Elely pelkän salkun varassa. Sitä olen mietiskellyt viime ajat. Haluanko todella olla täysin riippuvainen osakemarkkinan tuotoista? Enpä usko, sillä pelkään pahoin, että tulevien vuosikymmenien markkinatuotot jäävät vaisuiksi. Haluanko sen sijaan elää täysin palkkatulojeni varassa? Enpä usko sitäkään. Voisinko heittäytyä yhteiskunnan elätiksi? Ei taipuisi omatuntoni siihenkään.
Aionkin ajaa hybridillä hamaan loppuun saakka. Teen töitä sen verran, ettei tarvitse nälkää nähdä taikka piipputupakan hintoja stressata. Annan salkun kasvaa ja noin 60-vuotiaana alan siitä vähän syödäkin, mikäli vain raaskin.
En myöskään ota turhaan stressiä säästöasteen suuruudesta. Vaikka kykenisin säästämään useina vuosina vain esim 10% nettopalkastani, saavutan kyllä aikanaan tavoitteeni.
Tulen todennäköisesti sairastumaan dementiaan. On suuri riski sille, että olen tuolloin vielä melko ”nuori”. Ei siis ole mitään järkeä polttaa kynttilää enää molemmista päistä, sillä voi olla, etten koskaan pääse nauttimaan varallisuudestani.
Kärsin kroonisesta ahdistuksesta, stressistä ja ”maniasta”. ”Manialla” tarkoitan tilaa, jossa keho on usein ylivirittyneessä tilassa. Ruokin lisäksi maniaani kofeiinilla ja rahanhimolla. Yritän jatkossa stimuloida hermostoani vähemmän ja suhtautua (työ)elämään flegmaattisemmin ja väsyneemmin. Koitan seurustella ihmisten kanssa vähemmän (erityisesti töissä) ja keskittyä sisäisen rauhan ja viisauden viljelyyn. Olen myös huomannut, että musiikin kuuntelu rauhoittaa mieltäni.
Jatkossa kirjoitan blogiini ehkäpä vain kerran kuussa. En enää erittele talouteni madonlukuja kuukausittain kovinkaan tarkasti, vaan isot linjat saavat riittää (lähinnä vain tulot, menot ja säästöaste). Noiden tärkeimpien lukujen lisäksi saatan kirjoittaa ajatuksiani ylös elämästä ja kuolemasta, ehkäpä sijoittamisestakin.
Kylläpä oli vaikea saada tekstiä syntymään. Taidan olla taas helvetin väsynyt, kuten lähes aina perjantaisin.
Lisää turkoosia. Paljon lisää turkoosia…
Löysin vasta hiljattain blogisi ja kylläpä resonoi nämä pohdinnat ja ajatukset. Toivottavasti joskus itse saan oman pääni sisällön jäsenneltyä näin hyvin ymmärrettävään muotoon.
VastaaPoista