Ennustus salkkuni kehityksestä ja FIREN tasojen saavuttamisen nopeudesta

 

Edellisessä blogipostauksessani kirjoitin säästöasteesta ja siitä, kuinka nopeasti eri säästöasteilla saavuttaa taloudellisen riippumattomuuden (FIREn). Täydellinen 100% taloudellinen riippumattomuus on itselläni melko kaukana. Päätin tehdä valistuneen arvion siitä, kauanko minulla kestää saavuttaa eri tasoiset taloudellisen vapauden asteet.

Konservatiiviset oletukset ennustuksen lähtökohdaksi

Kirjoitushetkellä globaalin osakemarkkinan (world ac) arvostustaso Capella mitattuna on noin 23. Omat sijoitukseni olen hieman tiltannut kohti edullisempia indeksejä (Eurooppa, kehittyvät markkinat ja small capit), joten arvioin, että oman salkkuni Cape on noin 21. Moni povaa poikkeuksellisen huonoja tuottoja tälle alkaneelle vuosikymmenelle, mutta arvioin oman salkkuni vuosittaisen keskimääräisen reaalituoton suoraan Capea käyttämällä:

100 : 21 = 4,76%

Eli reaalituotto inflaation päälle on salkulleni arvioni mukaan 4,76%. Tuosta kun otetaan pois lähdeverot ja rahastojen/etf:ien juoksevat kulut saadaan reaaliseksi vuosittaiseksi tuottoarvioksi noin 4%. Eli arvioin saavani tuon 4% tuoton mahdollisen inflaation päälle. Lisäksi oletan, että pörssi tuottaa tasaisesti joka vuosi tuon samaisen 4 prosentin verran. Todellisuudessa pörssin tuotot yksittäisinä vuosina hakeutuvat monesti ääripäihin, jolloin yksittäisen vuoden tuotto saattaa olla vaikka +23% tai -25%. Käytän lineaarista tuottoa, sillä en voi tietää etukäteen pörssin tuottoja. Sen sijaan pitkällä aikavälillä osakemarkkinat tuottavat keskimäärin melko suurella todennäköisyydellä suunnilleen kuten historiassakin.

Koska käytän laskuissani inflaation päälle tulevaa reaalituottoa, voi salkun euromääräistä ostovoimaa kunakin vuonna verrata suoraan tämän hetken rahan arvoon. Eli jos arvioin salkkuni arvon olevan vaikka 10v päästä 200 000e, on tuon salkun ostovoima vuosikymmenen päästä sama kuin tämän hetken 200 000e salkullakin.

Tämän hetken elämisen kulut ovat minulla noin 1400e/kk eli 16 800e vuodessa. Oletan, että nuo kulut pysyvät täsmälleen samoina jatkossakin. Kuluistakin olen poistanut inflaation vaikutuksen. Tuolla kulutuksella tarvitsisin 420 000e salkun, jotta olisin täysin taloudellisesti riippumaton.

Oletan lisäksi, että salkkuani kasvattaessani sijoitan joka kuukausi 500e osakemarkkinoille. Uskon kykeneväni sijoittamaan enemmänkin, mutta käytän tässä varoiksi maltillista summaa, sillä en halua ainakaan liioitella kykyäni sijoittaa tulevaisuudessa. Lisäksi tuollaisen summan sijoittaminen ei vaadi kovin suuria uhrauksia taikka motivaatiota.

En ota huomioon rahastojen myynneistä koituvia veroja. Hankintameno-olettamaa tarvittaessa käyttämällä saan pidettyä verot maksimissaan 18 prosentissa koko myyntisummasta. Tuota myyntien verotuksen huomiotta jättämistä kompensoi se, että uskon kykeneväni sijoittamaan jatkossakin enemmän kuin 500e/kk.

Alla tarkastelen, kuinka suuren prosentuaalisen osuuden täydestä taloudellisesta riippumattomuudesta tulen arviolta saavuttamaan sijoitusurani edetessä minäkin vuonna. Lisäksi arvioin, paljonko minun pitäisi tienata töillä, jos alkaisin kyseisenä vuonna syömään salkustani vuosittain 4%.

Nykytilanne eli vuosi 0

Tällä hetkellä salkun koko on noin 68 000e. Neljä prosenttia salkusta vuosittain nostamalla voisin rahoittaa elämääni 2700e edestä. Tuolla kattaisin vähän alle kaksi kuukautta elämisen kuluista sillä:

2700e : 1400e/kk = 1,9kk

Töitä pitäisi tehdä salkun tuottojen lisäksi nettona 14 100e verran eli 1175e/kk. Olen siis saavuttanut noin 16% täydestä taloudellisesta riippumattomuudesta sillä 2700e : 16800e = 0,16

Vuosi 3

Kolme vuoden kuluttua olen 40-vuotias. Salkun koko on 95 600e. Neljä prosenttia vastaa 3820 euroa. Töillä pitäisi elämää rahoittaa 13 000e verran eli alle 1100e/kk. Olen saavuttanut noin 23% täydestä taloudellisesta riippumattomuudesta. 

Vuosi 6

Vuonna 2026 olen 43-vuotias. Salkun koko on 126 700e. Neljä prosenttia vastaa 5060 euroa. Töillä pitäisi tienata nettona vuodessa 11740e eli noin 1000e/kk. Olen saavuttanut täydestä taloudellisesta riippumattomuudesta 30%. 

Vuosi 10

Vuonna 2030 olen 47-vuotias ja salkkuni koko on 174 000e. Neljä prosenttia vastaa 6960 euroa. Töitä pitäisi tehdä nettona 9840e vuodessa eli 820e/kk. Olen saavuttanut taloudellisen riippumattomuuden 41 prosenttisesti.

Vuosi 13

Olen 50-vuotias ja vuosi on 2033. Salkun koko on 215 000e. Tästä 4% on 8600e. Minun tarvitsisi tienata töiden teolla nettona vain 8200 vuodessa eli 684e/kk. Olen saavuttanut taloudellisesta riippumattomuudesta 51%.

Vuosi 18

Eletään vuotta 2038 ja olen 55-vuotias. Salkun koko on 295 000e ja 4% siitä on 11 800e. Töitä pitäisi tehdä nettona vuodessa 5000e edestä. Olen 70 prosenttisesti taloudellisesti riippumaton.

Vuosi 25

On vuosi 2045 ja olen 62-vuotias. Salkun koko 436 000e. Koska taloudellisen riippumattomuuden raja on 420 000e, olen 100% taloudellisesti riippumaton.

Kannattaako odottaa täyttä FIREä vai downshiftata jo paljon aiemmin?

Kuten arviosta huomataan, olen arviolta jo 62-vuotias saavuttaessani täyden taloudellisen riippumattomuuden. Mielestäni minun ei ole mitään järkeä odottaa tuonne asti, vaan esimerkiksi 50-vuotiaana voisi jo alkaa elelemään osittain salkun turvin. Alle 9000e nettotulot vuodessa kuulostavat helpolta hankkia. Veroprosenttikin on tuossa niin pieni, että 10 000e bruttotulot vuodessa tuon mahdollistaisivat. Tienaan tuon verran nykyisillä töilläni ja 100% työajalla jo noin kolmessa kuukaudessa. Tai sitten voisi tuossa kohtaa lopettaa uuden rahan sijoittamisen osakemarkkinoille, tehdä töitä sen verran kuin tarvitsee (1400e/kk x 12kk = 16 800e) ja antaa salkun kasvaa. Tuollaisen noin 17 000e (1400e/kk) vuosittaisen nettotulon saa myöskin hankittua aika helposti, ehkäpä vain noin 7kk vuodessa töitä tekemällä.

En ole vielä päättänyt, mikä on tarkalleen tavoitteeni. Saattaa kuitenkin olla, että jo vaikka 13 vuoden päästä olen saavuttanut tavoitteeni ja vähennän mahdollisuuksien mukaan työntekoa. Tai sitten olen siihen mennessä keksinyt aivan toisenlaisen tavoitteen. Voisinhan jo vaikka ensi viikolla päättää, että alan elelemään osittain salkullani ja loput noin 1200e/kk nettona hankkisin töitä tekemällä. Tuohon riittäisi helposti vaikka kolmen päivän työviikko. Kun pitää kulut pieninä, on mahdollista downshiftata jo pienelläkin salkulla.

Aika näyttää, kuinka metsään arvioni salkkuni tulevasta kehityksestä menikään.

FIRE - One figure to rule them all!

One Figure to rule them all, 

One Figure to find them, 

One Figure to bring them all 

and in the darkness bind them!

Or to freedom lead them!

Näillä sanoilla ja Taru sormusten herrasta -kirjaa mukaillen saattaisi alkaa firettäjien oma kansalliseepos. Valtasormuksen sijaan siinä vallan väline olisi säästöaste, joka lopulta määrittelisi ihmisten kohtalot. Kuten toisessa kansalliseepoksessa, Kalevalassakin, ihmiset kävisivät siinä valtataistelua siitä, ketkä saavat osan loputtomia rikkauksia takovasta Sammosta haltuunsa. Vain riittävän suuren osan hankkiminen toisi vapauden loputtomasta orjuudesta ja pimeydestä.

Nykypäivänä onneksi lähes kuka tahansa voi oikeastikin saada itselleen pienen osan tuosta Sammosta. Valitettavasti siitä ei riitä vielä kaikille. Ei ainakaan niin paljon, että se toisi kaikille vapauden. Taistelu Sammosta on siis yhä käynnissä.

Säästöaste - Avain FIREn saavuttamiseen

Taloudellista riippumattomuutta tavoittelevien kohtaloa sanelee kaksi lukua, joista toinen on mielestäni tärkeämpi. Ensimmäinen on niin sanottu neljän prosentin sääntö, jonka mukaan salkusta voi syödä vuosittain 4% ilman, että pitkällä aikavälillä olisi kovin suuri todennäköisyys sille, että salkun arvo hupenisi nollaan. Vuosi vuodelta tuohon nostettavaan neljän prosentin euromääräiseen summaan tehdään inflaation suuruinen korotus. Tästä taulukosta voit katsoa, miten erilaiset salkut (osakkeet + korot) olisivat selvinneet historiassa eri pituiset ajanjaksot:

Safe withdrawal rates

Taulukosta nähdään, että korkea osakepaino on ollut tärkeää salkun kestävyyden kannalta. Vain 3% kerroista 100% osakkeista koostuva salkku ei ole riittänyt 30 vuoden ajanjakson verran neljän prosentin sääntöä noudattamalla. Mitä pidemmäksi salkun tuottojen varassa elämisen aikaa venytetään, sitä tärkeämpää on, että osakepaino on korkea.  

Vielä neljän prosentin sääntöäkin tärkeämpi on yksi luku. Se on säästöaste, eli se prosenttiosuus nettopalkasta, jonka pystyy säästämään ja sijoittamaan.

Realistiset oletukset matkalla FIREen

Globaalit osakemarkkinat ovat hyvin pitkällä aikavälillä tuottaneet reaalisesti eli inflaation päälle noin 5% keskimäärin vuosittain. Koska sijoittamisessa on monenlaisia kuluja ja veroja, on mielestäni realistista odottaa keskimäärin noin 4% vuosittaista tuottoa hyvin pitkällä aikavälillä. Käytän omissa laskuissani tuota tuotto-odotusta. Toinen oletukseni on, että firettäjä tienaa nettona 2000e/kk matkallaan fireen. Toisaalta itse euromääräisillä summilla ei ole mitään merkitystä, vaan kaiken sanelee säästöaste. 

Valitettavan suurella osalla ihmisistä ei jää palkasta mitään säästöön, eli heidän säästöasteensa on 0%. Kymmenen prosentin säästöaste on monen mielestä jo hyvin. Seuraavissa laskuesimerkeissä tarkastelen kolmea eri henkilöä. Akun säästöaste on 10%, Hannun 30% ja Roopen 50%. Katsotaan, kauanko kullakin henkilöllä kestää saavuttaa taloudellinen riippumattomuus. Laskuissani taloudellinen riippumattomuus on saavutettu, kun salkku sisältää 25 kertaisesti henkilön vuosittain elämiseen tarvittavan summan verran rahaa. Miksikö juuri 25 kertainen salkku? Siksi, että vuosittaiset elämisen kulut ovat 4% salkun summasta (ns. 4% sääntö).

Akun kohtalo

Aku sijoittaa 10% palkastaan osakemarkkinoille. Tilille säästämällä hän saavuttaisi fireen vaadittavan summan 250 vuoden kuluttua, olettaen että tililtä saatavalla korolla kattaisi inflaation. Aku kuitenkin sijoittaa joka kuukausi nettopalkastaan 10% osakemarkkinoille saaden 4% tuoton inflaation päälle. Aku sijoittaa 200e/kk ja kuluttaa 1800e/kk. Aku saavuttaa firen kun salkku on 540 000e inflaatiokorjattuna (1800e/kk x 12kk x 25 = 540 000e). Tähän kuluu sijoittamisen aloittamisen jälkeen 59 vuotta. Jos Aku aloittaa sijoittamaan 21-vuotiaana, saavuttaa hän firen 80-vuotiaana. Tuolloin hän suurella todennäköisyydellä toimii jo rikastavana lannoitteena hautausmaan kasveille.

Onko Hannulla parempi onni?

Hannu sijoittaa 30% nettopalkastaan. Säästämällä ja inflaation juuri ja juuri peitoten hän saavuttaisi firen 83,5 vuotta säästettyään. Hannu säästää/sijoittaa 600e/kk ja kuluttaa 1400e/kk. Fireen vaadittava summa on Hannun tapauksessa 420 000e. Osakemarkkinoille sijoittamalla hän saavuttaa firen sijoitettuaan 31 vuoden ajan. Jos aloitusikä on myös 21 vuotta, saavuttaa Hannu firen 52-vuotiaana. Hannulla kävi siis melko hyvä onni. Toisaalta paljon tuuria taisi olla myös siinä, että hän tajusi ja kykeni aloittamaan melko rajun sijoittamisen jo 21-vuotiaana.

Roopelle aikakin on rahaa

Roope on aina ollut tarkka rahoistaan. Hän kuluttaa vain puolet palkastaan. Säästöön jää siis kuukausittain 1000e jolloin tuhlailuun/elämiseen jää myös 1000e. Roope tarvitsee vain 300 000e salkun. Pelkästään tilille säästämällä ja inflaation juuri ja juuri peitoten hän saavuttaa fireen vaadittavan summan 25 vuoden päästä säästämisen aloitettuaan. Roope kuitenkin sijoittaa osakkeisiin, jolloin firepäivä koittaa 18 vuoden jälkeen sijoittamisen aloitettuaan. Hän on tällöin 39-vuotias. 

Kalle Kultalusikka

Otetaan vielä ekstratapaus eli Kalle Kultalusikka. Kalle ei syntynyt varsinaisesti kultalusikka suussaan. Sitä vastoin hän syntyi 65 000e sijoitussalkun kera. Kalle ei koskaan säästänyt saati sijoittanut omasta palkastaan, jos edes paljoa töitä jaksoi tehdä. Kallen kulut olivat maltilliset 1000e/kk läpi hänen elämänsä eli samat kuin kitsaalla ja ahkeralla Roopella. Kalle antoi salkkunsa kasvaa rauhassa siitä rahaa nostamatta. Kalle tarvitsi 300 000e salkun firen saavuttamiseksi. Kallen firepäivä koitti 39-vuotiaana. Kalle juhli fireä siis saman ikäisenä kuin Roope ja 41 vuotta aiemmin kuin Aku.

Mitä tästä kaikesta pitäisi ajatella?

Sijoittaminen ei ole helppoa, varsinkaan ellei alussa ole isohkoa pottia, jonka voisi sijoittaa heti tekemään työtä puolestasi. Kaikkein tärkeimpiä vuosia ovat sijoitusuran ensimmäiset vuodet, jolloin olisi hyvä saada nopeasti sijoitettua mahdollisimman isoja summia, jotta korkoa korolle ilmiö puree niin, että seurauksena on isoja euromääräisiä tuottoja. Ihminen elää loppujen lopuksi aina euroilla, ei prosenteilla. Neljän prosentin tuotto pieneen summaan on melko merkityksetön, kun taas ison summan ollessa kyseessä sillä voi elää vaikka koko vuoden. Sijoitusuran alussa tärkeintä on kuukausittain sijoitettava summa, ei niinkään tuottoprosentit. 

Tavalliselle tallaajalle fire on aika kovan työn takana. Sen sijaan osittainen fire on paljon helpompi saavuttaa. Jos salkun tuottoja täydentää tekemällä töitä nettona vain 12 000e edestä vuodessa, vastaa tämä työnteko ylimääräistä 300 000e sijoitussalkkua (25 x 12 000e). Noin vähäisestä työnteosta ei joudu maksamaan juurikaan edes veroja.

Lisäksi kulujen karsiminen on tärkeässä roolissa. On paljon helpompaa karsia kuluja 100e edestä kuin tienata nettona 100e enemmän sillä:

100e nipistys kuluista = 200e palkankorotus (tai ylitöiden teko 200e edestä)

Tämä johtuu siitä, että keskituloinen joutuu maksamaan ylimääräisistä töistä tai palkankorotuksesta Suomessa noin 50% erinäisiin veroihin (ns. marginaaliveroprosentti).

Lisäksi olennaista on huomata, että juoksevia kuluja karsimalla nopeuttaa firen saavuttamista kahdesta suunnasta. Ensinnäkin suurempi säästöprosentti vauhdittaa salkun kasvua. Toiseksi alhaisemmat kulut tarkoittavat sitä, että firen mahdollistava salkku voi olla euromääräisesti paljon pienempi. 

Kaikki yllä olevat laskuesimerkit toimivat samalla tavalla, oli palkkasumma mikä tahansa. Ainut luku millä on firen saavuttamisen nopeudelle merkitystä, on säästöprosentti. Esimerkkilaskuissani:

10% = 59 sijoitusvuotta

30% = 31 sijoitusvuotta

50% = 18 sijoitusvuotta

Jotkut hyväpalkkaiset ja alhaisilla kuluilla elelevät pystyvät säästämään nettopalkastaan jopa 70%. He saavuttavat firen 9 vuodessa, mikäli saavat sijoituksilleen olettamani 4% vuosittaisen reaalituoton. Eli ainut, mitä sinun tulee tietää, on säästöprosenttisi, niin voit tehdä valistuneen arvion siitä, kauanko taloudellisen riippumattomuuden saavuttamiseen menee. 

One figure to rule them all.

Allokaatio-ongelmia

 

Kuten jo aiemmin olen kirjoittanut, panttasin isoa osaa rahoistani pitkään tililläni romahduksen toivossa tai pelossa. Jo viime vuonna aloin kuitenkin sijoittamaan kuukausittain hieman isommilla summilla. Viimein koronadipissä ja sen jälkimainingeissa olen uskaltanut sijoittaa oikeastaan kaiken ylimääräisen rahan markkinoille. Koronadipissä painotin voimakkaasti kuitenkin halvempia indeksejä Capella mitattuna, erityisesti globaaleja small capeja eli IUSN:ää. En vain kyennyt ostamaan korkean arvostuskertoimen EUNL:ää kovin suurilla summilla. IUSN:ää olenkin tänä vuonna ostanut yli 15 000 eurolla. Vaikka allokaatio kärsi niin hyvä puoli oli se, että ylipäänsä kykenin vihdoin siirtämään nuo rahat markkinoille työtä tekemään. Samalla sain tuolle 15 000 eurolle globaalin hajautuksen kehittyneisiin maihin.

Tällä hetkellä salkkuni allokaatio näyttää seuraavalta:

IUSN 27,5%

EUNL 19,4%

IS3N 19,1%

Muut 34%

 

Tavoiteallokaationi ja globaalin markkinan allokaatio sen sijaan on suunnilleen seuraava:

IUSN 12% 

EUNL 75%

IS3N 13%

Salkkuni painotukset ovat siis kovin erilaiset tavoitteeseeni nähden. Yksi syy, miksi EUNL on niin suuressa alipainossa on se, että aikoinaan olen sijoittanut moneen muuhunkin rahastoon ja ETF:ään. Näihin lukeutuu Osuuspankin laajoja indeksirahastoja, Seligsonin rahastoja, Nordnetin ”Superit” ja muitakin ETF:iä. Näiden osuus koko salkusta on siis 34%. Niitä en ole raaskinut missään vaiheessa myydä, enkä niin ajatellut tehdä jatkossakaan. Tämän takia en voi koskaan saada ”kolmen koplan ” allokaatioita täysin oikeaksi. Tarkoitus on kuitenkin saada allokaatiota selvästi lähemmäs tavoitetta. Tästä tulee vuosien projekti, sillä kovin nopeasti en tällä tahdilla ja näin ”isolla” salkulla saa painotuksia merkittävästi muutettua.

 

Suunnitelmana on jatkossa ostaa lähes pelkästään EUNL:ää. Lisäksi kuukausittain ripaus IS3N:ää. Jos USA:n markkinat alituottavat jossain kohtaa tulevaisuudessa muuhun maailmaan nähden, saatan myös ostaa jonkin aikaa S&P 500 -indeksiä eli SXR8:aa. Näin saisin USA:n osuutta lähemmäs oikeaa tasoa. Nimenomaan USA on salkussani melko selvässä alipainossa ja eritoten S&P 500 -indeksin yritykset.

Geographic arbitrage - Vapaus maisemaa vaihtamalla

 

Suomen lyhyet kesät, ankean pimeät syksyt ja loskaiset talvet saavat aina ajatukseni lämpimämpiin maihin. Taloudellista vapautta tavoitellessani olen yhä enemmän unelmoinut mahdollisuudesta asua edes osan ajasta ulkomailla. Suomi on todella kallis maa ja moni Etelä-Euroopan maa tarjoaa melko edullisia paikkoja nauttia elämästä. Salkkuni koko on tällä hetkellä 67 000e. Firettäjien neljän prosentin säännön mukaisesti voisin syödä salkustani joka vuosi seuraavan summan:

0,04 x 67 000€ = 2680€.

Tuolla summalla eläisin Suomessa nykykulutuksellani (1400€/kk) noin 57 päivää eli alle 2kk. Maata vaihtamalla tuo summa voisi riittää paljon pidempäänkin. 

Fuengirola - firettäjän taivas?

Tuttuni on asunut suomalaisten suosimassa Fuengirolassa Espanjassa, joten itselläni on jonkinlainen käsitys kyseisen paikan hintatasosta. Oman mututuntumani mukaan seuraavan laskurin väittämät Espanjan hintatasosta lienevät melko todenmukaiset:

https://www.numbeo.com/cost-of-living/compare_cities.jsp?country1=Finland&country2=Spain&city1=Pori&city2=Fuengirola

Päätin vertailla Fuengirolan hintatasoa Suomen Poriin, sillä Pori on asukasmäärältään aika samoissa Fuengirolan kanssa. Katsotaan kauanko elelisin Fuengirolassa tuolla yllä mainitsemallani 2680€ summalla.

Laskurin mukaan yleinen hintataso Fuengirolassa on noin 69% Porin hintatasosta, sillä sen elintason, mitä voi ylläpitää Porissa 3400 eurolla saa Fuengirolassa 2327 eurolla. Nyt voidaan laskea kauanko voisin elää Fuengirolassa 2680 eurolla, jos oletetaan että voisin elää sillä Porissa 57 päivää:

57 : 0,69 = 82,6

Arviolta voisin siis pitää vuosittain 82 päivää kestävän loman Fuengirolassa sijoitusteni tuotoilla. Toki tässä en huomioinut esimerkiksi lentojen hintoja, oman asuntoni juoksevia kuluja Suomessa jne. Lasku kuitenkin havainnollistaa, kuinka paljon pidempään rahani riittäisivät Fuengirolassa. Salkun paisuessa merkittäviin lukemiin mahdollistaisi salkkuni tuotot melko pitkät lomakaudet esimerkiksi Fuengirolassa. Samalla voisin nauttia merkittävästi mukavammasta ilmastosta. 

Taloudellinen riippumatto Fuengirolaan?

Entäpä milloin voisin lopettaa työt ja muuttaa Fuengirolaan elelemään salkkuni tuotoilla? Suomessa kuukausittaiset kuluni ovat 1400e, joten Suomessa firen mahdollistaisi seuraavanlainen salkku:

(1400€ x12) : 0,04 = 420 000e.

Entäpä kuinka suuri salkku vaadittaisiin, jos olisin valmis muuttamaan Fuengirolaan:

420 000€ x 0,69 = 289 800€

Mielestäni 100% firen saavuttaminen omalla kohdallani Suomessa on aika epätodennäköinen temppu. Sen sijaan Fuengirolassa vaadittava salkku olisi aivan mahdollista saavuttaa vaikka seuraavan 20v aikana. 

Entäpä jos tekisin 6kk Suomessa töitä ja elelisin lopun ajan vaikka Fuengirolassa? Puolen vuoden työnteolla saattaisin saada melko helposti nettona 15 000e kasaan. Tuolloin tuloveroprosenttinikin olisi aikalailla nollan tuntumassa. Koska Suomessa kuluni ovat 1400/kk, niin Fuengirolassa ne olisivat arviolta 1400€ x 0,69 = 966€/kk. Vuodessa kulut olisivat 1400€ x 6 + 966€ x6 = 14 196e. Puolen vuoden työnteolla tienaisin siis sen verran mitä kuluttaisin puolen vuoden aikana Suomessa sekä puolen vuoden aikana Fuengirolassa lomaillessani. Tuohon tulisi vielä päälle salkkuni tuotot. Tällainen puolikas fire olisi siis jo ainakin teoriassa omalla kohdallani aikalailla mahdollinen. 

Laskuissani en ottanut huomioon sitä, ettei vaimoni salkku ole yhtä iso kuin omani enkä montaa muutakaan yksityiskohtaa. Kirjoitukseni tarkoitus oli lähinnä toimia motivaattorina itselleni sekä ajatuksia herättävänä kirjoituksena niille, joiden finanssit voisivat mahdollistaa osittaisen tai kokonaisen taloudellisen riippumattomuuden esimerkiksi Fuengirolassa tai vaikka jossain paljon edullisemmassa kaupungissa/maassa. Monesti kuitenkaan raha ei ole se suurin este. Suurimmat esteet saattavat löytyä korvien välistä.

Kun maailma ei riitä

”Mutsi kysy, luuletsä olevas James Bond. Sanoin, emmä tiedä, mut jotain samaa meis on.”

Cheekin tavoin moni sijoittajakin taitaa nähdä itsensä Bondina; maailma ei riitä. Maailmanindeksiin  sijoittaminen on tylsää ja kulutkin ovat aavistuksen korkeammat kuin esimerkiksi kokoamalla itse salkkunsa edullisemmilla ja maantieteellisesti rajatummilla indekseillä. Miksen itse ole lähtenyt kokoamaan erillisistä indeksiosuusrahastoista globaalia indeksiä peilaavaa salkkua? Miksi ylipäänsä sijoitan globaaliin indeksiin? Alla yritän perustella valintaani.

Globaali kakku kasvaa

Globaali bruttokansantuote on historiassa nakuttanut lähes 100% varmuudella vuosittain positiivisia lukuja tauluun. Esimerkiksi vuoden 1961 jälkeen maailman BKT on käynyt negatiivisen puolella vain kahdesti. Ensimmäisen kerran se käväisi siellä pikaisesti vuonna 2009 finanssikriisissä ja toisen kerran tänä vuonna Koronatoimien hyydyttäessä taloudellista aktiviteettia. Viimeiset kymmenkunta vuotta globaalin bkt:n kasvu on ollut keskimäärin hieman alle 3% vuodessa. Aiempiin vuosikymmeniin verrattuna kasvu on ollut jo useita vuosia keskimääräistä hitaampaa, mutta sitkeästi se on kuitenkin ollut selvästi positiivisen puolella:

https://data.worldbank.org/indicator/NY.GDP.MKTP.KD.ZG?end=2019&start=1961

Toisin sanoen talous kasvaa maailmassa keskimäärin melko ennustettavaa tahtia. Sijoittajana haluan tietysti päästä osalliseksi tuosta kasvusta. Minulle jää mielestäni lähinnä kaksi vaihtoehtoa: joko yritän poimia voittajaosakkeet/voittajaindeksit tai sitten sijoitan koko globaaliin markkinaan.

Mikä maa voittaa?

Pidän hyvin todennäköisenä, että globaali talous jatkaa tasaista kasvuaan koko elämäni ajan. Vaikka maailman väkiluku ei jatkossa kasvakaan enää entiseen malliin, pitänee tieteen ja teknologian kehitys talouskasvua yllä. Väkiluvulla mitattuna erityisesti Afrikka kasvaa jatkossa huimaa tahtia, kun taas länsimaissa väkiluvun kasvun on ennustettu pysähtyvän nollaan ja monessa maassa lähtevän jopa laskuun. Yritykset toimivat kuitenkin globaalisti ja ne voivat kasvaa huolimatta siitä, missä niiden pääkonttori on. Tulevaisuutta on äärimmäisen vaikea ennustaa. Saattaa olla, että esimerkiksi USA:n teknologisesti ylivertaiset jättifirmat kahmivat yhä jatkossakin itselleen ison osan koko globaalista markkinasta. Mikäli sijoittaisin yksittäisiin indekseihin, todennäköisesti kuitenkaan tällä hetkellä en sijoittaisi hirveästi USA:n S&P 500 -indeksiin, sillä se tuntuisi aivan liian tyyriiltä. Täten saattaisin tulevaisuudessa saada tuntuvasti alituottoa globaaliin markkinaan nähden. Yksittäisten indeksien poiminta sisältää siis sen vaaran, että tulee houkutusta ottaa omaa näkemystä.

Päätösten delegointi kaikkitietävälle herra Markkinalle

Osakesijoittaminen on äärimmäisen kilpailtu ala. Yksittäisenä sijoittajana, minulla ei koskaan voi olla kaikkea relevanttia ja täysin päivitettyä tietoa yksittäisistä osakkeista tai indekseistä. Markkinoille sen sijaan nuo tiedot virtaavat lähes reaaliajassa nykyisen teknologian sekä miljoonien sijoittajien toiminnan kautta. Hinnat ovat täten aina reilut/oikeat ja herra Markkina on minuun verrattuna täysin ylivertainen älyltään ja tiedoiltaan. Tämän takia haluan delegoida lähes kaikki päätökset Herra Markkinan päätettäväksi. Tämä sisältää niin osakkeiden ostohinnat, riskipreemiot korkoihin suhteutettuna, tulevaisuuden odotukset kuin sijoitusten optimaaliset maakohtaiset painotuksetkin sekä kehittyneiden ja kehittyvien markkinoiden keskinäiset optimaaliset painosuhteet. Mitä useamman päätöksen delegoin herra Markkinalle, sitä vähemmän teen virheitä. Tämä korostuu erityisen paljon silloin, kun pörssit nousevat tai laskevat voimakkaasti. Tänäkin vuonna moni älykäs sijoittaja on jäänyt paitsi isoista tuotoista, sillä markkinat ovat nousseet ”väärin”. Ne ovat nousseet aivan liian nopeasti ja aivan vääristä syistä. Reaalitalous on laskenut voimakkaasti kun taas osakemarkkinat ovat jo melko lähellä entisiä huippujaan. Osakemarkkinoiden lyhyehkön aikavälin liikkeet ovat aidosti täysin sattumanvaraiset.

Entäpä ne kulut?

Maailman  kehittyneisiin maihin sijoittava EUNL sisältää 0,2% vuosittaiset juoksevat kulut kun taas kehittyvien markkinoiden (IS3N) vastaava kulu on 0,18%. Mikäli kokoaisin salkun yksittäisiä indeksejä poimimalla, saisin nipistettyä kuluista ehkä reilut 0,1%. Tällöin ongelmana olisi kuitenkin se, etten saisi salkkuuni kaikkia niitä maita, joita EUNL ja IS3N sisältävät. Lisäksi vuosien saatossa olisi psykologisesti mutta myös teknisesti vaikeaa ylläpitää eri maiden suhteellisia markkinapainoja ”oikeina”eli sellaisina, etten ottaisi näkemystä maailmanindeksiin nähden. Mielestäni tuollainen noin 0,1% lisäkulu on vähentyneen stressin ja vaivan arvoinen.

Tämä kirjoitus ei ollut sijoitussuositus kenellekään, vaan lähinnä muistutus itselleni niistä syistä, miksi olen valinnut sijoittaa maailmanindeksiin. Lisäksi toivon, että tyttäreni saa näistä pohdinnoista aikoinaan tukea omille sijoituspäätöksilleen. 

Kuukausikatsaus: syyskuu 2020

  

Syyskuun tulot:

 

Palkka (netto): 2331€

Menot:

  Elintarvikkeet: 645€ 

  Bensa: 70€ 

  Laskut: yhtiövastike 315,41e   

               puhelinlasku 21,90e 

  Muut:   perheen yhteiselle tilille 220€ 

               lahja 35€

KULUT YHTEENSÄ: 1237€

TULOT - MENOT: 2331€ - 1237€ = 1094€

SÄÄSTÖPROSENTTI: 1094€ : 2331€ = 46,9%

ETF-sijoituksiin yhteensä: 6311€ (eunl + Is3n + iusn)

Varat:

Käteinen: 2525€

Rahasto- ja ETF-sijoitusten arvo: 65 100€ (nousua viime kuusta: +5800e)

Asuntolaina on maksettu. Muutakaan lainaa ei ole. Asuntoa en edes laske varallisuudeksi. Asunnon voi juoda, muttei sitä voi syödä. Asunto on kuluerä. Vain likvidit varat tuovat elämään vapautta.  

Likvidit varat yhteensä: 67 625€ (nousua viime kuusta: +725€)

 

Ajatuksia menneestä kuukaudesta:

Kuukausi sujui menojen puolesta hieman keskivertoa paremmin ja säästöprosentti oli tavallista parempi (46,9%). Töissä kiire on jatkunut, mutta jossain määrin siihen on jo tottunutkin. Osakemarkkinoille tuli tungettua jälleen iso potti ja nyt ei tilillä olekaan kuin hätävarakassa. Tankkasin tässä kuussa erityisen paljon globaaleja small capeja eli IUSN:ää. Nyt sen osuus koko salkusta taitaa olla jo noin 26%. Jatkossa ostan IUSN:ää selvästi vähemmän, jotta sijoitusteni tavoiteallokaatio toteutuu jossain vaiheessa tulevaisuudessa. Tässä kuussa sain säästöön eli sijoituksiin lähes puolet nettopalkasta. Toisin sanoen tämän kuun tienestien avulla eläkkeen alkamispäivä aikaistui kuukaudella, vaikkei edes olettaisi koskaan saavansa reaalituottoja tämän kuun sijoituksille.

All in -päästin itseni kärsimyksestä

 

Tein tänään vielä viimeisen lisäoston. Ostin 1460e edestä globaaleja small cappejä eli IUSN. Siinä on noin 18% nousuvaraa ennen kuin ollaan vanhoissa ennätyslukemissa. Nyt ei käteistä ole enää kuin noin 2500e tilillä. Tuon verran vähintään pidän puskuria jatkossakin. Eli ”come win, lose or draw” niin nyt surffataan jatkossa ne allot, mitä tuleman pitää. Vuosikausien himmailu ja odottelu on nyt takana. Mitään hyötyä en tuosta ajoittamisen yrittämisestä saanut eli aivan turhaan pidin pitkän aikaa ison määrän käteistä sotakassana. Tämän sanottuani alkaakin varmaan vuosisadan romahdus. 

Lisäostoksilla, taas

Vilkaisin työpäivän päätteeksi pörssien liikkeitä ja huomasin, että tänäänhän on lasketeltu melko mukavasti. Globaaleihin small cappeihin sijoittavan IUSN-etf:n hinta on ollut nykyinen jo vuoden 2018 toukokuussa. Lisäksi Black Rockin sivuston mukaan nykyinen p/e on noin 15,8. Muutaman minuutin pohdinnan jälkeen tein päätöksen ostaa kyseistä ETF:ää noin 2000 eurolla. Nousuvaraa on vielä noin 18% ennen kuin ollaan takaisin vanhoissa all time high -lukemissa. Koska hinta on mielestäni melko edullinen, en kyennyt perustelemaan itselleni, miksen saman tien ostaisi tuota etf:ää. Tarkoitus on näillä näkymin holdata sijoitusta ainakin 23 vuotta, joten todennäköisesti tuolla ihan riittävän hyvät tuotot ehtii vielä saada. Toki nyt kun Korona nostaa taas päätään etenkin Euroopassa, saatetaan tulla kuitenkin vielä paljonkin eri pörsseissä alaspäin. Mutta pidemmän päälle en usko, että Koronalla on merkittäviä vaikutuksia talouteen. Ihmiskunta on vuosituhansia joutunut selviämään paljon pahempienkin tautien kanssa. Jos laskumarkkina jatkuu, vielä on hieman pelimerkkejä tilillä. Ja mikäli pelimerkit loppuvat, onpahan yksi lisäsyy nousta aamulla töihin.

Ei vuodet kulu, ne kuluttaa

 

Gary Lineker määritteli jalkapallon aikoinaan seuraavasti: ”jalkapallo on yksinkertainen peli. Siinä 22 pelaajaa taistelee 90 minuuttia pallosta. Lopulta Saksa voittaa.”

Elämä on myös peli. Mitä aiemmin sen ymmärtää, sitä parempi. Siinä ei kuitenkaan Saksa lopuksi voita. Viikatemies voittaa.  

Olen viime aikoina hieman tuttuun tapaani pohtinut elämää ja tällä kertaa erityisesti itselleni sopivaa riskitasoa. Mitäpä, jos huomenna elämän tai sijoittamisen riskit realisoituvat oikein korkojen kera? Aiemmin ajatus esimerkiksi rahan häviämisestä tuntui ahdistavalta, mutta nykyään suhtaudun siihen melko tunteettomasti. Syynä ei ole se, etteikö raha merkitsisi minulle enää yhtä paljon. Syynä on ennemminkin se, että ymmärrän, ettei peliä voi kuitenkaan voittaa. On täysin sattumaa, jos elän terveellisen, varakkaan ja onnellisen elämän. 

Sijoittamista voi toki harjoittaa monella tavalla. Itse olen valinnut oletusarvoisesti tuottavan mutta riskit melkolailla minivoivan tavan sijoittaa osakkeisiin. Muutoinkin olen ammatinvalinnasta ja elämänvalinnoista lähtien pelannut elämäni aina melko varman päälle. Varman päälle elämisessä on vain se huono puoli, että voi jopa lopulta saada haluamansa. Eli varman elämän. Tällöin minimoi riskit mutta samalla minimoi myös mahdolliset positiiviset yllätykset tai mahdollisuudet edetä elämässään poikkeuksellisen pitkälle. Riskit minimoidessaankin voi kuitenkin osua tyhjä arpa kohdalle, jolloin saattaa menettää kaiken. Esimerkiksi terveyttä tai pitkää elämää ei voi ostaa rahalla eikä sitä voi sinulle kukaan luvata.

Jim Carrey on sanonut osuvasti: ”you can fail at what you don’t want, so you might as well take a chance at what you love”. Kun ikää tulee lisää, jää yhä vahvemmin menneiden valintojensa vangiksi. Onneksi sijoittamisella voi yrittää saada valinnanvapauksia pikkuhiljaa takaisin.

Lapsilla on monesti mielikuvitusystävä. Itselläni ei sellaista lapsena ollut, mutta nykyään tuntuisi olevan. Se on ystävä, joka lopulta voittaa pelin.  

Juttelen ystäväni kanssa päivittäin, vaikka en niinkään haluaisi. Tai minä en juttele, se juttelee, kuiskii olapääni yli. Peli on käynnissä, ja sitähän se on koko elämäni ajan ollut. Luulin aiemmin tietäväni pelin pituuden. Nuorena oletin, että se kestää 90 minuuttia, kuten jalkapallossa. Viime vuosien tapahtumat ovat horjuttaneet oletuksiani.  

Kun elää pitkään epävarmuudessa, päätyy lopulta tilanteeseen, jossa ei enää välitä. En välitä enää kaikista niistä asioista, joista  välitin ja stressasin vielä muutama vuosi sitten. Niiden tilalle on tullut uhmakkuutta, aggressiota, halveksuntaa ja ylimielisyyttä. Kaikki nämä ovat melko tehokkaita psykologisia  puolustusmekanismeja. Valitettavasti sama välinpitämättömyys voi nostaa päätään ”väärissäkin” asioissa.

Kungfutze on ilmeisesti sanonut: “We have two lives, and the second begins when we realize we only have  one.” Olen aina ihmetellyt, miten ihmiset tuntuvat elävän tajuamatta, että tulevat kuolemaan, ehkäpä jopa lähitulevaisuudessa. Ihmiset tuntuvat välittävän niin triviaaleista asioista ja laittavan vähäisen aikansa merkityksettömiin asioihin. Luulevatko he, että heillä on aikaa hukattavaksi loputtomiin? Toisaalta syyllistyn itse aivan samaan, mutta välillä sentään havahdun asiaan. 

Nykyään sijoitan hyvän päivän varalle. Olen mielessäni jo niin monesti elänyt huonojen päivien varalle, että sijoittamisen riskit eivät jaksa minua enää hetkauttaa. Unelmia tai tavoitteita ei välttämättä saavuta, jos pelaa varman päälle. Myöskään motivaatio saavuttaa asioita ei välttämättä pysy yllä, jos etenee liian hitaasti ja koko ajan on varasuunnitelma takaraivossa mietittynä. Samaisesta syystä espanjalainen löytöretkeilijä ja konkistadori, Hernan Cortez, määräsi laivojensa poltettavan. Tällöin miehistön oli pakko joko valloittaa uudet alueet, tai kuolla.

Sijoittaminen vaatii kurinalaisuutta, pitkäjänteisyyttä ja yleensä ahkeraa työntekoa. Jotta myöhemmin voisi olla enemmän, pitää tänään olla vähemmän. Etusijalla sijoittamisessa on tulevaisuus nykyhetken jäädessä vähemmälle painoarvolle. Valitettavasti vain kukaan ei voi elää tulevaisuudessa. Ainut mitä on, on tämä hetki tässä. Itse kyllä elän aivan liikaa muissakin hetkissä. Menneisyydessa eläminen aiheuttaa helposti katumusta kun taas tulevaisuuden pohtiminen luo ahdistusta ja epävarmuutta.

Törmäsin netissä Alan Wattsin ajatuksiin. (https://youtu.be/pV-D2_G9w5c). Hänen mielestään oikea analogia elämälle on tanssi tai musiikki. Hänen mukaansa elämä ei ole matka. Itse olen elänyt elämäni suunnitelmallisesti ja sillä ajatuksella, että elämä on matka, jolla on määränpää.  Todellisuudessa olen kyllä koko ajan tiennyt, ettei se ole totta. Elämällä ei ole päämäärää, ja elämässä koko pointti on itse elämä ja tämä hetki. Arjen kiireessä tämä salakavalan helposti unohtuu.

Miten tämä sitten liittyy sijoittamiseen? En tiedä. Mutta tunnistan, että kunnianhimoinen sijoittaminen on ristiriidassa yllä kuvatun elämänfilosofian kanssa. Elämä olisi helppoa, jos tietäisi oman aikansa maan päällä. Harva täällä kuitenkaan nuorenee vuosien saatossa. Jos jotain meinaa saada aikaan, on se tehtävä nyt, sillä se on ainut mitä on.

Mielen vanki

 

Kesä meni, syksy alkoi ja jo nyt on olo, että työt ja kaikenlaiset vastuut kaatuvat päälle. Erinäisten sattumusten ja ahneuden takia lupauduin ottamaan itselleni ylimääräisiä töitä. Nyt välillä mietin, miten niistä kaikista selviän ilman, että terveys sakkaa. Muutoinkin elämäntilanne on aivan tarpeeksi hektinen. Olen vapaa-ajalla usein helposti ärähtävä, ahdistunut, mieli on levoton enkä kykene rauhoittua. Elämä ei useinkaan vaan tunnu kivalta, vaan lähinnä ahdistavalta. Viikonloput eivät tuo tarvittavaa virkistystä, sillä tekemättömät/tulevat hommat pysyvät koko ajan takaraivossa.

Ensi kesäloman jälkeen ajattelin sopia työnantajan kanssa vähän kevyemmästä työtaakasta. Työntunteja ei olisi dramaattisesti vähemmän, mutta virkeän/tehokkaan vapaa-ajan määrä nousisi suhteessa paljon enemmän. Nyt tuollaista virkeää vapaa-aikaa ei käytännössä ole juuri lainkaan kun viikonloppuisinkin on kiire ja melko stressaantunut olo. Lisäksi tiedän, että kun talven pimeys koittaa, mielialassa tapahtuu  vähintäänkin korjausliike taikka kunnon laskumarkkina. 

Palkkapussissahan tuollainen kevyt downshiftaus tietenkin näkyy, muttei kuitenkaan kovinkaan selvästi, kiitos jälleen kerran Suomen kireän marginaaliveroasteen. Osittain sen takia itsekin meinaan keventää töissä. Turha uhrata elämäänsä työlle, kun ei siitä jää itselle kuitenkaan mainittavaa hyötyä. Lisäksi pieni kevennys työtaakkaan näkyy varmasti positiivisesti sekä töissä että kotona. Olen varmasti positiivisemmalla tuulella, kun koko ajan ei tarvitse mennä jaksamisen rajoilla. 

Mikäli pörssikurssit pysyttelevät nykyisellä tasolla, pitäisi vuoden päästä salkun olla jo reilusti yli 70 000e. Tuo on mielestäni jo ihan mukava alku. Tavoitteena on vuodenkin päästä saada merkittävä osa palkasta sijoituksiin, joten mistään suuresta muutoksesta ei ole kyse. Suuremmat muutokset saavat jäädä hamaan tulevaisuuteen. Köyhän on parasta pysyä lestissään kun ei ole f*ck yo* -rahoja kerran kasassa. Jos tuo termi ei ole tuttu, tässä hauska ”määritelmä”: https://m.youtube.com/watch?v=eikbQPldhPY

Kesän jälkeen myös blogin kirjoittaminen on ollut vaivalloista ja jälki on ollut sen mukaista. Yritän tänne jotain rustailla tulevan vuoden aikana sen mukaan, paljonko paukkuja on.