Kuukausikatsaus: tammikuu 2022

”A salary is the drug they give you to forget your dreams.”

                -Kevin ”Mr. Wonderful” O’Leary

Tammikuun nettotulot:

Palkka: 2576€

Menot:

  Elintarvikkeet: 305€

  Bensa: 50€

  Laskut:  yhtiövastike 315,41€ 

                puhelinlasku 26,33€

              

  Muut:   homostrippibaari + kondomit = 44€

              

KULUT YHTEENSÄ: 741€

SÄÄSTÖÖN: 2576€ - 741€ = 1835€

SÄÄSTÖPROSENTTI: 1835€ : 2576€ = 71,2%

Nettotuntipalkka: 1835€ : 170h = 10,79€/h

ETF-sijoituksiin yhteensä: 1221€ (EUNL + IS3N)

Varat:

Käteinen: 5800€

Rahasto- ja ETF-sijoitusten arvo: 101 750€ 

Salkun koko 5,49 x elämisen vuosikulut.

Asuntolaina on maksettu. Muutakaan lainaa ei ole. Asuntoa en edes laske varallisuudeksi. Asunnon voi juoda, muttei sitä voi syödä. Asunto on kuluerä. Vain likvidit varat tuovat elämään vapautta.  

Likvidit varat yhteensä: 107 550€ 

 

Ajatuksia menneestä kuukaudesta:

Mielestäni tämän kuun säästöprosentti oli erinomainen, vaikka itse sanonkin. Siihen oli kaksi syytä. Ensinnäkin olen odotellut laskua, joka ilmeisesti saapuu vasta ensi kuussa. Lisäksi sain palkkatuloja viime vuoden töistä takautuvasti, joten tulot olivat normaalia paremmat. Tässä kuussa tapahtui myös jotain, mitä voin aikanaan muistella kiikkustuolissakin; IUSQ-etf tuli vihdoin Nordnetin kuukausisäästölistalle.

iShares MSCI ACWI UCITS ETF USD (Acc)

Tämä etf-rahasto on lyhyemmältä nimeltään IUSQ. Se on lisätty nyt Nordnetin kuukausisäästölistalle. Ajattelin tiputtaa jatkossa eunl:n pois kuukausisäästöstäni ja korvata sen tällä etf:llä. Jatkan ainakin jonkin aikaa pienellä ylipainolla kehittyville markkinoille sijoittamista, eli sijoitan kuukausittain myös pienen siivun is3n-etf:n (tyyliin 5-10%).

Kyseinen IUSQ-ETF pyrkii seuraamaan tätä indeksiä:

https://www.msci.com/documents/10199/a71b65b5-d0ea-4b5c-a709-24b1213bc3c5

Eli rahasto sijoittaa kehittyneiden ja kehittyvien maiden isojen ja keskisuurien yhtiöiden osakkeisiin. Siitä jää ulos siis pienyhtiöt, joiden osuus globaalista markkinasta on tällä hetkellä ymmärtääkseni noin 11%.

Tässä muutama speksi IUSQ:sta:

Rahaston juoksevat kulut ovat 0,20% (aiemmin kulu oli paljon korkeampi).

Rahaston nettovarat ovat tällä hetkellä noin 3,45 miljardia dollaria.

Kotipaikka: Irlanti (tämä on osinkojen lähdeverojen kannalta hyvä asia).

Rahasto sijoittaa yli 1600 kohteeseen.

Miksi ajattelin sijoittaa kyseiseen rahastoon?

1. Se on vihdoin Nordnetin kuukausisäästölistalla, joten ostokulu on enää 2,5€/ostokerta kuukausisäästön kautta ostaessa.

2. Sen juoksevat kulut ovat enää 0,20% vuodessa (aiemmin taisi olla 0,60%).

3. Yhdellä ETF:llä saan koko maailman, eli sekä kehittyneet että kehittyvät markkinat. Ei tarvitse enää säätää kehittyvien ja kehittyneiden markkinoiden painotuksia erillisiä etf:iä käyttämällä.

4. IUSQ:n kappalehinta on edullinen (tällä hetkellä vähän yli 62€). Siihen voi siis sijoittaa melko pieniäkin summia kuukausisäästön kautta ja alhaisen kappalehinnan takia voin melko tarkasti säätää säästösumman itselleni sopivaksi.

5. Rahastokohtainen hajautus: tämä on ehkä hieman epärationaalinen argumentti, mutta neuroottisuuteen taipuvaisena tuntuu hyvältä sijoittaa useampaan ETF:n kuin vain pariin. Toisaalta tämä etf soveltuu hyvin yhden rahaston taktiikkaan tykästyneille.

6. Vaikka rahaston nettovarat ovatkin omaan makuuni vähän pienehköt, uskon että rahaston suosio tulee lähiaikoina kasvamaan alentuneiden juoksevien kulujen ansiosta.

7. Itselläni on pienyhtiöitä (iusn) salkussani vähän liikaakin, joten niiden puuttuminen tästä rahastosta ei haittaa itseäni lainkaan. 

Propsit Nordnetille siitä, että lisäsivät (osittain sharevilleläisten pyynnöstä) tämän ETF:n kuukausisäästölistalleen.

Sijoitussuunnitelmani siis muuttuu, ei sijoitusfilosofiani. Halutessani voin aina siirtyä tuttuun eunl + is3n -komboon.

”It’s not the daily increase but daily decrease. Hack away at the unessential.”

Ei se tule pakottaen vaan leikitellen

Itselläni on aina ollut luontaista tehdä asiat täysillä, jopa pakottaen, hammasta purren ja totisesti. Olen myös aina ollut melko kova stressaamaan asioita. Tämä johtikin kolmekymppisenä jonkinlaiseen burn outiin kun työt, perhe-elämä, pakonomainen sijoittaminen ja urheilu oli liian rankka kombinaatio. Nyt minusta tuntuu, että olen oppinut jotain olennaista niin urheilusta kuin elämästä laajemminkin. Näemmä se vaati kohdallani jonkinlaisen loppuun palamisen. 

Nuorena saatoin harrastaa urheilua vaikka kuinka paljon/kovaa eikä se johtanut totaaliväsähtämiseen. Näin hieman vanhemmalla iällä urheilu taisi olla se, joka lopulta romahdutti korttitalon. Treenasin kertakaikkiaan liian kovaa, varsinkin siihen nähden, että elämässä oli uusia stressin lähteitä. Lopulta kroppa meni töissäkin helposti ylikierroksille. Kroppa ilmeisesti kylpi kroonisesti stressihormoneissa. 

Viime ajat olen opiskellut pitkästä aikaa urheilufysiologiaa ja erinäisten fyysisten ominaisuuksien kehittämistä. Näiden periaatteiden soveltaminen omissa harjoituksissani on mielestäni selvästi vähentänyt kokemani stressin määrää niin urheillessa kuin töissäkin. Arjessakin minulla on täten enemmän energiaa. Miten siis tulisi urheilla oikein?

Yksi tärkeimpiä periaatteita on, ettei kehoa voi pakottaa mihinkään. Väkisin pakottamalla seuraa joko loukkaantuminen tai ylikunto. Urheilun ei pitäisi olla niinkään uuvuttavaa, vaan energiaa antavaa. Treenin jälkeen tulisi olla melko paljon vielä voimia jäljellä ja aika energinen olo. Treenaamisessa ei pidä ajatella lopputulosta, vaan keskittyä vain suorituksen taidolliseen kehittämiseen. Kestävyysurheilussa pitää harjoitella usein alhaisilla sykealueilla. Voimalajeissa pitää harjoituksia tulla tiheästi ja keskittyä laadukkaisiin toistoihin ilman liiallista puristamista ja revittelyä. Harjoittelun tulisi olla enemmänkin leikittelyä äärirajoja koettelevan puurtamisen sijaan. Hyvä harjoitus on kuin meditaatiota. Mielen tulee olla tyyni ja kehon rento. Kun tällaisia harjoituksia toistaa tarpeeksi usein, keho adaptoituu ajan myötä rasitukseen ja tulee kyseisen ominaisuuden suhteen yhä vahvemmaksi ja paremmaksi. Kehittyminen tulee siis yllättävän helpolla. Pakottamalla homma tyssää nopeasti seinään. Keho adaptoituu vain, jos sen kanssa tekee yhteistyötä. Suostuttelu ja kiusoittelu on pakottamista paljon tehokkaampi strategia.

Nykyään ihmiset ovat niin kiireisiä, että urheilulle varataan liian vähän aikaa ja treenit vedetään liian kovaa. Kroppa ei koskaan kunnolla palaudu ja kierre on valmis. Treenaamisesta tulee ahdistava stressitekijä. Lisäksi Hollywood-elokuvat (Rockyt jne) ovat luoneet vääristyneen kuvan harjoittelusta. Esimerkiksi pikajuoksijat eivät juuri koskaan treeneissä juokse 100m täysillä. Täysillä treenaaminen kun ei kehitä, paitsi silloin, jos se osataan sijoittaa harjoitusohjelmassa juuri oikeaan kohtaan. Jos tätä ei osaa, ei kannata edes lähteä yrittämään. 

Treenaamisessa (ja elämässä?) tulisikin keskittyä tavoitteiden sijaan oikeaoppiseen tekemiseen. Tavoitteet saavuttaa, jos on saavuttaakseen. Vähän samaa ilmiötä olen huomannut sijoitusbloggaajien suhteen: aika monessa blogissa on viime aikoina asetettu tuottotavoitteita tälle vuodelle. Valitettavaati osakemarkkinoiden tuottoihin ei sijoittaja pysty vaikuttamaan. Sen sijaan voi pyrkiä vaikuttamaan omaan säästöasteeseensa ja siihen, paljonko vuoden aikana sijoittaa. Palkkaankin voi useimmiten vaikuttaa. Lopputulos on kuitenkin herra Markkinan hallussa. Kieltämättä syyllistyn kaikenlaiseen spekulaatioon itsekin aivan liikaa…

Yritän urheilun saralla (uudelleen)oppimiani asioita soveltaa jatkossa myös työelämässä. Koitan olla stressaamatta turhia ja yritän tehdä asiat rennosti/huumorilla ja omalla painollaan ilman väkinäistä pakottamista. Yritän olla tyyni ja keskittyä hetkessä olemiseen.

Niille, jotka eivät urheile, haluan sanoa, että on todella helppoa päästä hyvään fyysiseen kuntoon. Pitää vain olla pitkäjänteinen, tehdä asiat melko fiksusti ja varata harjoittelulle tarpeeksi aikaa. Siitä kannattaa tehdä lähes päivittäinen rutiini (vähän mutta usein). Jos koet liikunnan/urheilun liian rasittavaksi, olet liikkunut täysin väärin (treenannut liian kovaa ja/tai liian paljon). Hyvä fyysinen kunto on oikeasti niin sanottu low-hanging fruit. Kannattaa poimia se. Harvoja asioita elämässä saa niin helpolla.

Älä usko lauluihin…

…ne tekee susta haaveilijan…

Tavan tallaajalle 417€/kk sijoittaminen 20v ajan osakemarkkinoille on mielestäni aika kova suoritus, kun huomioidaan,  että elämässä voi vuosien mittaan tapahtua kaikenlaista. Tuo 417€/kk tekee 5000€ vuodessa ja 100 000€ kahdessa vuosikymmenessä. Katsotaan paljonko sillä rikastuu. Globaali osakemarkkina on tuottanut yli 100v aikana annualisoidusti noin 5,2% inflaation päälle. Jos sama erinomainen tuotto jatkuu (en kyllä usko), voi indeksisijoittaja odottaa noin 4,5%:n annualisoitua reaalituottoa inflaation sekä sijoittamisen kulujen jälkeen (juoksevat kulut + osinkojen lähdeverot).

Strategia 1: 

20 vuoden jälkeen 4,5%:n annualisoidulla tuotolla salkun koko inflaatiokorjatusti on noin 160 700€. Kaksi vuosikymmentä on melkoisen pitkä aika. Mietipä missä olit 20 vuotta sitten. 

Ei ihme, että tavalliset suomalaiset palkansaajat eivät kummemmin rikastu. Moni joutuukin tarttumaan oljenkorsiin kuten lottoon, perinnöstä unelmointiin tai rikkaan puolison löytämiseen.

Strategia 2:

Entäpä jos tuon 100 000€ sijoittaisikin pörssiin jo ensimmäisen 10 vuoden aikana (eli 834€/kk), jonka jälkeen lopettaisi uuden rahan tunkemisen pörssiin ja antaisi tuottojen vain rullata seuraavat 10 vuotta? Tuolloin salkun koko olisi inflaatiokorjatusti 126 000€ kymmenen vuoden jälkeen ja 195 000€ 20 vuoden jälkeen. Eli strategiaa 2 käyttämällä salkun koko olisi noin 34 000€ suurempi, vaikka rahaa olisi joutunut työntämään markkinoille vain puolet lyhyemmän aikaa ja euromääräisesti yhtä paljon.

Boomereiden käyttämät ”nuorena on vitsa väännettävä” ja ”silloin on taottava kun rauta on kuumaa” -viisaudet ovat yhä nykyäänkin varteenotettavia strategioita.

Kukaan ei tiedä, kuinka kauan itse kullakin pysyy motivaatio yllä pitkäjänteiseen sijoittamiseen. Jokainen meistä on eri ihminen 10-20 vuoden kuluttua. Tavoitteet ja arvot voivat tuolloin poiketa paljonkin nykyisestä, joten itse en laskisi paljonkaan tulevaisuuden minäni varaan. Jos en antaisi raha-asioitani kaverini hoidettavaksi, miksi myöskään antaisin niitä tulevaisuuden minäni hoidettavaksi? Kymmenen vuotta on sen sijaan vähän lyhyempi sprintti, joten sen ajan luultavasti jaksaa pitää katseen pallossa.

P.S. Jos jäi vaivaamaan, niin se on Apulannan biisistä…

Lihavien maailmassa on helppo pärjätä

Nykyajan woke- ja cancel-kulttuurin myrkyttämässä maailmassa on arvokasta, että muunlaisia ajatuksia hautovat ihmiset uskaltavat sanoa ajatuksensa ääneen ja kertoa, miten maailma oikeasti toimii. On hyve kertoa totuus, sillä totuuden ymmärtämällä voi elämässä menestyä ja saavuttaa tavoittelemiaan asioita. Toki elämässä asiat silti voivat mennä täysin pieleen, jos on huonoa tuuria matkassa. 

Tämä kirjoitus on mielipidekirjoitus, vaikka väitänkin, että ajatusteni tueksi on kosolti tieteellistä tutkimusdataa. Kirjoitus keskittyy työelämässä menestymiseen, mutta kyseiset lainalaisuudet pätevät myös esimerkiksi parisuhdemarkkinoilla.

Elämässä menestymiseen vaikuttaa moni tekijä. Näitä ovat esimerkiksi ikä, kasvojen ulkonäkö, pituus, älykkyys, persoonallisuus, koulutus ja elopaino. Valitettavasti ainoastaan painoon ja koulutustasoon pystyy näistä itse merkittävästi vaikuttamaan (toki älykkyys ja koulutustaso korrelloivat melko voimakkaasti keskenään). Mutta onneksi elämme ylipainoisten maailmassa, joten painoon ja kehon koostumukseen satsaamalla saat suuren etumatkan moneen muuhun kilpakumppaniisi nähden. Fitti erottuu edukseen massasta. Myös työhaastattelussa.

Mietitäänpä asiaa työnantajan näkövinkkelistä. Millaisen työntekijän työnantaja haluaa palkata? Työhaastattelussa kaikki osaavat enemmän tai vähemmän feikata fiksua ja miellyttävää ihmistä. Elopainoaan ei sen sijaan voi feikata. Laihuus viestittää työhaastattelussa alitajuisesti seuraavia asioita (en ota kantaa niiden todenmukaisuuteen, sillä kun ei ole mitään merkitystä):

- terveyttä, energiaa, tehokkuutta ja elinvoimaa (ja vähemmän sairauspoissaoloja)

- impulssikontrollia: kykyä nousta eläimellisten viettien yläpuolelle 

- älykkyyttä (fiksut tajuavat laihuuden edut elämässä ja osaavat navigoida herkkujen täyteisessä maailmassa)

- kykyä asettaa elämän isot tavoitteet hetken tyydytyksen ja alhaisen hedonistisen nautinnon edelle

- ahkeruutta ja voittajan elämänasennetta

- kykyä ja halua sopeutua yhteiskunnan (kauneus)ihanteisiin

- seksuaalista vetovoimaa ja hedelmällisyyttä

- fyysistä ja henkistä nuorekkuutta (laihduttaminen nuorentaa)

- kohtuullisuutta (itsekkään ahneuden vastakohta)

- moraalista hyvyyttä (vai montako ylipainoista neitsyt Marian tai Jeesuksen potrettia olet nähnyt? Entä sen sijaan Pontus Pilatuksen?)

- esteettisyyden tajua ja sen arvostamista

 Väittäisin, että niistä asioista, joihin työnhakija voi itse vaikuttaa, laihuus on merkittävin valttikortti. Pareton periaatetta lainatakseni: kaikista niistä asioista, joihin voi itse työllistymisensä suhteen vaikuttaa, laihduttamisen merkitys ylipainoiselle on varmaan noin 80%. 

Koska iän myötä ihmisillä on voimakas taipumus lihota, tulee laihuudesta ikääntyessä yhä suurempi kilpailuetu työmarkkinoilla. Esimerkiksi hyväkuntoinen ja fitti vapaaherra ja -rouva saa paljon todennäköisemmin töitä pörssiromahduksessa, kuin selvästi fätimpi firettäjä.

Ylipainoisten dominoimassa maailmassa on siis helppo pärjätä ainakin kohtalaisesti: pitää vain syödä terveellisesti ja liikkua sopivasti. Laihuuden ja fitteyden sädekehän voimakkuutta voi entisestään parantaa satsaamalla pari astetta enemmän kehonkoostumukseensa. Sopivan sporttinen ja lihaksikas ulkonäkö viestittää yhä voimakkaammin yllä listaamiani hyveitä muille ihmisille. Sporttisen ulkonäön myötä saat onnellisemman elämän, saavutat helpommin elämäntavoitteesi ja todennäköisesti vielä elätkin pidempään ja kykenet nauttia elämästä vielä vanhallakin iällä. Ja mikä parasta, se on ilmaista. Vaatteilla koreilemalla voi toki yrittää piilottaa elopainoaan, mutta se on hyvin tehotonta, sillä silmää ei niin vain huijata. Sporttista ulkonäköä on sen sijaan vaikea piilottaa, edes vaatteilla.

Sporttinen ulkonäkö on jotain, mitä ei voi edes rahalla saada. Sitä ei voi periä tai pappa betala. Se on nykyään rikkaissa länsimaissa aikalailla kadehdituinta pääomaa. Se ei ole digitaalista, vaan (bio)fyysistä valuuttaa. Se sanoo sinusta enemmän kuin tuhat sanaa.

Jos teet asioita kuten enemmistö ihmisistä, saavutat oletusarvoisesti vain suunnilleen samat asiat kuin suuri massakin. Itsensä lihottaminen on sama asia kuin pikajuoksija antaisi muille kilpakumppaneilleen jo lähdössä 30m etumatkan. Siinä tekee pärjäämisen itselleen pirun vaikeaksi. Vähän kuin sijoittaisi rahastoon, jonka juoksevat kulut ovat 3%.

Laihuus ja sporttinen kroppa on low-hanging fruit. Se kannattaa poimia ensimmäisenä. Sen jälkeen voi tavoitella vaikeampia asioita.

Pareton periaatteen hyödyntäminen arjessa - Voiko valtaosan firestä saavuttaa muutamassa vuodessa?

Itseäni on jo pidempään kiinnostanut Pareton periaate tai ehkä oikeammin sanottuna Pareto-jakauma. En lähde sitä kovin tarkasti selittämään, sillä Google on keskitty. Tässä kuitenkin joitain Pareton periaatteen ilmentymiä (en mene takuuseen näiden todenmukaisuudesta), joista osan olen keksinyt omasta päästäni:

-Ihmiset pitävät 80% ajasta pientä osaa (20%) kaikista vaatteistaan. 

-Yksilö viettää kotonaan 80% ajastaan vain 20%:ssa kodin eri paikoista. (Tarvitseeko siis asua kartanossa?)

-Noin 80% kirjan tärkeästä sisällöstä löytyy 20%:sta sivuista. (Kannttaako siis aina lukea koko kirjaa?)

-Joukkueurheilussa 20% pelaajista tekee 80% koko joukkueen tai liigan pisteistä.

-Noin 20% kaikista maailman kaupungeista sisältää 80% kaikkien maailman kaupunkien asukasmäärästä.

-Urheilija/harrastaja saa 80% treenivasteesta harjoittelemalla vain 20% maksimimäärästään (MRV = maximal recoverable volume). Eli hyvään kuntoon pääsee kevyellä läpsyttelytreenillä. Tärkeintä on pitkäjänteisyys.

-Tinderissä 20% ihmisistä saa 80% kaikista ”tykkäyksistä”. 

-Minkä tahansa bändin kappaleista vain 20 prosenttia kerää 80% kaikista kuuntelukerroista.

-Hollywoodissa 20% näyttelijöistä kahmii 80% kaikkien näyttelijöiden palkasta.

Pareton periaate on nähtävillä hyvin monella elämänalueella. Suhdeluku ei suinkaan aina ole 80/20 vaan se voi olla esim 70/30,  90/10 tai jopa 95/5. 

Miten voisin tätä tietoa hyödyntää omassa arjessani? Esimerkiksi näin:

Melko vaatimattomalla treenimäärällä ja intensiteetillä saa suurimman osan kaikesta treenaamisesta teoriassa saatavasta hyödystä. Turhaan polttaa itseään loppuun liian kovalla treenillä.

Töissä kannattaa keskittyä tekemään ne asiat hyvin, joilla on suurin vaikutus lopputulokseen. Muut työsuoritukset kannattaa tehdä hutaisten tai jättää kokonaan tekemättä.

Sijoittamisessa pääsee erinomaiseen lopputulokseen, kun tajuaa tehdä muutaman asian oikein (esim. pitää kulut matalina, hajautuksen massiivisena ja holdaa sijoituksia kärsivällisesti).

Mielestäni myös merkittävän osan lomailun hyödyistä saa lomailemalla pienehkön osan vuodesta. Mitä pidemmäksi lomailu venyy, sitä pienemmäksi lisäloman hyöty muodostuu. Lomailu ei tunnu hienolta, jos lomailee liikaa. Tästä tulikin mieleeni seuraava ajatus:

Firettäjät käyttävät hyvänä nyrkkisääntönä niin sanottua 4%:n sääntöä tarvittavan firesalkun koon arvioimiseen (= 25 x elämisen vuosikulut). Omalla kohdallani tuo tarkottaisi 570 000€ salkkua viime vuoden elämisen kuluilla laskettuna. Voisiko Pareton periaatetta soveltaa myös fireen? Tuolloin 20%:n firesalkku antaisi jo noin 80% kaikista firen hyödyistä tai onnellisuusefektistä. Eli omalla kohdallani 114 000€ salkku vastaisi viidesosaa täydestä firesalkusta ja antaisi suurimman osan kaikesta siitä hyödystä/hyvästä, mitä täysi firekin (570ke salkulla) antaisi. Ehkäpä firen kohdalla suhde ei ole 80/20, vaan esim 70/30, mutta joka tapauksessa salkun tarjoama onnellisuushyöty vähenee eksponentiaalisesti salkun kasvaessa kohti täyttä firelukua (ainakin jos olettaa, että nykykulutuksen mukainen elämä mahdollistaa onnellisen elämän eikä materia tai muut ostettavat asiat tuo merkittävästi elämään lisää onnea).

Mikäli yllä oleva on ”totta”, onko mitään järkeä jahdata täyttä fireä, jos sen saavuttamiseen menee noin 25 vuotta? Viidesosa-firen saavuttamiseen menee vain murto-osa tuosta ajasta. Itselläni alkaa jo olla kasassa 20%:n firesalkku ja olen sijoittanut alle 7v ajan (ja ensimmäiset vuodet sijoitin pieniä summia).

Itse olen taipuvainen tekemään tiettyjä asioita täysillä, puoliväkisin, hammasta purren, kärsimättömästi ja omia rajojani koetellen. Tämä tuo elämääni turhaa stressiä ja siitä saatava lisähyöty on melko pieni sen vaatimaan hintaan suhteutettuna. Fiksuinta olisi tehdä asiat enemmän löysin rantein, huumorilla ja paukkuja varastoon jättäen. Tällöin jäisi enemmän aikaa ja energiaa tehdä laajemmin erilaisia asioita arjessa. Sen sijaan, että panostan vain pariin asiaan kaikki resurssini, voisin tehdä asioita ”huonommin” mutta laajemmalla variaatiolla Jack of all trades -tyyppisesti. 

Koitan pitää nämä pohdinnat mielessä vuonna 2022.