Katarsis

 - ”Be the change that you want to see in the world.”

Viime päivät ja viikot olen elänyt kuin elokuvassa. Jokaisella päivällä on ollut iso merkitys. Olo on ollut samaan aikaan haikea, kiitollinen, onnellinen ja surullinen. Vuosien työn kruunasi lopulta täydellinen päätös. Annoin paljon ja sain takaisin vieläkin enemmän. Takana on huikea matka, josta tunnen valtavasti kiitollisuutta.

Lopputuloksena oli jonkinlainen katarsis. Katarsis on ”äkkinäinen tunnetila tai kliimaksi, joka johtaa elämänhalun uudistumiseen, palautumiseen tai voimistumiseen”.

Mitä haluan elämältäni? Enkö saattaisi jo olla perillä? Mitäpä jos en pyristelisikään vastaan, vaan hyväksyisin elämäni sellaisena kuin se jo on? Mitäpä jos panostaisin nykyiseen elämääni muutoksesta haikailun sijaan?

Antoisa elämä ei ole mielestäni vain itselle elämistä. Iso osa onnea on tehdä merkityksellisiä asioita (yhdessä muiden kanssa), auttaa muita, olla positiivinen muutos maailmassa ja tärkeä osa yhteiskuntaa. Nykyisessä työssäni minulla on mahdollisuus saada paljon hyvää aikaan. Jos haluaa saada, on pakko antaa. Kyllä se minimalistisen firelorvailun voittaa.

Työ, perhe, harrastukset ja ystävät. Niistä on hyvä elämä tehty. Ne vain tulee pitää tasapainossa. Kun tekee  sopivasti töitä, ei myöskään tarvitse elää pörssikerjäläisen elämää. 

Note to Self:

Tee rohkeasti asioita, ole rehellisesti oma itsesi, mieti jokaiselle päivälle ainakin yksi korkeamman tason tavoite, nauti elämästä ja elä hetkessä.

Uusi FIRB-kultti leviää kulovalkean tavoin

FI = financial independence

retired = re-tired = toistuvasti väsynyt

refreshed = virkistynyt

badass = pahis

Tällä päivämäärällä aloitan uuden herätysliikkeen. Se ei ole FIRE vaan FIRB. RE sopii parhaiten kroonisesti väsyneille (re-tired = toistuvasti väsynyt). Eläköitymisen maaninen jahtaaminen totisesti helposti johtaakin henkiseen lerpahtamiseen, ahdinkoon ja tunne-elämän putkinäköisyyteen. Firen saavuttaakseen pitää useimmiten laittaa elämä 15-30 vuodeksi hyllylle pölyttymään, menopaussiin. Noin pitkät vaihdevuodet eivät kuulosta ainakaan omaan korvaani hyvältä diililtä. 

Paljon parempi olemisen olomuoto on FIRB eli Financially Independent Refreshed Badass! Tämä eliölaji ei tavoittele onnea vuosikymmenien kuluttua vaan tässä ja nyt. Hän näkee työn positiivisena osana elämän pyhää kolmijalkaa: 

1. Lepo/Uni

2. Yhteiskunnallinen vaikuttaminen (työ) 

3. Henkilökohtainen elämä (perhe, ystävät ja omat harrastukset)

Firbettäjä tekee työtä ja kerää itselleen passiivista tuloa antavaa sijoitusvarallisuutta, mikä mahdollistaa vuosi vuodelta suurempia vapauksia ja mahdollisuuksia. Koska työ ja yhteiskunnallinen vaikuttaminen on olennainen osa hyvää ja onnellista elämää, ei firbettäjä aio ikinä lopettaa työntekoa. Hän on yhteiskunnassa aktiivinen toimija, badass. Mitä suurempi salkku, sitä isompi Badass hän kykenee olemaan. Firbettäjä ei kuitenkaan ole työnarkomaani, vaan hänellä on elämänhallinta kunnossa. Tarvittaessa hän tekee lyhennettyä työpäivää, vaihtaa työpaikkaa/alaa, tai ottaa pitkiäkin lomia työelämästä, jotta on koko ajan RB eli refreshed badass.

Firbettäjä on salkkunsa sekä elämään/työhön suhtautumisensa ansiosta banaalien arkisten asioiden yläpuolella. Hän ei murehdi veroprosenteista, vaalien tuloksista, maksettavista laskuista, bensan hinnasta, koroista, eläkkeen suuruudesta taikka eläkeiän mahdollisesta nostamisesta. Älä kuitenkaan ymmärrä väärin; firbettäjä kokee olevansa kotona sekä maailmankaikkeudessa että mikrotasolla yhteiskunnassa. Hän ei ole luomakunnan oikku tai yhteiskunnan outsider. Hän on voima, joka teoillaan ja sanoillaan muovaa ympäristönsä mielenmaisemaa.

Firbettäjälle eläköityminen olisi painajainen. Se olisi passiivista kuoleman odottelua ja surkastumista. Firbettäjästä sen sijaan tulee vanhetessaan vuosi vuodelta vahvempi ja vaikutusvaltaisempi. Tämän takaa eeppisiin mittasuhteisiin kasvanut salkku sekä vuosikymmenien saatossa jalostunut elämänasenne, jossa uhriutumiselle ei ole mitään tarvetta. Firbettäjä tietää jo etukäteen kukistajansa: vasta vakava sairastuminen päättää aikanaan hänen voittoputkensa. Siihen saakka hän on voittamaton ja vapaa rahvaan arkisista huolista.

Lähden firbettämään. Tuletko mukaan? On paljon nähtävää, koettavaa ja muutettavaa.

”The meaning of life is not simply to exist, to survive. But to move ahead, to go up, to achieve, to conquer.”

- Arnold Schwarzenegger

——————————————————————————————————————————

Maaliskuun nettotulot: 2385€

Menot: 1104€

SÄÄSTÖÖN: 2385€ - 1104€ = 1281€

SÄÄSTÖPROSENTTI: 1281€ : 2385€ = 53%

Osakemarkkinoille: 600€

Varat:

Käteinen: 4950€

Rahasto- ja ETF-sijoitusten arvo: 115 000€

Salkun koko 8,0 kertaa elämisen vuosikulut.

Asuntolaina on maksettu. Muutakaan lainaa ei ole. Asuntoa en edes laske varallisuudeksi. Asunnon voi juoda, muttei sitä voi syödä. Asunto on kuluerä. Vain likvidit varat tuovat elämään vapautta.  

Likvidit varat yhteensä: 120 000€

Aika pienet olivat kulut tässä kuussa, vaikka muun muassa vähän rilluttelinkin.

Onni ja rauha enää 90 000€ päässä?

”The measure of the moral worth of a man is his happiness. The better the man, the more happiness. Happiness is the synonyme of well-being.”

- Bruce Lee

Bruce Lee kirjoitti vuonna 1969 käsin seuraavan kirjeen otsikolla ”My Definite Chief Aim”:

I, Bruce Lee, will be the first highest paid Oriental super star in the United States. In return I will give the most exciting performances and render the best quality in the capacity of an actor. Starting 1970 I will achieve world fame and from then onwards till the end of 1980 I will have in my possession $10 000 000. I will live the way I please and achieve inner harmony and happiness.

- Bruce Lee, jan. 1969

Bruce Lee menehtyi äkillisesti vuonna 1973 ja saavutti supertähden aseman pian kuolemansa jälkeen. Lee toivoi saavuttavansa sisäisen rauhan ja onnen 40-vuotiaana dekamiljonäärinä. Sen sijaan hän kuoli jo 32-vuotiaana. Sisäisen rauhan sijaan hän saavutti kuolemattomuuden ja Legendan aseman.

Brucelle olisi riittänyt kymmenen miljoonaa dollaria saavuttaakseen onnen ja sisäisen harmonian. Tuo summa olisi nykyrahalla mitattuna varmaankin useita kymmeniä miljoonia dollareita. Vaan mikäpä summa toisi itselleni rauhan? Tästä olen nähnyt viime aikoina usein painajaisia. Olen ollut jo pitkään vakuuttunut, että saavutan onnen ja harmonian kun salkkuni ylittää inflaatiokorjatusti 200 000€ rajapyykin (kattaen yli kymmenen vuoden elämisen kulut). Pikkuhiljaa mieleni sopukoihin on kuitenkin pesiytynyt epäilys siitä, riittääkö tuo summa sittenkään. Onhan se vain murto-osa Herra Leen arvioimasta tarpeellisesta summasta. Epäilyksiäni on vain pahentanut tieto siitä, että olen nyt saman ikäinen kuin mitä Lee olisi ollut vuoden 1980 lopulla.

Olen tänään meditoinut tuntitolkulla John Boglen ikonin ankaran katseen alla uskollisessa keinutuolissani piippuani poltellen. Tuijotettuni Boglea tarpeeksi pitkään en enää kyennyt valehdella hänelle yhtä armottomasti kuin olen kaikki nämä päivät kyennyt valehtelemaan peilikuvalleni: tosiasia on, etten todennäköisesti koskaan osaa nauttia vaurauden saavuttamisesta enkä koskaan kykene saamaan asian suhteen todellista mielenrauhaa. En ehkäpä koskaan ole tarpeeksi rikas ollakseni onnellinen.

Jotta välttäisin Brucen kohtalon, aion jatkossa unohtaa onnen ja mielenrauhan tavoittelun salkkuni avulla. En aio väkisin yrittää saavuttaa maksimaalisella nopeudella mitään tiettyä maaliviivaa. Yritän sen sijaan maksimoida matkasta nauttimisen ja kiitollisuuden tunteen. Kiirehtimisen sijaan sijoitan kuukausipalkastani  hitaasti joka kuukausi osan markkinoille, unohdan velkavivulla leikkimisen ja pidän talouteni sellaisessa kunnossa, että kykenen matkan varrella hyödyntämään vastaan tulevat pörssiromahdukset eli erinomaiset ostopaikat. 

Hedonistinen adaptaatio pätee kohdallani myös salkkuuni; varallisuusharppaukset tuovat kyllä onnen kyyneleitä, mutta vaikutus kestää lähes yhtä lyhyen ajan kuin lauantaipössyttelyt. Yritän tiristää salkun pienistäkin kasvupyrähdyksistä niin paljon onnen eliksiiriä ulos kuin vain mahdollista muistaen, että iloa, onnea ja harmoniaa on saatavilla muualtakin kuin pörssistä. Hitaasti hyvä tulee. Olen jo perillä. 

Rajapyykitkin vielä ylittyvät. Itse asiassa ne ovat jo ylittyneet, fyysinen ruumiini ei vain vielä ole matkannut ajassa sinne saakka.

”The happiness that is derived from excitement is like a brilliant fire - soon it will go out.”

- Bruce Lee

Täydellinen ruumis, sielu ja salkku

 

”Buy right and hold tight.”

-Rick Ferri

”If you don’t buy right, you better have some great forearms.”

-Faijan Finanssit

Radioheadin biisi Creep kuvaa hyvin melko usein tuntemaani ulkopuolisuuden ja kontrollin tarpeen tunnetta:

I don`t care if it hurts

I wanna have control

I want a perfect body

I want a perfect soul

…

But I`m a creep

I`m a weirdo

What the hell am I doing here?

I don’t belong here…

Painiskelen vanhenemisen ja kuoleman kanssa. Tällä hetkellä elän prime aikaani, jos mittareiksi otetaan kehon, mielen ja finanssien taso. Miten tämä kultainen ajanjakso kannattaisi elää? Mihin kannattaisi keskittyä ja minkä suhteen luovuttaa? Tuntuu, etten jaksa nykyistä tahtia enää kovinkaan montaa vuotta. 

Ehkäpä kannattaisi ottaa rennommin raha-asioiden suhteen ja keskittyä perhe-elämään ja kehon/mielen kunnossa pitämiseen? Toisaalta haluan saavuttaa nopealla aikataululla fuck you -position. Haluan yksinkertaisesti panostaa samanaikaisesti kaikkeen, mutta en tiedä, onko se realistista. 

Kun katselen lähipiiriäni, on minulla hyvällä tuurilla kolmen vuosikymmenen verran hyviä elinvuosia enää jäljellä. Olen siis jo ylittänyt elämäni puolivälin. Eläkeiän saavutettuani olen todennäköisesti jo raihnaisessa kunnossa, jolloin rahastakaan ei ole enää yhtä paljon hyötyä. 

Vanheneminen ja rapautuminen ahdistavat. Olen yrittänyt parhaani mukaan taistella tuota rapautumista vastaan, vaikka tiedänkin sen olevan peli, jota en voi voittaa. Fyysisillä uroteoilla saan usein uskoteltu itselleni olevani yhä parikymppinen. Suoritan elämää yhä liikaa. Olen edelleen liiaksi tapojeni ja pakkomielteideni orja. 

Ehkäpä lähivuodet minun kannattaisi keskittyä enemmän perhe-elämään. Treenaamiseen pitäisi löytää vielä enemmän iloa totisen suorittamisen sijaan. Töiden suhteen saattavat lähivuodet joka tapauksessa olla aavistuksen verran kevyemmät, joten lyhennettyä työaikaa ei liene järkevää vielä tehdä. Raha-asioiden miettimistä pitäisi vähentää, sillä siihen kuluu aivan liikaa aikaa ja energiaa. Sitten aikanaan kun lapsi on jo kasvanut ja alan olla raihnaisempi, voisin alkaa panostamaan enemmän esimerkiksi matkusteluun ja töiden vähentämiseen. 

Pitää yrittää nauttia nyt niistä asioista, jotka ovat tälle elämänvaiheelle uniikkeja. 

Zen - Näin sen saavutan

Taas pitäisi selviytyä ensi kesään saakka. Jotta elo ei olisi stressaavaa, väsynyttä ja ahdistavaa, yritän noudattaa seuraavia prinsiippejä.

1. Unta 8h/vrk. Liikuntaa 3 kertaa viikossa, mutta kevyehkösti (70-90%). Liikunnan jälkeen tulisi olla melko energinen ja virkeä olo.

2. Vähemmän nettiä (sisältää myös sijoitusmaailman neuroottisen seuraamisen).

3. Vähemmän kahvia, jotta hermosto ja mieli eivät mene ylikierroksille. 

4.  Delegointia: kaikkea ei tarvitse aina tehdä itse. 

5. Musiikin kuuntelua ja piipputupakkaa kiikkustuolissa hermoston lamaannuttamiseksi (katso kohta 3). Välillä muutakin kemiallista interventiota.

6. Mokaa välillä tahallaan ja näe, ettei siitä mitään kamalaa kuitenkaan seuraa. Esimerkiksi potkujen saamiseen pitää mokata erittäin pahasti. Ja sekin saattaisi olla vain uuden hyvän alku.

7. Enemmän hidastelua, seteleiden haistelua ja läsnäoloa. Ei kiirettä. Maailma on ollut valmis jo miljardeja vuosia. Ei ole minun eikä maailmankaikkeuden vika, jos yhteiskunta on asiasta eri mieltä. 

8. Asiat kannattaa tehdä oman harkinnan mukaan. Muiden (kuten esimiehen/kollegojen) kotkotukset voi päästää yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos. Ei kannata ottaa niitä niin vakavasti. Ei muutoinkaan kannata päätyä samaan jamaan kuin suurin osa palkkaorjista. Oman järjen käyttö on sallittua, ehkä jopa suotavaa.

9. Stressaaminen, totisuus ja hötkyily ei kannata, sillä lopussa ei odota palkinto. Ellei sitten laske kuolemaa palkinnoksi. Salkunkaan kasvuvauhti ei todennäköisesti korrelloi positiivisesti stressaamisen määrän kanssa. Asiat kannattaa ottaa huumorilla, sillä elämä ja kaikkeus on vitsi. With a deadly punchline. 

10. En keski tähän enää mitään. Miksi pitäisi olla kymmenen? Yhdeksän on ihan hyvä luku myös.  Ihmisillä on ihmeellisen epärationaalinen fiksaatio kymmenlukuihin (katso kohta 8). Vähemmän on enemmän. 

Aikalailla kaikkien yllä mainittujen kohtien tavoitteena on pitää sympaattisen hermoston kierrokset aisoissa. Sympaattisen hermoston ylivilkkaudessa ei ole mitään sympaattista. 

”Enjoy life. There is plenty of time to be dead.”

- Hans Christian Andersen

Tik, tak, tik, tak…

Viimeiset 11 vuotta olen elänyt kuin kyseessä olisi kilpailu tai urheilusuoritus. Sijoitusharrastus on viimeisen 7 vuoden aikana vain pahentanut tilannetta. Perhe-elämä, sijoittaminen, urheiluharrastus, työ ja muu sosiaalinen elämä. Jokaiseen tai edes useaan noista on vaikea panostaa samanaikaisesti kunnolla ilman, että meinaa palaa loppuun. Kaikki asiat alkavat helposti tuntua vaivalloisilta suorituksilta. Ja seuraavana päivänä toivon mukaan jaksaa taas alkaa kaiken alusta.

Väsynyt, jännittynyt, ylivirittynyt, levoton, ahdistunut ja tulevassa elävä. Haluaisin olla virkeä, levollinen, rentoutunut, hetkessä oleva, huoleton ja innostunut. Viimeiset pari päivää ovat tuntuneet poikkeuksellisen levollisilta. Pahoin pelkään tämän kuitenkin olevan vain tyyntä myrskyn edellä. Syksyllä kun työstressi pahenee saatan löytää itseni taas syvältä. Arjen stressitekijät huuhtovat helposti mennessään. Ei näe enää metsää puilta. 

Yritän luopua asioista. Vähemmän jäykkää suunnitelmallisuutta ja enemmän spontaaniutta. Jos saisin tietää kuolevani pian, en voisi sanoa, että olen viime vuodet elänyt kovinkaan viisaasti. Kaduttaisi, että olen elänyt kuin vuosia olisi paljonkin hukattavaksi.

Myös sijoittamisen olen vetänyt liian kireäksi. Siksi lähiajat sijoitan vain noin 600€/kk. Pitkällä tähtäimellä tavoite on sijoittaa vähintään 20% nettopalkasta. Liian kova tavoite (eli sijoittaa mahdollisimman paljon) tuntuu hitaasti kiristyvältä hirttoköydeltä kaulassa. Ajan myötä hengittäminen käy kovin tukalaksi. 

Marihuanan polttelu ei ole terveellistä, mutta omalla kohdallani se saattaisi olla askel parempaan. Ayahuasca-trippi voisi myös antaa tarpeellista itseymmärrystä tilanteestani. 

Olen kuin Peter Pan, poika joka ei koskaan halunnut kasvaa isoksi ja joka luuli elävänsä ikuisesti. Peter Panin pahin vihollinen oli Kapteeni Koukku. Peter Pan katkaisi koukun käden ja syötti sen krokotiilille. Krokotiili oli koukun käden lisäksi syönyt myös kellon, joten sen lähestymisen saattoi kuulla jo kaukaa kellon tikityksen avulla. Kapteeni Koukku ei voinut sietää kellon tikitystä. Miksiköhän…

Tätä kirjoittaessani istun tapani mukaan olohuoneeni pimeydessä rakkaassa keinutuolissani ja polttelen piippuani. Hiljaisuuden rikkoo vain seinäkelloni tikitys. Tik, tak, tik, tak… Sekunti sekunnilta aikani käy yhä enemmän vähiin. Hetki toisensa perään lipuu unholaan. 

On korkea aika lopettaa elämästä unelmointi ja alkaa elää unelmaani. Elämä ei ole kenraaliharjoitus eikä krokotiilia pääse pakoon, vaikka kuinka pakenisi tulevaisuuden pilvilinnoihin.

Lihavien maailmassa on helppo pärjätä

Nykyajan woke- ja cancel-kulttuurin myrkyttämässä maailmassa on arvokasta, että muunlaisia ajatuksia hautovat ihmiset uskaltavat sanoa ajatuksensa ääneen ja kertoa, miten maailma oikeasti toimii. On hyve kertoa totuus, sillä totuuden ymmärtämällä voi elämässä menestyä ja saavuttaa tavoittelemiaan asioita. Toki elämässä asiat silti voivat mennä täysin pieleen, jos on huonoa tuuria matkassa. 

Tämä kirjoitus on mielipidekirjoitus, vaikka väitänkin, että ajatusteni tueksi on kosolti tieteellistä tutkimusdataa. Kirjoitus keskittyy työelämässä menestymiseen, mutta kyseiset lainalaisuudet pätevät myös esimerkiksi parisuhdemarkkinoilla.

Elämässä menestymiseen vaikuttaa moni tekijä. Näitä ovat esimerkiksi ikä, kasvojen ulkonäkö, pituus, älykkyys, persoonallisuus, koulutus ja elopaino. Valitettavasti ainoastaan painoon ja koulutustasoon pystyy näistä itse merkittävästi vaikuttamaan (toki älykkyys ja koulutustaso korrelloivat melko voimakkaasti keskenään). Mutta onneksi elämme ylipainoisten maailmassa, joten painoon ja kehon koostumukseen satsaamalla saat suuren etumatkan moneen muuhun kilpakumppaniisi nähden. Fitti erottuu edukseen massasta. Myös työhaastattelussa.

Mietitäänpä asiaa työnantajan näkövinkkelistä. Millaisen työntekijän työnantaja haluaa palkata? Työhaastattelussa kaikki osaavat enemmän tai vähemmän feikata fiksua ja miellyttävää ihmistä. Elopainoaan ei sen sijaan voi feikata. Laihuus viestittää työhaastattelussa alitajuisesti seuraavia asioita (en ota kantaa niiden todenmukaisuuteen, sillä kun ei ole mitään merkitystä):

- terveyttä, energiaa, tehokkuutta ja elinvoimaa (ja vähemmän sairauspoissaoloja)

- impulssikontrollia: kykyä nousta eläimellisten viettien yläpuolelle 

- älykkyyttä (fiksut tajuavat laihuuden edut elämässä ja osaavat navigoida herkkujen täyteisessä maailmassa)

- kykyä asettaa elämän isot tavoitteet hetken tyydytyksen ja alhaisen hedonistisen nautinnon edelle

- ahkeruutta ja voittajan elämänasennetta

- kykyä ja halua sopeutua yhteiskunnan (kauneus)ihanteisiin

- seksuaalista vetovoimaa ja hedelmällisyyttä

- fyysistä ja henkistä nuorekkuutta (laihduttaminen nuorentaa)

- kohtuullisuutta (itsekkään ahneuden vastakohta)

- moraalista hyvyyttä (vai montako ylipainoista neitsyt Marian tai Jeesuksen potrettia olet nähnyt? Entä sen sijaan Pontus Pilatuksen?)

- esteettisyyden tajua ja sen arvostamista

 Väittäisin, että niistä asioista, joihin työnhakija voi itse vaikuttaa, laihuus on merkittävin valttikortti. Pareton periaatetta lainatakseni: kaikista niistä asioista, joihin voi itse työllistymisensä suhteen vaikuttaa, laihduttamisen merkitys ylipainoiselle on varmaan noin 80%. 

Koska iän myötä ihmisillä on voimakas taipumus lihota, tulee laihuudesta ikääntyessä yhä suurempi kilpailuetu työmarkkinoilla. Esimerkiksi hyväkuntoinen ja fitti vapaaherra ja -rouva saa paljon todennäköisemmin töitä pörssiromahduksessa, kuin selvästi fätimpi firettäjä.

Ylipainoisten dominoimassa maailmassa on siis helppo pärjätä ainakin kohtalaisesti: pitää vain syödä terveellisesti ja liikkua sopivasti. Laihuuden ja fitteyden sädekehän voimakkuutta voi entisestään parantaa satsaamalla pari astetta enemmän kehonkoostumukseensa. Sopivan sporttinen ja lihaksikas ulkonäkö viestittää yhä voimakkaammin yllä listaamiani hyveitä muille ihmisille. Sporttisen ulkonäön myötä saat onnellisemman elämän, saavutat helpommin elämäntavoitteesi ja todennäköisesti vielä elätkin pidempään ja kykenet nauttia elämästä vielä vanhallakin iällä. Ja mikä parasta, se on ilmaista. Vaatteilla koreilemalla voi toki yrittää piilottaa elopainoaan, mutta se on hyvin tehotonta, sillä silmää ei niin vain huijata. Sporttista ulkonäköä on sen sijaan vaikea piilottaa, edes vaatteilla.

Sporttinen ulkonäkö on jotain, mitä ei voi edes rahalla saada. Sitä ei voi periä tai pappa betala. Se on nykyään rikkaissa länsimaissa aikalailla kadehdituinta pääomaa. Se ei ole digitaalista, vaan (bio)fyysistä valuuttaa. Se sanoo sinusta enemmän kuin tuhat sanaa.

Jos teet asioita kuten enemmistö ihmisistä, saavutat oletusarvoisesti vain suunnilleen samat asiat kuin suuri massakin. Itsensä lihottaminen on sama asia kuin pikajuoksija antaisi muille kilpakumppaneilleen jo lähdössä 30m etumatkan. Siinä tekee pärjäämisen itselleen pirun vaikeaksi. Vähän kuin sijoittaisi rahastoon, jonka juoksevat kulut ovat 3%.

Laihuus ja sporttinen kroppa on low-hanging fruit. Se kannattaa poimia ensimmäisenä. Sen jälkeen voi tavoitella vaikeampia asioita.

Luovutin - Ei enää koskaan ylitöitä

 

Vielä huhtikuussa suunnittelin, että vielä ensi vuoden olisin tehnyt hieman ylitöitä. Päätin kuitenkin, että niin kauan kuin Suomessa ei ylitöiden teosta palkita rahallisesti paremmin (vaan valtio vie noin puolet ylitöiden palkasta) en enää ylitöitä tee. Lopetin ylitöiden teon siis jo tänään. 

Sijoittamiseni suurin tavoite on lisätä vapautta. Tuntuisi hullulta elää työlle nyt, jotta voisi mahdollisesti joskus vähentää työn määrää. Täydellinen taloudellinen riippumattomuus on itselleni kuitenkin aika mahdottomuus, enkä edes usko, että vuosikymmenien uhraaminen työlle olisi sen arvoista, että voisi eläköityä vaikka 15v etuajassa. Elämän parhaat vuodet ovat kuitenkin nyt eivätkä keski-iän ja vanhuuden välimaastossa. Lisäksi odotettavissa on, että eläkeikää tullaan tulevaisuudessa yhä korottamaan. Parempi strategia minulle on downshiftata hyvissä ajoin. Salkkuni on jo nyt sen verran iso, että viimeiset 15 vuotta voin töiden suhteen ottaa hyvinkin kevyesti, mikäli siihen vain psykologisesti tuolloin kykenen. Ja eläköityä voin joka tapauksessa vuosia etuajassa.

Vähennän siis noin 17%-yksikköä työn määrää nyt kun siirryn vain 100% työaikaan. Jatkossa toivon, että 100% työaika mahdollistaisi paremman työn ja vapaa-ajan balanssin, ja että aikaa ja energiaa jäisi myös perheelle, harrastuksille sekä kavereille. Ihanne olisi, että olisin läpi vuorokauden sen verran energinen, että jaksaisin tehdä kaikkia asioita, joita haluan sen sijaan, että illat keräilisin sohvalla voimia seuraavan päivän koetuksiin. Palkkaan tuo toki tekee jonkinlaisen loven ja sijoitettavaa jää selvästi vähemmän. Arvioin kuitenkin, että tilanteesta riippuen kykenen sijoittamaan jatkossa 400-800€/kk.

Viimeinen vuosi on ollut melkoisen rankka. Pitkälti töiden takia kroppa ja mieli on käynyt ylikierroksilla ja se on aiheuttanut kaikenlaisia ongelmia. Mutuna sanoisin, että kroppa on jo pitkään ollut kroonisessa ”pakene tai taistele -tilassa”. En uskalla leikkia terveydelläni enempää, varsinkaan kun suvussa on ihan tarpeeksi monenlaisia sairauksia. Stressihän tutkitusti tappaa. Stressirikas elämä ei liene kovinkaan hyvä strategia onnelliseen, terveeseen ja pitkäikäiseen elämään. Sen sijaan energia- ja aikarikas elämä saattaa hyvin ollakin. 

Kokeilen siis jonkin aikaa 100% työaikaa. Mikäli sekin tuntuu liian raskaalta, saatan tulevaisuudessa vähentää töitä entisestään. Onhan palkkatyö kuitenkin hölmö ja varsin tehoton keino rahoittaa omaa aikaa: palkkatyössä myyt rajallista aikaasi saadaksesi resursseja hankkia itsellesi aikaa. Koska vuorokaudessa on rajallinen määrä tunteja, tulee hyvin nopeasti raja vastaan, kuinka paljon töitä voi ja kannattaa tehdä. Paljon tehokkaampaa on hankkia tuloja skaalaamalla omaa työpanostaan. Tähän skaalaukseen osakemarkkinat ovat ihan ok vaihtoehto. Warren Buffettin sanoin: ”If you don`t find a way to make money while you sleep, you will work until you die”.

Elämäni - Matkalla burnoutiin

 

Firen tavoittelun saattaa joku vetää melko överiksi. Oma elämäni on ehkäpä esimerkki tällaisesta. Alla lyhyesti viikoittainen arkeni. Saman tyyppistä tahtia olen ylläpitänyt jo ainakin kolme vuotta. Ja tätä pitäisi vielä jaksaa kesään saakka. Sitten pitäisi kyetä hieman downshiftaamaan. 

Arkena: Herätys klo 5.55. Töistä kotiin klo 17-18 ( välillä klo 16 tai 19). Pitkä työmatka venyttää työpäivää. Välillä rästitöitä myös viikonloppuisin.

Urheiluharrastus perjantaisi, lauantaisin ja sunnuntaisin.

Kotitöissä auttamista päivittäin eli ns. lapsiperhearkea. 

Unta viikolla 6-7h ja viikonloppuisin 7-9h.

Aikoinaan tein lisäksi sivutyötä viikolla tai viikonloppuisin.

Hyviä puolia tässä on ollut salkun hieman nopeampi kasvutahti, mutta mielestäni se on ollut melko vaatimatonta työmäärään ja stressiin nähden. Valtiolle olen tosin ollut hyvä veronkeruun kohde, kun ylitöistä on noin puolet mennyt veroihin. Miinuksena on ollut jatkuvaa stressiä, väsymystä, terveydellisiä ongelmia ja vaikeuksia sovittaa työtä elämän muihin osa-alueisiin. 

Nyt on tavoitteena enää jaksaa kesään asti tällä tahdilla. Pitkältä ajalta tuo kyllä tuntuu, mutta ehkäpä sen jaksaa, kun karsii kaikesta muusta. Olkoon tämä kirjoitus muistutus tulevaisuuden itselleni siitä, ettei tällaisessa tahdissa ole mitään järkeä. Kun hullulle antaa ilmapallon, se puhaltaa sen puhki. 

Tällä kertaa en jaksa kirjoittaa pidempää sepustusta aiheesta. Se kertonee omaa tarinaansa jaksamisestani tällä hetkellä.

Tasapainoista elämää etsimässä

Tätä kirjoittaessani kesälomaa on vielä jonkin verran jäljellä, mutta jo nyt alkavat ajatukset siirtyä työhön. Tämä lienee merkki siitä, että stressaan töitä aivan liian paljon. 

Tunnen itseni sen verran hyvin, että vaarana töiden alettua on, että otan kontolleni aivan liikaa töitä ja teen rahankiilto silmissä myös ylitöitä. Sitten talven pimeina iltapäivinä ja aamuina olen todella väsynyt ja työt aiheuttavat lähinnä vain stressiä ja ahdistusta sen sijaan, että nauttisin töistä.

Tämä kirjoitukseni olkoon muistilappu itselleni, jotta en löytäisi tulevana vuonna itseäni samasta kierteestä. Eli viikonloput menevät lähinnä palautumiseen ja harrastukset sekä muu oikea elämä tuntuu ihan liikaa velvollisuudelta ja pakolliselta suorittamiselta. Kun energiaa on liian vähän ei jaksa oikein mitään, jolloin tekemättömät asiat ahdistavat lisää. Alkusyksystä kun on kesän ajan saanut lepoa, ahneus voittaa ja sitä kuvittelee, että jaksaa kyllä kovaakin työtähtia koko vuoden läpeensä. Mutta viimeistään talvien pimeys vievät voimat. 

En edes oikein ymmärrä, miksi olen niin kova ahnehtimaan ylimääräisiä töitä. Ylitöistä menee kuitenkin noin 50% veroihin, joten ei ole kovinkaan rationaalista vaihtaa muutoinkin vähäinen vapaa-aika huonoon tuntikorvaukseen. Nykyisilläkin tuloilla saan sijoitettua aivan tarpeeksi joka kuukausi.     

  

Tavoitteeni tulevana työvuotena

1. Pyrin nukkumaan joka yö edes lähes 8 tuntia (kova tavoite yökukkujalle). Väsyneenä töiden teko on rasittavaa ja työpäivän jälkeen ei meinaa jaksaa harrastaa ja sosialisoida. Unen merkitystä länsimaissa ei edelleenkään osata arvostaa. Se on kaiken hyvinvoinnin kulmakivi. Viime vuosina olen nukkunut arkena noin 5,5-7h ja viikonloppuisin 8-9h. 

2. En tee ylitöitä. Rahallisesti ylitöiden teko ei ole miellekästä nykykulutuksellani ja palkallani. Sen sijaan saan lisättyä vapaa-aikaa ihan mukavasti kun pidän työtunnit maltillisina. Erityisesti energisten vapaa-aikatuntien määrä lisääntyy dramaattisesti silloin, kun ei joka päivä väsytä itseään työllä. Vähäisemmän työn korvaan laadukkaammalla työn suunnittelulla ja toteutuksella. Tällöin työstä saa enemmän nautintoa.

3. En tuo töitä kotiin. Teen työt parhaani mukaan työpaikalla ja kotona en esimerkiksi lue sähköposteja.

4. Elämän tärkeysjärjestyksen pyrin pitämään seuraavana: perhe, harrastukset/vapaa-aika ja viimeisenä työ. Kuolinvuoteellaan moni katuu sitä, että asetti työn perheensä ja muun elämän edelle. En halua itse joutua katumaan viimeisinä päivinäni tuollaisia asioita.

5. Seuraan vähemmän talousuutisia ja pörssikurssien liikkeitä. Pitkäjänteisen indeksisijoittajan ei kannata päivittäin seurata tuntitolkulla pörssien liikkeitä. Tämä voi olla aluksi kivaa ja koukuttavaa mutta kuten kaikki addiktiot, se vie aikaa ja fokusta oikeasti tärkeämmiltä asioilta (katso edellinen kohta). Liiallinen pörssien seuraaminen on omalla kohdallani ehkä oire muista ongelmista, joita en halua ajatella ja kohdata.

6. Carpe diem. Yritän löytää joka päivästä mahdollisuuksia kokea jotain tärkeää tai vaikuttaa muihin ihmisiin ja maailmaan positiivisella tavalla. Elämä menee hukkaan, jos siitä ei osaa nauttia ja jos ei  arvosta jokaista päivää, vaikka ärsyttäviä asioita tapahtuisikin. Suurin osa päivittäisistä vastoinkäymisistä on isossa kuvassa täysin merkityksettömiä. Niiden ei kannata antaa pilata päivää. Päivää, jota et enää koskaan saa takaisin. Päivittäiset teot kannattaa aina peilata sen kautta, että emme elä ikuisesti ja viikatemies korjaa satoa keskuudessamme joka hetki.

7. Minimalismi niin tavaroissa kuin abstraktimmallakin tasolla elämässä vähentää stressiä ja levottomuutta. Tai ehkäpä oikea termi olisi essentialismi eli keskitytään niihin asioihin elämässä, jotka oikeasti ovat merkityksellisiä onnen ja hyvän elämän kannalta.    

8. Kaikki nämä tavoitteet liittyvät hitaampaan elämään. Kun elämä ei ole ajallisesti tai materiaalisesti ympätty täyteen turhaa sälää, jää aikaa olennaiselle. Urheillessa olen monesti päässyyt huumaavaan flow-tilaan, jossa ajantaju ja tietoisuus itsestä katoaa tai ”sulautuu” ympäristöön. Uskon, että ylimääräistä sälää karsimalla, voin elää arjessakin (töissä, kotona, harrastuksissani) useammin jonkin asteisessa flow-tilassa. Kiire on tehokkain tapa epäonnistua tässä. Mikäli onnisun, ei FIREn saavuttaminenkaan ole pakkomielteisesti läsnä joka päivä. Voin olla tyytyväinen ja onnellinen heti.

Itselläni on kaikissa yllämainituissa kohdissa paljon parannettavaa. Tavoitteet pitää kuitenkin laittaa korkealle, jotta Kuuhun kurottaessa yltäisi joskus vaikka Mount Everestin huipulle. 

Tärkeimmät taloudelliset ohjeet tyttärelleni

Seuraavat ohjeet olen kirjoittanut tyttärelleni. Nämä eivät siis ole neuvoja tai sijoitusvinkkejä blogini lukijoille.

1. Pidä kirjaa kuukausittaisista menoistasi ja tuloistasi

Kirjaa menosi ja tulosi tarkasti ylös joka kuukausi, mielellään konkreettisesti vihkoon.  

2. Pidä pankkitilillä aina hätäkassa, joka vastaa 2-4kk kulujasi 

Kun sinulla on tilillä hätäkassa, eivät elämän yllättävät takapakit kaada talouttasi ja vie yöuniasi. Mitä epävarmemmalla alalla olet töissä, sitä suuremman hätäkassan tarvitset. Muista, että mitä vähemmällä tulet toimeen, sitä pienemmän hätäkassan tarvitset euromääräisesti.

3. Sijoita joka kuukausi osakemarkkinoille nettopalkastasi vähintään 20%

Osakemarkkinat ovat pitkällä tähtäimellä tuottaneet muita sijoituskohteita paremmin. Sijoita palkastasi osakemarkkinoille heti palkkapäivänäsi niin varmistat, että saat tavoitesumman joka kuu sijoitettua. Sijoita globaalisti hajauttaen isoimpiin indekseihin ETF:ien kautta, sillä niissä on pienimmät kulut. Kulut pitämällä minimissä varmistat paremmat tuotot. Älä välitä pörssien liikkeistä vaan sijoita joka kuukausi. Pörssiromahdus on suuri lahja. Silloin saat ostettua enemmän osuuksia halvemmalla hinnalla. Paras aika sijoitta on silloin kun sijoitusalan ammattilaiset, media ja kansalaiset puhuvat, että on maailman huonoin aika sijoittaa.

Jos et pysty sijoittamaan 20 prosenttia nettopalkastasi osakemarkkinoille, todennäköisesti ongelma ei ole palkkasi pienuudessa vaan kulutuksesi suuruudessa.

4. Kaikkia asioita ei pidä mitata rahassa, mutta kaikilla asioilla on vaikutusta talouteesi

Kaikilla valinnoilla on vaikutusta talouteesi. Tärkeintä on, että tiedostat millaiset nuo vaikutukset ovat, jotta voit tehdä informoidun päätöksen.

5. Säästetty euro vastaa kahta tienattua euroa

Keskituloisen on helpompi vähentää kulutustaan 100e verran, kuin tienata tuon verran lisää. Syynä on marginaaliveroprosentti. Jotta tienaat käteen 100e lisää, pitää sinun tehdä bruttona 200e edestä ylitöitä.

6. Opiskele korkoa korolle -efekti ja ymmärrä sen voima pitkäaikaisessa sijoittamisessa

Melko pienilläkin kuukausittaisilla sijoitussummilla tulet hyvin varakkaaksi, mikäli vain jaksat odottaa tarpeeksi kauan (kymmeniä vuosia). Korkoa korolle -efektin ansiosta saat euromääräisesti huimat tuotot sijoitusurasi loppupäässä. Tämän takia on tärkeää sijoittaa mahdollisimman nuoresta pitäen.

7. Ymmärrä inflaation vaikutus elämääsi

Rahan arvo eli ostovoima laskee vuosi vuodelta. Tämän takia et voi vaurastua makuuttamalla rahaa pankkitilillä. Pankkitilillä rahasi hupenee kiihtyvällä nopeudella (käänteinen korkoa korolle -efekti). Myös lainojen korot köyhdyttävät samalla korkoa korolle -efektillä.

8. Suurimmat kuluerät hallitsemalla pystyt säästämään paljon rahaa

Yleensä elämän suurimmat juoksevat kuluerät ovat asuminen, liikkuminen ja elintarvikkeet. Jos pidät nämä kulusi kurissa, saat säästettyä ja sijoitettua isoja summia joka kuukausi.

9. Autoilun köyhdytysvaikutus on musertava

Auton ostoa kannattaa välttää viimeiseen asti. Älä osta koskaan uutta autoa, sillä auton arvosta tippuu suuri osa muutamana ensimmäisenä vuotena. Autoiluun liittyy myös paljon kaikenlaisia sivukuluja, jotka köyhdyttävät erittäin tehokkaasti. Vaihtoehtoiskustannus on myös dramaattinen. 

10. Kaikkea ei tarvitse omistaa

Omistaminen on yliarvostettua. Myös esimerkiksi vuokraaminen on välillä hyvä idea. 

11. Things you own end up owning you?

Ole tarkkana, mitä ostat. Esimerkiksi oman asunnon osto syrjäiseltä paikkakunnalta saattaa olla paha virhe. Jos esimerkiksi joudut työttömäksi, on sinun vaikea muuttaa työn perässä, jos et saa asuntoa myytyä. Mitä enemmän materiaa omistat, sitä vaikeampi sinun on halutessasi muuttaa elämäsi suuntaa. Materia on kuin ylipaino, joka hidastaa menoa ja josta on työlästä hankkiutua eroon.

12. Onni tulee elämässä muusta kuin materiasta

Ihmislaji on ainakin 250 000 vuotta vanha, joten ilon ja onnen lähteet ovat hyvin yksinkertaiset. Onni ja hyvä elämä koostuu hyvistä ihmissuhteista, (monelle omasta perheestä), uuden oppimisesta, asioihin uppoutumisesta, itsensä haastamisesta sekä altruistisista teoista. Vastoinkäymiset monesti tekevät meistä kiitollisempia ja materian haaliminen helposti tyytymättömiä. 

13. Valitse ammattisi tarkasti

Vietät töissä suuren osan ajastasi. Hieno titteli tai hyvä palkka ei itsessään saa sinua jaksamaan työssäsi vuosikymmeniä. Toisaalta kutsumuksestakaan ei kannata tehdä töitä, jos palkka on liian huono. 

14. Aika on ainut hyödyke, mitä ei voi hankkia lisää

Muista, ettet elä ikuisesti. Liikaa ei kannata asioita murehtia. Murehdi niitä asioita, joihin voit itse vaikuttaa. Yleensä ikävät asiat toteutuessaankaan eivät tunnu niin ikäviltä, kuin voisi luulla niitä etukäteen murehtiessaan. Mitä vähemmän kulutat, sitä vähemmän aikaa sinun tarvitsee viettää töissä. 

15. Tutustu Pareto-periaatteeseen (80/20-sääntöön) ja hyödynnä sitä arjessasi

Kaikkea ei kannata tehdä täydellisesti. Hyvin vähällä panostuksella saat suurimman osan maksimihyödystä. Esimerkki opiskelusta: lukemalla hyvin 20% tenttialueen tärkeimmistä asioista saatat saada hyvän arvosanan. 

16. Myy sijoituksiasi vain ennalta laatimiesi kriteerien mukaan

Sijoituspäätöksiä ei pidä tehdä tunteiden sanelemana. Päätä etukäteen, millaisista syistä myyt omistuksiasi. Pörssikurssien liikkeitä ei pidä ottaa myyntisignaalina. 

17. Kaikkea ei tarvitse ostaa uutena

Säästät mukavasti rahaa kun ostat osan tavaroista käytettyinä. Esimerkiksi pienelle lapselle kaikkia vaatteita ei ole järkevää ostaa uutena.

18. Maksa käyttötarkoituksesta, älä imagosta

Osta sellainen tuote, joka ajaa käyttötarkoituksensa. Et tarvitse hienointa mallia, jos edullisemmassa mallissa on riittävän hyvät ominaisuudet.

19. Ota lainaa lähtökohtaisesti ainoastaan asuntoa varten

Auto köyhdyttää ja autolaina köyhdyttää entistä nopeammin. Sijoituslaina lisää sijoittamisen riskejä, joten sen käyttöä en suosittele.

20. Raha on rajallinen resurssi, joten maksimoi sen onnellisuusvaikutus

Rahalla saa hankittua vapautta, kokemuksia, mukavuutta ja elämän iloja. Ole siis tarkkana mihin rahasi kulutat, jotta voit maksimoida rahan hyödyn. Turhat ostokset ovat suoraan pois näistä iloista. Muista, että sijoittamalla voit maksimoida koko elämäsi aikana käyttämäsi rahan määrän. Onnea tuo myös perinnön antaminen mahdolliselle/mahdollisille jälkipolville. Kannattaa antaa osa perinnöstä jo eläessäsi.

21. Ole kiitollinen siitä, mitä sinulla jo on

Helpoin ja nopein tapa tulla onnelliseksi on muistaa tuntea kiitollisuutta siitä, mitkä asiat ovat hyvin elämässäsi ja mitä sinulla jo on.

22. Älä anna hedonistisen adaptaation pilata elämääsi

Tavaroita ostamalla saat hetkellisen euforian tunteen. Tämä tunne ei kestä kauaa. Syy johtuu hedonistisesta adaptaatiosta. Saavutetut asiat muuttuvat hyvin nopeasti vähimmäisehdoiksi, joita ilman emme voisi muka olla tyytyväisiä elämäämme. Tämän takia joudut koko ajan ostamaan lisää, jotta voisit hetken tuntea tyytyväisyyttä, kunnes rima taas nousee. Jos havittelet onnea tavaran avulla, on sinulla syvällisempiä ongelmia elämässäsi.

23. Ymmärrä vaihtoehtoiskustannus

Heräteostos, jonka hinta on 100e ei oikeasti kustanna sinulle 100e, vaan paljon paljon enemmän. Jos et olisi ostanut ostosta vaan sijoittanut tuon rahan osakemarkkinoille, sen arvo olisi myöhemmin paljon enemmän kuin 100e. Tätä kutsutaan vaihtoehtoiskustannukseksi. Mitä nuorempi olet, sen suurempi on ostoksen vaihtoehtoiskustannus. 

24. Löydä syysi kärsiä

Onnen perässä juokseminen harvoin johtaa pysyvään onneen. Elämässä on aina kärsimystä ja se on aivan normaalia. Tärkeintä on löytää syy, jonka edestä olet valmis kärsimään. Kun läydät tuon syyn, kärsimys muuttuu siedettäväksi ja saat syvemmän tarkoituksen elämällesi. Usein tuo syy ei löydy oman navan ympäriltä.

25. Elämä on tanssi, ei matka

Sateenkaaren päässä ei ole aarretta. Lapsesta asti vanhemmat, koulu, media ja työelämä antavat lupauksia tulevaisuudessa odottavasta määränpäästä tai onnesta. Viimeisintään eläkkeellä pääsee nauttimaan tuosta kauan kaipaamasta vapaudesta ja onnesta. Valitettavasti tämä on valetta. Elämä ei ole matka. Sillä ei ole määränpäätä. Parempi analogia elämälle on tanssi. Tanssin tarkoituksena ei ole päästä maaliin, tanssin loppuun. Tanssin tarkoitus on itse tanssi. Elämän tarkoitus on itse elämä. Tässä ja nyt.

Mikä on tavoitteeni sijoittamisessa?

Täältä voit käydä lukemassa sijoitusstrategiastani ja sijoitusfilosofiastani: Linkki.

On juhannusyö ja kello näyttää puolta yhtä. Perheeni on jo nukkumassa ja itse istun asuntoni parvekkeella nauttien kesäyön lämmöstä. Olen yöihminen ja tykkään pohdiskella asioita öisin. Öisin tuntuu, että aika on pysähtynyt ja ymmärrän elämää paremmin. Nytkin huomaan pohdiskelevani elämääni, sijoittamista ja tavoitteitani. Päätän selventää ajatukseni ”paperille”. Charlie Mungerin sanoin: ”what you shout out, you pound in!”. Pitää siis olla nyt tarkkana, mitä ”huudan” ulos.  

Tämä on ehkäpä tärkein kysymys, jota jokaisen sijoittajan olisi hyvä perusteellisesti pohtia: miksi sijoitan?Perheenjäseneni ja ystäväni tietävät, että sijoitan. Kaikille en ole kuitenkaan kertonut, mitä tarkalleen ottaen tavoittelen sijoittamisellani. Syyt tähän ovat moninaiset, yhden ollessa se, että raha on Suomessa yhä hieman tabu aihe.  

Olen jo blogissani maininnut, että tavoittelen taloudellista riippumattomuutta. Termi ”taloudellinen riippumattomuus” kuulostaa hienolta ja varmasti monen korvaan täydeltä utopialta. Käytän kuitenkin tuota termiä, koska se on nykyään monelle tuttu ja se suuntaa antavasti kertoo, mistä on kyse. Mutta anna kun selitän tarkemmin, mitä se merkitsee minulle.

Olen luonteeltani ihminen, jota ei hirveästi kiinnosta ulkokohtaiset statussymbolit, kuten hienot autot, merkkikellot tai iso uusi omakotitalo. Arvoasteikossani ovat korkealla terveys, perhe/läheiset ihmissuhteet ja harrastukset. Onnekseni teen myöskin työtä, jonka koen aidosti arvokkaaksi yhteiskunnalle, vaikka rahallinen korvaus ei päätä huimaa. Näiden lisäksi arvostan valinnanvapautta elämässäni todella korkealle.  En tiedä syytä tälle. Olen luonteeltani ehkä keskivertoa stressiherkempi, joten sillä saattaa olla vaikutusta asiaan.  

Myös lapsuuden kokemukseni rahasta ja työstä varmasti hieman vaikuttavat asiaan. Ajattelin jo lapsena, että aikuisten elämä vaikuttaa stressaavalta ja ns. oravanpyörältä eli loputtomalta kilpajuoksulta aikaa vastaan ilman vapautta tehdä radikaaleja muutoksia omaan elämään. Jostakin syystä olen aina ollut myöskin säästeliäs. Kuluttaminen on vain aina tuntunut hieman pahalta, kun taas säästäminen on ollut koukuttavaa. Tästä toimintatavasta joudun opettelemaan itseni vielä jossain vaiheessa ulos.

Olen samaa mieltä Pete Adeneyn kanssa työstä: ”work is better when you don’t need the money”. Vaikka oma työni onkin merkityksellistä, on se liian usein hyvin stressaavaa ja voimia verottavaa. Monesti työpäivän jälkeen olen niin väsynyt, että loppupäivä menee palautumiseen ja harrastuksiinkaan ei välttämättä aina jaksa lähteä. Ajatus siitä, että yhtä kovaa tahtia pitäisi jaksaa seuraavat kolmekymmentä vuotta, tuntuu ahdistavalta. Meillä kaikilla on vain yksi ainutkertainen elämä, joten olisi mahtavaa elää se niin, ettei kuoleman lähestyessä tuntuisi siltä, että olisi pitänyt elää toisin.  

Haluaisin siis elää elämäni niin, että minulla olisi vapauksia tehdä muutoksia elämääni ilman, että ne kaatuvat rahan puutteeseen. Haluan, että elämäni pienet ja suuret valinnat ovat mahdollisimman vähän riippuvaisia taloudellisesta tilanteestani (täten termi ”taloudellinen riippumattomuus”). On kuitenkin tärkeää ymmärtää, että aivan kuten lapsikaan ei yhdessä yössä muutu aikuiseksi, ei myöskään voida sanoa, milloin henkilö muuttuu taloudellisesti riippuvasta riippumattomaksi. Kyse on pikkuhiljaa tapahtuvasta muutoksesta. Esimerkiksi oma 52 000e sijoitussalkkuni ja 10 000e käteispositioni antaa jo melko paljon liikkumavaraa. Esimerkiksi 5% keskimääräinen inflaatiokorjattu vuosituotto tarkoittaa 2500e vuosituottoa. Tämän hetken kuukausittaisilla kuluillani voisin elää sillä lähes 2 kuukautta. Voisin siis jatkossa vuosittain pitää 1-2kk ylimääräistä lomaa ilman, että pääomani pitkässä juoksussa välttämättä (juurikaan) vähenisi.

 

Olen siis jo nyt tyytyväinen tilanteeseeni ja minulla on siitä kiitollinen olo. Tiedän, että olen maailman mittakaavassa todella onnekas ja tuuria on ollut paljon matkassa, että olen päässyt tähän tilanteeseen.

Omalta osaltani sijoittamisessa on siis kyse vapauden tunteesta. Mikäli en ole tyytyväinen elämääni, voin tulevaisuudessa vuosi vuodelta yhä vähemmän syyttää asiasta muita (taloudellista tilannettani, pomoani, huonoa palkkaa, yhteiskuntaa, poliitikkoja jne) vaan syyllinen löytyy yhä useammin peilistä. Kun sinulla on rahaa, olet myös kykenevämpi muuttamaan elämäsi suuntaa. Uskon myös, että ihminen on onnellisempi, jos ajattelee, että onnellisuus on itsestä kiinni. Pitää ottaa itse vastuu elämästään.

Koska taloudellinen riippumattomuus on jatkumo, en osaa sanoa, mikä rahasumma on kohdallani ”tarpeeksi”. Sijoitukseni antavat tulevaisuudessa mahdollisuuden esimerkiksi tehdä lyhyempää työpäivää, ottaa palkattomia lomia, vaihtaa alaa taikka työpaikkaa, opiskella uusi ammatti, matkustella useammin tai jättäytyä ”omalle eläkkeelle” varsinaista eläkeikää aiemmin. 

Olen akateemisesti kouluttautunut duunariperheen lapsi. Lapsuudessani minulle ei kerrottu sijoittamisesta ja rivien välistä sain sellaisen kuvan asiasta, että siinä todennäköisesti häviää kaikki rahansa. Olen onnellinen, että voin kasvattaa tyttäreni ymmärtämään raha-asioita paremmin. Voin muuttaa ”sukuni henkistä perintöä” ja tarjota tyttärelleni maailmankatsomuksen, jossa hän on ”kuskin paikalla” ja maailma mahdollisuuksia täynnä. 

Ymmärsin ottaa sijoittamisesta selvää vasta oltuani opintojeni jälkeen jo jonkin aikaa työelämässä. Itse asiassa taisin sattumalta lukea erään keskusteluforumin viestiketjua sijoittamisesta ja vähitellen aloin ymmärtämään asioita. Varsinaisen sijoittamisen aloitin hieman yli 5v sitten. Merkittävää rahallista avustusta en myöskään ole saanut vanhemmiltani tai sukulaisiltani. Olen nyt 37-vuotias, joten moni saattaisi ajatella, ettei näin vanhana voi 40 000e bruttotuloilla saavuttaa taloudellista riippumattomuutta.  

Otetaan hypoteettinen tilanne. Jos minulla on nykyrahan arvossa mitattuna 200 000e sijoitussalkku 23v kuluttua, jolloin olen 60v, niin voinko esimerkiksi jättäytyä töistä pois ja elellä rahoillani kunnes pääsen eläkkeelle 67-vuotiaana? Entä jos eläkeikää nostetaan 70-vuoteen? Olen vakuuttunut, että molemmissa tapauksissa 200 000e salkku riittää vuosikymmenen ajan elämiskuluihini. Tuo 200 000e salkku pitäisi olla helppo saavuttaa, mikäli ei tule kovin suuria ikäviä yllätyksiä matkan varrella vastaan. Eri asia on, haluanko lopettaa työt kokonaan. Pidän työstäni, varsinkin jos saan tehdä sitä määrällisesti sen verran, että aikaa ja energiaa riittää paljon muihinkin itselleni tärkeisiin asioihin. Omalla alallani on helppo tehdä keikkatöitä, joten tämä on yksi vaihtoehto tulevaisuudessa. Myös lyhennetyt työpäivät vakinaisessa työsuhteessa onnistunevat.  

En myöskään usko, että kykenisin täysin ”eläköitymään”. Mielelläni teen edes hieman töitä. Vaimoni sanoo usein, että minulla menee helposti asiat ”överiksi”. Se on totta. Aina pitää olla joku projekti meneillään ja tykkään vetää täysillä. En kuitenkaan pidä siitä, että on useita projekteja päällä samaan aikaan vaan mielelläni keskittyisin yhteen asiaan kunnolla. Elämä on mukavampaa kun uppoutuu asioihin kokonaan ja välillä hakee rajojaan. Huomaan, että eri aikakausina tämä ”överiksi” vetämisen kohde on vaihdellut. Usein se on ollut jokin liikuntaharrastus, välillä sijoittamisen opiskelu, työ taikka opinnot. Vaimoni on pariinkin otteeseen puolitosissaan todennut, että ”onkohan sussa vähän aspergerin syndroomaan viittaavia piirteitä”. Enpä tiedä, tykkään vain kun voin rauhassa oppia uutta, kehittyä ja hakea rajojani aina yhdessä asiassa kerrallaan. En siis usko, että aivan heti olen täysin laakereilleni heittäytymässä. 

Saattaahan käydä niinkin, että jo vaikka 10v päästä olen kyllästynyt odottelemaan ja vähennän työn tekoa tavalla taikka toisella. Mitään en ole lyönyt vielä lukkoon, sillä aina voi elämästä oppia jotain uutta ja vaihtaa suuntaa. Vanilla Sky -leffan kohtauksia ulkomuistista lainatakseni: 

”Every passing minute is another chance to turn it all around...”

”...What is any life, if not the pursuit of a dream... Roam free, David! Most of us live our whole lives without any real adventure to call our own”.

 

Mitä mieltä sinä olet? Miksi sinä sijoitat ja mikä on sinun unelmasi? Mielelläni otan vastaan kommentteja teiltä lukijoilta.