Nyt näyttäisi siltä, että ensi vuodesta lähtien työrintamalla saattaisi helpottaa jonkin verran. En viitsi tarkemmin asiaa avata, mutta työmäärä saattaa jonkin verran pienentyä ja kiireen tuntu vähentyä. Palkan pitäisi pysyä kuitenkin aikalailla samana. Tätä herkkua saattaisi olla tarjolla ehkäpä jopa muutamia vuosia. Nämä muutokset ovat täysin sattuman sanelemia kuten kaikki muukin elämässä. Mikään ei ole vielä varmaa, mutta melko todennäköisesti tulevat vuodet tulevat olemaan vähän helpompia töiden osalta. Tämän skenaarion toteutuessa pitäisi myös säästöasteen pysyä melko hyvänä, sillä en näe järkevänä lyhentää työviikkoa, jos työt muutoinkin hieman helpottuvat. Toivossa on hyvä elää.
Sijoitusrintamalla alkoi kehittyvien markkinoiden paino salkussani hieman hiertämään. Kaikki sai alkunsa puolijumala Eugene Faman toteamuksesta, että kehittyviin maihin sijoittaminen on melko riskistä, sillä niissä on riskinä ulkomaalaisten sijoittajien sijoitusten pakkolunastaminen. Itselläni EM on yhä (melko maltillisessa) ylipainossa. Hetken aikaa harkitsin lopettavani kehittyville markkinoille (eli EM:n) sijoittamisen. Kehittyvät markkinat ovat kuitenkin tuottaneet viime vuosina niin huonosti, etten näe tässä tilanteessa järkevänä vielä lopettaa siihen sijoittamista. Ennemmin ostelen pienillä 10% siivuilla sitä kuukausittain lisää mörniviin kursseihin. Jos ja kun EM alkaa joskus taas tuottamaan paremmin, voisin lopettaa siihen sijoittamisen kokonaan. Etenen rauhassa ja pidän itseni tilanteen tasalla. Autoregulation, kuten viime blogipostauksessani hehkutin. Joka tapauksessa haluan sijoittaa EM:n erillisellä ETF:llä, jotta voin halutessani kontrolloida sen painoa salkussani.
Tämä viikko oli raskas. Stressiä riitti eikä virtaa meinannut enää riittää liikuntaharrastuksiin. Valitettavasti taitaa ikä jo painaa enkä enää palaudu kuten nuorempana, varsinkaan kun vastuita on nykyään paljon enemmän kuin parikymppisenä opiskelijana. Harmi, että työt häiritsevät harrastamista. Toisaalta olen miettinyt sitäkin, että onko tässä iässä enää järkevää panostaa niin kovasti urheiluun. Vuosi vuodelta alkaa iän takia kroppa kuitenkin rapautua, teki mitä teki. Ja rapautuminen saattaa vain nopeutua, jos liikaa panostaa. Pitäisi osata hyväksyä tosiasiat eikä verrata itseään enää 15 vuotta nuorempaan Faijaan. Treenaamista kannattaisikin varmaan tässä iässä lähestyä ennemminkin maratonina; tavoitella mahdollisimman kovaa kuntoa esim 70-vuotiaana. Tuollaisen tavoitteen kohdalla joutuisi jo nyt huomioida paljon voimakkaammin esimerkiksi nivelien rasitus. Ehkäpä alan meditoida tuota ajatusta…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti