maanantai 2. marraskuuta 2020

East wind is coming, it’s coming to get you...

 


Sherlock Holmes -fanit tietänevät, mihin otsikko liittyy.  Tarina kertoo, että Kungfutse on niin ikään todennut, että ”Men have two lives, and the second begins when we realize we only have one.”

Nyt olen tullut siihen pisteeseen elämässäni, että on aika aloittaa tuo ”jälkimmäinen elämä”. Tähän asti olen painanut tukka putkella yrittäen tienata mahdollisimman paljon rahaa edistääkseni sijoitussalkkuni kasvua. Kaikki muu on jäänyt tämän takia hieman puolitiehen tai taka-alalle. 

Kaipaan aikaan, jolloin oli paljon enemmän vapaa-aikaa ja energiaa panostaa harrastuksiin ja koin päivittäin olevani flow-tilassa. Asioihin meni se aika, mitä niihin meni ja asiat tehtiin kunnolla eikä hutaisten vasemmalla kädellä. Kaipaan hitaampaa elämää, jossa on aikaa myös pysähtyä. Tuollainen kultainen ajanjakso oli itselläni aikoinaan yliopistossa opiskellessani. Silloin olin melko köyhä, mutta jälkikäteen ajateltuna se oli elämäni parasta ja onnellisinta aikaa. 

Nyt olen jo usean vuoden ajan ollut stressaantunut töistä ja perheen pyörittämisestä, joka sekin on töiden takia jäänyt puolitiehen. Psyykkistä energiaa on vain rajatusti ja usein se on aikalailla käytetty jo työpäivän päättyessä. Liikuntaakin tulee harrastettua jo valmiiksi ylikuormittuneena ja sekin vain kumuloi tuota rasitusta lisää. 

Kaiken tämän keskellä on ollut myös terveydellisiä ongelmia. Elin pitkään ahdistavassa epävarmuudessa, joka piti kropan koko ajan jonkinlaisessa ”taistele tai pakene” -tilassa. Todennäköisesti olin myös ainakin jonkin asteisesti masentunut. Jim Carrey on kutsunut sanaa ”depressed” sanoilla ”deep rest”. Tällä hetkellä on olo, että tarvitsisin ja olen jo pidempään tarvinnut tuollaista syvää lepoa.

Tällä hetkellä näyttää siltä, ettei viikatemies ole onneksi lähitulevaisuudessa tulossa kylään, vaikka pieni pessimistinen epäilys kytee kyllä yhä takaraivossa. Toivon, että nämä koettelemukset ja stressaavat vuodet olisivat opettaneet uudenlaista arvostusta siitä, mitä minulla jo on ja kuinka hyvin asiat ovatkaan.

Ajatuksissa on siis aloittaa ensimmäinen askel kohti downshiftaamista eli työmäärän vähentämistä. Olen kuitenkin kesälomaan asti sopinut hoitavani erinäiset lisävastuut töissä, joten kesään asti pitää koittaa kärvistellä. Lasken viikkoja ja päiviä tuohon kesäloman alkuun. Se auttaa pitämään mielen positiivisempana ja toivoa yllä jaksamisesta. 

Mistään dramaattisesta työmäärän vähentämisestä ei tässä kohtaa ole kyse, vaan tarkoituksena olisi tehdä ns. normitunnit jatkossa tulevina vuosina. Nettopalkka asettunee ensi kesän jälkeen jonnekin 2100-2200e väliin, joten 1400€ kuukausikuluilla sijoitettavaakin pitäisi jäädä ihan kivasti, jolloin osittainen firekin pitäisi olla mahdollista tulevaisuudessa saavuttaa. Tämä pienikin töiden vähentäminen toivon mukaan vähentää stressiä, antaa aikaa itselleni tärkeille asioille ja sallii sen, että voin tehdä asiat hitaammalla tahdilla ja kunnolla panostaen, jolloin myös todennäköisesti nautin elämästäni enemmän. Tällä tavalla olen enemmän flow-tilassa ja tyytyväisempi elämääni, jolloin toivon mukaan kiire saavuttaa taloudellinen riippumattomuus myös vähenee.

Traagisinta olisi omistaa elämänsä työlle ja unelmoida varhaisesta eläköitymisestä lopulta kuollen hieman ennen tavoitteen täyttymistä. Downshiftaamalla hidastaa firepäivän saavuttamista, mutta myös hedgaa tuota worst case scenariota. Parempi siis koittaa nauttia osittaisesta vapaudesta jo tänään.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Blogitekstisuositus

Tärkeimmät asiat sijoittamisessa(ni) - Vanhat kirjoitukseni yksissä kansissa

  Kokosin tähän blogikirjoitukseen seitsemän vanhaa blogikirjoitustani. Ne sisältävät mielestäni tärkeimmät asiat, joita sijoittajan tulisi ...

Suosituimmat tekstit