”I’ll tell you a secret. Something they don`t teach you in your temple. The Gods envy us. They envy us because we are mortal, because any moment might be our last. Eerything is more beautiful because we are doomed. You will never be lovelier than you are now. We will never be here again.”
- Achilles
En tiedä sinusta, mutta itse olen taipuvainen ahdistumaan, käymään ylikierroksilla ja stressaamaan asioita. Kaikenlaiset pienetkin pakolliset asiat kuten kaupassa käynti tai laskujen maksaminen saattavat aiheuttaa stressiä ja ahdistusta. Samoin jopa harrastuksistakin tulee melko helposti hieman pakonomaista puurtamista, mikä aiheuttaa stressiä. Olen ollut tällainen aina, joten tuskinpa tähän on luvassa suurta muutosta. Uskon kuitenkin, että erinäisin metodein saan pidettyä ahdistuksen aisoissa.
Näihin metodeihin kuuluvat perinteiset terveelliset elämäntavat, joista jo kirjoitin edellisessä blogikirjoituksessani. Näiden lisäksi olen ollut huomaavinani, että kuoleman ajattelu saattaa vähentää stressiä.
Kuolema laittaa asiat oikeisiin mittasuhteisiin. Arjen ärsyttävät ja ahdistavat asiat näyttäytyvät uudessa valossa. Saatat tuntea jopa kiitollisuutta siitä, että ylipäänsä olet elossa tai kuinka hyvin asiat lopulta ovatkaan. Kuolema pysäyttää, tai ainakin hidastaa vauhtia. Yhtäkkiä ei olekaan niin kova kiire. On helpompi nauttia elämän ”pienistä” asioista (miten niin pienistä?). Pörssikurssien jatkuva seuraaminen, dopamiinin perässä juokseminen ja muu arjen levottomuus väistyvät ja voi hetken olla vapaa haluista, pakoista ja ärsytyksistä. Se mitä on ja tapahtuu riittää eikä kiirettä muualle ole. Parhaimmassa tapauksessa tarve kontorollin tunteeseen katoaa. Hyväksyy asiat sellaisina kuin ne ovat.
Suosittelen ajattelemaan kuolemaa aamuisin, sillä sen ansiosta edessä oleva päivä saa oikean merkityksen. Päivän aikana tulee keskityttyä enemmän olennaiseen. Illalla nukkumaan mennessä kuoleman ajattelu saattaa sen sijaan valvottaa, joten sitä en suosittele.
Kuolemaa kannattaa ajatella myös keskellä päivää, jos eteen tulee jokin ahdistava tai stressaava tilanne. Tuolloin stressiä aiheuttavan asian mittakoko pienenee ja stressitasot pysyvät siedettävämmällä tasolla. Harva arjen asia on kuoleman rinnalla kovinkaan merkityksellinen.
Uskon, että kuoleman päivittäinen ajattelu tekee ihmisestä myös rohkeamman: on helpompi tehdä vaikeita päätöksiä ja elää oman näköistä elämää. Ja kuoleman lähestyessä on jo totutellut ajatukseen, että kaikki loppuu aikanaan. Lisäksi todennäköisesti on tullut elettyä elämä niin, ettei ole juurikaan asioita, joiden tekemättömyyttä syvästi katuisi.
Jos tietäisit kuolevasi tänään, olisiko sinulla asioita, joita katuisit? Aiotko tehdä kyseisille asioille jotakin, vai ajattelitko pitkäänkin olla tekemättä niille mitään? Oletko varma, että sinulla on aikaa tarpeeksi?
Koitan tästä lähtien ajatella päivittäin viikatemiestä, elämän haurautta ja rajallisuutta, kaiken katoavaisuutta, kuoleman lopullisuutta ja elossa olemisen kauneutta. Akhilleuksen sanoja. Toivon, että kuollessani olisin tyytyväinen eletystä elämästä ja päästäisin siitä irti ilman epätoivoista pyristelyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti