perjantai 15. huhtikuuta 2022

Heinäpaali, nirvana, Eeden ja rauha


Parisen päivää sitten varhain aamulla tapani mukaan polttelin taas piippua olohuoneen keinutuolissa ja katselin ulkona huolettomina lenteleviä muuttolintuja. Aloin pohtia, mistäköhän etelän maista ne ovat tänne periferiaan eksyneet. Ovatkohan tarkoituksella tänne tulleet vai täysin sattuman kaupalla tänne päätyneet? Samainen sattuma pelailee myös osakemarkkinoita, heittelee noppaa, ja käyttää ihmiskohtaloita pelinappuloinaan. Yksi perhosen siivenisku liikaa Borneon sademetsässä ja Faijan kohtalo on sinetöity. 

Ajatukseni alkoivat pyöriä kehää. Pari piipullista poltettuani olin yhä hermostunut. Avasin salkkuni ja kävin taas läpi altistuksiani. Yksi iso riskikeskittymä alkoi jälleen hiertää hermojani. Iso osa kohtalostani on kiinni yhdessä maassa, Yhdysvalloissa.

Vuorokauden ajan hermoilin salkkuni painotuksia. Yölläkin heräsin kylmään tuskan hikeen, jonka jälkeen siirryin kiikkustuoliini rauhoittelemaan kierroksilla käyvää hermostoani. Piippukaan ei tällä kertaa saanut mieltäni rauhoittumaan. Viski sen sijaan tehosi ja sain kuin sainkin muutamaksi tunniksi itseltäni tietoisuuden hämärän rajamaille hortoilemaan.

Krapulasta klo 18 toivuttuani join aimo annoksen teetä ja hengittelin rauhassa. Kahvia en enää nykyään voi juoda sillä se saa aikaan sydänkohtausta muistuttavan paniikkikohtauksen ja tuolloin olen monesti ollut lähellä painaa koko salkkuni myyntilaitaan. Hengitysharjoitusten aikana kuulin yhtäkkiä John Boglen legendaariset sanat: ”Don’t look for the needle in the haystack. Just buy the haystack!”.

Nuo sanat jäivät mieleeni korvamatona pyörimään ja hyörimään yhtä itsepäisesti kuin Antti Tuiskun ärsyttävät pedot, keinut ja hiihtolenkit (tuskin muuten lykkii perinteisellä tyylillä). Jotta en olisi joutunut korkkaamaan taas uutta viskipulloa tuon äänen hiljentääkseni, päätin rauhoitella hermojani lukemalla vanhoja blogitekstejäni ääneen. Siellä törmäsin taas pitkästä aikaa tähän kuvaajaan:

Lähes samalla hetkellä kun kuvaajasta matkaan sinkoutuneet fotonit iskeytyivät verkkokalvolleni, muuttuivat reiteni täysin veltoiksi ja lysähdin täristen polvilleni. Siinä se oli! Avain kaiken kärsimyksen poistamiseen. Nostin katseeni ylös ja kysyin ääni värähdellen seinälläni roikkuvalta ikonitaululta, Herra Boglelta (kyllä, seinälläni roikkuu ikonitaulu Hänestä. Lienee sanomattakin selvää, miksi.), että millä todennäköisyydellä koko maailman osakemarkkina on parin vuosikymmenen kuluttua reaalisesti arvokkaampi kuin tänä päivänä. Sekulaari pyhimys ei vastannut, mutta kuva tuntui alkavan hymyillä minulle vienon salaperäiseti, kuin Mona Lisa. Kyyneleet vierivät poskilleni, ja tiesin sieluni vihdoin saaneen vapautuksen.

Vastaus oli tuijottanut minua kultaisten kehysten välistä kaikki nämä vuodet suoraan silmiini. Pitää vain ostaa koko heinäsuova! Jostain syystä Herra Bogle oli aina tarkoittanut sillä vain Yhdysvaltojen markkinoita. Kärsimyksieni kautta olen nyt jalostanut tuon opin askeleen pidemmälle ja lunastanut koko  sijoittajayhteisön perisynnistään; ainaisesta näkemyksen ottamisesta ja ylituoton metsästämisestä. Ole hyvä parahin lukijani, sinä syntinen spekuloija.

Enää minun ei tarvitse pohtia esimerkiksi sitä, kuinka suuren osuuden rahoistani uskallan sijoittaa Yhdysvaltoihin tai kehittyville markkinoille. Ostan koko globaalin kakun markkinapainojen mukaisesti ja saan sen tuoton, minkä se antaa. Ja jos se ei anna reaalituottoja 20-30v aikajänteellä, maailma on niin syvien ongelmien kourissa, että sijoittaminen on silloin huolistani pienimpiä. Tällä strategialla ei voi tulla katastrofaalista tulosta, ellei koko maailma ole ison katastrofin uhri. Uskon vakaasti globaalin kakun kasvavan. Mikä viipale kasvaa eniten? Ei harmainta aavistusta. Onneksi sitä ei tarvitse tietää.

Tällä äärimmäisen yksinkertaisella Strategialla varmistan sen, että saavutan tavoitteeni. Sillä sinetöin loppuelämäkseni vakaan fuck you -position. Se olkoon kaiken kivijalka, kallio jolle rakennan kirkkoni. 

Olen tyytyväinen, jos saan salkulleni edes 2,5-3 prosentin vuosittaisen reaalituoton pitkällä aikavälillä. Sillä pääsen maaliin. En luota siihen, että erinäisillä faktoreilla (kuten arvofaktori) merkittävästi saisin parannettua tuottojani. Faktorialtistusta pitäisi olla roimasti, jotta se mahdollisesti parantaisi koko salkun tuottoja merkittävästi. Enkä ole valmis odottamaan faktoreiden mahdollista aktivoitumista, jos ne sattuvatkin olemaan poikkeuksellisen monta vuotta horroksessa. Näin on käynyt esimerkiksi arvofaktorille viime vuosina. Kukapa tietää, vaikka se nytkin makaisi letkuruokinnassa vihanneksena ilman pienintäkään toivoa heräämisestä.

Yksittäisten maiden kohtalo saattaa olla vaikka kuinka karu pitkällä aikavälillä. MSCI ACWI sen sijaan sisältää 47 maan pörssit ja käytännössä se kattaa koko globaalin osakemarkkinan. Kaikki munat yhdessä korissa. Jos matkan varrella osa munista rikkoutuu, teen niistä munakkaan ja syön sen vapahtajani muistoksi. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Blogitekstisuositus

Tärkeimmät asiat sijoittamisessa(ni) - Vanhat kirjoitukseni yksissä kansissa

  Kokosin tähän blogikirjoitukseen seitsemän vanhaa blogikirjoitustani. Ne sisältävät mielestäni tärkeimmät asiat, joita sijoittajan tulisi ...

Suosituimmat tekstit