Faijalaisuuden ytimessä on puhdasoppinen suhtautuminen perintöön. Kaikki muut suhtautumistavat ovat absoluuttisesti syntiä. Niin maan päällä kuin muuallakin universumissa. Nyt ja aina.
Varallisuus, jonka perit, ei ole sinun, vaan verilinjasi varallisuutta. Olet vain varojen väliaikainen haltija ja suojelija. Olet yksi lenkki ikuisuuteen kurkottavassa elämän ketjussa. Perintö ei ole vain finansseja, se on elinvoimaa. Elämän eliksiiriä.
Elämä tulee rahoittaa etupäässä itse kerätyillä varoilla, ei perinnöllä. Perinnöstä voi nostaa vuosittain ulos enintään 3,0% varojen määrästä. Tärkeintä on kuitenkin suojella perityn pääoman ostovoiman riittävyys seuraavillekin sukupolville. Kunnioitetuin olkoon hän, joka ei ole kuormasta lainkaan syövä.
Pidän huolen siitä, että tyttäreni aikanaan toteuttaa oppia puhtaasti eikä häpäise esi-isiään ja tulevia jälkipolvia. Jos hän kuitenkin lankeaa syntiin, syytän asiasta raskaasti ennen kaikkea itseäni.
Moi. Olen samaa mieltä kanssasi siitä että yksi parhaita asioita mitä rahalla voi tehdä, on pitkäaikaisen stressin vähentäminen tekemällä elämästä hieman leppoisampaa ja ilman tarvetta kokea turvattomuutta taloudellisesta pärjäämisestä elämän kuopissa. On ihailtava ajatus, että autat tässä yli sukupolvien ketjun. Onko sinulla ajatusta minkä ikäisenä/minkä ikäiselle tuon perinnön olisi hyvä siirtyä, jotta saadaan täysi hyöty, eikä niin, että saa perinnön siinä vaiheessa kun perijä on jo eläkeiän kynnyksellä.
VastaaPoistaVähintään 30v pitää mun mielestä olla, jotta rahaa osaa käsitellä vastuullisesti. Tuota ennen en ajatellut ennakkoperintöä antaa. Jos heitän veivit aiemmin, asia on toki eri. Eli kun lapsi on kolmekymppinen.
VastaaPoistaAika hankala tosiaan tietää ennalta ruokkisiko annettu raha vain elintapainflaatiota ja avuttomuuta, vai kannustaisiko elämään rohkeasti omien arvojen mukaisesti ilman ylimääräistä stressiä rahasta.
VastaaPoista