Minimitavoite saavutettu

Salkku on nyt ylittänyt minimitavoitteeni eli 200 000€ rajan. En saavuttanut lopullista Nirvanaa, mutta olen kiitollinen, että rajapyykki ylittyi. Sijoittamisen aloittaessani en todellakaan uskonut, että 200K ylittyisi jo 2020-luvulla.

Matka jatkuu pölyhiukkasen kyydissä:

https://youtu.be/wupToqz1e2g?si=gQqbXDGK54t77IOP

Arkkuja, polkuja, teitä ja bileitä

 

Miltäköhän tuntuu maata pimeässä arkussa metri tai pari kylmää multaa päällä?

Kun kuolen, joku saattaa muutamat kyyneleet vuodattaa, mutta hyvin nopeasti elämä jatkuu kuten aina ennenkin. Sadan vuoden jälkeen ei kukaan edes tiedä olleeni olemassa. Bileet jatkuvat ilman faijaakin.

Näin lomalla on ollut paljon aikaa miettiä kuolemaa ja kuolemista. Huomaan, että on hyvä päivittäin harrastaa liikuntaa, jotta eksistentiaalinen ahdistus ei vallan valtaa ruumista. Kylmät jalat kesähelteilläkin yhtenä tuttuna merkkinä siitä. Fyysinen rasitus väsyttää lihakset ja rentouttaa hermoston sekä mielen. Toki liiallinen intensiteetti saa aikaan aivan päinvastaisen reaktion, joten keskitie on tässäkin kultainen.

Nukun kyljelläni ja vatsallani. Muut voivat puolestani aivan vapaasti nukkua selällään kuten vainajat arkuissaan. Unihalvauskin yllättää helpommin selällään nukkuvan.

Elämäni on jo jälkimmäisellä puoliskolla, joten haluan karsia epäolennaisia asioita pois. En osta lähtökohtaisesti enää juuri mitään materiaa, sillä tavaran omistaminen orjuuttaa. Kokemuksiin voin hieman törsätäkin. En myöskään enää piittaa siitä, millaisen kuvan annan itsestäni muille ihmisille. En halua muiden mielipiteistä käsirautoja itselleni. Tykkäävät kyllä paheksua ja kontrolloida, mutta tuskinpa tuovat haudalleni kukkia. Korkeintaan käyvät ilakoimassa.

En myöskään odota hyviä asioita tapahtuvan saati toivo ihmisten toimivan etujeni mukaisesti. Jos hyviä asioita tapahtuu, olen kiitollinen, mutta en tarraudu moisiin oljenkorsiin. Tie onneen käy alhaisten odotusten kautta.

Kultainen keskitie lienee itselleni fiREn sijaan paras ratkaisu myös töiden osalta, sillä liika joutilaisuus alkaa kuitenkin ahdistamaan. Asetin kultaisen tavoitteen myös säästöasteen suhteen; 20% nettopalkasta sijoituksiin saa riittää. Jos jää enemmänkin säästöön niin hyvä, mutta en jaksa enää ottaa stressiä asiasta. Jos täytän joskus 60 vuotta, saatan lopettaa uuden rahan sijoittamisen kokonaan. Siihen saakka olisi tarkoitus kuitenkin laittaa viidennes palkkatuloista ETF:iin. Eläkkeelläkin saatan hieman hankkia palkkatöiden avulla lisätienestejä. Jos vaikka päänuppikin pysyisi hieman terävämpänä.

Huomaan, että rahasta tuli itselleni jossain vaiheessa pakkomielle. Loputon kituuttamisen ja sijoittamisen himo rajoitti kokemaani vapautta. Ajoin itseni nurkkaan, josta ei olisi ollut ulospääsyä yli vuosikymmeneen tai pariin. Absurdi ”valinta” mieheltä, joka unelmoi päivittäin vapaudesta. En uskalla lyödä vetoa sen puolesta, että eläisin terveenä Firen ikivihreisiin vuosiin saakka.

Tuo 20% säästöaste antaa vapauksia elää hieman vapaammin ja varmistaa myös sen, että tytär perii aikanaan mukavan summan rahaa. Ei sillä ikuista joutilaisuutta saa, mutta jonkinlaisen fuck you -varallisuuden. Ei tarvitse kaikkiin yhteiskunnan normeihin alistua. Voi poiketa välillä polulta.

You are living as if destined to live forever; your own frailty never occurs to you; you don’t notice how much time has already passed, but squander it as though you had a full and overflowing supply – though all the while that very day which you are devoting to somebody or something may be your last. You act like mortals in all that you fear, and like immortals in all that you desire. You will hear many people saying: ‘When I am fifty I shall retire into leisure; when I am sixty I shall give up public duties.’ And what guarantee do you have of a longer life? Who will allow your course to proceed as you arrange it? Aren’t you ashamed to keep for yourself just the remnants of your life, and to devote to wisdom only that time which cannot be spent on any business? How late it is to begin really to live just when life must end! How stupid to forget our mortality, and put off sensible plans to our fiftieth and sixtieth years, aiming to begin life from a point at which few have arrived!

- Seneca

”The Dalai Lama, when asked what surprised him most about humanity, answered "Man! Because he sacrifices his health in order to make money. Then he sacrifices money to recuperate his health. And then he is so anxious about the future that he does not enjoy the present; the result being that he does not live in the present or the future; he lives as if he is never going to die, and then dies having never really lived.”

- Dalai Lama

Vala valoisassa Valamossa

Olin Valamon luostarissa meditoimassa ja kiduttamassa lihaa muutaman viikon ajan. Retriitti teki hyvää. Pohdin ennen kaikkea nykyistä elämänvaihettani, tulevia vuosia sekä vuosikymmeniä. 

Kesään 2029 saakka sijoitan 1000€/kk. Tuona aikana elämässäni tulee tapahtumaan todennäköisesti monia muutoksia. Tyttäreni esimerkiksi kasvaa sen verran isoksi, että moni asia tulee arjessa tämän myötä helpottumaan. Töissä ei myöskään kovin suuria muutoksia tänä aikana todennäköisesti ole luvassa, joten sieltä tulee elämään vakautta. Uskon, että työt saan hoidettua lähivuosina melko vähäisellä stressillä, vaikka teenkin 100% työaikaa. Muiden läheisten ihmisten suhteen saattaa murheita tulla, mutta se on sitten vain kestettävä.

Yritän nämä seuraavat neljä vuotta keskittyä henkiseen hyvinvointiin ja koitan vältellä ylimääräistä stressiä.  Esimerkiksi salitreenit yritän tehdä niin, että niistä koituu mahdollisimman vähän ahdistusta ja rimakauhua. Lihasmuisti kyllä aikanaan hoitaa homman kotiin jos ja kun alan taas myöhemmin panostamaan (lue horkkamaan) neuroottisemmin. Nämä elämän ruuhkavuodet pitää vain luovia jotenkin fiksusti läpi. Olisi hyvä, jos voisi elämästä samalla nauttiakin. 

Ruuhkavuosien jälkeen aikaa ja energiaa varmaan jää enemmän harrastuksillekin. Ja jos työ vie liikaa mehuja, voin aina halutessasi tehdä lyhennettyä työaikaa. Sekin on melko varmaa, etten työntekoa lopeta ennen virallista eläkeikää. Vanhana on hyvin aikaa tehdä hieman töitäkin ja on mukavan stressitöntä kun saa varmaa ja jatkuvaa rahavirtaa kuukausittain palkan muodossa. 

Haluan nauttia jokaisesta päivästä, sillä elämä on parhaassakin tapauksessa kovin lyhyt. Olen mielestäni elämässäni kärsinyt jo aivan tarpeeksi. Jatkossa muut saavat hoitaa murehtiminen.

Vihdoin 200K likvidiä

 

Nyt on käteisen ja sijoituksien yhteenlaskettu arvo ylittänyt maagisen 200 000€ rajan. Houkuttelisi sijoittaa kaikki käteisenä olevat rahat kerralla pörssiin, mutta pari asiaa on esteenä. Ensinnäkin tuleva remontti nielee rahaa. Tähän toki voisi olla ratkaisuna lainan ottaminen. Toiseksi hermostuttaa markkinan kuplamaisuus ja Trumpin arvaamattomuus. Lisäksi euro on heikentynyt viime vuosina merkittävästi dollariin nähden. Pariteetti on jo hyvin lähellä. Kaikkein suurin epävarmuustekijä on mielestäni kuitenkin tekoäly ja siihen ladatut hulppeat odotukset. Jenkkiteknojen arvostukset saattavat tulla ryminällä alas, jos tekoälyn kehitys takkuaa ja markkina pettyy. Toisaalta markkina saattaa kuplaantua vielä reippaasti lisääkin. 

Aionkin lähtökohtaisesti toimia seuraavasti: en koske käteiseen, vaan sijoitan markkinoille noin 1000€/kk niin pitkään kuin mahdollista. Saattaa olla, että hyvällä tuurilla kykenen tuollaiseen sijoitustahtiin vielä jopa 4-5 vuoden ajan. Yritän ottaa elämän mahdollisimman rennosti siihen saakka kunnes tuo tavoittelemani 200K minimitavoite on saavutettu. Jos markkina jatkaa nousuaan, voi tuo raja paukkua jo tämän vuoden aikana. Siihen saakka apina roikkunee selässä.

Minimitavoitteen saavuttamiseen enää alle vuosi?

Salkkuni on nyt noin 175 000€. Minimitavoitteeni on 200 000€ salkku, joten vielä tarvitsisi kasvua tulla 25 000€ verran. MSCI ACWI IMI -indeksi on ollut 14 viime vuoden aikana (2010-2023) vuoden lopussa plussalla kymmenenä kertana eli 71% vuosista on päättynyt plussalle. Positiivisen tuoton vuosien keskimääräinen vuosituotto on ollut 17,87%. Mikäli seuraavat 12kk saadaan tuollainen reilun 17% tuotto, kasvaa salkkuni 206 000 euroon ilman lisäsijoituksia. Jos sijoitan 600€/kk, pitää minun saada 10% vuosituotto, jotta salkkuni ylittää 200 000€ rajan.

Vuoden päästä sieluni on ehkä jo saanut rauhan. 

Elämä on ”valintoja”

Alla olen hahmotellut erilaisia skenaarioita nettopalkan, kulutuksen, kituutuksen ja sijoitusten suhteen. Arvioin nettopalkan hieman alakanttiin, sillä ei tätä työtä kukaan täysijärkinen tee. Lisäksi hallituksen pitkän aikavälin tavoite on tuhota julkisen puolen työntekijöiden palkkojen ostovoima (vientivetoinen palkkamalli). Skenaario A on perusskenaario.

Skenaario A:

Nettopalkka: 2600€/kk

Juoksevat elämisen kulut: 1900€/kk

Turhaan huvitteluun kuten bodausleireihin: 200€/kk

Sijoituksiin: 500€/kk

Sijoituksissa 20 vuoden päästä 3,0% reaalituotolla: 465 000€

Skenaario B:

Muutoin samat speksit, mutta sijoitan vain 350€/kk ja tuhlaan turhuuksiin 350€/kk. Salkku olisi 20 vuoden päästä arviolta 416 000€ eli ”tappiota” lähes 50 000€ suhteessa skenaarioon A.

Skenaario C:

Jos laittaisin turhaan huvitteluun 0€/kk eli sijoittaisin 700€/kk, olisi salkku 20 vuoden päästä 531 000€. Eli kunnon pihistelyllä olisi salkku 66 000€ suurempi kuin skenaariossa A. Tämä tuskin kuitenkaan optimoisi onnellisuutta?

Skenaario D:

Lopetan sijoittamisen ja tuhlaan 700€/kk. Salkku on 20 vuoden päästä noin 300 000€ kokoinen.

”Valitsen” minkä polun tahansa, niin 20 vuoden päästä salkkuni lienee reaalisesti noin 300 000 - 500 000€ kokoinen. Mikä olisi mielestäsi paras valinta?  Miksi?

Tavoitteena vähästressinen loppuelämä

Olen viime päivät lueskellut kirjaa stressin vaikutuksesta terveyteen vuodelta 2004. Sen mukaan Ruotsissa väestön keskimääräinen elinikä oli naisilla 82 vuotta ja miehillä 77 vuotta. Korkeassa sosioekonomisessa asemassa olevilla elinikä on keskimääräistä korkeampi. Yllättävää kuitenkin on, että esimerkiksi lääkäreiden keskimääräinen elinikä oli vaivaiset 73 vuotta. Lääkärin työ on ilmeisesti niin stressaavaa, että se lyhentää merkittävästi elinikää. Pahoin pelkään, että itsekin olen riskiryhmässä.

Olen kärsinyt liiallisesta stressistä jo hyvin pitkään osittain omasta ”syystäni” (jos leikitään, että ihmisellä olisi vapaa tahto) ja osittain ympäristöni takia. Tavoitteeni on tästä eteenpäin pyrkiä elämään loppuelämäni selvästi vähästressisemmin. Jokaisella elämän osa-alueella voisin tehdä asiat fiksummin ja terveellisemmin. Riittävän unen ja terveellisen ruokavalion lisäksi yritän panostaa jatkossa enemmän sosiaalisiin suhteisiin sekä muuttamaan treenejäni niin, että ne olisivat varsinkin psyykkisesti vähemmän stressaavia. Lihasmuisti kyllä pitää huolen siitä, että pysyn hyvässä kunnossa, vaikka en kovaa treenaisikaan. Yritän myöskin oppia ymmärtämään, että työ on vain työtä. Työni ei ole kovinkaan merkittävä tekijä universumin tulevaisuuden kannalta. Yritän myöskin muistaa, että elämästä tulee nauttia totisen puurtamisen sijaan. Kerran täällä todennäköisesti vain eletään.

Loma on loppusuoralla ja tuntuu melko hyvältä aloittaa kohta työt. Ei minulle vain sovi liian pitkä loma. Olen aivan liian nuuka luonne, jotta pitkä loma voisi olla tarpeeksi tapahtumarikas. Liian monotonista elämää tämä tällainen. Töissä on hyvä käydä, jotta saisi päivittäin onnistumisen kokemuksia ja jotta pääsisi omia ajatuskehiä ja ahdistuksia pakoon. On hyvä ajatella muutakin kuin omaa napaa päivät pitkät.

Vähimmäisponnistelun lopputulos

Nyt kun aion tehdä eläkeikään saakka töitä, on edessä vielä noin 25 vuoden mittainen työura. Tuona aikana aion sijoittaa Vähintään 10% nettotuloistani, eli 250€/kk. Oletetaaan, että sijoitan vain tuon surkean 10% verran. Salkkuni on tällöin eri Reaalituotoilla 25 vuoden jälkeen:

0% = 222 000€

0,5% = 246 000€

1,0% = 273 000€

1,5% = 304 000€

2,0% = 338 000€

2,5% = 376 000€

3,0% = 418 000€

3,5% = 466 000€

4,0% = 519 000€

4,5% % = 578 000€

5,0% = 644 000€

Todennäköisin skenaario lienee noin 3,0% reaalituotto salkulleni, joten 25 vuoden päästä minulla olisi yli 400 000€ salkku. Jos maailmassa asiat menevät kuitenkin erittäin huonosti, odottaa minua lopussa vain reilun 200 000€ salkku. Tuo 200 000€ vastaa ainakin kymmenen vuoden elämisen kuluja.

 Annan kohtaloni Fortunan haltuun.

Repullinen arkea ja salkullinen ikuisuutta

Tänään töissä kuulin, kun kaksi kollegaani keskustelivat työstä, elämästä ja sijoittamisesta. Se meni kutakuinkin näin:

Historian maikka: Helvetti, että 8B:n runkku-Roope hännystelijöineen kävi taas mun hermoille. Sitten, kun mun sijoitukset tuplaa, nostan kytkintä ja muutan Espanjaan. 

Matikan ope: Taasko Roope heitti runkkuläppää ja uhkasi näyttää sulle luokassa kaikkien nähden ”mustan miehen helikopteri-räpin” ja uhkasi ”heittää mällit sun rilleille, jotka ovat niin paksut, että niillä näkee pilviselläkin säällä Uranukseen asti”?

Hissan maikka: Ei vaan tällä kertaa se huusi, että hänellä on ”niin pitkä karttakeppi housuissa, että sillä vois takarivistä saakka osoittaa Euroopan parhaat panomestat luokan seinän kartalta”. Ja kysyi vielä, että ”onko lehtori Laitinen viime aikoina kovinkin ahkerasti läpsinyt ”karttakepillään” ruotsin maikkaa öljytyille pakaroille, vai onko mennyt käsihommiksi?”. Ja että ”niille pakaroille kalpenee varareksin mahtipersekin”. Sitten se vielä huusi moneen kertaan, että ”Päivi har mega rumpa, super arsle, hyper röv!”.

Matikan ope: No voi helvetin helvetti. Kerro tosta nyt ainakin Juhalle (rehtori). 

Hissan maikka: Joo, se saa hoitaa. Olen jo aivan kypsä. 

Matikan ope: Kerros lisää noista sun sijoituksista. Kauanko tuplaamiseen vois mennä vielä aikaa?

Hissan maikka: Osakkeet on historiallisesti tuottaneet semmoset 8% vuodessa. Eli oletan, että noin yhdeksän vuoden päästä mulla koittaa vihdoin vapaus. 

Matikan ope: Älä helvetissä! Kyllä tuommoisen kakun jaksaa lusia. Olet silloin vielä melko nuori.

Hissan maikka: Toivotaan. Päivi (ruotsin lehtori) ei ole vielä täysin vakuuttunut mun ideasta. Ei haluaisi muuttaa ainakaan ennen kuin meidän lapset on työelämässä…

En raaskinut historian lehtorille kertoa totuutta osakemarkkinoiden historiallisista reaalituotoista. Jos hän saisi tietää totuuden, voisi olla burnout hyvinkin pian tosiasia. Hän on aika herkkä mies, vaikka onkin pakkomielteisen kiinnostunut Adolf Hitlerin elämästä, yhteiskunnallisista näkemyksistä sekä sotastrategioista.

Paljonko osakemarkkinalta sitten kannattaa odottaa reaalituottoja? Tuottoja on mahdoton tarkasti ennustaa, mutta yksinkertaisena miehenä olen tykästynyt yksinkertaiseen kaavaan, joka suunnilleen kertoo, paljonko herra markkinalta kannattaa pitkällä aikavälillä odottaa. Kaava on:

100% : CAPE = reaalinen tuotto-odotus

Globaali CAPE oli 1.1.2024 noin 22,31, joten reaalinen tuotto-odotus oli tämän kaavan mukaan 100% : 22,31 = 4,48%. Tuosta kun vähennetään sijoittamisen kulut ja osinkojen lähdeverot, reaaliseksi tuotto-odotukseksi saadaan noin 4%. Hissan maikan salkku tuplaantuu reaalisesti 72-säännön mukaan noin 18 vuodessa, sillä:

72 : 4 = 18.

Tässä vielä globaalin osakemarkkinan reaalinen tuotto-odotus viimeisen noin neljän vuoden ajalta CAPEN avulla arvioituna:

1.1.2024 = 4,48%

30.9.2023 = 4,91%

30.6.2023 = 4,66%

31.3.2023 = 4,87%

31.12.2022 = 5,11%

30.9.2022 = 5,50%

30.6.2022 = 5,00%

31.3.2022 = 4,06%

31.12.2021 = 3,79%

30.9.2021 = 3,98%

30.6.2021 = 3,83%

31.3.2021 = 4,03%

31.12.2020 = 4,18%

30.9.2020 = 4,78

30.6.2020 = 5,07

31.3.2020 = 5,99%

Lähde: https://siblisresearch.com/data/world-cape-ratio/

Tuon noin neljän vuoden aikana reaalinen tuotto-odotus oli keskimäärin noin 4,64. Kulujen ja lähdeverojen jälkeen reaalinen tuotto-odotus oli siis noin 4%. 

Paras tuotto-odotus tuolla aikavälillä oli 31.3.2020, joka osuu Covid-19:n aiheuttamaan pörssiromahdukseen. Sijoittamisessa hienoa on se, että romahdukset nimenomaan parantavat salkun tuottoja, jos on yhä salkun lihotusvaiheessa. Itse en ehkäpä koskaan myy salkustani mitään, joten minun ei tarvitse välittää pörssilaskuista. Jos kuollessani salkkuni rämpii pohjamudissa, perii tyttäreni euromääräisesti vähemmän rahaa, mutta se ei haittaa, sillä tuolloin sijoitusten tuotto-odotus on noussut. Pitkässä juoksussa salkku todennäköisesti paisuu sen kokoiseksi, mitä tuotto-odotus antaa ymmärtää. 

Oma salkkuni on nyt noin 140 000€ kokoinen. Mikäli saan salkulleni reaalisesti noin 3,5-4,0% reaalituoton, on salkkuni ilman lisäsijoituksiakin 30 vuoden kuluttua 392 000€ - 454 000€ kokoinen. Itse toki tykkään ennustaa hieman pessimistisemmin, joten käytän 3% reaalituottoa. Tuolloin 30v päästä salkkuni olisi ilman lisäsijoituksia noin 340 000€ kokoinen.

Toivottavasti hissan ope ei eksy tänne…

Viisi vuotta vapauteen

Salkkuni on nyt noin 130-135k€. Arvioisin, että melko suurella todennäköisyydellä saavutan 200 000€ salkun noin viiden vuoden päästä. Tuon jälkeen voin käyttää palkkani miten huvittaa ja jopa lopettaa uuden rahan sijoittamisen markkinoille. Karhumarkkinoissa minun kyllä kannattaa edelleen sijoittaa uutta rahaa pörssiin. Myyntejä tuskin tulen juurikaan tekemään salkustani ennen virallista eläkeikää.

Tuon viiden vuoden jälkeen palkastani pitäisi jäädä nettona vähintään 500€/kk eli 6000€ vuodessa ylimääräiseen kulutukseen. Tuolla voin ostaa vaikka kuukauden pituisen ulkomaanmatkan joka talvi. Vaihtoehtoisesti voin Downshiftata hieman töissä. 

Täysi FIRE olisi niin suuren kärsimyksen takana, ettei palkkio riitä oikeuttamaan sitä, varsinkin kun ei ole takeita siitä, että edes elän sinne asti. Kaltaiselleni ahdistujalle ja dopamiinianeemikolle ei 100% eläköityminen myöskään oikein sovellu. Olemisen sietämätön keveys. Kultainen keskitie sopii minulle paremmin. 

Tuollainen 200 000€ salkku mahdollistaa työelämässä suuremmatkin peliliikkeet. Jos työ alkaa stressaamaan liikaa, voin jopa vaihtaa kokonaan alaa tai ainakin vaihtaa työnkuvaa. Vapaa-ajastani saan myös mielenkiintoisemman kun palkkatuloja on riittävästi. Ei tarvitse vain kökkiä kotona peläten, että vaivalla kerätyt finanssit sulavat. 

Virallisen eläkeiän kynnyksellä tuo 200 000€ salkku on todennäköisesti kasvanut reaalisesti yli 300 000€ suuruiseksi. Siitä on kiva ottaa vuosittain hieman täydennystä eläketuloihin. Eikä tässä vielä kaikki: todennäköisesti pystyn jättämään tyttärelleni noin neljännesmiljoonan kokoisen salkun. Tietoisuus siitä tuo jo nyt mukavasti onnea.

Tarkoitukseni on alkaa viiden vuoden kuluttua täysiveriseksi huolettomaksi hipiksi, joka vain nauttii hetkestä. Halailee puita, haistelee kukkia ja hymyilee hölmösti ventovieraille. Jo tämän viiden vuoden siirtymäkauden aikana yritän harrastaa meditointia ja kuunnella biisejä kuten:

California Dreamin’: https://youtu.be/KOok1WzZbOY?si=7vMXkGms9ie66cnd

San Francisco: https://youtu.be/PQHb4z0prjo?si=UDq5H71gbyXampIj

Harkitsen myös lääkeaineita, jotka vaimentavat vasemman aivopuoliskoni eli loogis-matemaattisesta ajattelusta vastaavia aivoalueita sekä laajentavat holistisesti tajuntaa. Sillä saralla minulla on vielä paljon opittavaa ja koettavaa. En malta odottaa. Onneksi viisi vuotta on melko lyhyt aika.

Suurinta vapautta on vapaus huolista. Kun elää onnellisesti hetkessä ei murehdi tulevaa eikä harmittele menneitä.

Elämäni vaihtoehtoiset polut

^ Harvalukuiset ovat päivät Auringon alla. Nyt jo ruokkivat flooraa ja faunaa.

Polku 1

Teen 100% työaikaa ja säästän ahkerasti, kunnes salkku on 10 kertaa elämisen vuosilukujen kokoinen. Tämän jälkeen jatkan 100% työaikaa, mutta törsään palkasta käteen jäävän osan elämän huvituksiin. Annan salkun kasvaa koko lopputyöuran ajan.

Polku 2

Teen 100% työaikaa ja säästän ahkerasti, kunnes salkku on 10 kertaa elämisen vuosikulujen kokoinen. Tämän jälkeen teen eläkeikään saakka lyhyempää työaikaa.

Polku 3 

Teen 100% työaikaa ja sijoitan ahkerasti. Vapaaherraudun 7-8 vuotta ennen virallista eläkeikää. Salkun tulee olla niin iso, että kuoltuani jää vielä mukavasti perittävää.

Polku 4

Lopetan säästämisen ja aloitan töiden downshiftaamisen heti. 

Polku 5

Lopetan säästämisen heti, mutta jatkan 100% työaikaa. Tuhlaan palkkani joka kuukausi johonkin.

Polku 6

Irtisanoudun ja teen sijaisuuksia. Edellyttää melko isoa salkkua, sillä sijaisuuksia ei välttämättä ole kovinkaan hyvin tarjolla.

Kaikissa niissä tapauksissa, joissa downshiftaisin, palkkani laskisi ehkäpä jopa nettona enemmän kuin työmäärä. Tämä johtuu siitä, että palkkani määräytyy opetustuntien mukaan, mutta työ sisältää todella paljon muutakin kuin opetusta. Sen takia en pidä downshiftaamista ainakaan vielä ensisijaisena vaihtoehtona. Tuleva eläkekin pienenee, mitä aiemmin downshiftaisin.

Yritän löytää työstäni joka päivä hyviä puolia. Yksi hyvä puoli on, että työpäiviä on vuodessa vain noin 200, joten vapaapäiviä on 165 : 365 = 45%.

Yritän olla ajattelematta tulevaisuutta liiaksi. Koitan ensin kasvattaa salkun 10 kertaa vuosikulujen kokoiseksi ja vasta tämän jälkeen mietin jatkoa.

”Life is what happens while you are busy making other plans.”

- John Lennon

Katarsis

 - ”Be the change that you want to see in the world.”

Viime päivät ja viikot olen elänyt kuin elokuvassa. Jokaisella päivällä on ollut iso merkitys. Olo on ollut samaan aikaan haikea, kiitollinen, onnellinen ja surullinen. Vuosien työn kruunasi lopulta täydellinen päätös. Annoin paljon ja sain takaisin vieläkin enemmän. Takana on huikea matka, josta tunnen valtavasti kiitollisuutta.

Lopputuloksena oli jonkinlainen katarsis. Katarsis on ”äkkinäinen tunnetila tai kliimaksi, joka johtaa elämänhalun uudistumiseen, palautumiseen tai voimistumiseen”.

Mitä haluan elämältäni? Enkö saattaisi jo olla perillä? Mitäpä jos en pyristelisikään vastaan, vaan hyväksyisin elämäni sellaisena kuin se jo on? Mitäpä jos panostaisin nykyiseen elämääni muutoksesta haikailun sijaan?

Antoisa elämä ei ole mielestäni vain itselle elämistä. Iso osa onnea on tehdä merkityksellisiä asioita (yhdessä muiden kanssa), auttaa muita, olla positiivinen muutos maailmassa ja tärkeä osa yhteiskuntaa. Nykyisessä työssäni minulla on mahdollisuus saada paljon hyvää aikaan. Jos haluaa saada, on pakko antaa. Kyllä se minimalistisen firelorvailun voittaa.

Työ, perhe, harrastukset ja ystävät. Niistä on hyvä elämä tehty. Ne vain tulee pitää tasapainossa. Kun tekee  sopivasti töitä, ei myöskään tarvitse elää pörssikerjäläisen elämää. 

Note to Self:

Tee rohkeasti asioita, ole rehellisesti oma itsesi, mieti jokaiselle päivälle ainakin yksi korkeamman tason tavoite, nauti elämästä ja elä hetkessä.

Onni ja rauha enää 90 000€ päässä?

”The measure of the moral worth of a man is his happiness. The better the man, the more happiness. Happiness is the synonyme of well-being.”

- Bruce Lee

Bruce Lee kirjoitti vuonna 1969 käsin seuraavan kirjeen otsikolla ”My Definite Chief Aim”:

I, Bruce Lee, will be the first highest paid Oriental super star in the United States. In return I will give the most exciting performances and render the best quality in the capacity of an actor. Starting 1970 I will achieve world fame and from then onwards till the end of 1980 I will have in my possession $10 000 000. I will live the way I please and achieve inner harmony and happiness.

- Bruce Lee, jan. 1969

Bruce Lee menehtyi äkillisesti vuonna 1973 ja saavutti supertähden aseman pian kuolemansa jälkeen. Lee toivoi saavuttavansa sisäisen rauhan ja onnen 40-vuotiaana dekamiljonäärinä. Sen sijaan hän kuoli jo 32-vuotiaana. Sisäisen rauhan sijaan hän saavutti kuolemattomuuden ja Legendan aseman.

Brucelle olisi riittänyt kymmenen miljoonaa dollaria saavuttaakseen onnen ja sisäisen harmonian. Tuo summa olisi nykyrahalla mitattuna varmaankin useita kymmeniä miljoonia dollareita. Vaan mikäpä summa toisi itselleni rauhan? Tästä olen nähnyt viime aikoina usein painajaisia. Olen ollut jo pitkään vakuuttunut, että saavutan onnen ja harmonian kun salkkuni ylittää inflaatiokorjatusti 200 000€ rajapyykin (kattaen yli kymmenen vuoden elämisen kulut). Pikkuhiljaa mieleni sopukoihin on kuitenkin pesiytynyt epäilys siitä, riittääkö tuo summa sittenkään. Onhan se vain murto-osa Herra Leen arvioimasta tarpeellisesta summasta. Epäilyksiäni on vain pahentanut tieto siitä, että olen nyt saman ikäinen kuin mitä Lee olisi ollut vuoden 1980 lopulla.

