Näytetään tekstit, joissa on tunniste Terveys. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Terveys. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 8. joulukuuta 2024

Terveitä elinvuosia lisää


Keski-ikäisenä, kun kuolema kovaa vauhtia lähestyy, alkaa kiinnostamaan, kuinka voisi elää pidempään. Etenkin terveiden vuosien määrää haluaisin lisätä. Alla strategiani tämän saavuttamiseksi.

1. Ylimääräistä ihraa kannattaa hankkia mahdollisimman vähän. Näin pysyy todennäköisemmin pidempään terveempänä ja saattaa muutoinkin elää pitkään. Suurin osa satavuotiasta ovat kuivan kesän oravia. Pidän siis annoskoot melko pieninä ja yritän syödä runsaasti vihanneksia, marjoja ja hedelmiä. Otan välillä dieettejä, jos rasvaa on liiaksi. Rotatkin elävät tutkimusten mukaan selvästi pidempään, jos niille annetaan äärimmäisen vähän ravintoa.

2. Treenin suunnittelen sellaiseksi, että se ei tuhoaisi niveliäni ja muita tukikudoksia. Mitä pidempään nivelet pysyvät hyvässä kunnossa, sitä pidempään kykenen harrastamaan liikuntaa ja pysyn aktiivisena. Treenaan käyttämällä vuorosarjoja ja sarjatauot pidän lyhyinä, jotta pumppu ja keuhkot joutuvat tehdä kunnolla töitä. En stressaa treenipainojen suuruutta. Myös puhdasta aerobista treeniä koitan muistaa välillä tehdä.

3. Stressi tappaa, joten se pitää pitää aisoissa. Lepoa/unta yritän saada tarpeeksi ja esimerkiksi töissä yritän päästä mahdollisimman vähäisellä stressillä. Treenejäkään en halua stressata. Yritän huumorin avulla pitää mielen niin positiivisena kuin mahdollista.

4. Sosiaaliset suhteet lisäävät tutkimusten mukaan (terveitä) elinvuosia. Uskon, että syy liittyy tässäkin stressin vähenemiseen. Yritän tavata säännöllisesti läheisiä/kavereita ja yritän panostaa enemmän perhe-elämään ja parisuhteeseen. Yritän välttää turhia riitoja. Seksin luulisi olevan tehokas stressin tappaja.

5. Alkoholia voin juoda, mutta melko harvoin ja kohtuudella. Tupakkaa en polta.

6. Elän sopivan aktiivista elämää ja annan aivoilleni haasteita. Töitäkään tuskin kannattaa kokonaan lopettaa vielä pitkään aikaan.

Uskon saavani yllä olevien asioiden avulla lisää terveitä elinvuosia. Tällöin ehdin ehkä nauttia rahoistani pidempään. Työn määrää pitää ehkä jossain vaiheessa myös vähentää, jotta stressitasot eivät olisi niin korkeat. Olen valitettavasti luonteeltani aika neuroottinen, joten stressaan asioita useimmiten aivan liian paljon. 

Kaikki yllä olevat kuusi kohtaa liittyvät vahvasti kehon kokemaan stressiin (myös ylipainosta ja epäterveellisesti ruokavaliosta koituu keholle stressiä). Sitä pitäisi välttää kuin ruttoa. 


lauantai 2. maaliskuuta 2024

ACWI IMI and chill!

 



Elämäni on vuoristorataa: välillä on hyvin levoton ja maaninen olo ja välillä taas helvetin väsynyt. Työ, treenit ja muut stressit pistävät kropan ja mielen ylikierroksille ja seuraavana päivänä saattaakin olla sitten  voimat ja energia täysin poissa. Kahvia juon töissä ja vapaa-ajallakin edelleen liikaa, jotta jaksaisin pysytellä riehuvan apinan päällä.

Tässä vielä hieman yksityiskohtaisempi kuvaus ongelmastani: arkena herään väsyneenä. Töissä työ vaikuttaa minuun siten, että kroppa ja mieleni menevät koville ylikierroksille. Jotta jaksaisin töissä, juon lisäksi kahvia buustaamaan jaksamistani. Töiden jälkeen ”maniavaihe” jatkuu, jonka johdosta olen ärtynyt (mutta väsynyt) ja seuraan/mietin pakonomaisesti sijoitusasioita. Illalla saattaa myös välillä olla vaikeuksia saada nopeasti unta. Aamulla herään väsyneenä uuteen työpäivään ja kierto alkaa taas alusta. Kun lauantai koittaa, olen helvetin väsynyt eikä oikein mitään jaksaisi tehdä. Haluaisin vain loikoilla ja lepäillä ja samalla tietysti myös lueskella sijoitusasioista. Salilla tulee kuitenkin viikonloppuisin molempina päivinä rutiininomaisesti käytyä, mikä osaltaan lisää rasitusta ja vaatii yhä enemmän lepoa. Uskon, että viikonloppuisin väsymys painaa erityisesti siksi, että silloin ei ole hektistä työtä, mikä pakottaisi kropan taas koville kierroksille. Jos olisin viikonloppuisinkin töissä, en tuntisi tuota väsymystä yhtä voimakkaasti ainakaan päivisin. Paskamaista on myös se, että tuo arkipäivien ”mania” on kaikesta huolimatta aika addiktoiva tila.

Myös pörssin ja sijoitusten miettiminen siis vaikuttaa osaltaan tuohon ahdistukseen ja ”maanis-depressiivisyyteen”. Toisaalta ”maniavaihe” on myös syynä pörssin seuraamiseen. Yritän jatkossa automatisoida sijoittamiseni mahdollisimman pitkälle ja unohtaa kaiken spekuloinnin. Jotta tähän pystyisin, pitää minun muistuttaa itseäni tavoitteestani: haluan saada globaalin markkinan eli ACWI IMI:n tuoton. ACWI IMI kattaa koko globaalin markkinan, joten se on itselleni ainut ja oikea vertailuindeksi!



Onneksi minulla on sekä pienyhtiöt (IUSN) että kehittyvät markkinat (IS3N) melko reilussa ylipainossa. En usko, että ne koskaan menevät alipainoon. Tämän takia voin loppuelämäni ajan sijoittaa palkastani kehittyneiden maiden isoihin yhtiöihin. Paras ETF tähän on mielestäni VGVF, jonka juoksevat kulut ovat vain 0,12%:

Jos jostain kumman syystä kehittyvät markkinat ja/tai pienyhtiöt joskus menevät alipainoon, saan helposti ne takaisin markkinapainoon sijoittamalla hetken ajan vähän reippaammin IUSN:n ja IS3N:n. Myös VGVF:lle löytyy ihan OK vaihtoehtoja, kuten SPPW tai EUNL. 

Sanon tästä lähin siis itselleni ”VGVF and Chill!”. Yritän irtautua spekulointiaddiktiostani ja korvata sitä mahdollisimman paljon muulla tekemisellä. Vähennän perseelläni istumista ja koitan keksiä jotain muutakin tekemistä kuin ruudun tuijottamisen. Teen vaikka ennemmin ulkoilulenkkejä, treenaan salilla, kuuntelen äänikirjoja ja vietän rauhallista aikaa perheeni ja kavereiden kanssa. Töissäkin yritän nähdä asiat lintuperspektiivistä ja ymmärtää, ettei loputon kiirehtiminen ole kestävä tapa elää. 

Alan myös vakavasti miettiä (ja ehkäpä hieman tehdä kokeilujakin), mitkä ovat sellaisia asioita, joihin olen valmis tulevaisuudessa tuhlaamaan enemmän rahaa eli mitkä asiat antavat eniten ”bang for the buck”. Terveellinen ja monipuolisempi ruokavalio saattaa ainakin olla tällainen asia. Samoin päihteisiin minun varmaan kannattaisi panostaa enemmän. 

perjantai 28. heinäkuuta 2023

Terveystavoitteeni


The Dalai Lama, when asked what surprised him most about humanity, answered "Man! Because he sacrifices his health in order to make money. Then he sacrifices money to recuperate his health. And then he is so anxious about the future that he does not enjoy the present; the result being that he does not live in the present or the future; he lives as if he is never going to die, and then dies having never really lived.” 

Iän karttuessa on alkanut kiinnostaa pelkän ulkonäön sijaan yhä enemmän pitkäikäisyys ja terveys. Terveyteen ajattelinkin jatkossa panostaa paljon enemmän. Salkkukin ehtii todennäköisesti kasvaa isommaksi, jos ei omilla elämänvalinnoillaan pyri ennenaikaisesti hautaan. Tavoitteenani on elää edes jokseenkin terveenä ja hyväkuntoisena 80-vuotiaaksi asti. Lisäksi tavoitteenani on elää parempaa elämää jo heti tästä päivästä lähtien.

Seuraavilla metodeilla lähden liikkeelle:

Ei enää kahvia. Kahvi heikentää unenlaatua ja peittää keinotekoisesti väsymystilan. Pyrin myös välttelemään stressiä, ylikierroksia ja ahdistuneisuutta. Sosiaalisissa tilanteissa voin yhä kahvia juoda.

Harvoin alkoholia. Alkoholi on myrkky. Kun juon, en juo tajua pois.

Ei tupakkaa.

Ei herkkuja, paitsi poikkeustilanteissa.

Tavoitteena on saada unta 8h yössä. Uni on kaikkein tärkein aivojen/kehon terveyteen ja hyvinvointiin liittyvä asia!

Hammaslangan käyttö ja hammashygieniaan panostaminen. Hammaslääkärikäynnit vähintään kahden vuoden välein. Suun terveys on yhteydessä muun muassa aivojen terveyteen ja erinäisiin kehon tulehdustiloihin.

Liikuntaa vähintään 4 kertaa viikossa. Kolme bodaustreeniä ja vähintään yksi aerobinen treeni viikossa. Bodaustreenit suunnittelen niin, että syke pysyy melko korkeana. Punttitreenin lopuksi teen lisäksi lyhyen aerobisen treenin. Lisäksi päivittäin olisi hyvä hengästyä arjessa. Lihasmassa, voima ja hapenottokyky ennustavat kaikkein parhaiten pitkäikäisyyttä (all cause mortality). Treeneissä pyrin suojelemaan niveliä, jotta kykenen urheilemaan vielä vanhallakin iällä.

Maltillisesti kaloreita. Tämä alentaa rasvaprosenttia, hidastaa aineenvaihduntaa (ja täten ikääntymistä) ja saattaa vähentää todennäköisyyttä saada syöpä. 

Ravinto:

Syön päivittäin reilusti vihanneksia tai hedelmiä.

Kreatiinia otan aina treenien jälkeen tai jopa päivittäin. Kreatiinilla on positiivisia vaikutuksia myös aivojen terveyteen.

Magnesiumia otan päivittäin lisäravinteena. Se pitää hermoston kunnossa.

D-vitamiinia otan pillerimuodossa ympäri vuoden. Sillä on havaittu lukuisia terveysvaikutuksia. 

C-vitamiinia otan myös purkista päivittäin.

Monivitamiinitabletti päivittäin.

Proteiinia arviolta noin 150g päivässä.

Päivittäin paljon hyviä rasvoja, sillä niiden on havaittu estävän dementiaan ja sydänsairauksiin sairastumista:

omega-3 rasvahappoja lisäravinteena päivittäin.

pähkinöitä päivittäin.

ekstraneitsytoliiviöljyä usein.

