Käteinen on kohta roskaa?

Katsoin tänään Inderesin uusimman Youtube-videon, joka käsitteli inflaatiota. Inflaatiohan on madellut alhaisissa lukemissa jo todella pitkään. Keskuspankkien ”rahan printtaus” ja Koronan aiheuttama valtioiden velkaelvytys sekä kansalaisten tukeminen suoraan erilaisilla tuilla saattaa kuitenkin jatkossa pistää inflaation laukalle. 

Muun muassa Ray Dalio on jo jonkin aikaa puhunut siitä, että länsimaat ovat ylivelkaantuneita ja pitkän velkasyklin loppusuoralla. Historiassa tämän tasoiset velkatasot on lopulta hoidettu usein niin, että inflaation on annettu juosta samaan aikaan kun korot on pidetty alhaalla. Näkisin, että tällainen skenaario on tällä vuosikymmenellä aivan mahdollinen. 

Moni sijoittaja ei tällä hetkellä sijoita perustellen tätä sillä, että pörssien arvostuskertoimet ovat niin korkealla. Riskinä tällaisessa ajattelussa on se, että korot saattavat pysyä vielä pitkään matalalla ja inflaatio saattaa nousta paljon korkeammaksi, kuin mitä se on ollut jo vuosikausia. Jotenkinhan näin suurista velkatasoista on päästävä eroon. Keskuspankit ovat jo käyttäneet perinteisemmät keinonsa, joten nyt saattaisi olla vuorossa tämä viimeinen keino, jossa rahaa ohjataan lisää reaalitalouteen samalla kun korot pidetään inflaation alapuolella. Tässä maailmassa maksumiehiä olisivat ne, jotka pitävät rahansa pankkitileilla ja hyötyjät niitä, joilla on paljon velkaa. Osakemarkkinoille sijoittava todennäköisesti saa turvattua sijoitustensa ostovoiman, sillä yritykset kykenevät melko tehokkaasti siirtämään inflaation tuotteidensa hintoihin. Sitähän inflaatio on, tuotteiden hintojen nousua ja täten valuutan arvon alenemista. 

Kukaan ei tiedä, mikä tulevina vuosina on edessä, mutta mielestäni fiksu sijoittaja pohtii vakavasti myös tämän skenaarion toteutumisen todennäköisyyttä. 

Alla vielä pari linkkiä käppyröihin, joista näkee, milloin historiassa inflaatio on laukannut korkotasoja selvästi ylempänä:

https://goldswitzerland.com/inflation-interest-rates-1900-2011/

https://finmedium.com/2020/07/what-if-we-get-inflation-but-interest-rates-dont-rise/

Paljonko tuntipalkastasi jää oikeasti käteen?

Jos tavoitteena on saada rahaa säästöön/sijoituksiin, on tärkeä tietää, paljonko tienaa ja kuluttaa. Moni ajattelee, että koska tuntipalkka on vaikka 20e, niin 20e ostos vaatii noin tunnin verran työtä rahoittaakseen tuon ostoksen. Totuus on kuitenkin ihan toinen. Alla lasken suuntaa antavan arvion siitä, mitä bruttona noin 3200e kuukaudessa tienaava oikeasti tienaa käteen tunnissa.

Jos tienaa bruttona 3200e kuussa, tienaa noin 800e viikossa. Jos tekee viikossa noin 40 tuntia töitä, tienaa tunnissa bruttona:   

800e : 40h = 20e/h 

Lasketaan paljonko jää verojen jälkeen tuntipalkasta käteen arviolta. Oletan, että henkilö ei ole kirkollisverovelvollinen:

Veroprosentti on noin 19,5%

Eläkevakuutusmaksu + työttömyysvakuutusmaksu = 8,4%

Yhteensä verot ja maksut ovat pyöristetysti noin 28%  

 

Jos tuntipalkka on bruttona 20e, käteen tuosta jää 20e x 0,72 = 14,40e. Tällöin henkilö tienaa nettona käteen noin 2300e/kk ja 576e viikossa.

Työhön ei kuitenkaan useimmilla mene vain 40h viikossa, sillä aikaa kuluu myös työmatkoihin, töihin lähtöön valmistautumiseen (naisilla esimerkiksi meikkaamiseen aamuisin), töistä palautumiseen mentaalisesti ja fyysisesti työpäivän jälkeen ja työasioiden tahattomaan miettimiseen vapaa-ajallakin. Näiden tekijöiden vaikutuksesta viikkotyöaika voi hyvinkin olla keskimäärin noin 50h. Tällöin lähempänä totuutta oleva nettotuntipalkka on 576e : 50h = 11,52e/h. 

