Kirjeenvaihtoa

Sain eilen tänne blogiini kommentin eräältä lukijalta. Alla hänen kommenttinsa sekä minun vastaukseni hänelle.

Morjesta vaan,

Blogiasi pitkään lukeneena koen kommentoimisen viimein aiheelliseksi. Työt tuntuvat stressaavan sinua melkoisen paljon. Sinulla on velaton asunto ja kohtuullisen kokoinen sijoitussalkku. Eihän tuollaisen suuruusluokaltaan 150 000 euron salkun tuotolla kuuhun mennä, mutta 4 prosentin tuotolla tuo vuodessa 6 000 euroa pääomatuloa, mikä puolestaan 2 000 euron kuukausikuluilla vastaa kolmen kuukauden vapaata. Kolme kuukautta on 25% vuodesta. Eli lyhennettyä työviikkoa voisi hyvin tehdä. Jos sillä saisi stressitasoa laskettua, niin se olisi varmasti omalla terveydelle pidemmän päälle erinomainen asia.

Nyt viime aikoina olet päin vastoin kirjoittanut töiden tekemisestä myös eläkeiän saavutettuasi. Ja muhkean perinnön jättämisestä tyttärellesi. Olin alunperin siinä käsityksessä, että tämän blogin ja näiden kirjoitusten oli tarkoitus olla tyttäresi perintö. Että hän oppii hallitsemaan omaa talouttaan, ymmärtää sijoittamisen ja korkoa korolle -ilmiön merkityksen. Mikä ajattelussasi siis on muuttunut? Miksi haluat jättää mahdollisimman suuren perinnön? Mikset nauti työsi hedelmistä itse? Se, että käytät pääomasi tuottoa keventämään työtaakkaasi, mahdollistaa edelleen pääoman jättämisen perintönä tyttärellesi. Lisäksi töiden keventäminen nyt mahdollistaa kaikkein arvokkaimman lahjan antamisen sekä tyttärellesi että itsellesi: voit viettää enemmän aikaa hänen kanssaan.

Itse olen vihdoin ymmärtänyt, että kaikkein arvokkainta maailmassa on aika. Sitä ei saa lisää. Paitsi että rahalla voi ostaa aikaa. Kun sijoitustuotot mahdollistavat töiden tekemisen vähentämisen, voit käyttää elämäsi tunnit miten itse haluat.

Toivottavasti saat tästä kommentistani ja kysymyksistä miettimisen aihetta.

t: Vapaahippi
https://vapaahippi.wordpress.com/

Moi Vapaahippi,

Kiitos kommenteistasi ja kysymyksistäsi. Vuosien varrella olen oppinut lisää itsestäni sekä osakemarkkinasta. En esimerkiksi usko, että koskaan kykenisin syömään merkittäviä määriä salkustani, sillä olen luonteeltani aivan liian saita ja turvallisuushakuinen. Tykkään siitä, että salkku aina vain paisuu isommaksi ja isommaksi. Kuluttaminen ja tuhlaaminen sen sijaan tuntuvat pahalta. En myöskään enää usko, että saisin salkulleni 5% reaalituoton. Odotan saavani 2-4% reaalituoton esim 30 vuoden aikavälillä. 

Stressiä koen työssäni usein liikaa ja muutoinkin kroppa menee herkästi ylikierroksille. Koen kuitenkin, että salkkuni on yhä liian pieni, jotta minun kannattaisi vähentää töiden määrää. Lisäksi alallani palkka heikkenee downshiftatessa enemmän kuin työmäärä. Samalla heikkenee myös tuleva eläke. Olen myös kilpailuhenkinen, joten egoni ei kestä ajatusta, että lähes kaikki muut työkaverini tekevät täyttä työaikaa ja tienaavat minua paremmin. Kokisin katkeruutta siitä, että minun oli taivuttava olosuhteiden pakottamina. Jätän tuon downshiftauksen niille vuosille, kun oikeasti olen burnoutin partaalla.

Olen kärvistellyt ja kituuttanut raha-asioissa koko elämäni ajan. Unelmoin siitä, että jossain vaiheessa voisin höllentää lompakon nyörejä, ja voisin kuluttaa osan palkastani turhuuksiin. Palkkani on kuitenkin niin huono, että samaan aikaan en voisi sekä downshiftata että kuluttaa ja sijoittaa.

Luonteeltani olen neuroottisuuteen eli murehtimiseen ja ahdistukseen taipuvainen. Vaikka tekisin vähemmän töitä tai lopettaisin työt kokonaan, se tuskin toisi asiaan lopullista helpotusta. Töitä tehdessä ei ehdi murehtia omia asioita, joten työnteko voi monesti jopa lievittää ahdistusta. Vaikka joskus tavoittaisin FIREn, pelkäisin jatkuvasti, että menen poikki seuraavassa pörssiromahduksessa.

Mitä varakkaammaksi olen tullut, sitä vaikeammaksi on tullut ajatus siitä, että en jättäisi kummoistakaan perintöä lapselleni. Se tuntuisi petturuudelta. 

Kaikkien näiden tekijöiden johdosta aion siis nauttia elämästä tekemällä lähtökohtaisesti 100% työaikaa ja vastapainona kuluttaa myös rahaa asioihin, jotka tuovat minulle hyvinvointia. Töitä tekemällä voin siis oikeuttaa itselleni syntisen tuhlaamisen. Ja koska eläkkeeni saattaa silti jäädä pieneksi, kannattaa minun tehdä myös eläkkeellä töitä muutaman tuhannen euron verran vuodessa, jotta minun ei tarvitsisi juurikaan kajota salkkuuni. Lisätuloilla voin tehdä elämänlaatua parantavia asioita. 

P.S. Lapsena leikkelin ja askartelin paperista ison pinon seteleitä. Tämän jälkeen täytin omistamani lelusalkun  erinäisillä tavaroilla. Niiden päälle asettelin askartelemani setelit niin, että vaikutti siltä, että salkkuni oli täynnä rahaa. Sitten kuljeskelin kodissani paikasta toiseen ja leikin rikasta. Tämä anekdootti ehkä kertoo minusta jotain olennaista. 

T. Faija