”Youth is wasted on the young.”
-George Bernard Shaw
Vaikuttavatko ystäväsi, työkaverisi, sukulaisesi tai suomalaiset yleisesti sinusta hyvinvoivilta, elinvoimaisilta, terveiltä, nuorekkailta ja sopivan kiireettömiltä? Vai enemmänkin ennenaikaisesti riutuneilta kehäraakeilta, joista elämä on imenyt toivon paremmasta? Omasta mielestäni jälkimmäinen kuvastaa paremmin keskimääräistä suomalaista. Katso esimerkiksi 10-20 vuotta itseäsi vanhempia kollegoja. Heissä näet itsesi 10-20 vuoden päästä. Omaan silmääni tulevaisuuden näkymä on pelottava.
Kun katson esimerkiksi työkavereitani, tuttujani ja sukulaisiani näen, mihin olen itsekin päätymässä, jos elän samanlaista elämää kuin he. Suuri osa on ylipainoisia, raihnaisia ja väsyneitä. He ovat luovuttaneet ja alistuneet kohtaloonsa. Jos toivoa paremmasta elämästä ei ole, on loogista hakea hetkellistä lohdutusta roskaruuasta, alkoholista ja sohvasta, vaikka se rapauttaisi kropan ja mielen lopullisesti. Tietyn pisteen jälkeen, kun itseään on rääkännyt ja laiminlyönyt tarpeeksi pitkään ja väkivaltaisesti, paluuta ei enää ole.
Itsekin olen hakeutunut samaan limboon mihin laumanikin. Ihminen valitsee lähes aina ennemmin tutun ja turvallisen kuin epävarman ja riskaabelin. Silloinkin kun tuttu ja turvallinen tuottaa parhaimmillaankin hitaan riutumisen, surkastumisen ja kitumisen. Ihminen valitsee lähes aina jatkuvan pienen kitumisen, kuin epävarmuuden ja laumasta erkanemisen. Lauman osana yksilö on ravintoketjun huipulla. Sen sijaan yksinäinen ihminen on lajimme historiassa aina ollut hyvin nopeasti kuollut ihminen. Evoluutio on siis vahvasti suosinut geenejä, jotka tekevät ihmisestä lauman etuun ja konsensukseen alistuvan.
Todellista vaurautta ei mielestäni ole rahallinen vauraus, vaan aika-, energia- ja paikkavauraus. Aika ja energia ovat rajallisia resursseja kun taas rahaa voi tarvittaessa aina hankkia lisää. Mikäli et voi päättää, missä olet ja mitä teet milloinkin, olet systeemin köyhä orja. Tietysti kukaan ei ole tässä mielessä täysin vapaa ja systeemistä riippumaton, vaan kyse on vaurauden asteista. Mielestäni ihmiset liian usein unohtavat lähes täysin vaurauden muut muodot jahdatessaan rahallista vaurautta, joka on kapitalistisessa systeemissä ainut vaurauden muoto. Tämä rahallisen vaurauden hegemonia on johtanut siihen, että Ferrarin ratissa näet useimmiten isomahaisen metabolisen oireyhtymän kunniajäsenen. Itse otan ennemmin urheilullisen kropan kuin sporttisen arvoauton.
Suomessa ja länsimaissa on jo pitkään riehunut ”aikaköyhyys epidemia”. Siihen ei ole keksitty kovinkaan toimivaa rokotetta. Sijoittaminen on yksi toimiva vaihtoehto, mutta siinä vasteaika on lähes toivottoman pitkä; korkoa korolle alkaa purra vasta kun salkussa on iso summa rahaa. Useimmat ihmiset ovat tuossa vaiheessa jo toinen jalka haudassa. Sijoittamisen lisäksi vastausta pitääkin etsiä myös jostain muualta. Kuinka vapauttaa aikaa ja energiaa itselle jo nyt sen sijaan, että pitää ensin olla systeemin orjana vuosikymmeniä?
Omalla kohdallani vastaus löytynee työn määrällisestä vähentämisestä ja minimalistisuuteen pyrkivästä kuluttamisesta. Valitettavasti sijoittaminen kärsii downshiftaamisesta, joten kyse on tasapainon ja sopivan kompromissin löytämisestä. Rahan tehokkaan käytön ja allokoinnin lisäksi tulee minun ajatella myös aikani ja energiani viisasta allokointia. Käytin tässä tarkoituksella sanaa ”viisas” sillä tehokkuusajattelu ajankäytön kohdalla ajaa usein stressin ja kiireen kierteeseen.
Elämä on lyhyt, joten kannattaa tarkoin miettiä, mihin päivänsä kuluttaa. Gretchen Rubinin sanoin: ”the days are long, but the years are short”. Mieti tulevaa kuolinpäivääsi. Miten sinun kannattaisi nyt ja jatkossa elää, jotta et elä viimeisiä elämäsi päiviä katuen tekemiäsi valintoja ja sitä, miten elämäsi lopulta elit. Rahaa saat aina lisää, mutta menettämääsi aikaa et enää koskaan takaisin.
Lopussa olemme kaikki aika- ja energiaköyhiä. Jos elät elämäsi viisaasti, saatat tuolloin kuitenkin olla muistorikas.
”Most men lead lives of quiet desperation and go to the grave with the song still in them.”
-Henry David Thoreau
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti