Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kuolema. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kuolema. Näytä kaikki tekstit

tiistai 17. kesäkuuta 2025

Arkkuja, polkuja, teitä ja bileitä

 


Miltäköhän tuntuu maata pimeässä arkussa metri tai pari kylmää multaa päällä?

Kun kuolen, joku saattaa muutamat kyyneleet vuodattaa, mutta hyvin nopeasti elämä jatkuu kuten aina ennenkin. Sadan vuoden jälkeen ei kukaan edes tiedä olleeni olemassa. Bileet jatkuvat ilman faijaakin.

Näin lomalla on ollut paljon aikaa miettiä kuolemaa ja kuolemista. Huomaan, että on hyvä päivittäin harrastaa liikuntaa, jotta eksistentiaalinen ahdistus ei vallan valtaa ruumista. Kylmät jalat kesähelteilläkin yhtenä tuttuna merkkinä siitä. Fyysinen rasitus väsyttää lihakset ja rentouttaa hermoston sekä mielen. Toki liiallinen intensiteetti saa aikaan aivan päinvastaisen reaktion, joten keskitie on tässäkin kultainen.

Nukun kyljelläni ja vatsallani. Muut voivat puolestani aivan vapaasti nukkua selällään kuten vainajat arkuissaan. Unihalvauskin yllättää helpommin selällään nukkuvan.

Elämäni on jo jälkimmäisellä puoliskolla, joten haluan karsia epäolennaisia asioita pois. En osta lähtökohtaisesti enää juuri mitään materiaa, sillä tavaran omistaminen orjuuttaa. Kokemuksiin voin hieman törsätäkin. En myöskään enää piittaa siitä, millaisen kuvan annan itsestäni muille ihmisille. En halua muiden mielipiteistä käsirautoja itselleni. Tykkäävät kyllä paheksua ja kontrolloida, mutta tuskinpa tuovat haudalleni kukkia. Korkeintaan käyvät ilakoimassa.

En myöskään odota hyviä asioita tapahtuvan saati toivo ihmisten toimivan etujeni mukaisesti. Jos hyviä asioita tapahtuu, olen kiitollinen, mutta en tarraudu moisiin oljenkorsiin. Tie onneen käy alhaisten odotusten kautta.

Kultainen keskitie lienee itselleni fiREn sijaan paras ratkaisu myös töiden osalta, sillä liika joutilaisuus alkaa kuitenkin ahdistamaan. Asetin kultaisen tavoitteen myös säästöasteen suhteen; 20% nettopalkasta sijoituksiin saa riittää. Jos jää enemmänkin säästöön niin hyvä, mutta en jaksa enää ottaa stressiä asiasta. Jos täytän joskus 60 vuotta, saatan lopettaa uuden rahan sijoittamisen kokonaan. Siihen saakka olisi tarkoitus kuitenkin laittaa viidennes palkkatuloista ETF:iin. Eläkkeelläkin saatan hieman hankkia palkkatöiden avulla lisätienestejä. Jos vaikka päänuppikin pysyisi hieman terävämpänä.

Huomaan, että rahasta tuli itselleni jossain vaiheessa pakkomielle. Loputon kituuttamisen ja sijoittamisen himo rajoitti kokemaani vapautta. Ajoin itseni nurkkaan, josta ei olisi ollut ulospääsyä yli vuosikymmeneen tai pariin. Absurdi ”valinta” mieheltä, joka unelmoi päivittäin vapaudesta. En uskalla lyödä vetoa sen puolesta, että eläisin terveenä Firen ikivihreisiin vuosiin saakka.

Tuo 20% säästöaste antaa vapauksia elää hieman vapaammin ja varmistaa myös sen, että tytär perii aikanaan mukavan summan rahaa. Ei sillä ikuista joutilaisuutta saa, mutta jonkinlaisen fuck you -varallisuuden. Ei tarvitse kaikkiin yhteiskunnan normeihin alistua. Voi poiketa välillä polulta.


You are living as if destined to live forever; your own frailty never occurs to you; you don’t notice how much time has already passed, but squander it as though you had a full and overflowing supply – though all the while that very day which you are devoting to somebody or something may be your last. You act like mortals in all that you fear, and like immortals in all that you desire. You will hear many people saying: ‘When I am fifty I shall retire into leisure; when I am sixty I shall give up public duties.’ And what guarantee do you have of a longer life? Who will allow your course to proceed as you arrange it? Aren’t you ashamed to keep for yourself just the remnants of your life, and to devote to wisdom only that time which cannot be spent on any business? How late it is to begin really to live just when life must end! How stupid to forget our mortality, and put off sensible plans to our fiftieth and sixtieth years, aiming to begin life from a point at which few have arrived!

- Seneca


”The Dalai Lama, when asked what surprised him most about humanity, answered "Man! Because he sacrifices his health in order to make money. Then he sacrifices money to recuperate his health. And then he is so anxious about the future that he does not enjoy the present; the result being that he does not live in the present or the future; he lives as if he is never going to die, and then dies having never really lived.”

Dalai Lama



perjantai 4. lokakuuta 2024

Kolmannesmiljoona kasassa


Perheemme salkkujen yhteisarvo on vihdoin ylittänyt kolmannesmiljoonan. Toivoa on siis siitä, että tyttäreni perii yhteensä ainakin suunnilleen tuon verran. Mieleeni onkin hiipinyt ajatus siitä, että ehkäpä minulla olisi kohta jo varaa kuolla. Ehkei myöskään liikaa kannata periä, jotta pysyy motivaatio työntekoon yllä. Jos tyttäreni saa tuolle summalle 2,0% reaalituoton, on hänellä 60 vuoden päästä yli miljoonan euron salkku vanhuuden turvana. 


lauantai 17. elokuuta 2024

Metsästäjä-keräilijän dilemma

 


”Sitten kun sairastuu vakavasti, rahan merkitys katoaa kokonaan.” Noin totesi eräs vakavasti sairas tässä taannoin. Kommentin sanoja taisi tarkoittaa, että rahasta kannattaa nauttia läpi elämän eikä lähinnä vain hamstrata sitä. 

Jäin kuitenkin pohtimaan, mitä itse ajattelisin rahasta, jos sairastuisin vakavasti. En usko, että siinäkään tilanteessa raha menettäisi merkitystä kokonaan. Olisin tyytyväinen, että keräsin sen verran paljon omaisuutta, että tyttäreni tulee perimään sellaisen potin rahaa, että se helpottaa hänen elämäänsä merkittävästi. En myöskään usko, että rahan leväperäinen tuhlaaminen ikinä voisi tuntua kaltaisestani kovinkaan hyvältä. Siinä mielessä minut on ainakin jossain määrin tuomittu piheyteen. Tämä ei kuitenkaan haittaa, sillä uskon onnen löytyvän ihan muista asioista kuin hienoista autoista ja komeista asunnoista.

Onni löytyy hyvistä sosiaalisista suhteista sekä itselle tärkeiden arvojen toteuttamisesta jokapäiväisessä arjessa:

Salitreeni kaverin kanssa on hyvä tekosyy nähdä ja vaihtaa kuulumisia.

Päivän tapahtumista keskusteleminen tyttären kanssa iltapalaa syödessä. 

Mustan huumorin viljely työkaverin kanssa samalla töitä paiskien.

Elämän tarkoituksen pohdinta toisen homo sapiensin seurassa tähtitaivaan alla nuotion liekkeihin pienessä tuiterissa tuijottaen.

Tuollaiset asiat tuovat elämään paljon enemmän onnea kuin uusi auto taikka keittiöremontti. Myöskään lomamatkat etelän lämpöön eivät välttämättä kovinkaan paljon onnellisuutta lisää, sillä niitä voi tehdä melko harvoin ja matkustelu itsessään on usein aika rankkaa puuhaa. Bang for the buck saattaa jäädä yllättävän huonoksi. 

Sen sijaan verenpainetta nostavien asioiden karsiminen arjesta saattaa antaa erittäin hyvää vastinetta: Downshiftaus töissä, jolloin stressitasot laskevat ja aikaa vapautuu harrastuksiin, sosiaalisiin suhteisiin ja lepoon. Erinäisten palveluiden ostaminen, kuten ruokakauppojen tarjoama noutopalvelu. Tuossa nyt pari esimerkkiä.

Ihminen on evoluution luomus, joten onni tulee asioista, joita ihmislaji on voinut toteuttaa kymmenien ja satojen tuhansien vuosien ajan: yhdessä tekemisestä, arjesta selviytymisestä, perheestä huolehtimisesta, hengellisyydestä sekä tavoitteiden jahtaamisesta. Aiemmin ruuan hankinta ja muu arkinen selviytyminen toi elämään tarkoitusta, mutta modernissa maailmassa tuo on riistetty meiltä. Työ ja erinäiset liikuntaharrastukset voivat kuitenkin useimmiten tarjota hyvän korvikkeen metsästysvietin tyydyttämiselle jne. 

Tutkimusten mukaan rikas sosiaalinen elämä on terveen ja pitkän elämän kannalta kaikkein tärkeimpiä tekijöitä. Yksinäisyys sen sijaan on yhtä epäterveelistä kuin tupakointi. 

Aion jatkaa työelämässä mahdollisimman pitkään (joskin myöhemmin dowshiftaten), jotta saisin elämääni arkisia tavoitteita ja haasteita (eli dopamiinia), lisää sosiaalisia kontakteja, terveellisiä rutiineja, en ehtisi murehtia turhia, kokisin olevani osa heimoa, ja jotta raaskisin tuhlata rahojani myös elämyksiin.

Toivon osaavani elää niin, että kuoleman lähestyessä kykenen hyväksymään kuolevaisuuteni.

sunnuntai 4. helmikuuta 2024

Faijalaisuuden ja elämän ytimessä


Faijalaisuudessa ei ole pohjimmiltaan kyse kituuttamisesta, indeksisijoittamisesta tai edes rikastumisesta. Faijalaisuudessa on kyse resurssien ja ajan järkevästä allokoinnista. 

Hyvän elämän yksi perustavanlaatuisista kulmakivistä on kulujen ja menojen järkevä suhde. Tavoiteltavaa olisi, että pakollisiin juokseviin kuluihin kuluisi vain puolet nettopalkasta (asuminen, liikkuminen, ruoka ja lainanlyhennykset). Tällöin jää vielä toinen puolisko palkasta joko sijoitettavaksi tai törsättäväksi huvituksiin. Valitettavan usein ihmiset kuitenkin säätävät pakolliset juoksevat kulunsa hyvin lähelle tulotasoaan, jolloin ovat ikuisesti riippuvaisia palkkatuloista sekä pakotettuja tekemään 100% työaikaa. Jos vetää taloutensa tiukille, ei jää enää tilaa muutokselle tai uusille seikkailuille.

Elinaikaa on minulla hyvin todennäköisesti vähemmän edessä, kuin mitä vuosia on minulla jo takana. Huomaan, että kuoleman lähestyessä alan yhä enemmän kyseenalaistaa jatkuvaa kituuttamista. Elämäni onkin ollut tähän saakka hyvin pitkälti sijoittamista. Ensimmäisen reilun neljännesvuosisadan ajan sijoitin etupäässä opintoihini sekä fysiikkaani treenaamalla ahkerasti salilla. Työelämään siirtyessäni opiskelut jäivät ja treenaaminenkin muuttui yhä vaivalloisemmaksi. Opiskelijaelämän jälkeen aloitin melko pian rahastoihin ja ETF:iin sijoittamisen. 

Onko järkeä jatkaa kituuttamista ja ahkeraa sijoittamista, jos on jo ohittanut elämänkaarensa puolivälin? Vuosi vuodelta vastaus lähestyy yhä varmemmin sanaa EI. Tästä syystä siirryin tänään treenien osalta puhtaasti ylläpitovaiheeseen. Treenaan melko minimaalisella panostuksella ja hyväksyn myös sen, että edessä on vääjäämätön alamäki. Pidän saavuttamastani kehityksestä kiinni, mutta en millä tahansa hinnalla. Seuraavan viiden vuoden aikana yritän vielä sijoittaa sen verran, että salkku ylittää 200 000€ rajapyykin. Tämän jälkeen yritän asteittain vähentää säästämistä ja muuttaa painopistettä yhä enemmän rahan kuluttamiseen. Onneksi pakolliset juoksevat kuluni ovat jatkossakin melko maltilliset. Se mahdollistaa kaavailemani elämänmuutoksen eli huolettoman kuluttamisen ”turhuuksiin”.

Yritän nyt viimein ymmärtää ja hyväksyä sen, että aikaa on kovin rajallisesti enää jäljellä ja kuolema lähestyy kovaa vauhtia. Haluan jo tänään oppia pois tulevaisuuden ikuisesta rakentamisesta ja keskittyä enemmän tästä hetkestä nauttimiseen. 

maanantai 7. elokuuta 2023

Vuodet hupenevat

 


Yllä olevassa kuvassa on yhteensä 40 ruutua. Suunnilleen tuon verran minulla on vuosia takana. Mikäli olen hyvin onnekas, on tuon verran elinvuosia myös edessä. Olen siis todennäköisesti jo elämäni jälkimmäisellä puoliskolla. Kun katson ruudukkoa, päällimmäinen tunne on, että aikaa on parhaassakin tapauksessa vähän enää jäljellä. 

Mikäli tekisin ahkerasti töitä ja sijoittaisin noin 25% nettopalkastani, voisin todennäköisesti eläköityä 20 vuoden päästä. Tuolloin tekisin mustien ruutujen edestä vielä palkkatöitä ja vapaaherrana/eläkeläisenä olisin valkoisten ruutujen määrän verran, eli 20 vuotta. Toisaalta mitään takeita ei ole siitä, että pörssi tuottaa riittävästi, tai että enää elän useita vuosikymmeniä.

40 vuodesta tulen nukkumaan kolmanneksen eli noin 13 vuotta, joten jäljelle jää 27 vuotta hereilläoloaikaa. Töissä ja työmatkoilla vietän aikaa vielä vähintään viiden vuoden verran, joten jäljelle jää korkeintaan 22 vuotta vapaa-aikaa hereillä. Tuostakin menee vielä minimissään pari vuotta kaikenlaisiin pakollisiin askareisiin, joten todellista vapaa-aikaa hereillä on maksimissaan 20 vuoden ajan.

Aika on ihmisen kallisarvoisin omaisuus. Se kannattaa kuluttaa viisaasti.

Katsumoto: Like these blossoms, we are all dying. To know life in every breath, in every cup of tea, in every life we take, is the way of the warrior.

Algren: Life in every breath.

Katsumoto: That is Bushido.

- The Last Samurai


sunnuntai 9. huhtikuuta 2023

Low-hanging fruit

 


Jos 4% sääntöön olisi luottaminen, paljonko eri kokoisilla salkuilla saisi kuukausittaista nettotuloa? Alla on esimerkkejä kuukausituloista (nettona) ja vaadittavan salkun koosta. Oletan, että rahastoja/ETF:iä myytäessä menee 18% veroja myyntisummasta.

Kaava on: XXXX€ : 0,82 x 12 x 25

250€/kk = 92 000€

500€/kk = 183 000€

750€/kk = 275 000€

1000€/kk = 366 000€ 

1100€/kk = 403 000€

1200€/kk = 440 000€

1300€/kk = 476 000€

1400€/kk = 513 000€

1500€/kk = 549 000€

1600€/kk = 586 000€

1700€/kk = 622 000€

1800€/kk = 659 000€

1900€/kk = 696 000€

2000€/kk = 732 000€

Millaiseen kuukausittaiseen nettotuloon sinä firellä tyytyisit? Kuinka suuren marginaalin tarvitsisit siltä varalta, että välillä tulisi yllättäviä lisäkuluja (remppoja jne)? Entä minkä kokoisella salkulla nukkuisit yösi rauhassa, jos tulisi markkinaromahdus tai pidempi laskumarkkina? Paljonko rahaa tarvitset, jotta saisit rahoitettua tarpeeksi mielenkiintoisen FIRE-elämän? 

Minä tarvitsisin ainakin 1500€ kuukausitulot nettona, jotta voisin rahoittaa elämäni, uskaltaisin irtisanoa itseni ja jotta lopettaisin työt lähtökohtaisesti kokonaan. Tarvitsisin siis firelle siirtyessäni 550 000€ salkun.

Salkkuni on nyt noin 110-115k€. Oletetaan optimistisesti, että globaali osakemarkkina tuottaa vuosittain reaalisesti 5,0% kuten se on historiassakin tuottanut hyvin pitkällä aikavälillä, eli vuosien 1900-2022 välillä (World = WLD). Kulujen (juoksevat kulut + osinkojen lähdeverot = 0,6%) jälkeen saisin salkulleni 4,4% reaalituoton. Oletetaan lisäksi hyvin optimistisesti, että kykenen sijoittamaan 750€/kk. Tällöin saavutan 550 000€ salkun tasan 20 vuoden kuluttua.


Jos kaikki menisi siis erittäin hyvin, saavuttaisin täyden firen 20 vuoden kuluttua. Olen tuolloin 60-vuotias. Tuon 750€/kk sijoittaminen vaatisi, että jatkaisin hyvin tiukkaa kulukuuria koko tuon 20 vuoden ajan. Ei olisi esimerkiksi varaa tehdä ulkomaanmatkoja tai downshiftata töissä. 

Todennäköisyys olla jo kuollut 60-vuotiaana on noin 7%. Tuo on 1/14. Mieti luokkakavereitasi vaikka peruskoulusta. Riippuen luokan koosta, teistä on hyvin todennäköisesti 1-2 jo kuollut, kun täytätte 60 vuotta. Se saatat olla sinä. Tuon lisäksi osalla on jo ikäviä elämänlaatua heikentäviä sairauksia riesanaan. Olisiko minun siis järkevää jahdata täyttä fireä seuraavat 20 vuotta, jotta vihdoin 60-vuotiaana voisin lopettaa työt kokonaan? Firen saavuttaminen tuossa ajassa vaatisi, että kaikki asiat menisivät aikalailla nappiin sekä osakemarkkinoilla että omassa elämässäni. Sijoittaminen tosiaan on optimistien laji. 

Tuon yli 1500€ kuukausinettotulon saisin tekemällä töitä kolmena päivänä viikossa tai 60% työajalla. Hyvinkin pienellä vaivalla saavuttaisin siis jo nyt sellaisen tulotason, joka minulla voisi olla 20 vuoden päästä vapaaherrana. Huomioiden fireen liittyvät riskit ja sen vaatimat uhraukset downshiftaus vaikuttaa paljon järkevämmältä. Se on niin sanottu low-hanging fruit. Miksi en siis sitä poimisi? Eläke jää downshiftatessa pienemmäksi, mutta niin se jäisi myös firettäessä. Ja salkusta voin halutessani aina nostaa hieman rahaa ulos kompensoimaan heikompaa eläketta. Ja eläkkeelta käsinkin on helppoa tienata muutamia satasia kuukaudessa palkkatuloja. Verotuskaan ei olisi kovinkaan tiukkaa. 

Downshiftauksen lisäksi parin sadan tuhannen euron salkku kuusikymppisenä on myös melko helppo saavuttaa. Sekin on low-hanging fruit, joten myös se kannattaa mielestäni poimia. 

The Dalai Lama, when asked what surprised him most about humanity, answered: ”Man. Because he sacrifices his health in order to make money. Then he sacrifices money to recuperate his health. And then he is so anxious about the future that he does not enjoy the present: the result being that he does not live in the present or the future; he lives as if he is never going to die, then dies having never really lived.”

Elämä on Tässä ja Nyt. Carpe diem!


perjantai 23. joulukuuta 2022

Täydellinen ruumis, sielu ja salkku

 


”Buy right and hold tight.”
-Rick Ferri

”If you don’t buy right, you better have some great forearms.”
-Faijan Finanssit

Radioheadin biisi Creep kuvaa hyvin melko usein tuntemaani ulkopuolisuuden ja kontrollin tarpeen tunnetta:

I don`t care if it hurts
I wanna have control
I want a perfect body
I want a perfect soul
But I`m a creep
I`m a weirdo
What the hell am I doing here?
I don’t belong here…

Painiskelen vanhenemisen ja kuoleman kanssa. Tällä hetkellä elän prime aikaani, jos mittareiksi otetaan kehon, mielen ja finanssien taso. Miten tämä kultainen ajanjakso kannattaisi elää? Mihin kannattaisi keskittyä ja minkä suhteen luovuttaa? Tuntuu, etten jaksa nykyistä tahtia enää kovinkaan montaa vuotta. 

Ehkäpä kannattaisi ottaa rennommin raha-asioiden suhteen ja keskittyä perhe-elämään ja kehon/mielen kunnossa pitämiseen? Toisaalta haluan saavuttaa nopealla aikataululla fuck you -position. Haluan yksinkertaisesti panostaa samanaikaisesti kaikkeen, mutta en tiedä, onko se realistista. 

Kun katselen lähipiiriäni, on minulla hyvällä tuurilla kolmen vuosikymmenen verran hyviä elinvuosia enää jäljellä. Olen siis jo ylittänyt elämäni puolivälin. Eläkeiän saavutettuani olen todennäköisesti jo raihnaisessa kunnossa, jolloin rahastakaan ei ole enää yhtä paljon hyötyä. 

Vanheneminen ja rapautuminen ahdistavat. Olen yrittänyt parhaani mukaan taistella tuota rapautumista vastaan, vaikka tiedänkin sen olevan peli, jota en voi voittaa. Fyysisillä uroteoilla saan usein uskoteltu itselleni olevani yhä parikymppinen. Suoritan elämää yhä liikaa. Olen edelleen liiaksi tapojeni ja pakkomielteideni orja. 

Ehkäpä lähivuodet minun kannattaisi keskittyä enemmän perhe-elämään. Treenaamiseen pitäisi löytää vielä enemmän iloa totisen suorittamisen sijaan. Töiden suhteen saattavat lähivuodet joka tapauksessa olla aavistuksen verran kevyemmät, joten lyhennettyä työaikaa ei liene järkevää vielä tehdä. Raha-asioiden miettimistä pitäisi vähentää, sillä siihen kuluu aivan liikaa aikaa ja energiaa. Sitten aikanaan kun lapsi on jo kasvanut ja alan olla raihnaisempi, voisin alkaa panostamaan enemmän esimerkiksi matkusteluun ja töiden vähentämiseen. 

Pitää yrittää nauttia nyt niistä asioista, jotka ovat tälle elämänvaiheelle uniikkeja. 


keskiviikko 3. elokuuta 2022

Tik, tak, tik, tak…


Viimeiset 11 vuotta olen elänyt kuin kyseessä olisi kilpailu tai urheilusuoritus. Sijoitusharrastus on viimeisen 7 vuoden aikana vain pahentanut tilannetta. Perhe-elämä, sijoittaminen, urheiluharrastus, työ ja muu sosiaalinen elämä. Jokaiseen tai edes useaan noista on vaikea panostaa samanaikaisesti kunnolla ilman, että meinaa palaa loppuun. Kaikki asiat alkavat helposti tuntua vaivalloisilta suorituksilta. Ja seuraavana päivänä toivon mukaan jaksaa taas alkaa kaiken alusta.

Väsynyt, jännittynyt, ylivirittynyt, levoton, ahdistunut ja tulevassa elävä. Haluaisin olla virkeä, levollinen, rentoutunut, hetkessä oleva, huoleton ja innostunut. Viimeiset pari päivää ovat tuntuneet poikkeuksellisen levollisilta. Pahoin pelkään tämän kuitenkin olevan vain tyyntä myrskyn edellä. Syksyllä kun työstressi pahenee saatan löytää itseni taas syvältä. Arjen stressitekijät huuhtovat helposti mennessään. Ei näe enää metsää puilta. 

Yritän luopua asioista. Vähemmän jäykkää suunnitelmallisuutta ja enemmän spontaaniutta. Jos saisin tietää kuolevani pian, en voisi sanoa, että olen viime vuodet elänyt kovinkaan viisaasti. Kaduttaisi, että olen elänyt kuin vuosia olisi paljonkin hukattavaksi.

Myös sijoittamisen olen vetänyt liian kireäksi. Siksi lähiajat sijoitan vain noin 600€/kk. Pitkällä tähtäimellä tavoite on sijoittaa vähintään 20% nettopalkasta. Liian kova tavoite (eli sijoittaa mahdollisimman paljon) tuntuu hitaasti kiristyvältä hirttoköydeltä kaulassa. Ajan myötä hengittäminen käy kovin tukalaksi. 

Marihuanan polttelu ei ole terveellistä, mutta omalla kohdallani se saattaisi olla askel parempaan. Ayahuasca-trippi voisi myös antaa tarpeellista itseymmärrystä tilanteestani. 

Olen kuin Peter Pan, poika joka ei koskaan halunnut kasvaa isoksi ja joka luuli elävänsä ikuisesti. Peter Panin pahin vihollinen oli Kapteeni Koukku. Peter Pan katkaisi koukun käden ja syötti sen krokotiilille. Krokotiili oli koukun käden lisäksi syönyt myös kellon, joten sen lähestymisen saattoi kuulla jo kaukaa kellon tikityksen avulla. Kapteeni Koukku ei voinut sietää kellon tikitystä. Miksiköhän…

Tätä kirjoittaessani istun tapani mukaan olohuoneeni pimeydessä rakkaassa keinutuolissani ja polttelen piippuani. Hiljaisuuden rikkoo vain seinäkelloni tikitys. Tik, tak, tik, tak… Sekunti sekunnilta aikani käy yhä enemmän vähiin. Hetki toisensa perään lipuu unholaan. 

On korkea aika lopettaa elämästä unelmointi ja alkaa elää unelmaani. Elämä ei ole kenraaliharjoitus eikä krokotiilia pääse pakoon, vaikka kuinka pakenisi tulevaisuuden pilvilinnoihin.


lauantai 18. kesäkuuta 2022

Lopetin sijoittamisen - En vain jaksanut enää


Sijoittaminen on henkisesti raskasta. Nousurallissa ahneus ja FOMO jatkuvasti lisääntyy ja romahduksissa kiima lapata mahdollisimman isoja summia markkinoille keinolla millä hyvänsä sen kuin nousee. On siis pörssin suunta kumpi tahansa, menee psyyke helposti ylikierroksille. Voiko maratonin juosta alusta loppuun sprinttivauhtia? Tuskinpa. Siinä uupuu todennäköisesti jo hyvissä ajoin paljon ennen puoltaväliä ja lunkemmin matkaan lähteneet pyyhältävät hymyssä suin tanssahdellen ohitse.

Monet fyysikot ja kosmologit epäilevät, että universumi on äärettömän kokoinen. Jos näin on, tuosta seuraa (tutkijoidenkin mukaan) muun muassa se, että minusta ja sinusta on loputon määrä identtisiä ja lähes identtisiä ”kopioita”. Osa menestyy hyvin, osa kohtalaisesti ja osa surkeasti. Minustakin saattaa siis olla ääretön määrä ”kopioita”, jotka lopettivat sijoittamisen, koska tekivät asiat liian totisesti ja hammasta purren päätyen lopulta burnoutiin. En halua olla yksi heistä.

Osakemarkkinat voivat tuottaa hyvin pitkään erittäin surkeasti. Se saattaa murtaa vahvimmankin maailmanindeksialfan selkärangan. Pelkästään Shillerin PE:n muutokset vuosikymmenien aikana voivat olla erittäin brutaalit. Alla on kuvaaja S&P500:n Shillerin PE:stä eri ajanjaksoina.


Alimmillaan SP500:n Shillerin PE eli CAPE on historiassa ollut 4,78 ja korkeimmillaan 44,19 eli vaihteluväli on ollut infernaalisen mittava. En sano, että minun elinaikanani nähtäisiin yhtä suuria heilahduksia, mutta on hyvä pitää mielessä, että pitkien ajanjaksojen aikana tapahtuu mitä eriskummallisempia asioita. Viimeiset vuosikymmenet SP500:n CAPE on kivunnut hiljalleen lähinnä ylöspäin, joten sijoittajilla on ollut kissanpäivät. Mitä jos jatkossa suunta onkin hitaaaaasti alaspäin?

Pitkäjänteinen sijoittaminen on äärettömän tylsää ja uuvuttavaa puurtamista. Toisaalta milloin tahansa voi alkaa pitkä ja syvä karhumarkkina. Salkun arvo on vain virtuaalista ostovoimaa eikä salkun numeeriseen arvoon pidä liiaksi kiinnittyä saati ihastua. Iso osa salkun arvosta voi hyvinkin lyhyessä ajassa osoittautua katteettomiksi unelmiksi. Kaiken tämän epävarmuuden keskellä vuosikymmenien mittaan tulee tapahtumaan omassa oikeassa elämässä henkisesti kuluttavia asioita. Silti pitäisi jaksaa säännöllisesti sijoittaa läpi avioerojen, läheisten sairastumisten ja kuolemien, omien terveysongelmien, työstä johtuvan uupumisen, keski-iän kriisin, korkomuutosten, inflaatiomyrskyjen, talon remppojen, sotilaallisten erityisoperaatioiden, veronkorotusten sekä muiden sosioekonomisia mannerlaattoja repivien tapahtumien.

Ihmisenä olemisen dilemma on loputon fiksaatio ja tarrautuminen lopputulokseen. Lopputulos on kuitenkin aina täysin sattuman käsissä. Lähes mitä tahansa voi tapahtua minä hetkenä tahansa. Jos tuon tosiasian sisimmässään ymmärtää ja ennen kaikkea hyväksyy, on elämä ja sijoittaminen paljon helpompaa. Let the chips fall where they may and seize the day!

Onko elämä matka? Matkalla on määränpää, joten en tiedä, kannattaako sitä ajatella matkana. Tulee fokusoiduttua liiaksi perille pääsyyn ja maanisesti etsittyä oikoteitä. Ehkä elämä on tanssi tai musiikkiesitys kuten Alan Watts väitti aina siihen saakka kunnes alkoi keskittyä ruokkimaan kirkkomaan floraa ja faunaa. Musiikin ja tanssin päämääränä ei ole päästä maaliin. Musiikin tarkoitus on itse musiikki.

Koitan nauttia, mitä sitten tapahtuukaan. Sijoitan kuukausittain sen verran kuin satun kykenemään, nautin nousuista sekä laskuista ja kanssasijoittajien hötkyilyistä. Pörssikurssien tanssista. Enkä aio pyytää lupaa elämästä iloitsemiseen ja nauttimiseen osakemarkkinalta taikka salkultani. 

Tänään poltan piipullisen niiden kopioideni muistolle, jotka uupuivat taakkansa alle. Missä sitten lienettekin. 

Gather ye rosebuds while ye may,

Old time is still a-flying;

And this same flower that smiles today

Tomorrow will be dying.


tiistai 14. kesäkuuta 2022

Kuolema päivässä pitää psykologin loitolla


 ”I’ll tell you a secret. Something they don`t teach you in your temple. The Gods envy us. They envy us because we are mortal, because any moment might be our last. Eerything is more beautiful because we are doomed. You will never be lovelier than you are now. We will never be here again.”

- Achilles 

En tiedä sinusta, mutta itse olen taipuvainen ahdistumaan, käymään ylikierroksilla ja stressaamaan asioita. Kaikenlaiset pienetkin pakolliset asiat kuten kaupassa käynti tai laskujen maksaminen saattavat aiheuttaa stressiä ja ahdistusta. Samoin jopa harrastuksistakin tulee melko helposti hieman pakonomaista puurtamista, mikä aiheuttaa stressiä. Olen ollut tällainen aina, joten tuskinpa tähän on luvassa suurta muutosta. Uskon kuitenkin, että erinäisin metodein saan pidettyä ahdistuksen aisoissa.  

Näihin metodeihin kuuluvat perinteiset terveelliset elämäntavat, joista jo kirjoitin edellisessä blogikirjoituksessani. Näiden lisäksi olen ollut huomaavinani, että kuoleman ajattelu saattaa vähentää stressiä. 

Kuolema laittaa asiat oikeisiin mittasuhteisiin. Arjen ärsyttävät ja ahdistavat asiat näyttäytyvät uudessa valossa. Saatat tuntea jopa kiitollisuutta siitä, että ylipäänsä olet elossa tai kuinka hyvin asiat lopulta ovatkaan. Kuolema pysäyttää, tai ainakin hidastaa vauhtia. Yhtäkkiä ei olekaan niin kova kiire. On helpompi nauttia elämän ”pienistä” asioista (miten niin pienistä?). Pörssikurssien jatkuva seuraaminen, dopamiinin perässä juokseminen ja muu arjen levottomuus väistyvät ja voi hetken olla vapaa haluista, pakoista ja ärsytyksistä. Se mitä on ja tapahtuu riittää eikä kiirettä muualle ole. Parhaimmassa tapauksessa tarve kontorollin tunteeseen katoaa. Hyväksyy asiat sellaisina kuin ne ovat.

Suosittelen ajattelemaan kuolemaa aamuisin, sillä sen ansiosta edessä oleva päivä saa oikean merkityksen. Päivän aikana tulee keskityttyä enemmän olennaiseen. Illalla nukkumaan mennessä kuoleman ajattelu saattaa sen sijaan valvottaa, joten sitä en suosittele. 

Kuolemaa kannattaa ajatella myös keskellä päivää, jos eteen tulee jokin ahdistava tai stressaava tilanne. Tuolloin stressiä aiheuttavan asian mittakoko pienenee ja stressitasot pysyvät siedettävämmällä tasolla. Harva arjen asia on kuoleman rinnalla kovinkaan merkityksellinen.

Uskon, että kuoleman päivittäinen ajattelu tekee ihmisestä myös rohkeamman: on helpompi tehdä vaikeita päätöksiä ja elää oman näköistä elämää. Ja kuoleman lähestyessä on jo totutellut ajatukseen, että kaikki loppuu aikanaan. Lisäksi todennäköisesti on tullut elettyä elämä niin, ettei ole juurikaan asioita, joiden tekemättömyyttä syvästi katuisi. 

Jos tietäisit kuolevasi tänään, olisiko sinulla asioita, joita katuisit? Aiotko tehdä kyseisille asioille jotakin, vai ajattelitko pitkäänkin olla tekemättä niille mitään? Oletko varma, että sinulla on aikaa tarpeeksi?

Koitan tästä lähtien ajatella päivittäin viikatemiestä, elämän haurautta ja rajallisuutta, kaiken katoavaisuutta, kuoleman lopullisuutta ja elossa olemisen kauneutta. Akhilleuksen sanoja. Toivon, että kuollessani olisin tyytyväinen eletystä elämästä ja päästäisin siitä irti ilman epätoivoista pyristelyä.


sunnuntai 5. syyskuuta 2021

Katso ympärillesi


Youth is wasted on the young.”

-George Bernard Shaw

Vaikuttavatko ystäväsi, työkaverisi, sukulaisesi tai suomalaiset yleisesti sinusta hyvinvoivilta, elinvoimaisilta, terveiltä, nuorekkailta ja sopivan kiireettömiltä? Vai enemmänkin ennenaikaisesti riutuneilta kehäraakeilta, joista elämä on imenyt toivon paremmasta? Omasta mielestäni jälkimmäinen kuvastaa paremmin keskimääräistä suomalaista. Katso esimerkiksi 10-20 vuotta itseäsi vanhempia kollegoja. Heissä näet itsesi 10-20 vuoden päästä. Omaan silmääni tulevaisuuden näkymä on pelottava. 

Kun katson esimerkiksi työkavereitani, tuttujani ja sukulaisiani näen, mihin olen itsekin päätymässä, jos elän samanlaista elämää kuin he. Suuri osa on ylipainoisia, raihnaisia ja väsyneitä. He ovat luovuttaneet ja alistuneet kohtaloonsa. Jos toivoa paremmasta elämästä ei ole, on loogista hakea hetkellistä lohdutusta roskaruuasta, alkoholista ja sohvasta, vaikka se rapauttaisi kropan ja mielen lopullisesti. Tietyn pisteen jälkeen, kun itseään on rääkännyt ja laiminlyönyt tarpeeksi pitkään ja väkivaltaisesti, paluuta ei enää ole. 

Itsekin olen hakeutunut samaan limboon mihin laumanikin. Ihminen valitsee lähes aina ennemmin tutun ja turvallisen kuin epävarman ja riskaabelin. Silloinkin kun tuttu ja turvallinen tuottaa parhaimmillaankin hitaan riutumisen, surkastumisen ja kitumisen. Ihminen valitsee lähes aina jatkuvan pienen kitumisen, kuin epävarmuuden ja laumasta erkanemisen. Lauman osana yksilö on ravintoketjun huipulla. Sen sijaan yksinäinen ihminen on lajimme historiassa aina ollut hyvin nopeasti kuollut ihminen. Evoluutio on siis vahvasti suosinut geenejä, jotka tekevät ihmisestä lauman etuun ja konsensukseen alistuvan. 

Todellista vaurautta ei mielestäni ole rahallinen vauraus, vaan aika-, energia- ja paikkavauraus. Aika ja energia ovat rajallisia resursseja kun taas rahaa voi tarvittaessa aina hankkia lisää. Mikäli et voi päättää, missä olet ja mitä teet milloinkin, olet systeemin köyhä orja. Tietysti kukaan ei ole tässä mielessä täysin vapaa ja systeemistä riippumaton, vaan kyse on vaurauden asteista. Mielestäni ihmiset liian usein unohtavat lähes täysin vaurauden muut muodot jahdatessaan rahallista vaurautta, joka on kapitalistisessa systeemissä ainut vaurauden muoto. Tämä rahallisen vaurauden hegemonia on johtanut siihen, että Ferrarin ratissa näet useimmiten isomahaisen metabolisen oireyhtymän kunniajäsenen. Itse otan ennemmin urheilullisen kropan kuin sporttisen arvoauton.

Suomessa ja länsimaissa on jo pitkään riehunut ”aikaköyhyys epidemia”. Siihen ei ole keksitty kovinkaan toimivaa rokotetta. Sijoittaminen on yksi toimiva vaihtoehto, mutta siinä vasteaika on lähes toivottoman pitkä; korkoa korolle alkaa purra vasta kun salkussa on iso summa rahaa. Useimmat ihmiset ovat tuossa vaiheessa jo toinen jalka haudassa. Sijoittamisen lisäksi vastausta pitääkin etsiä myös jostain muualta. Kuinka vapauttaa aikaa ja energiaa itselle jo nyt sen sijaan, että pitää ensin olla systeemin orjana vuosikymmeniä? 

Omalla kohdallani vastaus löytynee työn määrällisestä vähentämisestä ja minimalistisuuteen pyrkivästä kuluttamisesta. Valitettavasti sijoittaminen kärsii downshiftaamisesta, joten kyse on tasapainon ja sopivan kompromissin löytämisestä. Rahan tehokkaan käytön ja allokoinnin lisäksi tulee minun ajatella myös aikani ja energiani viisasta allokointia. Käytin tässä tarkoituksella sanaa ”viisas” sillä tehokkuusajattelu ajankäytön kohdalla ajaa usein stressin ja kiireen kierteeseen.

Elämä on lyhyt, joten kannattaa tarkoin miettiä, mihin päivänsä kuluttaa. Gretchen Rubinin sanoin: ”the days are long, but the years are short”. Mieti tulevaa kuolinpäivääsi. Miten sinun kannattaisi nyt ja jatkossa elää, jotta et elä viimeisiä elämäsi päiviä katuen tekemiäsi valintoja ja sitä, miten elämäsi lopulta elit. Rahaa saat aina lisää, mutta menettämääsi aikaa et enää koskaan takaisin.

Lopussa olemme kaikki aika- ja energiaköyhiä. Jos elät elämäsi viisaasti, saatat tuolloin kuitenkin olla muistorikas.

”Most men lead lives of quiet desperation and go to the grave with the song still in them.”

-Henry David Thoreau

torstai 16. heinäkuuta 2020

Tasapainoista elämää etsimässä



Tätä kirjoittaessani kesälomaa on vielä jonkin verran jäljellä, mutta jo nyt alkavat ajatukset siirtyä työhön. Tämä lienee merkki siitä, että stressaan töitä aivan liian paljon. 

Tunnen itseni sen verran hyvin, että vaarana töiden alettua on, että otan kontolleni aivan liikaa töitä ja teen rahankiilto silmissä myös ylitöitä. Sitten talven pimeina iltapäivinä ja aamuina olen todella väsynyt ja työt aiheuttavat lähinnä vain stressiä ja ahdistusta sen sijaan, että nauttisin töistä.

Tämä kirjoitukseni olkoon muistilappu itselleni, jotta en löytäisi tulevana vuonna itseäni samasta kierteestä. Eli viikonloput menevät lähinnä palautumiseen ja harrastukset sekä muu oikea elämä tuntuu ihan liikaa velvollisuudelta ja pakolliselta suorittamiselta. Kun energiaa on liian vähän ei jaksa oikein mitään, jolloin tekemättömät asiat ahdistavat lisää. Alkusyksystä kun on kesän ajan saanut lepoa, ahneus voittaa ja sitä kuvittelee, että jaksaa kyllä kovaakin työtähtia koko vuoden läpeensä. Mutta viimeistään talvien pimeys vievät voimat. 

En edes oikein ymmärrä, miksi olen niin kova ahnehtimaan ylimääräisiä töitä. Ylitöistä menee kuitenkin noin 50% veroihin, joten ei ole kovinkaan rationaalista vaihtaa muutoinkin vähäinen vapaa-aika huonoon tuntikorvaukseen. Nykyisilläkin tuloilla saan sijoitettua aivan tarpeeksi joka kuukausi.     
  
Tavoitteeni tulevana työvuotena

1. Pyrin nukkumaan joka yö edes lähes 8 tuntia (kova tavoite yökukkujalle). Väsyneenä töiden teko on rasittavaa ja työpäivän jälkeen ei meinaa jaksaa harrastaa ja sosialisoida. Unen merkitystä länsimaissa ei edelleenkään osata arvostaa. Se on kaiken hyvinvoinnin kulmakivi. Viime vuosina olen nukkunut arkena noin 5,5-7h ja viikonloppuisin 8-9h. 

2. En tee ylitöitä. Rahallisesti ylitöiden teko ei ole miellekästä nykykulutuksellani ja palkallani. Sen sijaan saan lisättyä vapaa-aikaa ihan mukavasti kun pidän työtunnit maltillisina. Erityisesti energisten vapaa-aikatuntien määrä lisääntyy dramaattisesti silloin, kun ei joka päivä väsytä itseään työllä. Vähäisemmän työn korvaan laadukkaammalla työn suunnittelulla ja toteutuksella. Tällöin työstä saa enemmän nautintoa.

3. En tuo töitä kotiin. Teen työt parhaani mukaan työpaikalla ja kotona en esimerkiksi lue sähköposteja.

4. Elämän tärkeysjärjestyksen pyrin pitämään seuraavana: perhe, harrastukset/vapaa-aika ja viimeisenä työ. Kuolinvuoteellaan moni katuu sitä, että asetti työn perheensä ja muun elämän edelle. En halua itse joutua katumaan viimeisinä päivinäni tuollaisia asioita.

5. Seuraan vähemmän talousuutisia ja pörssikurssien liikkeitä. Pitkäjänteisen indeksisijoittajan ei kannata päivittäin seurata tuntitolkulla pörssien liikkeitä. Tämä voi olla aluksi kivaa ja koukuttavaa mutta kuten kaikki addiktiot, se vie aikaa ja fokusta oikeasti tärkeämmiltä asioilta (katso edellinen kohta). Liiallinen pörssien seuraaminen on omalla kohdallani ehkä oire muista ongelmista, joita en halua ajatella ja kohdata.

6. Carpe diem. Yritän löytää joka päivästä mahdollisuuksia kokea jotain tärkeää tai vaikuttaa muihin ihmisiin ja maailmaan positiivisella tavalla. Elämä menee hukkaan, jos siitä ei osaa nauttia ja jos ei  arvosta jokaista päivää, vaikka ärsyttäviä asioita tapahtuisikin. Suurin osa päivittäisistä vastoinkäymisistä on isossa kuvassa täysin merkityksettömiä. Niiden ei kannata antaa pilata päivää. Päivää, jota et enää koskaan saa takaisin. Päivittäiset teot kannattaa aina peilata sen kautta, että emme elä ikuisesti ja viikatemies korjaa satoa keskuudessamme joka hetki.

7. Minimalismi niin tavaroissa kuin abstraktimmallakin tasolla elämässä vähentää stressiä ja levottomuutta. Tai ehkäpä oikea termi olisi essentialismi eli keskitytään niihin asioihin elämässä, jotka oikeasti ovat merkityksellisiä onnen ja hyvän elämän kannalta.    

8. Kaikki nämä tavoitteet liittyvät hitaampaan elämään. Kun elämä ei ole ajallisesti tai materiaalisesti ympätty täyteen turhaa sälää, jää aikaa olennaiselle. Urheillessa olen monesti päässyyt huumaavaan flow-tilaan, jossa ajantaju ja tietoisuus itsestä katoaa tai ”sulautuu” ympäristöön. Uskon, että ylimääräistä sälää karsimalla, voin elää arjessakin (töissä, kotona, harrastuksissani) useammin jonkin asteisessa flow-tilassa. Kiire on tehokkain tapa epäonnistua tässä. Mikäli onnisun, ei FIREn saavuttaminenkaan ole pakkomielteisesti läsnä joka päivä. Voin olla tyytyväinen ja onnellinen heti.

Itselläni on kaikissa yllämainituissa kohdissa paljon parannettavaa. Tavoitteet pitää kuitenkin laittaa korkealle, jotta Kuuhun kurottaessa yltäisi joskus vaikka Mount Everestin huipulle. 


Blogitekstisuositus

Tärkeimmät asiat sijoittamisessa(ni) - Vanhat kirjoitukseni yksissä kansissa

  Kokosin tähän blogikirjoitukseen tärkeimmät blogikirjoitukseni. Ne sisältävät mielestäni tärkeimmät asiat, joita sijoittajan tulisi tietää...

Suosituimmat tekstit