Pois putoaa.
Tämä oli pitkä ja raskas vuosi. Menetin muun muassa molemmat vanhempani. Omakin elämäni on jo kauan sitten puolivälin ylittänyt.
Perheen sijoitusten yhteisarvo taitaa olla noin 415 000€. Mikäli osakemarkkina nousee ensi vuonna edes muutaman prosentin, puolen miljoonan raja saattaa vuoden 2026 aikana rikkoutua. Rahaa paloi tämän vuoden aikana niin paljon, etten uskalla edes laskea. Onneksi sain kuitenkin tänäkin vuonna sijoitettua kunnolla rahaa markkinoille.
Takki on tyhjempi kuin aikoihin. Tekisi mieli kadota pariksi kuukaudeksi jonnekin lämpimään. Mielellään ypöyksin. Mikäköhän elämän tarkoitus taas olikaan? Siis salkun paisuttamisen lisäksi. Aikamoista masentavaa puurtamista tämä on ollut. Päiväni murmelina. Day in day out. Vähän huolestuttaa, kun ei ole lähitulevaisuudessa mitään mitä odottaa. Blogiinkaan ei tunnu olevan juuri mitään kirjoitettavaa, enkä viitsi kovinkaan yksityiskohtaisesti avautua vuoden ikävistä tapahtumista.
Kaiholla muistelen ikävuosia 17-25, jolloin kaikki tuntui olevan mahdollista. Uusi päivä oli uusi mahdollisuus. Oli nälkä kehittyä ja saavuttaa. Nyt elämä on lähinnä samojen asioiden päivittäistä toistamista, väsynyttä selviytymistä. Jääkiekossa sentään voi kovassa paikassa ottaa aikalisän. Valitettavasti oikea elämä ei toimi niin.
Tällaisilla fiiliksillä mennään nyt. Ehkäpä vuonna 2026 Faija luo nahkansa uudelleen.
Hyvää joulua ja parempaa uutta vuotta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti