Kuukausikatsaus: elokuu 2022

 

”A salary is the drug they give you to forget your dreams.”

                -Kevin ”Mr. Wonderful” O’Leary

Älä klikkaa selvinpäin:

https://faijanfinanssit.blogspot.com/2022/02/tarkeimmat-asiat-sijoittamisessani.html?m=0

Elokuun nettotulot:

Palkka: 2439€

Menot:

  Elintarvikkeet: 201€

  Bensa: 50€

  Laskut:  Puhelinlasku 25€

                Yhtiövastike 0€

                 

                

  Muut:    Lapsi 234€

                Farkkuja, farkkuja, helvetisti farkkuja! (4kpl) 130€

                Paita 11€

                Harrastus 350€

                Lapsen lääkkeet 40€

                Psykopaattien ryhmäterapia 40€

                

              

KULUT YHTEENSÄ: 1081€

SÄÄSTÖÖN: 2439€ - 1081€ = 1358€

SÄÄSTÖPROSENTTI: 1358€ : 2439 = 55,6%

Nettotuntipalkka: 1358€ : 170h = 7,9€

Osakemarkkinoille yhteensä: 635€

Varat:

Käteinen: 4560€

Rahasto- ja ETF-sijoitusten arvo: 110 000€

Salkun koko 5,5 x elämisen vuosikulut.

Asuntolaina on maksettu. Muutakaan lainaa ei ole. Asuntoa en edes laske varallisuudeksi. Asunnon voi juoda, muttei sitä voi syödä. Asunto on kuluerä. Vain likvidit varat tuovat elämään vapautta.  

Likvidit varat yhteensä: 114 560€

 

Ajatuksia menneestä kuukaudesta:

Yhtiövastikkeen maksaminen siirtyi ensi kuuhun. Sen ansiosta säästöön jäi 55,6% nettopalkasta. Tämä kostautuu ensi kuussa. Myin perinteisiä rahastoja alle 1000 eurolla ja vältin täten verojen maksun. Ostin niilläkin rahoilla ETF:iä. Kesäloma on ohi ja töitä painetaan ripeämmin kuin Wall Streetin kokkelintuoksuiset valkokaulusliskot. Olen nukkunut viimeiset pari viikkoa kuitenkin poikkeuksellisen paljon, keskimäärin varmaan 8h vuorokaudessa, kuten master plan oli. Tämä on näkynyt selvästi parempana jaksamisena. Välillä on ollut jopa olo, että työelämää saattaisi jaksaa vielä useitakin vuosia. Katsotaan onko tämä vain kuherruskuukausi ja kohta katkeaa Faijan selkäranka. Ainakin nyt näyttää ihan hyvältä. Tätäkin kirjoittaessani taidan olla maanisissa tiloissa.

P.S. Kuka muu muka, kuka kuka muu muka…

…saa neljät farkut 130 eurolla?

Superluoton hopeatasoa metsästämään

 

An idea is like a virus. Resilient. Highly contagious. And even the smallest seed of an idea can grow. It can grow to define or destroy you.

-Inception

Idea, murhe, keinutuoli, piipputupakka ja uneton yö. Lopun jo varmaan arvaatkin…

Tajusin, että superluoton hopeataso on hyvin hyvin lähellä. Sijoitan lähiajat IUSQ nimiseen ETF:n. Kun hopeataso on vankasti saavutettu, mietin miten sijoitan jatkossa. Yksi vaihtoehto olisi alkaa metsästämään kultatasoa ostamalla noin 2000€ satseissa kuukausisäästön ulkopuolisia ETF:iä kuten VGVF, SPPW ja VWCE (ellen sitten ala tätä ennen sijoittamaan kuukausisäästölistalla olevaan XDWD:n). Toinen vaihtoehto olisi  avata toinen salkku ja alkaa sijoittamaan sinne pelkkään EUNL:n ja tarvittaessa ostaa vanhaan salkkuun IS3N:ää. 

Myyn lisäksi Seligsonin rahastoja vuosittain ALLE 1000 eurolla. Nämä rahat sijoitan VGVF:n (kyseisinä kuukausina en osta lainkaan ETF:iä kuukausisäästön kautta).

Superluotosta saattaa tulevaisuudessa olla hyötyä, jos tarvitsen yllättäviin menoihin nopeasti käteistä. Tuolloin ei tarvitse myydä salkusta mitään, jolloin vältän verojen maksun sijoitusten tuotoista. En ota missään tilanteessa yli 10% velkaa salkkuani vastaan. 

https://faijanfinanssit.blogspot.com/2022/02/tarkeimmat-asiat-sijoittamisessani.html

Zen - Näin sen saavutan

Taas pitäisi selviytyä ensi kesään saakka. Jotta elo ei olisi stressaavaa, väsynyttä ja ahdistavaa, yritän noudattaa seuraavia prinsiippejä.

1. Unta 8h/vrk. Liikuntaa 3 kertaa viikossa, mutta kevyehkösti (70-90%). Liikunnan jälkeen tulisi olla melko energinen ja virkeä olo.

2. Vähemmän nettiä (sisältää myös sijoitusmaailman neuroottisen seuraamisen).

3. Vähemmän kahvia, jotta hermosto ja mieli eivät mene ylikierroksille. 

4.  Delegointia: kaikkea ei tarvitse aina tehdä itse. 

5. Musiikin kuuntelua ja piipputupakkaa kiikkustuolissa hermoston lamaannuttamiseksi (katso kohta 3). Välillä muutakin kemiallista interventiota.

