”Sitten kun sairastuu vakavasti, rahan merkitys katoaa kokonaan.” Noin totesi eräs vakavasti sairas tässä taannoin. Kommentin sanoja taisi tarkoittaa, että rahasta kannattaa nauttia läpi elämän eikä lähinnä vain hamstrata sitä.
Jäin kuitenkin pohtimaan, mitä itse ajattelisin rahasta, jos sairastuisin vakavasti. En usko, että siinäkään tilanteessa raha menettäisi merkitystä kokonaan. Olisin tyytyväinen, että keräsin sen verran paljon omaisuutta, että tyttäreni tulee perimään sellaisen potin rahaa, että se helpottaa hänen elämäänsä merkittävästi. En myöskään usko, että rahan leväperäinen tuhlaaminen ikinä voisi tuntua kaltaisestani kovinkaan hyvältä. Siinä mielessä minut on ainakin jossain määrin tuomittu piheyteen. Tämä ei kuitenkaan haittaa, sillä uskon onnen löytyvän ihan muista asioista kuin hienoista autoista ja komeista asunnoista.
Onni löytyy hyvistä sosiaalisista suhteista sekä itselle tärkeiden arvojen toteuttamisesta jokapäiväisessä arjessa:
Salitreeni kaverin kanssa on hyvä tekosyy nähdä ja vaihtaa kuulumisia.
Päivän tapahtumista keskusteleminen tyttären kanssa iltapalaa syödessä.
Mustan huumorin viljely työkaverin kanssa samalla töitä paiskien.
Elämän tarkoituksen pohdinta toisen homo sapiensin seurassa tähtitaivaan alla nuotion liekkeihin pienessä tuiterissa tuijottaen.
Tuollaiset asiat tuovat elämään paljon enemmän onnea kuin uusi auto taikka keittiöremontti. Myöskään lomamatkat etelän lämpöön eivät välttämättä kovinkaan paljon onnellisuutta lisää, sillä niitä voi tehdä melko harvoin ja matkustelu itsessään on usein aika rankkaa puuhaa. Bang for the buck saattaa jäädä yllättävän huonoksi.
Sen sijaan verenpainetta nostavien asioiden karsiminen arjesta saattaa antaa erittäin hyvää vastinetta: Downshiftaus töissä, jolloin stressitasot laskevat ja aikaa vapautuu harrastuksiin, sosiaalisiin suhteisiin ja lepoon. Erinäisten palveluiden ostaminen, kuten ruokakauppojen tarjoama noutopalvelu. Tuossa nyt pari esimerkkiä.
Ihminen on evoluution luomus, joten onni tulee asioista, joita ihmislaji on voinut toteuttaa kymmenien ja satojen tuhansien vuosien ajan: yhdessä tekemisestä, arjesta selviytymisestä, perheestä huolehtimisesta, hengellisyydestä sekä tavoitteiden jahtaamisesta. Aiemmin ruuan hankinta ja muu arkinen selviytyminen toi elämään tarkoitusta, mutta modernissa maailmassa tuo on riistetty meiltä. Työ ja erinäiset liikuntaharrastukset voivat kuitenkin useimmiten tarjota hyvän korvikkeen metsästysvietin tyydyttämiselle jne.
Tutkimusten mukaan rikas sosiaalinen elämä on terveen ja pitkän elämän kannalta kaikkein tärkeimpiä tekijöitä. Yksinäisyys sen sijaan on yhtä epäterveelistä kuin tupakointi.
Aion jatkaa työelämässä mahdollisimman pitkään (joskin myöhemmin dowshiftaten), jotta saisin elämääni arkisia tavoitteita ja haasteita (eli dopamiinia), lisää sosiaalisia kontakteja, terveellisiä rutiineja, en ehtisi murehtia turhia, kokisin olevani osa heimoa, ja jotta raaskisin tuhlata rahojani myös elämyksiin.
Toivon osaavani elää niin, että kuoleman lähestyessä kykenen hyväksymään kuolevaisuuteni.
