Näytetään tekstit, joissa on tunniste Raha. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Raha. Näytä kaikki tekstit

lauantai 10. lokakuuta 2020

Geographic arbitrage - Vapaus maisemaa vaihtamalla

 


Suomen lyhyet kesät, ankean pimeät syksyt ja loskaiset talvet saavat aina ajatukseni lämpimämpiin maihin. Taloudellista vapautta tavoitellessani olen yhä enemmän unelmoinut mahdollisuudesta asua edes osan ajasta ulkomailla. Suomi on todella kallis maa ja moni Etelä-Euroopan maa tarjoaa melko edullisia paikkoja nauttia elämästä. Salkkuni koko on tällä hetkellä 67 000e. Firettäjien neljän prosentin säännön mukaisesti voisin syödä salkustani joka vuosi seuraavan summan:

0,04 x 67 000€ = 2680€.

Tuolla summalla eläisin Suomessa nykykulutuksellani (1400€/kk) noin 57 päivää eli alle 2kk. Maata vaihtamalla tuo summa voisi riittää paljon pidempäänkin. 

Fuengirola - firettäjän taivas?

Tuttuni on asunut suomalaisten suosimassa Fuengirolassa Espanjassa, joten itselläni on jonkinlainen käsitys kyseisen paikan hintatasosta. Oman mututuntumani mukaan seuraavan laskurin väittämät Espanjan hintatasosta lienevät melko todenmukaiset:

https://www.numbeo.com/cost-of-living/compare_cities.jsp?country1=Finland&country2=Spain&city1=Pori&city2=Fuengirola

Päätin vertailla Fuengirolan hintatasoa Suomen Poriin, sillä Pori on asukasmäärältään aika samoissa Fuengirolan kanssa. Katsotaan kauanko elelisin Fuengirolassa tuolla yllä mainitsemallani 2680€ summalla.

Laskurin mukaan yleinen hintataso Fuengirolassa on noin 69% Porin hintatasosta, sillä sen elintason, mitä voi ylläpitää Porissa 3400 eurolla saa Fuengirolassa 2327 eurolla. Nyt voidaan laskea kauanko voisin elää Fuengirolassa 2680 eurolla, jos oletetaan että voisin elää sillä Porissa 57 päivää:

57 : 0,69 = 82,6

Arviolta voisin siis pitää vuosittain 82 päivää kestävän loman Fuengirolassa sijoitusteni tuotoilla. Toki tässä en huomioinut esimerkiksi lentojen hintoja, oman asuntoni juoksevia kuluja Suomessa jne. Lasku kuitenkin havainnollistaa, kuinka paljon pidempään rahani riittäisivät Fuengirolassa. Salkun paisuessa merkittäviin lukemiin mahdollistaisi salkkuni tuotot melko pitkät lomakaudet esimerkiksi Fuengirolassa. Samalla voisin nauttia merkittävästi mukavammasta ilmastosta. 

Taloudellinen riippumatto Fuengirolaan?

Entäpä milloin voisin lopettaa työt ja muuttaa Fuengirolaan elelemään salkkuni tuotoilla? Suomessa kuukausittaiset kuluni ovat 1400e, joten Suomessa firen mahdollistaisi seuraavanlainen salkku:

(1400€ x12) : 0,04 = 420 000e.

Entäpä kuinka suuri salkku vaadittaisiin, jos olisin valmis muuttamaan Fuengirolaan:

420 000€ x 0,69 = 289 800€

Mielestäni 100% firen saavuttaminen omalla kohdallani Suomessa on aika epätodennäköinen temppu. Sen sijaan Fuengirolassa vaadittava salkku olisi aivan mahdollista saavuttaa vaikka seuraavan 20v aikana. 

Entäpä jos tekisin 6kk Suomessa töitä ja elelisin lopun ajan vaikka Fuengirolassa? Puolen vuoden työnteolla saattaisin saada melko helposti nettona 15 000e kasaan. Tuolloin tuloveroprosenttinikin olisi aikalailla nollan tuntumassa. Koska Suomessa kuluni ovat 1400/kk, niin Fuengirolassa ne olisivat arviolta 1400€ x 0,69 = 966€/kk. Vuodessa kulut olisivat 1400€ x 6 + 966€ x6 = 14 196e. Puolen vuoden työnteolla tienaisin siis sen verran mitä kuluttaisin puolen vuoden aikana Suomessa sekä puolen vuoden aikana Fuengirolassa lomaillessani. Tuohon tulisi vielä päälle salkkuni tuotot. Tällainen puolikas fire olisi siis jo ainakin teoriassa omalla kohdallani aikalailla mahdollinen. 

Laskuissani en ottanut huomioon sitä, ettei vaimoni salkku ole yhtä iso kuin omani enkä montaa muutakaan yksityiskohtaa. Kirjoitukseni tarkoitus oli lähinnä toimia motivaattorina itselleni sekä ajatuksia herättävänä kirjoituksena niille, joiden finanssit voisivat mahdollistaa osittaisen tai kokonaisen taloudellisen riippumattomuuden esimerkiksi Fuengirolassa tai vaikka jossain paljon edullisemmassa kaupungissa/maassa. Monesti kuitenkaan raha ei ole se suurin este. Suurimmat esteet saattavat löytyä korvien välistä.

keskiviikko 29. heinäkuuta 2020

Käteinen on kohta roskaa?



Katsoin tänään Inderesin uusimman Youtube-videon, joka käsitteli inflaatiota. Inflaatiohan on madellut alhaisissa lukemissa jo todella pitkään. Keskuspankkien ”rahan printtaus” ja Koronan aiheuttama valtioiden velkaelvytys sekä kansalaisten tukeminen suoraan erilaisilla tuilla saattaa kuitenkin jatkossa pistää inflaation laukalle. 

Muun muassa Ray Dalio on jo jonkin aikaa puhunut siitä, että länsimaat ovat ylivelkaantuneita ja pitkän velkasyklin loppusuoralla. Historiassa tämän tasoiset velkatasot on lopulta hoidettu usein niin, että inflaation on annettu juosta samaan aikaan kun korot on pidetty alhaalla. Näkisin, että tällainen skenaario on tällä vuosikymmenellä aivan mahdollinen. 

Moni sijoittaja ei tällä hetkellä sijoita perustellen tätä sillä, että pörssien arvostuskertoimet ovat niin korkealla. Riskinä tällaisessa ajattelussa on se, että korot saattavat pysyä vielä pitkään matalalla ja inflaatio saattaa nousta paljon korkeammaksi, kuin mitä se on ollut jo vuosikausia. Jotenkinhan näin suurista velkatasoista on päästävä eroon. Keskuspankit ovat jo käyttäneet perinteisemmät keinonsa, joten nyt saattaisi olla vuorossa tämä viimeinen keino, jossa rahaa ohjataan lisää reaalitalouteen samalla kun korot pidetään inflaation alapuolella. Tässä maailmassa maksumiehiä olisivat ne, jotka pitävät rahansa pankkitileilla ja hyötyjät niitä, joilla on paljon velkaa. Osakemarkkinoille sijoittava todennäköisesti saa turvattua sijoitustensa ostovoiman, sillä yritykset kykenevät melko tehokkaasti siirtämään inflaation tuotteidensa hintoihin. Sitähän inflaatio on, tuotteiden hintojen nousua ja täten valuutan arvon alenemista. 

Kukaan ei tiedä, mikä tulevina vuosina on edessä, mutta mielestäni fiksu sijoittaja pohtii vakavasti myös tämän skenaarion toteutumisen todennäköisyyttä. 

Alla vielä pari linkkiä käppyröihin, joista näkee, milloin historiassa inflaatio on laukannut korkotasoja selvästi ylempänä:

https://goldswitzerland.com/inflation-interest-rates-1900-2011/

tiistai 23. kesäkuuta 2020

Sinusta ei tule ”oikeaa” miljonääriä pikkusummia sijoittamalla!





Luin mielenkiintoisen blogipostauksen Rahabalanssi-blogista. Kirjoituksessa käsiteltiin, millä summilla ja millä aikavälillä sinusta voi tulla miljonääri pörssiin sijoittamalla. En ota tällä kirjoituksellani kantaa suoranaisesti tuohon blogipostaukseen, vaan haluan kertoa oman näkemykseni, missä asioissa yleisesti mennään metsään tämäntyyppisissä kirjoituksissa.  

Nämä neljä asiaa pitäisi aina huomioida tulevia tuottoja arvioitaessa:

1. Tuottoprosentit ja kaikki summat pitäisi aina ilmoittaa inflaatiokorjattuina reaalituottoina.
Mikäli inflaatiota ei huomioida laskelmissa, saadaan aivan liian optimistisia tuottolukuja. Miljoona euroa ei esimerkiksi 50 vuoden päästä todennäköisesti ole kovinkaan iso summa, sillä rahan arvo laskee noin pitkällä aikavälillä todella paljon.   

2. Pörssien tuotto-odotusta ei kannata laskea sen perusteella, mitä osakkeet ovat tuottaneet 15 viimeisen vuoden aikana.
Pörssien tuotoissa on isoja eroja eri aikakausina. Tämän takia omissa tuotto-odotuksissa kannattaa käyttää mahdollisimman realistisia lukemia. Realistisimmat lukeman saadaan, kun selvitetään, mitä osakemarkkinat ovat globaalisti keskimäärin tuottaneet todella pitkällä aikavälillä. Tästä linkistä voit nähdä, että osakkeet ovat globaalisti tuottaneet keskimäärin 5% vuodessa reaalisesti eli inflaatiokorjatusti pitkällä aikavälillä.

3. Yksittäisten maiden pörssien tuotot sisältävät enemmän riskiä. Tuotto-odotukset kannattaa laskea maantieteellisesti hajautetulle salkulle. Ellei sitten nimen omaan aio ottaa isompaa maantieteellistä riskiä.
Miksi valitsisit vain yhden maan pörssin tuotto-odotusta laskiessasi? Kyseinen maa saattaa vuosikymmenien aikana ajautua vaikka minkäläisiin vaikeuksiin (sodat, heikko syntyvyys, syvät pitkät lamat, heikentynyt tuottavuus, poliittiset riskit, väestön huono ikäjakauma jne.). Otat ison riskin sijoittaessasi vain yhden maan pörssiin.

4. Tuottolaskelmissa ei yleensä puhuta mitään sijoittamisen kuluista.
Kaikessa sijoittamisessa on kulunsa. Näitä ovat esimerkiksi yksittäisissä osakkeissa osinkoverotus (ellei sijoita osakesäästötilin sisällä, jonne tosin saa sijoittaa maksimissaan 50 000e) sekä rahastoissa/ETF:ssä lähdeverot ja hallinnointikulut. Lisäksi voitollisia sijoituksia myydessä joutuu maksamaan yleensä myös veroja. 
 
Eli mielestäni tuottolaskelmat kannattaa tehdä tuon 5% mukaan miinustettuna kuluilla. Jos arvioidaan keskimääräisiksi kuluiksi vaikka 0,5% vuodessa niin silloin tuottoprosentti olisi keksimäärin 4,5% vuodessa. 

Olen kuitenkin tässä kirjoituksessa hieman yltiöoptimistinen ja lasken vuosituotot käyttäen tuota 5% lukua. 

Millä kuukausittaisella summalla sinusta voi tulla 50 vuodessa miljonääri?

Tämän laskurin (katso linkki) avulla voit laskea, mitä osakket tuottavat käyttäen eri prosentteja. Tuon laskurin mukaan sinun täytyisi sijoittaa 400e/kk joka kuukausi 50 vuoden ajan, jotta sinusta tulisi miljonääri (5% vuosittaisella reaalituotolla). Tuo miljoona euroa on inflaatiokorjattu summa. Eli jos miljoonalla saa nykyään miljoona purkkia tonnikalaa niin 50 vuoden päästä saisit sijoitusurasi päätteeksi ostettua miljoona purkillista tonnikalaa. Tosin tässä laskussa en huomioinut pääomatulojen verotusta, joka söisi tuosta summasta omistuksia myydessä aika ison siivun.

Entä paljonko pitäisi sijoittaa, jos haluaisi olla miljonääri 30 vuoden jälkeen?

Laitetaan taas tuo 5% tuotto-odotus laskuriin ja asetetaan sijoitusajaksi 30 vuotta. Saadaan tulokseksi, että sinun pitäisi sijoittaa lähes 1300e/kk kolmenkymmenen vuoden ajan, jotta salkkusi arvo olisi lopussa miljoona euroa.

Paljonko arvioin oman salkkuni tuotoiksi?   

Oma salkkuni on nyt noin 50 000e. Kuvitellaan, että sijoittaisin vielä seuraavat 30 vuotta osakemarkkinoille ja keskimäärin 500e/kk. Viiden prosentin keskimääräistä tuottoa käyttämällä salkkuni koko 30 vuoden kuluttua olisi noin 615 000e. Mikäli käytän 4% tuotto-odotusta (tämä on mielestäni realistisempi kun huomioi erilaiset kulut ja verot sekä nykyisen korkotason) salkun koko on 30 vuoden kuluttua 499 000e.

Mitä haluan sanoa?

En halua olla ilonpilaaja, mutta mielestäni ihmiset käyttävät yleensä liian optimistisia lukuja tuotto-odotuksia laskiessaan. Saavutat tavoitteesi varmemmin, kun käytät sellaisia tuottoprosentteja, joita pörssit ovat historiassa pitkällä ajanjaksolla keskimäärin antaneet. 

Mitä pienempää prosenttia käytät tuotto-odotuksissasi, sitä isompia kuukausisummia sinun on säästettävä ja sijoitettava. Edelleenkään elämässä mitään arvokasta ei saa todella helposti ellei sitten ole syntynyt ”kultalusikka suussa” ja vanhemmat ole esimerkiksi sijoittaneet lapselleen kunnon alkupottia jo varhaisessa vaiheessa. Eli mikäli lähdet sijoittamaan tyhjästä, on sinun tehtävä asian eteen töitä.

Nämä realiteetit tiedostamalla jaksat todennäköisesti sijoittaa pidempään. Yltiöoptimismia seuraa monesti luovuttaminen, kun todellisuus vuosien saatossa lyö kasvoille.

Edit. Burton Malkiel sanoo uunituoreessa haastattelussa, että mikäli korot pysyvät alhaisina vielä pitkään, 
osakkeista on odotettavissa jatkossa pienempiä tuottoja, kuin mitä historiallisesti niistä on keskimäärin saanut. Malkiel puhuu samassa yhteydessä 5% tuotosta, josta ei minun ymmärrykseni mukaan ole vielä edes poistettu inflaatiota. Jos inflaatio arvioidaan 2% suuruiseksi, niin jatkossa osakkeet tuottaisivat keskimäärin 3% vuodessa niin kauan, kunnes korkotasot nousevat. Toisaalta korkojen nousu todennäköisesti ainakin joksikin aikaa romahduttaisi osakemarkkinoiden arvostustasot. Malkielin haastatteluun pääset tästä linkistä. 

perjantai 19. kesäkuuta 2020

Mikä on tavoitteeni sijoittamisessa?


Täältä voit käydä lukemassa sijoitusstrategiastani ja sijoitusfilosofiastani: Linkki.

On juhannusyö ja kello näyttää puolta yhtä. Perheeni on jo nukkumassa ja itse istun asuntoni parvekkeella nauttien kesäyön lämmöstä. Olen yöihminen ja tykkään pohdiskella asioita öisin. Öisin tuntuu, että aika on pysähtynyt ja ymmärrän elämää paremmin. Nytkin huomaan pohdiskelevani elämääni, sijoittamista ja tavoitteitani. Päätän selventää ajatukseni ”paperille”. Charlie Mungerin sanoin: ”what you shout out, you pound in!”. Pitää siis olla nyt tarkkana, mitä ”huudan” ulos.  

Tämä on ehkäpä tärkein kysymys, jota jokaisen sijoittajan olisi hyvä perusteellisesti pohtia: miksi sijoitan?Perheenjäseneni ja ystäväni tietävät, että sijoitan. Kaikille en ole kuitenkaan kertonut, mitä tarkalleen ottaen tavoittelen sijoittamisellani. Syyt tähän ovat moninaiset, yhden ollessa se, että raha on Suomessa yhä hieman tabu aihe.  

Olen jo blogissani maininnut, että tavoittelen taloudellista riippumattomuutta. Termi ”taloudellinen riippumattomuus” kuulostaa hienolta ja varmasti monen korvaan täydeltä utopialta. Käytän kuitenkin tuota termiä, koska se on nykyään monelle tuttu ja se suuntaa antavasti kertoo, mistä on kyse. Mutta anna kun selitän tarkemmin, mitä se merkitsee minulle.

Olen luonteeltani ihminen, jota ei hirveästi kiinnosta ulkokohtaiset statussymbolit, kuten hienot autot, merkkikellot tai iso uusi omakotitalo. Arvoasteikossani ovat korkealla terveys, perhe/läheiset ihmissuhteet ja harrastukset. Onnekseni teen myöskin työtä, jonka koen aidosti arvokkaaksi yhteiskunnalle, vaikka rahallinen korvaus ei päätä huimaa. Näiden lisäksi arvostan valinnanvapautta elämässäni todella korkealle.  En tiedä syytä tälle. Olen luonteeltani ehkä keskivertoa stressiherkempi, joten sillä saattaa olla vaikutusta asiaan.  

Myös lapsuuden kokemukseni rahasta ja työstä varmasti hieman vaikuttavat asiaan. Ajattelin jo lapsena, että aikuisten elämä vaikuttaa stressaavalta ja ns. oravanpyörältä eli loputtomalta kilpajuoksulta aikaa vastaan ilman vapautta tehdä radikaaleja muutoksia omaan elämään. Jostakin syystä olen aina ollut myöskin säästeliäs. Kuluttaminen on vain aina tuntunut hieman pahalta, kun taas säästäminen on ollut koukuttavaa. Tästä toimintatavasta joudun opettelemaan itseni vielä jossain vaiheessa ulos.

Olen samaa mieltä Pete Adeneyn kanssa työstä: ”work is better when you don’t need the money”. Vaikka oma työni onkin merkityksellistä, on se liian usein hyvin stressaavaa ja voimia verottavaa. Monesti työpäivän jälkeen olen niin väsynyt, että loppupäivä menee palautumiseen ja harrastuksiinkaan ei välttämättä aina jaksa lähteä. Ajatus siitä, että yhtä kovaa tahtia pitäisi jaksaa seuraavat kolmekymmentä vuotta, tuntuu ahdistavalta. Meillä kaikilla on vain yksi ainutkertainen elämä, joten olisi mahtavaa elää se niin, ettei kuoleman lähestyessä tuntuisi siltä, että olisi pitänyt elää toisin.  

Haluaisin siis elää elämäni niin, että minulla olisi vapauksia tehdä muutoksia elämääni ilman, että ne kaatuvat rahan puutteeseen. Haluan, että elämäni pienet ja suuret valinnat ovat mahdollisimman vähän riippuvaisia taloudellisesta tilanteestani (täten termi ”taloudellinen riippumattomuus”). On kuitenkin tärkeää ymmärtää, että aivan kuten lapsikaan ei yhdessä yössä muutu aikuiseksi, ei myöskään voida sanoa, milloin henkilö muuttuu taloudellisesti riippuvasta riippumattomaksi. Kyse on pikkuhiljaa tapahtuvasta muutoksesta. Esimerkiksi oma 52 000e sijoitussalkkuni ja 10 000e käteispositioni antaa jo melko paljon liikkumavaraa. Esimerkiksi 5% keskimääräinen inflaatiokorjattu vuosituotto tarkoittaa 2500e vuosituottoa. Tämän hetken kuukausittaisilla kuluillani voisin elää sillä lähes 2 kuukautta. Voisin siis jatkossa vuosittain pitää 1-2kk ylimääräistä lomaa ilman, että pääomani pitkässä juoksussa välttämättä (juurikaan) vähenisi.
 
Olen siis jo nyt tyytyväinen tilanteeseeni ja minulla on siitä kiitollinen olo. Tiedän, että olen maailman mittakaavassa todella onnekas ja tuuria on ollut paljon matkassa, että olen päässyt tähän tilanteeseen.

Omalta osaltani sijoittamisessa on siis kyse vapauden tunteesta. Mikäli en ole tyytyväinen elämääni, voin tulevaisuudessa vuosi vuodelta yhä vähemmän syyttää asiasta muita (taloudellista tilannettani, pomoani, huonoa palkkaa, yhteiskuntaa, poliitikkoja jne) vaan syyllinen löytyy yhä useammin peilistä. Kun sinulla on rahaa, olet myös kykenevämpi muuttamaan elämäsi suuntaa. Uskon myös, että ihminen on onnellisempi, jos ajattelee, että onnellisuus on itsestä kiinni. Pitää ottaa itse vastuu elämästään.

Koska taloudellinen riippumattomuus on jatkumo, en osaa sanoa, mikä rahasumma on kohdallani ”tarpeeksi”. Sijoitukseni antavat tulevaisuudessa mahdollisuuden esimerkiksi tehdä lyhyempää työpäivää, ottaa palkattomia lomia, vaihtaa alaa taikka työpaikkaa, opiskella uusi ammatti, matkustella useammin tai jättäytyä ”omalle eläkkeelle” varsinaista eläkeikää aiemmin. 

Olen akateemisesti kouluttautunut duunariperheen lapsi. Lapsuudessani minulle ei kerrottu sijoittamisesta ja rivien välistä sain sellaisen kuvan asiasta, että siinä todennäköisesti häviää kaikki rahansa. Olen onnellinen, että voin kasvattaa tyttäreni ymmärtämään raha-asioita paremmin. Voin muuttaa ”sukuni henkistä perintöä” ja tarjota tyttärelleni maailmankatsomuksen, jossa hän on ”kuskin paikalla” ja maailma mahdollisuuksia täynnä. 

Ymmärsin ottaa sijoittamisesta selvää vasta oltuani opintojeni jälkeen jo jonkin aikaa työelämässä. Itse asiassa taisin sattumalta lukea erään keskusteluforumin viestiketjua sijoittamisesta ja vähitellen aloin ymmärtämään asioita. Varsinaisen sijoittamisen aloitin hieman yli 5v sitten. Merkittävää rahallista avustusta en myöskään ole saanut vanhemmiltani tai sukulaisiltani. Olen nyt 37-vuotias, joten moni saattaisi ajatella, ettei näin vanhana voi 40 000e bruttotuloilla saavuttaa taloudellista riippumattomuutta.  

Otetaan hypoteettinen tilanne. Jos minulla on nykyrahan arvossa mitattuna 200 000e sijoitussalkku 23v kuluttua, jolloin olen 60v, niin voinko esimerkiksi jättäytyä töistä pois ja elellä rahoillani kunnes pääsen eläkkeelle 67-vuotiaana? Entä jos eläkeikää nostetaan 70-vuoteen? Olen vakuuttunut, että molemmissa tapauksissa 200 000e salkku riittää vuosikymmenen ajan elämiskuluihini. Tuo 200 000e salkku pitäisi olla helppo saavuttaa, mikäli ei tule kovin suuria ikäviä yllätyksiä matkan varrella vastaan. Eri asia on, haluanko lopettaa työt kokonaan. Pidän työstäni, varsinkin jos saan tehdä sitä määrällisesti sen verran, että aikaa ja energiaa riittää paljon muihinkin itselleni tärkeisiin asioihin. Omalla alallani on helppo tehdä keikkatöitä, joten tämä on yksi vaihtoehto tulevaisuudessa. Myös lyhennetyt työpäivät vakinaisessa työsuhteessa onnistunevat.  

En myöskään usko, että kykenisin täysin ”eläköitymään”. Mielelläni teen edes hieman töitä. Vaimoni sanoo usein, että minulla menee helposti asiat ”överiksi”. Se on totta. Aina pitää olla joku projekti meneillään ja tykkään vetää täysillä. En kuitenkaan pidä siitä, että on useita projekteja päällä samaan aikaan vaan mielelläni keskittyisin yhteen asiaan kunnolla. Elämä on mukavampaa kun uppoutuu asioihin kokonaan ja välillä hakee rajojaan. Huomaan, että eri aikakausina tämä ”överiksi” vetämisen kohde on vaihdellut. Usein se on ollut jokin liikuntaharrastus, välillä sijoittamisen opiskelu, työ taikka opinnot. Vaimoni on pariinkin otteeseen puolitosissaan todennut, että ”onkohan sussa vähän aspergerin syndroomaan viittaavia piirteitä”. Enpä tiedä, tykkään vain kun voin rauhassa oppia uutta, kehittyä ja hakea rajojani aina yhdessä asiassa kerrallaan. En siis usko, että aivan heti olen täysin laakereilleni heittäytymässä. 

Saattaahan käydä niinkin, että jo vaikka 10v päästä olen kyllästynyt odottelemaan ja vähennän työn tekoa tavalla taikka toisella. Mitään en ole lyönyt vielä lukkoon, sillä aina voi elämästä oppia jotain uutta ja vaihtaa suuntaa. Vanilla Sky -leffan kohtauksia ulkomuistista lainatakseni: 
”Every passing minute is another chance to turn it all around...”
”...What is any life, if not the pursuit of a dream... Roam free, David! Most of us live our whole lives without any real adventure to call our own”.
 
