Faijalaisuus ja perintö

Faijalaisuuden ytimessä on puhdasoppinen suhtautuminen perintöön. Kaikki muut suhtautumistavat ovat absoluuttisesti syntiä. Niin maan päällä kuin muuallakin universumissa. Nyt ja aina.

Varallisuus, jonka perit, ei ole sinun, vaan verilinjasi varallisuutta. Olet vain varojen väliaikainen haltija ja suojelija. Olet yksi lenkki ikuisuuteen kurkottavassa elämän ketjussa. Perintö ei ole vain finansseja, se on elinvoimaa. Elämän eliksiiriä.

Elämä tulee rahoittaa etupäässä itse kerätyillä varoilla, ei perinnöllä. Perinnöstä voi nostaa vuosittain ulos enintään 3,0% varojen määrästä. Tärkeintä on kuitenkin suojella perityn pääoman ostovoiman riittävyys seuraavillekin sukupolville. Kunnioitetuin olkoon hän, joka ei ole kuormasta lainkaan syövä. 

Pidän huolen siitä, että tyttäreni aikanaan toteuttaa oppia puhtaasti eikä häpäise esi-isiään ja tulevia jälkipolvia. Jos hän kuitenkin lankeaa syntiin, syytän asiasta raskaasti ennen kaikkea itseäni.

Syyni tehdä töitä eläkeikään asti

Olin aikeissa irtisanoutua tänään kehityskeskustelun yhteydessä. Viime yönä aloin kuitenkin kiikkustuolissani miettiä asiaa vakavammin ja syvällisemmin. Listasin ylös asiat, jotka puoltavat työn syrjässä roikkumista.

1. Vaikka elämäni on melko rankkaa, johtuu se osittain kiireisistä ja stressaavista ruuhkavuosista. Ne menevät kyllä aikanaan ohi. Tämän jälkeen elämä muuttuu leppoisammaksi. 

2. Vapaaherrana uskaltaisin ja haluaisin myydä vuosittain sijoituksiani enintään 3,0% salkun myyntihetken arvosta. Tuon takia salkun tulisi olla vähintään 600 000€ kokoinen, jotta voisin olla tekemättä lainkaan töitä. Tuolloinkin käteen jäisi verojen jälkeen ehkäpä vain noin 1250€/kk. Ei sillä kovinkaan tapahtumarikasta Fire-elämää elettäisi. Lisäksi joutuisin stressaamaan salkun riittävyyttä päivittäin. Töitä tekemällä vähennän taloudellista stressiä.

3. Voin minä vain vuonna tehdä 75% työaikaa, mikäli esimieheni siihen suostuu. Tuo keventäisi työtaakkaa jo melko paljon. Siltikin rahaa saattaisi jäädä jopa sijoitettavaksi. Palkkatöitä tekemällä minun ei tarvitse välttämättä juuri koskaan myydä salkustani mitään, joten säästöprosentinkaan ei tarvitse periaatteessa enää jatkossa olla kovinkaan suuri. 

4. Töitä sopivasti tehden saatan raaskia kuluttaa enemmän. Myös ulkomaanmatkat ovat mahdollisia.

5. Downshiftatessa progressiivinen verotus aiheuttaa sen, ettei nettopalkka putoa yhtä paljon kuin työaika. Tosin minun alallani tämä efekti on pienempi.

6. Viranhaltijana minua ei kovin helposti voi irtisanoa. Voin halutessasi tehdä töitä rennolla otteella. Töitä ei tarvitse tehdä mitenkään erityisen hyvin. Kohtalainen työn jälki riittää. Tällä palkalla ei kovinkaan paljon voi minulta edes vaatia. Olen yhteiskunnan sylkykuppi, joten minun ei ole syytä odottaa itseltäni liikoja. 

7. Tuskinpa missään muussa työssä voin olla lomalla yhtä paljon. Työpäiviä on noin 53% kalenterivuoden päivistä, joten vapaapäiviä on 47%.

8. Voin jossain määrin päättää työni sisällöstä. Tämä vähentää stressiä ja vitutusta.

9. Työssä kuormittavimmat hetket ovat opetustunnit. Downshiftatessa niiden osuus vähenee. Muu työ vähenee vähemmän. 

10. Elämässä on hyvä olla tietyt rutiinit. Työ sopivissa määrin ehkäisee dementiaa ja kognitiivista rapautumista. Täysi joutenolo tuskin muutoinkaan sopii pääkopalleni.

11. Elämä on tässä ja nyt. Elämää ei kannata lykätä 20 vuoden päähän, sillä kuolla voi hetkenä minä hyvänsä. Työstä, arjesta ja elämästä pitää saada hyvää heti eikä vasta hamassa tulevaisuudessa.

12. Vapaa-aika ja hedonismi tuntuu paremmalta kun osan ajasta hieman kärsii töissä. Voin myös kuluttaa huolettomammin, kun saan tasaista kassavirtaa palkkatulojen muodossa.

ACWI IMI and chill! Work and chill!

Päivitys taloudellisesta tilanteesta ja 3%:n noston simulointia

Perheemme salkut ylittivät jokin aika sitten 300 000€ rajan. Mitäpä tuolla saisi vuosittain ostettua? Ensin pitää selvittää, paljonko salkusta voisi myydä vuosittain vuosikymmenien ajan ilman, että salkun pääoma reaalisesti todennäköisesti pienenisi.

Nostoprosentin vaikutusta historiallisiin tuottoihin voit simuloida täällä: https://curvo.eu/backtest/en

^ Valitse ensin haluamasi ETF. Klikkaa sen jälkeen Settings ja kirjoita kohtaan Management fee esim 3,5%:n kulu. Tuo kulu sisältää 3,0%:n vuosittaisen noston salkun myyntihetken arvosta laskettuna sekä 0,5% erinäisiä kuluja ja osinkojen lähdeveroja. Klikkaa myös kohdasta Take into account TER of fund ”no”.

Itse valitsen ACWI IMI:in sijoittavan SPYI-ETF:n ja laitan aikaväliksi kaksi 50% pörssiromahdusta sisältävän ajanjakson, eli helmikuu 2000 - helmikuu 2024. Management Feeksi laitan 3,5%, joka sisältää 3,0% vuosittaisen noston sekä kuluja/lähdeveroja 0,5%. Kertasummaksi asetan 300 000€. Lopputulema on, että tuo 300 000€ kertasijoitus helmikuussa 2000 olisi tänä päivänä ilman lisäsijoituksia reaalisesti arvoltaan 265 000€ eli pääomaa olisi reaalisesti palanut 24 vuoden aikana noin 35 000€ verran. IT-kupla poksahti vuoden 2000 loppupuoliskolla, joten osittain siksi salkun kehitys on tuolla aikavälillä noin huonoa.

Jos aikaistan aikavälin alkua vuodella (helmikuu 1999  - helmikuu 2024), on salkun loppusumma reaalisesti 370 000€. Sequence of returns -riskillä on siis merkitystä. Vuodenkin ero ajanjakson valinnassa vaikuttaa paljon lopputulokseen. 

Täten julistan, että salkusta voi myydä vuosittain 3,0% salkun myyntihetken arvosta melko turvallisesti. Tuo tarkoittaisi 300 000€ salkusta laskettuna 9000€ tuloja vuosittain. Jos tuosta vähentää hankintameno-olettaman verot (18% myyntisummasta), käteen jää 0,82 x 9000€ = 7380€. Mikäli jakaisin tuon summan vaimoni kanssa tasan, saisimme molemmat noin 3700€ lisätuloja vuodessa. Todellisuudessa veroja tuskin menee useimmiten edes tuota 18 prosenttia myyntisummasta; mitä huonommat tuotot, sitä vähemmän menee veroja.

Mitä tuolla 3700€ lisätulolla voisin sitten tehdä? Kulutin viime vuonna noin 1300€/kk, joten voisin ostaa sillä lähes 3kk verran ylimääräisiä lomia. Ehkäpä enemmänkin kuin 3kk, sillä palkkatulojen progressio pitäisi huolen siitä, etteivät nettotulot vähenisi samassa suhteessa kuin bruttotulot. Vaikka kulutukseni nousisi lähivuosina jopa parin tonnin kieppeille, voisin silti ottaa ylimääräistä lomaa töistä vuosittain noin parin kuukauden verran.

Saattaa hyvinkin olla, etten minä ja vaimoni näe järkeväksi koskaan myydä salkusta juuri mitään. Tällöin voisimme elää palkkatulojemme avulla ja jättää tyttärellemme aikanaan isohkon perinnön. Tuo 300 000€ salkku saattaa kasvaa reaalisesti esimerkiksi 600 000 euroon seuraavan 30 vuoden aikana. Tuo vaatisi vain noin 2,3% annualisoidun reaalituoton. Oikein erinomaisella tuurilla salkku saattaa kasvaa kolmessa vuosikymmenessä reaalisesti jopa miljoonaan. Tämä vaatisi 4,1% reaalituoton salkulle. Pitänee tehdä testamentti, jossa tyttären tuleva puoliso rajataan pois perintörahojemme saannista heidän mahdollisessa erotilanteessa.