Kovia rasvoja hyvin maltillisesti.

Vähemmän nettiä ja enemmän läsnäoloa arjessa. Erityisesti töissä yritän kaikin tavoin pitää stressitasot matalina ja mielen rauhallisena. Musiikkimeditaatiota silloin tällöin. Pyrin olemaan sosiaalisempi, koska sosiaalisuus on tutkimusten mukaan yhteydessä pitkäikäisyyteen, terveyteen ja hyvinvointiin.

Teen hyvinvoinnista ja terveydestä itselleni loppuelämän projektin. Mikäli työelämä on pahassa ristiriidassa tavoitteideni kanssa, harkitsen vakavasti tekeväni isoja muutoksia työelämään liittyen.

perjantai 23. joulukuuta 2022

Täydellinen ruumis, sielu ja salkku

 


”Buy right and hold tight.”
-Rick Ferri

”If you don’t buy right, you better have some great forearms.”
-Faijan Finanssit

Radioheadin biisi Creep kuvaa hyvin melko usein tuntemaani ulkopuolisuuden ja kontrollin tarpeen tunnetta:

I don`t care if it hurts
I wanna have control
I want a perfect body
I want a perfect soul
But I`m a creep
I`m a weirdo
What the hell am I doing here?
I don’t belong here…

Painiskelen vanhenemisen ja kuoleman kanssa. Tällä hetkellä elän prime aikaani, jos mittareiksi otetaan kehon, mielen ja finanssien taso. Miten tämä kultainen ajanjakso kannattaisi elää? Mihin kannattaisi keskittyä ja minkä suhteen luovuttaa? Tuntuu, etten jaksa nykyistä tahtia enää kovinkaan montaa vuotta. 

Ehkäpä kannattaisi ottaa rennommin raha-asioiden suhteen ja keskittyä perhe-elämään ja kehon/mielen kunnossa pitämiseen? Toisaalta haluan saavuttaa nopealla aikataululla fuck you -position. Haluan yksinkertaisesti panostaa samanaikaisesti kaikkeen, mutta en tiedä, onko se realistista. 

Kun katselen lähipiiriäni, on minulla hyvällä tuurilla kolmen vuosikymmenen verran hyviä elinvuosia enää jäljellä. Olen siis jo ylittänyt elämäni puolivälin. Eläkeiän saavutettuani olen todennäköisesti jo raihnaisessa kunnossa, jolloin rahastakaan ei ole enää yhtä paljon hyötyä. 

Vanheneminen ja rapautuminen ahdistavat. Olen yrittänyt parhaani mukaan taistella tuota rapautumista vastaan, vaikka tiedänkin sen olevan peli, jota en voi voittaa. Fyysisillä uroteoilla saan usein uskoteltu itselleni olevani yhä parikymppinen. Suoritan elämää yhä liikaa. Olen edelleen liiaksi tapojeni ja pakkomielteideni orja. 

Ehkäpä lähivuodet minun kannattaisi keskittyä enemmän perhe-elämään. Treenaamiseen pitäisi löytää vielä enemmän iloa totisen suorittamisen sijaan. Töiden suhteen saattavat lähivuodet joka tapauksessa olla aavistuksen verran kevyemmät, joten lyhennettyä työaikaa ei liene järkevää vielä tehdä. Raha-asioiden miettimistä pitäisi vähentää, sillä siihen kuluu aivan liikaa aikaa ja energiaa. Sitten aikanaan kun lapsi on jo kasvanut ja alan olla raihnaisempi, voisin alkaa panostamaan enemmän esimerkiksi matkusteluun ja töiden vähentämiseen. 

Pitää yrittää nauttia nyt niistä asioista, jotka ovat tälle elämänvaiheelle uniikkeja. 


keskiviikko 3. elokuuta 2022

Tik, tak, tik, tak…


Viimeiset 11 vuotta olen elänyt kuin kyseessä olisi kilpailu tai urheilusuoritus. Sijoitusharrastus on viimeisen 7 vuoden aikana vain pahentanut tilannetta. Perhe-elämä, sijoittaminen, urheiluharrastus, työ ja muu sosiaalinen elämä. Jokaiseen tai edes useaan noista on vaikea panostaa samanaikaisesti kunnolla ilman, että meinaa palaa loppuun. Kaikki asiat alkavat helposti tuntua vaivalloisilta suorituksilta. Ja seuraavana päivänä toivon mukaan jaksaa taas alkaa kaiken alusta.

Väsynyt, jännittynyt, ylivirittynyt, levoton, ahdistunut ja tulevassa elävä. Haluaisin olla virkeä, levollinen, rentoutunut, hetkessä oleva, huoleton ja innostunut. Viimeiset pari päivää ovat tuntuneet poikkeuksellisen levollisilta. Pahoin pelkään tämän kuitenkin olevan vain tyyntä myrskyn edellä. Syksyllä kun työstressi pahenee saatan löytää itseni taas syvältä. Arjen stressitekijät huuhtovat helposti mennessään. Ei näe enää metsää puilta. 

Yritän luopua asioista. Vähemmän jäykkää suunnitelmallisuutta ja enemmän spontaaniutta. Jos saisin tietää kuolevani pian, en voisi sanoa, että olen viime vuodet elänyt kovinkaan viisaasti. Kaduttaisi, että olen elänyt kuin vuosia olisi paljonkin hukattavaksi.

Myös sijoittamisen olen vetänyt liian kireäksi. Siksi lähiajat sijoitan vain noin 600€/kk. Pitkällä tähtäimellä tavoite on sijoittaa vähintään 20% nettopalkasta. Liian kova tavoite (eli sijoittaa mahdollisimman paljon) tuntuu hitaasti kiristyvältä hirttoköydeltä kaulassa. Ajan myötä hengittäminen käy kovin tukalaksi. 

Marihuanan polttelu ei ole terveellistä, mutta omalla kohdallani se saattaisi olla askel parempaan. Ayahuasca-trippi voisi myös antaa tarpeellista itseymmärrystä tilanteestani. 

Olen kuin Peter Pan, poika joka ei koskaan halunnut kasvaa isoksi ja joka luuli elävänsä ikuisesti. Peter Panin pahin vihollinen oli Kapteeni Koukku. Peter Pan katkaisi koukun käden ja syötti sen krokotiilille. Krokotiili oli koukun käden lisäksi syönyt myös kellon, joten sen lähestymisen saattoi kuulla jo kaukaa kellon tikityksen avulla. Kapteeni Koukku ei voinut sietää kellon tikitystä. Miksiköhän…

Tätä kirjoittaessani istun tapani mukaan olohuoneeni pimeydessä rakkaassa keinutuolissani ja polttelen piippuani. Hiljaisuuden rikkoo vain seinäkelloni tikitys. Tik, tak, tik, tak… Sekunti sekunnilta aikani käy yhä enemmän vähiin. Hetki toisensa perään lipuu unholaan. 

On korkea aika lopettaa elämästä unelmointi ja alkaa elää unelmaani. Elämä ei ole kenraaliharjoitus eikä krokotiilia pääse pakoon, vaikka kuinka pakenisi tulevaisuuden pilvilinnoihin.


sunnuntai 23. tammikuuta 2022

Ei se tule pakottaen vaan leikitellen


Itselläni on aina ollut luontaista tehdä asiat täysillä, jopa pakottaen, hammasta purren ja totisesti. Olen myös aina ollut melko kova stressaamaan asioita. Tämä johtikin kolmekymppisenä jonkinlaiseen burn outiin kun työt, perhe-elämä, pakonomainen sijoittaminen ja urheilu oli liian rankka kombinaatio. Nyt minusta tuntuu, että olen oppinut jotain olennaista niin urheilusta kuin elämästä laajemminkin. Näemmä se vaati kohdallani jonkinlaisen loppuun palamisen. 

Nuorena saatoin harrastaa urheilua vaikka kuinka paljon/kovaa eikä se johtanut totaaliväsähtämiseen. Näin hieman vanhemmalla iällä urheilu taisi olla se, joka lopulta romahdutti korttitalon. Treenasin kertakaikkiaan liian kovaa, varsinkin siihen nähden, että elämässä oli uusia stressin lähteitä. Lopulta kroppa meni töissäkin helposti ylikierroksille. Kroppa ilmeisesti kylpi kroonisesti stressihormoneissa. 

Viime ajat olen opiskellut pitkästä aikaa urheilufysiologiaa ja erinäisten fyysisten ominaisuuksien kehittämistä. Näiden periaatteiden soveltaminen omissa harjoituksissani on mielestäni selvästi vähentänyt kokemani stressin määrää niin urheillessa kuin töissäkin. Arjessakin minulla on täten enemmän energiaa. Miten siis tulisi urheilla oikein?

Yksi tärkeimpiä periaatteita on, ettei kehoa voi pakottaa mihinkään. Väkisin pakottamalla seuraa joko loukkaantuminen tai ylikunto. Urheilun ei pitäisi olla niinkään uuvuttavaa, vaan energiaa antavaa. Treenin jälkeen tulisi olla melko paljon vielä voimia jäljellä ja aika energinen olo. Treenaamisessa ei pidä ajatella lopputulosta, vaan keskittyä vain suorituksen taidolliseen kehittämiseen. Kestävyysurheilussa pitää harjoitella usein alhaisilla sykealueilla. Voimalajeissa pitää harjoituksia tulla tiheästi ja keskittyä laadukkaisiin toistoihin ilman liiallista puristamista ja revittelyä. Harjoittelun tulisi olla enemmänkin leikittelyä äärirajoja koettelevan puurtamisen sijaan. Hyvä harjoitus on kuin meditaatiota. Mielen tulee olla tyyni ja kehon rento. Kun tällaisia harjoituksia toistaa tarpeeksi usein, keho adaptoituu ajan myötä rasitukseen ja tulee kyseisen ominaisuuden suhteen yhä vahvemmaksi ja paremmaksi. Kehittyminen tulee siis yllättävän helpolla. Pakottamalla homma tyssää nopeasti seinään. Keho adaptoituu vain, jos sen kanssa tekee yhteistyötä. Suostuttelu ja kiusoittelu on pakottamista paljon tehokkaampi strategia.

Nykyään ihmiset ovat niin kiireisiä, että urheilulle varataan liian vähän aikaa ja treenit vedetään liian kovaa. Kroppa ei koskaan kunnolla palaudu ja kierre on valmis. Treenaamisesta tulee ahdistava stressitekijä. Lisäksi Hollywood-elokuvat (Rockyt jne) ovat luoneet vääristyneen kuvan harjoittelusta. Esimerkiksi pikajuoksijat eivät juuri koskaan treeneissä juokse 100m täysillä. Täysillä treenaaminen kun ei kehitä, paitsi silloin, jos se osataan sijoittaa harjoitusohjelmassa juuri oikeaan kohtaan. Jos tätä ei osaa, ei kannata edes lähteä yrittämään. 

Treenaamisessa (ja elämässä?) tulisikin keskittyä tavoitteiden sijaan oikeaoppiseen tekemiseen. Tavoitteet saavuttaa, jos on saavuttaakseen. Vähän samaa ilmiötä olen huomannut sijoitusbloggaajien suhteen: aika monessa blogissa on viime aikoina asetettu tuottotavoitteita tälle vuodelle. Valitettavaati osakemarkkinoiden tuottoihin ei sijoittaja pysty vaikuttamaan. Sen sijaan voi pyrkiä vaikuttamaan omaan säästöasteeseensa ja siihen, paljonko vuoden aikana sijoittaa. Palkkaankin voi useimmiten vaikuttaa. Lopputulos on kuitenkin herra Markkinan hallussa. Kieltämättä syyllistyn kaikenlaiseen spekulaatioon itsekin aivan liikaa…

Yritän urheilun saralla (uudelleen)oppimiani asioita soveltaa jatkossa myös työelämässä. Koitan olla stressaamatta turhia ja yritän tehdä asiat rennosti/huumorilla ja omalla painollaan ilman väkinäistä pakottamista. Yritän olla tyyni ja keskittyä hetkessä olemiseen.

Niille, jotka eivät urheile, haluan sanoa, että on todella helppoa päästä hyvään fyysiseen kuntoon. Pitää vain olla pitkäjänteinen, tehdä asiat melko fiksusti ja varata harjoittelulle tarpeeksi aikaa. Siitä kannattaa tehdä lähes päivittäinen rutiini (vähän mutta usein). Jos koet liikunnan/urheilun liian rasittavaksi, olet liikkunut täysin väärin (treenannut liian kovaa ja/tai liian paljon). Hyvä fyysinen kunto on oikeasti niin sanottu low-hanging fruit. Kannattaa poimia se. Harvoja asioita elämässä saa niin helpolla.

sunnuntai 5. syyskuuta 2021

Katso ympärillesi


Youth is wasted on the young.”

-George Bernard Shaw

Vaikuttavatko ystäväsi, työkaverisi, sukulaisesi tai suomalaiset yleisesti sinusta hyvinvoivilta, elinvoimaisilta, terveiltä, nuorekkailta ja sopivan kiireettömiltä? Vai enemmänkin ennenaikaisesti riutuneilta kehäraakeilta, joista elämä on imenyt toivon paremmasta? Omasta mielestäni jälkimmäinen kuvastaa paremmin keskimääräistä suomalaista. Katso esimerkiksi 10-20 vuotta itseäsi vanhempia kollegoja. Heissä näet itsesi 10-20 vuoden päästä. Omaan silmääni tulevaisuuden näkymä on pelottava. 

Kun katson esimerkiksi työkavereitani, tuttujani ja sukulaisiani näen, mihin olen itsekin päätymässä, jos elän samanlaista elämää kuin he. Suuri osa on ylipainoisia, raihnaisia ja väsyneitä. He ovat luovuttaneet ja alistuneet kohtaloonsa. Jos toivoa paremmasta elämästä ei ole, on loogista hakea hetkellistä lohdutusta roskaruuasta, alkoholista ja sohvasta, vaikka se rapauttaisi kropan ja mielen lopullisesti. Tietyn pisteen jälkeen, kun itseään on rääkännyt ja laiminlyönyt tarpeeksi pitkään ja väkivaltaisesti, paluuta ei enää ole. 

Itsekin olen hakeutunut samaan limboon mihin laumanikin. Ihminen valitsee lähes aina ennemmin tutun ja turvallisen kuin epävarman ja riskaabelin. Silloinkin kun tuttu ja turvallinen tuottaa parhaimmillaankin hitaan riutumisen, surkastumisen ja kitumisen. Ihminen valitsee lähes aina jatkuvan pienen kitumisen, kuin epävarmuuden ja laumasta erkanemisen. Lauman osana yksilö on ravintoketjun huipulla. Sen sijaan yksinäinen ihminen on lajimme historiassa aina ollut hyvin nopeasti kuollut ihminen. Evoluutio on siis vahvasti suosinut geenejä, jotka tekevät ihmisestä lauman etuun ja konsensukseen alistuvan. 

Todellista vaurautta ei mielestäni ole rahallinen vauraus, vaan aika-, energia- ja paikkavauraus. Aika ja energia ovat rajallisia resursseja kun taas rahaa voi tarvittaessa aina hankkia lisää. Mikäli et voi päättää, missä olet ja mitä teet milloinkin, olet systeemin köyhä orja. Tietysti kukaan ei ole tässä mielessä täysin vapaa ja systeemistä riippumaton, vaan kyse on vaurauden asteista. Mielestäni ihmiset liian usein unohtavat lähes täysin vaurauden muut muodot jahdatessaan rahallista vaurautta, joka on kapitalistisessa systeemissä ainut vaurauden muoto. Tämä rahallisen vaurauden hegemonia on johtanut siihen, että Ferrarin ratissa näet useimmiten isomahaisen metabolisen oireyhtymän kunniajäsenen. Itse otan ennemmin urheilullisen kropan kuin sporttisen arvoauton.

Suomessa ja länsimaissa on jo pitkään riehunut ”aikaköyhyys epidemia”. Siihen ei ole keksitty kovinkaan toimivaa rokotetta. Sijoittaminen on yksi toimiva vaihtoehto, mutta siinä vasteaika on lähes toivottoman pitkä; korkoa korolle alkaa purra vasta kun salkussa on iso summa rahaa. Useimmat ihmiset ovat tuossa vaiheessa jo toinen jalka haudassa. Sijoittamisen lisäksi vastausta pitääkin etsiä myös jostain muualta. Kuinka vapauttaa aikaa ja energiaa itselle jo nyt sen sijaan, että pitää ensin olla systeemin orjana vuosikymmeniä? 

Omalla kohdallani vastaus löytynee työn määrällisestä vähentämisestä ja minimalistisuuteen pyrkivästä kuluttamisesta. Valitettavasti sijoittaminen kärsii downshiftaamisesta, joten kyse on tasapainon ja sopivan kompromissin löytämisestä. Rahan tehokkaan käytön ja allokoinnin lisäksi tulee minun ajatella myös aikani ja energiani viisasta allokointia. Käytin tässä tarkoituksella sanaa ”viisas” sillä tehokkuusajattelu ajankäytön kohdalla ajaa usein stressin ja kiireen kierteeseen.

Elämä on lyhyt, joten kannattaa tarkoin miettiä, mihin päivänsä kuluttaa. Gretchen Rubinin sanoin: ”the days are long, but the years are short”. Mieti tulevaa kuolinpäivääsi. Miten sinun kannattaisi nyt ja jatkossa elää, jotta et elä viimeisiä elämäsi päiviä katuen tekemiäsi valintoja ja sitä, miten elämäsi lopulta elit. Rahaa saat aina lisää, mutta menettämääsi aikaa et enää koskaan takaisin.

Lopussa olemme kaikki aika- ja energiaköyhiä. Jos elät elämäsi viisaasti, saatat tuolloin kuitenkin olla muistorikas.

”Most men lead lives of quiet desperation and go to the grave with the song still in them.”

-Henry David Thoreau

torstai 17. kesäkuuta 2021

Vähemmän ja hitaammin - Elämä 2.0


Olen nyt ollut kohta viikon kesälomalla. Tavoitteeni on loman aikana palautua kroonisesta väsymyksestä ja stressistä. Eilen havahduin siihen, että oli pitkästä aikaa hieman raukea olo. Sellaista ei montaakaan kertaa ole ollut viime vuosien aikana.

Kesäloman jälkeen en toivottavasti enää aja kroppaani vastaaville kierroksille kuin mitä viime vuosina. Yritän tehdä asioita vähemmän ja hitaammin. Menneen työvuoden aikana olen fyysisesti levätessänikin ollut useimmiten psyykkisesti toisaalla, en läsnä hetkessä. Jatkuva tekeminen, ruudun tuijotus, sijoituksien miettiminen ja markkinoiden seuraaminen pitää mielen koko ajan suoritusmoodissa eikä ehdi palautua kunnolla missään vaiheessa. Olen huomannut, että melko pienikin stressi syöksee nykyään kroppani/mieleni koville ylikierroksille ja sitä on vaikea saada loppumaan.

Jo viime kesänä minulla oli vastaavia ajatuksia. Syksyn tullen haalin itselleni kuitenkin aivan liikaa töitä. Nyt aion välttää tuon virheen uusimisen. Myös sijoitusrintamalla yritän ottaa rauhallisemmin. Loppuvuoden laitan noin 500€/kk EUNL:n ja muutoin yritän jättää sijoitusasioiden vatvomisen vähemmälle. Vähemmän netissä roikkumista, enemmän aikaa perheen ja ystävien kanssa, enemmän ulkoilua, enemmän unta ja maltillisesti liikuntaa. Näillä yksinkertaisilla asioilla yritän saada elämäni balanssiin. Haluan olla tyytyväinen elämääni nyt enkä vasta joskus vuosikymmenien päästä, jolloin ehkä olen saavuttanut (osittaisen) taloudellisen riippumattomuuden.

Näköjään pari päivää sitten tuli vuosi bloggaamista täyteen...

Tässä on mielestäni hyvä video liittyen stressin/ahdistuksen vähentämiseen:

https://youtu.be/ntfcfJ28eiU




sunnuntai 29. marraskuuta 2020

Onko FIREn tavoittelu merkki pakko-oireista?

 


Aloitin tämän blogin kertomalla, että terveyteni heikentyi nopeasti vuonna 2019. En ainakaan vielä kirjoita tuosta kokemuksesta. Sen sijaan kerron, mitä siitä seurasi.

Vuonna 2019 sairastuin ja pelkäsin kuolevani. Stressitasot tietysti nousivat korkeiksi ja yritin lähinnä vain selviytyä psyykkisesti päivä kerrallaan. Samoihin aikoihin kaksi lähimmäistäni kärsi pahoista terveyshuolista. Huomasin, että asioita on jossain määrin helppo paeta töitä tekemällä. Elin pitkään kovassa stressissä ja ahdistuksessa. Sain myös rajun paniikkikohtauksen. Lisäksi muutamana yönä heräsin siihen, että olin hikoillut yövaatteeni  aivan märiksi. Vaihdoin vaatteet ja jatkoin unia. Heräsin siihen, että tärisin kylmissäni. Samalla kadotin ruokahalun, jota paikkasin syömällä paljon suklaata ja muita herkkuja. 

Terveydentilani parani ajan saatossa ja lääkäreiden mukaan olen nyt terve. Ongelma vain on, etten kykene täysin uskomaan sitä. Usein ajattelen, että mitä jos sisälläni sittenkin kytee vakava sairaus, joka tulee esiin vielä myöhemmin. 

Kävin jokin aika sitten lääkärissä. Täytin kyselyt liittyen ahdistuneisuuteen, masennukseen sekä pakko-oireisiin. Tuloksena oli, että olen kohtalaisesti ahdistunut, minulla on lieviä masennuksen oireita ja merkittäviä pakko-oireita. Pakko-oirekyselystä (OCI-R) sain 22 pistettä ja nyt uudelleen sen tekemällä sain 21 pistettä. Yli 20 pistettä on merkittävien pakko-oireiden raja. Olen siis juuri ja juuri tuon rajan yläpuolella. Testi on suuntaa antava, mutta hämmästyksekseni lääkäri ehdotti siirtymistä ssri-lääkitykseen.    

Tämä ehdotus tuli täysin puun takaa. En koe olevani psyykkisesti sairas. Koen, että meneillään on todella stressaava elämänvaihe, ja seurauksena on kaikenlaista psyykkistä oireilua. Uskon saavani mielialani kuntoon tekemällä muutoksia elämääni. Pillereitä en todellakaan aio ruveta popsimaan.

Ennen lääkärin kanssa jutustelua en ollut edes ajatellut, että kärsisin pakko-oireista. Olen toki tiennyt, että minulla niitä on aina jonkin verran ollut. Esimerkiksi lapsena toistelin usein erilaisia numerosarjoja mielessäni. Asiaa nyt enemmän pohdittuani on pakko kyllä todeta, että pakko-oireet ovat lisääntyneet vuoden 2019 tapahtumien jälkeen. Olen vasta viime päivinä havahtunut, millaisia pakko-oireita minulla onkaan. Olen tehnyt niitä niin alitajuisesti, etten niitä juuri ole edes tiedostanut. Tässä lista pakko-oireistani:

Tarkistan useaan kertaan, että ovet menevät varmasti lukkoon. Tarkistan useita kertoja, että laskujen viitenumerot ovat oikein. Nakutan välillä hampaillani tiettyä numerosarjaa tietyllä rytmillä (tätä ei edes vaimoni ole huomannut). Tarkistan jääkaapin oven kun käyn yöllä vessassa ja juon vettä. Varmistan, että vesihana menee kiinni (useimmiten 3 kertaa). Parkkeerattuani auton, tarkistan perusteellisesti, että valot eivät jääneet päälle. Samoin startatessani auton tarkistan  käsijarrun useita kertoja. Varmistan hyvin huolellisesti, että herätyskellon herätys on varmasti päällä. Tarkistan useita kertoja, että kaikki tavarat ovat mukana, kun lähden esimerkiksi töistä tai harrastuksista. 

Näitä pakko-oireita minulla on vain kun olen yksin ja vain näissä tietyissä asioissa. Muut eivät siis niistä tiedä (esimerkiksi töissä). Vaimokaan ei niitä pahemmin ole huomannut. Lisäksi  minulla on olo, että kykenisin ne lopettamaan milloin vain. Oireilu on myös määrältään niin vähäistä, että koen kyselyn tuloksen olevan kohdalllani väärä. 

Tämän lisäksi silloin tällöin huomaan ajattelevani, että miten noloa olisi, jos nyt yhtäkkiä löisin tai sylkäisisin keskustelukumppaniani (esim töissä). Näihin ajatuksiin ei liity aggressiota vaan ne ovat tietynlaisia pelkoja siitä, että menetän itsekontrollini ja teen jotain sosiaalisesti täysin peruuttamatonta, jota ei voisi enää millään paikata. Kuulemma tämän tyyppiset ajatukset ovat yleisiä pakko-oireita. Minulla niitä esiintyy kyllä hyvin harvakseltaan.

Olen aina pitänyt näitä oireita täysin harmittomina ja lähinnä vain huvittavina. En aina edes huomaa niitä tekeväni. Lääkärin mielestä ne liittyvät siihen, että en kykene vieläkään ajattelemaan, että olisin jo terve. Olen itse aikalailla eri linjoilla. Aikaa noihin pakko-oireisiin ei mene paljon mitään ja ne liittyvät lähes pelkästään yllä kirjoittamiini asioihin. Minulla pakko-oireet eivät esimerkiksi liity lainkaan hygieniaan tai siihen, että tavarat pitäisi olla tietyssä tarkassa järjestyksessä. 

Vastaamon sivuilta luin tänään, että kohtuuton säästäväisyys on myös yksi pakko-oireisen häiriön ilmenemismuoto. Aloin miettiä, että onko taloudellisen riippumattomuuden tavoitteluni merkki mielenterveyden häiriöstä? Palaan tähän asiaan kirjoituksen loppupuoliskolla. 

Ahdistus, stressi ja masennusoireet

Pakko-oireiden lisäksi olen yhä usein ahdistunut ja stressaantunut. Ahdistus ilmenee usein esimerkiksi töissä niin, että välillä on olo, etten saa hengitettyä normaalisti. Pahimpina hetkinä tuntuu, että olen joutunut patoamaan ahdistusta sisääni niin pitkään, että jonain hetkenä joko luhistun tai räjähdän. Tämän lisäksi en siedä enää esimerkiksi melua samalla tavalla kuin ennen. Lisäksi meinaan hermostua nykyään melko herkästi vaikka olen luonteeltani rauhallinen. Töissä patoan tuon hermostuneisuuden sisääni. Töissä ahdistusta, levotonta oloa ja hermostuneisuutta aiheuttavat loputon kiire, jatkuvat keskeytykset ja hirveä lista erilaisia työtehtäviä.

Olen huomannut, että on vaikea olla samaan aikaan ahdistunut/pelokas ja vihainen. Tunnenkin silloin tällöin vihaa ja katkeruutta, jota en yleensä osaa paikallistaa keneenkään tiettyyn henkilöön. Toisaalta pelkään menettäväni kontrollin, jos joku kysyy, miten jaksan/menee. Yleensä tuo on helppo kuitata sanomalla että ihan hyvin. Yhtenä päivänä sitä kuitenkin minulta kysyttiin todella aidosti tarkoittaen. En kyennyt hoitamaan tilannetta kovinkaan viileästi...

Lisäksi urheilua harrastaessani sykkeeni ei enää tunnu palautuvan samalla lailla kuin ennen, vaan se pysyy koko ajan melko korkealla. Välillä tulee todella heikko olo, pyörryttää, pumppu hakkaa todella lujaa, naama menee vitivalkoiseksi, raajat menevät täysin voimattomiksi ja kädet tärisevät.  Olo normalisoituu vain jos makaan paikallani 10-15 minuuttia. Jos koitan nousta ylös tuota ennen, tuntuu, että taju lähtee hetkenä minä hyvänsä. Lisäksi on erilaisia kipuja, jumeja ja oireita lihaksissa.

Arkiaamuisin on usein olo, etten jaksaisi nousta. Lisäksi palelen nykyään herkästi, mikä on varmaankin merkki liian vähäisesta nukkumisesta. 

Tiivistettynä voisi todeta, että olen ajanut itseni aika loppuun. Ensin tein FIREnkiilto silmissä kahta työtä parin vuoden ajan, jonka jälkeen sairastuin. Sairastumiseni jälkeen en ole pysähtynyt vaan lähinnä koittanut pitää itseni kiireisenä. 

Voisiko elämän kenties elää hieman helpomminkin? Miksi tavoittelen niin vimmatusti taloudellista riippumattomuutta? Onko sekin osa pakko-oireitani? Itseään on vaikea objektiivisesti analysoida, mutta oma kokemukseni on, että oma työni ja alani on aivan liian kuluttava. En tule jaksamaan tällä alalla eläkeikään saakka. Toisaalta nyt olisi hyvä hetki todeta, että olen löytänyt omat jaksamisen rajani, ja tehdä jatkossa vähemmän töitä. Saattaisin jopa nauttia työstäni kun stressitasot laskisivat. Ehkäpä ajatukset siitä, etten sittenkään ole terve, samalla vähenisivät. 

Koen, etten ole psyykkisesti sairas. Koen, että olen reagoinut terveellä tavalla henkisesti raskaisiin asioihin. Lisäksi koen, että yhteiskunta (työni) ei ole terveellä pohjalla. Krishnamurtin sanoin: it is no sign of health to be well adjusted to a profoundly sick society. Ainakin omassa työssäni on moni asia vialla. En ole työpaikallani ainut, jolla on vaikeaa jaksamisen kanssa. Useampi on kokenut jonkin asteisen burn-outin jossain vaiheessa työuraansa. Toisaalta on ristiriitaista tehdä hulluna töitä, jotta voisi myöhemmin tehdä vähemmän töitä. Olen kuitenkin liian kärsimätön, jotta olisin voinut kasvattaa salkkuani esimerkiksi vain 300€/kk. Olen ihan tyytyväinen, että olen väkisin painanut töitä niin paljon, että nyt salkun koko on jo ihan mukava. Korkoa korolle alkaa jo purra tässä mittaluokassa.

En kertonut lääkärilleni säästeliäisyydestäni. Veikkaan, että sekin ominaisuus olisi tulkittu suoraan pakko-oireeksi. Pakko-oirekyselyssä oli kysymyksiä myös tavaran hamstraamisesta. Niihin oli vaikea vastata, sillä omistan vähän tavaraa. Minimalistina elämä tuntuu kevyemmältä. Toisaalta kaapeista löytyy kaikenlaista turhaa krääsää, lippua ja lappua. Itse pistän sen kyllä melko puhtaasti laiskuuden piikkiin. 

Lääkärin mukaan syytä pakko-oireisiin ei tiedetä, mutta stressi kuulemma pahentaa niitä. Syy voi olla geneettinen tai syitä voi olla esimerkiksi lapsuusajan traumat ja kokemukset. Oma lapsuuteni oli kyllä melko ahdistava. Tunnelma perheessäni oli kireä ja ongelmista vaiettiin. Murheellisten laulujen maa -kappale oli jossain määrin oma lapsuuskokemukseni. Minun roolini perheessäni oli sivustakatsoja. Vetäydyin omiin oloihini ja yritin keskittyä harrastuksiini. Hoidin koulut ja muutkin vastuut kunnolla, koska en halunnut enempää keikuttaa uppoavaa venettä. Kaipasin VAPAUTTA. Ajattelin teininä, etten itse hanki ehkä koskaan perhettä, sillä en halunnut enää koskaan joutua samanlaiseen henkiseen vankilaan. En halua nyt isänä siirtää samanlaista kireää tunnelmaa ja ahdistusta tyttärelleni.

Minulla on yhä aika vahva vapauden kaipuu. Mietin, voisiko syynä olla lapsuusajan kokemukseni. FIREn tavoittelu saattaa ainakin jossain määrin olla minulla yritys saada hankittua tuo epämäääräinen vapaus. 

Toisaalta olen hyvin pienestä pitäen ollut todella säästeliäs ja kuluttanut rahaa harkiten. Koen, että se on enemmänkin ominaisuus, ei vika tai sairaus. Toki ymmärrän, että vain pienellä joukolla ihmisistä psykologinen profiili on sellainen, että se mahdollistaa ison säästöprosentin. Pitää olla melko eksentrinen luonne, että jaksaa säästää ja sijoittaa vuosikymmeniä firen saavuttaakseen. Uskon, että tämä on aika pitkälti geneettistä.

Kirjoituksesta tuli epämääräinen ajatusten virta, josta puuttuu punainen lanka. Se saa jäädä tällaiseksi, sillä  minulla ei edelleenkään ole vastauksia, mikä asia johtuu omalla kohdallani mistäkin. Yritän pikkuhiljaa opetella rennompaa elämää. Töitä riittää paljon vielä kesään saakka. Ottamani lisätyöt aion hoitaa sinne saakka, mutta samalla yritän saada stressitasoja hieman alemmas.

Blogitekstisuositus

Tärkeimmät asiat sijoittamisessa(ni) - Vanhat kirjoitukseni yksissä kansissa

  Kokosin tähän blogikirjoitukseen tärkeimmät blogikirjoitukseni. Ne sisältävät mielestäni tärkeimmät asiat, joita sijoittajan tulisi tietää...

Suosituimmat tekstit