Nyt, kun sijoittamisesta on alkuhuuma laantunut, on aika miettiä the Tavoitetta uudelleen. Mietin, että sopiva minimitavoite salkun koolle olisi sellainen, että sillä eläisin vuosikymmenen ajan, vaikken saisi mitään lisätuloja mistään. Viime vuonna kulutin 18 600€. Tällöin tarvitsisin 186 000€ salkun. Pääomatuloista on ikävä kyllä maksettava myös voittojen osalta veroja. Koska aion myöhemmin hyödyntää hankintameno-olettamaa, tiedän, ettei minun tarvitse nykyverolainsäädännön mukaan maksaa kuin maksimissaan 18% veroa sijoitusteni myyntisummasta. Tämän takia asetan salkun tavoitekooksi 12 x vuosittaiset elämisen kulut.
Tällä hetkellä salkun koko on lähemmäs 84 000€ eli 4,5 x elämisen kulut. Toivon mukaan elämisen kuluni laskevat hieman tulevaisuudessa. Tuo tavoite näkyy nyt blogin etusivulla oikeassa yläkulmassa. Päivitän sitä tasaisin väliajoin.
Nykyisellä kulutuksellani laskettuna tarvitsisin 223 000 euron salkun, jotta se kattaisi 12 kertaisesti vuosikuluni. En kuitenkaan aseta salkulleni euromääräistä tavoitetta, sillä se ei huomioisi inflaatiota. Kun asetan tavoitteen vuosikulutukseni kertalukuna, huomioi se inflaation sekä muutokset omassa kulutuksessani.
Tuo 12 x vuosikulut vastaa noin 50 prosenttista firen astetta. Se on kaltaiselleni keskituloiselle mielestäni ihan riittävä tavoite. Mikäli saavutan tavoitteeni etuajassa, saatan hyvinkin asettaa vähän haastavamman tavoitteen. Nyt tuohon tavoitteeseen pitäisi päästä melko ”helposti”, viimeistään 60-vuotiaana.
Toisin sanoen en enää tavoittele täyttä fireä, sillä en usko näillä tuloilla voivani hankkia kokonaista orjaa itselleni säädyllisessä ajassa. On siis tyydyttävä osa-aikaorjaan. Orjuushan ei ole mihinkään kadonnut, vaan se on vain muuttanut muotoaan. Nykyajan orjamarkkinat löytyvät esim osakemarkkinoilta. Omalla noin 84 000€ salkullani kykenen ostamaan itselleni vuosittain orjan vain pariksi kuukaudeksi. Muut 10 kuukautta joudun olemaan orjana muille sijoittajille. En tiedä kehtaako tässä siis sijoittajaksi itseään edes vielä ajatella.
Saatat pitää kirjoitustani mauttomana. Onko mautonta totuuden toteaminen? Mielestäni ei. Kyllähän se niin on, että lähes jokainen täällä joutuu elelemään orjana vailla oikeaa (taloudellista) itsenäisyyttä. Hyvä puoli on se, että voit nykyään itse valita, pyritkö hivuttautumaan orjan hikiseltä pallilta enemmänkin orjan omistajaksi. Itse ainakin yritän ennemmin tuota jälkimmäistä, vaikka eipä se orja-tittelikään häpeällinen ole. Kyllä orjan osa on arvostettava siinä, missä vapaaherran tai vuorineuvoksenkin. Onhan orjuus niin sanottua rehellistä, oikeaa työtä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti