Viimeiset seitsemän vuotta ovat ollet työelämän osalta todella rankkoja. Sivutyötäkin tuli tehtyä omien töiden ohessa kolmisen vuotta. Ja nyt viime kesäloman jälkeen olen tehnyt taas melko pitkää päivää. Keskimäärin olen tehnyt noin 117% työaikaa tuon viime kesäloman jälkeen.
Nyt olen asioita pohtinut jo useita kuukausia ja päätös on vihdoin kypsynyt. Tämän vuoden kesäloman jälkeen aloitan hitaan downshiftaamisen töiden osalta. Työnantajan mukaan 80% työaika on sovittavissa, ehkäpä hieman alempikin. Alustava ajatus onkin vähentää töitä niin, että tekisin kesän jälkeen 106% työaikaa, eli tiputusta tämän hetkiseen tulisi reilut 10 pinnaa. Tämän jälkeen olisi tarkoitus vähentää vuosittain töitä 5-6 prosenttiyksikköä. Niin kauan voisin töiden määrää vähentää kunnes löydän tasapainon työn ja vapaa-ajan välillä. Mutuna sanoisin, että tuo löytynee viimeistään 80-90% väliltä. Esimerkiksi 85% työaika vähentäisi nykyistä työtaakkaa yli 30 prosenttiyksikköä. Sen luulisi jo riittävän. Progressivisen verotuksen ansiosta tuollaisesta 85% työajasta jäisi nettona käteen noin 90% täydestä palkasta. Lisäksi tulevat ikälisät nostavat palkkaa melko tuntuvasti.
Vastaavaa työn määrän vähentämistä pohdin jo vähän alle vuosi sitten. Tuolloin kuitenkin ahneus voitti ja päädyin ottamaan kontolleni aivan liikaa hommia. Syksyllä tuo sitten kostautui uupumisena. En kuitenkaan suostunut antamaan periksi, vaan hoidin sovitut työt väkisin. Nytkin on vielä kesälomaan matkaa, mutta valoa näkyy jo tunnelin päässä. Toivon todella, että osaan tulevina vuosina pitää ahneuteni kontrollissa, jotta en enää jatkossa löydä itseäni samasta suosta.
Veikkaan, että monen korvaan esim 85% työaika ei vaikuta kovin vähältä. Mietitäänpä asiaa hieman tarkemmin. Tuo 85% työaika ei tarkoita pelkästää 15%-yksikköä vähemmän rasitusta vaan myös saman verran enemmän palautumista. Eli tuolloin saa 15%-yksikköä enemmän aikaa palautua 15%-yksikköä pienemmästä rasituksesta. Urheilua kilpatasolla harrastaneet ymmärtävät, että ero palautumisessa on todella iso. Ja tämänhetkiseen työn määrään verrattuna pudotus olisi tosiaan yli 30%-yksikköä.
Ahneuteni näkyy kuitenkin yhä siinä, että aion suorittaa downshiftaamisen hyvin verkkaiseen tahtiin. Salkun koko on yhä melko pieni ja koen, ettei minulla ole yksinkertaisesti varaa nopealla aikataululla vähentää merkittävästi töitä. Ikääkin on yhä sen verran vähän, että tässä kohtaa on hyvä saada vielä isohko osa palkasta ohjattua sijoituksiin kasvamaan korkoa korolle. Kun ikää tulee lisää, ei korkoa korolle -efektikään enää ole niin voimakas uusien sijoitusten osalta.
Toivon, että töitä vähentämällä itse työ muuttuu joksikin muuksi kuin lähinnä stressin lähteeksi. Jos oikein hyvä tuuri käy, alan viihtyä töissä niin hyvin, että taloudellisen riippumattomuuden saavuttaminen muuttuu selkeästi vähemmän merkitykselliseksi asiaksi. Olisi melkoista tuhlausta, jos ainutkertaisen elämänsä omistaisi liialliselle työnteolle ja suorittamiselle. Tällä hetkellä työ vie niin ison osan jaksamisesta, että työn ulkopuolinenkin elämä tuntuu aivan liikaa mekaaniselta suorittamiselta. Elämä on liiaksi selviytymistä, selviytymistä seuraavaan päivään.
Toivon, että tämän blogin kirjottaminen myös omalta osaltaan antaa selkärankaa vihdoin pysyä suunnitelmassani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti