Tätä kirjoittaessani kesälomaa on vielä jonkin verran jäljellä, mutta jo nyt alkavat ajatukset siirtyä työhön. Tämä lienee merkki siitä, että stressaan töitä aivan liian paljon.
Tunnen itseni sen verran hyvin, että vaarana töiden alettua on, että otan kontolleni aivan liikaa töitä ja teen rahankiilto silmissä myös ylitöitä. Sitten talven pimeina iltapäivinä ja aamuina olen todella väsynyt ja työt aiheuttavat lähinnä vain stressiä ja ahdistusta sen sijaan, että nauttisin töistä.
Tämä kirjoitukseni olkoon muistilappu itselleni, jotta en löytäisi tulevana vuonna itseäni samasta kierteestä. Eli viikonloput menevät lähinnä palautumiseen ja harrastukset sekä muu oikea elämä tuntuu ihan liikaa velvollisuudelta ja pakolliselta suorittamiselta. Kun energiaa on liian vähän ei jaksa oikein mitään, jolloin tekemättömät asiat ahdistavat lisää. Alkusyksystä kun on kesän ajan saanut lepoa, ahneus voittaa ja sitä kuvittelee, että jaksaa kyllä kovaakin työtähtia koko vuoden läpeensä. Mutta viimeistään talvien pimeys vievät voimat.
En edes oikein ymmärrä, miksi olen niin kova ahnehtimaan ylimääräisiä töitä. Ylitöistä menee kuitenkin noin 50% veroihin, joten ei ole kovinkaan rationaalista vaihtaa muutoinkin vähäinen vapaa-aika huonoon tuntikorvaukseen. Nykyisilläkin tuloilla saan sijoitettua aivan tarpeeksi joka kuukausi.
Tavoitteeni tulevana työvuotena
1. Pyrin nukkumaan joka yö edes lähes 8 tuntia (kova tavoite yökukkujalle). Väsyneenä töiden teko on rasittavaa ja työpäivän jälkeen ei meinaa jaksaa harrastaa ja sosialisoida. Unen merkitystä länsimaissa ei edelleenkään osata arvostaa. Se on kaiken hyvinvoinnin kulmakivi. Viime vuosina olen nukkunut arkena noin 5,5-7h ja viikonloppuisin 8-9h.
2. En tee ylitöitä. Rahallisesti ylitöiden teko ei ole miellekästä nykykulutuksellani ja palkallani. Sen sijaan saan lisättyä vapaa-aikaa ihan mukavasti kun pidän työtunnit maltillisina. Erityisesti energisten vapaa-aikatuntien määrä lisääntyy dramaattisesti silloin, kun ei joka päivä väsytä itseään työllä. Vähäisemmän työn korvaan laadukkaammalla työn suunnittelulla ja toteutuksella. Tällöin työstä saa enemmän nautintoa.
3. En tuo töitä kotiin. Teen työt parhaani mukaan työpaikalla ja kotona en esimerkiksi lue sähköposteja.
4. Elämän tärkeysjärjestyksen pyrin pitämään seuraavana: perhe, harrastukset/vapaa-aika ja viimeisenä työ. Kuolinvuoteellaan moni katuu sitä, että asetti työn perheensä ja muun elämän edelle. En halua itse joutua katumaan viimeisinä päivinäni tuollaisia asioita.
5. Seuraan vähemmän talousuutisia ja pörssikurssien liikkeitä. Pitkäjänteisen indeksisijoittajan ei kannata päivittäin seurata tuntitolkulla pörssien liikkeitä. Tämä voi olla aluksi kivaa ja koukuttavaa mutta kuten kaikki addiktiot, se vie aikaa ja fokusta oikeasti tärkeämmiltä asioilta (katso edellinen kohta). Liiallinen pörssien seuraaminen on omalla kohdallani ehkä oire muista ongelmista, joita en halua ajatella ja kohdata.
6. Carpe diem. Yritän löytää joka päivästä mahdollisuuksia kokea jotain tärkeää tai vaikuttaa muihin ihmisiin ja maailmaan positiivisella tavalla. Elämä menee hukkaan, jos siitä ei osaa nauttia ja jos ei arvosta jokaista päivää, vaikka ärsyttäviä asioita tapahtuisikin. Suurin osa päivittäisistä vastoinkäymisistä on isossa kuvassa täysin merkityksettömiä. Niiden ei kannata antaa pilata päivää. Päivää, jota et enää koskaan saa takaisin. Päivittäiset teot kannattaa aina peilata sen kautta, että emme elä ikuisesti ja viikatemies korjaa satoa keskuudessamme joka hetki.
7. Minimalismi niin tavaroissa kuin abstraktimmallakin tasolla elämässä vähentää stressiä ja levottomuutta. Tai ehkäpä oikea termi olisi essentialismi eli keskitytään niihin asioihin elämässä, jotka oikeasti ovat merkityksellisiä onnen ja hyvän elämän kannalta.
8. Kaikki nämä tavoitteet liittyvät hitaampaan elämään. Kun elämä ei ole ajallisesti tai materiaalisesti ympätty täyteen turhaa sälää, jää aikaa olennaiselle. Urheillessa olen monesti päässyyt huumaavaan flow-tilaan, jossa ajantaju ja tietoisuus itsestä katoaa tai ”sulautuu” ympäristöön. Uskon, että ylimääräistä sälää karsimalla, voin elää arjessakin (töissä, kotona, harrastuksissani) useammin jonkin asteisessa flow-tilassa. Kiire on tehokkain tapa epäonnistua tässä. Mikäli onnisun, ei FIREn saavuttaminenkaan ole pakkomielteisesti läsnä joka päivä. Voin olla tyytyväinen ja onnellinen heti.
Itselläni on kaikissa yllämainituissa kohdissa paljon parannettavaa. Tavoitteet pitää kuitenkin laittaa korkealle, jotta Kuuhun kurottaessa yltäisi joskus vaikka Mount Everestin huipulle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti