Valitako VGVF vai EUNL?

Yhden unelma voi olla toisen painajainen. 

Nyt pitäisi sitten päättää, sijoitanko seuraavat pari vuosikymmentä VGVF:n vai EUNL:n rapiat 20% nettotuloistani eli 600€/kk.

VGVF:n juoksevat kulut ovat 0,12% ja EUNL:n 0,20%. Kokonaiskuluiksi (joka huomioi myös osinkojen lähdeverot, sämpläyksestä johtuvat tuottoerot jne) oletan kuitenkin VGVF:lle 0,50% ja EUNL:lle 0,65%. EUNL:n ostokulu on 2,5€ kun taas VGVF:n 15€. Täten oletan, että kykenen sijoittamaan EUNL:n joka kuukausi 600€ ja VGVF:n joka toinen kuukausi 1190€. Kuinka suuriksi sijoitukset kasvavat 20 vuodessa:

0% reaalituotolla:

EUNL: 141 851€

VGVF: 142 800€

1% reaalituotolla:

EUNL: 156 961€

VGVF:158 066€

2% reaalituotolla:

EUNL: 174 074€

VGVF: 175 357€

3% reaalituotolla:

EUNL: 193 471€

VGVF: 194 958€

4% reaalituotolla:

EUNL: 215 473€

VGVF: 217 195€

Erot sijoituksien loppusummissa ovat siis enintään parin tonnin luokkaa. Tämän takia aion automatisoida sijoittamiseni sijoittamalla kuukausisäästön kautta parin vuosikymmenen ajan reilut 20% nettopalkastani eli 600€/kk EUNL:n. Onhan se vähän tyyris, mutta hyvästä varojen hallinnoinnista olen valmis myös hieman maksamaan. Lisäksi EUNL:n AUM on massiivinen (92 miljardia dollaria), joten tuskinpa sitä lakkautetaan.

Tammikuusta lähtien automatisoin sijoittamisen ja sieluni saa rauhan. Keskityn jatkossa bodaamiseen. Ostan vihdoin nappikuulokkeet ja vetoremmit ja vetelen ahkerasti salilla. Siis maasta, en käteen. Tarvittaessa kiikkuunkin.

Katarsis

 - ”Be the change that you want to see in the world.”

Viime päivät ja viikot olen elänyt kuin elokuvassa. Jokaisella päivällä on ollut iso merkitys. Olo on ollut samaan aikaan haikea, kiitollinen, onnellinen ja surullinen. Vuosien työn kruunasi lopulta täydellinen päätös. Annoin paljon ja sain takaisin vieläkin enemmän. Takana on huikea matka, josta tunnen valtavasti kiitollisuutta.

Lopputuloksena oli jonkinlainen katarsis. Katarsis on ”äkkinäinen tunnetila tai kliimaksi, joka johtaa elämänhalun uudistumiseen, palautumiseen tai voimistumiseen”.

Mitä haluan elämältäni? Enkö saattaisi jo olla perillä? Mitäpä jos en pyristelisikään vastaan, vaan hyväksyisin elämäni sellaisena kuin se jo on? Mitäpä jos panostaisin nykyiseen elämääni muutoksesta haikailun sijaan?

Antoisa elämä ei ole mielestäni vain itselle elämistä. Iso osa onnea on tehdä merkityksellisiä asioita (yhdessä muiden kanssa), auttaa muita, olla positiivinen muutos maailmassa ja tärkeä osa yhteiskuntaa. Nykyisessä työssäni minulla on mahdollisuus saada paljon hyvää aikaan. Jos haluaa saada, on pakko antaa. Kyllä se minimalistisen firelorvailun voittaa.

Työ, perhe, harrastukset ja ystävät. Niistä on hyvä elämä tehty. Ne vain tulee pitää tasapainossa. Kun tekee  sopivasti töitä, ei myöskään tarvitse elää pörssikerjäläisen elämää. 

Note to Self:

Tee rohkeasti asioita, ole rehellisesti oma itsesi, mieti jokaiselle päivälle ainakin yksi korkeamman tason tavoite, nauti elämästä ja elä hetkessä.

Täydellinen ruumis, sielu ja salkku

 

”Buy right and hold tight.”

-Rick Ferri

”If you don’t buy right, you better have some great forearms.”

-Faijan Finanssit

Radioheadin biisi Creep kuvaa hyvin melko usein tuntemaani ulkopuolisuuden ja kontrollin tarpeen tunnetta:

I don`t care if it hurts

I wanna have control

I want a perfect body

I want a perfect soul

…

But I`m a creep

I`m a weirdo

What the hell am I doing here?

I don’t belong here…

Painiskelen vanhenemisen ja kuoleman kanssa. Tällä hetkellä elän prime aikaani, jos mittareiksi otetaan kehon, mielen ja finanssien taso. Miten tämä kultainen ajanjakso kannattaisi elää? Mihin kannattaisi keskittyä ja minkä suhteen luovuttaa? Tuntuu, etten jaksa nykyistä tahtia enää kovinkaan montaa vuotta. 

Ehkäpä kannattaisi ottaa rennommin raha-asioiden suhteen ja keskittyä perhe-elämään ja kehon/mielen kunnossa pitämiseen? Toisaalta haluan saavuttaa nopealla aikataululla fuck you -position. Haluan yksinkertaisesti panostaa samanaikaisesti kaikkeen, mutta en tiedä, onko se realistista. 

Kun katselen lähipiiriäni, on minulla hyvällä tuurilla kolmen vuosikymmenen verran hyviä elinvuosia enää jäljellä. Olen siis jo ylittänyt elämäni puolivälin. Eläkeiän saavutettuani olen todennäköisesti jo raihnaisessa kunnossa, jolloin rahastakaan ei ole enää yhtä paljon hyötyä. 

Vanheneminen ja rapautuminen ahdistavat. Olen yrittänyt parhaani mukaan taistella tuota rapautumista vastaan, vaikka tiedänkin sen olevan peli, jota en voi voittaa. Fyysisillä uroteoilla saan usein uskoteltu itselleni olevani yhä parikymppinen. Suoritan elämää yhä liikaa. Olen edelleen liiaksi tapojeni ja pakkomielteideni orja. 

Ehkäpä lähivuodet minun kannattaisi keskittyä enemmän perhe-elämään. Treenaamiseen pitäisi löytää vielä enemmän iloa totisen suorittamisen sijaan. Töiden suhteen saattavat lähivuodet joka tapauksessa olla aavistuksen verran kevyemmät, joten lyhennettyä työaikaa ei liene järkevää vielä tehdä. Raha-asioiden miettimistä pitäisi vähentää, sillä siihen kuluu aivan liikaa aikaa ja energiaa. Sitten aikanaan kun lapsi on jo kasvanut ja alan olla raihnaisempi, voisin alkaa panostamaan enemmän esimerkiksi matkusteluun ja töiden vähentämiseen. 

Pitää yrittää nauttia nyt niistä asioista, jotka ovat tälle elämänvaiheelle uniikkeja. 

Mikä on sijoittamiseni Endgame?

Miksi sijoitan? Mikä on koko homman Endgame? Mikä on realismia ja mikä harhaista unelmaa? Näitä asioita olen viime aikoina miettinyt. 

Vastausta pohtiessa on tietysti lähdettävä perusteista eli siitä, kuka minä olen:

1. Neuroottinen: ahdistun aika helposti. Liiallinen kiire näkyy ahdistuksena, ärtymyksenä, ylikierroksina, väsymyksenä tai alakuloisuutena. Toisaalta olen periksiantamaton, mikä vain pahentaa esim ahdistusta ja väsymystä. Myöskin pitkät lomat alkavat lopulta useimmiten ahdistamaan, varsinkin jos ei ole tarpeeksi mielekästä tekemistä. Mielekäs tekeminen on usein myös melko tyyristä. Mikäli vain lorvailen, näen viikatemiehen joka kulman takana ja uskon kuolevani hetkenä minä hyvänsä. Lisäksi minun on pakko sopivisssa määrin rasittaa/kiusata itseäni, jotta kokisin elämäni merkitykselliseksi ja saisin tarvittavat dopamiinikiksit. Työ on tähän useimmiten ihan hyvä väline. 

2. Introvertti: viihdyn hyvin myös omissa oloissani. Liiallinen sosiaalisuus vie energiaa. Toisaalta ahdistun, jos elän vähänkään pidempään erakon elämää. 

3. Nuukuus ja ahneus. En pysty tuhlaamaan hyvällä omallatunnolla isoja määriä rahaa. Vaikea kuvitella, että kykenisin tuhlaamaan suurinta osaa sijoittamistani rahoista. Maltillisia määriä ehkäpä voisin. Tykkään tienata rahaa, sillä raha saa minut tuntemaan itsenä voimakkaaksi. Kasvava salkku symbolisoi elinvoimaa, kehittymistä ja kuolemattomuutta.

4. Olen tunnollinen. Tämä on kaksiteräinen miekka. Etenkin töissä hoidan tunnollisesti työtehtävät. Tämä saattaa toki liittyä myös neuroottisuuteen. Jos töitä on liikaa, alkaa ahdistaa kaikki hoidettavat asiat. Toisaalta nautin ponnistelusta. Taidan myös tykätä rutiineista.

5. En keksi viidettä merkittävää asiaa, vaikka numero viisi olisikin miellyttävä luku. Numero neljä ilmeisesti ahdistaa. En koskaan esim tarkista ovia neljää kertaa, vaan tarkistan ne joko 3 tai 5 kertaa.

Näistä voisi vetää johtopäätöksen, että pitäisi pyrkiä tasapainoon, sillä kaikki ääripäät johtavat herkästi ahdistuksen, tylsistyminen ja masennuksen alhaiseen alhoon. 

Entä mistä nautin?

1. Liikunta/urheilu: näihin ei rahaa uppoa montaakaan sataa euroa vuodessa. 

2. Älylliset haasteet ja uuden oppiminen. Töissä saa vähän näitäkin.

3. Omien taitojen ja kykyjen käyttäminen äärirajoilla: mahdollistuu harrastuksissa ja töissä.

4. Kahvin juonti, piipputupakka ja kiikkustuoli: hämärässä olohuoneessa filosofointi samalla kun ulkona sataa kaatamalla ja ukkostaa. 

5. Väittelyt hyvässä hengessä. Valitettavasti moni ei osaa väitellä, vaan vetävät herneen nenään. 

6. Perheen kanssa vietetty laatuaika.

7. Hyvät keskustelut.

8. Illanistujaiset pienellä porukalla (päihteiden avustuksella tahi ilman).

9. Tilanteista, joissa voin olla aidosti avuksi. Elämälläni on silloin (lisä)merkitys.

10. Pitkistä yöunista ja riittävästä levosta. Hitaista aamuista. Pitkään valvomisesta.

Mitkä ovat haaveeni?

1. Nähdä maailmaa matkustelemalla. Matkustelussa on vain se huono puoli, että toisaalta tykkäään rutiineista. Matkoilla on vaikea pitäytyä niissä. 

2. Viettää talvisin ainakin osa ajasta jossain sopivan lämpimässä maassa. Valo ja lämpö tuovat uutta virtaa elämään keskellä pimeää talvea. Joitain vuosia sitten olin etelän lämmössä keskellä talvea. Antoi aivan uskomattoman paljon piristystä. Kaiholla muistelen kyseistä reissua.

3. Kuolla mahdollisimman vanhana ja elää terveenä mahdollisimman pitkään. 

4. Nähdä lapseni kasvavan ja pärjäävän elämässä.

5. Tehdä sen verran töitä, että jää tarpeeksi aikaa ja energiaa muullekin elämälle kuten perheelle, kavereille ja harrastuksille.

6. Olla varakas kuolemaani saakka. Jättää myös mukavasti perintöä.

7. Elää taloudellisesti huoletonta elämää.

8. Elää hyvä elämä. Olla hyödyksi yhteiskunnalle. 

Salkkuni on nyt noin 110 000€. Olen jo sen verran iäkäs, etten kykene saavuttamaan täyttä taloudellista riippumattomuutta kovin montaa vuotta ennen virallista eläkeikää. Toisaalta, olisinko onnellinen, jos lopettaisin työt ja elelisin salkkuni turvin? Yllä mainituista syistä se tuskin olisi mielenterveyteni tai onnellisuuteni kannalta paras vaihtoehto. Olisi aivan liian monta syytä ahdistua.

Sen sijaan paras ratkaisu on vihaamani kultainen keskitie. En pidä kultaisesta keskitiestä, koska se ei koskaan johda suuriin sankaritekoihin. Minun tilanteessani ääripäiden välttely on kuitenkin viisainta. 

Miltä tuo kultainen keskitie sitten käytännössä näyttäisi? Varmaankin tältä:

Tulen tekemään palkkatöitä viralliseen eläkeikääni saakka ja ehkäpä hieman vielä senkin jälkeen. Tärkeintä olisi voida tehdä töitä sopivia määriä kulloisenkin elämäntilanteen mukaisesti. Palkkani tulee ikälisien myötä toivon mukaan hieman nousemaan vuosien myötä. Ei siis ole järkevää kiristää säästöastetta nyt liian kireälle. Lisäksi Suomen verotus mahdollistaa yli 10 000€ tienaamisen vuosittain lähes nollaveroilla. Itselläni on melko OK tuntipalkka, joten tuo matalalla roikkuva hedelmä kannattanee poimia. Lisäksi keikkatöiden teko on alalllani helppoa, mikä luo lisää liikkumavaraa elämääni. 

Tämän lisäksi haluan yhä kasvattaa salkkuani sijoittamalla uutta rahaa pörssiin. Tavoitteeni on kuitenkin pikkuhiljaa kyetä tekemään talvisin ulkomaanreissuja jonnekin sopivan lämpimään maahan. Tällöin työssäjaksamisenikin paranee. Sanaan ”joustavuus” tiivistyy kaikki olennainen. Minun kannattaa aina keväisin arvioida tulevan lukuvuoden tilanne, ja ottaa elämäntilanteeseeni nähden sopivasti seuraavalle lukuvuodelle töitä. Valitettavasti niin kauan kuin olen virassa, en kyllä voi merkittävän paljon vähentää työmäärääni. Toisaalta ulkomaanreissut saattavat vaikuttaa aika paljonkin jaksamiseeni.

Autoregulation. Tuollaista periaatetta olen käyttänyt viime aikoina treeneissäni melko menestyksekkäästi. Eli treenataan aina kulloisenkin päivän energiatasojen mukaisesti. Suostutellaan keho yhteistyöhön; stimulate don’t annihilate. Olen ollut huomaavinani, että apina on tipahtanut selästäni ja olo on kaikin puolin hieman keventynyt. Enää treeneihin lähteminen ei aiheuta juuri lainkaan ahdistusta ja stressiä. Tuo treenityyli vaatii itsetuntemusta, kokemusta, malttia, älyä ja ennen kaikkea rehellisyyttä itselle. Samaa periaatetta aion soveltaa muuhunkin elämääni. Jos esimerkiksi tiedossa on rankka työvuosi, pitää erinäisin keinoin vähentää työtaakkaa. Yhtenä vaihtoehtona on työpäivien lyhentäminen. 

Lisäksi aion olla työelämässä kettumaisempi kuin aiemmin. Olen huomannut, että ne pääsevät työelämässä monella tavalla helpommalla, joilla on töykeä, tiukka tai ehdoton asenne. Kilttejä ihmisiä käytetään surutta hyväksi. Aion jatkossa siis olla tiukempi. Se olkoon minulle yksi väylä downshiftata töissä. Työstressi vähenee, mutta palkka pysyy samana. Ei ollenkaan huono juttu.

Vaikka vähentäisin opetustunnit lähes minimiin (virassa ollessani), saan silti sen verran palkkaa, että sillä pitäisi tulla toimeen ilman, että kajoan salkkuuni. Jopa sijoittaminen saattaa tuossa tilanteessa yhä onnistua. Kun ikää tulee merkittävästi lisää, yksi vaihtoehto on myös irtisanoutuminen ja siirtyminen keikkatöihin. Tämä on kuitenkin aika äärimmäinen ratkaisu, joten en sitä vielä pitkiin aikoihin edes harkitse. 

Unelmani on siis elää melko tapahtumarikasta (toisaalta aika vaatimatonta), tasapainoista, tervettä, elinvoimaista ja taloudellisesti turvattua elämää, jossa välillä pääsee myös ottamaan ansaittuja irtiottoja arjesta. Sijoituksiin ei välttämättä tarvitse koskaan kovinkaan radikaalisti koskea, sillä sopivasti töitä tehden saan elämäni toivon mukaan rahoitettua. Suurin haasteeni on pitää loputon ahneus ja kitsaus aisoissa. Ehkä iän karttuessa nämäkin särmät pikkuhiljaa hioutuvat. 

Loppukaneettina ohjeet itselleni ja ehkäpä Sinullekin:

Usko itseesi. Ole voittaja. Voittajat selviytyvät aina. 

Vaali älynlahjojasi. Älykkyys on kykyä sopeutua joustavasti ympäröivään maailmaan. 

Vaali terveyttäsi. On vaikea voittaa, jos on sairas.

Ole kiitollinen siitä, mitä sinulla jo on. Kiitollisuus lisää onnellisuutta ja onnellisuuttahan me kaikki lopulta tavoittelemme.

Tik, tak, tik, tak…

Viimeiset 11 vuotta olen elänyt kuin kyseessä olisi kilpailu tai urheilusuoritus. Sijoitusharrastus on viimeisen 7 vuoden aikana vain pahentanut tilannetta. Perhe-elämä, sijoittaminen, urheiluharrastus, työ ja muu sosiaalinen elämä. Jokaiseen tai edes useaan noista on vaikea panostaa samanaikaisesti kunnolla ilman, että meinaa palaa loppuun. Kaikki asiat alkavat helposti tuntua vaivalloisilta suorituksilta. Ja seuraavana päivänä toivon mukaan jaksaa taas alkaa kaiken alusta.

Väsynyt, jännittynyt, ylivirittynyt, levoton, ahdistunut ja tulevassa elävä. Haluaisin olla virkeä, levollinen, rentoutunut, hetkessä oleva, huoleton ja innostunut. Viimeiset pari päivää ovat tuntuneet poikkeuksellisen levollisilta. Pahoin pelkään tämän kuitenkin olevan vain tyyntä myrskyn edellä. Syksyllä kun työstressi pahenee saatan löytää itseni taas syvältä. Arjen stressitekijät huuhtovat helposti mennessään. Ei näe enää metsää puilta. 

Yritän luopua asioista. Vähemmän jäykkää suunnitelmallisuutta ja enemmän spontaaniutta. Jos saisin tietää kuolevani pian, en voisi sanoa, että olen viime vuodet elänyt kovinkaan viisaasti. Kaduttaisi, että olen elänyt kuin vuosia olisi paljonkin hukattavaksi.

Myös sijoittamisen olen vetänyt liian kireäksi. Siksi lähiajat sijoitan vain noin 600€/kk. Pitkällä tähtäimellä tavoite on sijoittaa vähintään 20% nettopalkasta. Liian kova tavoite (eli sijoittaa mahdollisimman paljon) tuntuu hitaasti kiristyvältä hirttoköydeltä kaulassa. Ajan myötä hengittäminen käy kovin tukalaksi. 

Marihuanan polttelu ei ole terveellistä, mutta omalla kohdallani se saattaisi olla askel parempaan. Ayahuasca-trippi voisi myös antaa tarpeellista itseymmärrystä tilanteestani. 

Olen kuin Peter Pan, poika joka ei koskaan halunnut kasvaa isoksi ja joka luuli elävänsä ikuisesti. Peter Panin pahin vihollinen oli Kapteeni Koukku. Peter Pan katkaisi koukun käden ja syötti sen krokotiilille. Krokotiili oli koukun käden lisäksi syönyt myös kellon, joten sen lähestymisen saattoi kuulla jo kaukaa kellon tikityksen avulla. Kapteeni Koukku ei voinut sietää kellon tikitystä. Miksiköhän…

Tätä kirjoittaessani istun tapani mukaan olohuoneeni pimeydessä rakkaassa keinutuolissani ja polttelen piippuani. Hiljaisuuden rikkoo vain seinäkelloni tikitys. Tik, tak, tik, tak… Sekunti sekunnilta aikani käy yhä enemmän vähiin. Hetki toisensa perään lipuu unholaan. 

On korkea aika lopettaa elämästä unelmointi ja alkaa elää unelmaani. Elämä ei ole kenraaliharjoitus eikä krokotiilia pääse pakoon, vaikka kuinka pakenisi tulevaisuuden pilvilinnoihin.

Ennustus salkkuni kehityksestä ja FIREN tasojen saavuttamisen nopeudesta

 

Edellisessä blogipostauksessani kirjoitin säästöasteesta ja siitä, kuinka nopeasti eri säästöasteilla saavuttaa taloudellisen riippumattomuuden (FIREn). Täydellinen 100% taloudellinen riippumattomuus on itselläni melko kaukana. Päätin tehdä valistuneen arvion siitä, kauanko minulla kestää saavuttaa eri tasoiset taloudellisen vapauden asteet.

Konservatiiviset oletukset ennustuksen lähtökohdaksi

Kirjoitushetkellä globaalin osakemarkkinan (world ac) arvostustaso Capella mitattuna on noin 23. Omat sijoitukseni olen hieman tiltannut kohti edullisempia indeksejä (Eurooppa, kehittyvät markkinat ja small capit), joten arvioin, että oman salkkuni Cape on noin 21. Moni povaa poikkeuksellisen huonoja tuottoja tälle alkaneelle vuosikymmenelle, mutta arvioin oman salkkuni vuosittaisen keskimääräisen reaalituoton suoraan Capea käyttämällä:

100 : 21 = 4,76%

Eli reaalituotto inflaation päälle on salkulleni arvioni mukaan 4,76%. Tuosta kun otetaan pois lähdeverot ja rahastojen/etf:ien juoksevat kulut saadaan reaaliseksi vuosittaiseksi tuottoarvioksi noin 4%. Eli arvioin saavani tuon 4% tuoton mahdollisen inflaation päälle. Lisäksi oletan, että pörssi tuottaa tasaisesti joka vuosi tuon samaisen 4 prosentin verran. Todellisuudessa pörssin tuotot yksittäisinä vuosina hakeutuvat monesti ääripäihin, jolloin yksittäisen vuoden tuotto saattaa olla vaikka +23% tai -25%. Käytän lineaarista tuottoa, sillä en voi tietää etukäteen pörssin tuottoja. Sen sijaan pitkällä aikavälillä osakemarkkinat tuottavat keskimäärin melko suurella todennäköisyydellä suunnilleen kuten historiassakin.

Koska käytän laskuissani inflaation päälle tulevaa reaalituottoa, voi salkun euromääräistä ostovoimaa kunakin vuonna verrata suoraan tämän hetken rahan arvoon. Eli jos arvioin salkkuni arvon olevan vaikka 10v päästä 200 000e, on tuon salkun ostovoima vuosikymmenen päästä sama kuin tämän hetken 200 000e salkullakin.

Tämän hetken elämisen kulut ovat minulla noin 1400e/kk eli 16 800e vuodessa. Oletan, että nuo kulut pysyvät täsmälleen samoina jatkossakin. Kuluistakin olen poistanut inflaation vaikutuksen. Tuolla kulutuksella tarvitsisin 420 000e salkun, jotta olisin täysin taloudellisesti riippumaton.

Oletan lisäksi, että salkkuani kasvattaessani sijoitan joka kuukausi 500e osakemarkkinoille. Uskon kykeneväni sijoittamaan enemmänkin, mutta käytän tässä varoiksi maltillista summaa, sillä en halua ainakaan liioitella kykyäni sijoittaa tulevaisuudessa. Lisäksi tuollaisen summan sijoittaminen ei vaadi kovin suuria uhrauksia taikka motivaatiota.

En ota huomioon rahastojen myynneistä koituvia veroja. Hankintameno-olettamaa tarvittaessa käyttämällä saan pidettyä verot maksimissaan 18 prosentissa koko myyntisummasta. Tuota myyntien verotuksen huomiotta jättämistä kompensoi se, että uskon kykeneväni sijoittamaan jatkossakin enemmän kuin 500e/kk.

Alla tarkastelen, kuinka suuren prosentuaalisen osuuden täydestä taloudellisesta riippumattomuudesta tulen arviolta saavuttamaan sijoitusurani edetessä minäkin vuonna. Lisäksi arvioin, paljonko minun pitäisi tienata töillä, jos alkaisin kyseisenä vuonna syömään salkustani vuosittain 4%.

Nykytilanne eli vuosi 0

Tällä hetkellä salkun koko on noin 68 000e. Neljä prosenttia salkusta vuosittain nostamalla voisin rahoittaa elämääni 2700e edestä. Tuolla kattaisin vähän alle kaksi kuukautta elämisen kuluista sillä:

2700e : 1400e/kk = 1,9kk

Töitä pitäisi tehdä salkun tuottojen lisäksi nettona 14 100e verran eli 1175e/kk. Olen siis saavuttanut noin 16% täydestä taloudellisesta riippumattomuudesta sillä 2700e : 16800e = 0,16

Vuosi 3

Kolme vuoden kuluttua olen 40-vuotias. Salkun koko on 95 600e. Neljä prosenttia vastaa 3820 euroa. Töillä pitäisi elämää rahoittaa 13 000e verran eli alle 1100e/kk. Olen saavuttanut noin 23% täydestä taloudellisesta riippumattomuudesta. 

Vuosi 6

Vuonna 2026 olen 43-vuotias. Salkun koko on 126 700e. Neljä prosenttia vastaa 5060 euroa. Töillä pitäisi tienata nettona vuodessa 11740e eli noin 1000e/kk. Olen saavuttanut täydestä taloudellisesta riippumattomuudesta 30%. 

Vuosi 10

Vuonna 2030 olen 47-vuotias ja salkkuni koko on 174 000e. Neljä prosenttia vastaa 6960 euroa. Töitä pitäisi tehdä nettona 9840e vuodessa eli 820e/kk. Olen saavuttanut taloudellisen riippumattomuuden 41 prosenttisesti.

Vuosi 13

Olen 50-vuotias ja vuosi on 2033. Salkun koko on 215 000e. Tästä 4% on 8600e. Minun tarvitsisi tienata töiden teolla nettona vain 8200 vuodessa eli 684e/kk. Olen saavuttanut taloudellisesta riippumattomuudesta 51%.

Vuosi 18

Eletään vuotta 2038 ja olen 55-vuotias. Salkun koko on 295 000e ja 4% siitä on 11 800e. Töitä pitäisi tehdä nettona vuodessa 5000e edestä. Olen 70 prosenttisesti taloudellisesti riippumaton.

Vuosi 25

On vuosi 2045 ja olen 62-vuotias. Salkun koko 436 000e. Koska taloudellisen riippumattomuuden raja on 420 000e, olen 100% taloudellisesti riippumaton.

Kannattaako odottaa täyttä FIREä vai downshiftata jo paljon aiemmin?

Kuten arviosta huomataan, olen arviolta jo 62-vuotias saavuttaessani täyden taloudellisen riippumattomuuden. Mielestäni minun ei ole mitään järkeä odottaa tuonne asti, vaan esimerkiksi 50-vuotiaana voisi jo alkaa elelemään osittain salkun turvin. Alle 9000e nettotulot vuodessa kuulostavat helpolta hankkia. Veroprosenttikin on tuossa niin pieni, että 10 000e bruttotulot vuodessa tuon mahdollistaisivat. Tienaan tuon verran nykyisillä töilläni ja 100% työajalla jo noin kolmessa kuukaudessa. Tai sitten voisi tuossa kohtaa lopettaa uuden rahan sijoittamisen osakemarkkinoille, tehdä töitä sen verran kuin tarvitsee (1400e/kk x 12kk = 16 800e) ja antaa salkun kasvaa. Tuollaisen noin 17 000e (1400e/kk) vuosittaisen nettotulon saa myöskin hankittua aika helposti, ehkäpä vain noin 7kk vuodessa töitä tekemällä.

En ole vielä päättänyt, mikä on tarkalleen tavoitteeni. Saattaa kuitenkin olla, että jo vaikka 13 vuoden päästä olen saavuttanut tavoitteeni ja vähennän mahdollisuuksien mukaan työntekoa. Tai sitten olen siihen mennessä keksinyt aivan toisenlaisen tavoitteen. Voisinhan jo vaikka ensi viikolla päättää, että alan elelemään osittain salkullani ja loput noin 1200e/kk nettona hankkisin töitä tekemällä. Tuohon riittäisi helposti vaikka kolmen päivän työviikko. Kun pitää kulut pieninä, on mahdollista downshiftata jo pienelläkin salkulla.

Aika näyttää, kuinka metsään arvioni salkkuni tulevasta kehityksestä menikään.

Geographic arbitrage - Vapaus maisemaa vaihtamalla

 

Suomen lyhyet kesät, ankean pimeät syksyt ja loskaiset talvet saavat aina ajatukseni lämpimämpiin maihin. Taloudellista vapautta tavoitellessani olen yhä enemmän unelmoinut mahdollisuudesta asua edes osan ajasta ulkomailla. Suomi on todella kallis maa ja moni Etelä-Euroopan maa tarjoaa melko edullisia paikkoja nauttia elämästä. Salkkuni koko on tällä hetkellä 67 000e. Firettäjien neljän prosentin säännön mukaisesti voisin syödä salkustani joka vuosi seuraavan summan:

0,04 x 67 000€ = 2680€.

Tuolla summalla eläisin Suomessa nykykulutuksellani (1400€/kk) noin 57 päivää eli alle 2kk. Maata vaihtamalla tuo summa voisi riittää paljon pidempäänkin. 

Fuengirola - firettäjän taivas?

Tuttuni on asunut suomalaisten suosimassa Fuengirolassa Espanjassa, joten itselläni on jonkinlainen käsitys kyseisen paikan hintatasosta. Oman mututuntumani mukaan seuraavan laskurin väittämät Espanjan hintatasosta lienevät melko todenmukaiset:

https://www.numbeo.com/cost-of-living/compare_cities.jsp?country1=Finland&country2=Spain&city1=Pori&city2=Fuengirola

Päätin vertailla Fuengirolan hintatasoa Suomen Poriin, sillä Pori on asukasmäärältään aika samoissa Fuengirolan kanssa. Katsotaan kauanko elelisin Fuengirolassa tuolla yllä mainitsemallani 2680€ summalla.

Laskurin mukaan yleinen hintataso Fuengirolassa on noin 69% Porin hintatasosta, sillä sen elintason, mitä voi ylläpitää Porissa 3400 eurolla saa Fuengirolassa 2327 eurolla. Nyt voidaan laskea kauanko voisin elää Fuengirolassa 2680 eurolla, jos oletetaan että voisin elää sillä Porissa 57 päivää:

57 : 0,69 = 82,6

Arviolta voisin siis pitää vuosittain 82 päivää kestävän loman Fuengirolassa sijoitusteni tuotoilla. Toki tässä en huomioinut esimerkiksi lentojen hintoja, oman asuntoni juoksevia kuluja Suomessa jne. Lasku kuitenkin havainnollistaa, kuinka paljon pidempään rahani riittäisivät Fuengirolassa. Salkun paisuessa merkittäviin lukemiin mahdollistaisi salkkuni tuotot melko pitkät lomakaudet esimerkiksi Fuengirolassa. Samalla voisin nauttia merkittävästi mukavammasta ilmastosta. 

Taloudellinen riippumatto Fuengirolaan?

Entäpä milloin voisin lopettaa työt ja muuttaa Fuengirolaan elelemään salkkuni tuotoilla? Suomessa kuukausittaiset kuluni ovat 1400e, joten Suomessa firen mahdollistaisi seuraavanlainen salkku:

(1400€ x12) : 0,04 = 420 000e.

Entäpä kuinka suuri salkku vaadittaisiin, jos olisin valmis muuttamaan Fuengirolaan:

420 000€ x 0,69 = 289 800€

Mielestäni 100% firen saavuttaminen omalla kohdallani Suomessa on aika epätodennäköinen temppu. Sen sijaan Fuengirolassa vaadittava salkku olisi aivan mahdollista saavuttaa vaikka seuraavan 20v aikana. 

Entäpä jos tekisin 6kk Suomessa töitä ja elelisin lopun ajan vaikka Fuengirolassa? Puolen vuoden työnteolla saattaisin saada melko helposti nettona 15 000e kasaan. Tuolloin tuloveroprosenttinikin olisi aikalailla nollan tuntumassa. Koska Suomessa kuluni ovat 1400/kk, niin Fuengirolassa ne olisivat arviolta 1400€ x 0,69 = 966€/kk. Vuodessa kulut olisivat 1400€ x 6 + 966€ x6 = 14 196e. Puolen vuoden työnteolla tienaisin siis sen verran mitä kuluttaisin puolen vuoden aikana Suomessa sekä puolen vuoden aikana Fuengirolassa lomaillessani. Tuohon tulisi vielä päälle salkkuni tuotot. Tällainen puolikas fire olisi siis jo ainakin teoriassa omalla kohdallani aikalailla mahdollinen. 

Laskuissani en ottanut huomioon sitä, ettei vaimoni salkku ole yhtä iso kuin omani enkä montaa muutakaan yksityiskohtaa. Kirjoitukseni tarkoitus oli lähinnä toimia motivaattorina itselleni sekä ajatuksia herättävänä kirjoituksena niille, joiden finanssit voisivat mahdollistaa osittaisen tai kokonaisen taloudellisen riippumattomuuden esimerkiksi Fuengirolassa tai vaikka jossain paljon edullisemmassa kaupungissa/maassa. Monesti kuitenkaan raha ei ole se suurin este. Suurimmat esteet saattavat löytyä korvien välistä.

Ostin ylimääräiset kesälomat loppuelämäni ajaksi

Firettäjät tietävät, että pääomasta voi syödä 4% vuodessa vuosikymmenien ajan ilman, että on kovinkaan suuri todennäköisyys sille, että pääoma sulaisi kokonaan nolliin missään vaiheessa. Ainakin näin on ollut kun katsotaan taaksepäin historiaan ja tutkitaan, mitä Yhdysvaltojen S&P 500 on tuottanut (katso linkki laskuriin).

Laskin tuon neljän prosentin nyrkkisäännön mukaisesti, paljonko olen sijoituksillani ostanut ylimääräisiä vuosittaisia vapaapäiviä itselleni koko loppuelämäni ajaksi. Eli montako ylimääräistä vapaapäivää olen teoriassa ostanut itselleni joka vuodelle koko loppuelämäni ajaksi.

Tämän laskeminen on hyvin yksinkertaista. Salkkuni koko on nyt noin 54 000e. Lasketaan, paljonko 4% on tästä summasta:

54 000e : 25 = 2160e (tai 54 000e x 0,04 = 2160e)

Eli 2160e voin tuhlata vuosittain. Lasketaan montako vapaapäivää tämä vastaa:

Vuosittainen kulutukseni tällä hetkellä on 1400e/kk x 12kk = 16 800e

Päivässä kulutan keskimäärin: 16 800e : 365 = 46e 

Montako päivää olen jo ostanut:

2160e : 46e/vrk= 47 vrk

Eli periaatteessa voisin tästä lähtien ottaa 47 ylimääräistä vapaapäivää vuodessa joka ikinen vuosi ilman, että kovinkaan suurella todennäköisyydellä rahat loppuisivat koskaan kesken.

Historia ei ole tae tulevaisuudesta ja varsinkaan nykyisten nollakorkojen vallitessa en välttämättä usko tuon 4%:n olevan riittävän alhainen luku. Mutta uskoisin, että vähintään yhden kuukauden voisin ainakin pitää ylimääräistä lomaa koko loppuelämäni ajan ilman, että rahat loppuisivat missään vaiheessa. Toisaalta ylimääräiset lomat laskevat vuosittaista bruttopalkaa, mikä taas alentaa veroprosenttia. Eli palkasta jäisi prosentuaalisesti enemmän käteen.

Tällä hetkellä sijoitan vuodessa 800e/kk x 12kk = 9600e. Neljä prosenttia tuosta summasta on 384e. Eli joka vuosi ostan lisää vapaapäiviä:

384e : 46e/vrk = 8,35 vrk.

Eli vuosittain ostan itselleni yli 8 uutta vapaapäivää. Lisäksi salkkuni kasvaa pikkuhiljaa korkoa korolle, joka ”ostaa” vielä lisää vapaapäiviä. 

Taloudellinen riippumattomuus on vielä kaukana, mutta jonkin verran minulla on jo mahdollista ottaa halutessani palkattomia lomia. Näin kun asiaa miettii niin tuntuu, että töitä ei aivan hirveästi viitsi enää stressata.

”Salainen” minimitavoitteeni sijoittamisessa

Blogini alkupään postauksessa, mietin sijoitustavoitettani. Mitään selkeää tavoitetta en ole lyönyt lukkoon, mutta yksi ”salainen”tavoite minulla on ollut koko ajan takaraivossani. Tämä voisi olla niin sanotusti minimitavoitteeni, mikäli en matkan varrella mitään muuta tavoitetta keksi tai ellen jostain syystä päätä kesken kaiken tehdä elämässäni muutoksia, jotka tekevät tavoitteesta mahdottoman. Tietysti tavoite myös sisältää olettaman, että töitä riittää ja ylipäätään terveys sallii työnteon pitkälle tulevaisuuteen. 

Tämä minimitavoitteeni on saavuttaa nykyrahassa mitattuna (eli inflaatiokorjatusti) 200 000e salkku. Uskon, että aivan realistinen minimisäästöaste tästä hamaan tulevaisuuteen on 20% nettopalkastani. Tämä tekisi nykypalkassa mitattuna noin 430e kuukaudessa. Ainakin seuraavat 1-2 vuotta pitäisi olla mahdollista sijoittaa 800e/kk, joten tuo laskee hieman loppuajan kuukausittaista minimisäästösummaa.

Esimerkiksi Seligsonin tuottolaskurilla (Linkki laskuriin) on mukava laskea erilaisia salkun tuottoja tuota kuukausisäästösummaa käyttäen. Katsotaan, paljonko reaalituottoa vaaditaan, jotta saavuttaisin tavoitteeni 23 vuodessa, jolloin olen 60-vuotias.

Nykyinen salkkuni on noin 52 000e. Tuo 200 000e salkku saavutetaan 23 vuoden aikana, mikäli annualisoitu reaalituotto on kaikkien sijoittamiseen liityvien kulujen jälkeen 1,1% vuodessa. Hyvinkin vaatimaton tuotto-odotus siis riittää tuon tavoitteen saavuttamiseen.

Kolmen prosentin reaalituotolla salkku olisi 23v kuluttua jo 272 000e. Mikäli osakkeet tuottavat reaalisesti historiallisen keskiarvonsa verran eli 5%, voidaan arvioida, että kulujen jälkeen (lähdeverot ja hallinnointikulut) tuo tuotto olisi noin 4,2%. Tuolla tuottoprosentilla salkku olisi 23v kuluttua 332 000e. 

Tuo 200 000e salkku olisi kevyesti 10x vuosikulutukseni verran. Nykyisillä vuosimenoillani se vastaisi noin 11,7v kulujani. 272 000e salkku vastaisi 16 vuoden kuluja ja 332 000e salkku 19,5v kuluja. 

Neljän prosentin säännöllä 200 000e salkusta voisin nostaa 8 000e vuodessa, 272 000e salkusta 10 880e ja 332 000e salkusta 13 280e. 

Aika näyttää haluanko jatkaa pääoman kartuttamista vielä 23v ajan, mutta ainakin tuo 200 000e salkun saavuttaminen pitäisi olla enemmän kuin realistinen tavoite.

Tärkeimmät taloudelliset ohjeet tyttärelleni

Seuraavat ohjeet olen kirjoittanut tyttärelleni. Nämä eivät siis ole neuvoja tai sijoitusvinkkejä blogini lukijoille.

1. Pidä kirjaa kuukausittaisista menoistasi ja tuloistasi

Kirjaa menosi ja tulosi tarkasti ylös joka kuukausi, mielellään konkreettisesti vihkoon.  

2. Pidä pankkitilillä aina hätäkassa, joka vastaa 2-4kk kulujasi 

Kun sinulla on tilillä hätäkassa, eivät elämän yllättävät takapakit kaada talouttasi ja vie yöuniasi. Mitä epävarmemmalla alalla olet töissä, sitä suuremman hätäkassan tarvitset. Muista, että mitä vähemmällä tulet toimeen, sitä pienemmän hätäkassan tarvitset euromääräisesti.

3. Sijoita joka kuukausi osakemarkkinoille nettopalkastasi vähintään 20%

Osakemarkkinat ovat pitkällä tähtäimellä tuottaneet muita sijoituskohteita paremmin. Sijoita palkastasi osakemarkkinoille heti palkkapäivänäsi niin varmistat, että saat tavoitesumman joka kuu sijoitettua. Sijoita globaalisti hajauttaen isoimpiin indekseihin ETF:ien kautta, sillä niissä on pienimmät kulut. Kulut pitämällä minimissä varmistat paremmat tuotot. Älä välitä pörssien liikkeistä vaan sijoita joka kuukausi. Pörssiromahdus on suuri lahja. Silloin saat ostettua enemmän osuuksia halvemmalla hinnalla. Paras aika sijoitta on silloin kun sijoitusalan ammattilaiset, media ja kansalaiset puhuvat, että on maailman huonoin aika sijoittaa.

Jos et pysty sijoittamaan 20 prosenttia nettopalkastasi osakemarkkinoille, todennäköisesti ongelma ei ole palkkasi pienuudessa vaan kulutuksesi suuruudessa.

4. Kaikkia asioita ei pidä mitata rahassa, mutta kaikilla asioilla on vaikutusta talouteesi

Kaikilla valinnoilla on vaikutusta talouteesi. Tärkeintä on, että tiedostat millaiset nuo vaikutukset ovat, jotta voit tehdä informoidun päätöksen.

5. Säästetty euro vastaa kahta tienattua euroa

Keskituloisen on helpompi vähentää kulutustaan 100e verran, kuin tienata tuon verran lisää. Syynä on marginaaliveroprosentti. Jotta tienaat käteen 100e lisää, pitää sinun tehdä bruttona 200e edestä ylitöitä.

6. Opiskele korkoa korolle -efekti ja ymmärrä sen voima pitkäaikaisessa sijoittamisessa

Melko pienilläkin kuukausittaisilla sijoitussummilla tulet hyvin varakkaaksi, mikäli vain jaksat odottaa tarpeeksi kauan (kymmeniä vuosia). Korkoa korolle -efektin ansiosta saat euromääräisesti huimat tuotot sijoitusurasi loppupäässä. Tämän takia on tärkeää sijoittaa mahdollisimman nuoresta pitäen.

7. Ymmärrä inflaation vaikutus elämääsi

Rahan arvo eli ostovoima laskee vuosi vuodelta. Tämän takia et voi vaurastua makuuttamalla rahaa pankkitilillä. Pankkitilillä rahasi hupenee kiihtyvällä nopeudella (käänteinen korkoa korolle -efekti). Myös lainojen korot köyhdyttävät samalla korkoa korolle -efektillä.

8. Suurimmat kuluerät hallitsemalla pystyt säästämään paljon rahaa

Yleensä elämän suurimmat juoksevat kuluerät ovat asuminen, liikkuminen ja elintarvikkeet. Jos pidät nämä kulusi kurissa, saat säästettyä ja sijoitettua isoja summia joka kuukausi.

9. Autoilun köyhdytysvaikutus on musertava

Auton ostoa kannattaa välttää viimeiseen asti. Älä osta koskaan uutta autoa, sillä auton arvosta tippuu suuri osa muutamana ensimmäisenä vuotena. Autoiluun liittyy myös paljon kaikenlaisia sivukuluja, jotka köyhdyttävät erittäin tehokkaasti. Vaihtoehtoiskustannus on myös dramaattinen. 

10. Kaikkea ei tarvitse omistaa

Omistaminen on yliarvostettua. Myös esimerkiksi vuokraaminen on välillä hyvä idea. 

11. Things you own end up owning you?

Ole tarkkana, mitä ostat. Esimerkiksi oman asunnon osto syrjäiseltä paikkakunnalta saattaa olla paha virhe. Jos esimerkiksi joudut työttömäksi, on sinun vaikea muuttaa työn perässä, jos et saa asuntoa myytyä. Mitä enemmän materiaa omistat, sitä vaikeampi sinun on halutessasi muuttaa elämäsi suuntaa. Materia on kuin ylipaino, joka hidastaa menoa ja josta on työlästä hankkiutua eroon.

12. Onni tulee elämässä muusta kuin materiasta

Ihmislaji on ainakin 250 000 vuotta vanha, joten ilon ja onnen lähteet ovat hyvin yksinkertaiset. Onni ja hyvä elämä koostuu hyvistä ihmissuhteista, (monelle omasta perheestä), uuden oppimisesta, asioihin uppoutumisesta, itsensä haastamisesta sekä altruistisista teoista. Vastoinkäymiset monesti tekevät meistä kiitollisempia ja materian haaliminen helposti tyytymättömiä. 

13. Valitse ammattisi tarkasti

Vietät töissä suuren osan ajastasi. Hieno titteli tai hyvä palkka ei itsessään saa sinua jaksamaan työssäsi vuosikymmeniä. Toisaalta kutsumuksestakaan ei kannata tehdä töitä, jos palkka on liian huono. 

14. Aika on ainut hyödyke, mitä ei voi hankkia lisää

Muista, ettet elä ikuisesti. Liikaa ei kannata asioita murehtia. Murehdi niitä asioita, joihin voit itse vaikuttaa. Yleensä ikävät asiat toteutuessaankaan eivät tunnu niin ikäviltä, kuin voisi luulla niitä etukäteen murehtiessaan. Mitä vähemmän kulutat, sitä vähemmän aikaa sinun tarvitsee viettää töissä. 

15. Tutustu Pareto-periaatteeseen (80/20-sääntöön) ja hyödynnä sitä arjessasi

Kaikkea ei kannata tehdä täydellisesti. Hyvin vähällä panostuksella saat suurimman osan maksimihyödystä. Esimerkki opiskelusta: lukemalla hyvin 20% tenttialueen tärkeimmistä asioista saatat saada hyvän arvosanan. 

16. Myy sijoituksiasi vain ennalta laatimiesi kriteerien mukaan

Sijoituspäätöksiä ei pidä tehdä tunteiden sanelemana. Päätä etukäteen, millaisista syistä myyt omistuksiasi. Pörssikurssien liikkeitä ei pidä ottaa myyntisignaalina. 

17. Kaikkea ei tarvitse ostaa uutena

Säästät mukavasti rahaa kun ostat osan tavaroista käytettyinä. Esimerkiksi pienelle lapselle kaikkia vaatteita ei ole järkevää ostaa uutena.

18. Maksa käyttötarkoituksesta, älä imagosta

Osta sellainen tuote, joka ajaa käyttötarkoituksensa. Et tarvitse hienointa mallia, jos edullisemmassa mallissa on riittävän hyvät ominaisuudet.

19. Ota lainaa lähtökohtaisesti ainoastaan asuntoa varten

Auto köyhdyttää ja autolaina köyhdyttää entistä nopeammin. Sijoituslaina lisää sijoittamisen riskejä, joten sen käyttöä en suosittele.

20. Raha on rajallinen resurssi, joten maksimoi sen onnellisuusvaikutus

Rahalla saa hankittua vapautta, kokemuksia, mukavuutta ja elämän iloja. Ole siis tarkkana mihin rahasi kulutat, jotta voit maksimoida rahan hyödyn. Turhat ostokset ovat suoraan pois näistä iloista. Muista, että sijoittamalla voit maksimoida koko elämäsi aikana käyttämäsi rahan määrän. Onnea tuo myös perinnön antaminen mahdolliselle/mahdollisille jälkipolville. Kannattaa antaa osa perinnöstä jo eläessäsi.

21. Ole kiitollinen siitä, mitä sinulla jo on

Helpoin ja nopein tapa tulla onnelliseksi on muistaa tuntea kiitollisuutta siitä, mitkä asiat ovat hyvin elämässäsi ja mitä sinulla jo on.

22. Älä anna hedonistisen adaptaation pilata elämääsi

Tavaroita ostamalla saat hetkellisen euforian tunteen. Tämä tunne ei kestä kauaa. Syy johtuu hedonistisesta adaptaatiosta. Saavutetut asiat muuttuvat hyvin nopeasti vähimmäisehdoiksi, joita ilman emme voisi muka olla tyytyväisiä elämäämme. Tämän takia joudut koko ajan ostamaan lisää, jotta voisit hetken tuntea tyytyväisyyttä, kunnes rima taas nousee. Jos havittelet onnea tavaran avulla, on sinulla syvällisempiä ongelmia elämässäsi.

23. Ymmärrä vaihtoehtoiskustannus

Heräteostos, jonka hinta on 100e ei oikeasti kustanna sinulle 100e, vaan paljon paljon enemmän. Jos et olisi ostanut ostosta vaan sijoittanut tuon rahan osakemarkkinoille, sen arvo olisi myöhemmin paljon enemmän kuin 100e. Tätä kutsutaan vaihtoehtoiskustannukseksi. Mitä nuorempi olet, sen suurempi on ostoksen vaihtoehtoiskustannus. 

24. Löydä syysi kärsiä

Onnen perässä juokseminen harvoin johtaa pysyvään onneen. Elämässä on aina kärsimystä ja se on aivan normaalia. Tärkeintä on löytää syy, jonka edestä olet valmis kärsimään. Kun läydät tuon syyn, kärsimys muuttuu siedettäväksi ja saat syvemmän tarkoituksen elämällesi. Usein tuo syy ei löydy oman navan ympäriltä.

25. Elämä on tanssi, ei matka

Sateenkaaren päässä ei ole aarretta. Lapsesta asti vanhemmat, koulu, media ja työelämä antavat lupauksia tulevaisuudessa odottavasta määränpäästä tai onnesta. Viimeisintään eläkkeellä pääsee nauttimaan tuosta kauan kaipaamasta vapaudesta ja onnesta. Valitettavasti tämä on valetta. Elämä ei ole matka. Sillä ei ole määränpäätä. Parempi analogia elämälle on tanssi. Tanssin tarkoituksena ei ole päästä maaliin, tanssin loppuun. Tanssin tarkoitus on itse tanssi. Elämän tarkoitus on itse elämä. Tässä ja nyt.

Mikä on tavoitteeni sijoittamisessa?

Täältä voit käydä lukemassa sijoitusstrategiastani ja sijoitusfilosofiastani: Linkki.

On juhannusyö ja kello näyttää puolta yhtä. Perheeni on jo nukkumassa ja itse istun asuntoni parvekkeella nauttien kesäyön lämmöstä. Olen yöihminen ja tykkään pohdiskella asioita öisin. Öisin tuntuu, että aika on pysähtynyt ja ymmärrän elämää paremmin. Nytkin huomaan pohdiskelevani elämääni, sijoittamista ja tavoitteitani. Päätän selventää ajatukseni ”paperille”. Charlie Mungerin sanoin: ”what you shout out, you pound in!”. Pitää siis olla nyt tarkkana, mitä ”huudan” ulos.  

Tämä on ehkäpä tärkein kysymys, jota jokaisen sijoittajan olisi hyvä perusteellisesti pohtia: miksi sijoitan?Perheenjäseneni ja ystäväni tietävät, että sijoitan. Kaikille en ole kuitenkaan kertonut, mitä tarkalleen ottaen tavoittelen sijoittamisellani. Syyt tähän ovat moninaiset, yhden ollessa se, että raha on Suomessa yhä hieman tabu aihe.  

Olen jo blogissani maininnut, että tavoittelen taloudellista riippumattomuutta. Termi ”taloudellinen riippumattomuus” kuulostaa hienolta ja varmasti monen korvaan täydeltä utopialta. Käytän kuitenkin tuota termiä, koska se on nykyään monelle tuttu ja se suuntaa antavasti kertoo, mistä on kyse. Mutta anna kun selitän tarkemmin, mitä se merkitsee minulle.

Olen luonteeltani ihminen, jota ei hirveästi kiinnosta ulkokohtaiset statussymbolit, kuten hienot autot, merkkikellot tai iso uusi omakotitalo. Arvoasteikossani ovat korkealla terveys, perhe/läheiset ihmissuhteet ja harrastukset. Onnekseni teen myöskin työtä, jonka koen aidosti arvokkaaksi yhteiskunnalle, vaikka rahallinen korvaus ei päätä huimaa. Näiden lisäksi arvostan valinnanvapautta elämässäni todella korkealle.  En tiedä syytä tälle. Olen luonteeltani ehkä keskivertoa stressiherkempi, joten sillä saattaa olla vaikutusta asiaan.  

Myös lapsuuden kokemukseni rahasta ja työstä varmasti hieman vaikuttavat asiaan. Ajattelin jo lapsena, että aikuisten elämä vaikuttaa stressaavalta ja ns. oravanpyörältä eli loputtomalta kilpajuoksulta aikaa vastaan ilman vapautta tehdä radikaaleja muutoksia omaan elämään. Jostakin syystä olen aina ollut myöskin säästeliäs. Kuluttaminen on vain aina tuntunut hieman pahalta, kun taas säästäminen on ollut koukuttavaa. Tästä toimintatavasta joudun opettelemaan itseni vielä jossain vaiheessa ulos.

Olen samaa mieltä Pete Adeneyn kanssa työstä: ”work is better when you don’t need the money”. Vaikka oma työni onkin merkityksellistä, on se liian usein hyvin stressaavaa ja voimia verottavaa. Monesti työpäivän jälkeen olen niin väsynyt, että loppupäivä menee palautumiseen ja harrastuksiinkaan ei välttämättä aina jaksa lähteä. Ajatus siitä, että yhtä kovaa tahtia pitäisi jaksaa seuraavat kolmekymmentä vuotta, tuntuu ahdistavalta. Meillä kaikilla on vain yksi ainutkertainen elämä, joten olisi mahtavaa elää se niin, ettei kuoleman lähestyessä tuntuisi siltä, että olisi pitänyt elää toisin.  

Haluaisin siis elää elämäni niin, että minulla olisi vapauksia tehdä muutoksia elämääni ilman, että ne kaatuvat rahan puutteeseen. Haluan, että elämäni pienet ja suuret valinnat ovat mahdollisimman vähän riippuvaisia taloudellisesta tilanteestani (täten termi ”taloudellinen riippumattomuus”). On kuitenkin tärkeää ymmärtää, että aivan kuten lapsikaan ei yhdessä yössä muutu aikuiseksi, ei myöskään voida sanoa, milloin henkilö muuttuu taloudellisesti riippuvasta riippumattomaksi. Kyse on pikkuhiljaa tapahtuvasta muutoksesta. Esimerkiksi oma 52 000e sijoitussalkkuni ja 10 000e käteispositioni antaa jo melko paljon liikkumavaraa. Esimerkiksi 5% keskimääräinen inflaatiokorjattu vuosituotto tarkoittaa 2500e vuosituottoa. Tämän hetken kuukausittaisilla kuluillani voisin elää sillä lähes 2 kuukautta. Voisin siis jatkossa vuosittain pitää 1-2kk ylimääräistä lomaa ilman, että pääomani pitkässä juoksussa välttämättä (juurikaan) vähenisi.

 

Olen siis jo nyt tyytyväinen tilanteeseeni ja minulla on siitä kiitollinen olo. Tiedän, että olen maailman mittakaavassa todella onnekas ja tuuria on ollut paljon matkassa, että olen päässyt tähän tilanteeseen.

Omalta osaltani sijoittamisessa on siis kyse vapauden tunteesta. Mikäli en ole tyytyväinen elämääni, voin tulevaisuudessa vuosi vuodelta yhä vähemmän syyttää asiasta muita (taloudellista tilannettani, pomoani, huonoa palkkaa, yhteiskuntaa, poliitikkoja jne) vaan syyllinen löytyy yhä useammin peilistä. Kun sinulla on rahaa, olet myös kykenevämpi muuttamaan elämäsi suuntaa. Uskon myös, että ihminen on onnellisempi, jos ajattelee, että onnellisuus on itsestä kiinni. Pitää ottaa itse vastuu elämästään.

Koska taloudellinen riippumattomuus on jatkumo, en osaa sanoa, mikä rahasumma on kohdallani ”tarpeeksi”. Sijoitukseni antavat tulevaisuudessa mahdollisuuden esimerkiksi tehdä lyhyempää työpäivää, ottaa palkattomia lomia, vaihtaa alaa taikka työpaikkaa, opiskella uusi ammatti, matkustella useammin tai jättäytyä ”omalle eläkkeelle” varsinaista eläkeikää aiemmin. 

Olen akateemisesti kouluttautunut duunariperheen lapsi. Lapsuudessani minulle ei kerrottu sijoittamisesta ja rivien välistä sain sellaisen kuvan asiasta, että siinä todennäköisesti häviää kaikki rahansa. Olen onnellinen, että voin kasvattaa tyttäreni ymmärtämään raha-asioita paremmin. Voin muuttaa ”sukuni henkistä perintöä” ja tarjota tyttärelleni maailmankatsomuksen, jossa hän on ”kuskin paikalla” ja maailma mahdollisuuksia täynnä. 

Ymmärsin ottaa sijoittamisesta selvää vasta oltuani opintojeni jälkeen jo jonkin aikaa työelämässä. Itse asiassa taisin sattumalta lukea erään keskusteluforumin viestiketjua sijoittamisesta ja vähitellen aloin ymmärtämään asioita. Varsinaisen sijoittamisen aloitin hieman yli 5v sitten. Merkittävää rahallista avustusta en myöskään ole saanut vanhemmiltani tai sukulaisiltani. Olen nyt 37-vuotias, joten moni saattaisi ajatella, ettei näin vanhana voi 40 000e bruttotuloilla saavuttaa taloudellista riippumattomuutta.  

Otetaan hypoteettinen tilanne. Jos minulla on nykyrahan arvossa mitattuna 200 000e sijoitussalkku 23v kuluttua, jolloin olen 60v, niin voinko esimerkiksi jättäytyä töistä pois ja elellä rahoillani kunnes pääsen eläkkeelle 67-vuotiaana? Entä jos eläkeikää nostetaan 70-vuoteen? Olen vakuuttunut, että molemmissa tapauksissa 200 000e salkku riittää vuosikymmenen ajan elämiskuluihini. Tuo 200 000e salkku pitäisi olla helppo saavuttaa, mikäli ei tule kovin suuria ikäviä yllätyksiä matkan varrella vastaan. Eri asia on, haluanko lopettaa työt kokonaan. Pidän työstäni, varsinkin jos saan tehdä sitä määrällisesti sen verran, että aikaa ja energiaa riittää paljon muihinkin itselleni tärkeisiin asioihin. Omalla alallani on helppo tehdä keikkatöitä, joten tämä on yksi vaihtoehto tulevaisuudessa. Myös lyhennetyt työpäivät vakinaisessa työsuhteessa onnistunevat.  

En myöskään usko, että kykenisin täysin ”eläköitymään”. Mielelläni teen edes hieman töitä. Vaimoni sanoo usein, että minulla menee helposti asiat ”överiksi”. Se on totta. Aina pitää olla joku projekti meneillään ja tykkään vetää täysillä. En kuitenkaan pidä siitä, että on useita projekteja päällä samaan aikaan vaan mielelläni keskittyisin yhteen asiaan kunnolla. Elämä on mukavampaa kun uppoutuu asioihin kokonaan ja välillä hakee rajojaan. Huomaan, että eri aikakausina tämä ”överiksi” vetämisen kohde on vaihdellut. Usein se on ollut jokin liikuntaharrastus, välillä sijoittamisen opiskelu, työ taikka opinnot. Vaimoni on pariinkin otteeseen puolitosissaan todennut, että ”onkohan sussa vähän aspergerin syndroomaan viittaavia piirteitä”. Enpä tiedä, tykkään vain kun voin rauhassa oppia uutta, kehittyä ja hakea rajojani aina yhdessä asiassa kerrallaan. En siis usko, että aivan heti olen täysin laakereilleni heittäytymässä. 

Saattaahan käydä niinkin, että jo vaikka 10v päästä olen kyllästynyt odottelemaan ja vähennän työn tekoa tavalla taikka toisella. Mitään en ole lyönyt vielä lukkoon, sillä aina voi elämästä oppia jotain uutta ja vaihtaa suuntaa. Vanilla Sky -leffan kohtauksia ulkomuistista lainatakseni: 

”Every passing minute is another chance to turn it all around...”

”...What is any life, if not the pursuit of a dream... Roam free, David! Most of us live our whole lives without any real adventure to call our own”.

 

Mitä mieltä sinä olet? Miksi sinä sijoitat ja mikä on sinun unelmasi? Mielelläni otan vastaan kommentteja teiltä lukijoilta.