Mutsin fyrkat ja Faijan finanssit - Dynastian perustukset valettu?

 

Olen jo pidempään ajatellut, että haluan muuttaa oman perheeni osalta sukuni henkisen perinnön raha-asioissa. Koko urakkaa ei minun kuitenkaan tarvitse tehdä itse, sillä vetoapua saan onneksi myös vaimoltani. Kävin perheemme finanssit läpi ja tässä saldo.

Osakesijoitukset ja käteinen: 240k€

Eli jos lasken kaikki rahastosijoitukset ja käteisen yhteen, on likvidiä omaisuutta lähes neljännesmiljoona. Velkaa on hieman, mutta nykymaailman standardeihin ja rahastosijoituksiimme suhteutettuna sitä on melko mitätön määrä. Oletan, että saamme lähiaikoina kaiken tileillämme olevan käteisen sijoitettu markkinoille.  Tuolloin meillä olisi rahastosijoituksia noin 240 000€. Katsotaan, kuinka isoksi perheemme salkku kasvaa reaalisesti eli inflaatiokorjatusti erilaisilla annualisoiduilla reaalituotoilla 30v ja 40v aikahorisonteilla:

Reaalituotto         30v         40 v

1,0%                        323k€       357k€

1,5%                         375k€       435k€

2,0%                        434k€       529k€

2,5%                        503k€       644k€

3,0%                        582k€       782k€

3,5%                        763k€       950k€

4,0%                        778k€      1,15 M€

4,5%                        898k€      1,39M€

5,0%                       1,03M€     1,68M€

5,5%                       1,19M€      2,04M€

6,0%                       1,37M€      2,46M€

Hyvällä tuurilla sijoitukset kasvavat aikanaan miljoonaan euroon, vaikka emme enää tekisi lainkaan uusia sijoituksia. Dynastiaa tällä rahamäärällä on vaikea rakentaa, mutta ehkäpä sillä kuitenkin aika paljon vapautta saa hankittua. Ja jo nyt tuntuu hyvältä tietää, että lapsi tulee aikanaan hyvin todennäköisesti perimään mukavan summan rahaa. Toivottavasti hän oppii viisaaksi rahankäyttäjäksi. Ainakin yritän parhaani.

Varallisuuden suhteen olen vaimoni kanssa aika tasavertaisessa asemassa. Näen sen erittäin hyvänä asiana.  Meillä on omat salkut, pankkitilit ja omat rahamme. Kumpikin maksaa perheen yhteisiä menoja aikalailla yhtä paljon ja loput tulot voimme kumpikin käyttää juuri niin kuin haluamme. Tykkään tästä järjestelystä, sillä tällä tavoin osaan aika tarkasti arvioida tulevat menoni. Saan siitä siis hallinan tunnetta, vaikka se täyttä illuusiota onkin sattumien hallitsemassa maailmassa. Lisäksi, jos vaimoni välillä törsää palkkaansa ”turhuuksiin”, en juurikaan koe, että se olisi minulta pois. Jos rahamme olisivat yhteisiä, varmasti tulisi riitaa rahankäytöstä. Olen meistä selvästi kitsaampi ja kaikenlainen rahan kaltoinkohtelu tuntuu hyvin pahalta. 

Siitäkin olen hyvin iloinen, ettei vaimollani ole palavaa halua alkaa myydä rahastosijoituksiaan. Hän on mielestäni lähes täydellinen passiivinen indeksisijoittaja, paljon parempi kuin minä. Hän ei juuri koskaan kurkista salkkuunsa eikä häntä juuri lainkaan kiinnosta sijoitusasiat. Hän on toisaalta kuitenkin niin fiksu, että on sisäistänyt korkoa korolle -ilmiön ja jaksaa holdata kärsivällisesti sijoituksiaan. 

Koronaromahduksessakin vaimo toimi esimerkillisesti, eli ei tehnyt mitään. Toisaalta se ei ollut erityisen vaikeaa, sillä hän ei muistaakseni ollut edes tietoinen mistään isosta romahduksesta. Muistaakseni kyllä vinkkasin romahduksen pohjan tuntumassa, että olisi otollinen aika sijoittaa. Taisi hän jonkinlaisen ylimääräisen touhutonnin markkinoille silloin heittääkin.

Aikoinaan jouduin kyllä pitämään parikin messua ja saarnaa, jotta vaimo uskaltautui laittamaan rahojaan markkinoille. Tuon jälkeen ei ole enää tarvinnut erityisemmin saarnata. Aamen ja halleluja!

EXODUS

Olympos-vuoren huipulla Zeus ja Fortuna hauskuuttivat jälleen toisiaan heittelemällä noppaa ja leikkimällä erään viattoman indeksisijoittajan kohtalolla. 

Istuin tässä eräänä iltana klo 23 kiikkustuolissani kun koin epätavallisen voimakasta levottomuutta. Olin jo viikon ajan tuntenut rauhattomuutta Nordnetin sijoitusluoton hopeatason saavuttamisen suhteen. Projekti tuntui etenevän toivottoman hitaasti. Tällä kertaa levottomuus oli kuitenkin sietämätöntä enkä osannut paikantaa, mistä se tarkalleen ottaen johtui. Pimensin olohuoneesta valot, katselin ulos ikkunasta ja turvauduin jälleen piippuuni. Tällä kertaa pimeys ja piipputupakka tuntuivat kuitenkin vain pahentavan ahdistustani. Kylmä hiki puski ulos otsastani, sydän oli leikata kiinni ja raajani tuntuivat jääkylmilta ja lyijyn raskailta. Nousin keinutuolistani ja hoippuen suunnistin vessaan pesemään hikeä pois kasvoiltani.

Vessassa tuijotin itseäni peilistä epäluuloisesti naama kalpeana. Tuijotin ja tuijotin. Tiesin, että peilistä tuijottava kalpea mies olin minä, mutta minua jäyti kylmäävä tunne siitä, etten tuntenut edessäni toljottavaa hahmoa. Tätä on vaikea selittää, mutta aloin epäillä, olenko edes olemassa. Sisäisesti tunsin, että vaikka ruumiini oli tässä maailmassa, Minä en ollut. Aloin voida niin huonosti, että tuli kiire päästä sohvalle makaamaan. Voimat olivat täysin ehtyneet lihaksistani ja koitin vain maata mahdollisimman paikallani ja mahdollisimman rennossa asennossa. Voimattomia ja raskaita käsiäni oli vaikea saada asentoon, jossa ne olisivat olleet tarpeeksi rentoina. Olin varma, että kohta lähtee taju, ja että sen jälkeen en enää koskaan heräisi. Keskityin vain pysymään tajuissani.

Koitin hengittää mahdollisimman rauhallisesti, vaikka se tuntuikin mahdottomalta. Pakenin mielikuvitukseeni; globaalin talouden rattaisiin, eräänlaiseen moderniin Sampoon. Se jauhoi yltäkylläisyyttä maailmaan ja takoi kolikoita salkkuuni yksi toisensa perään. Yhä kiihtyvään tahtiin. Sampo oli valtavan monimutkainen ja sanoinkuvaamattoman iso raudasta ja muista äitimaan malmeista rakennettu koneisto. Sen yhteen seinämään oli kaiverrettu Seligson. Tajusin olevani Seligsonin tuottolaskurin sisällä. Näin, miten se takoi tuottoja salkkuuni eksponentiaalisella kasvutahdilla. Tuo näky sai minut rentoutumaan, veri alkoi jälleen hiljalleen kiertää raajoissani ja tunsin sykkeeni rauhoittuvan.

Psyykeeni palasi pikkuhiljaa tähän maailmaan sekä kehoni sisään. Olin sekä henkisesti että fyysisesti täysin poikki. Tuijotin vain pimeyttä selälläni maaten. Oloni oli tyhjä enkä voinut käsittää, miksi olemassaolon pitää olla itselleni vuodesta toiseen niin rankkaa.

Totesin, että parasta vain mennä nukkumaan, jotta huomenna mahdollisesti koittaisi parempi päivä. Hampaat pestyäni tein vielä viimeiseksi sen, minkä aina teen; kävin varmistamassa, että salkussani on kaikki rahat tallella. Salkkuuni kirjautumisessa oli kuitenkin hankaluuksia. Ohjelmisto väitti, että salasana on väärä. Yritin väsyneenä kirjoittaa salasanan kolmesti, mutta jokaisella kerralla tuli teksti, että salasana on väärin. Veri tuntui yhtäkkiä pakenevan kovalla paineella päästäni ja sydämeni tuntui pysähtyvän. Olin varma, että salkkuni oli hakkeroitu. Paniikki varmaan herätti minut siinä määrin, että sain neljännellä kerralla kirjoitettua salasanani oikein tärisevistä käsistä huolimatta. Huokaisin helpotuksesta kun näin, että sijoitukseni olivat yhä tallella.

Menin nukkumaan. En kuitenkaan ehtinyt edes sänkyyni asti kun ajatus syöksyi kuin salama kirkkaalta taivaalta syvälle tajuntaani: mitä jos jonain päivänä joku sähköisesti tiirikoi salkkuni ja tekee minut köyhäksi? Sen jälkeen kiikkustuoli vaihtuisi köysikiikkuun. Tuon ajatuksen jälkeen tiesin heti, että tänä yönä en nukkuisi, vaikka kuinka yrittäisin.

Istuin koko yön olohuoneeni pimeydessä piippuani kiikkustuolissa poltellen ja tutustuin eri välittäjien tarjontaan sekä hinnastoihin. Mahtoi se olla näky. Keskellä syvää pimeyttä ja hiljaisuutta näkyivät vain savun ympäröimät kalpeat kasvoni, jotka tabletin ruutu valollaan valaisi. 

Aamun sarastaessa olin päätynyt Ratkaisuun. Tämän jälkeen hoipertelin uupuneena sänkyyni ja sain vihdoin nukuttua. Heräsin myöhään iltapäivällä ja hetken olin täysin tietämätön yön tapahtumista. Ei mennyt kuitenkaan kauan, että aivoni etuotsalohko oli heräämisen johdosta tarpeeksi aktiivinen, jotta taas muistin kaiken. Olisin halunnut jäädä sängyn pohjalle makaamaan, mutta levottomuus pakotti minut ylös. Oli aika tarttua tuumasta toimeen.

Päätin hajauttaa sijoituksiani useammalle palveluntarjoajalle. Nyt sijoituksiani on kolmessa eri paikassa. Saa nähdä, montako pankkia aion sijoitusurallani vielä kerätä. Tämä tietysti riippuu täysin siitä, päättävätkö Jumalat taas heittää noppaa. Jatkossa en enää sijoita uutta rahaa Nordnetin kautta. Täten en myöskään enää havittele sijoitusluoton hopeatasoa. En myöskään halua, että sijoitukseni olisivat salasanan ja käyttäjätunnuksen varassa. 

Jatkossa sijoitan seuraaviin ETF:iin:

IUSQ

VWCE

EUNL

IS3N (tähän minun varmaan kannattaa sijoittaa jatkossakin Nordnetin kuukausisäästön kautta silloin tällöin pieniä summia).

Tuijotan tätä kirjoittaessani itseäni jälleen peilistä. Kalloni sisällä kuhisee kuin muurahaispesässä. Neuronit ampuvat viestejään ympäri aivojani minun kykenemättä lainkaan hallitsemaan, minne kukin hermoimpulssi päätyy. Miljoonia ja taas miljoonia laukauksia, sähkövirtaa, värähtelyjä, tai mitä ne sitten ovatkaan. Niistä vain pienenpieni osa saavuttaa tietoisuuteni. Mitä muhii tietoisuuteni valokeilan ulkopuolella? Onko siellä kehittymässä taas jokin yllätys, joka kasvaa syövän lailla ja vasta aivan loppumetreillä astuu tietoisuuteni valokeilan alle? Pahoin pelkään, että jotain on taas jossain kytemässä, labyrintin loputtomissa sokkeloissa.

Kävelen ulos asunnostani. Nostan katseeni hitaasti ylös vuoren huipulle, siristän silmiäni, nostan piipun huulilleni ja yritän kuunnella, kuiskaako syksyinen tuuli etiäisiä korvaani. On aivan hiljaista. Liian, liiankin hiljaista…

Herra Markkina - Syytön kunnes toisin todistetaan!

Herra Markkina on istunut blogini olemassaolon aikana useita kertoja syytettyjen penkillä. Nyt seuraa sen sijaan kiivas puolustuspuheenvuoro!

Olen aiemmin kirjoittanut, että ACWI IMI:n eli globaalin osakemarkkinan Reaalinen tuotto-odotus on hyvin pitkällä aikavälillä:

globaali osinkotuotto + globaalin BKT:n reaalikasvu - kulut

Lähde:

https://www.seligson.fi/sco/suomi/phoebus/blogi/68/

En ole kuitenkaan huomioinut omien osakkeiden takaisinostoja. Ilmeisesti ne tulisi käsitellä yhdenlaisina osinkoina tuossa kaavassa.

Ainakin Yhdysvalloissa osakkeiden takaisinostot ovat nykyään merkittävässä asemassa:

Lähde: https://www.yardeni.com/pub/buybackdiv.pdf

Takaisinostot ovat syklisiä, mutta oletetaan, että Yhdysvalloissa osingot + takaisinostot ovat hyvin pitkällä aikavälillä keskimäärin edes 3% vuodessa.

MSCI ACWI IMI:n viimeisin osinkoprosentti on ollut 2,26%:

https://www.msci.com/documents/10199/4211cc4b-453d-4b0a-a6a7-51d36472a703

Vastaava osinkoprosentti MSCI ACWI ex-USA:lle (maailma poislukien USA) on viimeksi ollut 3,31%:

https://www.msci.com/documents/10199/86494e1f-914e-4aa5-82a9-2e29ed5adbbf

Minulla ei ole tietoa, paljonko USA:n ulkopuoliset yhtiöt harrastavat osakkeiden takaisinostoja, mutta oletan, että se on vähemmän suosittua kuin Yhdysvalloissa.

Globaalisti reaalinen BKT on historiassa kasvanut ilmeisesti yli 3% vuodessa. Globaalin BKT:n historiallisia tuottoja:

https://data.worldbank.org/indicator/NY.GDP.MKTP.KD.ZG?end=2021&start=1961&view=chart

Ennuste lähitulevaisuudesta:

https://www.statista.com/statistics/273951/growth-of-the-global-gross-domestic-product-gdp/

Moni ennustaa, että tulevina vuosikymmeninä BKT:n kasvutahti hidastuu esimerkiksi alhaisen syntyvyyden takia. Kuinka paljon? Vaikea sanoa. Yllä olevien lukujen avulla voidaan kuitenkin tehdä suuntaa-antavia ennustuksia pitkän aikavälin ACWI IMI:n tuotto-odotuksista:

3% (osingot + takaisinostot globaalisti)  + 3% globaalin BKT:n reaalikasvu - 0,6% kulut = 5,4% reaalituotto

Selvästi pessimistisemmillä oletuksilla saadaan esimerkiksi:

2,3% (osingot + takaisinostot globaalisti) + globaalin BKT:n reaalikasvu 2,3% - 0,6% kulut = 4,0% reaalituotto

Hyvin optimistinen skenaario voisi olla:

3,4% (osingot + takaisinostot) + 3,4% BKT:n reaalikasvu - 0,6% kulut = 6,2% reaalituotto. Miten BKT voisi kasvaa tulevaisuudessakin noin nopeasti? Enpä tiedä. Ainakin se vaatisi merkittäviä tieteen ja teknologian edistysaskeleita. Isoja sotiakaan ei saisi syttyä.

Globaali CAPE on tällä hetkellä arviolta 24-25. Jos siinä tapahtuu laskua, heikentää se aavistuksen tuottoja. Hyvin pitkällä aikavälillä sillä ei kuitenkaan ole juurikaan merkitystä. Ja jos CAPE laskee, saa kuukausisäästäjä sijoitettua uutta rahaa markkinoille entistä paremmalla tuotto-odotuksella. Ja CAPE:n laskiessa todennäköisesti osinkoprosentti nousee.

Aiemmin käyttämäni reaalinen tuotto-odotus on ollut 3,0%. Tuo saattaa olla selvästi liian pessimistinen arvio. Ehkäpä sijoittaminen kannattaa jatkossakin! 

Voisinko sittenkin saavuttaa vapauden ja onnen? Aika näyttää, kuinka Faijan finanssien käy…

P.S. Voit lukea myös:

https://faijanfinanssit.blogspot.com/2022/02/tarkeimmat-asiat-sijoittamisessani.html