Miksi downshiftaus on (minulle) fireä fiksumpi vaihtoehto

Fire on ylväs ja monumentaalinen tavoite, mutta ainakin itse koen, että downshiftaus ja osittainen fire on paljon fiksumpi vaihtoehto. Tässä kirjoituksessa listaan tärkeimmät perustelut väitteelleni. 

Aika, energia ja raha

Lähde: www.tripofalifestyle.com

Aika ja energia ovat elämänlaadun kannalta erityisen tärkeitä asioita. Keskituloisen on Suomessa painettava töitä niska limassa, jos meinaa saavuttaa täyden firen säädyllisessä ajassa. Tai vaihtoehtoisesti pitää säätää kulutus todella minimiin. Yhtälö ei olisi niin vaikea, jos ei koskaan hankkisi lasta/lapsia. 

Suurin osa kuitenkin hankkii ainakin yhden lapsen. Lapsi vie usean vuoden ajan ison siivun sekä vanhempien energiasta että ajasta sen lisäksi, että lapsi nostaa merkittävästi perheen kuluja. Keskituloisen lapsiperheen vanhempien pitääkin kiristää ruuvia äärimmilleen, mikäli meinaavat saavuttaa firen nopeahkolla aikataululla (esim 20 vuodessa). Mielestäni vanhempien ei ole järkevää painaa oravanpyörässä tukka putkella sillä seurauksella, ettei ole energiaa/aikaa lapselle tai omalle elämälle. Samalla tulee heitettyä hukkaan suuri osa elämänsä parhaimmista vuosista. Eikö firen päämäärä ole juurikin se, ettei tarvitsisi juosta oravanpyörässä? Downshiftaamalla voi alkaa nauttia elämästä heti, jolloin pääsee henkisellä tasolla ainakin osittain pois oravanpyöräfiiliksestä. Lisäksi kaikkia unelmia ei kannata lykätä keski-ikään tai vanhuuteen, sillä silloin niistä ei todennäköisesti enää nauti samalla tavalla. Esimerkiksi itselläni urheiluharrastus syö isohkon osan vapaa-ajastani ja jaksamisestani. Jos lykkäisin harrastamista pitkälle keski-ikään/vanhuuteen, niin tuskin tulisi enää tuolloin kyseistä lajia ainakaan samalla intohimolla harrastettua. Monessa urheilulajissa ja harrastuksessa on ”parasta ennen -päiväys” johtuen kehon ja mielen rapistumisesta iän karttuessa.

Varo mitä toivot, sillä voit jopa saada sen!

Oletko myöskään varma, osaisitko nauttia täydestä vapaaherrana olemisesta? Jos kaikki kaverit ovat yhä työelämässä, miten saat kaikki vuoden 365 päivää kulumaan ilman, että tulee tylsistynyt olo? Useimmilla meistä on myös jonkinlainen halu olla osa jotakin yhteisöä ja antaa yhteiskunnalle jonkinlainen kontribuutio. Työ pitää myös kiinni arjessa ja tarjoaa monenlaisia onnistumisen kokemuksia, statusta, flowta ja parhaimmillaan itsensä toteuttamista ja kehittämistä. Monelle työ antaa elämään lisää merkityksellisyyden tuntua. Esi-isämme ovat satojatuhansia vuosia joutuneet ponnistelemaan selviytyäkseen armottomassa luonnossa. Aivojen välittäjäaineet ovat evoluution ohjaamina muokkautuneet palkitsemaan yrittämistä ja ponnistelemista. Ja erityisesti tekemään yhteistyötä heimon jäsenenä. Yksinäinen ihminen oli aikoinaan hyvin nopeasti kuollut ihminen. Vain aivan viime aikoina ihminen on voinut alkaa elää ”itselleen”. Ilman selkeitä tavoitteita ja läheisten ihmisten verkostoa (ja usein toistuvaa fyysistä näkemistä) suurin osa meistä masentuu syvästi. 

Valitettavan  moni on kärsinyt vuosia saavuttaakseen firen vain todetakseen, ettei firellä olo olekaan niin kivaa kuin luuli. Moni päätyykin parin vuoden sisällä palaamaan takaisin työelämään. 

Terveys

Omassa suvussani on todella paljon sairauksia (sama tilanne lienee usealla muullakin suomalaisella). On siis melko todennäköistä, että itsekin sairastun ennen virallista eläkeikää (jota tullaan todennäköisesti vielä nostamaan). Stressi laukaisee monesti erilaiset sairaudet ennen aikojaan, joten ainakin itse pelkään, että jos yrittäisin hammasta purren saavuttaa firen nopeahkolla aikataululla, sairastuisin ennen kuin sen ehtisin saavuttaa. Ei myöskään ole mitään takeita, että kukaan meistä eläisi vanhaksi. Olisihan se traagista painaa töitä oravanpyörässä ja säästää iso osa palkasta koko ajan firestä unelmoiden ja lopuksi kuolla ennen kuin ehtii toteuttaa unelmiaan. Downshiftaus on hedgaus tätä skenaariota vastaan. 

Verotus kannustaa downshiftaamaan

Suomessa palkkoja verotetaan jyrkän progressiivisesti. Tämän seurauksena keskituloinen voi downshiftata paljonkin, ilman että nettopalkka hirveästi putoaa. Nyrkkisääntönä voisi sanoa, että jos keskituloinen alkaa tehdä noin 60%:n työaikaa, niin nettopalkka on yhä noin 80% entisestä. Vastaavasti 80%:n työaikaa tekemällä saa noin 90% täydestä nettopalkasta. Eli noin puolet vähentyneistä työtunneista ei maksa mitään nettotuloilla mitattuna. Hullu paljon työtä tekee, viisas pääsee vähemmällä.

Sprintti on motivoivampi kuin maraton

Itse päädyin tekemään ehkä liikaakin töitä sijoitusuran ensimmäiset kuusi vuotta. Sen ansiosta sain kuitenkin salkkua paisutettua melko mukavasti ja nykyään korkoa korolle -ilmiö puree jo ihan kivasti. Työnteko ja kulujen nipistäminen on motivoivaa ensimmäiset vuodet, sillä silloin joka kuukausi huomaa salkun kasvavan melko nopeaa tahtia lisäsijoitusten muodossa. Mitä isommaksi salkku paisuu, sitä pienempi osa salkun kasvusta on lisäsijoitusten ansiota. Tämän takia itse tykkään mallista, jossa alussa hommaan panostetaan täysillä ja tämän jälkeen ruvetaan löysäilemään ja yhä enemmän nauttimaan elämästä. 

Onnellisuuden genetiikkaa

Tutkimusten mukaan onnellisuus on pitkälti geneettinen ominaisuus ja ulkoisilla tekijöillä on yllättävän pieni vaikutus ihmisten raportoimaan onnellisuuteen. En siis usko, että fire välttämättä merkittävästi lisäisi onnellisuuttani. Lisäksi olen persoonallisuudeltani neuroottisuuteen taipuvainen, eli koen herkästi negatiivisia tunteita (stressiä, ahdistusta, ärtymystä jne). Downshiftaamalla voin vähentää stressiä ja muita negatiivisia tuntemuksia heti sen sijaan, että kärvistelisin fireen saakka.

Nykyhetki

Voit elää vain nykyhetkessä. Se on ainut mitä on. Firen tavoittelu johtaa herkästi siihen, että ”alkaa elämään tulevaisuudessa”. Unelmoi siis tulevasta ja on valmis uhraamaan nykyhetken paremman tulevaisuuden takia. Kun tarpeeksi monta vuotta elää tässä moodissa, on yhä vaikempaa nauttia nykyhetkestä saati lopettaa rahasta stressaaminen. Jos on vaikka 20 vuotta säästänyt lähes puolet nettopalkasta, voi olla lähes mahdotonta alkaa kuluttamaan säästöjään ilman, että se aiheuttaisi ahdistusta.

Tulevaisuudesta stressaaminen

On fiksua pedata itselleen taloudellisesti turvattu loppuelämä. On kuitenkin hölmöä stressata liikaa tulevaisuudesta, sillä mikään elämässä ei ole varmaa. Suomen kaltaisessa hyvinvointivaltiossa ei kuitenkaan kovinkaan moni enää nykypäivänä näe nälkää. Kun tietää, että vähälläkin materialla tulee toimeen, ei raha-asioista kannata määräänsä enempää murehtia. Kuolema ahmii kitaansa lopulta meidät kaikki, joten kannattaa nauttia ohikiitävistä hetkistä auringon alla.