keskiviikko 30. syyskuuta 2020

Kuukausikatsaus: syyskuu 2020

  



Syyskuun tulot:
 
Palkka (netto): 2331€

Menot:
  Elintarvikkeet: 645€ 
  Bensa: 70€ 
  Laskut: yhtiövastike 315,41e   
               puhelinlasku 21,90e 
  Muut:   perheen yhteiselle tilille 220€ 
               lahja 35€

KULUT YHTEENSÄ: 1237€

TULOT - MENOT: 2331€ - 1237€ = 1094€

SÄÄSTÖPROSENTTI: 1094€ : 2331€ = 46,9%

Nettotuntipalkka: 1094€ : 170h = 6,4€/h

ETF-sijoituksiin yhteensä: 6311€ (eunl + Is3n + iusn)

Varat:
Käteinen: 2525€
Rahasto- ja ETF-sijoitusten arvo: 65 100€ (nousua viime kuusta: +5800e)
Asuntolaina on maksettu. Muutakaan lainaa ei ole. Asuntoa en edes laske varallisuudeksi. Asunnon voi juoda, muttei sitä voi syödä. Asunto on kuluerä. Vain likvidit varat tuovat elämään vapautta.  
Likvidit varat yhteensä: 67 625€ (nousua viime kuusta: +725€)
 

Ajatuksia menneestä kuukaudesta:
Kuukausi sujui menojen puolesta hieman keskivertoa paremmin ja säästöprosentti oli tavallista parempi (46,9%). Töissä kiire on jatkunut, mutta jossain määrin siihen on jo tottunutkin. Osakemarkkinoille tuli tungettua jälleen iso potti ja nyt ei tilillä olekaan kuin hätävarakassa. Tankkasin tässä kuussa erityisen paljon globaaleja small capeja eli IUSN:ää. Nyt sen osuus koko salkusta taitaa olla jo noin 26%. Jatkossa ostan IUSN:ää selvästi vähemmän, jotta sijoitusteni tavoiteallokaatio toteutuu jossain vaiheessa tulevaisuudessa. Tässä kuussa sain säästöön eli sijoituksiin lähes puolet nettopalkasta. Toisin sanoen tämän kuun tienestien avulla eläkkeen alkamispäivä aikaistui kuukaudella, vaikkei edes olettaisi koskaan saavansa reaalituottoja tämän kuun sijoituksille.

torstai 24. syyskuuta 2020

All in -päästin itseni kärsimyksestä

 


Tein tänään vielä viimeisen lisäoston. Ostin 1460e edestä globaaleja small cappejä eli IUSN. Siinä on noin 18% nousuvaraa ennen kuin ollaan vanhoissa ennätyslukemissa. Nyt ei käteistä ole enää kuin noin 2500e tilillä. Tuon verran vähintään pidän puskuria jatkossakin. Eli ”come win, lose or draw” niin nyt surffataan jatkossa ne allot, mitä tuleman pitää. Vuosikausien himmailu ja odottelu on nyt takana. Mitään hyötyä en tuosta ajoittamisen yrittämisestä saanut eli aivan turhaan pidin pitkän aikaa ison määrän käteistä sotakassana. Tämän sanottuani alkaakin varmaan vuosisadan romahdus. 

maanantai 21. syyskuuta 2020

Lisäostoksilla, taas



Vilkaisin työpäivän päätteeksi pörssien liikkeitä ja huomasin, että tänäänhän on lasketeltu melko mukavasti. Globaaleihin small cappeihin sijoittavan IUSN-etf:n hinta on ollut nykyinen jo vuoden 2018 toukokuussa. Lisäksi Black Rockin sivuston mukaan nykyinen p/e on noin 15,8. Muutaman minuutin pohdinnan jälkeen tein päätöksen ostaa kyseistä ETF:ää noin 2000 eurolla. Nousuvaraa on vielä noin 18% ennen kuin ollaan takaisin vanhoissa all time high -lukemissa. Koska hinta on mielestäni melko edullinen, en kyennyt perustelemaan itselleni, miksen saman tien ostaisi tuota etf:ää. Tarkoitus on näillä näkymin holdata sijoitusta ainakin 23 vuotta, joten todennäköisesti tuolla ihan riittävän hyvät tuotot ehtii vielä saada. Toki nyt kun Korona nostaa taas päätään etenkin Euroopassa, saatetaan tulla kuitenkin vielä paljonkin eri pörsseissä alaspäin. Mutta pidemmän päälle en usko, että Koronalla on merkittäviä vaikutuksia talouteen. Ihmiskunta on vuosituhansia joutunut selviämään paljon pahempienkin tautien kanssa. Jos laskumarkkina jatkuu, vielä on hieman pelimerkkejä tilillä. Ja mikäli pelimerkit loppuvat, onpahan yksi lisäsyy nousta aamulla töihin.

lauantai 19. syyskuuta 2020

Ei vuodet kulu, ne kuluttaa

 



Gary Lineker määritteli jalkapallon aikoinaan seuraavasti: ”jalkapallo on yksinkertainen peli. Siinä 22 pelaajaa taistelee 90 minuuttia pallosta. Lopulta Saksa voittaa.”

Elämä on myös peli. Mitä aiemmin sen ymmärtää, sitä parempi. Siinä ei kuitenkaan Saksa lopuksi voita. Viikatemies voittaa.  

Olen viime aikoina hieman tuttuun tapaani pohtinut elämää ja tällä kertaa erityisesti itselleni sopivaa riskitasoa. Mitäpä, jos huomenna elämän tai sijoittamisen riskit realisoituvat oikein korkojen kera? Aiemmin ajatus esimerkiksi rahan häviämisestä tuntui ahdistavalta, mutta nykyään suhtaudun siihen melko tunteettomasti. Syynä ei ole se, etteikö raha merkitsisi minulle enää yhtä paljon. Syynä on ennemminkin se, että ymmärrän, ettei peliä voi kuitenkaan voittaa. On täysin sattumaa, jos elän terveellisen, varakkaan ja onnellisen elämän. 

Sijoittamista voi toki harjoittaa monella tavalla. Itse olen valinnut oletusarvoisesti tuottavan mutta riskit melkolailla minivoivan tavan sijoittaa osakkeisiin. Muutoinkin olen ammatinvalinnasta ja elämänvalinnoista lähtien pelannut elämäni aina melko varman päälle. Varman päälle elämisessä on vain se huono puoli, että voi jopa lopulta saada haluamansa. Eli varman elämän. Tällöin minimoi riskit mutta samalla minimoi myös mahdolliset positiiviset yllätykset tai mahdollisuudet edetä elämässään poikkeuksellisen pitkälle. Riskit minimoidessaankin voi kuitenkin osua tyhjä arpa kohdalle, jolloin saattaa menettää kaiken. Esimerkiksi terveyttä tai pitkää elämää ei voi ostaa rahalla eikä sitä voi sinulle kukaan luvata.

Jim Carrey on sanonut osuvasti: ”you can fail at what you don’t want, so you might as well take a chance at what you love”. Kun ikää tulee lisää, jää yhä vahvemmin menneiden valintojensa vangiksi. Onneksi sijoittamisella voi yrittää saada valinnanvapauksia pikkuhiljaa takaisin.

Lapsilla on monesti mielikuvitusystävä. Itselläni ei sellaista lapsena ollut, mutta nykyään tuntuisi olevan. Se on ystävä, joka lopulta voittaa pelin.  

Juttelen ystäväni kanssa päivittäin, vaikka en niinkään haluaisi. Tai minä en juttele, se juttelee, kuiskii olapääni yli. Peli on käynnissä, ja sitähän se on koko elämäni ajan ollut. Luulin aiemmin tietäväni pelin pituuden. Nuorena oletin, että se kestää 90 minuuttia, kuten jalkapallossa. Viime vuosien tapahtumat ovat horjuttaneet oletuksiani.  

Kun elää pitkään epävarmuudessa, päätyy lopulta tilanteeseen, jossa ei enää välitä. En välitä enää kaikista niistä asioista, joista  välitin ja stressasin vielä muutama vuosi sitten. Niiden tilalle on tullut uhmakkuutta, aggressiota, halveksuntaa ja ylimielisyyttä. Kaikki nämä ovat melko tehokkaita psykologisia  puolustusmekanismeja. Valitettavasti sama välinpitämättömyys voi nostaa päätään ”väärissäkin” asioissa.

Kungfutze on ilmeisesti sanonut: “We have two lives, and the second begins when we realize we only have  one.” Olen aina ihmetellyt, miten ihmiset tuntuvat elävän tajuamatta, että tulevat kuolemaan, ehkäpä jopa lähitulevaisuudessa. Ihmiset tuntuvat välittävän niin triviaaleista asioista ja laittavan vähäisen aikansa merkityksettömiin asioihin. Luulevatko he, että heillä on aikaa hukattavaksi loputtomiin? Toisaalta syyllistyn itse aivan samaan, mutta välillä sentään havahdun asiaan. 

Nykyään sijoitan hyvän päivän varalle. Olen mielessäni jo niin monesti elänyt huonojen päivien varalle, että sijoittamisen riskit eivät jaksa minua enää hetkauttaa. Unelmia tai tavoitteita ei välttämättä saavuta, jos pelaa varman päälle. Myöskään motivaatio saavuttaa asioita ei välttämättä pysy yllä, jos etenee liian hitaasti ja koko ajan on varasuunnitelma takaraivossa mietittynä. Samaisesta syystä espanjalainen löytöretkeilijä ja konkistadori, Hernan Cortez, määräsi laivojensa poltettavan. Tällöin miehistön oli pakko joko valloittaa uudet alueet, tai kuolla.

Sijoittaminen vaatii kurinalaisuutta, pitkäjänteisyyttä ja yleensä ahkeraa työntekoa. Jotta myöhemmin voisi olla enemmän, pitää tänään olla vähemmän. Etusijalla sijoittamisessa on tulevaisuus nykyhetken jäädessä vähemmälle painoarvolle. Valitettavasti vain kukaan ei voi elää tulevaisuudessa. Ainut mitä on, on tämä hetki tässä. Itse kyllä elän aivan liikaa muissakin hetkissä. Menneisyydessa eläminen aiheuttaa helposti katumusta kun taas tulevaisuuden pohtiminen luo ahdistusta ja epävarmuutta.

Törmäsin netissä Alan Wattsin ajatuksiin. (https://youtu.be/pV-D2_G9w5c). Hänen mielestään oikea analogia elämälle on tanssi tai musiikki. Hänen mukaansa elämä ei ole matka. Itse olen elänyt elämäni suunnitelmallisesti ja sillä ajatuksella, että elämä on matka, jolla on määränpää.  Todellisuudessa olen kyllä koko ajan tiennyt, ettei se ole totta. Elämällä ei ole päämäärää, ja elämässä koko pointti on itse elämä ja tämä hetki. Arjen kiireessä tämä salakavalan helposti unohtuu.

Miten tämä sitten liittyy sijoittamiseen? En tiedä. Mutta tunnistan, että kunnianhimoinen sijoittaminen on ristiriidassa yllä kuvatun elämänfilosofian kanssa. Elämä olisi helppoa, jos tietäisi oman aikansa maan päällä. Harva täällä kuitenkaan nuorenee vuosien saatossa. Jos jotain meinaa saada aikaan, on se tehtävä nyt, sillä se on ainut mitä on.


perjantai 11. syyskuuta 2020

Mielen vanki

 


Kesä meni, syksy alkoi ja jo nyt on olo, että työt ja kaikenlaiset vastuut kaatuvat päälle. Erinäisten sattumusten ja ahneuden takia lupauduin ottamaan itselleni ylimääräisiä töitä. Nyt välillä mietin, miten niistä kaikista selviän ilman, että terveys sakkaa. Muutoinkin elämäntilanne on aivan tarpeeksi hektinen. Olen vapaa-ajalla usein helposti ärähtävä, ahdistunut, mieli on levoton enkä kykene rauhoittua. Elämä ei useinkaan vaan tunnu kivalta, vaan lähinnä ahdistavalta. Viikonloput eivät tuo tarvittavaa virkistystä, sillä tekemättömät/tulevat hommat pysyvät koko ajan takaraivossa.

Ensi kesäloman jälkeen ajattelin sopia työnantajan kanssa vähän kevyemmästä työtaakasta. Työntunteja ei olisi dramaattisesti vähemmän, mutta virkeän/tehokkaan vapaa-ajan määrä nousisi suhteessa paljon enemmän. Nyt tuollaista virkeää vapaa-aikaa ei käytännössä ole juuri lainkaan kun viikonloppuisinkin on kiire ja melko stressaantunut olo. Lisäksi tiedän, että kun talven pimeys koittaa, mielialassa tapahtuu  vähintäänkin korjausliike taikka kunnon laskumarkkina. 

Palkkapussissahan tuollainen kevyt downshiftaus tietenkin näkyy, muttei kuitenkaan kovinkaan selvästi, kiitos jälleen kerran Suomen kireän marginaaliveroasteen. Osittain sen takia itsekin meinaan keventää töissä. Turha uhrata elämäänsä työlle, kun ei siitä jää itselle kuitenkaan mainittavaa hyötyä. Lisäksi pieni kevennys työtaakkaan näkyy varmasti positiivisesti sekä töissä että kotona. Olen varmasti positiivisemmalla tuulella, kun koko ajan ei tarvitse mennä jaksamisen rajoilla. 

Mikäli pörssikurssit pysyttelevät nykyisellä tasolla, pitäisi vuoden päästä salkun olla jo reilusti yli 70 000e. Tuo on mielestäni jo ihan mukava alku. Tavoitteena on vuodenkin päästä saada merkittävä osa palkasta sijoituksiin, joten mistään suuresta muutoksesta ei ole kyse. Suuremmat muutokset saavat jäädä hamaan tulevaisuuteen. Köyhän on parasta pysyä lestissään kun ei ole f*ck yo* -rahoja kerran kasassa. Jos tuo termi ei ole tuttu, tässä hauska ”määritelmä”: https://m.youtube.com/watch?v=eikbQPldhPY

Kesän jälkeen myös blogin kirjoittaminen on ollut vaivalloista ja jälki on ollut sen mukaista. Yritän tänne jotain rustailla tulevan vuoden aikana sen mukaan, paljonko paukkuja on. 

maanantai 7. syyskuuta 2020

Hankin viimein 400 euron ”palkankorotuksen”


 
Salkun arvo ylitti vihdoin 60 000e rajapyykin. Sijoitin tänään noin 2900e ETF:iin (eunl, iusn, is3n) painolla 40%, 30% ja 30%. Nämä lisäostotot tein poikkeuksellisesti sijoitussuunnitelman vastaisesti aivan eri allokaatiolla. En vain kyennyt ostamaan näin suurella summalla lähinnä vain eunl:ää, jonka p/e on kirpaisevan korkea. Noita kahta muuta etf:ää sai jo pari vuotta sitten nähtyihin hintoihin. Salkun arvo on nyt 61 800e.      

Olen useita vuosia säilönyt aivan liikaa rahaa tilillä, sillä isojen kertasummien sijoittaminen pörssiin on tuntunut vaikealta, kun kaikki on ollut niin kallista. Nyt kun tilillä ei enää ole kuin reilut 4000e, on melko helpottunut olo. Voin jatkossa sijoittaa palkasta yli jäävän osan, eikä tarvitse sen enempää miettiä ajoittamista, joka tutkimusten mukaan ei ihmisiltä onnistu. Vaikka sijoittamisessa on riskinsä, olen sijoittamani rahat aina mentaalisesti laittanut ”turvaan”. En niinkään turvaan arvonvaihtelulta vaan turvaan omalta itseltäni. Tiedän, etten noita sijoituksia tule myymään kuin todella hyvistä syistä, joten tavallaan ne ovat jatkossa ”turvassa”. Ja jos asiat menevät kutakuinkin suunnitellusti, tulen niitä myymään aikaisintaan vasta parin vuosikymmenen kuluttua.     

Itselleni tuo 60 000e salkku on aika tärkeä virstanpylväs. Tavoite on saavuttaa joskus inflaatiokorjatusti 200 000e salkku, joten nyt olen jo yli 30% tuosta saavuttanut. Toivottavasti myös korkoa korolle -ilmiö avittaa maaliin pääsyä matkan varrella. Jos sijoitan vielä seuraavat 23 vuotta vain 400e/kk (eli lähes 20% nettopalkastani) ja saan vaivaisen 1% reaalituoton vuosittain, ehtii salkku kasvaa 200 000 euroon kun olen 60-vuotias. Jos pörssi yllättäen tuottaisikin kulujen jälkeen normaalit 4% reaalituottoa vuodessa kasvaisi salkku yli 152 000 euroon samaisessa ajassa, vaikka en enää jatkossa sijoittaisi euroakaan.

400 EURON PALKANKOROTUS?

Käyttämällä 4%:n ”sääntöä” voisin nostaa joka vuosi noin 2400e sijoituksistani eli 200e kuukausittain. Jos taas joutuisinkin hankkimaan tuon verran joka kuukausi ylimääräisiä nettotuloja palkansaajana, pitäisi minun tienata bruttona noin 400e ylimääräistä joka kuukausi, kiitos Suomen jyrkän marginaaliveroasteen. Eli tavallaan olen nyt hankkinut itselleni 400e palkankorotuksen sijoitusteni avulla. Nyt saan tuon rahan tekemättä mitään, kun taas palkkatuloja yhtä paljon lisäämällä joutuisin tekemään paljon pidempää päivää ja lahjoittamaan ison osan vähäisestä vapaa-ajastani työnantajalle. En ihmettele, jos monikaan ei Suomessa halua tehdä ylitöitä nykyisen verotuksen alaisuudessa.

Alla vielä otteita salkkuni kehityksestä viime vuosilta. Siitä huomaa, että alkuajat olin aivan liian varovainen sijoittamisen suhteen. Salkun kehitykseen on vaikuttanut melko vähän pörssikurssien nousu. Suurin vaikutus on ollut uuden sijoitetun rahan määrällä. Toisaalta myös Koronadippi näkyy selvästi ja se, miten kevään nousu kasvatti salkkua.

Päivämäärä:      Salkun arvo:   

10.11.2018        14 500e    

10.1.2019          17 200e

10.3.2019          20 150e  

10.5.2019          22 400e

10.7.2019          26 400e

10.9.2019          28 000e 

10.11.2019        31 500e

10.1.2020          34 700e

10.2.2020          37 400e

10.3.2020          35 600e

10.4.2020          44 300e

10.5.2020.         46 500e

10.6.2020.         51 500e

10.7.2020.         55 000e

10.8.2020.         58 300e

7.9.2020.           61 800e

Salkun allokaatio:

Small capit 23,5%

Kehittyvät maat 21%

Muut 55,5%

Jatkossa salkun kehitys on yhä enemmän riippuvainen Herra markkinan mielenliikkeistä, sillä sijoitettavat kuukausisummat vaihtelevat todennäköisesti jossain 500-900 euron välissä.            

tiistai 1. syyskuuta 2020

Kuukausikatsaus: elokuu 2020

 



Elokuun tulot:
 
Palkka (netto): 2275€

Menot:
  Elintarvikkeet: 645€ 
  Bensa: 30€ 
  Laskut: yhtiövastike 315,41e   
               puhelinlasku 21,90e 
  Muut: kirjasto 9€
             harrastus 402€
             perheen yhteiselle tilille 210€

KULUT YHTEENSÄ: 1634€

TULOT - MENOT: 2275€ - 1634€ = 641€

SÄÄSTÖPROSENTTI: 641€ : 2275€ = 28%

Nettotuntipalkka: 641€ : 170h = 3,7€/h

ETF-sijoituksiin yhteensä: 2891€ (eunl + Is3n + iusn)

Varat:
Käteinen: 7 600e
Rahasto- ja ETF-sijoitusten arvo: 59 300€ (nousua viime kuusta: +5630e)
Asuntolaina on maksettu. Muutakaan lainaa ei ole. Asuntoa en edes laske varallisuudeksi. Asunnon voi juoda, muttei sitä voi syödä. Asunto on kuluerä. Vain likvidit varat tuovat elämään vapautta. 
Likvidit varat yhteensä: 66 900e (nousua viime kuusta: +2930€)

Kuukausi sujui menojen puolesta keskinkertaisesti ja säästöprosentti oli hieman tavallista alempi. Syynä tälle oli harrastukseen uponnut raha (402€), joka onneksi oli kertaluonteinen kulu. 

Ajatuksia menneestä kuukaudesta:
Muutoin kuukausi meni lähinnä töiden merkeissä ja stressitasot ovat nousseet jo melko korkeiksi. Univelkaa tulee tällä hetkellä arkena ainakin tunnin yössä ja aina viikonloppuisinkaan en ole saanut nukuttua tarpeeksi. En siis todellakaan ole päässyt tavoitteeseeni nukkumisen suhteen (keskimäärin 8h yössä on tavoite). Samoin töiden saralla olen erinäisistä syistä ottanut ylimääräisiä hommia, vaikka kesällä ajattelin etten niin tee. Ahneus siis voitti ja nyt katsotaan oliko hyväkin idea. Tämä stressin, väsymyksen ja kiireen lisääntyminen on saanut kyllä ajatukset jo ensi vuoteen. Silloin ajattelin downshiftata aavistuksen töiden suhteen ja tehdä vain normitunnit. Tuolloin olen saanut toivon mukaan jo salkkuakin lihotettua melko mukavasti, joten voisi olla aika ottaa elämä himpun verran rennommin ja nauttia matkasta, sen sijaan että uhraa terveyden työlle.



Blogitekstisuositus

Uudenlainen ote työhön

”It is not a daily increase, but a daily decrease. Hack away the unessential.” -B.L. Parempi viikko, valoisampi mieli. Edellisessä kirjoituk...

Suosituimmat tekstit