evoluutiopsykologit ovat tutkineet metsästäjä-keräilijöiden elämäntapaa, sillä ihmislaji on vuosituhansien saatossa sopeutunut kyseiseen elinympäristöön. Jatkossa viittaan näihin ihmisiin sanalla ”alfa”, sillä alfoja he ovat länsimaalaisiin beta-kampaviineriserkkuihinsa verrattuna. 

Liikunta: alfat saavat keskimäärin 130 minuuttia raskasta liikuntaa päivässä. Tuo on enemmän kuin länsimaissa on suositus viikossa! Tämän lisäksi alfat liikkuvat kevyesti usean tunnin ajan päivittäin. Liikunta ehkäisee monia kroonisia sairauksia useiden mekanismien kautta. Se muun muassa lisää aivoissa mielialaa nostavien välittäjäaineiden määrää. Liikunta onkin ymmärtääkseni tehokkaampi lääke masennukseen kuin masennuslääkkeet. Itse olen aina treenannut liian kovaa, jolloin liikunta on itsessään tuottanut stressiä. Yritän jatkossa liikkua vähän vähemmän pakonomaisen kovaa ja nauttia enemmän.

Sosiaaliset kontaktit: alfat elävät melko pienissä heimoissa. Kaikki tuntevat toisensa ja sosiaalisessa kontaktissa ollaan suurin osa ajasta. Jokaisen panosta tarvitaan, jotta heimo selviytyy. Yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta. Yksinäisyys on länsimaissa yksi masennuksen juurisyy; kukin elelee omassa pienessä kuplassaan. Yhteisöllisyyden tunnetta ei juuri ole. Lisäksi somessa kilpaillaan siitä, kenen elämä näyttää loistokkaimmalta. Tämä pinnallinen vertailu muihin itsessään jo luo pahoinvointia ja etäännyttää muista. Yksinäisyys onkin tutkimusten mukaan keholle epäterveellisempää kuin esimerkiksi tupakointi. Luonnossa yksinäinen ihminen on hyvin nopeasti kuollut ihminen. Ei siis ihme, että yksinäisyys johtaa masennukseen. Siinä keho yrittää signaloida, että pitäisi ripeästi hakeutua muiden ihmisapinoiden seuraan. Koitan jatkossa itsekin vähentää netissä roikkumista ja olla enemmän muiden Homo sapiensien seurassa.

Luontokontakti: alfat ovat lähes koko ajan luonnon helmassa. Luonnossa oleminen laskee tutkimusten mukaan stressihormonien määrää veressä. Ja krooninen stressi puolestaan on yksi masennuksen juurisyy. Eräjormailu ei itseäni niin kiinnosta, mutta koitan lisätä luonnossa oleilun määrää.

Ravitsemus: länsimainen ravitsemus on yksipuolista ja usein epäterveellistä: paljon kaloreita mutta vähän ravinteita. Tämä johtaa lihomiseen, joka itsessään johtaa masennukseen. Ylipaino lisää tutkimusten mukaan masentumisen todennäköisyyttä yli 60%. Syyt ovat pitkälti biokemiallisia: esimerkiksi korkea rasvaprosentti aiheuttaa aivoihin kroonisen matala-asteisen tulehdustilan, joka voi johtaa masennukseen. Alfat tunnistaa jo ulkomuodosta. He näyttävät kilolta kasviksia päivässä. Länsibetat taas viidelta hampurilaiselta päivässä. Itsekin syön liian yksipuolisesti. Yritän jatkossa syödä enemmän kasviksia ja vihanneksia.

Stressi: alfat eivät elä kroonisessa stressissä kun taas länsimaalaiset usein elävät. Stressin lähteitä on länsimaissa lähes loputon määrä. Itse yritän jatkossa stressata vähemmän työasioita. Siinä on yhä eniten parannettavaa itselläni. 

Uni: alfat nukkuvat tarpeeksi. Betat nukkuvat liian vähän, mikä johtaa krooniseen stressiin ja tulehdustilaan aivoissa. Lisäksi immuunipuolustus heikkenee merkittävästi, jos kärsii univajeesta. Yritän saada 8h unta vuorokaudessa.

Tuhannet muut eroavaisuudet: alfat eivät istu nojatuolissa tai sohvalla, ne istuvat syväkyykyssä. Länsibeta ei yleensä edes pääse kyseiseen asentoon, vaikka kuinka yrittäisi. Kehno liikkuvuus altistaa useille fyysisille vaivoille sekä loukkaantumisille. Alfat hankkivat lihansa luonnosta. Usein strategiana on juosta eläin näännyksiin. Betat taas pysäköivät autonsa mahdollisimman lähelle marketin ovea, pingviinikävelevät lihatiskille ja ostavat lihaa, joka on marinoitu ennenaikaisella sydäninfarktilla. Kauppareissun suurin urheilusuoritus on ahtautuminen ratin ja penkin väliin. 

Yritän siis jatkossa elää enemmän yhdenmukaisesti sen kanssa, millaiseen elinympäristöön ja elintapaan yhteensopivaksi evoluutio on ihmislajin vuosituhansien aikana muovannut. Sivutuotteena saan terveemmän kehon ja mielen. Suurin haaste on moderni maailma ympärilläni. Se yrittää pakottaa minut elämään beta-orjan tavoin. 

The Game is On.

Geographic arbitrage - Vapaus maisemaa vaihtamalla

 

Suomen lyhyet kesät, ankean pimeät syksyt ja loskaiset talvet saavat aina ajatukseni lämpimämpiin maihin. Taloudellista vapautta tavoitellessani olen yhä enemmän unelmoinut mahdollisuudesta asua edes osan ajasta ulkomailla. Suomi on todella kallis maa ja moni Etelä-Euroopan maa tarjoaa melko edullisia paikkoja nauttia elämästä. Salkkuni koko on tällä hetkellä 67 000e. Firettäjien neljän prosentin säännön mukaisesti voisin syödä salkustani joka vuosi seuraavan summan:

0,04 x 67 000€ = 2680€.

Tuolla summalla eläisin Suomessa nykykulutuksellani (1400€/kk) noin 57 päivää eli alle 2kk. Maata vaihtamalla tuo summa voisi riittää paljon pidempäänkin. 

Fuengirola - firettäjän taivas?

Tuttuni on asunut suomalaisten suosimassa Fuengirolassa Espanjassa, joten itselläni on jonkinlainen käsitys kyseisen paikan hintatasosta. Oman mututuntumani mukaan seuraavan laskurin väittämät Espanjan hintatasosta lienevät melko todenmukaiset:

https://www.numbeo.com/cost-of-living/compare_cities.jsp?country1=Finland&country2=Spain&city1=Pori&city2=Fuengirola

Päätin vertailla Fuengirolan hintatasoa Suomen Poriin, sillä Pori on asukasmäärältään aika samoissa Fuengirolan kanssa. Katsotaan kauanko elelisin Fuengirolassa tuolla yllä mainitsemallani 2680€ summalla.

Laskurin mukaan yleinen hintataso Fuengirolassa on noin 69% Porin hintatasosta, sillä sen elintason, mitä voi ylläpitää Porissa 3400 eurolla saa Fuengirolassa 2327 eurolla. Nyt voidaan laskea kauanko voisin elää Fuengirolassa 2680 eurolla, jos oletetaan että voisin elää sillä Porissa 57 päivää:

57 : 0,69 = 82,6

Arviolta voisin siis pitää vuosittain 82 päivää kestävän loman Fuengirolassa sijoitusteni tuotoilla. Toki tässä en huomioinut esimerkiksi lentojen hintoja, oman asuntoni juoksevia kuluja Suomessa jne. Lasku kuitenkin havainnollistaa, kuinka paljon pidempään rahani riittäisivät Fuengirolassa. Salkun paisuessa merkittäviin lukemiin mahdollistaisi salkkuni tuotot melko pitkät lomakaudet esimerkiksi Fuengirolassa. Samalla voisin nauttia merkittävästi mukavammasta ilmastosta. 

Taloudellinen riippumatto Fuengirolaan?

Entäpä milloin voisin lopettaa työt ja muuttaa Fuengirolaan elelemään salkkuni tuotoilla? Suomessa kuukausittaiset kuluni ovat 1400e, joten Suomessa firen mahdollistaisi seuraavanlainen salkku:

(1400€ x12) : 0,04 = 420 000e.

Entäpä kuinka suuri salkku vaadittaisiin, jos olisin valmis muuttamaan Fuengirolaan:

420 000€ x 0,69 = 289 800€

Mielestäni 100% firen saavuttaminen omalla kohdallani Suomessa on aika epätodennäköinen temppu. Sen sijaan Fuengirolassa vaadittava salkku olisi aivan mahdollista saavuttaa vaikka seuraavan 20v aikana. 

Entäpä jos tekisin 6kk Suomessa töitä ja elelisin lopun ajan vaikka Fuengirolassa? Puolen vuoden työnteolla saattaisin saada melko helposti nettona 15 000e kasaan. Tuolloin tuloveroprosenttinikin olisi aikalailla nollan tuntumassa. Koska Suomessa kuluni ovat 1400/kk, niin Fuengirolassa ne olisivat arviolta 1400€ x 0,69 = 966€/kk. Vuodessa kulut olisivat 1400€ x 6 + 966€ x6 = 14 196e. Puolen vuoden työnteolla tienaisin siis sen verran mitä kuluttaisin puolen vuoden aikana Suomessa sekä puolen vuoden aikana Fuengirolassa lomaillessani. Tuohon tulisi vielä päälle salkkuni tuotot. Tällainen puolikas fire olisi siis jo ainakin teoriassa omalla kohdallani aikalailla mahdollinen. 

Laskuissani en ottanut huomioon sitä, ettei vaimoni salkku ole yhtä iso kuin omani enkä montaa muutakaan yksityiskohtaa. Kirjoitukseni tarkoitus oli lähinnä toimia motivaattorina itselleni sekä ajatuksia herättävänä kirjoituksena niille, joiden finanssit voisivat mahdollistaa osittaisen tai kokonaisen taloudellisen riippumattomuuden esimerkiksi Fuengirolassa tai vaikka jossain paljon edullisemmassa kaupungissa/maassa. Monesti kuitenkaan raha ei ole se suurin este. Suurimmat esteet saattavat löytyä korvien välistä.

Tasapainoista elämää etsimässä

Tätä kirjoittaessani kesälomaa on vielä jonkin verran jäljellä, mutta jo nyt alkavat ajatukset siirtyä työhön. Tämä lienee merkki siitä, että stressaan töitä aivan liian paljon. 

Tunnen itseni sen verran hyvin, että vaarana töiden alettua on, että otan kontolleni aivan liikaa töitä ja teen rahankiilto silmissä myös ylitöitä. Sitten talven pimeina iltapäivinä ja aamuina olen todella väsynyt ja työt aiheuttavat lähinnä vain stressiä ja ahdistusta sen sijaan, että nauttisin töistä.

