Lykkään perinnön antamista

Mielestäni perintöä kannattaa antaa reilummin vasta, kun lapsi/lapset ovat kypsässä iässä. Useimmiten tämä tarkoittaa aikaisintaan nelikymppisenä. Tässä perusteluni:

1. Nykyään aikuistumista lykätään yhä myöhemmäs, koska elämme individualistista aikaa. Ajattelu on lyhytnäköistä ja hedonistista. YOLO. Lasten hankkimista lykätään myös yhä myöhemmäs.

2. Kun perinnön saa vasta keski-iässä, on lapsi joutunut opettelemaan elämään omillaan, hankkimaan ammatin, hoitamaan itse raha-asiansa jne. On tärkeää, ettei raha ja saavutukset ole tulleet liian helpolla. Tiedän ihmisiä, jotka saavat yhä kolme- ja nelikymppisinäkin vanhemmiltaan runsaasti taloudellista avustusta. Tällä on motivaatiota heikentävä vaikutus. Eivät jaksa pyrkiä elämässään eteenpäin. Tuppaavat myös tuhlaamaan heti kaikki helpolla saadut rahat. Eivät  myöskään ymmärrä, kuinka raskasta työnteko voi olla ilman helppoa rahavirtaa. Siksi varmaan kykenevätkin polttamaan rahaa kuin roskaa.

3. Perintöä kannattaa antaa isommin vasta, kun lapsi on tehnyt omia lapsia ja ne ovat jo päiväkodissa/kouluiässä. Tällöin vanhemmat eivät jää vuosikausiksi elelemään kotivanhempina, vaan jossain vaiheessa vääntäytyvät takaisin sorvin ääreen.

4. Keski-iässä osaa jo ajatella ylisukupolvisesti. Varallisuutta osataan vaalia eikä kaikkea laiteta heti palamaan.

5. Perintöä osaa arvostaa enemmän, kun ei aina ole elänyt kultalusikka suussa. Tuolloin ymmärtää, kuinka suuren työn ison varallisuuden kasvattaminen on vanhemmalta vaatinut.  

Toki lastaan voi rahallisesti hieman avustaa pitkin matkaa, mutta isoa rahasummaa ei kannata antaa liian aikaisin. Lisäksi on tärkeää, että opettaa lapsen jo varhain sijoittamaan, jotta perinnön saatuaan sijoittaminen on tuttua hommaa. Kun annan perinnön vasta myöhäisessä vaiheessa, saa salkku kasvaa rauhassa korkoa korolle -efektin avustuksella. Se on lapsenkin kannalta paras ratkaisu.

Hylkään tyttäreni ja verilinjani

Millaista on, kun firemielinen kituuttaja elää avioliitossa tavallisen tuhlaajan kanssa? Helvetin stressaavaa, sillä yhteisestä tulevaisuudesta, hyvästä elämästä ja tavoitteista ei voi käytännössä juurikaan keskustella. Kaltaisteni tulisikin elää yksin.

Olen koko elämäni ajan saanut läheisiltäni vittuilua ja piikittelyä saituudestani. Lisäksi vaimoni naureskelee ylimielisesti halulleni luoda ylisukupolvinen dynastia. Olenkin viime ajat pohdiskellut, miksi yritän väkisin uida vastavirtaan. Miksi haluan kituuttaa ja jättää tyttärelleni mahdollisimman ison perinnön? Koko homma tuntuu turhalta, koska arvostusta minulle tuskin tippuu missään vaiheessa. Vittuilua sen sijaan luultavasti on ihan tarpeeksi tiedossa jatkossakin.

Todennäköisyydet sille, että avioliittoni päättyy eroon, on melko iso. Tällöin vaimoni ryöstää ison osan varoistani ja suurella todennäköisyydellä tuhlaa ne turhuuksiin. On myös melko epätodennäköistä, että tyttärestäni kasvaa järkevä rahankäyttäjä. Jos hän kuitenkin kasvaa vastuulliseksi talousasioissa, saa hän itsekin aikanaan kasvatettua itselleen melko ison salkun. Tällöin hän ei tarvitse kovinkaan jättimäistä perintöä.

En enää elättele toiveita vaimoni, tyttäreni saati verilinjani suhteen. Mikäli tyttäreni kasvaa tuhlaajaksi, syön surutta kunnolla salkustani. Jos taas tyttäreni osoittaa olevansa kärsimysteni ja uhrausteni arvoinen, saa hän aikanaan sopivasti perintöä, vaikka osan itse tuhlaisinkin. 

Kyynisyyteni ja katkeruuteni on saavuttanut uuden tason. En enää jaksa välittää aiemmin niin tärkeistä asioista. Faija on lyöty.

Kolmannesmiljoona kasassa

Perheemme salkkujen yhteisarvo on vihdoin ylittänyt kolmannesmiljoonan. Toivoa on siis siitä, että tyttäreni perii yhteensä ainakin suunnilleen tuon verran. Mieleeni onkin hiipinyt ajatus siitä, että ehkäpä minulla olisi kohta jo varaa kuolla. Ehkei myöskään liikaa kannata periä, jotta pysyy motivaatio työntekoon yllä. Jos tyttäreni saa tuolle summalle 2,0% reaalituoton, on hänellä 60 vuoden päästä yli miljoonan euron salkku vanhuuden turvana. 

Faijalaisuus ja perintö

Faijalaisuuden ytimessä on puhdasoppinen suhtautuminen perintöön. Kaikki muut suhtautumistavat ovat absoluuttisesti syntiä. Niin maan päällä kuin muuallakin universumissa. Nyt ja aina.

Varallisuus, jonka perit, ei ole sinun, vaan verilinjasi varallisuutta. Olet vain varojen väliaikainen haltija ja suojelija. Olet yksi lenkki ikuisuuteen kurkottavassa elämän ketjussa. Perintö ei ole vain finansseja, se on elinvoimaa. Elämän eliksiiriä.

Elämä tulee rahoittaa etupäässä itse kerätyillä varoilla, ei perinnöllä. Perinnöstä voi nostaa vuosittain ulos enintään 3,0% varojen määrästä. Tärkeintä on kuitenkin suojella perityn pääoman ostovoiman riittävyys seuraavillekin sukupolville. Kunnioitetuin olkoon hän, joka ei ole kuormasta lainkaan syövä. 

Pidän huolen siitä, että tyttäreni aikanaan toteuttaa oppia puhtaasti eikä häpäise esi-isiään ja tulevia jälkipolvia. Jos hän kuitenkin lankeaa syntiin, syytän asiasta raskaasti ennen kaikkea itseäni.

Repullinen arkea ja salkullinen ikuisuutta

Tänään töissä kuulin, kun kaksi kollegaani keskustelivat työstä, elämästä ja sijoittamisesta. Se meni kutakuinkin näin:

Historian maikka: Helvetti, että 8B:n runkku-Roope hännystelijöineen kävi taas mun hermoille. Sitten, kun mun sijoitukset tuplaa, nostan kytkintä ja muutan Espanjaan. 

Matikan ope: Taasko Roope heitti runkkuläppää ja uhkasi näyttää sulle luokassa kaikkien nähden ”mustan miehen helikopteri-räpin” ja uhkasi ”heittää mällit sun rilleille, jotka ovat niin paksut, että niillä näkee pilviselläkin säällä Uranukseen asti”?

Hissan maikka: Ei vaan tällä kertaa se huusi, että hänellä on ”niin pitkä karttakeppi housuissa, että sillä vois takarivistä saakka osoittaa Euroopan parhaat panomestat luokan seinän kartalta”. Ja kysyi vielä, että ”onko lehtori Laitinen viime aikoina kovinkin ahkerasti läpsinyt ”karttakepillään” ruotsin maikkaa öljytyille pakaroille, vai onko mennyt käsihommiksi?”. Ja että ”niille pakaroille kalpenee varareksin mahtipersekin”. Sitten se vielä huusi moneen kertaan, että ”Päivi har mega rumpa, super arsle, hyper röv!”.

Matikan ope: No voi helvetin helvetti. Kerro tosta nyt ainakin Juhalle (rehtori). 

Hissan maikka: Joo, se saa hoitaa. Olen jo aivan kypsä. 

Matikan ope: Kerros lisää noista sun sijoituksista. Kauanko tuplaamiseen vois mennä vielä aikaa?

Hissan maikka: Osakkeet on historiallisesti tuottaneet semmoset 8% vuodessa. Eli oletan, että noin yhdeksän vuoden päästä mulla koittaa vihdoin vapaus. 

Matikan ope: Älä helvetissä! Kyllä tuommoisen kakun jaksaa lusia. Olet silloin vielä melko nuori.

Hissan maikka: Toivotaan. Päivi (ruotsin lehtori) ei ole vielä täysin vakuuttunut mun ideasta. Ei haluaisi muuttaa ainakaan ennen kuin meidän lapset on työelämässä…

En raaskinut historian lehtorille kertoa totuutta osakemarkkinoiden historiallisista reaalituotoista. Jos hän saisi tietää totuuden, voisi olla burnout hyvinkin pian tosiasia. Hän on aika herkkä mies, vaikka onkin pakkomielteisen kiinnostunut Adolf Hitlerin elämästä, yhteiskunnallisista näkemyksistä sekä sotastrategioista.

Paljonko osakemarkkinalta sitten kannattaa odottaa reaalituottoja? Tuottoja on mahdoton tarkasti ennustaa, mutta yksinkertaisena miehenä olen tykästynyt yksinkertaiseen kaavaan, joka suunnilleen kertoo, paljonko herra markkinalta kannattaa pitkällä aikavälillä odottaa. Kaava on:

100% : CAPE = reaalinen tuotto-odotus

Globaali CAPE oli 1.1.2024 noin 22,31, joten reaalinen tuotto-odotus oli tämän kaavan mukaan 100% : 22,31 = 4,48%. Tuosta kun vähennetään sijoittamisen kulut ja osinkojen lähdeverot, reaaliseksi tuotto-odotukseksi saadaan noin 4%. Hissan maikan salkku tuplaantuu reaalisesti 72-säännön mukaan noin 18 vuodessa, sillä:

72 : 4 = 18.

Tässä vielä globaalin osakemarkkinan reaalinen tuotto-odotus viimeisen noin neljän vuoden ajalta CAPEN avulla arvioituna:

1.1.2024 = 4,48%

30.9.2023 = 4,91%

30.6.2023 = 4,66%

31.3.2023 = 4,87%

31.12.2022 = 5,11%

30.9.2022 = 5,50%

30.6.2022 = 5,00%

31.3.2022 = 4,06%

31.12.2021 = 3,79%

30.9.2021 = 3,98%

30.6.2021 = 3,83%

31.3.2021 = 4,03%

31.12.2020 = 4,18%

30.9.2020 = 4,78

30.6.2020 = 5,07

31.3.2020 = 5,99%

Lähde: https://siblisresearch.com/data/world-cape-ratio/

Tuon noin neljän vuoden aikana reaalinen tuotto-odotus oli keskimäärin noin 4,64. Kulujen ja lähdeverojen jälkeen reaalinen tuotto-odotus oli siis noin 4%. 

Paras tuotto-odotus tuolla aikavälillä oli 31.3.2020, joka osuu Covid-19:n aiheuttamaan pörssiromahdukseen. Sijoittamisessa hienoa on se, että romahdukset nimenomaan parantavat salkun tuottoja, jos on yhä salkun lihotusvaiheessa. Itse en ehkäpä koskaan myy salkustani mitään, joten minun ei tarvitse välittää pörssilaskuista. Jos kuollessani salkkuni rämpii pohjamudissa, perii tyttäreni euromääräisesti vähemmän rahaa, mutta se ei haittaa, sillä tuolloin sijoitusten tuotto-odotus on noussut. Pitkässä juoksussa salkku todennäköisesti paisuu sen kokoiseksi, mitä tuotto-odotus antaa ymmärtää. 

Oma salkkuni on nyt noin 140 000€ kokoinen. Mikäli saan salkulleni reaalisesti noin 3,5-4,0% reaalituoton, on salkkuni ilman lisäsijoituksiakin 30 vuoden kuluttua 392 000€ - 454 000€ kokoinen. Itse toki tykkään ennustaa hieman pessimistisemmin, joten käytän 3% reaalituottoa. Tuolloin 30v päästä salkkuni olisi ilman lisäsijoituksia noin 340 000€ kokoinen.

Toivottavasti hissan ope ei eksy tänne…

Puolen millin perintö

Perheemme salkkujen yhteisarvo alkaa lähestyä 300 000€ kokoluokkaa. Jos markkina jatkaa loivassa noususuunnassa, uskon tuon rajapyykin ylittyvät viimeistään vuoden sisällä. Mikäli emme nykyisistä salkuista nostaisi koskaan rahaa pois ja saisimme vaatimattoman 2% reaalituoton sijoituksillemme, olisi salkkujen yhteisarvo yli 500 000€ noin 30v päästä. Tytärtäni odottaa siis sen kokoluokan perintö, että voi työelämän aikanaan ottaa melko lunkisti. Tuo ajatus lämmittää mieltä. Toki toivon, että tyttäreni aikanaan löytää persoonalleen hyvin soveltuvan ja kohtuullisen hyvin palkatun työn, mutta isoja paineita ei asiasta tarvitse ottaa. Mikäli saisimmekin salkuillemme 4,5% reaalituoton, nousisi salkkujen yhteisarvo yli miljoonan euron kolmessa vuosikymmenessä. Tuollaisista tuotoista en kyllä uskalla edes unelmoida.

Tyttäreni muisti, havainnointi-, päättely- ja keskittymiskyky sekä monet muutkin taidot tuntuvat olevan hyvällä tasolla, joten uskon hänen aikanaan löytävän oman paikkansa (työ)elämässä. Toivottavasti ei ole perinyt isänsä stressiherkkyyttä, mutta jos näin on, saa hän salkusta aikanaan mukavasti stressinlievitystä. Onpahan ainakin yksi merkittävä huoli vähemmän. Voi tanssahdellen edetä kohti auringonlaskua.

Viisi vuotta vapauteen

Salkkuni on nyt noin 130-135k€. Arvioisin, että melko suurella todennäköisyydellä saavutan 200 000€ salkun noin viiden vuoden päästä. Tuon jälkeen voin käyttää palkkani miten huvittaa ja jopa lopettaa uuden rahan sijoittamisen markkinoille. Karhumarkkinoissa minun kyllä kannattaa edelleen sijoittaa uutta rahaa pörssiin. Myyntejä tuskin tulen juurikaan tekemään salkustani ennen virallista eläkeikää.

Tuon viiden vuoden jälkeen palkastani pitäisi jäädä nettona vähintään 500€/kk eli 6000€ vuodessa ylimääräiseen kulutukseen. Tuolla voin ostaa vaikka kuukauden pituisen ulkomaanmatkan joka talvi. Vaihtoehtoisesti voin Downshiftata hieman töissä. 

Täysi FIRE olisi niin suuren kärsimyksen takana, ettei palkkio riitä oikeuttamaan sitä, varsinkin kun ei ole takeita siitä, että edes elän sinne asti. Kaltaiselleni ahdistujalle ja dopamiinianeemikolle ei 100% eläköityminen myöskään oikein sovellu. Olemisen sietämätön keveys. Kultainen keskitie sopii minulle paremmin. 

Tuollainen 200 000€ salkku mahdollistaa työelämässä suuremmatkin peliliikkeet. Jos työ alkaa stressaamaan liikaa, voin jopa vaihtaa kokonaan alaa tai ainakin vaihtaa työnkuvaa. Vapaa-ajastani saan myös mielenkiintoisemman kun palkkatuloja on riittävästi. Ei tarvitse vain kökkiä kotona peläten, että vaivalla kerätyt finanssit sulavat. 

Virallisen eläkeiän kynnyksellä tuo 200 000€ salkku on todennäköisesti kasvanut reaalisesti yli 300 000€ suuruiseksi. Siitä on kiva ottaa vuosittain hieman täydennystä eläketuloihin. Eikä tässä vielä kaikki: todennäköisesti pystyn jättämään tyttärelleni noin neljännesmiljoonan kokoisen salkun. Tietoisuus siitä tuo jo nyt mukavasti onnea.

Tarkoitukseni on alkaa viiden vuoden kuluttua täysiveriseksi huolettomaksi hipiksi, joka vain nauttii hetkestä. Halailee puita, haistelee kukkia ja hymyilee hölmösti ventovieraille. Jo tämän viiden vuoden siirtymäkauden aikana yritän harrastaa meditointia ja kuunnella biisejä kuten:

California Dreamin’: https://youtu.be/KOok1WzZbOY?si=7vMXkGms9ie66cnd

San Francisco: https://youtu.be/PQHb4z0prjo?si=UDq5H71gbyXampIj

Harkitsen myös lääkeaineita, jotka vaimentavat vasemman aivopuoliskoni eli loogis-matemaattisesta ajattelusta vastaavia aivoalueita sekä laajentavat holistisesti tajuntaa. Sillä saralla minulla on vielä paljon opittavaa ja koettavaa. En malta odottaa. Onneksi viisi vuotta on melko lyhyt aika.

Suurinta vapautta on vapaus huolista. Kun elää onnellisesti hetkessä ei murehdi tulevaa eikä harmittele menneitä.

Saavutinko jo minimitavoitteeni?

                ”If you don’t know your goal, you can never reach it.”

Minimitavoitteeni on saavuttaa 20 vuoden sisällä salkku, jonka koko vastaa vähintään kymmenen vuoden elämisen kuluja. Jos vuosikuluni pysyvät alle 20 000 eurossa, riittää siis 200 000€ salkku. Luvut ovat tietysti tapani mukaisesti inflaatiokorjattuja. 

Globaalin osakemarkkinan CAPE oli ilmeisesti noin 20 kesäkuun viimeisenä päivänä 2022 eli noin 6kk sitten:

Lähde: https://siblisresearch.com/data/world-cape-ratio/

Globaali osakemarkkina on tällä hetkellä lähes samoissa hinnoissa, joten CAPE lienee nytkin noin 20. Tästä saadaan seuraava reaalinen tuotto odotus:

100% : 20 = 5%

Kulujen ja lähdeverojen jälkeen voisin odottaa saavani noin 4,3% reaalituottoa pitkällä aikavälillä. Pyöristän tuon kuitenkin alaspäin 4,0 prosenttiin. 

Salkkuni on nyt noin 110 000€, joten mikäli saan 4,0% reaalituoton, on salkkuni 20 vuoden päästä ilman lisäsijoituksia noin 241 000€. 

Entä millä tuottoprosentilla saavutan 20 vuoden päästä nipin napin 200 000€ salkun? Siihen vaaditaan 3,1% reaalituotto kulujen ja lähdeverojen jälkeen.

Mikäli 60-vuotiaana alan vuosittain myydä sijoituksiani 3,0% verran salkun myyntihetken arvosta, voin näillä näkymin myydä vuosittain noin 6000-7000€ verran. Tästä jäisi verojen jälkeen käteen noin 5000-6000€ vuodessa eli pyöreästi noin 400-500€ kuukaudessa. Perintöäkin tuosta pitäisi jäädä mukavasti aikanaan lapselle. 

Näissä laskuissa oletuksena siis on, etten enää tästä päivästä alkaen laittaisi lainkaan uutta rahaa markkinoille. Mielestäni yllä olevat tuotto-odotukset eivät ole yltiöoptimistisia. Saattaa siis olla, että olen jo tietämättäni saavuttanut minimitavoitteeni. 

Voisinkohan nyt nostaa jo hieman jalkaa kaasupolkimelta? Ehkäpä syödä enemmän vihanneksia ja ostaa kalliimpaa kahvia? Downshiftata henkisesti ja ottaa elämä joka tavalla vähän rennommin? Toivon sen toteutuvan ainakin pienessä mittakaavassa jo tästä päivästä alkaen. Hyppy tuntemattomaan vaatii kontrollin luovuttamista sattuman käsiin. Vaikka eihän minulla koskaan mitään kontrollia ollutkaan.

I’m letting go. Wish me luck…