Olen viime päivät lueskellut kirjaa stressin vaikutuksesta terveyteen vuodelta 2004. Sen mukaan Ruotsissa väestön keskimääräinen elinikä oli naisilla 82 vuotta ja miehillä 77 vuotta. Korkeassa sosioekonomisessa asemassa olevilla elinikä on keskimääräistä korkeampi. Yllättävää kuitenkin on, että esimerkiksi lääkäreiden keskimääräinen elinikä oli vaivaiset 73 vuotta. Lääkärin työ on ilmeisesti niin stressaavaa, että se lyhentää merkittävästi elinikää. Pahoin pelkään, että itsekin olen riskiryhmässä.
Olen kärsinyt liiallisesta stressistä jo hyvin pitkään osittain omasta ”syystäni” (jos leikitään, että ihmisellä olisi vapaa tahto) ja osittain ympäristöni takia. Tavoitteeni on tästä eteenpäin pyrkiä elämään loppuelämäni selvästi vähästressisemmin. Jokaisella elämän osa-alueella voisin tehdä asiat fiksummin ja terveellisemmin. Riittävän unen ja terveellisen ruokavalion lisäksi yritän panostaa jatkossa enemmän sosiaalisiin suhteisiin sekä muuttamaan treenejäni niin, että ne olisivat varsinkin psyykkisesti vähemmän stressaavia. Lihasmuisti kyllä pitää huolen siitä, että pysyn hyvässä kunnossa, vaikka en kovaa treenaisikaan. Yritän myöskin oppia ymmärtämään, että työ on vain työtä. Työni ei ole kovinkaan merkittävä tekijä universumin tulevaisuuden kannalta. Yritän myöskin muistaa, että elämästä tulee nauttia totisen puurtamisen sijaan. Kerran täällä todennäköisesti vain eletään.
Loma on loppusuoralla ja tuntuu melko hyvältä aloittaa kohta työt. Ei minulle vain sovi liian pitkä loma. Olen aivan liian nuuka luonne, jotta pitkä loma voisi olla tarpeeksi tapahtumarikas. Liian monotonista elämää tämä tällainen. Töissä on hyvä käydä, jotta saisi päivittäin onnistumisen kokemuksia ja jotta pääsisi omia ajatuskehiä ja ahdistuksia pakoon. On hyvä ajatella muutakin kuin omaa napaa päivät pitkät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti