Libertad o nada!

 

AVWS hoy, imperio mañana!

Olen tehnyt päätöksen. Viimeistään 60-vuotiaana heittäydyn joko kokonaan vapaaherraksi tai sitten vähennän selvästi työtunteja. Vietän vuosittain merkittäviä aikoja Espanjassa. Siellä nautin auringosta, huolettomasta elämänasenteesta ja Euroopan parhaista ulkokuntosaleista. Ruokin sieluani filosofialla, viinillä ja proteiinisynteesillä. 

Tuntuu mahtavalta tietää jo nyt, milloin elämä muuttuu radikaalisti ja lopullisesti. Saan tuolloin joko täyden tai osittaisen vapauden. Kaikki riippuu ACWI:n sekä AVWS:n tulevista tuotoista. Arpa on heitetty.

Aloitin eilen espanjan kieliopinnot. Aion opiskella vähintään vartin päivässä, jolloin saavutan hyvän kielitaidon ennen vankilan porttien avautumista. Kieli on avain kulttuuriin ja uuteen elämänfilosofiaan.

Vivo hoy, sueño con mañana. Aloitan uuden elämäni jo tänään. En enää identifioidu työni vaan vapauden kautta. Muut ovat työn orjia, minä olen vapaaherra. Työt hoidan hymyssä suin, koska tulevaisuus rakentuu päivä päivältä silmieni edessä. Se nousee kohti taivasta uljaana kuin Sagrada Familia, mutta paljon ripeämmin ja vähemmällä vaivalla. Elämäni on jo nyt täynnä Gaudin muotoja ja värejä. Oikealla kädellä hoidan salkkuani, vasemmalla teen työni.

¡Nos vemos en la playa, amigo!

AVWS:n siivillä vapauteen

 

”The worst thing I can be is the same as everybody else. I hate that.”

-Arnold

Salkkuni on jonkin verran yli 300 000€. Se on hyvä alku, mutta valitettavasti sillä ei Suomessa saa vapautta. Olen kuitenkin tuon avulla varmistanut lapselleni vapaamman elämän, mistä koen kiitollisuutta. Mutta entäpä nyt? Mikä motivoisi säästämään melko vaatimattomasta palkasta merkittävä osa kuukausittain osakemarkkinoille? Mistä saada voimia ylittämään kuiva ja paahteinen aavikko?

Voisin sijoittaa vielä lähes 20 vuotta esimerkiksi tonnin kuukaudessa (inflaatiokorjatusti) osakemarkkinoille ACWI:a mukaillen. Annualisoitu reaalituotto asettuisi todennäköisesti varmaan välille 2-4%, joten salkku olisi tuon jälkeen inflaatiokorjatusti 700 000 - 950 000€. Olisiko tuollainen salkku kuitenkaan kaiken vaivan arvoinen? Motivoisiko tuo niin paljon, että jaksaisin vuodesta toiseen painaa töitä entiseen malliin?

Toinen vaihtoehto olisi sijoittaa small cap valueen (SCV). Se on historiassa antanut pitkällä aikavälillä erinomaisia tuottoja. Monte Carlo -simulaation mukaan SCV:n annualisoitu reaalituotto asettuu 10:n ja 90:n persentiilien osalta 3,5%:n ja 15%:n välille. En aivan tuollaisiin tuottoihin luottaisi, mutta oletetaan, että reaalituotto asettuu todennäköisesti 1,5-8%:n välille. 

Salkustani SCV:n paino on noin 65 000€. Jos sijoittaisin SCV:n lähes 20v ajan tonnin kuussa inflaatiokorjatusti ja saisin 1,5-8%:n reaalituoton, olisi SCV-salkku lopussa 330 000 - 730 000€. Samalla ajanjaksolla akvia mukaileva salkkuni olisi kasvanut ehkäpä 350 000 - 500 000€ kokoiseksi. Koko salkkuni saattaisi siis olla tuolloin  680 000 - 1 230 000€. Minulla olisi siis melko hyvä todennäköisyys rikkoa reaalisesti miljoonan rajapyykki alle 20 vuodessa. Voisin joko lopettaa työt useita vuosia etuajassa tai sitten downshiftata radikaalisti, ja siltikin jäisi iso potti jälkipolville.

Aionkin näillä näkymin jatkossa sijoittaa koko työurani ajan SCV:n, tarkemmin sanottuna AVWS-ETF:n. Sen avulla voi elämässäni vihdoin koittaa vapaus, onni ja hyvän elämä. 

Arnoldin kuusi sääntöä menestykseen ovat seuraavat:

1. Trust yourself 

2. Break the rules

3. Don’t be afraid to fail

4. Ignore the naysayers 

5. Work like hell

6. Give something back

Arnold on viisas mies. Kaikki yllä olevat ohjeet sopivat myös SCV-sijoittamiseen ja akvilaisuudesta irtautumiseen. Viimeinen kohta liittyy esimerkiksi perintöön. 

Nyt kun tylsä ydinsalkku on rakennettu, lähden kasvattamaan unelmasalkkua. Ja kyllähän ihmisellä tulee olla unelmia, jotta jaksaa. Tuntuu mahtavalta ajatella, että työuraa on enää enintään 20 vuotta jäljellä. Sen jälkeen voin halutessasi sanoa hyvästit hektiselle elämälle, dekadentille maailmalle ja vetäytyä pois sivistyksen parista omaan universumiini. Voin viettää viimeiset elinvuodet rauhassa ja vailla maallisia murheita ennen kuin koittaa loppumattomat päivät kuolleena. 

Voin halutessasi myös viettää viimeiset terveet vuoteni kaukomaiden lämmössä reissaillen, bodailla ulkokuntosaleilla valtamerien rannoilla ja päihtyä iltaisin kuun valossa elämästä, eksistentiaalifilosofiasta ja viinistä.

Nostan katseeni ylös iltataivaalle, kuulen seireenien laulun ja levitän siipeni…

Ruuhkavuodet, perintö ja ylisukupolvinen vapaus

 

Memento mori.

Olen taas viime aikoina unelmoinut ennenaikaisesta eläköitymisestä. Vapaaherran elämä on alkanut kiinnostamaan, koska elämä on ollut liian stressaavaa liian pitkään. Pieni toivonkipinä on kuitenkin herännyt, että pahimmat ruuhkavuodet ja vastoinkäymiset alkaisivat jo pikkuhiljaa olla takanapäin. 

Ei minun ole järkeä täysin lopettaa työntekoa, sillä tuntipalkkani on ihan OK tasolla ja se tulee toivon mukaan vuosien myötä vielä myös hieman reaalisesti nousemaan. Kerättyä henkistä pääomaa ei kannata heittää täysin menemään. Ikuinen loma tuskin myöskään soveltuisi kovinkaan hyvin kaltaiselleni ihmiselle. Downshiftaus sen sijaan voisi olla paljon parempi ratkaisu: vapaa-aika ja jaksaminen lisääntyisivät, kuormitus vähenisi ja tasainen kassavirta riittäisi elämisen kulujen kattamiseen, jolloin salkku saisi paisua rauhassa.

Haluan kuitenkin jättää lapselleni sen verran perintöä, ettei hänen tarvitse rakentaa elämäänsä täysin nollasta. Vesa Puttosen mielestä perintöä ei juurikaan kannata jättää, koska se muka turmelee perinnönsaajan kunnianhimon. Olen kyllä eri mieltä. Miksi edes pitäisi olla erityisen kunnianhimoinen? Miksi koko elämä tulisi pyhittää varallisuuden keräämiseen? Jokaisen sukupolven ei tarvitse aloittaa peliä lähtöruudusta.

Itse haluan jättää nykyrahassa perintöveron jälkeen vähintään 400K perintöä. Vaimo toivon mukaan kykenee antamaan ainakin 100K. Puolen millin (ennakko)perintö kolmekymppisenä antanee hyvät lähtökohdat elää hyvä elämä. Eikä perintöä tarvitse mihinkään kuluttaa, vaan se voi toimia pahan päivän varana ja sen voi aikanaan siirtää seuraavalle sukupolvelle. Mikäpä sen hienompaa ja fiksumpaa kuin ylisukupolvisen varallisuuden kerryttäminen ja omistajuuden kulttuurin luominen. Varallisuus on vain lainassa ja se tulee siirtää hyvässä kunnossa aikanaan seuraavalle sukupolvelle.