Työssä käynti aiheuttaa myös lisäkuluja, sillä töihin pitää useimmiten mennä autolla ja useisiin töihin pitää pukeutua siististi. Mikäli nämä lisäkulut olisivat arviolta noin 240e/kk putoaa nettotuntipalkka tasan 10e hujakoille. Tällöin nettotuntipalkka olisi tasan puolet bruttotuntipalkasta. Jos lisäkulut olisivatkin vain noin 80e/kk (moni omistaisi auton vaikkei töissä kävisikään) putoaa nettotuntipalkka 11 euroon. Oletetaan, että työn kulut ovat vain 80e, jolloin nettotuntipalkka on tasan 11e/h. Tällöin nettotuntipalkka on 55% bruttotuntipalkasta.

Itse ajattelen monesti, että todellinen palkkani työn teosta on se osuus, jonka saan säästettyä kaikkien elämän pakollisten kulujen jälkeen (Suomessahan on tukijärjestelmät niillekin, joita ei työn teko huvita). Jos arvioidaan pakollisiksi minimikuluiksi 1000e/kk (esim. ruoka, asuminen, vaatteet, kodinkoneet ja perushygienia) voidaan tuo vähentää työn nettopalkasta. 

1000e/kk tekee noin 250e viikossa. Jos työhön kuluu kokonaisuudessaan arvioimani 50h, alentaa tuo nettotuntipalkkaa:

250e : 50h = 5e/h

Eli nettotuntipalkka on tämän jälkeen 11e/h - 5e/h = 6e/h. Tämä nettotuntipalkka on tasan 30% alkuperäisestä 20 euron bruttotuntipalkasta. 

 

Summa summarum: jos päätät vaikka käydä ravintolassa syömässä 24e edestä, pitää sinun tehdä töitä tuon lisäkulun eteen 24e : 6e/h = 4h. Nyt voit kysyä itseltäsi, kuinka usein sinun on järkevää käydä syömässä ravintolassa, jos tavoitteenasi on säästää ja sijoittaa merkittäviä summia kuukaudessa. Vastaus on tietysti riippuvainen siitä, mitä kukin arvostaa. Itse en kovinkaan usein käy ulkona syömässä, sillä useimmiten otan ennemmin 4h lisää vapaa-aikaa kuin teen 4h töitä voidakseni kustantaa yhden ravintolaillallisen. Samaa pohdintaa voi tietysti käydä kaikkien kulutustottumusten suhteen, mitkä eivät ole pakollisia kuluja. Kun käytät rahasi lähinnä vain niihin asioihin, jotka oikeasti tuovat elämääsi paljon hyvinvointia ja onnea, voit silti saada rahaa hyvin säästöön, vaikka  todellinen nettotuntipalkkasi olisikin vain tuo 6e/h.

Tekemäni laskelma soveltuu parhaiten lapsettomille. Mitä enemmän on perhettä elätettävänä, sen karuimmiksi yllä olevat luvut muodostuvat. Perheellisten pitää olla tietoisempia siitä, mihin palkkansa kuluttaa, jos tavoitteena on säästää ja sijoittaa tyydyttäviä summia.

Tasapainoista elämää etsimässä

Tätä kirjoittaessani kesälomaa on vielä jonkin verran jäljellä, mutta jo nyt alkavat ajatukset siirtyä työhön. Tämä lienee merkki siitä, että stressaan töitä aivan liian paljon. 

Tunnen itseni sen verran hyvin, että vaarana töiden alettua on, että otan kontolleni aivan liikaa töitä ja teen rahankiilto silmissä myös ylitöitä. Sitten talven pimeina iltapäivinä ja aamuina olen todella väsynyt ja työt aiheuttavat lähinnä vain stressiä ja ahdistusta sen sijaan, että nauttisin töistä.

Tämä kirjoitukseni olkoon muistilappu itselleni, jotta en löytäisi tulevana vuonna itseäni samasta kierteestä. Eli viikonloput menevät lähinnä palautumiseen ja harrastukset sekä muu oikea elämä tuntuu ihan liikaa velvollisuudelta ja pakolliselta suorittamiselta. Kun energiaa on liian vähän ei jaksa oikein mitään, jolloin tekemättömät asiat ahdistavat lisää. Alkusyksystä kun on kesän ajan saanut lepoa, ahneus voittaa ja sitä kuvittelee, että jaksaa kyllä kovaakin työtähtia koko vuoden läpeensä. Mutta viimeistään talvien pimeys vievät voimat. 

En edes oikein ymmärrä, miksi olen niin kova ahnehtimaan ylimääräisiä töitä. Ylitöistä menee kuitenkin noin 50% veroihin, joten ei ole kovinkaan rationaalista vaihtaa muutoinkin vähäinen vapaa-aika huonoon tuntikorvaukseen. Nykyisilläkin tuloilla saan sijoitettua aivan tarpeeksi joka kuukausi.     

  

Tavoitteeni tulevana työvuotena

1. Pyrin nukkumaan joka yö edes lähes 8 tuntia (kova tavoite yökukkujalle). Väsyneenä töiden teko on rasittavaa ja työpäivän jälkeen ei meinaa jaksaa harrastaa ja sosialisoida. Unen merkitystä länsimaissa ei edelleenkään osata arvostaa. Se on kaiken hyvinvoinnin kulmakivi. Viime vuosina olen nukkunut arkena noin 5,5-7h ja viikonloppuisin 8-9h. 

2. En tee ylitöitä. Rahallisesti ylitöiden teko ei ole miellekästä nykykulutuksellani ja palkallani. Sen sijaan saan lisättyä vapaa-aikaa ihan mukavasti kun pidän työtunnit maltillisina. Erityisesti energisten vapaa-aikatuntien määrä lisääntyy dramaattisesti silloin, kun ei joka päivä väsytä itseään työllä. Vähäisemmän työn korvaan laadukkaammalla työn suunnittelulla ja toteutuksella. Tällöin työstä saa enemmän nautintoa.

3. En tuo töitä kotiin. Teen työt parhaani mukaan työpaikalla ja kotona en esimerkiksi lue sähköposteja.

4. Elämän tärkeysjärjestyksen pyrin pitämään seuraavana: perhe, harrastukset/vapaa-aika ja viimeisenä työ. Kuolinvuoteellaan moni katuu sitä, että asetti työn perheensä ja muun elämän edelle. En halua itse joutua katumaan viimeisinä päivinäni tuollaisia asioita.

5. Seuraan vähemmän talousuutisia ja pörssikurssien liikkeitä. Pitkäjänteisen indeksisijoittajan ei kannata päivittäin seurata tuntitolkulla pörssien liikkeitä. Tämä voi olla aluksi kivaa ja koukuttavaa mutta kuten kaikki addiktiot, se vie aikaa ja fokusta oikeasti tärkeämmiltä asioilta (katso edellinen kohta). Liiallinen pörssien seuraaminen on omalla kohdallani ehkä oire muista ongelmista, joita en halua ajatella ja kohdata.

6. Carpe diem. Yritän löytää joka päivästä mahdollisuuksia kokea jotain tärkeää tai vaikuttaa muihin ihmisiin ja maailmaan positiivisella tavalla. Elämä menee hukkaan, jos siitä ei osaa nauttia ja jos ei  arvosta jokaista päivää, vaikka ärsyttäviä asioita tapahtuisikin. Suurin osa päivittäisistä vastoinkäymisistä on isossa kuvassa täysin merkityksettömiä. Niiden ei kannata antaa pilata päivää. Päivää, jota et enää koskaan saa takaisin. Päivittäiset teot kannattaa aina peilata sen kautta, että emme elä ikuisesti ja viikatemies korjaa satoa keskuudessamme joka hetki.

7. Minimalismi niin tavaroissa kuin abstraktimmallakin tasolla elämässä vähentää stressiä ja levottomuutta. Tai ehkäpä oikea termi olisi essentialismi eli keskitytään niihin asioihin elämässä, jotka oikeasti ovat merkityksellisiä onnen ja hyvän elämän kannalta.    

8. Kaikki nämä tavoitteet liittyvät hitaampaan elämään. Kun elämä ei ole ajallisesti tai materiaalisesti ympätty täyteen turhaa sälää, jää aikaa olennaiselle. Urheillessa olen monesti päässyyt huumaavaan flow-tilaan, jossa ajantaju ja tietoisuus itsestä katoaa tai ”sulautuu” ympäristöön. Uskon, että ylimääräistä sälää karsimalla, voin elää arjessakin (töissä, kotona, harrastuksissani) useammin jonkin asteisessa flow-tilassa. Kiire on tehokkain tapa epäonnistua tässä. Mikäli onnisun, ei FIREn saavuttaminenkaan ole pakkomielteisesti läsnä joka päivä. Voin olla tyytyväinen ja onnellinen heti.

Itselläni on kaikissa yllämainituissa kohdissa paljon parannettavaa. Tavoitteet pitää kuitenkin laittaa korkealle, jotta Kuuhun kurottaessa yltäisi joskus vaikka Mount Everestin huipulle.