Olin Valamon luostarissa meditoimassa ja kiduttamassa lihaa muutaman viikon ajan. Retriitti teki hyvää. Pohdin ennen kaikkea nykyistä elämänvaihettani, tulevia vuosia sekä vuosikymmeniä.
Kesään 2029 saakka sijoitan 1000€/kk. Tuona aikana elämässäni tulee tapahtumaan todennäköisesti monia muutoksia. Tyttäreni esimerkiksi kasvaa sen verran isoksi, että moni asia tulee arjessa tämän myötä helpottumaan. Töissä ei myöskään kovin suuria muutoksia tänä aikana todennäköisesti ole luvassa, joten sieltä tulee elämään vakautta. Uskon, että työt saan hoidettua lähivuosina melko vähäisellä stressillä, vaikka teenkin 100% työaikaa. Muiden läheisten ihmisten suhteen saattaa murheita tulla, mutta se on sitten vain kestettävä.
Yritän nämä seuraavat neljä vuotta keskittyä henkiseen hyvinvointiin ja koitan vältellä ylimääräistä stressiä. Esimerkiksi salitreenit yritän tehdä niin, että niistä koituu mahdollisimman vähän ahdistusta ja rimakauhua. Lihasmuisti kyllä aikanaan hoitaa homman kotiin jos ja kun alan taas myöhemmin panostamaan (lue horkkamaan) neuroottisemmin. Nämä elämän ruuhkavuodet pitää vain luovia jotenkin fiksusti läpi. Olisi hyvä, jos voisi elämästä samalla nauttiakin.
Ruuhkavuosien jälkeen aikaa ja energiaa varmaan jää enemmän harrastuksillekin. Ja jos työ vie liikaa mehuja, voin aina halutessasi tehdä lyhennettyä työaikaa. Sekin on melko varmaa, etten työntekoa lopeta ennen virallista eläkeikää. Vanhana on hyvin aikaa tehdä hieman töitäkin ja on mukavan stressitöntä kun saa varmaa ja jatkuvaa rahavirtaa kuukausittain palkan muodossa.
Haluan nauttia jokaisesta päivästä, sillä elämä on parhaassakin tapauksessa kovin lyhyt. Olen mielestäni elämässäni kärsinyt jo aivan tarpeeksi. Jatkossa muut saavat hoitaa murehtiminen.
