Kun maailma ei riitä

”Mutsi kysy, luuletsä olevas James Bond. Sanoin, emmä tiedä, mut jotain samaa meis on.”

Cheekin tavoin moni sijoittajakin taitaa nähdä itsensä Bondina; maailma ei riitä. Maailmanindeksiin  sijoittaminen on tylsää ja kulutkin ovat aavistuksen korkeammat kuin esimerkiksi kokoamalla itse salkkunsa edullisemmilla ja maantieteellisesti rajatummilla indekseillä. Miksen itse ole lähtenyt kokoamaan erillisistä indeksiosuusrahastoista globaalia indeksiä peilaavaa salkkua? Miksi ylipäänsä sijoitan globaaliin indeksiin? Alla yritän perustella valintaani.

Globaali kakku kasvaa

Globaali bruttokansantuote on historiassa nakuttanut lähes 100% varmuudella vuosittain positiivisia lukuja tauluun. Esimerkiksi vuoden 1961 jälkeen maailman BKT on käynyt negatiivisen puolella vain kahdesti. Ensimmäisen kerran se käväisi siellä pikaisesti vuonna 2009 finanssikriisissä ja toisen kerran tänä vuonna Koronatoimien hyydyttäessä taloudellista aktiviteettia. Viimeiset kymmenkunta vuotta globaalin bkt:n kasvu on ollut keskimäärin hieman alle 3% vuodessa. Aiempiin vuosikymmeniin verrattuna kasvu on ollut jo useita vuosia keskimääräistä hitaampaa, mutta sitkeästi se on kuitenkin ollut selvästi positiivisen puolella:

https://data.worldbank.org/indicator/NY.GDP.MKTP.KD.ZG?end=2019&start=1961

Toisin sanoen talous kasvaa maailmassa keskimäärin melko ennustettavaa tahtia. Sijoittajana haluan tietysti päästä osalliseksi tuosta kasvusta. Minulle jää mielestäni lähinnä kaksi vaihtoehtoa: joko yritän poimia voittajaosakkeet/voittajaindeksit tai sitten sijoitan koko globaaliin markkinaan.

Mikä maa voittaa?

Pidän hyvin todennäköisenä, että globaali talous jatkaa tasaista kasvuaan koko elämäni ajan. Vaikka maailman väkiluku ei jatkossa kasvakaan enää entiseen malliin, pitänee tieteen ja teknologian kehitys talouskasvua yllä. Väkiluvulla mitattuna erityisesti Afrikka kasvaa jatkossa huimaa tahtia, kun taas länsimaissa väkiluvun kasvun on ennustettu pysähtyvän nollaan ja monessa maassa lähtevän jopa laskuun. Yritykset toimivat kuitenkin globaalisti ja ne voivat kasvaa huolimatta siitä, missä niiden pääkonttori on. Tulevaisuutta on äärimmäisen vaikea ennustaa. Saattaa olla, että esimerkiksi USA:n teknologisesti ylivertaiset jättifirmat kahmivat yhä jatkossakin itselleen ison osan koko globaalista markkinasta. Mikäli sijoittaisin yksittäisiin indekseihin, todennäköisesti kuitenkaan tällä hetkellä en sijoittaisi hirveästi USA:n S&P 500 -indeksiin, sillä se tuntuisi aivan liian tyyriiltä. Täten saattaisin tulevaisuudessa saada tuntuvasti alituottoa globaaliin markkinaan nähden. Yksittäisten indeksien poiminta sisältää siis sen vaaran, että tulee houkutusta ottaa omaa näkemystä.

Päätösten delegointi kaikkitietävälle herra Markkinalle

Osakesijoittaminen on äärimmäisen kilpailtu ala. Yksittäisenä sijoittajana, minulla ei koskaan voi olla kaikkea relevanttia ja täysin päivitettyä tietoa yksittäisistä osakkeista tai indekseistä. Markkinoille sen sijaan nuo tiedot virtaavat lähes reaaliajassa nykyisen teknologian sekä miljoonien sijoittajien toiminnan kautta. Hinnat ovat täten aina reilut/oikeat ja herra Markkina on minuun verrattuna täysin ylivertainen älyltään ja tiedoiltaan. Tämän takia haluan delegoida lähes kaikki päätökset Herra Markkinan päätettäväksi. Tämä sisältää niin osakkeiden ostohinnat, riskipreemiot korkoihin suhteutettuna, tulevaisuuden odotukset kuin sijoitusten optimaaliset maakohtaiset painotuksetkin sekä kehittyneiden ja kehittyvien markkinoiden keskinäiset optimaaliset painosuhteet. Mitä useamman päätöksen delegoin herra Markkinalle, sitä vähemmän teen virheitä. Tämä korostuu erityisen paljon silloin, kun pörssit nousevat tai laskevat voimakkaasti. Tänäkin vuonna moni älykäs sijoittaja on jäänyt paitsi isoista tuotoista, sillä markkinat ovat nousseet ”väärin”. Ne ovat nousseet aivan liian nopeasti ja aivan vääristä syistä. Reaalitalous on laskenut voimakkaasti kun taas osakemarkkinat ovat jo melko lähellä entisiä huippujaan. Osakemarkkinoiden lyhyehkön aikavälin liikkeet ovat aidosti täysin sattumanvaraiset.

Entäpä ne kulut?

Maailman  kehittyneisiin maihin sijoittava EUNL sisältää 0,2% vuosittaiset juoksevat kulut kun taas kehittyvien markkinoiden (IS3N) vastaava kulu on 0,18%. Mikäli kokoaisin salkun yksittäisiä indeksejä poimimalla, saisin nipistettyä kuluista ehkä reilut 0,1%. Tällöin ongelmana olisi kuitenkin se, etten saisi salkkuuni kaikkia niitä maita, joita EUNL ja IS3N sisältävät. Lisäksi vuosien saatossa olisi psykologisesti mutta myös teknisesti vaikeaa ylläpitää eri maiden suhteellisia markkinapainoja ”oikeina”eli sellaisina, etten ottaisi näkemystä maailmanindeksiin nähden. Mielestäni tuollainen noin 0,1% lisäkulu on vähentyneen stressin ja vaivan arvoinen.

Tämä kirjoitus ei ollut sijoitussuositus kenellekään, vaan lähinnä muistutus itselleni niistä syistä, miksi olen valinnut sijoittaa maailmanindeksiin. Lisäksi toivon, että tyttäreni saa näistä pohdinnoista aikoinaan tukea omille sijoituspäätöksilleen.