perjantai 17. syyskuuta 2021

Uudenlainen ote työhön

”It is not a daily increase, but a daily decrease. Hack away the unessential.”

-B.L.

Parempi viikko, valoisampi mieli. Edellisessä kirjoituksessani päätin, että ensi vuonna tekisin töitä vain 20 opetustuntia viikossa. Tällä viikolla stressiä on tuntunut olevan edellistä viikkoa vähemmän, vaikka tuntimääräisesti tein vähintään yhtä pitkän työviikon. Tänään mietin, mistä tuo voisi johtua. Jos työn määrä ei ole eniten jaksamista määrittävä tekijä, niin voisin ehkä ensi vuonna haluta tehdä hieman enemmän töitä, kuin vain tuon 20h viikossa. Ajattelinkin tämän lukuvuoden käyttää siihen, että opettelen tekemään työtäni hieman uudella tavalla ja asenteella.

Opettajan työn vahvuus on melko suuri autonomia. Lisäksi olen luonteeltani sellainen, että tarvitsen vahvan hallinnan tunteen. Muutoin stressaannun, ärsyynnyn ja menen ylikierroksille. Luonteelleni on tyypillistä nähdä kaikki mahdolliset uhat jo kilometrien päästä. Olen myös liian hyväntahtoinen ja helposti suostuteltava. Olen aina halunnut töissä miellyttää liikaa muita enkä ole tarpeeksi ajatellut omaa jaksamistani tai omia näkemyksiäni. Yritänkin nyt tehdä näihin asioihin jonkin verran muutoksia.

Viime vuonna olin jonkinlaisessa burn outissa ja itseluottamukseni oli jälkikäteen ajateltuna todennäköisesti melkoisen huono. Nyt, kun vihdoin olen hieman paremmissa ruumiin ja mielen voimissa, on itseluottamukseni parantunut. Tämä on varmaan vahvistanut ammatti-identiteettiäni. Enää ei tarvitse tuuliviirinä lähteä jokaiseen vouhotukseen mukaan. Ei ainakaan samalla omistautumisella. Muutoinkin minulle on taas hieman selvempää, millainen opettaja haluan olla. En ehkä ole useimmilla parametreillä mitattuna kuten muut opettajat, mutta se on ihan OK.

Tarkoituksena olisikin olla tarkoituksenmukaisempi siinä, mitä kaikkea työssäni teen ja kuinka paljon. Uskon vahvasti, että oppilaillekin on parempi, jos tehdään vähemmän mutta laadukkaammin ja ajan kanssa. Keskitytään siis ennemmin olennaiseen. Lisäksi omat hermoni eivät kestä enää juurikaan keskeytyksiä/melua, joten tulen pitämään erityisen hyvän huolen siitä, että työrauha säilyy jokaisella oppitunnilla hyvänä. Mikäli työrauha on huono, sitten ei opiskella sillä tunnilla välttämättä lainkaan, vaan tehdään työrauhaongelmalle heti jotain. Harva ei-opettaja taitaa ymmärtää, kuinka väsyttävää on olla edes pari tuntia meluisassa ympäristössä. Itse ainakin olen aivan kuitti jo parin tunnin jälkeen. 

En kuitenkaan jatkossakaan aio tehdä ylitöitä, vaan maksimissaan 22 opetustuntia viikossa. Mikäli tänä lukuvuotena saan yllä mainituin keinoin jaksamistani parannettua, saatan ensi vuonna tehdä juurikin 22 opetustuntia viikossa, eli noin 90%:n työaikaa. Tuo vauhdittaisi edes hieman FU-rahapotin kerryttämistä. Lisäksi saan ikälisän ensi syksynä, joten nettopalkan ei pitäisi ihan hirveästi laskea.

Yksi jaksamistani tällä hetkellä suunnattomasti parantava asia on erinomainen työpari. Meillä molemmilla  on samanlainen hieman musta huumorintaju. Työparini takia viihdyn työpaikallani aivan älyttömän paljon paremmin nykyään. Harvalla on tässä suhteessa asiat näin hyvin kuin itselläni. 

Aikaa ja energiaa vievän harrastukseni suhteen olen osannut toimia tänä syksynä viime syksyä älykkäämmin. Olen osannut sovittaa sen paremmin muuhun elämään ja olen oppinut suhtautumaan siihen vähemmän neuroottisesti/totisesti. Aika näyttää onnistunko tavoitteessani tehdä myös työasioita fiksummin. Tässä olisi kuitenkin kolme vuosikymmentä viralliseen eläkeikään aikaa (jos fireä ei huomioida), joten nykytyylillä en voi loputtomiin jatkaa. 

lauantai 11. syyskuuta 2021

Downshiftaus tarkentuu


”All work and no play makes Jack a dull boy.”

Nyt on taas töitä tehty kesäloman jälkeen vähän yli kuukauden ajan. Pelkkä 100%:n työaika on yhä liikaa. Kroppa menee töissä hirveille ylikierroksille ja olo on työpäivän jälkeen sumuinen, väsynyt ja ärtynyt. Välillä on suoraan sanottuna olo, että haluaisin laittaa paikkoja paskaksi tai tehdä jotain yllättävää kuten irtisanoutua. Toki lukuvuoden alkupuolisko on aina rankin, joten ehkä tämä viimeistään tammikuussa helpottaa. 

Olen kuitenkin tänään pyöritellyt ajatusta, että ensi kesän jälkeen tekisin ainakin vuoden ajan 20 opetustuntia viikossa nykyisen 24 tunnin sijaan. Sen luulisi jo tuovan tasapainon työn ja vapaa-ajan välille. Tuolla 20h määrälläkin kykenen sijoittamaan yli 20% nettopalkastani, mikäli mitään kovin poikkeavaa ei elämisen kuluissani tapahdu. Uusi strategiani on näillä näkymin seuraava:

Teen vuosittain vain sen verran töitä, että kykenen sijoittamaan noin 20% nettotuloistani.

Menen siis vuosi kerrallaan ja aina keväisin katson, paljonko seuraavana vuonna on töitä tehtävä, että tuo noin 20%:n säästöaste toteutuu. Haluan entisen elämäni, jossa elämä ei tunnu pelkältä ikuiselta suorittamiselta, takaisin. Vuosi sitten olin vielä selvästi syvemmissä vesissä, mutta ei tämä nytkään ole mennyt kuten Strömsössä.

sunnuntai 5. syyskuuta 2021

Katso ympärillesi


Youth is wasted on the young.”

-George Bernard Shaw

Vaikuttavatko ystäväsi, työkaverisi, sukulaisesi tai suomalaiset yleisesti sinusta hyvinvoivilta, elinvoimaisilta, terveiltä, nuorekkailta ja sopivan kiireettömiltä? Vai enemmänkin ennenaikaisesti riutuneilta kehäraakeilta, joista elämä on imenyt toivon paremmasta? Omasta mielestäni jälkimmäinen kuvastaa paremmin keskimääräistä suomalaista. Katso esimerkiksi 10-20 vuotta itseäsi vanhempia kollegoja. Heissä näet itsesi 10-20 vuoden päästä. Omaan silmääni tulevaisuuden näkymä on pelottava. 

Kun katson esimerkiksi työkavereitani, tuttujani ja sukulaisiani näen, mihin olen itsekin päätymässä, jos elän samanlaista elämää kuin he. Suuri osa on ylipainoisia, raihnaisia ja väsyneitä. He ovat luovuttaneet ja alistuneet kohtaloonsa. Jos toivoa paremmasta elämästä ei ole, on loogista hakea hetkellistä lohdutusta roskaruuasta, alkoholista ja sohvasta, vaikka se rapauttaisi kropan ja mielen lopullisesti. Tietyn pisteen jälkeen, kun itseään on rääkännyt ja laiminlyönyt tarpeeksi pitkään ja väkivaltaisesti, paluuta ei enää ole. 

Itsekin olen hakeutunut samaan limboon mihin laumanikin. Ihminen valitsee lähes aina ennemmin tutun ja turvallisen kuin epävarman ja riskaabelin. Silloinkin kun tuttu ja turvallinen tuottaa parhaimmillaankin hitaan riutumisen, surkastumisen ja kitumisen. Ihminen valitsee lähes aina jatkuvan pienen kitumisen, kuin epävarmuuden ja laumasta erkanemisen. Lauman osana yksilö on ravintoketjun huipulla. Sen sijaan yksinäinen ihminen on lajimme historiassa aina ollut hyvin nopeasti kuollut ihminen. Evoluutio on siis vahvasti suosinut geenejä, jotka tekevät ihmisestä lauman etuun ja konsensukseen alistuvan. 

Todellista vaurautta ei mielestäni ole rahallinen vauraus, vaan aika-, energia- ja paikkavauraus. Aika ja energia ovat rajallisia resursseja kun taas rahaa voi tarvittaessa aina hankkia lisää. Mikäli et voi päättää, missä olet ja mitä teet milloinkin, olet systeemin köyhä orja. Tietysti kukaan ei ole tässä mielessä täysin vapaa ja systeemistä riippumaton, vaan kyse on vaurauden asteista. Mielestäni ihmiset liian usein unohtavat lähes täysin vaurauden muut muodot jahdatessaan rahallista vaurautta, joka on kapitalistisessa systeemissä ainut vaurauden muoto. Tämä rahallisen vaurauden hegemonia on johtanut siihen, että Ferrarin ratissa näet useimmiten isomahaisen metabolisen oireyhtymän kunniajäsenen. Itse otan ennemmin urheilullisen kropan kuin sporttisen arvoauton.

Suomessa ja länsimaissa on jo pitkään riehunut ”aikaköyhyys epidemia”. Siihen ei ole keksitty kovinkaan toimivaa rokotetta. Sijoittaminen on yksi toimiva vaihtoehto, mutta siinä vasteaika on lähes toivottoman pitkä; korkoa korolle alkaa purra vasta kun salkussa on iso summa rahaa. Useimmat ihmiset ovat tuossa vaiheessa jo toinen jalka haudassa. Sijoittamisen lisäksi vastausta pitääkin etsiä myös jostain muualta. Kuinka vapauttaa aikaa ja energiaa itselle jo nyt sen sijaan, että pitää ensin olla systeemin orjana vuosikymmeniä? 

Omalla kohdallani vastaus löytynee työn määrällisestä vähentämisestä ja minimalistisuuteen pyrkivästä kuluttamisesta. Valitettavasti sijoittaminen kärsii downshiftaamisesta, joten kyse on tasapainon ja sopivan kompromissin löytämisestä. Rahan tehokkaan käytön ja allokoinnin lisäksi tulee minun ajatella myös aikani ja energiani viisasta allokointia. Käytin tässä tarkoituksella sanaa ”viisas” sillä tehokkuusajattelu ajankäytön kohdalla ajaa usein stressin ja kiireen kierteeseen.

Elämä on lyhyt, joten kannattaa tarkoin miettiä, mihin päivänsä kuluttaa. Gretchen Rubinin sanoin: ”the days are long, but the years are short”. Mieti tulevaa kuolinpäivääsi. Miten sinun kannattaisi nyt ja jatkossa elää, jotta et elä viimeisiä elämäsi päiviä katuen tekemiäsi valintoja ja sitä, miten elämäsi lopulta elit. Rahaa saat aina lisää, mutta menettämääsi aikaa et enää koskaan takaisin.

Lopussa olemme kaikki aika- ja energiaköyhiä. Jos elät elämäsi viisaasti, saatat tuolloin kuitenkin olla muistorikas.

”Most men lead lives of quiet desperation and go to the grave with the song still in them.”

-Henry David Thoreau

tiistai 31. elokuuta 2021

Kuukausikatsaus: elokuu 2021



Elokuun nettotulot:
 
Palkka (netto): 2154€
     
Menot:
  Elintarvikkeet: 784€
  Bensa: 50€
  Laskut: yhtiövastike 315,41€ 
                puhelinlasku 21,90€
              
  Muut:   syömässä 8€
               syömässä 45€
               harrastus 350€
               vitamiinit 16€
               perheen yhteiselle tilille 226€
               
                                                    
KULUT YHTEENSÄ: 1818€

TULOT - MENOT: 2154€ - 1818€ = 336€

SÄÄSTÖPROSENTTI: 336€ : 2154€ = 15,6%

Nettotuntipalkka: 336€ : 170h = 1,97€/h

ETF-sijoituksiin yhteensä: 556€ (EUNL + IS3N)

Varat:
Käteinen: 3933€
Rahasto- ja ETF-sijoitusten arvo: 98 300€ (muutos viime kuusta: +2850€)
Salkun koko 5,2 x elämisen vuosikulut.
Asuntolaina on maksettu. Muutakaan lainaa ei ole. Asuntoa en edes laske varallisuudeksi. Asunnon voi juoda, muttei sitä voi syödä. Asunto on kuluerä. Vain likvidit varat tuovat elämään vapautta.  

Likvidit varat yhteensä: 102 200€ (muutos viime kuusta: +2600€)
 
Ajatuksia menneestä kuukaudesta:
Kuluissa näkyy harrastukseen liittyvä iso kulu sekä kesäloman viettoon liittyviä menoja. Lisäksi maksoin 150€ perheen yhteisiä ensi kuussa tapahtuvia kuluja jo etukäteen. Kulut eivät siis olleet ”oikeasti” tässä kuussa aivan näin isot. Likvidit varat ylittivät ensimmäisen kerran 100 000€. Työstressiä on ollut hieman vähemmän kuin vuosi sitten tähän aikaan. Toivottavasti sama tilanne jatkuu.

lauantai 21. elokuuta 2021

Tämä omassa työssäni mättää


Kesän alussa kirjoitin, etten enää koskaan aio tehdä ylitöitä. Se lupaus on pitänyt. Kesäloma on takana ja töitä on nyt jonkin aikaa tullut tehtyä. Jo nyt tiedän sanoa, että todennäköisesti 100%:n työaika haittaa yhä liikaa jaksamistani. Perjantaisin viimeistään on takki tyhjä enkä jaksa tehdä mitään kuin puoliväkisin.

Mikä voi näin uuvuttava ala sitten muka olla? Vai olenko vain tullut ennenaikaisesti vanhaksi kolmekymppisenä? Noh, olen opettaja. En opiskeluaikoinani osannut kuvitella, kuinka raskasta opettajan työ voi olla. 

Viimeiset kolme vuotta ovat olleet poikkeuksellisen raskaita. Tähän on varmaan vaikuttanut sekin, että työpäivän jälkeen en palaudu entiseen malliin nyt kun elämme lapsiperhearkea. Vielä muutama vuosi sitten saatoin halutessani käyttää työpäivän jälkeisen ajan kokonaan rentoutumiseen ja palautumiseen.

Mitkä tekijät sitten tekevät alastani raskaan? Omalla kohdallani olen tunnistanut ainakin seuraavat tekijät:

1. Äärimmäinen sosiaalisuus. Koko ajan joutuu olla huomion ja tapahtumien keskipisteenä sekä sosiaalisessa vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Olen psykologisten testien mukaan hyvin introvertti luonne, joten jatkuva sosiaalinen vuorovaikutus tuntuu usein energiaa vievältä.

2. Kiire. Koko se aika, kun oppilaat ovat koulussa, on äärimmäisen tiukasti aikataulutettu. Oppituntien väliset ajatkin menevät useimmiten valmistelutyöhön, ongelmien ratkomiseen, palavereihin ja erinäisistä asioista sopimiseen.

3. Työmuistin ylikuormittuminen. Päivän aikana pitää muistaa hoitaa pitkä lista erinäisiä asioita ja jatkuvasti reagoida muuttuviin tilanteisiin.

4. Häly. Hälyä on käytävillä, ruokalassa ja usein oppitunneillakin. Tutkimusten mukaan aivot ja kroppa mukautuvat moneen muuhun aistiärsykkeeseen, muttei hälyyn. Opettajana olet siis usein stressaavassa ympäristössä.

5. Työnkuva on sillisalaatti. Opettaminen on vain pieni osa koko työnkuvaa. Välillä tuntuu, ettei opettamisesta meinaa tulla mitään, kun aika ja energia menee ihan muihin asioihin. 

6. Oppilaiden kotitaustat ovat kovin heterogeeniset. Yhä useampi oppilas puhuu äidinkielenään jotain muuta kuin suomea. Tämä hankaloittaa opiskelua ja opetusta. Kouluilla on kuitenkin hyvin rajalliset puitteet antaa lisäresursseja. Resurssipula näkyy monessa muussakin asiassa työssäni.

7. Jatkuvat keskeytykset. Huomiota ei voi pitää pitkään yhdessä asiassa, vaan lähes koko ajan pitää jossain määrin multi taskata. Aivot rasittuvat nopeasti työssä, jossa pitää usein vaihtaa huomion kohdetta tai pitää sietää keskeytyksiä. 

Tuossa on siis työni varjopuolia. Saman tyyppisiä ongelmia on varmaan monella muullakin alalla. Näistä asioista huolimatta koen työni merkitykselliseksi. Voisi aikaansa varmaan tuhlata paljon triviaalimpiinkin hommiin. Nyt voin mahdollisesti omalta osaltani tehdä maailmasta hieman paremman ja olla muille avuksi. Ongelma on lähinnä siinä, että työtä on määrällisesti liikaa, mikä saa sekä työn, että usein vapaa-ajankin tuntumaan raskaalta. Lisäksi vapaa-ajan harrastukseni on fyysisesti kuormittava, joten sekin lisää tarvittavaa levon määrää. Mielelläni en harrastuksestani luopuisi.

Kokeilen nyt tämän lukuvuoden tehdä ”vain” 100%:n työaikaa. Ennustan, että tuokin on yhä hieman liikaa, joten ensi kesän jälkeen voisin ottaa hieman vähemmän opetustunteja. Tämä toki pitää ensin neuvotella esimiehen kanssa, mutta uskon tuon olevan helposti sovittavissa. Koulussamme usea opettaja tekee hieman lyhyempää työpäivää. Osa tekee lyhennettyä päivää koettuaan ensin burn outin ja osa on valinnut sen ilman, että on ensin käynyt pohjalla.

Koen, että nimenomaan oppitunnit ovat työssäni eniten energiaa vaativa osa-alue. Muun työn voin tehdä yleensä rauhassa ilman keskeytyksiä ja häiriötekijöitä omaan tahtiini. Raskainta ei ole siis työpäivän pituus vaan sen intensiteetti.

Opettajan työ ja taloudellinen riippumattomuus on mielestäni mielenkiintoinen aihe. Uskon, että minun olisi melko helppo tehdä sekä lyhyitä päivän pituisia sijaisuuksia, että jopa koko vuoden mittaisia sijaisuusjaksoja. Lyhyitä sijaisuuksia ottamalla voisin pitää vain sovitut oppitunnit ja kaikki muu oheistyö jäisi opettajalle, jota sijaistaisin. Tällöin saisin rahallisen korvauksen lähes koko siltä ajalta, kun olisin töissä. Saan nyt bruttona lähes 33€ per oppitunti, joten melko vähäisillä sijaisuusmäärilläkin voisin saada melko hyvät tulot. Vain kymmenen oppituntia viikossa tekemällä saisin lähes 330€ viikossa bruttona. Tämä vastaisi kahta työpäivää. Olenkin vakavasti miettinyt, että joskus hamassa tulevaisuudessa voisin ryhtyä tekemään pelkästään sijaisuuksia. Virallliseen eläkeikään asti en usko jaksavani nykyisellä alallani, ellei työviikkoni pituus lyhenisi radikaalisti. Vaikea nähdä, että esimerkiksi 66-vuotiaana jaksaisin nykyistä tahtia paria kuukautta pidempään. 

Koska koen työni merkitykselliseksi, en välttämättä halua koskaan täysin lopettaa töiden tekoa. FIREn tavoittelu ja töiden paiskiminen rahankiilto silmissä ei ehkä opettajan ammatissa ole fiksuin valinta. Tuskin se ainakaan on oppilaiden etujen mukaista, että opettaja tekee niin paljon töitä, että on koko ajan ylirasittunut ja henkisesti jaksamisensa rajoilla. Tämä näkyy taatusti ulospäin ja heijastuu oppilaidenkin hyvinvointiin. Lisäksi koen, että nyt joudun tehdä liian usein työt kiireessä vasurilla hutaisten. Ennemmin tekisin paljon vähemmän töitä, mutta rauhassa ja kunnolla.

Mielenkiintoinen aihe on myös opettajien pitkät kesälomat. Olen huomannut, että kesäloman aikana aika saattaa käydä lopulta melko pitkäksi ja tuntuu, että jotakin puuttuu. Minulle ei siis välttämättä sovi kovinkaan hyvin vuosikausien vapaaherrailu. Tarvitsen sopivasti haasteita ja tavoitteita. Muutoin osa elämän merkityksestä tuntuu katoavan. Toki haasteita voi etsiä muualtakin kuin työelämästä, mutta omalla kohdallani sopiva määrä työtä voisi olla toimiva ratkaisu. Pitkän kesäloman varjopuoli on se, että tuntuu, että lukuvuoden aikana joutuu tehdä koko kalenterivuoden työt. Eli pitää tehdä sama määrä töitä kuin muidenkin alojen työntekijöiden, mutta lyhyemmässä ajassa.

FIREn tavoittelu on ainakin omalla kohdallani johtanut jossain määrin oman navan tuijotteluun, asioiden mittaamiseen liikaa rahassa ja liialliseen töiden haalimiseen. Elämästä on tullu jatkuva suoritus ja liian totista. En oikein edes ymmärrä, miksi olen ajanut itseni viime vuosina näin ahtaalle, vaikka Suomen kaltaisessa maassa siihen ei ole tarvetta. Varsinkaan, jos oma työ on hyvin turvattu ja on lisäksi mahdollisuus tehdä lyhennettyä työviikkoa. Miksi siis jahdata fireä, jotta voisi olla onnellinen, jos onnen avaimet ovat jo nyt taskussa? En toki aio lopettaa sijoittamista jatkossakaan, mutta yritän saavuttaa mahdollisimman pian tasapainon elämääni. 

Alensin etusivulla näkyvää minimitavoitettani. Aiempi tavoite oli 12 x elämisen vuosikulut. Nyt uusi tavoite on 10 x vuosikulut. Viime vuonna kulutin 18 600€, joten minimitavoite olisi tuolla kulutuksella vain 186 000€. Olen jo tavoitteeni puolivälissä, joten uskon saavuttavani tavoitteeni 20 vuoden sisällä melko helposti, jos vain terveys sallii töiden teon. Toisaalta en odota markkinoiden antavan jatkossa kovinkaan hyviä tuottoja, joten kuukausittaisten sijoitusten pitää rullata vastaisuudessakin.

Edit. Uusi suunnitelmani on, että syksystä 2022 lähtien opetan maksimissaan 22 viikkotunnin verran. Toivottavasti saan tämän esimieheni kanssa sovittua.

lauantai 7. elokuuta 2021

Näin voit laskea eri indeksien markkinapainot


Tämä on lyhyt muistutus itselleni, miten voin jatkossa laskea esimerkiksi kehittyvien markkinoiden (IS3N), kehittyneiden markkinoiden suuryhtiöiden (EUNL) ja kehittyneiden markkinoiden pienyhtiöiden (IUSN) markkinapainot itse helposti ja oletettavasti myös melko tarkasti:

MSCI ACWI IMI -indeksi sisältää koko maailman osakemarkkinan (eunl + iusn + is3n).

Koko maailma (ACWI IMI):

https://www.msci.com/documents/10199/4211cc4b-453d-4b0a-a6a7-51d36472a703

Kehittyneen markkinan isot yhtiöt (EUNL):

https://www.msci.com/documents/10199/149ed7bc-316e-4b4c-8ea4-43fcb5bd6523

Kehittyneen markkinan pienyhtiöt (IUSN):

https://www.msci.com/documents/10199/a67b0d43-0289-4bce-8499-0c102eaa8399

Kehittyvät markkinat kokonaisuudessaan (IS3N):

https://www.msci.com/documents/10199/97e25eb7-9bd0-4204-bea9-077095acf1d3

Jokaisen dokumentin loppupuoliskolla on kohta, jossa kerrotaan kyseisen indeksin market cap (Mkt Cap). Nyt voidaan hyvin yksinkertaisella jakolaskulla laskea paljonko kyseinen indeksi on koko maailman osakemarkkinoista (ACWI IMI). Alla on indeksien koot aavistuksen pyöristäen (biljoonia dollareita). Käytän indeksien nimien sijaan ETF:ien lyhenteitä, koska olen laiska:

ACWI IMI (koko maailma) = 76,49 = 100%

EUNL = 58,86 = 77%

IUSN = 8,49 = 11%

IS3N = 9,144 = 12%

Eli esimerkiksi laskemalla 58,86 : 76,49 = 0,77 = 77% saadaan EUNL:n tämän hetken markkinapaino.

Voit laskea muidenkin MSCI:n indeksien markkinapainot käyttämällä MSCI:n indeksikohtaisten dokumenttien market cap lukuja. Esimerkiksi USA:n osakemarkkinan (sisältää myös pienyhtiöt) indeksin löydät googlettamalla ”MSCI USA IMI index”. Saadaan USA:n markkinapainoksi koko globaalille indeksille (ACWI IMI):

44,83 : 76,49 = 58,6%

Tällä hetkellä omistan kehittyneiden markkinoiden pienyhtiöitä (IUSN) noin 26 000 eurolla. En usko, että joudun enää koskaan ostamaan IUSN:ää lisää, sillä vaikka tuon rahaston arvo pysyisi inflaatioon nähden paikallaan, olisi tuo ETF markkinapainossa vasta, kun koko salkun inflaatiokorjattu arvo olisi yli 236 000€ (26 000€ : 0,11 = 236  363€). Todennäköisesti IUSN kasvaa salkussani sen verran nopeasti, että se tulee aina olemaan vähintään lievässä ylipainossa salkussani.

lauantai 31. heinäkuuta 2021

Kuukausikatsaus: heinäkuu 2021


”The richest man is not he who has the most, but he who needs the least.”
-Unknown

”The first $100,000 is a bitch, but you gotta do it. I don’t care what you have to do - if it means walking everywhere and not eating anything that wasn’t purchased with a coupon, find a way to get your hands on $100,000. After that, you can ease off the gas a little bit.”
- Charlie Munger

Heinäkuun nettotulot:
 
Palkka (netto): 3855€ (sisältää lomarahan) 
     
Menot:
  Elintarvikkeet: 564€
  Bensa: 145€
  Laskut: yhtiövastike 2 x 315,41€ = 630,42€
                puhelinlasku 22,17€
                lääkäri 41,20€
              
  Muut:   vaatteet 230€
               lomamatkat 186€
               perheen tilille 110€
               kausilippu 901€
                                                    
KULUT YHTEENSÄ: 2831€

TULOT - MENOT: 3855€ - 2831€ = 1024€

SÄÄSTÖPROSENTTI: 1024€ : 3855€ = 26,5%

Nettotuntipalkka: 1024€ : 170h = 6,02€/h

ETF-sijoituksiin yhteensä: 493€ (EUNL)

Varat:
Käteinen: 4143€
Rahasto- ja ETF-sijoitusten arvo: 95 450€ (muutos viime kuusta: +600€)
Salkun koko 5,1 x elämisen vuosikulut.
Asuntolaina on maksettu. Muutakaan lainaa ei ole. Asuntoa en edes laske varallisuudeksi. Asunnon voi juoda, muttei sitä voi syödä. Asunto on kuluerä. Vain likvidit varat tuovat elämään vapautta.  

Likvidit varat yhteensä: 99 593€ (muutos viime kuusta: +1132€)
 
Ajatuksia menneestä kuukaudesta:
Nettotulot olivat lomarahojen ansiosta hyvät, mutta myös kulut olivat suuret. Likvidit varat ovat hyvin lähellä 100 000 euroa. Jotenkin on sellainen olo, että tämä pörssiralli ei välttämättä enää tänä vuonna jatku niin, että tuo maaginen 100 000€ raja menisi rikki. Tämä olisi toivottavaa pitkän ajan tuottoja ajatellen.

sunnuntai 25. heinäkuuta 2021

Tuuliviiri rauhaton - Täyskäännös


Teenkin täyskäännöksen. Ostan tulevat kuukaudet pelkkää kehittyviä markkinoita mikäli USA:n ja kehittyneiden markkinoiden välisessä arvostustasojen erossa ei tapahdu merkittävää muutosta. Tavoitteeni on nostaa kehittyvien markkinoiden osuus 20%:n salkusta eli näillä näkymin noin 20 000 euroon. Tässä väliprojektissa kestää arviolta vain 7-9kk. Miksi teen näin? Ostin jo koronaromahduksessa koko loppuelämäni tarpeisiin pienyhtiöiden osuuden täyteen (iusn). Nyt teen saman kehittyville markkinoille. Tämän jälkeen voin vaikka koko loppuelämäni ostaa vain yhtä lappua eli kehittyneitä markkinoita (esim. EUNL). Tällöin saan sijoittamisen automatisoitua todella tehokkaasti. Kun katsoo USA:n ja EM:n gäppiä arvostustasoissa, en usko että tämä kovin huono ajankohta on tälle liikkeelle. EM on riskisempi sijoitus, joten haluan ottaa tuon riskin kokonaan mahdollisimman nuorena sen sijaan, että ostan sitä ripotellen suraavat 20 vuotta. Tuolla vain siirtää riskinottoa ajallisesti. Tämän voi nähdä pahamaineisena ajoittamisena. Ehkä se sitä onkin. En suosittele kenellekään, kuten minulla ei muutoinkaan tapana ole.

Lisäksi eri ETF:ien p/e:t ovat BlackRockin mukaan nyt:

SXR8 = 33,51

EUNL = 28,57

IS3N = 18,95





Lähde: https://www.yardeni.com/pub/mscipe.pdf

EDIT. Katsottuani alla olevan videon päätin sittenkin palata 24.7. julkaisemaani sijoitussuunnitelmaan. Kohdasta 44min eteenpäin:

https://youtu.be/IbirBW2mXfg

Tuuliviiri, indeed...

 

lauantai 24. heinäkuuta 2021

Sijoitussuunnitelman päivitys

                                 ”In investing you get what you don’t pay for.”

                                                        - John Bogle

Teen pienen muutoksen sijoitussuunnitelmaan. Teen jatkossa kuukausittain sijoituksia seuraavalla allokaatiolla:

EUNL 87% ja IS3N 13%. 

Tällä tavoin en ota maakohtaista näkemystä. Pienyhtiöitä en salkkuuni enää osta, sillä ne ovat isossa ylipainossa jo nyt salkussani. Lisäksi IUSN:n kulut ovat melko isot. Lisäksi pienyhtiöiden riskipreemio saattaa koskea vain small cap valueta.

Tiettyjen yksittäisten ETF:ien alhaiset kokonaiskulut houkuttelevat. Teen niin, että rakennan salkulleni ensin rauhassa vankan perustan EUNL:n ja IS3N:n avulla. Myöhemmin saatan siirtyä sijoittamaan  yksittäisiin vielä alhaisempien kulujen ETF:iin. Esimerkiksi LYP6 ja SXR8 vaikuttavat houkuttelevilta kokonaiskuluiltaan. Vuosien saatossa saattaa tulla monia muitakin kulutehokkaita ETF:iä vastaan, joten yritän pitää itseni kartalla näissä asioissa.

Täältä voit itse tutkia eri ETF:ien tracking differenceä, joka antaa aika hyvin osviittaa rahastojen todellisista kokonaiskuluista:

https://www.trackingdifferences.com/

maanantai 5. heinäkuuta 2021

Tilastot ja käppyrät sijoitusfilosofiani takana


”The two greatest enemies of the equity fund investor are expenses and emotions”
- John C. Bogle


Suurin osa ihmisistä yrittää todennäköisesti ajoittaa markkinoita. Useimmiten hajautus on myös surkea. Lopputuloksena sijoittajat saavat keskimäärin paljon heikompaa tuottoa, kuin mitä markkinat antavat. Hyvä, jos inflaatiolle pärjäävät. Passiivinen holdaaja sen sijaan saa aina kohdeindeksin tuoton (miinus erilaiset kulut ja verot). Tärkeintä on pitää tunteet kurissa.


Jos salkussa on vain muutamaa yhtiötä, saa todennäköisesti suunnilleen markkinoiden mediaanituoton, ei keskiarvotuottoa. Kunnon hajauttaminen on ainut ilmainen lounas. Suurin osa yhtiöistä on katastrofaalisia sijoituksia ja hyvin pieni osa yhtiöistä vastaa koko indeksin reaalituotosta.

      Lähde: Novel Investor

Edes 15 vuoden aikavälillä yksittäisten maiden pörssit eivät välttämättä tuota läheskään saman verran, vaan erot voivat olla todella merkittäviä. Yllä olevan taulukon tuotot on laskettu aikaväliltä 2006-2020.

             Lähde: MSCI

Edes yksittäiseen maanosaan, kuten Eurooppaan, sijoittamalla ei välttämättä saa globaaliin indeksiin nähden keskipitkällä aikavälillä kilpailukykyistä tuottoa. 



              Lähde: Credit Suisse

Globaali indeksi (esim MSCI ACWI IMI index) tarjoaa pitkällä aikavälillä hyvää tuottoa. Siihen sijoittamalla ei koskaan saa aivan parasta tuottoa, mutta tuskin tuotot häntäpäähänkään asettuvat erinomaisen hajautuksen ansiosta. Eikä tarvitse arpoa, mikä maa tai sektori tuottaa milloinkin parhaiten.


Maailmanindeksiin sijoittamalla ei tarvitse ottaa aktiivisesti kantaa eri maiden painotuksiin. Indeksin sisältämien maiden painot elävät automaattisesti ajan saatossa. Sijoittajan ei tarvitse tehdä muuta kuin holdata sijoituksiaan.



Globaali bruttokansantuote lähti nousuun vasta kun luonnontieteet keksittiin. Siihen asti talous ei kasvanut juuri lainkaan.


Tieteen, teknologian ja markkinatalouden avulla etenkin länsimaat ovat vaurastuneet satumaisen paljon. 


Talouskasvu on ollut historiassa melko sitkeästi plussan puolella ja kasvutahti on ollut suhteellisen vakaa ja helposti ennustettava. Osakemarkkinoiden kehitys on pitkällä aikavälillä riippuvainen reaalitalouden kasvuvauhdista.


Myös jatkossa talous oletettavasti kasvaa erityisesti tieteen ja teknologian kehityksen myötä. Koronan aiheuttama romahdus ei todennäköisesti juurikaan edes näy pitkän aikavälin käppyröissä.


                                                Lähde: mrmoneymustache.com

Taloudellisen riippumattomuuden saavuttaminen on melko yksinkertaista matematiikkaa, jos ja kun osakemarkkinat tuottavat jatkossakin suunnilleen sen verran, kuin pitkällä aikavälillä historiallisestikin.



Sama taulukko vähän erilaisessa muodossa. Monessa maassa iso säästöprosentti on normi.


                   Lähde: earlyretirementnow.com

SWR:ää (safe withdrawal rate) on tutkittu tutkimalla historiallisia tuottoja. Taulukko antaa hyvän arvion siitä, kauanko erilaisten salkkujen (osakkeet/korot) tuotoilla/pääomalla voi olettaa voivansa elää. Ruoho on ollut pitkässä juoksussa vihreämpää sillä puolella aitaa, missä osakepaino on ollut korkea tai edes korkeahko. 

Blogitekstisuositus

Uudenlainen ote työhön

”It is not a daily increase, but a daily decrease. Hack away the unessential.” -B.L. Parempi viikko, valoisampi mieli. Edellisessä kirjoituk...

Suosituimmat tekstit