”It is not a daily increase, but a daily decrease. Hack away the unessential.”
Parempi viikko, valoisampi mieli. Edellisessä kirjoituksessani päätin, että ensi vuonna tekisin töitä vain 20 opetustuntia viikossa. Tällä viikolla stressiä on tuntunut olevan edellistä viikkoa vähemmän, vaikka tuntimääräisesti tein vähintään yhtä pitkän työviikon. Tänään mietin, mistä tuo voisi johtua. Jos työn määrä ei ole eniten jaksamista määrittävä tekijä, niin voisin ehkä ensi vuonna haluta tehdä hieman enemmän töitä, kuin vain tuon 20h viikossa. Ajattelinkin tämän lukuvuoden käyttää siihen, että opettelen tekemään työtäni hieman uudella tavalla ja asenteella.
Opettajan työn vahvuus on melko suuri autonomia. Lisäksi olen luonteeltani sellainen, että tarvitsen vahvan hallinnan tunteen. Muutoin stressaannun, ärsyynnyn ja menen ylikierroksille. Luonteelleni on tyypillistä nähdä kaikki mahdolliset uhat jo kilometrien päästä. Olen myös liian hyväntahtoinen ja helposti suostuteltava. Olen aina halunnut töissä miellyttää liikaa muita enkä ole tarpeeksi ajatellut omaa jaksamistani tai omia näkemyksiäni. Yritänkin nyt tehdä näihin asioihin jonkin verran muutoksia.
Viime vuonna olin jonkinlaisessa burn outissa ja itseluottamukseni oli jälkikäteen ajateltuna todennäköisesti melkoisen huono. Nyt, kun vihdoin olen hieman paremmissa ruumiin ja mielen voimissa, on itseluottamukseni parantunut. Tämä on varmaan vahvistanut ammatti-identiteettiäni. Enää ei tarvitse tuuliviirinä lähteä jokaiseen vouhotukseen mukaan. Ei ainakaan samalla omistautumisella. Muutoinkin minulle on taas hieman selvempää, millainen opettaja haluan olla. En ehkä ole useimmilla parametreillä mitattuna kuten muut opettajat, mutta se on ihan OK.
Tarkoituksena olisikin olla tarkoituksenmukaisempi siinä, mitä kaikkea työssäni teen ja kuinka paljon. Uskon vahvasti, että oppilaillekin on parempi, jos tehdään vähemmän mutta laadukkaammin ja ajan kanssa. Keskitytään siis ennemmin olennaiseen. Lisäksi omat hermoni eivät kestä enää juurikaan keskeytyksiä/melua, joten tulen pitämään erityisen hyvän huolen siitä, että työrauha säilyy jokaisella oppitunnilla hyvänä. Mikäli työrauha on huono, sitten ei opiskella sillä tunnilla välttämättä lainkaan, vaan tehdään työrauhaongelmalle heti jotain. Harva ei-opettaja taitaa ymmärtää, kuinka väsyttävää on olla edes pari tuntia meluisassa ympäristössä. Itse ainakin olen aivan kuitti jo parin tunnin jälkeen.
En kuitenkaan jatkossakaan aio tehdä ylitöitä, vaan maksimissaan 22 opetustuntia viikossa. Mikäli tänä lukuvuotena saan yllä mainituin keinoin jaksamistani parannettua, saatan ensi vuonna tehdä juurikin 22 opetustuntia viikossa, eli noin 90%:n työaikaa. Tuo vauhdittaisi edes hieman FU-rahapotin kerryttämistä. Lisäksi saan ikälisän ensi syksynä, joten nettopalkan ei pitäisi ihan hirveästi laskea.
Yksi jaksamistani tällä hetkellä suunnattomasti parantava asia on erinomainen työpari. Meillä molemmilla on samanlainen hieman musta huumorintaju. Työparini takia viihdyn työpaikallani aivan älyttömän paljon paremmin nykyään. Harvalla on tässä suhteessa asiat näin hyvin kuin itselläni.
Aikaa ja energiaa vievän harrastukseni suhteen olen osannut toimia tänä syksynä viime syksyä älykkäämmin. Olen osannut sovittaa sen paremmin muuhun elämään ja olen oppinut suhtautumaan siihen vähemmän neuroottisesti/totisesti. Aika näyttää onnistunko tavoitteessani tehdä myös työasioita fiksummin. Tässä olisi kuitenkin kolme vuosikymmentä viralliseen eläkeikään aikaa (jos fireä ei huomioida), joten nykytyylillä en voi loputtomiin jatkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti