Monologi

Shareville kuoli, jonka johdosta nettiriippuvuuteni on vähentynyt. Ehkäpä tästä johtuen mieleni on ollut levollisempi. Nyt kun ei jatkuvasti tarvitse vilkuilla sijoitussomea, on toisaalta hieman tyhjä mutta toisaalta myös helpottunut olo. Lisäksi blogin kirjoittaminen tuntuu nyt oudolta yksinpuhelulta. Saapahan nähdä, kuinka usein jaksan kirjoitella.

Salkku alkaa olla kymmenen vuoden elämisen kulujen kokoinen viime vuoden kulutasolla mitattuna. Olenkin viime aikoina mietiskellyt, että jos jäisin nyt esim muutaman vuoden sapattivapaalle, mitä tekisin päivät pitkät? Kaverini ovat kaikki joko töissä tai muutoin vain kiireisiä. Lisäksi vaimoni on työelämässä ja lapseni käy koulua. Jos leikkisin vapaaherraa, elämä pyörisi arkipäivisin lähinnä treenin ja netissä surffaamisen parissa. Enpä tiedä, olisiko se kovinkaan terveellistä elämää pitkällä aikavälillä.

Olen viime aikoina myös miettinyt menneisyyttäni ja tulevaisuuttani. Olen nyt 42-vuotias, joten erittäin suurella todennäköisyydellä elämäni on jo jälkimmäisellä puoliskolla. Tosin ensimmäisistä neljästä vuodesta en muista juuri mitään, joten ehkäpä voisi ajatella, että olen kokemuksellisesti vain 38-vuotias. Siltikin minun pitäisi elää 80-vuotiaaksi, jotta olisi älyllistä elämää vielä puolet jäljellä. Tähän saakka elämäni on ollut melko stressintäyteistä. Unelmani onkin, että jälkimmäisen puoliskon osaisin elää rennommalla elämänasenteella. 

Olen viime aikoina lukenut ja kuunnellut Jacob Lund Fiskerin ajatuksia. Samalla olen tajunnut, etten minä ole hullu, vaan maailma on. Valtaosa ihmisistä on mainonnan aivopesemiä. Millään muulla kuin aivopesulla ja tyhmyydellä ei voi selittää ihmisten kulutuspäätöksiä. Näihin aivopieruihin lukeutuvat uudet autot, omakotitalot, jatkuva remontoiminen tai sisustaminen, merkkivaatteisiin panostaminen jne. On vapauttavaa ymmärtää, että ihmisten minuun kohdistama paheksunta tai kummaksunta johtuukin vain minun ylivertaisesti wiisaudestani sekä heidän heikkoudestaan. Säälin näitä aivopestyjä velkaorjia ja konsumerismin ikuisia vankeja. Kuinka vapauttavaa onkaan, kun ei tarvitse materiaa! 

Säästötavoitteen suhteen tein pienen muutoksen. Tavoitteeni on säästää koko työurani ajan vähintään 10% nettotuloistani. Tuollainen reilun 10% säästöaste lienee sopiva kultainen keskitie, joka ei liiemmin masenna mutta ei myöskään tee maaniseksi. Jää myös rahaa tuhlattavaksi. Tuo yli 10% tarkoittaa nykytuloillani yli 250 euroa kuukaudessa. 18 vuoden päästä salkun luulisi olevan noin 350 000€ kokoinen ja 25 vuoden päästä noin 450 000€. Työntekoa en toivottavasti koskaan lopeta täysin niin kauan kun henki pihisee.