Kävelen pitkin merenrantaa varpaat osittain veteen uponneina. Etenen maan ja meren, elämän ja kuoleman, hetken ja ikuisuuden rajapinnassa. Suuntaan katseeni kauas horisonttiin. Näkyvyys on hyvä. Näen vihdoin vuosikymmenien päähän. Tältä siellä näyttää:
Salkun kasvatusvaihe
Seuraavat rapiat viisi vuotta yritän sijoittaa melko aggressiivisesti osakemarkkinoille. Uskon, että vuonna 2029 salkkuni ylittää vihdoin 200 000€ tavoiterajan. Vuonna 2029 lopetan salkun aggressiivisen kasvatuksen.
Hippeilyä
Kesäkuussa 2029 aloitan hippeilyvaiheen. Sijoitan osakemarkkinoille vain pieniä summia (esim 25-250€/kk), jotta saisin tunteen, että yhä teen salkunkin suhteen jotain tuottavaa toimintaa. Opettelen nauttimaan elämästä esimerkiksi matkustelun muodossa. Panostan lepoon ja palautumiseen. Töitäkin saatan hieman downshiftata, jos burnout vaivaa (100-75% työaika). Yritän kuitenkin tehdä täyttä työaikaa, jos vain mahdollista. Kun olen 60-vuotias, tytär on jo hyvin todennäköisesti muuttanut kotoa pois, joten juoksevissa kuluissa saattaa tapahtua laskua. En myy edelleenkään sijoituksiani.
Kuusikymppisenä väsymys painaa
Kun täytän 60 vuotta, saatan hyvinkin tehdä eläkeikään saakka enää 75% työaikaa, sillä ainakin nyt on vaikea kuvitella tilannetta, että noin iäkkäänä enää jaksaisin nykyistä rääkkiä töissä. Sijoitan yhä minimaalisia summia (esim 10-100€/kk) osakemarkkinoille enkä myy salkusta mitään.
Eläkkeellä
Eläkkeelle siirtyessäni olen todennäköisesti jo vanha ja sairas. Mikäli työnteko kuitenkin yhä onnistuu, teen opettajan sijaisuuksia vuosittain keskimäärin esimerkiksi 250 tunnin verran. Eläkkeeni avulla pystyn toivon mukaan maksamaan arjen juoksevat kulut ja töiden avulla rahoitan elämisen huvit. Salkusta en edelleenkään myy mitään, ellei ole (lähestulkoon) pakko.
Ennakkoperintö
Kun olen ollut eläkkeellä jonkin aikaa, annan vaimoni kanssa asuntomme ennakkoperintönä tyttärellemme. Tytär vuokraa asunnon meille, joten hän saa tätä kautta mukavasti lisätuloja. Samaan aikaan annan ainakin osan salkustani ennakkoperintönä tyttärelleni. Viimeistään siinä vaiheessa kun terveys estää suuren osan elämän huveista (kuten matkustelun), annan lopunkin omaisuuteni tyttärelleni.
Muutto vanhainkotiin
Koska omaa omaisuutta ei enää ole, on helppoa ja vaivatonta muuttaa vanhainkotiin. Ja koska omaisuutta ei ole, voi vanhainkoti ryöstää pelkästään eläkkeeni. Vanhainkodissa makaan viimeiset vuodet paskat housuissa suu auki kattoon tuijottaen. Hoitaja ihmettelee päivittäin hölmöä virnettä suupielessäni. Ei tiedä, että pelasin pelin helvetin viekkaasti. Siirryn ajasta ikuisuuteen hyvin todennäköisesti viimeistään 2060 eli 36 vuoden kuluttua.
Loppusanat
En usko, että koskaan kykenen myymään salkustani juuri mitään. Myöskin downshiftaus voi olla yllättävän vaikeaa egolleni. Sen sijaan uskon, että kykenen lopettamaan uuden rahan tunkemisen pörssiin lähes kokonaan. Parin sadan tuhannen euron kokoisen salkun turvin voin ilman suurempia omantunnontuskia kuluttaa lähes koko kuukausipalkkani sekä aikanaan eläkkeeni erilaisiin seikkailuihin, huvituksiin ja elämyksiin. Ja koska aion myös eläkkeellä ollessani tehdä hieman palkkatöitä, voin suhtautua säästämiseen ja sijoittamiseen vuoden 2029 jälkeen selvästi rennommin.
Pelkomme, unelmamme ja toiveemme ovat Pohjantähtiä, joiden avulla navigoimme elämän tyrskyissä. Kuin jalanjäljet merenrannan hiekkaan, piirtyvät elämämme maailmankaikkeuden kanvaasiin. Ikuisuuden pohjattomaan kuiluun tuijottaessa saa eletty elämä ja jäljellä olevat päivät uudenlaisen merkityksen. Lopun lähestyessä pohdimme, jääkö meistä tänne mitään jäljelle. Muistaako kukaan meitä? Olimmeko koskaan edes olemassa? Oliko elämällämme jokin tarkoitus?
Saapuu ilta. Kirjoitan puunoksan avulla rannan hiekkaan ”Faijakin kerran eli täällä!” Jalanjälkeni, kuin myös huudahdukseni, huuhtoutuvat pian nousuveden lämpimiin aaltoihin. Aaltoihin, jotka vielä miljardin vuoden ajan saavat elinvoimansa Auringosta ja Kuusta.
Tähtitaivas ylläni. Yksi toisensa jälkeen ne sammuvat. Jäljelle jää hiljainen pimeys.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti