Täydellinen ruumis, sielu ja salkku

 

”Buy right and hold tight.”

-Rick Ferri

”If you don’t buy right, you better have some great forearms.”

-Faijan Finanssit

Radioheadin biisi Creep kuvaa hyvin melko usein tuntemaani ulkopuolisuuden ja kontrollin tarpeen tunnetta:

I don`t care if it hurts

I wanna have control

I want a perfect body

I want a perfect soul

…

But I`m a creep

I`m a weirdo

What the hell am I doing here?

I don’t belong here…

Painiskelen vanhenemisen ja kuoleman kanssa. Tällä hetkellä elän prime aikaani, jos mittareiksi otetaan kehon, mielen ja finanssien taso. Miten tämä kultainen ajanjakso kannattaisi elää? Mihin kannattaisi keskittyä ja minkä suhteen luovuttaa? Tuntuu, etten jaksa nykyistä tahtia enää kovinkaan montaa vuotta. 

Ehkäpä kannattaisi ottaa rennommin raha-asioiden suhteen ja keskittyä perhe-elämään ja kehon/mielen kunnossa pitämiseen? Toisaalta haluan saavuttaa nopealla aikataululla fuck you -position. Haluan yksinkertaisesti panostaa samanaikaisesti kaikkeen, mutta en tiedä, onko se realistista. 

Kun katselen lähipiiriäni, on minulla hyvällä tuurilla kolmen vuosikymmenen verran hyviä elinvuosia enää jäljellä. Olen siis jo ylittänyt elämäni puolivälin. Eläkeiän saavutettuani olen todennäköisesti jo raihnaisessa kunnossa, jolloin rahastakaan ei ole enää yhtä paljon hyötyä. 

Vanheneminen ja rapautuminen ahdistavat. Olen yrittänyt parhaani mukaan taistella tuota rapautumista vastaan, vaikka tiedänkin sen olevan peli, jota en voi voittaa. Fyysisillä uroteoilla saan usein uskoteltu itselleni olevani yhä parikymppinen. Suoritan elämää yhä liikaa. Olen edelleen liiaksi tapojeni ja pakkomielteideni orja. 

Ehkäpä lähivuodet minun kannattaisi keskittyä enemmän perhe-elämään. Treenaamiseen pitäisi löytää vielä enemmän iloa totisen suorittamisen sijaan. Töiden suhteen saattavat lähivuodet joka tapauksessa olla aavistuksen verran kevyemmät, joten lyhennettyä työaikaa ei liene järkevää vielä tehdä. Raha-asioiden miettimistä pitäisi vähentää, sillä siihen kuluu aivan liikaa aikaa ja energiaa. Sitten aikanaan kun lapsi on jo kasvanut ja alan olla raihnaisempi, voisin alkaa panostamaan enemmän esimerkiksi matkusteluun ja töiden vähentämiseen. 

Pitää yrittää nauttia nyt niistä asioista, jotka ovat tälle elämänvaiheelle uniikkeja. 

Zen - Näin sen saavutan

Taas pitäisi selviytyä ensi kesään saakka. Jotta elo ei olisi stressaavaa, väsynyttä ja ahdistavaa, yritän noudattaa seuraavia prinsiippejä.

1. Unta 8h/vrk. Liikuntaa 3 kertaa viikossa, mutta kevyehkösti (70-90%). Liikunnan jälkeen tulisi olla melko energinen ja virkeä olo.

2. Vähemmän nettiä (sisältää myös sijoitusmaailman neuroottisen seuraamisen).

3. Vähemmän kahvia, jotta hermosto ja mieli eivät mene ylikierroksille. 

4.  Delegointia: kaikkea ei tarvitse aina tehdä itse. 

5. Musiikin kuuntelua ja piipputupakkaa kiikkustuolissa hermoston lamaannuttamiseksi (katso kohta 3). Välillä muutakin kemiallista interventiota.

6. Mokaa välillä tahallaan ja näe, ettei siitä mitään kamalaa kuitenkaan seuraa. Esimerkiksi potkujen saamiseen pitää mokata erittäin pahasti. Ja sekin saattaisi olla vain uuden hyvän alku.

7. Enemmän hidastelua, seteleiden haistelua ja läsnäoloa. Ei kiirettä. Maailma on ollut valmis jo miljardeja vuosia. Ei ole minun eikä maailmankaikkeuden vika, jos yhteiskunta on asiasta eri mieltä. 

8. Asiat kannattaa tehdä oman harkinnan mukaan. Muiden (kuten esimiehen/kollegojen) kotkotukset voi päästää yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos. Ei kannata ottaa niitä niin vakavasti. Ei muutoinkaan kannata päätyä samaan jamaan kuin suurin osa palkkaorjista. Oman järjen käyttö on sallittua, ehkä jopa suotavaa.

9. Stressaaminen, totisuus ja hötkyily ei kannata, sillä lopussa ei odota palkinto. Ellei sitten laske kuolemaa palkinnoksi. Salkunkaan kasvuvauhti ei todennäköisesti korrelloi positiivisesti stressaamisen määrän kanssa. Asiat kannattaa ottaa huumorilla, sillä elämä ja kaikkeus on vitsi. With a deadly punchline. 

10. En keski tähän enää mitään. Miksi pitäisi olla kymmenen? Yhdeksän on ihan hyvä luku myös.  Ihmisillä on ihmeellisen epärationaalinen fiksaatio kymmenlukuihin (katso kohta 8). Vähemmän on enemmän. 

Aikalailla kaikkien yllä mainittujen kohtien tavoitteena on pitää sympaattisen hermoston kierrokset aisoissa. Sympaattisen hermoston ylivilkkaudessa ei ole mitään sympaattista. 

”Enjoy life. There is plenty of time to be dead.”

- Hans Christian Andersen

Tik, tak, tik, tak…

Viimeiset 11 vuotta olen elänyt kuin kyseessä olisi kilpailu tai urheilusuoritus. Sijoitusharrastus on viimeisen 7 vuoden aikana vain pahentanut tilannetta. Perhe-elämä, sijoittaminen, urheiluharrastus, työ ja muu sosiaalinen elämä. Jokaiseen tai edes useaan noista on vaikea panostaa samanaikaisesti kunnolla ilman, että meinaa palaa loppuun. Kaikki asiat alkavat helposti tuntua vaivalloisilta suorituksilta. Ja seuraavana päivänä toivon mukaan jaksaa taas alkaa kaiken alusta.

Väsynyt, jännittynyt, ylivirittynyt, levoton, ahdistunut ja tulevassa elävä. Haluaisin olla virkeä, levollinen, rentoutunut, hetkessä oleva, huoleton ja innostunut. Viimeiset pari päivää ovat tuntuneet poikkeuksellisen levollisilta. Pahoin pelkään tämän kuitenkin olevan vain tyyntä myrskyn edellä. Syksyllä kun työstressi pahenee saatan löytää itseni taas syvältä. Arjen stressitekijät huuhtovat helposti mennessään. Ei näe enää metsää puilta. 

Yritän luopua asioista. Vähemmän jäykkää suunnitelmallisuutta ja enemmän spontaaniutta. Jos saisin tietää kuolevani pian, en voisi sanoa, että olen viime vuodet elänyt kovinkaan viisaasti. Kaduttaisi, että olen elänyt kuin vuosia olisi paljonkin hukattavaksi.

Myös sijoittamisen olen vetänyt liian kireäksi. Siksi lähiajat sijoitan vain noin 600€/kk. Pitkällä tähtäimellä tavoite on sijoittaa vähintään 20% nettopalkasta. Liian kova tavoite (eli sijoittaa mahdollisimman paljon) tuntuu hitaasti kiristyvältä hirttoköydeltä kaulassa. Ajan myötä hengittäminen käy kovin tukalaksi. 

Marihuanan polttelu ei ole terveellistä, mutta omalla kohdallani se saattaisi olla askel parempaan. Ayahuasca-trippi voisi myös antaa tarpeellista itseymmärrystä tilanteestani. 

Olen kuin Peter Pan, poika joka ei koskaan halunnut kasvaa isoksi ja joka luuli elävänsä ikuisesti. Peter Panin pahin vihollinen oli Kapteeni Koukku. Peter Pan katkaisi koukun käden ja syötti sen krokotiilille. Krokotiili oli koukun käden lisäksi syönyt myös kellon, joten sen lähestymisen saattoi kuulla jo kaukaa kellon tikityksen avulla. Kapteeni Koukku ei voinut sietää kellon tikitystä. Miksiköhän…

Tätä kirjoittaessani istun tapani mukaan olohuoneeni pimeydessä rakkaassa keinutuolissani ja polttelen piippuani. Hiljaisuuden rikkoo vain seinäkelloni tikitys. Tik, tak, tik, tak… Sekunti sekunnilta aikani käy yhä enemmän vähiin. Hetki toisensa perään lipuu unholaan. 

On korkea aika lopettaa elämästä unelmointi ja alkaa elää unelmaani. Elämä ei ole kenraaliharjoitus eikä krokotiilia pääse pakoon, vaikka kuinka pakenisi tulevaisuuden pilvilinnoihin.

Vähemmän ja hitaammin - Elämä 2.0

Olen nyt ollut kohta viikon kesälomalla. Tavoitteeni on loman aikana palautua kroonisesta väsymyksestä ja stressistä. Eilen havahduin siihen, että oli pitkästä aikaa hieman raukea olo. Sellaista ei montaakaan kertaa ole ollut viime vuosien aikana.

Kesäloman jälkeen en toivottavasti enää aja kroppaani vastaaville kierroksille kuin mitä viime vuosina. Yritän tehdä asioita vähemmän ja hitaammin. Menneen työvuoden aikana olen fyysisesti levätessänikin ollut useimmiten psyykkisesti toisaalla, en läsnä hetkessä. Jatkuva tekeminen, ruudun tuijotus, sijoituksien miettiminen ja markkinoiden seuraaminen pitää mielen koko ajan suoritusmoodissa eikä ehdi palautua kunnolla missään vaiheessa. Olen huomannut, että melko pienikin stressi syöksee nykyään kroppani/mieleni koville ylikierroksille ja sitä on vaikea saada loppumaan.

Jo viime kesänä minulla oli vastaavia ajatuksia. Syksyn tullen haalin itselleni kuitenkin aivan liikaa töitä. Nyt aion välttää tuon virheen uusimisen. Myös sijoitusrintamalla yritän ottaa rauhallisemmin. Loppuvuoden laitan noin 500€/kk EUNL:n ja muutoin yritän jättää sijoitusasioiden vatvomisen vähemmälle. Vähemmän netissä roikkumista, enemmän aikaa perheen ja ystävien kanssa, enemmän ulkoilua, enemmän unta ja maltillisesti liikuntaa. Näillä yksinkertaisilla asioilla yritän saada elämäni balanssiin. Haluan olla tyytyväinen elämääni nyt enkä vasta joskus vuosikymmenien päästä, jolloin ehkä olen saavuttanut (osittaisen) taloudellisen riippumattomuuden.

Näköjään pari päivää sitten tuli vuosi bloggaamista täyteen...

Tässä on mielestäni hyvä video liittyen stressin/ahdistuksen vähentämiseen:

https://youtu.be/ntfcfJ28eiU

Luovutin - Ei enää koskaan ylitöitä

 

Vielä huhtikuussa suunnittelin, että vielä ensi vuoden olisin tehnyt hieman ylitöitä. Päätin kuitenkin, että niin kauan kuin Suomessa ei ylitöiden teosta palkita rahallisesti paremmin (vaan valtio vie noin puolet ylitöiden palkasta) en enää ylitöitä tee. Lopetin ylitöiden teon siis jo tänään. 

Sijoittamiseni suurin tavoite on lisätä vapautta. Tuntuisi hullulta elää työlle nyt, jotta voisi mahdollisesti joskus vähentää työn määrää. Täydellinen taloudellinen riippumattomuus on itselleni kuitenkin aika mahdottomuus, enkä edes usko, että vuosikymmenien uhraaminen työlle olisi sen arvoista, että voisi eläköityä vaikka 15v etuajassa. Elämän parhaat vuodet ovat kuitenkin nyt eivätkä keski-iän ja vanhuuden välimaastossa. Lisäksi odotettavissa on, että eläkeikää tullaan tulevaisuudessa yhä korottamaan. Parempi strategia minulle on downshiftata hyvissä ajoin. Salkkuni on jo nyt sen verran iso, että viimeiset 15 vuotta voin töiden suhteen ottaa hyvinkin kevyesti, mikäli siihen vain psykologisesti tuolloin kykenen. Ja eläköityä voin joka tapauksessa vuosia etuajassa.

Vähennän siis noin 17%-yksikköä työn määrää nyt kun siirryn vain 100% työaikaan. Jatkossa toivon, että 100% työaika mahdollistaisi paremman työn ja vapaa-ajan balanssin, ja että aikaa ja energiaa jäisi myös perheelle, harrastuksille sekä kavereille. Ihanne olisi, että olisin läpi vuorokauden sen verran energinen, että jaksaisin tehdä kaikkia asioita, joita haluan sen sijaan, että illat keräilisin sohvalla voimia seuraavan päivän koetuksiin. Palkkaan tuo toki tekee jonkinlaisen loven ja sijoitettavaa jää selvästi vähemmän. Arvioin kuitenkin, että tilanteesta riippuen kykenen sijoittamaan jatkossa 400-800€/kk.

Viimeinen vuosi on ollut melkoisen rankka. Pitkälti töiden takia kroppa ja mieli on käynyt ylikierroksilla ja se on aiheuttanut kaikenlaisia ongelmia. Mutuna sanoisin, että kroppa on jo pitkään ollut kroonisessa ”pakene tai taistele -tilassa”. En uskalla leikkia terveydelläni enempää, varsinkaan kun suvussa on ihan tarpeeksi monenlaisia sairauksia. Stressihän tutkitusti tappaa. Stressirikas elämä ei liene kovinkaan hyvä strategia onnelliseen, terveeseen ja pitkäikäiseen elämään. Sen sijaan energia- ja aikarikas elämä saattaa hyvin ollakin. 

Kokeilen siis jonkin aikaa 100% työaikaa. Mikäli sekin tuntuu liian raskaalta, saatan tulevaisuudessa vähentää töitä entisestään. Onhan palkkatyö kuitenkin hölmö ja varsin tehoton keino rahoittaa omaa aikaa: palkkatyössä myyt rajallista aikaasi saadaksesi resursseja hankkia itsellesi aikaa. Koska vuorokaudessa on rajallinen määrä tunteja, tulee hyvin nopeasti raja vastaan, kuinka paljon töitä voi ja kannattaa tehdä. Paljon tehokkaampaa on hankkia tuloja skaalaamalla omaa työpanostaan. Tähän skaalaukseen osakemarkkinat ovat ihan ok vaihtoehto. Warren Buffettin sanoin: ”If you don`t find a way to make money while you sleep, you will work until you die”.

Päätös on tehty - Aloitan downshiftaamisen

 

Viimeiset seitsemän vuotta ovat ollet työelämän osalta todella rankkoja. Sivutyötäkin tuli tehtyä omien töiden ohessa kolmisen vuotta. Ja nyt viime kesäloman jälkeen olen tehnyt taas melko pitkää päivää. Keskimäärin olen tehnyt noin 117% työaikaa tuon viime kesäloman jälkeen. 

Nyt olen asioita pohtinut jo useita kuukausia ja päätös on vihdoin kypsynyt. Tämän vuoden kesäloman jälkeen aloitan hitaan downshiftaamisen töiden osalta. Työnantajan mukaan 80% työaika on sovittavissa, ehkäpä hieman alempikin. Alustava ajatus onkin vähentää töitä niin, että tekisin kesän jälkeen 106% työaikaa, eli tiputusta tämän hetkiseen tulisi reilut 10 pinnaa. Tämän jälkeen olisi tarkoitus vähentää vuosittain töitä 5-6 prosenttiyksikköä. Niin kauan voisin töiden määrää vähentää kunnes löydän tasapainon työn ja vapaa-ajan välillä. Mutuna sanoisin, että tuo löytynee viimeistään 80-90% väliltä. Esimerkiksi 85% työaika vähentäisi nykyistä työtaakkaa yli 30 prosenttiyksikköä. Sen luulisi jo riittävän. Progressivisen verotuksen ansiosta tuollaisesta 85% työajasta jäisi nettona käteen noin 90% täydestä palkasta. Lisäksi tulevat ikälisät nostavat palkkaa melko tuntuvasti.

Vastaavaa työn määrän vähentämistä pohdin jo vähän alle vuosi sitten. Tuolloin kuitenkin ahneus voitti ja päädyin ottamaan kontolleni aivan liikaa hommia. Syksyllä tuo sitten kostautui uupumisena. En kuitenkaan suostunut antamaan periksi, vaan hoidin sovitut työt väkisin. Nytkin on vielä kesälomaan matkaa, mutta valoa näkyy jo tunnelin päässä. Toivon todella, että osaan tulevina vuosina pitää ahneuteni kontrollissa, jotta en enää jatkossa löydä itseäni samasta suosta. 

Veikkaan, että monen korvaan esim 85% työaika ei vaikuta kovin vähältä. Mietitäänpä asiaa hieman tarkemmin. Tuo 85% työaika ei tarkoita pelkästää 15%-yksikköä vähemmän rasitusta vaan myös saman verran enemmän palautumista. Eli tuolloin saa 15%-yksikköä enemmän aikaa palautua 15%-yksikköä pienemmästä rasituksesta. Urheilua kilpatasolla harrastaneet ymmärtävät, että ero palautumisessa on todella iso. Ja tämänhetkiseen työn määrään verrattuna pudotus olisi tosiaan yli 30%-yksikköä.

Ahneuteni näkyy kuitenkin yhä siinä, että aion suorittaa downshiftaamisen hyvin verkkaiseen tahtiin. Salkun koko on yhä melko pieni ja koen, ettei minulla ole yksinkertaisesti varaa nopealla aikataululla vähentää merkittävästi töitä. Ikääkin on yhä sen verran vähän, että tässä kohtaa on hyvä saada vielä isohko osa palkasta ohjattua sijoituksiin kasvamaan korkoa korolle. Kun ikää tulee lisää, ei korkoa korolle -efektikään enää ole niin voimakas uusien sijoitusten osalta. 

Toivon, että töitä vähentämällä itse työ muuttuu joksikin muuksi kuin lähinnä stressin lähteeksi. Jos oikein hyvä tuuri käy, alan viihtyä töissä niin hyvin, että taloudellisen riippumattomuuden saavuttaminen muuttuu selkeästi vähemmän merkitykselliseksi asiaksi. Olisi melkoista tuhlausta, jos ainutkertaisen elämänsä omistaisi liialliselle työnteolle ja suorittamiselle. Tällä hetkellä työ vie niin ison osan jaksamisesta, että työn ulkopuolinenkin elämä tuntuu aivan liikaa mekaaniselta suorittamiselta. Elämä on liiaksi selviytymistä, selviytymistä seuraavaan päivään.  

Toivon, että tämän blogin kirjottaminen myös omalta osaltaan antaa selkärankaa vihdoin pysyä suunnitelmassani.