Vala valoisassa Valamossa

Olin Valamon luostarissa meditoimassa ja kiduttamassa lihaa muutaman viikon ajan. Retriitti teki hyvää. Pohdin ennen kaikkea nykyistä elämänvaihettani, tulevia vuosia sekä vuosikymmeniä. 

Kesään 2029 saakka sijoitan 1000€/kk. Tuona aikana elämässäni tulee tapahtumaan todennäköisesti monia muutoksia. Tyttäreni esimerkiksi kasvaa sen verran isoksi, että moni asia tulee arjessa tämän myötä helpottumaan. Töissä ei myöskään kovin suuria muutoksia tänä aikana todennäköisesti ole luvassa, joten sieltä tulee elämään vakautta. Uskon, että työt saan hoidettua lähivuosina melko vähäisellä stressillä, vaikka teenkin 100% työaikaa. Muiden läheisten ihmisten suhteen saattaa murheita tulla, mutta se on sitten vain kestettävä.

Yritän nämä seuraavat neljä vuotta keskittyä henkiseen hyvinvointiin ja koitan vältellä ylimääräistä stressiä.  Esimerkiksi salitreenit yritän tehdä niin, että niistä koituu mahdollisimman vähän ahdistusta ja rimakauhua. Lihasmuisti kyllä aikanaan hoitaa homman kotiin jos ja kun alan taas myöhemmin panostamaan (lue horkkamaan) neuroottisemmin. Nämä elämän ruuhkavuodet pitää vain luovia jotenkin fiksusti läpi. Olisi hyvä, jos voisi elämästä samalla nauttiakin. 

Ruuhkavuosien jälkeen aikaa ja energiaa varmaan jää enemmän harrastuksillekin. Ja jos työ vie liikaa mehuja, voin aina halutessasi tehdä lyhennettyä työaikaa. Sekin on melko varmaa, etten työntekoa lopeta ennen virallista eläkeikää. Vanhana on hyvin aikaa tehdä hieman töitäkin ja on mukavan stressitöntä kun saa varmaa ja jatkuvaa rahavirtaa kuukausittain palkan muodossa. 

Haluan nauttia jokaisesta päivästä, sillä elämä on parhaassakin tapauksessa kovin lyhyt. Olen mielestäni elämässäni kärsinyt jo aivan tarpeeksi. Jatkossa muut saavat hoitaa murehtiminen.

Tuleva eläkkeeni

 

Lähde:

https://www.veronmaksajat.fi/tutkimus-ja-tilastot/tuloverot/elakkeensaajan-veroprosentit/#e3dc1300

Eläkekertymäni on tällä hetkellä rapiat 700€. Yllä olevasta sekä linkin sisältämästä taulukosta näet, että eläkettä kertyy nettomääräisesti 1083 euroon asti nopeasti, sillä marginaaliveroprosentti on tuohon saakka nolla. Tämän jälkeen marginaaliveroprosentti pomppaa 43,4 prosenttiin, mikä tarkoittaa sitä, että nettona eläkettä kertyy vuosittain enää hieman yli puolet siitä, paljonko sitä kertyy bruttona. Järjestelmä on siinä mielessä erikoinen, että henkilö, joka ei tee työuransa aikana päivääkään töitä, saa aikanaan takuueläkkeen, jonka suuruus on tällä hetkellä 976,59€/kk.

Eläkettä kertyy minulle 100% työajalla vuosittain noin 60€. Kuuden vuoden päästä minulle on siis kertynyt eläkettä suunnilleen tuon 1083 euron verran. Tämän jälkeen nettoeläkettä kertyy minulle vuosittain 100% työajalla vain noin 60€ x 0,566 = 33,96€. Kun eläkettä on karttunut bruttona noin 1900 euron verran, marginaaliveroprosentti laskee (minulla muutamaksi vuodeksi) 31,2 prosenttiin, jonka jälkeen se taas nousee.

Vaikka tekisin suunnilleen 100% työaikaa loppuun saakka, saisin eläkettä bruttona noin 2200€/kk. Nettona tuosta jäisi noin 1750€/kk. Uskon kuitenkin, että eläkkeitä tullaan jatkossa tavalla taikka toisella heikentämään, joten oletan, että käteen jääkin vain 1500€/kk, vaikka tekisin 100% työaikaa.

Uskon, että eläkejärjestelmä pysyy pystyssä, mutta aikamoiselta kusetukseltahan tuo vaikuttaa. Taas on yksi lisäsyy sijoittaa nyt ”nuorena” melko aggressiivisesti osakemarkkinoille. Mediaanipalkkainen joutuu tehdä noin 20 vuoden ajan töitä, jotta tälle kertyy edes hieman enemmän eläkettä kuin henkilölle, joka ei tee eläessään päivääkään töitä. Suomi ei toden totta ole FIREn vaan downshiftauksen, riskien välttelyn ja lorvailun luvattu maa. Verokarhun paratiisi.

P.S. Sinua saattaa kiinnostaa Seppo Pennasen kirjat: 

1. Köyhästä rikkaaksi: Kuudella eurolla päivässä miljonääriksi

2. Yksi elämä: Olisihan sen voinut elää huonomminkin!

Jälkimmäistä en ole vielä lukenut. Kerro, jos se on lukemisen arvoinen. Ensimmäisen kirjan olen lukenut. Siinä käytetyt tuottoprosentit ovat aivan yläkanttiin, mutta muutoin oli melko inspiroiva kirja kaltaiselleni tavan tallaajalle.

Linkki:

https://akateeminenwebshop.com/valmistaja/El%C3%A4m%C3%A4+t%C3%A4ss%C3%A4+ja+nyt+-kirja?srsltid=AfmBOopZtNC_62GnQAtFjuJ4mcx_ij7iqwPpD5e22Qswr75xLr4aVoVk

Tässä vielä Seppo Pennanen Pörssipäivän vieraana 4.12.2018:

https://areena.yle.fi/podcastit/1-50014010

Downshiftaus ei kannata

 

”Winners are not people who never fail, but people who never quit.”

- Arnold Schwarzenegger

Tässä syyt, miksi minun kannattaa tehdä 100% työaikaa niin pitkään kuin suinkin mahdollista, ehkäpä jopa eläkeikään saakka.

1. Eläke kertyy täysimääräisenä kun tekee täyttä työaikaa. Eläke on myöskin melko varmaa ja vakaata tuloa, joten se ei ole riippuvainen markkinoiden liikkeistä. Ei tarvitse stressata pörssiromahduksista. Jos teen loppuun asti täyttä työaikaa, pärjään todennäköisesti pelkän eläkkeenikin varassa. Salkun tulot ovat sitten siihen ylimääräistä plussaa.

2. Minun ei tarvitse ehkäpä koskaan syödä salkustani juuri mitään, joten voin antaa aikanaan kunnolla perintöä eikä minun enää jatkossa tarvitse stressata yhtä paljon säästöprosenttia.

3. Minun ei tarvitse välittää valuuttakurssien liikkeistä, joten voin huoletta sijoittaa ACWI IMI:n.

4. Palkkani tulee ikälisien myötä todennäköisesti vielä hieman paranemaan. Ei kannata siis downshiftata. Kerään urani loppupuoliskolla kaikki jaossa olevat eurot omaan taskuuni ja salkkuuni.

5. Olen kilpailuhenkinen ihminen. Tuntuisi katkeralta itse tehdä töitä huonommalla kuukausipalkalla kuin muut kollegat. Jos he jaksavat, jaksan minäkin.

