Kun minusta aika jättää, toivon tyttäreni jatkavat passiivista indeksisijoittamista. Tämä blogikirjoitus on kirjoitettu Hänelle. (Enkä ota taaskaan mitään vastuuta mahdollisista asiavirheistä.)
ETF
Indeksiosuusrahastot eli ETF:t sijoittavat erittäin kustannustehokkaasti osakemarkkinoille. Yleensä passiivinen indeksiosuusrahasto sijoittaa seuraamansa indeksin yhtiöihin näiden markkina-arvojen mukaisella painotuksella. Esimerkiksi VGVF sijoittaa kehittyneiden markkinoiden (developed world) yhtiöihin. Tällä hetkellä Applen arvo on noin 4% kaikista kehittyneiden maiden yhtiöistä, joten VGVF:n sijoittaessa 4% rahoista sijoitetaan Appleen.
VGVF:n virallinen nimi on Vanguard FTSE Developed World UCITS ETF Acc. Nimessä oleva Acc-lyhenne tulee sanasta accumulating. Tämä tarkoittaa, että kyseinen ETF ei maksa osinkoja ulos, vaan se sijoittaa ne takaisin yhtiöihin. Eli kun ETF:n sisältämät yhtiöt maksavat osinkoja, osingot uudelleensijoitetaan automaattisesti indeksin yhtiöihin kyseisen indeksin markkinapainojen mukaisesti. Tällöin ulkomaalainen (suomalainen) sijoittaja maksaa osingoista vain lähdeverot (usein noin 13% siivu osingoista), mutta muutoin osingot saadaan veroitta sijoitettua takaisin indeksin sisältämiin yhtiöihin. Sijoittajan ei tarvitse tehdä mitään, sillä osinkojen lähdeverot verotetaan automaattisesti rahastolta. Samoin rahasto sijoittaa osingot automaattisesti takaisin markkinoille. Paljonko veroja ja kuluja sitten käytännössä menee? Tässä vuoden 2021 tietoja:
Esimerkiksi VGVF:n juoksevat kulut (OCF = ongoing charge figure) ovat 0,12% vuodessa. Lisäksi rahaston harjoittamasta kaupankäynnistä aiheutuvia kuluja (transaction costs) oli 0,02% vuodessa. WHT (withholding tax) sen sijaan kertoo osinkojen lähdeverojen suuruuden. Lähdeveroja meni 0,24% vuodessa. Lisäksi VGVF sai tuloja 0,01% siitä, että se lainasi pienen osuuden rahastonsa osakkeista kolmannelle osapuolelle takuita vastaan. Kuluja (total costs) kertyi siis kaiken kaikkiaan 0,37%. VGVF hävisi kuitenkin seuraamalleen indeksille 0,50% (GTD). Tämä taas johtui kaiketi siitä, että VGVF sijoittaa indeksinsä yhtiöihin optimoidun sämpläyksen (optimized sampling) avulla, eli se ei sijoita aivan jokaiseen indeksin yhtiöön joita on tuhansia, vaan kuluja säästääkseen rahasto pyrkii sijoittamaan optimoidusti vain osaan indeksin yhtiöistä. Tavoitteena on saada mahdollisimman lähelle indeksin tuotto ja samalla pitää kulut äärimmäisen alhaalla.
Myös vuonna 2020 VGVF:n GTD oli tasan 0,50%. Huomionarvoista on, että vuonna 2020 sekä IWDA:n (toiselta nimeltään EUNL) että SPPW:n GTD oli suurempi kuin VGVF:n. (IWDA ja SPPW sijoittavat myös vain kehittyneille markkinoille.) Sama toistui vuonna 2021 kuten ylläolevasta taulukosta näkee. Tästä voitaneen vetää johtopäätös, että VGVF:n GTD on erinomaisella tasolla.
Puolisen vuotta sitten globaalin osakemarkkinan Cape oli noin 19. Kehittyneet markkinat ovat aina hieman tyyriimmin hinnoitellut, joten kehittyneiden markkinoiden CAPE oli arvioni mukaan maksimissaan 22. Käyttämällä tuota lukua saadaan reaalinen tuottoennuste kehittyneille markkinoille (6kk sitten) hyvin pitkälle aikavälille:
100 : 22 = 4,55%.
Tuosta kun vähentää VGVF:n puolen prosentin kulut (GTD), saadaan sille reaaliseksi tuotto-odotukseksi 4% vuodessa. Tuollaisella reaalituotolla sijoitus tuplaisi ostovoimansa noin 18 vuodessa ja nelinkertaistaisi noin 36 vuodessa.
Indeksisijoittaminen versus osinkostrategia?
Moni poimii yksittäisiä osakkeita ja sijoittaa osinkoa paljon maksaviin yhtiöihin paremman tuoton toivossa. Tämä ei kuitenkaan ole oikotie onneen, sillä osingon irrottua yhtiön osakkeen arvo laskee aina osingon verran. Osinko ei siis ole ilmainen lounas. Osingon jakaminen on vain tilinsiirto, jossa ei synny lisäarvoa sijoittajalle. Kaiken lisäksi osingoista joutuu maksamaan ison siivun veroja. Tämän takia passiiviset indeksiosuusrahastot ovat verotehokkaampi ratkaisu, sillä osingot sijoitetaan automaattisesti takaisin osakemarkkinoille ja ulkomaalainen sijoittaja joutuu maksamaan vain osinkojen lähdeverot (esim VGVF maksoi 0,24% vuonna 2021). Indeksiosuusrahastoihin sijoittava voi luoda itselleen keinotekoisen ”osingon” myymällä omistamiaan ETF-osuuksia. Tällöin sijoittaja voi itse tarkalleen määritellä, paljonko ja milloin ottaa sijoituksista rahaa ulos. Osinkojen määrään tai irtoamisajankohtaan sijoittaja ei sen sijaan voi itse vaikuttaa.
Kulujen minimointi on tärkeää
Osakemarkkinan hintataso on aina sellainen, että sijoittaja voi odottaa tyydyttävää tuottoa ottamaansa riskiin (osakkeen mahdolliseen arvonvaihteluun) nähden. Sijoittamalla laajoihin indekseihin, jotka sisältävät satoja tai tuhansia yhtiöitä (kuten VGVF), sijoittaja voi poistaa yksittäiseen yhtiöön sisältyvät riskit, jolloin jäljelle jää vain markkinariski. Ikävien yllätysten tapahduttua (sodat, pandemiat, lamat, finanssikriisit jne) osakkeiden hinnat laskevat/romahtavat sellaiselle tasolle, että osakkeita ostavat sijoittajat saavat ostettua osakkeet riittävän hyvällä tuotto-odotuksella. Eli kriiseissä osakkeiden arvo laskee, jolloin niiden tuotto-odotus nousee. Siksi kriisit ovat yleensä erinomaisia ajankohtia sijoittaa.
Modernissa tietoyhteiskunnassa, jossa tieto liikkuu salaman nopeasti maanosasta toiseen, osakkeiden hinnat hakeutuvat oikeiksi/reiluiksi reaaliajassa. Aktiivisten sijoitusammattilaisten armeija sekä tekoäly metsästävät joka hetki ylituottoa osakemarkkinoilta. Älykkäimmät sijoittajat hallinnoivat isoimpia rahoja, joten heillä on suurin vaikutus hinnanmuodostukseen. Toinen toistaan viisaammat ja terävämmät pelurit pelaavat toisiaan vastaan ja lopputuloksena on äärimmäisen tehokkaasti toimiva markkina, jossa hinnat ovat aina oikeat. Koska osakkeiden hinnat ovat aina oikeat, ei osakepoiminnalla tai ajoittamisella voi tehdä ylituottoa (paitsi tuurilla). Myöskään ammattisijoittajat eivät kykene ylituoton tekemiseen (etenkään korkeampien kulujen jälkeen). Tämän takia sijoittajan tulee keskittyä kulujen minimoimiseen (valita matalakuluiset laajat indeksiosuusrahastot) ja sijoitusten holdaamiseen vuosikymmenestä toiseen. Aktiiviset toimijat säätävät kaupankäynnillään hinnat oikeiksi/reiluiksi, kun taas passiivinen indeksisijoittaja minimoi sijoittamisen kulut ja käyttää aktiivisia sijoittajia omaksi edukseen (tekevät markkinoista tehokkaat). Passiiviset rahastot lähinnä vain holdaavat yhtiöiden osakkeita, joten passiivisten rahastojen vaikutus osakkeiden hinnanmuodostukseen on lähes olematon.
Uutiset ja pörssi
Positiiviset uutiset eivät välttämättä johda osakkeiden hintojen nousuun eivätkä negatiiviset uutiset välttämättä aiheuta osakkeiden hintojen laskua. Syy tälle on se, että sijoittajat katsovat aina melko pitkälle tulevaisuuteen ja pyrkivät ennakoimaan tulevia tapahtumia. Osakkeiden hinnat muuttuvat siis aina suhteessa siihen, mitä markkina (eli sijoittajat joukkona) odottaa. On mahdotonta tietää, kuinka negatiivisia tai positiivisia odotuksia markkinalla/sijoittajilla milloinkin on.
Sijoittamalla passiivisesti laajaan indeksiin sijoittaja varmistaa saavansa indeksituoton/markkinatuoton (miinus kulut). Tällöin hän saa pitkällä aikavälillä parempaa tuottoa kuin valtaosa sijoittajista.
P.S. Kuolemani varalta:
https://faijanfinanssit.blogspot.com/p/kuolemani-varalta.html
