Elämäni - Matkalla burnoutiin

 

Firen tavoittelun saattaa joku vetää melko överiksi. Oma elämäni on ehkäpä esimerkki tällaisesta. Alla lyhyesti viikoittainen arkeni. Saman tyyppistä tahtia olen ylläpitänyt jo ainakin kolme vuotta. Ja tätä pitäisi vielä jaksaa kesään saakka. Sitten pitäisi kyetä hieman downshiftaamaan. 

Arkena: Herätys klo 5.55. Töistä kotiin klo 17-18 ( välillä klo 16 tai 19). Pitkä työmatka venyttää työpäivää. Välillä rästitöitä myös viikonloppuisin.

Urheiluharrastus perjantaisi, lauantaisin ja sunnuntaisin.

Kotitöissä auttamista päivittäin eli ns. lapsiperhearkea. 

Unta viikolla 6-7h ja viikonloppuisin 7-9h.

Aikoinaan tein lisäksi sivutyötä viikolla tai viikonloppuisin.

Hyviä puolia tässä on ollut salkun hieman nopeampi kasvutahti, mutta mielestäni se on ollut melko vaatimatonta työmäärään ja stressiin nähden. Valtiolle olen tosin ollut hyvä veronkeruun kohde, kun ylitöistä on noin puolet mennyt veroihin. Miinuksena on ollut jatkuvaa stressiä, väsymystä, terveydellisiä ongelmia ja vaikeuksia sovittaa työtä elämän muihin osa-alueisiin. 

Nyt on tavoitteena enää jaksaa kesään asti tällä tahdilla. Pitkältä ajalta tuo kyllä tuntuu, mutta ehkäpä sen jaksaa, kun karsii kaikesta muusta. Olkoon tämä kirjoitus muistutus tulevaisuuden itselleni siitä, ettei tällaisessa tahdissa ole mitään järkeä. Kun hullulle antaa ilmapallon, se puhaltaa sen puhki. 

Tällä kertaa en jaksa kirjoittaa pidempää sepustusta aiheesta. Se kertonee omaa tarinaansa jaksamisestani tällä hetkellä.