6. Työni merkitys tulee vuosi vuodelta lähestymään nollaa. Tämän takia voin tehdä työt vasurilla ja nostaa lähinnä vain palkkaa. Tälle on hieno nimikin: quiet quitting. Tekoäly ja robotisaatio tulevat antamaan ihmiskunnalle loputtoman hyvinvoinnin eikä ihmistä tarvita kohta enää mihinkään. Täten koulutustakaan ei enää tarvita. Voin siis ottaa hyvin chillisti töissä. Auringonlaskun ala.

7. Jos stressiä pukkaa, voin aina tehdä töitä lääkepäissäni tai kännissä. Stressi ja ahdistus on lääkintäkysymys. Oikeilla lääkkeillä työt sujuvat kuin tanssi.

8. Olen virassa ja minua on vaikea erottaa, joten ei minun kannata suosiolla heikentää palkkaani työaikaa lyhentämällä. Pitää vain ilmestyä aamulla ajoissa työpaikalle. Ainakin useimpina aamuina.

9. Loma ja vapaa-aika tuntuvat paremmilta kun välillä tekee paljon töitä. Tasainen elämä vasta tylsää on. Tylsistyn aina pitkillä lomilla. Tunteiden vuoristoradalla ainakin tuntee elävänsä. Pitää vain laskuissa yrittää välttää köysikiikku, jotta salkkuni korkoa korolle -ilmiö jatkuisi mahdollisimman pitkään.

10. Kun tienaan kunnolla, voin myös jonkin verran törsätä rahaa harrastuksiin, matkusteluun ja muuhun turhuuteen. 

Syyni tehdä töitä eläkeikään asti

Olin aikeissa irtisanoutua tänään kehityskeskustelun yhteydessä. Viime yönä aloin kuitenkin kiikkustuolissani miettiä asiaa vakavammin ja syvällisemmin. Listasin ylös asiat, jotka puoltavat työn syrjässä roikkumista.

1. Vaikka elämäni on melko rankkaa, johtuu se osittain kiireisistä ja stressaavista ruuhkavuosista. Ne menevät kyllä aikanaan ohi. Tämän jälkeen elämä muuttuu leppoisammaksi. 

2. Vapaaherrana uskaltaisin ja haluaisin myydä vuosittain sijoituksiani enintään 3,0% salkun myyntihetken arvosta. Tuon takia salkun tulisi olla vähintään 600 000€ kokoinen, jotta voisin olla tekemättä lainkaan töitä. Tuolloinkin käteen jäisi verojen jälkeen ehkäpä vain noin 1250€/kk. Ei sillä kovinkaan tapahtumarikasta Fire-elämää elettäisi. Lisäksi joutuisin stressaamaan salkun riittävyyttä päivittäin. Töitä tekemällä vähennän taloudellista stressiä.

3. Voin minä vain vuonna tehdä 75% työaikaa, mikäli esimieheni siihen suostuu. Tuo keventäisi työtaakkaa jo melko paljon. Siltikin rahaa saattaisi jäädä jopa sijoitettavaksi. Palkkatöitä tekemällä minun ei tarvitse välttämättä juuri koskaan myydä salkustani mitään, joten säästöprosentinkaan ei tarvitse periaatteessa enää jatkossa olla kovinkaan suuri. 

4. Töitä sopivasti tehden saatan raaskia kuluttaa enemmän. Myös ulkomaanmatkat ovat mahdollisia.

5. Downshiftatessa progressiivinen verotus aiheuttaa sen, ettei nettopalkka putoa yhtä paljon kuin työaika. Tosin minun alallani tämä efekti on pienempi.

6. Viranhaltijana minua ei kovin helposti voi irtisanoa. Voin halutessasi tehdä töitä rennolla otteella. Töitä ei tarvitse tehdä mitenkään erityisen hyvin. Kohtalainen työn jälki riittää. Tällä palkalla ei kovinkaan paljon voi minulta edes vaatia. Olen yhteiskunnan sylkykuppi, joten minun ei ole syytä odottaa itseltäni liikoja. 

7. Tuskinpa missään muussa työssä voin olla lomalla yhtä paljon. Työpäiviä on noin 53% kalenterivuoden päivistä, joten vapaapäiviä on 47%.

8. Voin jossain määrin päättää työni sisällöstä. Tämä vähentää stressiä ja vitutusta.

9. Työssä kuormittavimmat hetket ovat opetustunnit. Downshiftatessa niiden osuus vähenee. Muu työ vähenee vähemmän. 

10. Elämässä on hyvä olla tietyt rutiinit. Työ sopivissa määrin ehkäisee dementiaa ja kognitiivista rapautumista. Täysi joutenolo tuskin muutoinkaan sopii pääkopalleni.

11. Elämä on tässä ja nyt. Elämää ei kannata lykätä 20 vuoden päähän, sillä kuolla voi hetkenä minä hyvänsä. Työstä, arjesta ja elämästä pitää saada hyvää heti eikä vasta hamassa tulevaisuudessa.

12. Vapaa-aika ja hedonismi tuntuu paremmalta kun osan ajasta hieman kärsii töissä. Voin myös kuluttaa huolettomammin, kun saan tasaista kassavirtaa palkkatulojen muodossa.

ACWI IMI and chill! Work and chill!

Suo, kuokka ja ikiholdaus

Olen viime ajat murehtinut sitä, miten voisin ikuisesti vain holdata sijoituksiani myymättä niitä koskaan. Viimein keksin erinomaisen ratkaisun.

Eläkkeeni tulee aikanaan olemaan vaatimaton, joten sen avulla ei todennäköisesti hirveästi reissailla tai tarjoilla nuorille naisille drinkkejä baareissa. Onneksi olen kuitenkin alalla, jossa keikkatöihin tekeminen on helppoa ja työvoimapula on aika iso. 

Laskin, että jos tekisin vuosittain 26 viikkoa opetustöitä keskimäärin 10h viikossa, tienaisin vuodessa bruttona varmaan suunnilleen:

30€/h x 10h x 26 = 7800€ (en osaa kovinkaan tarkasti arvioida sijaisen tuntipalkkaa)

Vaikka palkan marginaaliveroprosentti olisi aikanaan huikea 40, jäisi tuosta käteen 4680€ eli lähes 400€/kk. Jos saan eläkkeeni avulla katettua elämisen juoksevat kulut, voin tuon 4680€ tuhlata esimerkiksi matkusteluun. 

Tämä suunnitelma perustuu optimistiseen oletukseen, että elän (terveenä) eläkeikään saakka. Jos niin ei käy, pitää tyytyä kohtaloon. Joka tapauksessa halukkuus, valmius ja kyky työskennellä hieman myös eläkkeeltä käsin vähentää säästöpaineita varsinaisen työuran ajalta. Voin siis ottaa koko loppuelämäni hieman rennommalla asenteella.

Suunnitelmani salkun tuottojen nostamiseen

 ”Complexity is a cost, simplicity is an alpha.”

-Rick Ferri

Jos sattumalta elän hyvin vanhaksi, aion nostaa salkusta vuosittain tuottoja ulos erittäin yksinkertaisella tavalla. Myyn vuosittain 3% salkun sen hetkisestä arvosta. Tällä tavoin salkku ei koskaan voi huveta tyhjiin. Lisäksi, jos saan salkulleni annualisoidusti 3,0% reaalituoton, säilyttää salkkuni ymmärtääkseni ”ikuisesti” ostovoimansa. Jääpähän perikunnalle mukavasti perittävää. 

Alustava ajatus on, että alan syömään salkusta 60-vuotiaana. Jos salkkuni on tuolloin 300 000€ nykyostovoimalla ilmaistuna, voin nostaa 9000€ vuodessa. Verojen jälkeen käteen jää noin 0,82 x 0,03 x 300 000€ = 7380€ eli 615€/kk

Mikäli elämisen kuluni ovat tuolloin 1840€/kk (vertailuna: tänä vuonna tulen kuluttaneeksi vain 1200€/kk), vastaa tuo 7380€ neljän kuukauden elämisen kuluja. Tuolloin joudun kattamaan palkasta 1225€ kuluja ja loput voin rahoittaa salkun tuotoilla. Vaihtoehtoisesti voin kustantaa perusarjen palkkatuloilla ja tämän lisäksi vaikka matkustella tuon 7380€ edestä.

Myös eläkkeellä saan kuukausittain eläkkeen päälle nettona arviolta noin 600€/kk. Eiköhän sillä pärjää.

Kai pakko tappaa Faija

Olemme kaikki imagomme ja maineemme orjia. Luokan häirikkö ei useinkaan voi muuttua, sillä mainehan siinä menisi. Kiltin maineen saanut työntekijä ei voi nousta vastarintaan, sillä sehän olisi skandaali. Cheekin oli lopulta pakko lopettaa uransa, sillä hän oli myös menestyksensä vanki. Samoin itse koen omassa arjessani sekä myös blogikirjoitusteni takia olevani itseni vanki. Tämä siis alustuksena alla oleville pohdinnoille.

Laskin tämän vuoden keskimääräiset kuukausittaiset luvut (eli ensimmäiset 9kk):

Nettopalkka: 2614€/kk (sisältää lomarahan)

Kulut: 1650/kk

Säästöön: 965€/kk

Säästöprosentti: 36,9%

Tein alkuvuodesta ylitöitä, joten palkka ei enää tällä hetkellä ole noin iso. Loppuvuoden nettopalkka onkin 2140-2200€. Toisaalta myös kulut tulevat vastaisuudessa olemaan (ainakin jonkin aikaa) todennäköisesti jonkin verran nykyistä alemmat. 

Jos en downshiftaisi, voisin jatkossakin ylläpitää melko hyvää säästöprosenttia. Arvioisin, että voisin sijoittaa seuraavat 20 vuotta 400-900€/kk, riippuen elämänvaiheesta tekemällä 100%:n työaikaa. Oma alani on siitä hankala, että palkka tulee opetustuntien perusteella, mutta opettaminen on vain noin 60% työtehtävistä (ajallisestikin). Tämän takia töiden vähentäminen laskee jyrkästi palkkatasoa, mutta ei välttämättä työmäärää ihan hirveästi. Edes progressiivinen verotus ei välttämättä kallista vaakaa downshiftaamisen hyväksi. 

Olenkin tässä pohtinut, voisinko ”säästää kakun ja syödä sen myös”. Nyt kun joka tapauksessa teen 100%:n työaikaa kesään saakka, ajattelin käyttää tilanteen hyväksi ja tehdä testin. Yritän saada tuon 100%:n työajan tuntumaan kevyemmältä. Esimies on käskenyt priorisoida, mikäli tuntuu, että työmäärä on liiallinen. Teenpä siis noin. Nyt onkin sitten mietittävä, mistä voisi hyvällä omallatunnolla karsia tai mitkä asiat voisin tehdä enemmän ”vasurilla”.

Olen aikoinaan tehnyt kahta työtä yhtä aikaa ja työtunteja tuli viikossa nykyistä paljon enemmän. Ihmettelen, miksen nykyään meinaa aina jaksaa nykyistäkään työmäärää, joka on melko vaatimaton aiempaan verrattuna. En haluaisi vähentää töitä ja nettopalkkaani vain, koska työ on kuormittavaa. Kyllä ihmisen pitäisi kyetä tehdä täyttä työaikaa ilman, että työ varastaa koko elämän. Työtä pitää tehdä sillä tavalla, että elämä pysyy balanssissa. Esimies saa sitten ilmaista, jos työpanoksessa on jotain moitittavaa. Kun on fuck you -rahat jemmassa, voi keskustella asiasta ilman suurempaa stressiä. On työnantajan velvollisuus mahdollistaa se, että työntekijät kykenevät tehdä työt työajan puitteissa.

Toinen asia, missä yritän kehittää itseäni, on ruutuajan vähentäminen. Netissä ja sosiaalisessa mediassa tulee roikuttua niin monta tuntia päivässä, ettei ole ihmekään, että on usein stressaantunut olo enkä meinaa ehtiä tehdä asioita. Some ja netti aiheuttaa tutkijoiden mukaan stressiä, vaikkei sitä itse tunnistaisi. 

Kolmas muutos liittyy harrastamiseen. Yritän urheilla vähemmän pakkomielteisesti. Aion määrällisesti harrastaa yhtä paljon kuin ennenkin, mutta toteuttaa asioita hieman enemmän fiiliksen mukaan. Harrastaminen on yhä hieman liikaa puurtamista ja suorittamista, vaikka olen tässä kyllä jonkin verran kehittynyt parempaan suuntaan viime vuoteen verrattuna. Harrastaminenkin lisää herkästi stressitasoja, jos sitä tekee liian totisesti. 

Näillä eväillä koitan tehdä arjesta ja etenkin vapaa-ajasta vähemmän stressaavan. Lisäksi koitan tehdä sijoittamisesta hauskempaa. Edelleen käytän sijoitussuunnitelmaani ohjenuorana, mutta en aio sitä välttämättä aina orjallisesti noudattaa. Jos näen mielestäni hyvän paikan, saatan käyttää sen, vaikka se olisi sijoitussuunnitelmani vastaista. Esimerkiksi haluaisin uskoa, että olisin tajunnut sijoittaa IT-kuplan romahdettua 2000-luvun vaihteessa Nasdaqiin. Rahapodin sanoin: elämässä saa käyttää speelöögaa. En väitä, että näin tekemällä saisin parempia tuottoja. Sen sijaan sijoittamisen mielekkyys lisääntyy, mikä on myös jossain määrin arvokas asia. Sen ansiosta saattaa motivaatio pysyä pidempään hyvänä.

Jos saisin elämäni balanssiin tehden 100%:n työaikaa (ei kuitenkaan ylitöitä), voisin viimeistään 60-vuotiaana irtisanoutua ja elellä sijoitusten turvin viralliseen eläkeikään saakka, vaikka pörssi tuottaisi tuona aikana lähestulkoon kuinka huonosti tahansa. Saattaa olla, että jonkin verran töitä tekisin irtisanoutumiseni jälkeenkin, sillä pitkien kesälomien aikana olen huomannut, että liika lomailu ei myöskään ole pelkästään positiivinen asia. Herkutkin ovat hyviä, jos niitä ei syö jokaisella aterialla. Ja jos on takana usean viikon diettaaminen, herkut maistuvat taivaallisilta. Elämässä pitää siis olla sopivasti haasteita, kärsimysta ja tavoitteita. Siis sopivasti.

Vähemmän suunnittelua sekä sääntöjä ja enemmän spontaania elämästä nauttimista. Myös tämä kirjoitus saattaa olla vanhentunutta tietoa hetkenä minä hyvänsä. Mutta nyt on tällä hetkellä tällaiset fiilikset ja näillä mennään ainakin jonkin aikaa.

Edit. Viime päivinä ovat energiatasot vaihdelleet kouluarvosanoin 5-8 välillä. Välillä on päiviä, että triviaalin pienetkin asiat tuntuvat todella raskailta. Koitan erityisesti harrastuksen suhteen ottaa jatkossa kevyemmin. Siinä on eniten kevennyksen varaa. Harmillista, että työt häiritsevät näin pahasti harrastamista. Tässä olisi taas yksi lisäsyy olla varakkaampi. Lisäksi ajattelin alkaa merkitsemään päivittäin kalenteriin kouluarvosanoin, kuinka paljon on ollut energiaa/jaksamista. Jatkossa tuo keskiarvo löytyy kuukausikatsauksesta. Keväällä on sitten jotain dataa kun mietin, pitäisikö kesän jälkeen tehdä vähän vähemmän töitä ja alentua ottamaan palkanalennus.

Tarkistin työeläkeotteeni

Tarkistin työeläkeotteeni taas pitkän tauon jälkeen. Sen mukaan eläkettä on kertynyt tähän mennessä 482€. Laskin eläkelaskurilla arvion tulevasta eläkkeestäni:

https://www.tyoelake.fi/elakelaskuri/#16134e81

Laskurin mukaan pääsisin eläkkeelle aikaisintaan 66v 11kk iässä. Jos tekisin nykyisellä noin 40 000€ vuosipalkallani tuonne asti töitä, eläkkeeni olisi laskurin arvion mukaan 1789€/kk. Tämä vastaa 54% nykyisestä palkastani. 

Laskin neljän prosentin sääntöä noudattaen, kuinka suurta salkkua tuo tähän asti kertynyt eläke vastaa:

482€/kk x 12kk x 25 = 144 600€

Nykyinen 92 000€ kokoinen sijoitussalkkuni on kooltaan noin 63% verrattuna tuohon kuvitteelliseen eläkesalkkuun sillä:

92 000€ : 144 600€ = 63,6%.

Oma salkkuni siis tarjoaisi lisäeläkettä 306€/kk, sillä:

(0,04 x 92 000€) : 12kk = 306€/kk.

Tuon ”oman lisäeläkkeeni” olen kerryttänyt vähän yli kuudessa vuodessa eli noin 50€ per sijoitusvuosi. Yhteensä eläkettä on siis kertynyt 482€/kk + 306€/kk = 788€/kk.

Mielenkiintoista on, että sekä tuota arvioitua eläketuloa, että omia sijoituksiani verotetaan yhtä raskaasti, sillä 1789€ kuukausieläkettä verotetaan noin 18% veroasteella ja tämän lisäksi hankintameno-olettamaa käytettäessä salkun pääomatulojen vero on 18% myyntisummasta.

Tavoitteeni on kerryttää vähintään 250 000€ salkku ennen eläkeikää nykyisellä ostovoimalla mitattuna. Tuosta voisi 4% säännöllä nostaa 10 000€ vuodessa eli nettona 0,82 x 10 000€ = 8200€ eli kuukaudessa 683€. Viimeisen vuosikymmenen ajan aion tehdä selkeästi vähemmän töitä, joten tuo oma eläke tulee tarpeeseen, sillä valtion maksama eläke tulee jäämään hyvin pieneksi.

En myöskään usko, että eläkejärjestelmämme tulee ”kestämään”. Eläkeikää tullaan todennäköisesti vielä nostamaan ja todelliset eläkkeet tulevat luultavasti olemaan selkeästi pienemmät, kuin mitä nyt lupaillaan. Suurin syy tälle lienee se, että eläkejärjestelmämme on rakennettu niin, että vain pieni osa kerätyistä rahoista rahastoidaan. Suurin osa jaettavista eläkkeistä kerätään veroina työssäkäyvältä kansanosalta/yrityksiltä ja ne maksetaan heti eläkeläisille. Eläkejärjestelmä ei siis juurikaan hyödynnä korkoa korolle -ilmiötä. Tulevaisuudessa työtä tekeviä tulee olemaan liian vähän suhteessa eläkeläisiin, jotta järjestelmän rahoitus toimisi ilman merkittäviä veronkorotuksia, jotka taas itsessään tuhoavat taloudellista toimeliaisuutta ja kannustimia tehdä työtä ja ottaa riskejä (esim. ruveta yrittäjäksi ja ehkä jopa palkata muitakin).

Mutta ei auta surkutella. Parasta on tehdä itse asioita niin, ettei ole täysin valtion/poliitikkojen almujen varassa.