6. Mokaa välillä tahallaan ja näe, ettei siitä mitään kamalaa kuitenkaan seuraa. Esimerkiksi potkujen saamiseen pitää mokata erittäin pahasti. Ja sekin saattaisi olla vain uuden hyvän alku.

7. Enemmän hidastelua, seteleiden haistelua ja läsnäoloa. Ei kiirettä. Maailma on ollut valmis jo miljardeja vuosia. Ei ole minun eikä maailmankaikkeuden vika, jos yhteiskunta on asiasta eri mieltä. 

8. Asiat kannattaa tehdä oman harkinnan mukaan. Muiden (kuten esimiehen/kollegojen) kotkotukset voi päästää yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos. Ei kannata ottaa niitä niin vakavasti. Ei muutoinkaan kannata päätyä samaan jamaan kuin suurin osa palkkaorjista. Oman järjen käyttö on sallittua, ehkä jopa suotavaa.

9. Stressaaminen, totisuus ja hötkyily ei kannata, sillä lopussa ei odota palkinto. Ellei sitten laske kuolemaa palkinnoksi. Salkunkaan kasvuvauhti ei todennäköisesti korrelloi positiivisesti stressaamisen määrän kanssa. Asiat kannattaa ottaa huumorilla, sillä elämä ja kaikkeus on vitsi. With a deadly punchline. 

10. En keski tähän enää mitään. Miksi pitäisi olla kymmenen? Yhdeksän on ihan hyvä luku myös.  Ihmisillä on ihmeellisen epärationaalinen fiksaatio kymmenlukuihin (katso kohta 8). Vähemmän on enemmän. 

Aikalailla kaikkien yllä mainittujen kohtien tavoitteena on pitää sympaattisen hermoston kierrokset aisoissa. Sympaattisen hermoston ylivilkkaudessa ei ole mitään sympaattista. 

”Enjoy life. There is plenty of time to be dead.”

- Hans Christian Andersen

Tik, tak, tik, tak…

Viimeiset 11 vuotta olen elänyt kuin kyseessä olisi kilpailu tai urheilusuoritus. Sijoitusharrastus on viimeisen 7 vuoden aikana vain pahentanut tilannetta. Perhe-elämä, sijoittaminen, urheiluharrastus, työ ja muu sosiaalinen elämä. Jokaiseen tai edes useaan noista on vaikea panostaa samanaikaisesti kunnolla ilman, että meinaa palaa loppuun. Kaikki asiat alkavat helposti tuntua vaivalloisilta suorituksilta. Ja seuraavana päivänä toivon mukaan jaksaa taas alkaa kaiken alusta.

Väsynyt, jännittynyt, ylivirittynyt, levoton, ahdistunut ja tulevassa elävä. Haluaisin olla virkeä, levollinen, rentoutunut, hetkessä oleva, huoleton ja innostunut. Viimeiset pari päivää ovat tuntuneet poikkeuksellisen levollisilta. Pahoin pelkään tämän kuitenkin olevan vain tyyntä myrskyn edellä. Syksyllä kun työstressi pahenee saatan löytää itseni taas syvältä. Arjen stressitekijät huuhtovat helposti mennessään. Ei näe enää metsää puilta. 

Yritän luopua asioista. Vähemmän jäykkää suunnitelmallisuutta ja enemmän spontaaniutta. Jos saisin tietää kuolevani pian, en voisi sanoa, että olen viime vuodet elänyt kovinkaan viisaasti. Kaduttaisi, että olen elänyt kuin vuosia olisi paljonkin hukattavaksi.

Myös sijoittamisen olen vetänyt liian kireäksi. Siksi lähiajat sijoitan vain noin 600€/kk. Pitkällä tähtäimellä tavoite on sijoittaa vähintään 20% nettopalkasta. Liian kova tavoite (eli sijoittaa mahdollisimman paljon) tuntuu hitaasti kiristyvältä hirttoköydeltä kaulassa. Ajan myötä hengittäminen käy kovin tukalaksi. 

Marihuanan polttelu ei ole terveellistä, mutta omalla kohdallani se saattaisi olla askel parempaan. Ayahuasca-trippi voisi myös antaa tarpeellista itseymmärrystä tilanteestani. 

Olen kuin Peter Pan, poika joka ei koskaan halunnut kasvaa isoksi ja joka luuli elävänsä ikuisesti. Peter Panin pahin vihollinen oli Kapteeni Koukku. Peter Pan katkaisi koukun käden ja syötti sen krokotiilille. Krokotiili oli koukun käden lisäksi syönyt myös kellon, joten sen lähestymisen saattoi kuulla jo kaukaa kellon tikityksen avulla. Kapteeni Koukku ei voinut sietää kellon tikitystä. Miksiköhän…

Tätä kirjoittaessani istun tapani mukaan olohuoneeni pimeydessä rakkaassa keinutuolissani ja polttelen piippuani. Hiljaisuuden rikkoo vain seinäkelloni tikitys. Tik, tak, tik, tak… Sekunti sekunnilta aikani käy yhä enemmän vähiin. Hetki toisensa perään lipuu unholaan. 

On korkea aika lopettaa elämästä unelmointi ja alkaa elää unelmaani. Elämä ei ole kenraaliharjoitus eikä krokotiilia pääse pakoon, vaikka kuinka pakenisi tulevaisuuden pilvilinnoihin.