Uudenlainen ote työhön

”It is not a daily increase, but a daily decrease. Hack away the unessential.”

Parempi viikko, valoisampi mieli. Edellisessä kirjoituksessani päätin, että ensi vuonna tekisin töitä vain 20 opetustuntia viikossa. Tällä viikolla stressiä on tuntunut olevan edellistä viikkoa vähemmän, vaikka tuntimääräisesti tein vähintään yhtä pitkän työviikon. Tänään mietin, mistä tuo voisi johtua. Jos työn määrä ei ole eniten jaksamista määrittävä tekijä, niin voisin ehkä ensi vuonna haluta tehdä hieman enemmän töitä, kuin vain tuon 20h viikossa. Ajattelinkin tämän lukuvuoden käyttää siihen, että opettelen tekemään työtäni hieman uudella tavalla ja asenteella.

Opettajan työn vahvuus on melko suuri autonomia. Lisäksi olen luonteeltani sellainen, että tarvitsen vahvan hallinnan tunteen. Muutoin stressaannun, ärsyynnyn ja menen ylikierroksille. Luonteelleni on tyypillistä nähdä kaikki mahdolliset uhat jo kilometrien päästä. Olen myös liian hyväntahtoinen ja helposti suostuteltava. Olen aina halunnut töissä miellyttää liikaa muita enkä ole tarpeeksi ajatellut omaa jaksamistani tai omia näkemyksiäni. Yritänkin nyt tehdä näihin asioihin jonkin verran muutoksia.

Viime vuonna olin jonkinlaisessa burn outissa ja itseluottamukseni oli jälkikäteen ajateltuna todennäköisesti melkoisen huono. Nyt, kun vihdoin olen hieman paremmissa ruumiin ja mielen voimissa, on itseluottamukseni parantunut. Tämä on varmaan vahvistanut ammatti-identiteettiäni. Enää ei tarvitse tuuliviirinä lähteä jokaiseen vouhotukseen mukaan. Ei ainakaan samalla omistautumisella. Muutoinkin minulle on taas hieman selvempää, millainen opettaja haluan olla. En ehkä ole useimmilla parametreillä mitattuna kuten muut opettajat, mutta se on ihan OK.

Tarkoituksena olisikin olla tarkoituksenmukaisempi siinä, mitä kaikkea työssäni teen ja kuinka paljon. Uskon vahvasti, että oppilaillekin on parempi, jos tehdään vähemmän mutta laadukkaammin ja ajan kanssa. Keskitytään siis ennemmin olennaiseen. Lisäksi omat hermoni eivät kestä enää juurikaan keskeytyksiä/melua, joten tulen pitämään erityisen hyvän huolen siitä, että työrauha säilyy jokaisella oppitunnilla hyvänä. Mikäli työrauha on huono, sitten ei opiskella sillä tunnilla välttämättä lainkaan, vaan tehdään työrauhaongelmalle heti jotain. Harva ei-opettaja taitaa ymmärtää, kuinka väsyttävää on olla edes pari tuntia meluisassa ympäristössä. Itse ainakin olen aivan kuitti jo parin tunnin jälkeen. 

En kuitenkaan jatkossakaan aio tehdä ylitöitä, vaan maksimissaan 22 opetustuntia viikossa. Mikäli tänä lukuvuotena saan yllä mainituin keinoin jaksamistani parannettua, saatan ensi vuonna tehdä juurikin 22 opetustuntia viikossa, eli noin 90%:n työaikaa. Tuo vauhdittaisi edes hieman FU-rahapotin kerryttämistä. Lisäksi saan ikälisän ensi syksynä, joten nettopalkan ei pitäisi ihan hirveästi laskea.

Yksi jaksamistani tällä hetkellä suunnattomasti parantava asia on erinomainen työpari. Meillä molemmilla  on samanlainen hieman musta huumorintaju. Työparini takia viihdyn työpaikallani aivan älyttömän paljon paremmin nykyään. Harvalla on tässä suhteessa asiat näin hyvin kuin itselläni. 

Aikaa ja energiaa vievän harrastukseni suhteen olen osannut toimia tänä syksynä viime syksyä älykkäämmin. Olen osannut sovittaa sen paremmin muuhun elämään ja olen oppinut suhtautumaan siihen vähemmän neuroottisesti/totisesti. Aika näyttää onnistunko tavoitteessani tehdä myös työasioita fiksummin. Tässä olisi kuitenkin kolme vuosikymmentä viralliseen eläkeikään aikaa (jos fireä ei huomioida), joten nykytyylillä en voi loputtomiin jatkaa. 

Downshiftaus tarkentuu

”All work and no play makes Jack a dull boy.”

Nyt on taas töitä tehty kesäloman jälkeen vähän yli kuukauden ajan. Pelkkä 100%:n työaika on yhä liikaa. Kroppa menee töissä hirveille ylikierroksille ja olo on työpäivän jälkeen sumuinen, väsynyt ja ärtynyt. Välillä on suoraan sanottuna olo, että haluaisin laittaa paikkoja paskaksi tai tehdä jotain yllättävää kuten irtisanoutua. Toki lukuvuoden alkupuolisko on aina rankin, joten ehkä tämä viimeistään tammikuussa helpottaa. 

Olen kuitenkin tänään pyöritellyt ajatusta, että ensi kesän jälkeen tekisin ainakin vuoden ajan 20 opetustuntia viikossa nykyisen 24 tunnin sijaan. Sen luulisi jo tuovan tasapainon työn ja vapaa-ajan välille. Tuolla 20h määrälläkin kykenen sijoittamaan yli 20% nettopalkastani, mikäli mitään kovin poikkeavaa ei elämisen kuluissani tapahdu. Uusi strategiani on näillä näkymin seuraava:

Teen vuosittain vain sen verran töitä, että kykenen sijoittamaan noin 20% nettotuloistani.

Menen siis vuosi kerrallaan ja aina keväisin katson, paljonko seuraavana vuonna on töitä tehtävä, että tuo noin 20%:n säästöaste toteutuu. Haluan entisen elämäni, jossa elämä ei tunnu pelkältä ikuiselta suorittamiselta, takaisin. Vuosi sitten olin vielä selvästi syvemmissä vesissä, mutta ei tämä nytkään ole mennyt kuten Strömsössä.

Päätös on tehty - Aloitan downshiftaamisen

 

Viimeiset seitsemän vuotta ovat ollet työelämän osalta todella rankkoja. Sivutyötäkin tuli tehtyä omien töiden ohessa kolmisen vuotta. Ja nyt viime kesäloman jälkeen olen tehnyt taas melko pitkää päivää. Keskimäärin olen tehnyt noin 117% työaikaa tuon viime kesäloman jälkeen. 

Nyt olen asioita pohtinut jo useita kuukausia ja päätös on vihdoin kypsynyt. Tämän vuoden kesäloman jälkeen aloitan hitaan downshiftaamisen töiden osalta. Työnantajan mukaan 80% työaika on sovittavissa, ehkäpä hieman alempikin. Alustava ajatus onkin vähentää töitä niin, että tekisin kesän jälkeen 106% työaikaa, eli tiputusta tämän hetkiseen tulisi reilut 10 pinnaa. Tämän jälkeen olisi tarkoitus vähentää vuosittain töitä 5-6 prosenttiyksikköä. Niin kauan voisin töiden määrää vähentää kunnes löydän tasapainon työn ja vapaa-ajan välillä. Mutuna sanoisin, että tuo löytynee viimeistään 80-90% väliltä. Esimerkiksi 85% työaika vähentäisi nykyistä työtaakkaa yli 30 prosenttiyksikköä. Sen luulisi jo riittävän. Progressivisen verotuksen ansiosta tuollaisesta 85% työajasta jäisi nettona käteen noin 90% täydestä palkasta. Lisäksi tulevat ikälisät nostavat palkkaa melko tuntuvasti.

Vastaavaa työn määrän vähentämistä pohdin jo vähän alle vuosi sitten. Tuolloin kuitenkin ahneus voitti ja päädyin ottamaan kontolleni aivan liikaa hommia. Syksyllä tuo sitten kostautui uupumisena. En kuitenkaan suostunut antamaan periksi, vaan hoidin sovitut työt väkisin. Nytkin on vielä kesälomaan matkaa, mutta valoa näkyy jo tunnelin päässä. Toivon todella, että osaan tulevina vuosina pitää ahneuteni kontrollissa, jotta en enää jatkossa löydä itseäni samasta suosta. 

Veikkaan, että monen korvaan esim 85% työaika ei vaikuta kovin vähältä. Mietitäänpä asiaa hieman tarkemmin. Tuo 85% työaika ei tarkoita pelkästää 15%-yksikköä vähemmän rasitusta vaan myös saman verran enemmän palautumista. Eli tuolloin saa 15%-yksikköä enemmän aikaa palautua 15%-yksikköä pienemmästä rasituksesta. Urheilua kilpatasolla harrastaneet ymmärtävät, että ero palautumisessa on todella iso. Ja tämänhetkiseen työn määrään verrattuna pudotus olisi tosiaan yli 30%-yksikköä.

Ahneuteni näkyy kuitenkin yhä siinä, että aion suorittaa downshiftaamisen hyvin verkkaiseen tahtiin. Salkun koko on yhä melko pieni ja koen, ettei minulla ole yksinkertaisesti varaa nopealla aikataululla vähentää merkittävästi töitä. Ikääkin on yhä sen verran vähän, että tässä kohtaa on hyvä saada vielä isohko osa palkasta ohjattua sijoituksiin kasvamaan korkoa korolle. Kun ikää tulee lisää, ei korkoa korolle -efektikään enää ole niin voimakas uusien sijoitusten osalta. 

Toivon, että töitä vähentämällä itse työ muuttuu joksikin muuksi kuin lähinnä stressin lähteeksi. Jos oikein hyvä tuuri käy, alan viihtyä töissä niin hyvin, että taloudellisen riippumattomuuden saavuttaminen muuttuu selkeästi vähemmän merkitykselliseksi asiaksi. Olisi melkoista tuhlausta, jos ainutkertaisen elämänsä omistaisi liialliselle työnteolle ja suorittamiselle. Tällä hetkellä työ vie niin ison osan jaksamisesta, että työn ulkopuolinenkin elämä tuntuu aivan liikaa mekaaniselta suorittamiselta. Elämä on liiaksi selviytymistä, selviytymistä seuraavaan päivään.  

Toivon, että tämän blogin kirjottaminen myös omalta osaltaan antaa selkärankaa vihdoin pysyä suunnitelmassani.

Downshiftaus - Mitä se tarkoittaisi minulle käytännössä?

 

Tein laskelmia siitä, paljonko palkastani jäisi käteen ja sijoitettavaksi eri asteisilla työmäärillä. Viime vuonna keskimääräiset kuukausittaiset menoni olivat 1551€. Alla olevissa laskuissa kuitenkin oletin hieman yläkanttiin, että kuluni olisivat 1600€/kk. Taulukon ylin työaika on 111%. Tein tuon verran töitä viime vuonna, eli keskimäärin 11% ylitöitä kuukaudessa. Otin sen siksi yhdeksi vertailuarvoksi tuohon taulukkoon. Tällä hetkellä ja kesään saakka teen kuitenkin noin 120% työaikaa.

Laskuissa sisällytin lomarahan kuukausittaisiin tuloihin.

Työaika    bruttotulot      nettotulot     nettotulot/100% työaika    säästöön

                                                                                                                 

111%                  3617€                 2483€                108%                                           883€

100%                3250€                 2296€                100%                                           696€

90%                  2925€                 2139€                 93,2%                                         539€

80%                  2600€                 1954€                 85,1%                                         354€

70%                  2275€                 1778€                 77,4%                                          178€

60%                  1950€                 1573€                 68,5%                                         -27€

50%                  1625€                 1376€                 60%                                            -224€ 

40%                  1300€                 1152€                 50,2%                                         -448€

Taulukon mukaan voisin jo nyt siirtyä 60% työaikaan eli kolmipäiväiseen työviikkoon. Tällöin säästöön ei kuitenkaaan jäisi mitään. Jopa 50% työaika olisi mahdollinen, sillä voisin nykyisellä 79 000€ salkullani kustantaa 224 euron kuukausittaisen tulovajeen myymällä sijoituksiani, sillä:

 79 000€ x 0,04 = 3160€/vuodessa eli

3160€/vuodessa : 12kk = 263€/kk

40% työajan eli kahden päivän työviikon voisi kustantaa, mikäli salkku olisi arviolta noin 160 000e (pääomaverotus huomioiden). Kahden päivän työviikkoa tekemällä saisin käteen puolet (50,2%) siitä, mitä saan tekemällä 100 prosentin työviikkoa. 

90% työajalla säästöön jäisi yli 500€/kk. Vähintään tuon verran haluan säästää eli sijoittaa tässä vaiheessa, kun salkku on vielä puolitiessään. 

Taidan kallistua siihen, että teen ensi kesän jälkeen maksimissaan 100% työaikaa. Sekin tarkoittaisi noin 20%-yksikön verran vähemmän töitä nykytilanteeseen verrattuna. Ja aivan lähivuodet tuo 100% työaika voisi olla järkevin. Muutaman vuoden jälkeen voisi alkaa harkita 80-90% työaikaa.