Mitä mieltä sinä olet? Miksi sinä sijoitat ja mikä on sinun unelmasi? Mielelläni otan vastaan kommentteja teiltä lukijoilta. 



sunnuntai 14. kesäkuuta 2020

Blogin avaus

Vuonna 2019 kohtalo pisti toden teolla miettimään omaa kuolevaisuuttani. Terveydentilan nopea heikentyminen pakotti pohtimaan elämää monelta eri kantilta. Mikä on elämässä tärkeää? Mitä haluan loppuelämältäni? Tuliko elämä elettyä niin, että voin olla siihen tyytyväinen? 

Nyt, kun terveydentilani on vihdoin parempi, heräsi ajatus blogin kirjoittamisesta. Olen viime vuodet intohimoisesti ottanut selvää sijoittamisesta ja kaikista taloudelliseen riippumattomuuteen liittyvistä asioista. Suurin syy tämän blogin kirjoittamiseen on, että haluan jättää tyttärelleni hyviä neuvoja, miten hoitaa talousasiat, mikäli minä en olisi syystä taikka toisesta tulevaisuudessa niistä kertomassa. Nyt hän on vielä niin pieni, ettei talousasioista vielä mitään ymmärrä. Lisäksi haluan tämän blogin muodossa antaa muutoinkin tyttärelleni hyvät eväät parempaan elämään. 

Ajatuksenani on myös, että tämän blogin avulla dokumentoin matkaani kohti taloudellista riippumattomuutta. Matkan varrella sattuu paljon yllättäviä asioita, joten haluan käyttää tätä blogia alustana, jossa voin pohtia erilaisia taloudellisia päätöksiä ja palata niihin, jos jokin päätös myöhemmin jää vaivaamaan. Tarkoituksena olisi myös päiväkirjanomaisesti selkeyttää omaa sijoitus- ja elämänfilosofiaani.

Tätä kirjoittaessani takanani on reilun viiden vuoden mittainen sijoitustaipale. Indeksirahastoissa ja ETF:ssä minulla on tällä hetkellä noin 51 000e, josta suurin osa Nordnetissa. Jatkossa aion sijoittaa lähinnä vain Nordnetin kautta. Ensimmäiset vuodet sijoitin melko maltillisesti, sillä ajattelin, että pörssiromahdus on aivan nurkan takana. Odotin romahdusta kuin kuuta nousevaa, vaikka tiesinkin, että markkinoita on lähes mahdoton ajoittaa. Nyt vuosien 2019-2020 aikana olen uskaltanut sijoittaa isommilla kuukausittaisilla summilla ja koronan aiheuttaman kurssiromahduksen sain melko hyvin hyödynnettyä tekemällä tiuhaan tahtiin lisäostoksia. Tilillä on vielä 10 000e. Mikäli kurssit vielä kunnolla laskevat, saatan sijoittaa osan noista rahoista pörssiin. Muutoin sijoitan kuukausittain palkastani Nordnetin kuukausisäästöohjelmalla noin 700e/kk ETF:n.

Jatkossa ajatuksena on sijoittaa seuraaviin ETF:n näillä painotuksin:
EUNL (kehittynyt maailma isot yhtiöt) 65%
IS3N (kehittyvä maailma) 20%
IUSN (maailman pienyhtiöt) 15%

Tavoitteena on taloudellinen riippumattomuus joskus tulevaisuudessa. Eläkeikään on vielä matkaa kolmisenkymmentä vuotta, enkä halua jättää tulevaisuuttani Suomen hataran eläkejärjestelmän varaan. Parempi siis ottaa kohtalo omiin käsiin. En kuitenkaan usko, että taloudellisen riippumattomuuden saavuttaminen tekisi minusta paljoa onnellisempaa ihmistä. Parasta siis nauttia matkasta ja samalla elää täysipainoista elämää.


Blogitekstisuositus

Tärkeimmät asiat sijoittamisessa(ni) - Vanhat kirjoitukseni yksissä kansissa

  Kokosin tähän blogikirjoitukseen tärkeimmät blogikirjoitukseni. Ne sisältävät mielestäni tärkeimmät asiat, joita sijoittajan tulisi tietää...

Suosituimmat tekstit