Olen tänään meditoinut tuntitolkulla John Boglen ikonin ankaran katseen alla uskollisessa keinutuolissani piippuani poltellen. Tuijotettuni Boglea tarpeeksi pitkään en enää kyennyt valehdella hänelle yhtä armottomasti kuin olen kaikki nämä päivät kyennyt valehtelemaan peilikuvalleni: tosiasia on, etten todennäköisesti koskaan osaa nauttia vaurauden saavuttamisesta enkä koskaan kykene saamaan asian suhteen todellista mielenrauhaa. En ehkäpä koskaan ole tarpeeksi rikas ollakseni onnellinen.

Jotta välttäisin Brucen kohtalon, aion jatkossa unohtaa onnen ja mielenrauhan tavoittelun salkkuni avulla. En aio väkisin yrittää saavuttaa maksimaalisella nopeudella mitään tiettyä maaliviivaa. Yritän sen sijaan maksimoida matkasta nauttimisen ja kiitollisuuden tunteen. Kiirehtimisen sijaan sijoitan kuukausipalkastani  hitaasti joka kuukausi osan markkinoille, unohdan velkavivulla leikkimisen ja pidän talouteni sellaisessa kunnossa, että kykenen matkan varrella hyödyntämään vastaan tulevat pörssiromahdukset eli erinomaiset ostopaikat. 

Hedonistinen adaptaatio pätee kohdallani myös salkkuuni; varallisuusharppaukset tuovat kyllä onnen kyyneleitä, mutta vaikutus kestää lähes yhtä lyhyen ajan kuin lauantaipössyttelyt. Yritän tiristää salkun pienistäkin kasvupyrähdyksistä niin paljon onnen eliksiiriä ulos kuin vain mahdollista muistaen, että iloa, onnea ja harmoniaa on saatavilla muualtakin kuin pörssistä. Hitaasti hyvä tulee. Olen jo perillä. 

Rajapyykitkin vielä ylittyvät. Itse asiassa ne ovat jo ylittyneet, fyysinen ruumiini ei vain vielä ole matkannut ajassa sinne saakka.

”The happiness that is derived from excitement is like a brilliant fire - soon it will go out.”

- Bruce Lee

Saavutinko jo minimitavoitteeni?

                ”If you don’t know your goal, you can never reach it.”

Minimitavoitteeni on saavuttaa 20 vuoden sisällä salkku, jonka koko vastaa vähintään kymmenen vuoden elämisen kuluja. Jos vuosikuluni pysyvät alle 20 000 eurossa, riittää siis 200 000€ salkku. Luvut ovat tietysti tapani mukaisesti inflaatiokorjattuja. 

Globaalin osakemarkkinan CAPE oli ilmeisesti noin 20 kesäkuun viimeisenä päivänä 2022 eli noin 6kk sitten:

Lähde: https://siblisresearch.com/data/world-cape-ratio/

Globaali osakemarkkina on tällä hetkellä lähes samoissa hinnoissa, joten CAPE lienee nytkin noin 20. Tästä saadaan seuraava reaalinen tuotto odotus:

100% : 20 = 5%

Kulujen ja lähdeverojen jälkeen voisin odottaa saavani noin 4,3% reaalituottoa pitkällä aikavälillä. Pyöristän tuon kuitenkin alaspäin 4,0 prosenttiin. 

Salkkuni on nyt noin 110 000€, joten mikäli saan 4,0% reaalituoton, on salkkuni 20 vuoden päästä ilman lisäsijoituksia noin 241 000€. 

Entä millä tuottoprosentilla saavutan 20 vuoden päästä nipin napin 200 000€ salkun? Siihen vaaditaan 3,1% reaalituotto kulujen ja lähdeverojen jälkeen.

Mikäli 60-vuotiaana alan vuosittain myydä sijoituksiani 3,0% verran salkun myyntihetken arvosta, voin näillä näkymin myydä vuosittain noin 6000-7000€ verran. Tästä jäisi verojen jälkeen käteen noin 5000-6000€ vuodessa eli pyöreästi noin 400-500€ kuukaudessa. Perintöäkin tuosta pitäisi jäädä mukavasti aikanaan lapselle. 

Näissä laskuissa oletuksena siis on, etten enää tästä päivästä alkaen laittaisi lainkaan uutta rahaa markkinoille. Mielestäni yllä olevat tuotto-odotukset eivät ole yltiöoptimistisia. Saattaa siis olla, että olen jo tietämättäni saavuttanut minimitavoitteeni. 

Voisinkohan nyt nostaa jo hieman jalkaa kaasupolkimelta? Ehkäpä syödä enemmän vihanneksia ja ostaa kalliimpaa kahvia? Downshiftata henkisesti ja ottaa elämä joka tavalla vähän rennommin? Toivon sen toteutuvan ainakin pienessä mittakaavassa jo tästä päivästä alkaen. Hyppy tuntemattomaan vaatii kontrollin luovuttamista sattuman käsiin. Vaikka eihän minulla koskaan mitään kontrollia ollutkaan.

I’m letting go. Wish me luck…

Täydellinen ruumis, sielu ja salkku

 

”Buy right and hold tight.”

-Rick Ferri

”If you don’t buy right, you better have some great forearms.”

-Faijan Finanssit

Radioheadin biisi Creep kuvaa hyvin melko usein tuntemaani ulkopuolisuuden ja kontrollin tarpeen tunnetta:

I don`t care if it hurts

I wanna have control

I want a perfect body

I want a perfect soul

…

But I`m a creep

I`m a weirdo

What the hell am I doing here?

I don’t belong here…

Painiskelen vanhenemisen ja kuoleman kanssa. Tällä hetkellä elän prime aikaani, jos mittareiksi otetaan kehon, mielen ja finanssien taso. Miten tämä kultainen ajanjakso kannattaisi elää? Mihin kannattaisi keskittyä ja minkä suhteen luovuttaa? Tuntuu, etten jaksa nykyistä tahtia enää kovinkaan montaa vuotta. 

Ehkäpä kannattaisi ottaa rennommin raha-asioiden suhteen ja keskittyä perhe-elämään ja kehon/mielen kunnossa pitämiseen? Toisaalta haluan saavuttaa nopealla aikataululla fuck you -position. Haluan yksinkertaisesti panostaa samanaikaisesti kaikkeen, mutta en tiedä, onko se realistista. 

Kun katselen lähipiiriäni, on minulla hyvällä tuurilla kolmen vuosikymmenen verran hyviä elinvuosia enää jäljellä. Olen siis jo ylittänyt elämäni puolivälin. Eläkeiän saavutettuani olen todennäköisesti jo raihnaisessa kunnossa, jolloin rahastakaan ei ole enää yhtä paljon hyötyä. 

Vanheneminen ja rapautuminen ahdistavat. Olen yrittänyt parhaani mukaan taistella tuota rapautumista vastaan, vaikka tiedänkin sen olevan peli, jota en voi voittaa. Fyysisillä uroteoilla saan usein uskoteltu itselleni olevani yhä parikymppinen. Suoritan elämää yhä liikaa. Olen edelleen liiaksi tapojeni ja pakkomielteideni orja. 

Ehkäpä lähivuodet minun kannattaisi keskittyä enemmän perhe-elämään. Treenaamiseen pitäisi löytää vielä enemmän iloa totisen suorittamisen sijaan. Töiden suhteen saattavat lähivuodet joka tapauksessa olla aavistuksen verran kevyemmät, joten lyhennettyä työaikaa ei liene järkevää vielä tehdä. Raha-asioiden miettimistä pitäisi vähentää, sillä siihen kuluu aivan liikaa aikaa ja energiaa. Sitten aikanaan kun lapsi on jo kasvanut ja alan olla raihnaisempi, voisin alkaa panostamaan enemmän esimerkiksi matkusteluun ja töiden vähentämiseen. 

Pitää yrittää nauttia nyt niistä asioista, jotka ovat tälle elämänvaiheelle uniikkeja. 

Suunnitelmani salkun tuottojen nostamiseen

 ”Complexity is a cost, simplicity is an alpha.”

-Rick Ferri

Jos sattumalta elän hyvin vanhaksi, aion nostaa salkusta vuosittain tuottoja ulos erittäin yksinkertaisella tavalla. Myyn vuosittain 3% salkun sen hetkisestä arvosta. Tällä tavoin salkku ei koskaan voi huveta tyhjiin. Lisäksi, jos saan salkulleni annualisoidusti 3,0% reaalituoton, säilyttää salkkuni ymmärtääkseni ”ikuisesti” ostovoimansa. Jääpähän perikunnalle mukavasti perittävää. 

Alustava ajatus on, että alan syömään salkusta 60-vuotiaana. Jos salkkuni on tuolloin 300 000€ nykyostovoimalla ilmaistuna, voin nostaa 9000€ vuodessa. Verojen jälkeen käteen jää noin 0,82 x 0,03 x 300 000€ = 7380€ eli 615€/kk

Mikäli elämisen kuluni ovat tuolloin 1840€/kk (vertailuna: tänä vuonna tulen kuluttaneeksi vain 1200€/kk), vastaa tuo 7380€ neljän kuukauden elämisen kuluja. Tuolloin joudun kattamaan palkasta 1225€ kuluja ja loput voin rahoittaa salkun tuotoilla. Vaihtoehtoisesti voin kustantaa perusarjen palkkatuloilla ja tämän lisäksi vaikka matkustella tuon 7380€ edestä.

Myös eläkkeellä saan kuukausittain eläkkeen päälle nettona arviolta noin 600€/kk. Eiköhän sillä pärjää.

Mikä on sijoittamiseni Endgame?

Miksi sijoitan? Mikä on koko homman Endgame? Mikä on realismia ja mikä harhaista unelmaa? Näitä asioita olen viime aikoina miettinyt. 

Vastausta pohtiessa on tietysti lähdettävä perusteista eli siitä, kuka minä olen:

1. Neuroottinen: ahdistun aika helposti. Liiallinen kiire näkyy ahdistuksena, ärtymyksenä, ylikierroksina, väsymyksenä tai alakuloisuutena. Toisaalta olen periksiantamaton, mikä vain pahentaa esim ahdistusta ja väsymystä. Myöskin pitkät lomat alkavat lopulta useimmiten ahdistamaan, varsinkin jos ei ole tarpeeksi mielekästä tekemistä. Mielekäs tekeminen on usein myös melko tyyristä. Mikäli vain lorvailen, näen viikatemiehen joka kulman takana ja uskon kuolevani hetkenä minä hyvänsä. Lisäksi minun on pakko sopivisssa määrin rasittaa/kiusata itseäni, jotta kokisin elämäni merkitykselliseksi ja saisin tarvittavat dopamiinikiksit. Työ on tähän useimmiten ihan hyvä väline. 

2. Introvertti: viihdyn hyvin myös omissa oloissani. Liiallinen sosiaalisuus vie energiaa. Toisaalta ahdistun, jos elän vähänkään pidempään erakon elämää. 

3. Nuukuus ja ahneus. En pysty tuhlaamaan hyvällä omallatunnolla isoja määriä rahaa. Vaikea kuvitella, että kykenisin tuhlaamaan suurinta osaa sijoittamistani rahoista. Maltillisia määriä ehkäpä voisin. Tykkään tienata rahaa, sillä raha saa minut tuntemaan itsenä voimakkaaksi. Kasvava salkku symbolisoi elinvoimaa, kehittymistä ja kuolemattomuutta.

4. Olen tunnollinen. Tämä on kaksiteräinen miekka. Etenkin töissä hoidan tunnollisesti työtehtävät. Tämä saattaa toki liittyä myös neuroottisuuteen. Jos töitä on liikaa, alkaa ahdistaa kaikki hoidettavat asiat. Toisaalta nautin ponnistelusta. Taidan myös tykätä rutiineista.

5. En keksi viidettä merkittävää asiaa, vaikka numero viisi olisikin miellyttävä luku. Numero neljä ilmeisesti ahdistaa. En koskaan esim tarkista ovia neljää kertaa, vaan tarkistan ne joko 3 tai 5 kertaa.

Näistä voisi vetää johtopäätöksen, että pitäisi pyrkiä tasapainoon, sillä kaikki ääripäät johtavat herkästi ahdistuksen, tylsistyminen ja masennuksen alhaiseen alhoon. 

Entä mistä nautin?

1. Liikunta/urheilu: näihin ei rahaa uppoa montaakaan sataa euroa vuodessa. 

2. Älylliset haasteet ja uuden oppiminen. Töissä saa vähän näitäkin.

3. Omien taitojen ja kykyjen käyttäminen äärirajoilla: mahdollistuu harrastuksissa ja töissä.

4. Kahvin juonti, piipputupakka ja kiikkustuoli: hämärässä olohuoneessa filosofointi samalla kun ulkona sataa kaatamalla ja ukkostaa. 

5. Väittelyt hyvässä hengessä. Valitettavasti moni ei osaa väitellä, vaan vetävät herneen nenään. 

6. Perheen kanssa vietetty laatuaika.

7. Hyvät keskustelut.

8. Illanistujaiset pienellä porukalla (päihteiden avustuksella tahi ilman).

9. Tilanteista, joissa voin olla aidosti avuksi. Elämälläni on silloin (lisä)merkitys.

10. Pitkistä yöunista ja riittävästä levosta. Hitaista aamuista. Pitkään valvomisesta.

Mitkä ovat haaveeni?

1. Nähdä maailmaa matkustelemalla. Matkustelussa on vain se huono puoli, että toisaalta tykkäään rutiineista. Matkoilla on vaikea pitäytyä niissä. 

2. Viettää talvisin ainakin osa ajasta jossain sopivan lämpimässä maassa. Valo ja lämpö tuovat uutta virtaa elämään keskellä pimeää talvea. Joitain vuosia sitten olin etelän lämmössä keskellä talvea. Antoi aivan uskomattoman paljon piristystä. Kaiholla muistelen kyseistä reissua.

3. Kuolla mahdollisimman vanhana ja elää terveenä mahdollisimman pitkään. 

4. Nähdä lapseni kasvavan ja pärjäävän elämässä.

5. Tehdä sen verran töitä, että jää tarpeeksi aikaa ja energiaa muullekin elämälle kuten perheelle, kavereille ja harrastuksille.

6. Olla varakas kuolemaani saakka. Jättää myös mukavasti perintöä.

7. Elää taloudellisesti huoletonta elämää.

8. Elää hyvä elämä. Olla hyödyksi yhteiskunnalle. 

Salkkuni on nyt noin 110 000€. Olen jo sen verran iäkäs, etten kykene saavuttamaan täyttä taloudellista riippumattomuutta kovin montaa vuotta ennen virallista eläkeikää. Toisaalta, olisinko onnellinen, jos lopettaisin työt ja elelisin salkkuni turvin? Yllä mainituista syistä se tuskin olisi mielenterveyteni tai onnellisuuteni kannalta paras vaihtoehto. Olisi aivan liian monta syytä ahdistua.

Sen sijaan paras ratkaisu on vihaamani kultainen keskitie. En pidä kultaisesta keskitiestä, koska se ei koskaan johda suuriin sankaritekoihin. Minun tilanteessani ääripäiden välttely on kuitenkin viisainta. 

Miltä tuo kultainen keskitie sitten käytännössä näyttäisi? Varmaankin tältä:

Tulen tekemään palkkatöitä viralliseen eläkeikääni saakka ja ehkäpä hieman vielä senkin jälkeen. Tärkeintä olisi voida tehdä töitä sopivia määriä kulloisenkin elämäntilanteen mukaisesti. Palkkani tulee ikälisien myötä toivon mukaan hieman nousemaan vuosien myötä. Ei siis ole järkevää kiristää säästöastetta nyt liian kireälle. Lisäksi Suomen verotus mahdollistaa yli 10 000€ tienaamisen vuosittain lähes nollaveroilla. Itselläni on melko OK tuntipalkka, joten tuo matalalla roikkuva hedelmä kannattanee poimia. Lisäksi keikkatöiden teko on alalllani helppoa, mikä luo lisää liikkumavaraa elämääni. 

Tämän lisäksi haluan yhä kasvattaa salkkuani sijoittamalla uutta rahaa pörssiin. Tavoitteeni on kuitenkin pikkuhiljaa kyetä tekemään talvisin ulkomaanreissuja jonnekin sopivan lämpimään maahan. Tällöin työssäjaksamisenikin paranee. Sanaan ”joustavuus” tiivistyy kaikki olennainen. Minun kannattaa aina keväisin arvioida tulevan lukuvuoden tilanne, ja ottaa elämäntilanteeseeni nähden sopivasti seuraavalle lukuvuodelle töitä. Valitettavasti niin kauan kuin olen virassa, en kyllä voi merkittävän paljon vähentää työmäärääni. Toisaalta ulkomaanreissut saattavat vaikuttaa aika paljonkin jaksamiseeni.

Autoregulation. Tuollaista periaatetta olen käyttänyt viime aikoina treeneissäni melko menestyksekkäästi. Eli treenataan aina kulloisenkin päivän energiatasojen mukaisesti. Suostutellaan keho yhteistyöhön; stimulate don’t annihilate. Olen ollut huomaavinani, että apina on tipahtanut selästäni ja olo on kaikin puolin hieman keventynyt. Enää treeneihin lähteminen ei aiheuta juuri lainkaan ahdistusta ja stressiä. Tuo treenityyli vaatii itsetuntemusta, kokemusta, malttia, älyä ja ennen kaikkea rehellisyyttä itselle. Samaa periaatetta aion soveltaa muuhunkin elämääni. Jos esimerkiksi tiedossa on rankka työvuosi, pitää erinäisin keinoin vähentää työtaakkaa. Yhtenä vaihtoehtona on työpäivien lyhentäminen. 

Lisäksi aion olla työelämässä kettumaisempi kuin aiemmin. Olen huomannut, että ne pääsevät työelämässä monella tavalla helpommalla, joilla on töykeä, tiukka tai ehdoton asenne. Kilttejä ihmisiä käytetään surutta hyväksi. Aion jatkossa siis olla tiukempi. Se olkoon minulle yksi väylä downshiftata töissä. Työstressi vähenee, mutta palkka pysyy samana. Ei ollenkaan huono juttu.

Vaikka vähentäisin opetustunnit lähes minimiin (virassa ollessani), saan silti sen verran palkkaa, että sillä pitäisi tulla toimeen ilman, että kajoan salkkuuni. Jopa sijoittaminen saattaa tuossa tilanteessa yhä onnistua. Kun ikää tulee merkittävästi lisää, yksi vaihtoehto on myös irtisanoutuminen ja siirtyminen keikkatöihin. Tämä on kuitenkin aika äärimmäinen ratkaisu, joten en sitä vielä pitkiin aikoihin edes harkitse. 

Unelmani on siis elää melko tapahtumarikasta (toisaalta aika vaatimatonta), tasapainoista, tervettä, elinvoimaista ja taloudellisesti turvattua elämää, jossa välillä pääsee myös ottamaan ansaittuja irtiottoja arjesta. Sijoituksiin ei välttämättä tarvitse koskaan kovinkaan radikaalisti koskea, sillä sopivasti töitä tehden saan elämäni toivon mukaan rahoitettua. Suurin haasteeni on pitää loputon ahneus ja kitsaus aisoissa. Ehkä iän karttuessa nämäkin särmät pikkuhiljaa hioutuvat. 

Loppukaneettina ohjeet itselleni ja ehkäpä Sinullekin:

Usko itseesi. Ole voittaja. Voittajat selviytyvät aina. 

Vaali älynlahjojasi. Älykkyys on kykyä sopeutua joustavasti ympäröivään maailmaan. 

Vaali terveyttäsi. On vaikea voittaa, jos on sairas.

Ole kiitollinen siitä, mitä sinulla jo on. Kiitollisuus lisää onnellisuutta ja onnellisuuttahan me kaikki lopulta tavoittelemme.

Yksi matka päättyi ja toinen alkaa

Olen mietiskellyt, miten saan pidettyä itseni ruodussa mahdollisimman suurella todennäköisyydellä. Vastaus - kuten niin usein elämässä - löytyy itseni rankaisemisesta. Tai ei niinkään rankaisemisesta vaan siitä, että pistän itseni hieman tukalaan tilanteeseen. Annahan kun selitän.

Päätin, että sijoitukseni jakautuvat tästä eteenpäin kahteen eri ”salkkuun”. Ne ovat seuraavat:

A: pahan päivän salkku

B: hyvän päivän salkku

Pahan päivän salkusta saan tulevaisuudessa rahoittaa vain ankeita asioita kuten esimerkiksi: 

- Ostaa ruokaa nälkäkuoleman välttääkseni.

- Rahoittaa syöpähoidot, mielialalääkkeeni jne.

- Maksaa taksikuljetukset sairaalaan, ruokakauppaan jne.

- Kaikki muut vielä ikävämmät asiat, joita en tohdi tähän kirjoittaa (olen kai sen verran taikauskoinen). 

Mikäli  pahat päivät eivät syö salkkua A kokonaan tyhjäksi, menee loppu perikunnalle.

Hyvän päivän salkun sijoituksilla voin rahoittaa esimerkiksi seuraavia asioita:

- Ulkomaanmatkat ja muut reissut

- Ennenaikaisen eläköitymisen

- Harrastukseni

- Ei-pakolliset eli täysin turhat (hedonistiset) kulut: auton vaihdon, leffaliput, ulkona syömiset, hammastahnat jne.

- Frederikin keikat

Salkku A on valmis. Seuraavaksi alan säästämään salkkuun B. Salkussa B on tällä hetkellä vasta parisen tonnia. Mikä tämä ”salkku B” sitten on? Se on IUSQ-ETF. Entä salkku A? Se on kaikki muut rahasto- ja ETF-sijoitukseni.

Eli toisin sanoen olen saanut pahan päivän salkkuni nyt valmiiksi. Alan tästä eteenpäin säästämään hyviä päiviä varten. Olen siis jatkossa pakotettu sijoittamaan IUSQ:n, mikäli aion rahoittaa tulevaisuudessa tapahtuvia mukavia asioita. Jos hairahdan ja otan näkemystä, rahoitan sillä joko perikuntaani taikka elämäni ankeimpia päiviä. 

Aikaa projektin maaliin viemiseen on noin 20 vuotta.

Aika alkaa… 

Nyt!

Feeniks

Mycroft: Most people blunder around this city and all they see are streets and shops and cars. When you walk with Sherlock Holmes you see the battlefield. You have seen it already, haven’t you.

Watson: What`s wrong with my hand?

Mycroft: You have an intermittent tremor in your left hand. Your therapist thinks it’s post-traumatic stress disorder. She thinks you’re haunted by memories of your military service. 

Watson: Who the hell are you? How do you know that?

Mycroft: Fire her. She’s got it the wrong way around. You’re under stress right now and your hand is perfectly steady. You’re not haunted by the war, Dr. Watson. You miss it. Welcome back!

Tänään herätessäni annoin ensitöikseni terapeutilleni kenkää. Asioiden märehtimisestä ei seuraa kuin flegmaattisuutta. ”Just do it”, kuten mainoksessakin sanotaan. 

Alla on seuraavan seitsemän vuoden tavoitteeni inflaatiokorjattuna:

Kuukausittainen sijoitus: 800€

Reaalituotto: 3% vuodessa

Salkun arvo lopussa nykyostovoimalla mitattuna: 204 000€

Jatkossa sijoitan 1000€/kk niin pitkään kuin mahdollista. Myyn rahapulan iskiessä perinteisiä indeksirahastoja verovapaasti alle 1000 eurolla vuodessa. 

”Dream no small dreams for they have no power to move the hearts of men.”

- Johann Wolfgang von Goethe

https://youtu.be/1cMvdOr9QEg

Kai pakko tappaa Faija

Olemme kaikki imagomme ja maineemme orjia. Luokan häirikkö ei useinkaan voi muuttua, sillä mainehan siinä menisi. Kiltin maineen saanut työntekijä ei voi nousta vastarintaan, sillä sehän olisi skandaali. Cheekin oli lopulta pakko lopettaa uransa, sillä hän oli myös menestyksensä vanki. Samoin itse koen omassa arjessani sekä myös blogikirjoitusteni takia olevani itseni vanki. Tämä siis alustuksena alla oleville pohdinnoille.

Laskin tämän vuoden keskimääräiset kuukausittaiset luvut (eli ensimmäiset 9kk):

Nettopalkka: 2614€/kk (sisältää lomarahan)

Kulut: 1650/kk

Säästöön: 965€/kk

Säästöprosentti: 36,9%

Tein alkuvuodesta ylitöitä, joten palkka ei enää tällä hetkellä ole noin iso. Loppuvuoden nettopalkka onkin 2140-2200€. Toisaalta myös kulut tulevat vastaisuudessa olemaan (ainakin jonkin aikaa) todennäköisesti jonkin verran nykyistä alemmat. 

Jos en downshiftaisi, voisin jatkossakin ylläpitää melko hyvää säästöprosenttia. Arvioisin, että voisin sijoittaa seuraavat 20 vuotta 400-900€/kk, riippuen elämänvaiheesta tekemällä 100%:n työaikaa. Oma alani on siitä hankala, että palkka tulee opetustuntien perusteella, mutta opettaminen on vain noin 60% työtehtävistä (ajallisestikin). Tämän takia töiden vähentäminen laskee jyrkästi palkkatasoa, mutta ei välttämättä työmäärää ihan hirveästi. Edes progressiivinen verotus ei välttämättä kallista vaakaa downshiftaamisen hyväksi. 

Olenkin tässä pohtinut, voisinko ”säästää kakun ja syödä sen myös”. Nyt kun joka tapauksessa teen 100%:n työaikaa kesään saakka, ajattelin käyttää tilanteen hyväksi ja tehdä testin. Yritän saada tuon 100%:n työajan tuntumaan kevyemmältä. Esimies on käskenyt priorisoida, mikäli tuntuu, että työmäärä on liiallinen. Teenpä siis noin. Nyt onkin sitten mietittävä, mistä voisi hyvällä omallatunnolla karsia tai mitkä asiat voisin tehdä enemmän ”vasurilla”.

Olen aikoinaan tehnyt kahta työtä yhtä aikaa ja työtunteja tuli viikossa nykyistä paljon enemmän. Ihmettelen, miksen nykyään meinaa aina jaksaa nykyistäkään työmäärää, joka on melko vaatimaton aiempaan verrattuna. En haluaisi vähentää töitä ja nettopalkkaani vain, koska työ on kuormittavaa. Kyllä ihmisen pitäisi kyetä tehdä täyttä työaikaa ilman, että työ varastaa koko elämän. Työtä pitää tehdä sillä tavalla, että elämä pysyy balanssissa. Esimies saa sitten ilmaista, jos työpanoksessa on jotain moitittavaa. Kun on fuck you -rahat jemmassa, voi keskustella asiasta ilman suurempaa stressiä. On työnantajan velvollisuus mahdollistaa se, että työntekijät kykenevät tehdä työt työajan puitteissa.

Toinen asia, missä yritän kehittää itseäni, on ruutuajan vähentäminen. Netissä ja sosiaalisessa mediassa tulee roikuttua niin monta tuntia päivässä, ettei ole ihmekään, että on usein stressaantunut olo enkä meinaa ehtiä tehdä asioita. Some ja netti aiheuttaa tutkijoiden mukaan stressiä, vaikkei sitä itse tunnistaisi. 

Kolmas muutos liittyy harrastamiseen. Yritän urheilla vähemmän pakkomielteisesti. Aion määrällisesti harrastaa yhtä paljon kuin ennenkin, mutta toteuttaa asioita hieman enemmän fiiliksen mukaan. Harrastaminen on yhä hieman liikaa puurtamista ja suorittamista, vaikka olen tässä kyllä jonkin verran kehittynyt parempaan suuntaan viime vuoteen verrattuna. Harrastaminenkin lisää herkästi stressitasoja, jos sitä tekee liian totisesti. 

Näillä eväillä koitan tehdä arjesta ja etenkin vapaa-ajasta vähemmän stressaavan. Lisäksi koitan tehdä sijoittamisesta hauskempaa. Edelleen käytän sijoitussuunnitelmaani ohjenuorana, mutta en aio sitä välttämättä aina orjallisesti noudattaa. Jos näen mielestäni hyvän paikan, saatan käyttää sen, vaikka se olisi sijoitussuunnitelmani vastaista. Esimerkiksi haluaisin uskoa, että olisin tajunnut sijoittaa IT-kuplan romahdettua 2000-luvun vaihteessa Nasdaqiin. Rahapodin sanoin: elämässä saa käyttää speelöögaa. En väitä, että näin tekemällä saisin parempia tuottoja. Sen sijaan sijoittamisen mielekkyys lisääntyy, mikä on myös jossain määrin arvokas asia. Sen ansiosta saattaa motivaatio pysyä pidempään hyvänä.

Jos saisin elämäni balanssiin tehden 100%:n työaikaa (ei kuitenkaan ylitöitä), voisin viimeistään 60-vuotiaana irtisanoutua ja elellä sijoitusten turvin viralliseen eläkeikään saakka, vaikka pörssi tuottaisi tuona aikana lähestulkoon kuinka huonosti tahansa. Saattaa olla, että jonkin verran töitä tekisin irtisanoutumiseni jälkeenkin, sillä pitkien kesälomien aikana olen huomannut, että liika lomailu ei myöskään ole pelkästään positiivinen asia. Herkutkin ovat hyviä, jos niitä ei syö jokaisella aterialla. Ja jos on takana usean viikon diettaaminen, herkut maistuvat taivaallisilta. Elämässä pitää siis olla sopivasti haasteita, kärsimysta ja tavoitteita. Siis sopivasti.

Vähemmän suunnittelua sekä sääntöjä ja enemmän spontaania elämästä nauttimista. Myös tämä kirjoitus saattaa olla vanhentunutta tietoa hetkenä minä hyvänsä. Mutta nyt on tällä hetkellä tällaiset fiilikset ja näillä mennään ainakin jonkin aikaa.

Edit. Viime päivinä ovat energiatasot vaihdelleet kouluarvosanoin 5-8 välillä. Välillä on päiviä, että triviaalin pienetkin asiat tuntuvat todella raskailta. Koitan erityisesti harrastuksen suhteen ottaa jatkossa kevyemmin. Siinä on eniten kevennyksen varaa. Harmillista, että työt häiritsevät näin pahasti harrastamista. Tässä olisi taas yksi lisäsyy olla varakkaampi. Lisäksi ajattelin alkaa merkitsemään päivittäin kalenteriin kouluarvosanoin, kuinka paljon on ollut energiaa/jaksamista. Jatkossa tuo keskiarvo löytyy kuukausikatsauksesta. Keväällä on sitten jotain dataa kun mietin, pitäisikö kesän jälkeen tehdä vähän vähemmän töitä ja alentua ottamaan palkanalennus.