Tämä kirjoitukseni olkoon muistilappu itselleni, jotta en löytäisi tulevana vuonna itseäni samasta kierteestä. Eli viikonloput menevät lähinnä palautumiseen ja harrastukset sekä muu oikea elämä tuntuu ihan liikaa velvollisuudelta ja pakolliselta suorittamiselta. Kun energiaa on liian vähän ei jaksa oikein mitään, jolloin tekemättömät asiat ahdistavat lisää. Alkusyksystä kun on kesän ajan saanut lepoa, ahneus voittaa ja sitä kuvittelee, että jaksaa kyllä kovaakin työtähtia koko vuoden läpeensä. Mutta viimeistään talvien pimeys vievät voimat. 

En edes oikein ymmärrä, miksi olen niin kova ahnehtimaan ylimääräisiä töitä. Ylitöistä menee kuitenkin noin 50% veroihin, joten ei ole kovinkaan rationaalista vaihtaa muutoinkin vähäinen vapaa-aika huonoon tuntikorvaukseen. Nykyisilläkin tuloilla saan sijoitettua aivan tarpeeksi joka kuukausi.     

  

Tavoitteeni tulevana työvuotena

1. Pyrin nukkumaan joka yö edes lähes 8 tuntia (kova tavoite yökukkujalle). Väsyneenä töiden teko on rasittavaa ja työpäivän jälkeen ei meinaa jaksaa harrastaa ja sosialisoida. Unen merkitystä länsimaissa ei edelleenkään osata arvostaa. Se on kaiken hyvinvoinnin kulmakivi. Viime vuosina olen nukkunut arkena noin 5,5-7h ja viikonloppuisin 8-9h. 

2. En tee ylitöitä. Rahallisesti ylitöiden teko ei ole miellekästä nykykulutuksellani ja palkallani. Sen sijaan saan lisättyä vapaa-aikaa ihan mukavasti kun pidän työtunnit maltillisina. Erityisesti energisten vapaa-aikatuntien määrä lisääntyy dramaattisesti silloin, kun ei joka päivä väsytä itseään työllä. Vähäisemmän työn korvaan laadukkaammalla työn suunnittelulla ja toteutuksella. Tällöin työstä saa enemmän nautintoa.

3. En tuo töitä kotiin. Teen työt parhaani mukaan työpaikalla ja kotona en esimerkiksi lue sähköposteja.

4. Elämän tärkeysjärjestyksen pyrin pitämään seuraavana: perhe, harrastukset/vapaa-aika ja viimeisenä työ. Kuolinvuoteellaan moni katuu sitä, että asetti työn perheensä ja muun elämän edelle. En halua itse joutua katumaan viimeisinä päivinäni tuollaisia asioita.

5. Seuraan vähemmän talousuutisia ja pörssikurssien liikkeitä. Pitkäjänteisen indeksisijoittajan ei kannata päivittäin seurata tuntitolkulla pörssien liikkeitä. Tämä voi olla aluksi kivaa ja koukuttavaa mutta kuten kaikki addiktiot, se vie aikaa ja fokusta oikeasti tärkeämmiltä asioilta (katso edellinen kohta). Liiallinen pörssien seuraaminen on omalla kohdallani ehkä oire muista ongelmista, joita en halua ajatella ja kohdata.

6. Carpe diem. Yritän löytää joka päivästä mahdollisuuksia kokea jotain tärkeää tai vaikuttaa muihin ihmisiin ja maailmaan positiivisella tavalla. Elämä menee hukkaan, jos siitä ei osaa nauttia ja jos ei  arvosta jokaista päivää, vaikka ärsyttäviä asioita tapahtuisikin. Suurin osa päivittäisistä vastoinkäymisistä on isossa kuvassa täysin merkityksettömiä. Niiden ei kannata antaa pilata päivää. Päivää, jota et enää koskaan saa takaisin. Päivittäiset teot kannattaa aina peilata sen kautta, että emme elä ikuisesti ja viikatemies korjaa satoa keskuudessamme joka hetki.

7. Minimalismi niin tavaroissa kuin abstraktimmallakin tasolla elämässä vähentää stressiä ja levottomuutta. Tai ehkäpä oikea termi olisi essentialismi eli keskitytään niihin asioihin elämässä, jotka oikeasti ovat merkityksellisiä onnen ja hyvän elämän kannalta.    

8. Kaikki nämä tavoitteet liittyvät hitaampaan elämään. Kun elämä ei ole ajallisesti tai materiaalisesti ympätty täyteen turhaa sälää, jää aikaa olennaiselle. Urheillessa olen monesti päässyyt huumaavaan flow-tilaan, jossa ajantaju ja tietoisuus itsestä katoaa tai ”sulautuu” ympäristöön. Uskon, että ylimääräistä sälää karsimalla, voin elää arjessakin (töissä, kotona, harrastuksissani) useammin jonkin asteisessa flow-tilassa. Kiire on tehokkain tapa epäonnistua tässä. Mikäli onnisun, ei FIREn saavuttaminenkaan ole pakkomielteisesti läsnä joka päivä. Voin olla tyytyväinen ja onnellinen heti.

Itselläni on kaikissa yllämainituissa kohdissa paljon parannettavaa. Tavoitteet pitää kuitenkin laittaa korkealle, jotta Kuuhun kurottaessa yltäisi joskus vaikka Mount Everestin huipulle. 

Ostin ylimääräiset kesälomat loppuelämäni ajaksi

Firettäjät tietävät, että pääomasta voi syödä 4% vuodessa vuosikymmenien ajan ilman, että on kovinkaan suuri todennäköisyys sille, että pääoma sulaisi kokonaan nolliin missään vaiheessa. Ainakin näin on ollut kun katsotaan taaksepäin historiaan ja tutkitaan, mitä Yhdysvaltojen S&P 500 on tuottanut (katso linkki laskuriin).

Laskin tuon neljän prosentin nyrkkisäännön mukaisesti, paljonko olen sijoituksillani ostanut ylimääräisiä vuosittaisia vapaapäiviä itselleni koko loppuelämäni ajaksi. Eli montako ylimääräistä vapaapäivää olen teoriassa ostanut itselleni joka vuodelle koko loppuelämäni ajaksi.

Tämän laskeminen on hyvin yksinkertaista. Salkkuni koko on nyt noin 54 000e. Lasketaan, paljonko 4% on tästä summasta:

54 000e : 25 = 2160e (tai 54 000e x 0,04 = 2160e)

Eli 2160e voin tuhlata vuosittain. Lasketaan montako vapaapäivää tämä vastaa:

Vuosittainen kulutukseni tällä hetkellä on 1400e/kk x 12kk = 16 800e

Päivässä kulutan keskimäärin: 16 800e : 365 = 46e 

Montako päivää olen jo ostanut:

2160e : 46e/vrk= 47 vrk

Eli periaatteessa voisin tästä lähtien ottaa 47 ylimääräistä vapaapäivää vuodessa joka ikinen vuosi ilman, että kovinkaan suurella todennäköisyydellä rahat loppuisivat koskaan kesken.

Historia ei ole tae tulevaisuudesta ja varsinkaan nykyisten nollakorkojen vallitessa en välttämättä usko tuon 4%:n olevan riittävän alhainen luku. Mutta uskoisin, että vähintään yhden kuukauden voisin ainakin pitää ylimääräistä lomaa koko loppuelämäni ajan ilman, että rahat loppuisivat missään vaiheessa. Toisaalta ylimääräiset lomat laskevat vuosittaista bruttopalkaa, mikä taas alentaa veroprosenttia. Eli palkasta jäisi prosentuaalisesti enemmän käteen.

Tällä hetkellä sijoitan vuodessa 800e/kk x 12kk = 9600e. Neljä prosenttia tuosta summasta on 384e. Eli joka vuosi ostan lisää vapaapäiviä:

384e : 46e/vrk = 8,35 vrk.

Eli vuosittain ostan itselleni yli 8 uutta vapaapäivää. Lisäksi salkkuni kasvaa pikkuhiljaa korkoa korolle, joka ”ostaa” vielä lisää vapaapäiviä. 

Taloudellinen riippumattomuus on vielä kaukana, mutta jonkin verran minulla on jo mahdollista ottaa halutessani palkattomia lomia. Näin kun asiaa miettii niin tuntuu, että töitä ei aivan hirveästi viitsi enää stressata.

Tärkeimmät taloudelliset ohjeet tyttärelleni

Seuraavat ohjeet olen kirjoittanut tyttärelleni. Nämä eivät siis ole neuvoja tai sijoitusvinkkejä blogini lukijoille.

1. Pidä kirjaa kuukausittaisista menoistasi ja tuloistasi

Kirjaa menosi ja tulosi tarkasti ylös joka kuukausi, mielellään konkreettisesti vihkoon.  

2. Pidä pankkitilillä aina hätäkassa, joka vastaa 2-4kk kulujasi 

Kun sinulla on tilillä hätäkassa, eivät elämän yllättävät takapakit kaada talouttasi ja vie yöuniasi. Mitä epävarmemmalla alalla olet töissä, sitä suuremman hätäkassan tarvitset. Muista, että mitä vähemmällä tulet toimeen, sitä pienemmän hätäkassan tarvitset euromääräisesti.

3. Sijoita joka kuukausi osakemarkkinoille nettopalkastasi vähintään 20%

Osakemarkkinat ovat pitkällä tähtäimellä tuottaneet muita sijoituskohteita paremmin. Sijoita palkastasi osakemarkkinoille heti palkkapäivänäsi niin varmistat, että saat tavoitesumman joka kuu sijoitettua. Sijoita globaalisti hajauttaen isoimpiin indekseihin ETF:ien kautta, sillä niissä on pienimmät kulut. Kulut pitämällä minimissä varmistat paremmat tuotot. Älä välitä pörssien liikkeistä vaan sijoita joka kuukausi. Pörssiromahdus on suuri lahja. Silloin saat ostettua enemmän osuuksia halvemmalla hinnalla. Paras aika sijoitta on silloin kun sijoitusalan ammattilaiset, media ja kansalaiset puhuvat, että on maailman huonoin aika sijoittaa.

Jos et pysty sijoittamaan 20 prosenttia nettopalkastasi osakemarkkinoille, todennäköisesti ongelma ei ole palkkasi pienuudessa vaan kulutuksesi suuruudessa.

4. Kaikkia asioita ei pidä mitata rahassa, mutta kaikilla asioilla on vaikutusta talouteesi

Kaikilla valinnoilla on vaikutusta talouteesi. Tärkeintä on, että tiedostat millaiset nuo vaikutukset ovat, jotta voit tehdä informoidun päätöksen.

5. Säästetty euro vastaa kahta tienattua euroa

Keskituloisen on helpompi vähentää kulutustaan 100e verran, kuin tienata tuon verran lisää. Syynä on marginaaliveroprosentti. Jotta tienaat käteen 100e lisää, pitää sinun tehdä bruttona 200e edestä ylitöitä.

6. Opiskele korkoa korolle -efekti ja ymmärrä sen voima pitkäaikaisessa sijoittamisessa

Melko pienilläkin kuukausittaisilla sijoitussummilla tulet hyvin varakkaaksi, mikäli vain jaksat odottaa tarpeeksi kauan (kymmeniä vuosia). Korkoa korolle -efektin ansiosta saat euromääräisesti huimat tuotot sijoitusurasi loppupäässä. Tämän takia on tärkeää sijoittaa mahdollisimman nuoresta pitäen.

7. Ymmärrä inflaation vaikutus elämääsi

Rahan arvo eli ostovoima laskee vuosi vuodelta. Tämän takia et voi vaurastua makuuttamalla rahaa pankkitilillä. Pankkitilillä rahasi hupenee kiihtyvällä nopeudella (käänteinen korkoa korolle -efekti). Myös lainojen korot köyhdyttävät samalla korkoa korolle -efektillä.

8. Suurimmat kuluerät hallitsemalla pystyt säästämään paljon rahaa

Yleensä elämän suurimmat juoksevat kuluerät ovat asuminen, liikkuminen ja elintarvikkeet. Jos pidät nämä kulusi kurissa, saat säästettyä ja sijoitettua isoja summia joka kuukausi.

9. Autoilun köyhdytysvaikutus on musertava

Auton ostoa kannattaa välttää viimeiseen asti. Älä osta koskaan uutta autoa, sillä auton arvosta tippuu suuri osa muutamana ensimmäisenä vuotena. Autoiluun liittyy myös paljon kaikenlaisia sivukuluja, jotka köyhdyttävät erittäin tehokkaasti. Vaihtoehtoiskustannus on myös dramaattinen. 

10. Kaikkea ei tarvitse omistaa

Omistaminen on yliarvostettua. Myös esimerkiksi vuokraaminen on välillä hyvä idea. 

11. Things you own end up owning you?

Ole tarkkana, mitä ostat. Esimerkiksi oman asunnon osto syrjäiseltä paikkakunnalta saattaa olla paha virhe. Jos esimerkiksi joudut työttömäksi, on sinun vaikea muuttaa työn perässä, jos et saa asuntoa myytyä. Mitä enemmän materiaa omistat, sitä vaikeampi sinun on halutessasi muuttaa elämäsi suuntaa. Materia on kuin ylipaino, joka hidastaa menoa ja josta on työlästä hankkiutua eroon.

12. Onni tulee elämässä muusta kuin materiasta

Ihmislaji on ainakin 250 000 vuotta vanha, joten ilon ja onnen lähteet ovat hyvin yksinkertaiset. Onni ja hyvä elämä koostuu hyvistä ihmissuhteista, (monelle omasta perheestä), uuden oppimisesta, asioihin uppoutumisesta, itsensä haastamisesta sekä altruistisista teoista. Vastoinkäymiset monesti tekevät meistä kiitollisempia ja materian haaliminen helposti tyytymättömiä. 

13. Valitse ammattisi tarkasti

Vietät töissä suuren osan ajastasi. Hieno titteli tai hyvä palkka ei itsessään saa sinua jaksamaan työssäsi vuosikymmeniä. Toisaalta kutsumuksestakaan ei kannata tehdä töitä, jos palkka on liian huono. 

14. Aika on ainut hyödyke, mitä ei voi hankkia lisää

Muista, ettet elä ikuisesti. Liikaa ei kannata asioita murehtia. Murehdi niitä asioita, joihin voit itse vaikuttaa. Yleensä ikävät asiat toteutuessaankaan eivät tunnu niin ikäviltä, kuin voisi luulla niitä etukäteen murehtiessaan. Mitä vähemmän kulutat, sitä vähemmän aikaa sinun tarvitsee viettää töissä. 

15. Tutustu Pareto-periaatteeseen (80/20-sääntöön) ja hyödynnä sitä arjessasi

Kaikkea ei kannata tehdä täydellisesti. Hyvin vähällä panostuksella saat suurimman osan maksimihyödystä. Esimerkki opiskelusta: lukemalla hyvin 20% tenttialueen tärkeimmistä asioista saatat saada hyvän arvosanan. 

16. Myy sijoituksiasi vain ennalta laatimiesi kriteerien mukaan

Sijoituspäätöksiä ei pidä tehdä tunteiden sanelemana. Päätä etukäteen, millaisista syistä myyt omistuksiasi. Pörssikurssien liikkeitä ei pidä ottaa myyntisignaalina. 

17. Kaikkea ei tarvitse ostaa uutena

Säästät mukavasti rahaa kun ostat osan tavaroista käytettyinä. Esimerkiksi pienelle lapselle kaikkia vaatteita ei ole järkevää ostaa uutena.

18. Maksa käyttötarkoituksesta, älä imagosta

Osta sellainen tuote, joka ajaa käyttötarkoituksensa. Et tarvitse hienointa mallia, jos edullisemmassa mallissa on riittävän hyvät ominaisuudet.

19. Ota lainaa lähtökohtaisesti ainoastaan asuntoa varten

Auto köyhdyttää ja autolaina köyhdyttää entistä nopeammin. Sijoituslaina lisää sijoittamisen riskejä, joten sen käyttöä en suosittele.

20. Raha on rajallinen resurssi, joten maksimoi sen onnellisuusvaikutus

Rahalla saa hankittua vapautta, kokemuksia, mukavuutta ja elämän iloja. Ole siis tarkkana mihin rahasi kulutat, jotta voit maksimoida rahan hyödyn. Turhat ostokset ovat suoraan pois näistä iloista. Muista, että sijoittamalla voit maksimoida koko elämäsi aikana käyttämäsi rahan määrän. Onnea tuo myös perinnön antaminen mahdolliselle/mahdollisille jälkipolville. Kannattaa antaa osa perinnöstä jo eläessäsi.

21. Ole kiitollinen siitä, mitä sinulla jo on

Helpoin ja nopein tapa tulla onnelliseksi on muistaa tuntea kiitollisuutta siitä, mitkä asiat ovat hyvin elämässäsi ja mitä sinulla jo on.

22. Älä anna hedonistisen adaptaation pilata elämääsi

Tavaroita ostamalla saat hetkellisen euforian tunteen. Tämä tunne ei kestä kauaa. Syy johtuu hedonistisesta adaptaatiosta. Saavutetut asiat muuttuvat hyvin nopeasti vähimmäisehdoiksi, joita ilman emme voisi muka olla tyytyväisiä elämäämme. Tämän takia joudut koko ajan ostamaan lisää, jotta voisit hetken tuntea tyytyväisyyttä, kunnes rima taas nousee. Jos havittelet onnea tavaran avulla, on sinulla syvällisempiä ongelmia elämässäsi.

23. Ymmärrä vaihtoehtoiskustannus

Heräteostos, jonka hinta on 100e ei oikeasti kustanna sinulle 100e, vaan paljon paljon enemmän. Jos et olisi ostanut ostosta vaan sijoittanut tuon rahan osakemarkkinoille, sen arvo olisi myöhemmin paljon enemmän kuin 100e. Tätä kutsutaan vaihtoehtoiskustannukseksi. Mitä nuorempi olet, sen suurempi on ostoksen vaihtoehtoiskustannus. 

24. Löydä syysi kärsiä

Onnen perässä juokseminen harvoin johtaa pysyvään onneen. Elämässä on aina kärsimystä ja se on aivan normaalia. Tärkeintä on löytää syy, jonka edestä olet valmis kärsimään. Kun läydät tuon syyn, kärsimys muuttuu siedettäväksi ja saat syvemmän tarkoituksen elämällesi. Usein tuo syy ei löydy oman navan ympäriltä.

25. Elämä on tanssi, ei matka

Sateenkaaren päässä ei ole aarretta. Lapsesta asti vanhemmat, koulu, media ja työelämä antavat lupauksia tulevaisuudessa odottavasta määränpäästä tai onnesta. Viimeisintään eläkkeellä pääsee nauttimaan tuosta kauan kaipaamasta vapaudesta ja onnesta. Valitettavasti tämä on valetta. Elämä ei ole matka. Sillä ei ole määränpäätä. Parempi analogia elämälle on tanssi. Tanssin tarkoituksena ei ole päästä maaliin, tanssin loppuun. Tanssin tarkoitus on itse tanssi. Elämän tarkoitus on itse elämä. Tässä ja nyt.

Mikä on tavoitteeni sijoittamisessa?

Täältä voit käydä lukemassa sijoitusstrategiastani ja sijoitusfilosofiastani: Linkki.

On juhannusyö ja kello näyttää puolta yhtä. Perheeni on jo nukkumassa ja itse istun asuntoni parvekkeella nauttien kesäyön lämmöstä. Olen yöihminen ja tykkään pohdiskella asioita öisin. Öisin tuntuu, että aika on pysähtynyt ja ymmärrän elämää paremmin. Nytkin huomaan pohdiskelevani elämääni, sijoittamista ja tavoitteitani. Päätän selventää ajatukseni ”paperille”. Charlie Mungerin sanoin: ”what you shout out, you pound in!”. Pitää siis olla nyt tarkkana, mitä ”huudan” ulos.  

Tämä on ehkäpä tärkein kysymys, jota jokaisen sijoittajan olisi hyvä perusteellisesti pohtia: miksi sijoitan?Perheenjäseneni ja ystäväni tietävät, että sijoitan. Kaikille en ole kuitenkaan kertonut, mitä tarkalleen ottaen tavoittelen sijoittamisellani. Syyt tähän ovat moninaiset, yhden ollessa se, että raha on Suomessa yhä hieman tabu aihe.  

Olen jo blogissani maininnut, että tavoittelen taloudellista riippumattomuutta. Termi ”taloudellinen riippumattomuus” kuulostaa hienolta ja varmasti monen korvaan täydeltä utopialta. Käytän kuitenkin tuota termiä, koska se on nykyään monelle tuttu ja se suuntaa antavasti kertoo, mistä on kyse. Mutta anna kun selitän tarkemmin, mitä se merkitsee minulle.

Olen luonteeltani ihminen, jota ei hirveästi kiinnosta ulkokohtaiset statussymbolit, kuten hienot autot, merkkikellot tai iso uusi omakotitalo. Arvoasteikossani ovat korkealla terveys, perhe/läheiset ihmissuhteet ja harrastukset. Onnekseni teen myöskin työtä, jonka koen aidosti arvokkaaksi yhteiskunnalle, vaikka rahallinen korvaus ei päätä huimaa. Näiden lisäksi arvostan valinnanvapautta elämässäni todella korkealle.  En tiedä syytä tälle. Olen luonteeltani ehkä keskivertoa stressiherkempi, joten sillä saattaa olla vaikutusta asiaan.  

Myös lapsuuden kokemukseni rahasta ja työstä varmasti hieman vaikuttavat asiaan. Ajattelin jo lapsena, että aikuisten elämä vaikuttaa stressaavalta ja ns. oravanpyörältä eli loputtomalta kilpajuoksulta aikaa vastaan ilman vapautta tehdä radikaaleja muutoksia omaan elämään. Jostakin syystä olen aina ollut myöskin säästeliäs. Kuluttaminen on vain aina tuntunut hieman pahalta, kun taas säästäminen on ollut koukuttavaa. Tästä toimintatavasta joudun opettelemaan itseni vielä jossain vaiheessa ulos.

Olen samaa mieltä Pete Adeneyn kanssa työstä: ”work is better when you don’t need the money”. Vaikka oma työni onkin merkityksellistä, on se liian usein hyvin stressaavaa ja voimia verottavaa. Monesti työpäivän jälkeen olen niin väsynyt, että loppupäivä menee palautumiseen ja harrastuksiinkaan ei välttämättä aina jaksa lähteä. Ajatus siitä, että yhtä kovaa tahtia pitäisi jaksaa seuraavat kolmekymmentä vuotta, tuntuu ahdistavalta. Meillä kaikilla on vain yksi ainutkertainen elämä, joten olisi mahtavaa elää se niin, ettei kuoleman lähestyessä tuntuisi siltä, että olisi pitänyt elää toisin.  

Haluaisin siis elää elämäni niin, että minulla olisi vapauksia tehdä muutoksia elämääni ilman, että ne kaatuvat rahan puutteeseen. Haluan, että elämäni pienet ja suuret valinnat ovat mahdollisimman vähän riippuvaisia taloudellisesta tilanteestani (täten termi ”taloudellinen riippumattomuus”). On kuitenkin tärkeää ymmärtää, että aivan kuten lapsikaan ei yhdessä yössä muutu aikuiseksi, ei myöskään voida sanoa, milloin henkilö muuttuu taloudellisesti riippuvasta riippumattomaksi. Kyse on pikkuhiljaa tapahtuvasta muutoksesta. Esimerkiksi oma 52 000e sijoitussalkkuni ja 10 000e käteispositioni antaa jo melko paljon liikkumavaraa. Esimerkiksi 5% keskimääräinen inflaatiokorjattu vuosituotto tarkoittaa 2500e vuosituottoa. Tämän hetken kuukausittaisilla kuluillani voisin elää sillä lähes 2 kuukautta. Voisin siis jatkossa vuosittain pitää 1-2kk ylimääräistä lomaa ilman, että pääomani pitkässä juoksussa välttämättä (juurikaan) vähenisi.

 

Olen siis jo nyt tyytyväinen tilanteeseeni ja minulla on siitä kiitollinen olo. Tiedän, että olen maailman mittakaavassa todella onnekas ja tuuria on ollut paljon matkassa, että olen päässyt tähän tilanteeseen.

Omalta osaltani sijoittamisessa on siis kyse vapauden tunteesta. Mikäli en ole tyytyväinen elämääni, voin tulevaisuudessa vuosi vuodelta yhä vähemmän syyttää asiasta muita (taloudellista tilannettani, pomoani, huonoa palkkaa, yhteiskuntaa, poliitikkoja jne) vaan syyllinen löytyy yhä useammin peilistä. Kun sinulla on rahaa, olet myös kykenevämpi muuttamaan elämäsi suuntaa. Uskon myös, että ihminen on onnellisempi, jos ajattelee, että onnellisuus on itsestä kiinni. Pitää ottaa itse vastuu elämästään.

Koska taloudellinen riippumattomuus on jatkumo, en osaa sanoa, mikä rahasumma on kohdallani ”tarpeeksi”. Sijoitukseni antavat tulevaisuudessa mahdollisuuden esimerkiksi tehdä lyhyempää työpäivää, ottaa palkattomia lomia, vaihtaa alaa taikka työpaikkaa, opiskella uusi ammatti, matkustella useammin tai jättäytyä ”omalle eläkkeelle” varsinaista eläkeikää aiemmin. 

Olen akateemisesti kouluttautunut duunariperheen lapsi. Lapsuudessani minulle ei kerrottu sijoittamisesta ja rivien välistä sain sellaisen kuvan asiasta, että siinä todennäköisesti häviää kaikki rahansa. Olen onnellinen, että voin kasvattaa tyttäreni ymmärtämään raha-asioita paremmin. Voin muuttaa ”sukuni henkistä perintöä” ja tarjota tyttärelleni maailmankatsomuksen, jossa hän on ”kuskin paikalla” ja maailma mahdollisuuksia täynnä. 

Ymmärsin ottaa sijoittamisesta selvää vasta oltuani opintojeni jälkeen jo jonkin aikaa työelämässä. Itse asiassa taisin sattumalta lukea erään keskusteluforumin viestiketjua sijoittamisesta ja vähitellen aloin ymmärtämään asioita. Varsinaisen sijoittamisen aloitin hieman yli 5v sitten. Merkittävää rahallista avustusta en myöskään ole saanut vanhemmiltani tai sukulaisiltani. Olen nyt 37-vuotias, joten moni saattaisi ajatella, ettei näin vanhana voi 40 000e bruttotuloilla saavuttaa taloudellista riippumattomuutta.  

Otetaan hypoteettinen tilanne. Jos minulla on nykyrahan arvossa mitattuna 200 000e sijoitussalkku 23v kuluttua, jolloin olen 60v, niin voinko esimerkiksi jättäytyä töistä pois ja elellä rahoillani kunnes pääsen eläkkeelle 67-vuotiaana? Entä jos eläkeikää nostetaan 70-vuoteen? Olen vakuuttunut, että molemmissa tapauksissa 200 000e salkku riittää vuosikymmenen ajan elämiskuluihini. Tuo 200 000e salkku pitäisi olla helppo saavuttaa, mikäli ei tule kovin suuria ikäviä yllätyksiä matkan varrella vastaan. Eri asia on, haluanko lopettaa työt kokonaan. Pidän työstäni, varsinkin jos saan tehdä sitä määrällisesti sen verran, että aikaa ja energiaa riittää paljon muihinkin itselleni tärkeisiin asioihin. Omalla alallani on helppo tehdä keikkatöitä, joten tämä on yksi vaihtoehto tulevaisuudessa. Myös lyhennetyt työpäivät vakinaisessa työsuhteessa onnistunevat.  

En myöskään usko, että kykenisin täysin ”eläköitymään”. Mielelläni teen edes hieman töitä. Vaimoni sanoo usein, että minulla menee helposti asiat ”överiksi”. Se on totta. Aina pitää olla joku projekti meneillään ja tykkään vetää täysillä. En kuitenkaan pidä siitä, että on useita projekteja päällä samaan aikaan vaan mielelläni keskittyisin yhteen asiaan kunnolla. Elämä on mukavampaa kun uppoutuu asioihin kokonaan ja välillä hakee rajojaan. Huomaan, että eri aikakausina tämä ”överiksi” vetämisen kohde on vaihdellut. Usein se on ollut jokin liikuntaharrastus, välillä sijoittamisen opiskelu, työ taikka opinnot. Vaimoni on pariinkin otteeseen puolitosissaan todennut, että ”onkohan sussa vähän aspergerin syndroomaan viittaavia piirteitä”. Enpä tiedä, tykkään vain kun voin rauhassa oppia uutta, kehittyä ja hakea rajojani aina yhdessä asiassa kerrallaan. En siis usko, että aivan heti olen täysin laakereilleni heittäytymässä. 

Saattaahan käydä niinkin, että jo vaikka 10v päästä olen kyllästynyt odottelemaan ja vähennän työn tekoa tavalla taikka toisella. Mitään en ole lyönyt vielä lukkoon, sillä aina voi elämästä oppia jotain uutta ja vaihtaa suuntaa. Vanilla Sky -leffan kohtauksia ulkomuistista lainatakseni: 

”Every passing minute is another chance to turn it all around...”

”...What is any life, if not the pursuit of a dream... Roam free, David! Most of us live our whole lives without any real adventure to call our own”.

 

Mitä mieltä sinä olet? Miksi sinä sijoitat ja mikä on sinun unelmasi? Mielelläni otan vastaan kommentteja teiltä lukijoilta. 

Blogin avaus

Vuonna 2019 kohtalo pisti toden teolla miettimään omaa kuolevaisuuttani. Terveydentilan nopea heikentyminen pakotti pohtimaan elämää monelta eri kantilta. Mikä on elämässä tärkeää? Mitä haluan loppuelämältäni? Tuliko elämä elettyä niin, että voin olla siihen tyytyväinen? 

Nyt, kun terveydentilani on vihdoin parempi, heräsi ajatus blogin kirjoittamisesta. Olen viime vuodet intohimoisesti ottanut selvää sijoittamisesta ja kaikista taloudelliseen riippumattomuuteen liittyvistä asioista. Suurin syy tämän blogin kirjoittamiseen on, että haluan jättää tyttärelleni hyviä neuvoja, miten hoitaa talousasiat, mikäli minä en olisi syystä taikka toisesta tulevaisuudessa niistä kertomassa. Nyt hän on vielä niin pieni, ettei talousasioista vielä mitään ymmärrä. Lisäksi haluan tämän blogin muodossa antaa muutoinkin tyttärelleni hyvät eväät parempaan elämään. 

Ajatuksenani on myös, että tämän blogin avulla dokumentoin matkaani kohti taloudellista riippumattomuutta. Matkan varrella sattuu paljon yllättäviä asioita, joten haluan käyttää tätä blogia alustana, jossa voin pohtia erilaisia taloudellisia päätöksiä ja palata niihin, jos jokin päätös myöhemmin jää vaivaamaan. Tarkoituksena olisi myös päiväkirjanomaisesti selkeyttää omaa sijoitus- ja elämänfilosofiaani.

Tätä kirjoittaessani takanani on reilun viiden vuoden mittainen sijoitustaipale. Indeksirahastoissa ja ETF:ssä minulla on tällä hetkellä noin 51 000e, josta suurin osa Nordnetissa. Jatkossa aion sijoittaa lähinnä vain Nordnetin kautta. Ensimmäiset vuodet sijoitin melko maltillisesti, sillä ajattelin, että pörssiromahdus on aivan nurkan takana. Odotin romahdusta kuin kuuta nousevaa, vaikka tiesinkin, että markkinoita on lähes mahdoton ajoittaa. Nyt vuosien 2019-2020 aikana olen uskaltanut sijoittaa isommilla kuukausittaisilla summilla ja koronan aiheuttaman kurssiromahduksen sain melko hyvin hyödynnettyä tekemällä tiuhaan tahtiin lisäostoksia. Tilillä on vielä 10 000e. Mikäli kurssit vielä kunnolla laskevat, saatan sijoittaa osan noista rahoista pörssiin. Muutoin sijoitan kuukausittain palkastani Nordnetin kuukausisäästöohjelmalla noin 700e/kk ETF:n.

Jatkossa ajatuksena on sijoittaa seuraaviin ETF:n näillä painotuksin:

EUNL (kehittynyt maailma isot yhtiöt) 65%

IS3N (kehittyvä maailma) 20%

IUSN (maailman pienyhtiöt) 15%

Tavoitteena on taloudellinen riippumattomuus joskus tulevaisuudessa. Eläkeikään on vielä matkaa kolmisenkymmentä vuotta, enkä halua jättää tulevaisuuttani Suomen hataran eläkejärjestelmän varaan. Parempi siis ottaa kohtalo omiin käsiin. En kuitenkaan usko, että taloudellisen riippumattomuuden saavuttaminen tekisi minusta paljoa onnellisempaa ihmistä. Parasta siis nauttia matkasta ja samalla elää täysipainoista elämää.