Markkina riepottelee sijoittajaa

Tässä kirjoituksessa havainnollistan sijoittamisen dynamiikkaa hyödyntäen historiallisia tuottoja. Dataa on vain noin 45 vuoden ajalta, mutta kyllä sekin jo riittää maistiaiseksi. Data on täältä: https://curvo.eu/backtest/en

Koska EUNL:n data ulottuu tammikuuhun 1979 saakka, päätin käyttää EUNL:ää, joka seuraa MSCI World -indeksiä eli se sijoittaa kehittyneiden markkinoiden isoihin yhtiöihin. Oletan kokonaiskuluiksi 0,6%, sillä EUNL:n kokonaiskulut ovat olleet tuota luokkaa viime vuosina sisältäen hallinnointikulun, kaupankäyntikulut sekä osinkojen lähdeverot. Oletukseni näyttää siis tältä:

Sijoitusten ajallisella painostuksella on suuri merkitys salkun kasvuun. Otetaan aikaväli tammikuu 1979 - tammikuu 2024. Tuona aikana EUNL:n reaalinen annualisoitu tuotto kulujen jälkeen oli 6,43% (käyttäen yllä kertomaani 0,6% kuluarviota). Jos sijoitti tuon 45 vuoden ajan 1000€/kk, salkku kasvoi lineaarisesti sekä logaritmisesti näin:

Huomaathan, miten salkku moninkertaistui ensimmäisinä vuosina (alempi kuva). Tämä johtui kuukausittaisista sijoituksista. Ensimmäisten vuosien markkinatuotoilla ei siis ole juuri mitään merkitystä salkun kasvua ajatellen, vaan kasvu on lähes kokonaan kuukausittain sijoitettavien summien varassa. Ajan myötä kuukausittaisen sijoituksen merkitys vähenee ja markkinatuotot alkavat näytellä isompaa osaa. Prosentuaalisilla markkinatuotoilla ei ole juuri mitään väliä niin kauan, kun markkinoilla on euromäääräisesti vaatimaton summa sijoitettuna. Prosentit alkavat purra vasta, kun salkku on iso. Kymmenen prosentin tuotto 10 000€ salkkuun on vain 1000€ mutta 100 000€ salkussa jo 10 000€. Tämän mekanismin takia palkastaan kuukausittain tasaisesti sijoittavien lopullinen salkun koko nojaa hyvin pitkälti sijoitusuran viimeisten vuosien pörssituottoihin. Toisin sanoen myö salkun kasvatusvaihe sisältää sequence of returns riskin. Salkun euromääräinen reagointi pörssituottoihin ylipainottuu siis viimeisiin vuosiin. Tätä riskiä voi pienentää sijoittamalla aggressiivisesti sijoitusuran alkupäässä. 

Yllä antamassani esimerkissä henkilö sijoitti 45 vuoden aikana 45 x 12 x 1000€ = 540 000€. Salkku kasvoi reaalisesti 1,467 miljoonaan euroon. Koska salkun kasvu nojasi sijoitusuran alkupäässä pitkälti vain kuukausittaisiin lisäsijoituksiin, jäi salkun annualisoitu tuotto koko sijoitetulle summalle reaalisesti vain 2,25 prosenttiin (vertaa sitä yllä mainitsemaani 6,43% pörssin antamaan reaalituottoon). Sama henkilö olisi siis saavuttanut tuon samaisen 1,467 miljoonan salkun 45 vuodessa sijoittamalla samaisen 540 000€ kerralla pörssiin tammikuussa 1979 ja hän olisi tarvinnut sille vain 2,25% annualisoidun reaalituoton tuon 6,43% sijaan. Vaihtoehtoisesti hän olisi voinut sijoittaa tammikuussa 1979 kertasijoituksena vain 90 000€ euroa ja kun hän olisi saanut 6,43% annualisoidun reaalituoton, olisi salkku ollut vuoden  2024 tammikuussa tuo samainen 1,467 miljoonaa euroa reaalisesti.

Jos henkilö olisikin tehnyt tammikuussa 1979 100 000€ kertasijoituksen eikä olisi tämän jälkeen enää sijoittanut euroakaan, olisi salkku kasvanut 45 vuodessa 1,632 miljoonaan euroon. Hän olisi siis lopussa ollut varakkaampi kuin 540 000€ kuukausipalkastaan tasaisesti sijoittanut henkilö. Tämä johtuu siitä, että tuo 100 000€ päätyi heti markkinoille kasvamaan 45 vuoden ajan reaalisesti 6,43% vuodessa (annualisoidusti). Salkun kasvu olisi näyttänyt tältä lineaarisesti ja logaritmisesti:

Suurin osa meistä joutuu kuitenkin sijoittamaan palkasta hitaasti rahaa markkinoille. Kuvitellaan, että henkilö olisi sijoittanut 10 vuoden ja 1 kuukauden ajan EUNL:n tasan 1000€/kk. Oletan, että henkilö aloittaa sijoittamaan tammikuussa ja lopettaa sijoittamisen 10v 1kk myöhemmin tammikuussa. Hän siis sijoittaa palkastaan markkinoille 121 000€. Hänen salkkunsa olisi eri kymmenen vuoden ajanjaksona kasvanut seuraavasti. (Alla olen listannut ensin ajanjakson, jolloin salkkua kasvatetaan, sitten salkun annualisoidun reaalituoton 0,6% kulun jälkeen ja lopuksi salkun lopullisen koon tuon ajanjakson päätteeksi. Pyöristin salkun loppusumman lähimpään tasatuhanteen.)

10v 1kk:

1979 - 1989 = 6,11% = 218 000€

1980 - 1990 = 4,47% = 187 000€

1981 - 1991 = 0,42% = 126 000€

1982 - 1992 = 1,08% = 135 000€

1983 - 1993 = 0,19% = 123 000€

1984 - 1994 = 2,88% = 160 000€

1985 - 1995 = 0,64% = 129 000€

1986 - 1996 = 1,94% = 146 000€

1987 - 1997 = 2,66% = 157 000€

1988 - 1998 = 4,70% = 191 000€

1989 - 1999 = 5,67% = 209 000€

1990 - 2000 = 8,14% = 263 000€

1991 - 2001 = 6,80% = 232 000€

1992 - 2002 = 3,79% = 175 000€

1993 - 2003 = -1,83% = 101 000€

1994 - 2004 = -0,55% = 115 000€

1995 - 2005 = -0,89% = 111 000€

1996 - 2006 = 0,42% = 126 000€

1997 - 2007 = 0,49% = 127 000€

1998 - 2008 = -1,74% = 102 000€

1999 - 2009 = -5,66% = 68 000€

2000 - 2010 = -3,01% = 89 000€

2001 - 2011 = -0,92% = 110 000€

2002 - 2012 = -0,89% = 111 000€

2003 - 2013 = 0,05% = 122 000€

2004 - 2014 = 1,04% = 134 000€

2005 - 2015 = 3,30% = 167 000€

2006 - 2016 = 2,59% = 156 000€

2007 - 2017 = 3,84% = 176 000€

2008 - 2018 = 4,42% = 186 000€

2009 - 2019 = 3,63% = 172 000€

2010 - 2020 = 4,35% = 185 000€

2011 - 2021 = 4,07% = 180 000€

2012 - 2022 = 4,84% = 193 000€

2013 - 2023 = 2,41% = 153 000€

2014 - 2024 = 2,52% = 155 000€

Tuossa siis sijoitettiin 121 000€ tasaisesti markkinoille. Heikoin tulos oli reaalisesti 68 000€. Paras tulos oli huimat 263 000€. Paras tulos oli siis lähes 3,9 kertainen heikoimpaan lopputulokseen nähden! Tuohon heikoimpaan ajanjaksoon sattui osumaan kaksi romahdusta (IT-kupla sekä finanssikriisi)! Paras tulos saatiin ajanjaksolla, jonka lopussa oli huima pörssinousu (ennen IT-kuplan poksahtamista).

Katsotaan seuraavaksi, miten salkku olisi kasvanut 20v 1kk aikana, jos olisi sijoitettu 1000€/kk eli yhteensä 241 000€.

20v 1kk:

1979 - 1999 = 4,48% = 577 000€

1980 - 2000 = 5,36% = 682 000€

1981 - 2001 = 4,62% = 593 000€

1982 - 2002 = 3,26% = 457 000€

1983 - 2003 = 0,51% = 267 000€

1984 - 2004 = 1,19% = 305 000€

1985 - 2005 = 1,03% = 296 000€

1986 - 2006 = 1,77% = 342 000€

1987 - 2007 = 1,76% = 341 000€

1988 - 2008 = 0,55% = 269 000€

1989 - 2009 = 1,36% = 315 000€

1990 - 2010 = -0,64% = 212 000€

1991 - 2011 = 0,00% = 241 000€

1992 - 2012 = -0,36% = 224 000€

1993 - 2013 = -0,11% = 236 000€

1994 - 2014 = 0,36% = 259 000€

1995 - 2015 = 1,39% = 317 000€

1996 - 2016 = 0,92% = 289 000€

1997 - 2017 = 1,44% = 320 000€

1998 - 2018 = 1,56% = 328 000€

1999 - 2019 = 1,36% = 315 000€

2000 - 2020 = 2,25% = 376 000€

2001 - 2021 = 2,49% = 393 000€

2002 - 2022 = 3,26% = 457 000€

2003 - 2023 = 2,39% = 386 000€

2004 - 2024 = 2,69% = 408 000€

Paras tulos oli 682 000€. Tuolloinkin salkku kasvoi viimeisinä vuosina paljon, koska IT-kuplaa rakennettiin. Heikoin tulos oli 212 000€. Tuossa henkilö siis sijoitti 20v aikana enemmän rahaa markkinoille kuin mitä salkun arvo lopussa oli. Tuon ajanjakson puolivälissä oli IT-kuplan romahdus sekä lopussa myös finanssikriisistä aiheutunut pörssiromahdus. Suurin salkku oli 3,2 kertaa niin suuri kuin pienin salkku (682 000€ versus 212 000€). Vaikka henkilö sijoitti jopa 20v ajan tasaisesti EUNL:n olivat erot lopputuloksissa isot. Näinkin pitkällä aikavälillä siis viimeisten vuosien kurssiliikkeet vaikuttavat yhä vahvasti lopputulokseen.

Entäpä jos olisi sijoittanut 30v 1kk ajan 1000€/kk EUNL:n? Tuolloin henkilö olisi sijoittanut 361 000€ tasaisesti markkinoille. Tässä tulokset:

30v 1kk:

1979 - 2009 = -0,03% = 358 000€

1980 - 2010 = 0,41% = 408 000€

1981 - 2011 = 0,69% = 444 000€

1982 - 2012 = 0,44% = 411 000€

1983 - 2013 = 0,60% = 431 000€

1984 - 2014 = 0,94% = 478 000€

1985 - 2015 = 1,64% = 587 000€

1986 - 2016 = 1,34% = 537 000€

1987 - 2017 = 1,63% = 585 000€

1988 - 2018 = 1,66% = 590 000€

1989 - 2019 = 1,49% = 562 000€

1990 - 2020 = 2,05% = 662 000€

1991 - 2021 = 2,06% = 665 000€

1992 - 2022 = 2,44% = 742 000€

1993 - 2023 = 1,80% = 615 000€

1994 - 2024 = 2,01% = 654 000€

Tällä aikavälillä heikoin tulos oli 358 000€. Henkilö sijoitti markkinoille 3000€ enemmän kuin mitä salkun arvo lopussa oli. Tuolla aikavälillä 1979 - 2009 sijoittaja koki kaksi isoa pörssiromahdusta sijoitusuransa loppusuoralla (alkaen vuonna 2000 ja 2008). Sijoitusuran alun noususta (vuoteen 2000 saakka) ei ollut euromääräisesti ihan hirveästi apua. Paras tulos saatiin aikavälillä 1992 - 2022 (742 000€). Tuolloin kaksi isoa pörssiromahdusta sattuivat onnekkaasti jo sijoitusuran alussa ja viimeiset 13 vuotta oli komeaa nousua. Ero suurimman ja pienimmän salkun välillä oli 2,07 kertainen. Vaikka ajanjakso oli melko pitkä, eli 30 vuotta, erot lopputuloksissa olivat mielestäni yhä melko isot. 

Katsotaan vielä 40v 1kk aikaväli. Henkilö sijoitti tasaisesti 481 000€. 

40v 1kk:

1979 - 2019 = 1,88% = 1 011 000€

1980 - 2020 = 2,14% = 1 119 000€

1981 - 2021 = 2,06% = 1 086 000€

1982 - 2022 = 2,36% = 1 219 000€

1983 - 2023 = 1,89% = 1 015 000€

1984 - 2024 = 2,08% = 1 094 000€

Tässä erilaisia 40 vuoden ajanjaksoja on vain 6kpl, joten erot lopputuloksissa ovat melko pienet. Näin pitkällä aikavälillä ensimmäisten kuuden vuoden pörssituotoilla ei ole siis lopputuloksen kannalta juurikaan väliä, koska ensimmäisten vuosien tuottoja dominoi pörssituottojen sijaan kuukausittain sijoitettavan summan suuruus (joka oli kaikissa näissä sama 1000€). Ja koska viimeiset 13 vuotta osakemarkkina on lähinnä vain noussut, ei eroa lopputuloksissa merkittävästi ole (aikavälin lopetusvuosi vaihteli vuosien 2019 ja 2024 välillä). Valitettavasti näin pienestä otannasta on siis vaikea vetää mitään suurempia johtopäätöksiä.

Entäpä jos kituuttaisi kunnolla ensimmäiset sijoitusvuodet ja lopettaisi uuden rahan sijoittamisen sitten, kun salkun koko olisi 150 000€ ja tämän jälkeen antaisi salkun kasvaa rauhassa vielä 20 vuoden ajan? Oma salkkuni on nyt hieman yli 150 000€, joten tämä kysymys kiinnostaa itseäni. Tätä strategiaa kutsutaan myös Coast Fire nimellä. 

Salkku alussa 150 000€ sijoitettuna EUNL:n. Salkun koko 20 vuoden päästä ilman ainuttakaan lisäsijoitusta matkan varrella (holdauksen aikaväli, salkun reaalituotto 0,6% kulun jälkeen sekä salkun loppusumma):

1979 - 1999 = 10,81% =  1,159 miljoonaa euroa

1980 - 2000 = 12,25% = 1,499 miljoonaa euroa

1981 - 2001 = 11,02% = 1,203 miljoonaa euroa

1982 - 2002 = 9,55% = 922 000€

1983 - 2003 = 6,22% = 499 000€

1984 - 2004 = 5,60% = 444 000€

1985 - 2005 = 4,79% = 381 000€

1986 - 2006 = 5,72% = 454 000€

1987 - 2007 = 4,92% = 391 000€

1988 - 2008 = 4,33% = 349 000€

1989 - 2009 = 0,71% = 173 000€

1990 - 2010 = 1,92% = 219 000€

1991 - 2011 = 4,18% = 339 000€

1992 - 2012 = 3,27% = 285 000€

1993 - 2013 = 3,80% = 315 000€

1994 - 2014 = 2,83% = 262 000€

1995 - 2015 = 4,96% = 393 000€

1996 - 2016 = 3,81% = 316 000€

1997 - 2017 = 3,85% = 318 000€

1998 - 2018 = 2,82% = 261 000€

1999 - 2019 = 1,98% = 222 000€

2000 - 2020 = 1,53% = 203 000€

2001 - 2021 = 1,94% = 220 000€

2002 - 2022 = 3,77% = 314 000€

2003 - 2023 = 5,53% = 438 000€

2004 - 2024 = 5,19% = 409 000€

Ero parhaan ja huonoimman lopputuloksen välillä oli 8,66 kertainen (1 499 000€ versus 173 000€)! Tuolle 1989 - 2009 aikavälille sijoittuu kaksi noin 50% romahdusta, joten se selittää erittäin heikon reaalituoton. 

Tasaisesti palkasta osakemarkkinoille säästämällä riskeeraa sen, että tuotot ovat hyvät sijoitusuran alkupäässä, jolloin niistä ei vielä juurikaan hyödy ja huonot sijoitusuran loppupäässä, jolloin ne rankaisevat sijoittajaa voimakkaasti. Rahat olisikin hyvä saada markkinoille hieman tasaisemmin, eli painottamalla rahan lappaamista osakemarkkinoille sijoitusuran alkupäässä. Kuten yllä huomaamme, myöskään Coast Fire ei välttämättä kasvata salkkua tehokkaasti 20 vuoden aikavälillä.

Mikä siis avuksi? Seuraava strategia voisi toimia paremmin: ensin kituutetaan ja kärsitään ankarasti ja lapataan rahaa mahdollisimman nopeasti markkinoille ja tämän jälkeen säästettävää kuukausisummaa aletaan pikkuhiljaa pienentämään. Rahan sijoittamista osakemarkkinoille ei kannata kuitenkaan täysin lopettaa, jotta vuosien 1989 - 2009 kaltainen toisinto ei täysin lopeta salkun kasvua. Myös maltillista velkavivun käyttöä voi harkita varsinkin sijoitusuran alkuvuosina, jos tietää, mitä tekee. Tätä en silti suosittele kenellekään. 

Sijoittamisessa vaaditaan stoalaista mielen tyyneyttä, valmiutta joustavuuteen sekä kykyä katsella elämää ylhäältä lintuperspektiivistä. Kukaan meistä ei ole voinut valita syntymävuottaan, joten sijoitustuottomme ovat valitettavasti pitkälti sattuman sanelemia. Jonkin verran sentään voimme lopputulokseen vaikuttaa älykkään sijoitusstrategian avulla.

Faijan FIREt

 

”Today’s teardrops are tomorrow’s rainbows.”

- Ricky Nelson

Lean FIRE:

3,0% nostosäännöllä tarvitsisin 700 000€ salkun, jotta saisin käteen 1435€/kk, sillä: 

700 000€ x 0,03 x 0,82 (verot) = 17 220€ vuodessa = 1435€/kk

Jotta saavuttaisin 700 000€ salkun 15 vuoden päästä, pitäisi minun sijoittaa 1775€/kk (olettaen 4% reaalituoton salkulle).

Coast FI:

Jotta voisin eläköityä 15 vuoden päästä 700 000€ salkulla, tarvitsisin ilman lisäsijoituksia tänään 389 000€ kokoisen salkun. Oletuksena on 4,0% reaalituotto salkulle. Tarvitsisin nyt siis heti noin 240 000€ lisää rahaa salkkuun. Vaihtoehtoisesti tarvitsisin 11,0% reaalituoton salkulleni. Tämä juna taisi siis mennä jo.

Barista FIRE:

Jos saisin keikkatöiden avulla 1000€/kk nettona käteen ja jos nostaisin salkusta nettona 600€/kk, tulisin toimeen. Tähän vaadittaisiin 293 000€ kokoinen salkku, sillä:

293 000€ x 0,03 x 0,82 (verot) = 7207€ vuodessa = 600€/kk

Barista-FIREn voisin saavuttaa noin 12 vuodessa, jos sijoittaisin 500€/kk ja saisin salkulleni 3,0% reaalituoton. Jos reaalituotto olisi 4,0%, aikaa kuluisi noin 10 vuotta.

Takuueläke-FIRE:

Takuueläke on noin 976€. Jos nostaisin aikanaan takuueläkkeen lisäksi salkusta nettona 600€/kk (vuosittain 3% salkusta myyden), riittäisi  293 000€ kokoinen salkku eläkeiän kynnyksellä. Nykysalkkuni kasvaa tuon kokoiseksi 3,0% reaalituotolla noin 23 vuodessa. Eli teoriassa voisin elellä työttömänä takuueläkkeen alkuun saakka nykysijoituksiani holdaillen. Vaihtoehtoisesti voisin downshiftata töissä sen verran, että palkkatulojen avulla nipin napin rahoittaisin elämäni. Tuohon varmaan riittäisi 50-60% työaika.

Syyni tehdä töitä eläkeikään asti

Olin aikeissa irtisanoutua tänään kehityskeskustelun yhteydessä. Viime yönä aloin kuitenkin kiikkustuolissani miettiä asiaa vakavammin ja syvällisemmin. Listasin ylös asiat, jotka puoltavat työn syrjässä roikkumista.

1. Vaikka elämäni on melko rankkaa, johtuu se osittain kiireisistä ja stressaavista ruuhkavuosista. Ne menevät kyllä aikanaan ohi. Tämän jälkeen elämä muuttuu leppoisammaksi. 

2. Vapaaherrana uskaltaisin ja haluaisin myydä vuosittain sijoituksiani enintään 3,0% salkun myyntihetken arvosta. Tuon takia salkun tulisi olla vähintään 600 000€ kokoinen, jotta voisin olla tekemättä lainkaan töitä. Tuolloinkin käteen jäisi verojen jälkeen ehkäpä vain noin 1250€/kk. Ei sillä kovinkaan tapahtumarikasta Fire-elämää elettäisi. Lisäksi joutuisin stressaamaan salkun riittävyyttä päivittäin. Töitä tekemällä vähennän taloudellista stressiä.

3. Voin minä vain vuonna tehdä 75% työaikaa, mikäli esimieheni siihen suostuu. Tuo keventäisi työtaakkaa jo melko paljon. Siltikin rahaa saattaisi jäädä jopa sijoitettavaksi. Palkkatöitä tekemällä minun ei tarvitse välttämättä juuri koskaan myydä salkustani mitään, joten säästöprosentinkaan ei tarvitse periaatteessa enää jatkossa olla kovinkaan suuri. 

4. Töitä sopivasti tehden saatan raaskia kuluttaa enemmän. Myös ulkomaanmatkat ovat mahdollisia.

5. Downshiftatessa progressiivinen verotus aiheuttaa sen, ettei nettopalkka putoa yhtä paljon kuin työaika. Tosin minun alallani tämä efekti on pienempi.

6. Viranhaltijana minua ei kovin helposti voi irtisanoa. Voin halutessasi tehdä töitä rennolla otteella. Töitä ei tarvitse tehdä mitenkään erityisen hyvin. Kohtalainen työn jälki riittää. Tällä palkalla ei kovinkaan paljon voi minulta edes vaatia. Olen yhteiskunnan sylkykuppi, joten minun ei ole syytä odottaa itseltäni liikoja. 

7. Tuskinpa missään muussa työssä voin olla lomalla yhtä paljon. Työpäiviä on noin 53% kalenterivuoden päivistä, joten vapaapäiviä on 47%.

8. Voin jossain määrin päättää työni sisällöstä. Tämä vähentää stressiä ja vitutusta.

9. Työssä kuormittavimmat hetket ovat opetustunnit. Downshiftatessa niiden osuus vähenee. Muu työ vähenee vähemmän. 

10. Elämässä on hyvä olla tietyt rutiinit. Työ sopivissa määrin ehkäisee dementiaa ja kognitiivista rapautumista. Täysi joutenolo tuskin muutoinkaan sopii pääkopalleni.

11. Elämä on tässä ja nyt. Elämää ei kannata lykätä 20 vuoden päähän, sillä kuolla voi hetkenä minä hyvänsä. Työstä, arjesta ja elämästä pitää saada hyvää heti eikä vasta hamassa tulevaisuudessa.

12. Vapaa-aika ja hedonismi tuntuu paremmalta kun osan ajasta hieman kärsii töissä. Voin myös kuluttaa huolettomammin, kun saan tasaista kassavirtaa palkkatulojen muodossa.

ACWI IMI and chill! Work and chill!

Sijoitushorisontin vaikutus rahan ostovoiman kasvuun

Osakemarkkinat ovat globaalisti tuottaneet reaalisesti noin 5% vuodessa sitten vuoden 1900. Jos sama tahti jatkuu, saa ACWI IMI:n sijoittava salkulleen pitkällä aikavälillä noin 4,5% reaalituoton (kulut/lähdeverot syövät noin 0,5% vuodessa). Jos siis oletamme 4,5% annualisoidun reaalituoton, kuinka suureksi tänään sijoitettavan euron ostovoima kasvaa reaalisesti ajan saatossa? 

Tuolla 4,5% reaalituotolla ostovoima tuplaantuu aina 16 vuoden välein. Voit itsekin laskea, kuinka suureksi salkkusi kasvaa: 1,045 potenssiin holdauskaika vuosina. Eli esim 20v holdauksella: 1,045 ^ 20. 

Tässä ovat tulokset (holdausaika vuosina = kuinka suureksi sijoitettu euro kasvaa):

100v = 81€

95v = 65€

90v = 52€

85v = 42€

80v = 33€

75v = 27€

70v = 21€

65v = 17€

60v = 14€

55v = 11€

50v = 9€

45v = 7€

40v = 5,8€

35v = 4,6€

30v = 3,7€

25v = 3,0€

20v = 2,4€

15v = 1,9€

10v = 1,5€

5v = 1,24€

Jos siis sijoitat 10 000€ vastasyntyneelle lapsellesi, on hänellä odotusarvoisesti reaalisesti 810 000€ salkku täyttäessään 100 vuotta. Jos lapsi kuoleekin jo 80-vuotiaana, on salkku kuolinpäivänä vain 330 000€ kokoinen. Perheemme noin 300 000€ salkku kasvaisi 30 vuodessa reaalisesti tämän mukaan 1,11 miljoonaan euroon, sillä 300 000€ x 3,7 = 1 110 000€.

Itse kuitenkin oletan pessimistisesti salkkumme tuplaavan ostovoimansa noin 20 vuodessa, jolloin perheemme osakevarallisuus olisi 600 000€ ilman lisäsijoituksia. Tämä vaatisi salkulle 3,6% annualisoidun reaalituoton. Vastaavasti 40 vuoden päästä menisi 1,2 miljoonaa rikki. Miljoona menisi sen sijaan rikki reilussa 34 vuodessa.

Roope Ankka oli oikeassa todetessaan, että aika on rahaa. Toisaalta rahaa ei saa muutettua ajaksi.

Kirjeenvaihtoa

Sain eilen tänne blogiini kommentin eräältä lukijalta. Alla hänen kommenttinsa sekä minun vastaukseni hänelle.

Morjesta vaan,

Blogiasi pitkään lukeneena koen kommentoimisen viimein aiheelliseksi. Työt tuntuvat stressaavan sinua melkoisen paljon. Sinulla on velaton asunto ja kohtuullisen kokoinen sijoitussalkku. Eihän tuollaisen suuruusluokaltaan 150 000 euron salkun tuotolla kuuhun mennä, mutta 4 prosentin tuotolla tuo vuodessa 6 000 euroa pääomatuloa, mikä puolestaan 2 000 euron kuukausikuluilla vastaa kolmen kuukauden vapaata. Kolme kuukautta on 25% vuodesta. Eli lyhennettyä työviikkoa voisi hyvin tehdä. Jos sillä saisi stressitasoa laskettua, niin se olisi varmasti omalla terveydelle pidemmän päälle erinomainen asia.

Nyt viime aikoina olet päin vastoin kirjoittanut töiden tekemisestä myös eläkeiän saavutettuasi. Ja muhkean perinnön jättämisestä tyttärellesi. Olin alunperin siinä käsityksessä, että tämän blogin ja näiden kirjoitusten oli tarkoitus olla tyttäresi perintö. Että hän oppii hallitsemaan omaa talouttaan, ymmärtää sijoittamisen ja korkoa korolle -ilmiön merkityksen. Mikä ajattelussasi siis on muuttunut? Miksi haluat jättää mahdollisimman suuren perinnön? Mikset nauti työsi hedelmistä itse? Se, että käytät pääomasi tuottoa keventämään työtaakkaasi, mahdollistaa edelleen pääoman jättämisen perintönä tyttärellesi. Lisäksi töiden keventäminen nyt mahdollistaa kaikkein arvokkaimman lahjan antamisen sekä tyttärellesi että itsellesi: voit viettää enemmän aikaa hänen kanssaan.

Itse olen vihdoin ymmärtänyt, että kaikkein arvokkainta maailmassa on aika. Sitä ei saa lisää. Paitsi että rahalla voi ostaa aikaa. Kun sijoitustuotot mahdollistavat töiden tekemisen vähentämisen, voit käyttää elämäsi tunnit miten itse haluat.

Toivottavasti saat tästä kommentistani ja kysymyksistä miettimisen aihetta.

t: Vapaahippi
https://vapaahippi.wordpress.com/

Moi Vapaahippi,

Kiitos kommenteistasi ja kysymyksistäsi. Vuosien varrella olen oppinut lisää itsestäni sekä osakemarkkinasta. En esimerkiksi usko, että koskaan kykenisin syömään merkittäviä määriä salkustani, sillä olen luonteeltani aivan liian saita ja turvallisuushakuinen. Tykkään siitä, että salkku aina vain paisuu isommaksi ja isommaksi. Kuluttaminen ja tuhlaaminen sen sijaan tuntuvat pahalta. En myöskään enää usko, että saisin salkulleni 5% reaalituoton. Odotan saavani 2-4% reaalituoton esim 30 vuoden aikavälillä. 

Stressiä koen työssäni usein liikaa ja muutoinkin kroppa menee herkästi ylikierroksille. Koen kuitenkin, että salkkuni on yhä liian pieni, jotta minun kannattaisi vähentää töiden määrää. Lisäksi alallani palkka heikkenee downshiftatessa enemmän kuin työmäärä. Samalla heikkenee myös tuleva eläke. Olen myös kilpailuhenkinen, joten egoni ei kestä ajatusta, että lähes kaikki muut työkaverini tekevät täyttä työaikaa ja tienaavat minua paremmin. Kokisin katkeruutta siitä, että minun oli taivuttava olosuhteiden pakottamina. Jätän tuon downshiftauksen niille vuosille, kun oikeasti olen burnoutin partaalla.

Olen kärvistellyt ja kituuttanut raha-asioissa koko elämäni ajan. Unelmoin siitä, että jossain vaiheessa voisin höllentää lompakon nyörejä, ja voisin kuluttaa osan palkastani turhuuksiin. Palkkani on kuitenkin niin huono, että samaan aikaan en voisi sekä downshiftata että kuluttaa ja sijoittaa.

Luonteeltani olen neuroottisuuteen eli murehtimiseen ja ahdistukseen taipuvainen. Vaikka tekisin vähemmän töitä tai lopettaisin työt kokonaan, se tuskin toisi asiaan lopullista helpotusta. Töitä tehdessä ei ehdi murehtia omia asioita, joten työnteko voi monesti jopa lievittää ahdistusta. Vaikka joskus tavoittaisin FIREn, pelkäisin jatkuvasti, että menen poikki seuraavassa pörssiromahduksessa.

Mitä varakkaammaksi olen tullut, sitä vaikeammaksi on tullut ajatus siitä, että en jättäisi kummoistakaan perintöä lapselleni. Se tuntuisi petturuudelta. 

Kaikkien näiden tekijöiden johdosta aion siis nauttia elämästä tekemällä lähtökohtaisesti 100% työaikaa ja vastapainona kuluttaa myös rahaa asioihin, jotka tuovat minulle hyvinvointia. Töitä tekemällä voin siis oikeuttaa itselleni syntisen tuhlaamisen. Ja koska eläkkeeni saattaa silti jäädä pieneksi, kannattaa minun tehdä myös eläkkeellä töitä muutaman tuhannen euron verran vuodessa, jotta minun ei tarvitsisi juurikaan kajota salkkuuni. Lisätuloilla voin tehdä elämänlaatua parantavia asioita. 

P.S. Lapsena leikkelin ja askartelin paperista ison pinon seteleitä. Tämän jälkeen täytin omistamani lelusalkun  erinäisillä tavaroilla. Niiden päälle asettelin askartelemani setelit niin, että vaikutti siltä, että salkkuni oli täynnä rahaa. Sitten kuljeskelin kodissani paikasta toiseen ja leikin rikasta. Tämä anekdootti ehkä kertoo minusta jotain olennaista. 

T. Faija

Leap of faith

Miksi ihmiset unelmoivat firestä? Uskoakseni siksi, koska he haluavat olla energisiä sekä vapaita yhteiskunnan asettamista kahleista. Yhteiskunta kuitenkin pakottaa ihmiset raatamaan vuosikymmenien ajan työelämässä imien samalla janoisen vampyyrin tavoin yksilön ajan sekä elinvoiman. Useimmiten uhria ei heti imetä täysin kuiviin, jotta siitä riittää ravintoa vuosikymmeniksi. Veri pyritäänkin imemään tasaisen tappavaa vauhtia ulos työn orjista. Osa selviää hengissä jopa eläkkeelle saakka. Kun eläkkeellä olisi vihdoin aikaa, ei ole välttämättä enää terveyttä tai energiaa jäljellä. Eikä aikaakaan enää tuolloin ole jäljellä useita vuosikymmeniä.

Firettäjien ongelma on, että he mittaavat edistymistään rahassa. Kun täyden Firen mahdollistava salkku on vihdoin saavutettu, on elämä jo pahasti ehtoopuolella. Oikea edistymisen mittari on aika sekä energia. Firettäjän tulisi rahan maksimoinnin sijaan yrittää maksimoida vapaa-aikansa sekä energiansa. Rikkain on se, jolla on eniten vapaa-aikaa ja joka kokee olevansa energisin.

Firetys on siis eräänlainen optimointipeli: miten minun tulisi elää, jotta loppuelämäni aikana voisin viettää mahdollisimman vähän aikaa töissä ja jotta minulla olisi mahdollisimman paljon energistä ja elinvoimaista vapaa-aikaa jäljellä?

En ole matemaatikko, mutta mutuna sanoisin, että oikea vastaus yllä olevaan kysymykseen on kutakuinkin seuraava:

Nuorena kannattaa tehdä paljon töitä ja säästää/sijoittaa hyvin aggressiivisesti. Kun salkku on kohtalaisen kokoinen, lopetetaan uuden rahan säästäminen/sijoittaminen ja aletaan downshiftaamaan töiden suhteen maksimaalisesti. Mitä nuorempana salkku saavuttaa tarvittavan rajapyykin, sitä parempi. 

Itse olen varmaankin jo ylittänyt tuon rajapyykin, vaikka salkku onkin vasta 125 000€ suuruinen. En kuitenkaan henkisesti kykene vielä höllentämään hirttosilmukkaa kaulani ympäriltä. Ajattelinkin, että vielä kuuden vuoden ajan jatkan kärsimyksen tiellä. Uhraan parhaimpia vuosiani. Jospa sen jälkeen salkkuni alkaisi lähennellä maagista 200 000€ rajaa, jolloin viimein voisin tehdä uskon hypyn tyhjän päälle.

Katarsis

 - ”Be the change that you want to see in the world.”

Viime päivät ja viikot olen elänyt kuin elokuvassa. Jokaisella päivällä on ollut iso merkitys. Olo on ollut samaan aikaan haikea, kiitollinen, onnellinen ja surullinen. Vuosien työn kruunasi lopulta täydellinen päätös. Annoin paljon ja sain takaisin vieläkin enemmän. Takana on huikea matka, josta tunnen valtavasti kiitollisuutta.

Lopputuloksena oli jonkinlainen katarsis. Katarsis on ”äkkinäinen tunnetila tai kliimaksi, joka johtaa elämänhalun uudistumiseen, palautumiseen tai voimistumiseen”.

Mitä haluan elämältäni? Enkö saattaisi jo olla perillä? Mitäpä jos en pyristelisikään vastaan, vaan hyväksyisin elämäni sellaisena kuin se jo on? Mitäpä jos panostaisin nykyiseen elämääni muutoksesta haikailun sijaan?

Antoisa elämä ei ole mielestäni vain itselle elämistä. Iso osa onnea on tehdä merkityksellisiä asioita (yhdessä muiden kanssa), auttaa muita, olla positiivinen muutos maailmassa ja tärkeä osa yhteiskuntaa. Nykyisessä työssäni minulla on mahdollisuus saada paljon hyvää aikaan. Jos haluaa saada, on pakko antaa. Kyllä se minimalistisen firelorvailun voittaa.

Työ, perhe, harrastukset ja ystävät. Niistä on hyvä elämä tehty. Ne vain tulee pitää tasapainossa. Kun tekee  sopivasti töitä, ei myöskään tarvitse elää pörssikerjäläisen elämää. 

Note to Self:

Tee rohkeasti asioita, ole rehellisesti oma itsesi, mieti jokaiselle päivälle ainakin yksi korkeamman tason tavoite, nauti elämästä ja elä hetkessä.

Firettäjien 4%:n sääntö ei toimi

Firettäjät puhuvat usein 4%:n säännöstä. Sen mukaan henkilö on taloudellisesti riippumaton ja valmis lopettamaan työt, kun salkku on 25-kertainen elämisen vuosikuluihin verrattuna. Jos esimerkiksi salkku on 500 000€ suuruinen, kattaa se 20 000€ vuosikulutuksen (25 x 20 000€ = 500 000€). Kun henkilö jättäytyy töistä pois, hän voi nostaa ensimmäisenä vuonna tuon 20 000€. Seuraavana vuonna hän saa nostaa tuon saman 20 000€ ja lisäksi vuoden aikana toteutuneen inflaation verran. Jos ensimmäisenä vapaaherravuotena inflaatio on ollut esimerkiksi 5%, voi firettäjä nostaa toisena vuonna 21 000€ (20 000€ + 0,05 x 20 000€ = 21 000€). Kolmantena vuotena firettäjä voi nostaa 21 000€ plus viimeisen 12kk aikana touteutuneen inflaation verran jne.

Valitettavasti 4%:n sääntö ei kuitenkaan käytännössä toimi, sillä:

1. Sääntö perustuu pelkästään Yhdysvaltojen osakemarkkinoiden historiallisiin tuottoihin

Yhdysvaltojen osakemarkkina on tuottanut paremmin kuin lähes minkään muun maan osakemarkkina. Globaali salkku (ACWI) ei ole historiallisesti kestänyt 4%:n sääntöä. 

2. Sääntö perustuu 50/50-salkkuun

Sääntö perustuu salkkuun, jossa bondien osuus on 50%. Kuinka moni uskoo, että jatkossa bondeista saa kummoistakaan reaalituottoa? Monella fireä tavoittelevalla on kuitenkin (ja ehkä juuri tästä syystä) 100% osakesalkku. 

3. 100% osakesalkku on liian volatiili (sequence on returns -riski)

100% osakesalkku on hyvin volatiili, joten se sisältää erityisen ison sequence of returns -riskin. Tuolloin riskinä on, että firen alkuvuosina (esimerkiksi ensimmiset 10 vuotta) osakemarkkina laskee liikaa samalla kun salkusta joudutaan syömään suhteellisesti liian isoja summia. Tällöin salkku ei välttämättä koskaan enää toivu tarpeeksi isoksi. Esimerkiksi 500 000€ salkun turvin firelle siirtyvä voi ensimmäisenä vuonna syödä 20 000€ salkusta. Jos tämän jälkeen pörssi romahtaa -50%, tulisi 250 000€ salkusta syödä taas seuraavana vuonna 20 000€ (plus inflaatiolisäys). Tämä vastaa jo yli 8% salkusta.

4. Sääntö ei huomioi sijoittamisen kuluja eikä veroja

Jos firettäjä hajauttaa sijoituksensa maantieteellisesti esimerkiksi ETF:ien avulla, on ainakin suomalaisen melko vaikea päästä alle 0,5% kulujen. Suurin yksittäinen (piilo)kuluerä on osinkojen lähdeverot. Lisäksi pääomatuloverotus syö myös tuottoja: hankintameno-olettamaa käyttäessä veroja menee 18% myyntihinnasta. Mikäli käyttää hankintameno-olettamaa ja haluaa saada 4% nostettua salkusta Nettona, pitää henkilön myydä lähes 4,9% edestä. 

5. Tulevat tuotot ovat todennäköisesti menneitä tuottoja heikommat

Syntyvyys on dramaattisesti heikentynyt globaalistikin. Samoin globaali BKT:n kasvu on ollut jo pitkään hidastumaan päin. Tämän takia tulevien vuosikymmenien pörssituotot ovat todennäköisesti aiempia huonommat.

6. Sääntö kattaa vain 30 vuoden pituiset ajanjaksot

Sääntö kattaa myös ne tapaukset, joissa salkussa on enää muutama killinki jäljellä ajanjakson päätteeksi. Tämä tuskin on monellekaan sijoittajalle hyväksyttävä tai ainakaan mieleinen skenaario. Kolme vuosikymmentä on varmaan monelle amerikkalaiselle lyhyt aika olla firellä. Tosin suomalaisille se on hyvin pitkä aika, sillä harva täällä kykenee vapaaherrautua alle 45-vuotiaana. 

7. Psykologia

Mikäli firettäjä vetää piuhat irti Matrixista nipin napin firen mahdollistavalla salkulla, edessä on monia unettomia öitä. Kuinka monella luotto salkun kantokykyyn oikeasti kestää, jos virhemarginaalia on hyvin vähän? Menneet tuotot eivät ole tae tulevasta.

Mikä siis avuksi?

Mielestäni kaikkein loogisinta olisi vuosittain säätää kulutusta osakemarkkinan tuottojen mukaan. Kaikkein yksinkertaisinta olisi esimerkiksi myydä 4% salkun myyntihetken arvosta vuosittain. Tuolloin voi unohtaa inflaatiolisäykset ja hermoilun salkun kantokyvystä. Salkku ei voi koskaan tyhjentyä olemattomiin. Jos osakemarkkina romahtaa esimerkiksi -50%, salkusta syödään euromääräisesti enää puolet romahdusta edeltäneestä summasta. Jos neljän prosentin nosto ei riitä elämiseen, pitää joko vähentää kulutusta tai hankkia pörssin ulkopuolelta lisää tuloja. 

Itse aion myydä maksimissaan 3,0% salkun myyntihetken arvosta vuosittain. Tärkeintä on, että jää pelimerkkejä myös sukulinjalle. Mustanaamiokin on ollut jo 20 sukupolven ajan kuolematon. Nimi ja salkku velvoittavat. Lähdenkin tästä pääkallosormusta ostamaan.