Näytetään tekstit, joissa on tunniste Taloudellinen riippumattomuus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Taloudellinen riippumattomuus. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 9. huhtikuuta 2023

Low-hanging fruit

 


Jos 4% sääntöön olisi luottaminen, paljonko eri kokoisilla salkuilla saisi kuukausittaista nettotuloa? Alla on esimerkkejä kuukausituloista (nettona) ja vaadittavan salkun koosta. Oletan, että rahastoja/ETF:iä myytäessä menee 18% veroja myyntisummasta.

Kaava on: XXXX€ : 0,82 x 12 x 25

250€/kk = 92 000€

500€/kk = 183 000€

750€/kk = 275 000€

1000€/kk = 366 000€ 

1100€/kk = 403 000€

1200€/kk = 440 000€

1300€/kk = 476 000€

1400€/kk = 513 000€

1500€/kk = 549 000€

1600€/kk = 586 000€

1700€/kk = 622 000€

1800€/kk = 659 000€

1900€/kk = 696 000€

2000€/kk = 732 000€

Millaiseen kuukausittaiseen nettotuloon sinä firellä tyytyisit? Kuinka suuren marginaalin tarvitsisit siltä varalta, että välillä tulisi yllättäviä lisäkuluja (remppoja jne)? Entä minkä kokoisella salkulla nukkuisit yösi rauhassa, jos tulisi markkinaromahdus tai pidempi laskumarkkina? Paljonko rahaa tarvitset, jotta saisit rahoitettua tarpeeksi mielenkiintoisen FIRE-elämän? 

Minä tarvitsisin ainakin 1500€ kuukausitulot nettona, jotta voisin rahoittaa elämäni, uskaltaisin irtisanoa itseni ja jotta lopettaisin työt lähtökohtaisesti kokonaan. Tarvitsisin siis firelle siirtyessäni 550 000€ salkun.

Salkkuni on nyt noin 110-115k€. Oletetaan optimistisesti, että globaali osakemarkkina tuottaa vuosittain reaalisesti 5,0% kuten se on historiassakin tuottanut hyvin pitkällä aikavälillä, eli vuosien 1900-2022 välillä (World = WLD). Kulujen (juoksevat kulut + osinkojen lähdeverot = 0,6%) jälkeen saisin salkulleni 4,4% reaalituoton. Oletetaan lisäksi hyvin optimistisesti, että kykenen sijoittamaan 750€/kk. Tällöin saavutan 550 000€ salkun tasan 20 vuoden kuluttua.


Jos kaikki menisi siis erittäin hyvin, saavuttaisin täyden firen 20 vuoden kuluttua. Olen tuolloin 60-vuotias. Tuon 750€/kk sijoittaminen vaatisi, että jatkaisin hyvin tiukkaa kulukuuria koko tuon 20 vuoden ajan. Ei olisi esimerkiksi varaa tehdä ulkomaanmatkoja tai downshiftata töissä. 

Todennäköisyys olla jo kuollut 60-vuotiaana on noin 7%. Tuo on 1/14. Mieti luokkakavereitasi vaikka peruskoulusta. Riippuen luokan koosta, teistä on hyvin todennäköisesti 1-2 jo kuollut, kun täytätte 60 vuotta. Se saatat olla sinä. Tuon lisäksi osalla on jo ikäviä elämänlaatua heikentäviä sairauksia riesanaan. Olisiko minun siis järkevää jahdata täyttä fireä seuraavat 20 vuotta, jotta vihdoin 60-vuotiaana voisin lopettaa työt kokonaan? Firen saavuttaminen tuossa ajassa vaatisi, että kaikki asiat menisivät aikalailla nappiin sekä osakemarkkinoilla että omassa elämässäni. Sijoittaminen tosiaan on optimistien laji. 

Tuon yli 1500€ kuukausinettotulon saisin tekemällä töitä kolmena päivänä viikossa tai 60% työajalla. Hyvinkin pienellä vaivalla saavuttaisin siis jo nyt sellaisen tulotason, joka minulla voisi olla 20 vuoden päästä vapaaherrana. Huomioiden fireen liittyvät riskit ja sen vaatimat uhraukset downshiftaus vaikuttaa paljon järkevämmältä. Se on niin sanottu low-hanging fruit. Miksi en siis sitä poimisi? Eläke jää downshiftatessa pienemmäksi, mutta niin se jäisi myös firettäessä. Ja salkusta voin halutessani aina nostaa hieman rahaa ulos kompensoimaan heikompaa eläketta. Ja eläkkeelta käsinkin on helppoa tienata muutamia satasia kuukaudessa palkkatuloja. Verotuskaan ei olisi kovinkaan tiukkaa. 

Downshiftauksen lisäksi parin sadan tuhannen euron salkku kuusikymppisenä on myös melko helppo saavuttaa. Sekin on low-hanging fruit, joten myös se kannattaa mielestäni poimia. 

The Dalai Lama, when asked what surprised him most about humanity, answered: ”Man. Because he sacrifices his health in order to make money. Then he sacrifices money to recuperate his health. And then he is so anxious about the future that he does not enjoy the present: the result being that he does not live in the present or the future; he lives as if he is never going to die, then dies having never really lived.”

Elämä on Tässä ja Nyt. Carpe diem!


perjantai 31. maaliskuuta 2023

Uusi FIRB-kultti leviää kulovalkean tavoin



FI = financial independence

retired = re-tired = toistuvasti väsynyt

refreshed = virkistynyt

badass = pahis

Tällä päivämäärällä aloitan uuden herätysliikkeen. Se ei ole FIRE vaan FIRB. RE sopii parhaiten kroonisesti väsyneille (re-tired = toistuvasti väsynyt). Eläköitymisen maaninen jahtaaminen totisesti helposti johtaakin henkiseen lerpahtamiseen, ahdinkoon ja tunne-elämän putkinäköisyyteen. Firen saavuttaakseen pitää useimmiten laittaa elämä 15-30 vuodeksi hyllylle pölyttymään, menopaussiin. Noin pitkät vaihdevuodet eivät kuulosta ainakaan omaan korvaani hyvältä diililtä. 

Paljon parempi olemisen olomuoto on FIRB eli Financially Independent Refreshed Badass! Tämä eliölaji ei tavoittele onnea vuosikymmenien kuluttua vaan tässä ja nyt. Hän näkee työn positiivisena osana elämän pyhää kolmijalkaa: 

1. Lepo/Uni

2. Yhteiskunnallinen vaikuttaminen (työ) 

3. Henkilökohtainen elämä (perhe, ystävät ja omat harrastukset)

Firbettäjä tekee työtä ja kerää itselleen passiivista tuloa antavaa sijoitusvarallisuutta, mikä mahdollistaa vuosi vuodelta suurempia vapauksia ja mahdollisuuksia. Koska työ ja yhteiskunnallinen vaikuttaminen on olennainen osa hyvää ja onnellista elämää, ei firbettäjä aio ikinä lopettaa työntekoa. Hän on yhteiskunnassa aktiivinen toimija, badass. Mitä suurempi salkku, sitä isompi Badass hän kykenee olemaan. Firbettäjä ei kuitenkaan ole työnarkomaani, vaan hänellä on elämänhallinta kunnossa. Tarvittaessa hän tekee lyhennettyä työpäivää, vaihtaa työpaikkaa/alaa, tai ottaa pitkiäkin lomia työelämästä, jotta on koko ajan RB eli refreshed badass.

Firbettäjä on salkkunsa sekä elämään/työhön suhtautumisensa ansiosta banaalien arkisten asioiden yläpuolella. Hän ei murehdi veroprosenteista, vaalien tuloksista, maksettavista laskuista, bensan hinnasta, koroista, eläkkeen suuruudesta taikka eläkeiän mahdollisesta nostamisesta. Älä kuitenkaan ymmärrä väärin; firbettäjä kokee olevansa kotona sekä maailmankaikkeudessa että mikrotasolla yhteiskunnassa. Hän ei ole luomakunnan oikku tai yhteiskunnan outsider. Hän on voima, joka teoillaan ja sanoillaan muovaa ympäristönsä mielenmaisemaa.

Firbettäjälle eläköityminen olisi painajainen. Se olisi passiivista kuoleman odottelua ja surkastumista. Firbettäjästä sen sijaan tulee vanhetessaan vuosi vuodelta vahvempi ja vaikutusvaltaisempi. Tämän takaa eeppisiin mittasuhteisiin kasvanut salkku sekä vuosikymmenien saatossa jalostunut elämänasenne, jossa uhriutumiselle ei ole mitään tarvetta. Firbettäjä tietää jo etukäteen kukistajansa: vasta vakava sairastuminen päättää aikanaan hänen voittoputkensa. Siihen saakka hän on voittamaton ja vapaa rahvaan arkisista huolista.

Lähden firbettämään. Tuletko mukaan? On paljon nähtävää, koettavaa ja muutettavaa.

”The meaning of life is not simply to exist, to survive. But to move ahead, to go up, to achieve, to conquer.”

- Arnold Schwarzenegger

——————————————————————————————————————————


Maaliskuun nettotulot: 2385€

Menot: 1104€

SÄÄSTÖÖN: 2385€ - 1104€ = 1281€

SÄÄSTÖPROSENTTI: 1281€ : 2385€ = 53%

Osakemarkkinoille: 600€

Varat:
Käteinen: 4950€
Rahasto- ja ETF-sijoitusten arvo: 115 000€
Salkun koko 8,0 kertaa elämisen vuosikulut.
Asuntolaina on maksettu. Muutakaan lainaa ei ole. Asuntoa en edes laske varallisuudeksi. Asunnon voi juoda, muttei sitä voi syödä. Asunto on kuluerä. Vain likvidit varat tuovat elämään vapautta.  

Likvidit varat yhteensä: 120 000€

Aika pienet olivat kulut tässä kuussa, vaikka muun muassa vähän rilluttelinkin.

lauantai 12. marraskuuta 2022

Mikä on sijoittamiseni Endgame?



Miksi sijoitan? Mikä on koko homman Endgame? Mikä on realismia ja mikä harhaista unelmaa? Näitä asioita olen viime aikoina miettinyt. 

Vastausta pohtiessa on tietysti lähdettävä perusteista eli siitä, kuka minä olen:

1. Neuroottinen: ahdistun aika helposti. Liiallinen kiire näkyy ahdistuksena, ärtymyksenä, ylikierroksina, väsymyksenä tai alakuloisuutena. Toisaalta olen periksiantamaton, mikä vain pahentaa esim ahdistusta ja väsymystä. Myöskin pitkät lomat alkavat lopulta useimmiten ahdistamaan, varsinkin jos ei ole tarpeeksi mielekästä tekemistä. Mielekäs tekeminen on usein myös melko tyyristä. Mikäli vain lorvailen, näen viikatemiehen joka kulman takana ja uskon kuolevani hetkenä minä hyvänsä. Lisäksi minun on pakko sopivisssa määrin rasittaa/kiusata itseäni, jotta kokisin elämäni merkitykselliseksi ja saisin tarvittavat dopamiinikiksit. Työ on tähän useimmiten ihan hyvä väline. 

2. Introvertti: viihdyn hyvin myös omissa oloissani. Liiallinen sosiaalisuus vie energiaa. Toisaalta ahdistun, jos elän vähänkään pidempään erakon elämää. 

3. Nuukuus ja ahneus. En pysty tuhlaamaan hyvällä omallatunnolla isoja määriä rahaa. Vaikea kuvitella, että kykenisin tuhlaamaan suurinta osaa sijoittamistani rahoista. Maltillisia määriä ehkäpä voisin. Tykkään tienata rahaa, sillä raha saa minut tuntemaan itsenä voimakkaaksi. Kasvava salkku symbolisoi elinvoimaa, kehittymistä ja kuolemattomuutta.

4. Olen tunnollinen. Tämä on kaksiteräinen miekka. Etenkin töissä hoidan tunnollisesti työtehtävät. Tämä saattaa toki liittyä myös neuroottisuuteen. Jos töitä on liikaa, alkaa ahdistaa kaikki hoidettavat asiat. Toisaalta nautin ponnistelusta. Taidan myös tykätä rutiineista.

5. En keksi viidettä merkittävää asiaa, vaikka numero viisi olisikin miellyttävä luku. Numero neljä ilmeisesti ahdistaa. En koskaan esim tarkista ovia neljää kertaa, vaan tarkistan ne joko 3 tai 5 kertaa.

Näistä voisi vetää johtopäätöksen, että pitäisi pyrkiä tasapainoon, sillä kaikki ääripäät johtavat herkästi ahdistuksen, tylsistyminen ja masennuksen alhaiseen alhoon. 

Entä mistä nautin?
1. Liikunta/urheilu: näihin ei rahaa uppoa montaakaan sataa euroa vuodessa. 
2. Älylliset haasteet ja uuden oppiminen. Töissä saa vähän näitäkin.
3. Omien taitojen ja kykyjen käyttäminen äärirajoilla: mahdollistuu harrastuksissa ja töissä.
4. Kahvin juonti, piipputupakka ja kiikkustuoli: hämärässä olohuoneessa filosofointi samalla kun ulkona sataa kaatamalla ja ukkostaa. 
5. Väittelyt hyvässä hengessä. Valitettavasti moni ei osaa väitellä, vaan vetävät herneen nenään. 
6. Perheen kanssa vietetty laatuaika.
7. Hyvät keskustelut.
8. Illanistujaiset pienellä porukalla (päihteiden avustuksella tahi ilman).
9. Tilanteista, joissa voin olla aidosti avuksi. Elämälläni on silloin (lisä)merkitys.
10. Pitkistä yöunista ja riittävästä levosta. Hitaista aamuista. Pitkään valvomisesta.

Mitkä ovat haaveeni?
1. Nähdä maailmaa matkustelemalla. Matkustelussa on vain se huono puoli, että toisaalta tykkäään rutiineista. Matkoilla on vaikea pitäytyä niissä. 
2. Viettää talvisin ainakin osa ajasta jossain sopivan lämpimässä maassa. Valo ja lämpö tuovat uutta virtaa elämään keskellä pimeää talvea. Joitain vuosia sitten olin etelän lämmössä keskellä talvea. Antoi aivan uskomattoman paljon piristystä. Kaiholla muistelen kyseistä reissua.
3. Kuolla mahdollisimman vanhana ja elää terveenä mahdollisimman pitkään. 
4. Nähdä lapseni kasvavan ja pärjäävän elämässä.
5. Tehdä sen verran töitä, että jää tarpeeksi aikaa ja energiaa muullekin elämälle kuten perheelle, kavereille ja harrastuksille.
6. Olla varakas kuolemaani saakka. Jättää myös mukavasti perintöä.
7. Elää taloudellisesti huoletonta elämää.
8. Elää hyvä elämä. Olla hyödyksi yhteiskunnalle. 

Salkkuni on nyt noin 110 000€. Olen jo sen verran iäkäs, etten kykene saavuttamaan täyttä taloudellista riippumattomuutta kovin montaa vuotta ennen virallista eläkeikää. Toisaalta, olisinko onnellinen, jos lopettaisin työt ja elelisin salkkuni turvin? Yllä mainituista syistä se tuskin olisi mielenterveyteni tai onnellisuuteni kannalta paras vaihtoehto. Olisi aivan liian monta syytä ahdistua.

Sen sijaan paras ratkaisu on vihaamani kultainen keskitie. En pidä kultaisesta keskitiestä, koska se ei koskaan johda suuriin sankaritekoihin. Minun tilanteessani ääripäiden välttely on kuitenkin viisainta. 

Miltä tuo kultainen keskitie sitten käytännössä näyttäisi? Varmaankin tältä:
Tulen tekemään palkkatöitä viralliseen eläkeikääni saakka ja ehkäpä hieman vielä senkin jälkeen. Tärkeintä olisi voida tehdä töitä sopivia määriä kulloisenkin elämäntilanteen mukaisesti. Palkkani tulee ikälisien myötä toivon mukaan hieman nousemaan vuosien myötä. Ei siis ole järkevää kiristää säästöastetta nyt liian kireälle. Lisäksi Suomen verotus mahdollistaa yli 10 000€ tienaamisen vuosittain lähes nollaveroilla. Itselläni on melko OK tuntipalkka, joten tuo matalalla roikkuva hedelmä kannattanee poimia. Lisäksi keikkatöiden teko on alalllani helppoa, mikä luo lisää liikkumavaraa elämääni. 

Tämän lisäksi haluan yhä kasvattaa salkkuani sijoittamalla uutta rahaa pörssiin. Tavoitteeni on kuitenkin pikkuhiljaa kyetä tekemään talvisin ulkomaanreissuja jonnekin sopivan lämpimään maahan. Tällöin työssäjaksamisenikin paranee. Sanaan ”joustavuus” tiivistyy kaikki olennainen. Minun kannattaa aina keväisin arvioida tulevan lukuvuoden tilanne, ja ottaa elämäntilanteeseeni nähden sopivasti seuraavalle lukuvuodelle töitä. Valitettavasti niin kauan kuin olen virassa, en kyllä voi merkittävän paljon vähentää työmäärääni. Toisaalta ulkomaanreissut saattavat vaikuttaa aika paljonkin jaksamiseeni.

Autoregulation. Tuollaista periaatetta olen käyttänyt viime aikoina treeneissäni melko menestyksekkäästi. Eli treenataan aina kulloisenkin päivän energiatasojen mukaisesti. Suostutellaan keho yhteistyöhön; stimulate don’t annihilate. Olen ollut huomaavinani, että apina on tipahtanut selästäni ja olo on kaikin puolin hieman keventynyt. Enää treeneihin lähteminen ei aiheuta juuri lainkaan ahdistusta ja stressiä. Tuo treenityyli vaatii itsetuntemusta, kokemusta, malttia, älyä ja ennen kaikkea rehellisyyttä itselle. Samaa periaatetta aion soveltaa muuhunkin elämääni. Jos esimerkiksi tiedossa on rankka työvuosi, pitää erinäisin keinoin vähentää työtaakkaa. Yhtenä vaihtoehtona on työpäivien lyhentäminen. 

Lisäksi aion olla työelämässä kettumaisempi kuin aiemmin. Olen huomannut, että ne pääsevät työelämässä monella tavalla helpommalla, joilla on töykeä, tiukka tai ehdoton asenne. Kilttejä ihmisiä käytetään surutta hyväksi. Aion jatkossa siis olla tiukempi. Se olkoon minulle yksi väylä downshiftata töissä. Työstressi vähenee, mutta palkka pysyy samana. Ei ollenkaan huono juttu.

Vaikka vähentäisin opetustunnit lähes minimiin (virassa ollessani), saan silti sen verran palkkaa, että sillä pitäisi tulla toimeen ilman, että kajoan salkkuuni. Jopa sijoittaminen saattaa tuossa tilanteessa yhä onnistua. Kun ikää tulee merkittävästi lisää, yksi vaihtoehto on myös irtisanoutuminen ja siirtyminen keikkatöihin. Tämä on kuitenkin aika äärimmäinen ratkaisu, joten en sitä vielä pitkiin aikoihin edes harkitse. 

Unelmani on siis elää melko tapahtumarikasta (toisaalta aika vaatimatonta), tasapainoista, tervettä, elinvoimaista ja taloudellisesti turvattua elämää, jossa välillä pääsee myös ottamaan ansaittuja irtiottoja arjesta. Sijoituksiin ei välttämättä tarvitse koskaan kovinkaan radikaalisti koskea, sillä sopivasti töitä tehden saan elämäni toivon mukaan rahoitettua. Suurin haasteeni on pitää loputon ahneus ja kitsaus aisoissa. Ehkä iän karttuessa nämäkin särmät pikkuhiljaa hioutuvat. 

Loppukaneettina ohjeet itselleni ja ehkäpä Sinullekin:
Usko itseesi. Ole voittaja. Voittajat selviytyvät aina. 
Vaali älynlahjojasi. Älykkyys on kykyä sopeutua joustavasti ympäröivään maailmaan. 
Vaali terveyttäsi. On vaikea voittaa, jos on sairas.
Ole kiitollinen siitä, mitä sinulla jo on. Kiitollisuus lisää onnellisuutta ja onnellisuuttahan me kaikki lopulta tavoittelemme.

torstai 22. syyskuuta 2022

Mutsin fyrkat ja Faijan finanssit - Dynastian perustukset valettu?

 


Olen jo pidempään ajatellut, että haluan muuttaa oman perheeni osalta sukuni henkisen perinnön raha-asioissa. Koko urakkaa ei minun kuitenkaan tarvitse tehdä itse, sillä vetoapua saan onneksi myös vaimoltani. Kävin perheemme finanssit läpi ja tässä saldo.

Osakesijoitukset ja käteinen: 240k€

Eli jos lasken kaikki rahastosijoitukset ja käteisen yhteen, on likvidiä omaisuutta lähes neljännesmiljoona. Velkaa on hieman, mutta nykymaailman standardeihin ja rahastosijoituksiimme suhteutettuna sitä on melko mitätön määrä. Oletan, että saamme lähiaikoina kaiken tileillämme olevan käteisen sijoitettu markkinoille.  Tuolloin meillä olisi rahastosijoituksia noin 240 000€. Katsotaan, kuinka isoksi perheemme salkku kasvaa reaalisesti eli inflaatiokorjatusti erilaisilla annualisoiduilla reaalituotoilla 30v ja 40v aikahorisonteilla:

Reaalituotto         30v         40 v

1,0%                        323k€       357k€

1,5%                         375k€       435k€

2,0%                        434k€       529k€

2,5%                        503k€       644k€

3,0%                        582k€       782k€

3,5%                        763k€       950k€

4,0%                        778k€      1,15 M€

4,5%                        898k€      1,39M€

5,0%                       1,03M€     1,68M€

5,5%                       1,19M€      2,04M€

6,0%                       1,37M€      2,46M€

Hyvällä tuurilla sijoitukset kasvavat aikanaan miljoonaan euroon, vaikka emme enää tekisi lainkaan uusia sijoituksia. Dynastiaa tällä rahamäärällä on vaikea rakentaa, mutta ehkäpä sillä kuitenkin aika paljon vapautta saa hankittua. Ja jo nyt tuntuu hyvältä tietää, että lapsi tulee aikanaan hyvin todennäköisesti perimään mukavan summan rahaa. Toivottavasti hän oppii viisaaksi rahankäyttäjäksi. Ainakin yritän parhaani.

Varallisuuden suhteen olen vaimoni kanssa aika tasavertaisessa asemassa. Näen sen erittäin hyvänä asiana.  Meillä on omat salkut, pankkitilit ja omat rahamme. Kumpikin maksaa perheen yhteisiä menoja aikalailla yhtä paljon ja loput tulot voimme kumpikin käyttää juuri niin kuin haluamme. Tykkään tästä järjestelystä, sillä tällä tavoin osaan aika tarkasti arvioida tulevat menoni. Saan siitä siis hallinan tunnetta, vaikka se täyttä illuusiota onkin sattumien hallitsemassa maailmassa. Lisäksi, jos vaimoni välillä törsää palkkaansa ”turhuuksiin”, en juurikaan koe, että se olisi minulta pois. Jos rahamme olisivat yhteisiä, varmasti tulisi riitaa rahankäytöstä. Olen meistä selvästi kitsaampi ja kaikenlainen rahan kaltoinkohtelu tuntuu hyvin pahalta. 

Siitäkin olen hyvin iloinen, ettei vaimollani ole palavaa halua alkaa myydä rahastosijoituksiaan. Hän on mielestäni lähes täydellinen passiivinen indeksisijoittaja, paljon parempi kuin minä. Hän ei juuri koskaan kurkista salkkuunsa eikä häntä juuri lainkaan kiinnosta sijoitusasiat. Hän on toisaalta kuitenkin niin fiksu, että on sisäistänyt korkoa korolle -ilmiön ja jaksaa holdata kärsivällisesti sijoituksiaan. 

Koronaromahduksessakin vaimo toimi esimerkillisesti, eli ei tehnyt mitään. Toisaalta se ei ollut erityisen vaikeaa, sillä hän ei muistaakseni ollut edes tietoinen mistään isosta romahduksesta. Muistaakseni kyllä vinkkasin romahduksen pohjan tuntumassa, että olisi otollinen aika sijoittaa. Taisi hän jonkinlaisen ylimääräisen touhutonnin markkinoille silloin heittääkin.

Aikoinaan jouduin kyllä pitämään parikin messua ja saarnaa, jotta vaimo uskaltautui laittamaan rahojaan markkinoille. Tuon jälkeen ei ole enää tarvinnut erityisemmin saarnata. Aamen ja halleluja!

lauantai 10. syyskuuta 2022

Herra Markkina - Syytön kunnes toisin todistetaan!


Herra Markkina on istunut blogini olemassaolon aikana useita kertoja syytettyjen penkillä. Nyt seuraa sen sijaan kiivas puolustuspuheenvuoro!

Olen aiemmin kirjoittanut, että ACWI IMI:n eli globaalin osakemarkkinan Reaalinen tuotto-odotus on hyvin pitkällä aikavälillä:

globaali osinkotuotto + globaalin BKT:n reaalikasvu - kulut

Lähde:

https://www.seligson.fi/sco/suomi/phoebus/blogi/68/

En ole kuitenkaan huomioinut omien osakkeiden takaisinostoja. Ilmeisesti ne tulisi käsitellä yhdenlaisina osinkoina tuossa kaavassa.

Ainakin Yhdysvalloissa osakkeiden takaisinostot ovat nykyään merkittävässä asemassa:

Lähde: https://www.yardeni.com/pub/buybackdiv.pdf

Takaisinostot ovat syklisiä, mutta oletetaan, että Yhdysvalloissa osingot + takaisinostot ovat hyvin pitkällä aikavälillä keskimäärin edes 3% vuodessa.

MSCI ACWI IMI:n viimeisin osinkoprosentti on ollut 2,26%:

https://www.msci.com/documents/10199/4211cc4b-453d-4b0a-a6a7-51d36472a703

Vastaava osinkoprosentti MSCI ACWI ex-USA:lle (maailma poislukien USA) on viimeksi ollut 3,31%:

https://www.msci.com/documents/10199/86494e1f-914e-4aa5-82a9-2e29ed5adbbf

Minulla ei ole tietoa, paljonko USA:n ulkopuoliset yhtiöt harrastavat osakkeiden takaisinostoja, mutta oletan, että se on vähemmän suosittua kuin Yhdysvalloissa.

Globaalisti reaalinen BKT on historiassa kasvanut ilmeisesti yli 3% vuodessa. Globaalin BKT:n historiallisia tuottoja:

https://data.worldbank.org/indicator/NY.GDP.MKTP.KD.ZG?end=2021&start=1961&view=chart

Ennuste lähitulevaisuudesta:

https://www.statista.com/statistics/273951/growth-of-the-global-gross-domestic-product-gdp/

Moni ennustaa, että tulevina vuosikymmeninä BKT:n kasvutahti hidastuu esimerkiksi alhaisen syntyvyyden takia. Kuinka paljon? Vaikea sanoa. Yllä olevien lukujen avulla voidaan kuitenkin tehdä suuntaa-antavia ennustuksia pitkän aikavälin ACWI IMI:n tuotto-odotuksista:

3% (osingot + takaisinostot globaalisti)  + 3% globaalin BKT:n reaalikasvu - 0,6% kulut = 5,4% reaalituotto

Selvästi pessimistisemmillä oletuksilla saadaan esimerkiksi:

2,3% (osingot + takaisinostot globaalisti) + globaalin BKT:n reaalikasvu 2,3% - 0,6% kulut = 4,0% reaalituotto

Hyvin optimistinen skenaario voisi olla:

3,4% (osingot + takaisinostot) + 3,4% BKT:n reaalikasvu - 0,6% kulut = 6,2% reaalituotto. Miten BKT voisi kasvaa tulevaisuudessakin noin nopeasti? Enpä tiedä. Ainakin se vaatisi merkittäviä tieteen ja teknologian edistysaskeleita. Isoja sotiakaan ei saisi syttyä.

Globaali CAPE on tällä hetkellä arviolta 24-25. Jos siinä tapahtuu laskua, heikentää se aavistuksen tuottoja. Hyvin pitkällä aikavälillä sillä ei kuitenkaan ole juurikaan merkitystä. Ja jos CAPE laskee, saa kuukausisäästäjä sijoitettua uutta rahaa markkinoille entistä paremmalla tuotto-odotuksella. Ja CAPE:n laskiessa todennäköisesti osinkoprosentti nousee.

Aiemmin käyttämäni reaalinen tuotto-odotus on ollut 3,0%. Tuo saattaa olla selvästi liian pessimistinen arvio. Ehkäpä sijoittaminen kannattaa jatkossakin! 

Voisinko sittenkin saavuttaa vapauden ja onnen? Aika näyttää, kuinka Faijan finanssien käy…

P.S. Voit lukea myös:

https://faijanfinanssit.blogspot.com/2022/02/tarkeimmat-asiat-sijoittamisessani.html


lauantai 1. tammikuuta 2022

Pareton periaatteen hyödyntäminen arjessa - Voiko valtaosan firestä saavuttaa muutamassa vuodessa?


Itseäni on jo pidempään kiinnostanut Pareton periaate tai ehkä oikeammin sanottuna Pareto-jakauma. En lähde sitä kovin tarkasti selittämään, sillä Google on keskitty. Tässä kuitenkin joitain Pareton periaatteen ilmentymiä (en mene takuuseen näiden todenmukaisuudesta), joista osan olen keksinyt omasta päästäni:

-Ihmiset pitävät 80% ajasta pientä osaa (20%) kaikista vaatteistaan. 

-Yksilö viettää kotonaan 80% ajastaan vain 20%:ssa kodin eri paikoista. (Tarvitseeko siis asua kartanossa?)

-Noin 80% kirjan tärkeästä sisällöstä löytyy 20%:sta sivuista. (Kannttaako siis aina lukea koko kirjaa?)

-Joukkueurheilussa 20% pelaajista tekee 80% koko joukkueen tai liigan pisteistä.

-Noin 20% kaikista maailman kaupungeista sisältää 80% kaikkien maailman kaupunkien asukasmäärästä.

-Urheilija/harrastaja saa 80% treenivasteesta harjoittelemalla vain 20% maksimimäärästään (MRV = maximal recoverable volume). Eli hyvään kuntoon pääsee kevyellä läpsyttelytreenillä. Tärkeintä on pitkäjänteisyys.

-Tinderissä 20% ihmisistä saa 80% kaikista ”tykkäyksistä”. 

-Minkä tahansa bändin kappaleista vain 20 prosenttia kerää 80% kaikista kuuntelukerroista.

-Hollywoodissa 20% näyttelijöistä kahmii 80% kaikkien näyttelijöiden palkasta.

Pareton periaate on nähtävillä hyvin monella elämänalueella. Suhdeluku ei suinkaan aina ole 80/20 vaan se voi olla esim 70/30,  90/10 tai jopa 95/5. 

Miten voisin tätä tietoa hyödyntää omassa arjessani? Esimerkiksi näin:

Melko vaatimattomalla treenimäärällä ja intensiteetillä saa suurimman osan kaikesta treenaamisesta teoriassa saatavasta hyödystä. Turhaan polttaa itseään loppuun liian kovalla treenillä.

Töissä kannattaa keskittyä tekemään ne asiat hyvin, joilla on suurin vaikutus lopputulokseen. Muut työsuoritukset kannattaa tehdä hutaisten tai jättää kokonaan tekemättä.

Sijoittamisessa pääsee erinomaiseen lopputulokseen, kun tajuaa tehdä muutaman asian oikein (esim. pitää kulut matalina, hajautuksen massiivisena ja holdaa sijoituksia kärsivällisesti).

Mielestäni myös merkittävän osan lomailun hyödyistä saa lomailemalla pienehkön osan vuodesta. Mitä pidemmäksi lomailu venyy, sitä pienemmäksi lisäloman hyöty muodostuu. Lomailu ei tunnu hienolta, jos lomailee liikaa. Tästä tulikin mieleeni seuraava ajatus:

Firettäjät käyttävät hyvänä nyrkkisääntönä niin sanottua 4%:n sääntöä tarvittavan firesalkun koon arvioimiseen (= 25 x elämisen vuosikulut). Omalla kohdallani tuo tarkottaisi 570 000€ salkkua viime vuoden elämisen kuluilla laskettuna. Voisiko Pareton periaatetta soveltaa myös fireen? Tuolloin 20%:n firesalkku antaisi jo noin 80% kaikista firen hyödyistä tai onnellisuusefektistä. Eli omalla kohdallani 114 000€ salkku vastaisi viidesosaa täydestä firesalkusta ja antaisi suurimman osan kaikesta siitä hyödystä/hyvästä, mitä täysi firekin (570ke salkulla) antaisi. Ehkäpä firen kohdalla suhde ei ole 80/20, vaan esim 70/30, mutta joka tapauksessa salkun tarjoama onnellisuushyöty vähenee eksponentiaalisesti salkun kasvaessa kohti täyttä firelukua (ainakin jos olettaa, että nykykulutuksen mukainen elämä mahdollistaa onnellisen elämän eikä materia tai muut ostettavat asiat tuo merkittävästi elämään lisää onnea).

Mikäli yllä oleva on ”totta”, onko mitään järkeä jahdata täyttä fireä, jos sen saavuttamiseen menee noin 25 vuotta? Viidesosa-firen saavuttamiseen menee vain murto-osa tuosta ajasta. Itselläni alkaa jo olla kasassa 20%:n firesalkku ja olen sijoittanut alle 7v ajan (ja ensimmäiset vuodet sijoitin pieniä summia).

Itse olen taipuvainen tekemään tiettyjä asioita täysillä, puoliväkisin, hammasta purren, kärsimättömästi ja omia rajojani koetellen. Tämä tuo elämääni turhaa stressiä ja siitä saatava lisähyöty on melko pieni sen vaatimaan hintaan suhteutettuna. Fiksuinta olisi tehdä asiat enemmän löysin rantein, huumorilla ja paukkuja varastoon jättäen. Tällöin jäisi enemmän aikaa ja energiaa tehdä laajemmin erilaisia asioita arjessa. Sen sijaan, että panostan vain pariin asiaan kaikki resurssini, voisin tehdä asioita ”huonommin” mutta laajemmalla variaatiolla Jack of all trades -tyyppisesti. 

Koitan pitää nämä pohdinnat mielessä vuonna 2022.


lauantai 27. marraskuuta 2021

Voiko ihmiskunta nostaa itsensä hiuksista ilmaan?



Melko usein kuulee puhuttavan siitä, miten ihmiset ja kansakunnat voivat vaurastua osakemarkkinoiden avulla. Mikäli asialle omistautuu, voi jättäytyä lopulta kokonaan pois työelämästä. Onko osakemarkkinoille sijoittaminen kuitenkaan tie onneen suurille massoille? Voiko ihmiskunta nostaa itsensä ilmaan osakemarkkinoiden voimalla? 

Alla olevat luvut ovat suuntaa antavia; virheitä niissä voi olla, mutta ymmärtääkseni ne ovat kuitenkin oikeaa kokoluokkaa. Iso kuva ratkaisee.

Koko globaalin osakemarkkinan arvo on noin 70 biljoonaa euroa (luku seitsemän ja 13 nollaa). Maailman väkiluku on noin 7,9 miljardia ihmistä. Mikäli koko globaali osakevarallisuus jaettaisiin kaikille maailman ihmisille tasa-arvoisesti, saisi jokainen noin 8900€. Jos tuosta myisi vuoden aikana firettäjien suosiman 4%:n verran, saisi jokainen noin 356€ (noin 30€/kk). Tuosta otettaisiin vielä verotkin pois. Firestä olisi siis kenenkään turha haaveilla, mikäli maailman osakevarallisuus jaettaisiin kaikille demokraattisesti tasan.

Entäpä jos kaiken osakevarallisuuden saisi haltuunsa vain länsimaiden ihmiset? Länsimaalaisia on noin 1,1 miljardia. Mikäli he jakaisivat keskenään koko maailman osakevarallisuuden, saisi jokainen noin 64 000€. Tuosta 4% on vain 2560€. Sillä eläisi länsimaissa ehkä noin 2kk ajan.

Eurooppalaisia on noin 748 miljoonaa. Jokainen eurooppalainen saisi tasajaossa noin 93 600€ osakesalkun. Siitä voisi nostaa 4%:n säännöllä vuosittain noin 3750€ eli 312€/kk. Tuolla tuskin monikaan eläisi Euroopassa.

Suomalaisia on noin 5,5 miljoonaa. Jos suomalaiset saisivat haalittua itselleen koko maailmanmarkkinan, olisi jokaisella yli 12,7 miljoonan euron osakesalkku. Siitä voisi myydä vuosittain yli 500 000€. Suomalaiset voisivat siis elää hyvinkin äveriästä elämää koko maailman tuotantokoneisto takataskussaan.

Monelleko ihmiselle maailman osakemarkkinat voisivat sitten tarjota ikuisen vapaaherrailun eli firen? Oletetaan, että sijoittajalle riittää 20 000€ vuositulot (joista menee vielä verotkin). Tuolloin sijoittajalle riittäisi 500 000€ suuruinen salkku. Montaako tällaista firettäjää koko globaali osakemarkkina voisi elättää? Tässä vastaus:

70 000 000 000 000€ : 500 000€ = 140 000 000

Eli koko maailman osakemarkkina voisi mahdollistaa firen vain 140 miljoonalle ihmiselle. Tuo saattaa kuulostaa isolta populaatiolta, mutta se on vain 1,77% koko ihmiskunnasta. Pyöristetään luku optimistisesti 2,0 prosenttiin. Tämä tarkoittaa sitä, että maailmassa, jossa koko globaali osakevarallisuus olisi jaettu tasan koko maapallon populaation kesken, vapaaherrautua voisi ainoastaan sellainen henkilö, joka onnistuisi jollain konstilla 50-kertaistamaan osakevarallisuutensa kaikkiin muihin nähden (2% x 50 = 100%). 

Firettämisessä (tai edes sijoittamisessa) ei ole siis kyse inkluusiosta, solidaarisuudesta tai tasa-arvosta. Enemmänkin kyse on raadollisesta kamppailusta vähäisistä resursseista. Vain hyvin harva voi vapautua työn kahleista. Lähestulkoon kaikkien kohtalona on vastaisuudessakin jatkaa työn orjana. Jokaista vapaaherraa (tai vapaarouvaa) kohden pitää löytyä vähintään 50 orjaa.

EDIT: yllä oleva pohdinta taitaa kärsiä länsimaalaisen ihmisen käsityksestä sopivasta firen tasosta, sillä maapallon väestön mediaanivuositulo on alle 3000€ per pää. Jos siis lähtökohdaksi otetaan tuollainen elintaso, saavutetaan se 4%:n sääntöä noudattamalla jo 75 000€ salkulla. Tuo tarkottaisi sitä, että globaali osakemarkkina mahdollistaisi firen noin 933 miljoonalle ihmiselle eli noin 12%:lle maailman ihmisistä. Eli lähes joka kahdeksas ihminen voisi teoriassa vapautua työn kahleista osakemarkkinoiden avulla.

maanantai 4. lokakuuta 2021

FU vai FIRE? - Postmodernin työelämän käsikirja


A very rich person should leave his kids enough to do anything, but not enough to do nothing.

- Warren Buffett

Tässä eräs päivä jäin pohtimaan, mitä tuo yllä oleva Buffettin lainaus oikein tarkoittaa. Luulen tietäväni vastauksen. Buffett, kuten varmasti moni muukin rikas ihminen on todennäköisesti huomannut, että raha ei tuo elämään vain hyviä asioita. Nuorena suureen suosioon nousseet artistit ja Hollywood-tähdet ovat loistava esimerkki siitä, mitä voi tapahtua, jos liian varhain ja nopeasti saa liikaa rahaa ja huomiota. Valitettavan usein lopputuloksena on päihderiippuvuus ja elämänhallinnan menettäminen. Rahaa on kertakaikkiaan niin paljon, että on varaa olla tekemättä elämällään mitään ”järkevää”. Jos sen sijaan rahaa on sopivasti, mahdollistaa se monenlaisten sellaisten päätösten tekemisen, mihin selvästi köyhemmällä ei ole joko varaa tai rohkeutta. Voit esimerkiksiä opiskella uuden ammatin, ryhtyä yrittäjäksi, elättää itseäsi taiteen avulla, panostaa asiaan, josta ei välttämättä saa juurikaan tuloja, pyrkiä ammattilaisurheilijaksi jne. Tällainen henkilö ei välttämättä ole taloudellisesti riippumaton, mutta hänellä on niin sanotut fuck you -rahat koossa. Hän voi haistattaa pitkät yhteiskunnan säännöille, normeille ja perinteisille toimintatavoille. Hän ei kuitenkaan voi jäädä vuosikymmeniksi polttelemaan päivät pitkät kannabista ja törsäämään rahojaan bilettämiseen, merkkivaatteisiin ja nopeisiin autoihin. (Myönnän, oma hehkunsa tuossakin kyllä on).

Fuck you -raha mahdollistaa siis selvästi suuremman riskinoton. Voit kieltäytyä tarjotusta työstä, vaihtaa ammattia, opiskella uuden ammatin, neuvotella itsellesi paremman palkan/työolot, ottaa sapattivapaata, lähteä kiertelemään kaukomaita, neuvotella itsellesi lyhennetyn työviikon tai olla pidempään lapsen kanssa vanhempainvapaalla. Jos läheisesi sairastuu vakavasti, voit lopettaa työt ja viettää kuukausia tätä henkilöä auttaen. Voit työssäsi olla itsevarmemmin oma itsesi eikä sinun tarvitse mielistellä ketään vain, jotta et menettäisi työtäsi. Voit siis olla autenttisesti oma itsesi. Sen sijaan naamari päässä on raskasta kulkea ja vaikea hengittää. Autenttisuus jos mikä on puoleensavetävä piirre ihmisessä ja rehellisyys tuntuu myös itsestä erinomaisen hyvältä. Nykyajan (muka)sivistyneet ihmiset voisivat käyttää tästä ällöttävää ”voimaantuminen”-termiä.

Paljonko tarvitsisit rahaa, jotta voisit (kuvainnollisesti) haistattaa pitkät esimerkiksi pomollesi, kollegallesi tai asiakkaallesi tilanteen niin vaatiessa? Paljonko sinulla pitäisi olla rahaa, että voisit riskeerata työpaikkasi tai ottaa jonkin muun ison riskin elämässäsi? Monelle tuo summa lienee murto-osa siitä, mitä vaadittaisiin täyteen taloudelliseen riippumattomuuteen ja ikuiseen joutenoloon.

Itse en enää tavoittele vapautta olla jouten. Tavoittelen vapautta elää mielenkiintoinen, itselleni rehellinen ja tapahtumarikas elämä. Elämä, jossa on aikaa ja tilaa itselle, omille arvoille ja mielenkiinnon kohteille. Elämä, jota eivät ulkopuoliset käsikirjoita puolestani.

Jos elämäsi olisi elokuva, mitä siinä tapahtuisi? 

Mikä olisi elokuvan hintalappu?

sunnuntai 3. lokakuuta 2021

Miksi downshiftaus on (minulle) fireä fiksumpi vaihtoehto


Fire on ylväs ja monumentaalinen tavoite, mutta ainakin itse koen, että downshiftaus ja osittainen fire on paljon fiksumpi vaihtoehto. Tässä kirjoituksessa listaan tärkeimmät perustelut väitteelleni. 


Aika, energia ja raha

Lähde: www.tripofalifestyle.com

Aika ja energia ovat elämänlaadun kannalta erityisen tärkeitä asioita. Keskituloisen on Suomessa painettava töitä niska limassa, jos meinaa saavuttaa täyden firen säädyllisessä ajassa. Tai vaihtoehtoisesti pitää säätää kulutus todella minimiin. Yhtälö ei olisi niin vaikea, jos ei koskaan hankkisi lasta/lapsia. 

Suurin osa kuitenkin hankkii ainakin yhden lapsen. Lapsi vie usean vuoden ajan ison siivun sekä vanhempien energiasta että ajasta sen lisäksi, että lapsi nostaa merkittävästi perheen kuluja. Keskituloisen lapsiperheen vanhempien pitääkin kiristää ruuvia äärimmilleen, mikäli meinaavat saavuttaa firen nopeahkolla aikataululla (esim 20 vuodessa). Mielestäni vanhempien ei ole järkevää painaa oravanpyörässä tukka putkella sillä seurauksella, ettei ole energiaa/aikaa lapselle tai omalle elämälle. Samalla tulee heitettyä hukkaan suuri osa elämänsä parhaimmista vuosista. Eikö firen päämäärä ole juurikin se, ettei tarvitsisi juosta oravanpyörässä? Downshiftaamalla voi alkaa nauttia elämästä heti, jolloin pääsee henkisellä tasolla ainakin osittain pois oravanpyöräfiiliksestä. Lisäksi kaikkia unelmia ei kannata lykätä keski-ikään tai vanhuuteen, sillä silloin niistä ei todennäköisesti enää nauti samalla tavalla. Esimerkiksi itselläni urheiluharrastus syö isohkon osan vapaa-ajastani ja jaksamisestani. Jos lykkäisin harrastamista pitkälle keski-ikään/vanhuuteen, niin tuskin tulisi enää tuolloin kyseistä lajia ainakaan samalla intohimolla harrastettua. Monessa urheilulajissa ja harrastuksessa on ”parasta ennen -päiväys” johtuen kehon ja mielen rapistumisesta iän karttuessa.

Varo mitä toivot, sillä voit jopa saada sen!

Oletko myöskään varma, osaisitko nauttia täydestä vapaaherrana olemisesta? Jos kaikki kaverit ovat yhä työelämässä, miten saat kaikki vuoden 365 päivää kulumaan ilman, että tulee tylsistynyt olo? Useimmilla meistä on myös jonkinlainen halu olla osa jotakin yhteisöä ja antaa yhteiskunnalle jonkinlainen kontribuutio. Työ pitää myös kiinni arjessa ja tarjoaa monenlaisia onnistumisen kokemuksia, statusta, flowta ja parhaimmillaan itsensä toteuttamista ja kehittämistä. Monelle työ antaa elämään lisää merkityksellisyyden tuntua. Esi-isämme ovat satojatuhansia vuosia joutuneet ponnistelemaan selviytyäkseen armottomassa luonnossa. Aivojen välittäjäaineet ovat evoluution ohjaamina muokkautuneet palkitsemaan yrittämistä ja ponnistelemista. Ja erityisesti tekemään yhteistyötä heimon jäsenenä. Yksinäinen ihminen oli aikoinaan hyvin nopeasti kuollut ihminen. Vain aivan viime aikoina ihminen on voinut alkaa elää ”itselleen”. Ilman selkeitä tavoitteita ja läheisten ihmisten verkostoa (ja usein toistuvaa fyysistä näkemistä) suurin osa meistä masentuu syvästi. 

Valitettavan  moni on kärsinyt vuosia saavuttaakseen firen vain todetakseen, ettei firellä olo olekaan niin kivaa kuin luuli. Moni päätyykin parin vuoden sisällä palaamaan takaisin työelämään. 

Terveys

Omassa suvussani on todella paljon sairauksia (sama tilanne lienee usealla muullakin suomalaisella). On siis melko todennäköistä, että itsekin sairastun ennen virallista eläkeikää (jota tullaan todennäköisesti vielä nostamaan). Stressi laukaisee monesti erilaiset sairaudet ennen aikojaan, joten ainakin itse pelkään, että jos yrittäisin hammasta purren saavuttaa firen nopeahkolla aikataululla, sairastuisin ennen kuin sen ehtisin saavuttaa. Ei myöskään ole mitään takeita, että kukaan meistä eläisi vanhaksi. Olisihan se traagista painaa töitä oravanpyörässä ja säästää iso osa palkasta koko ajan firestä unelmoiden ja lopuksi kuolla ennen kuin ehtii toteuttaa unelmiaan. Downshiftaus on hedgaus tätä skenaariota vastaan. 


Verotus kannustaa downshiftaamaan

Suomessa palkkoja verotetaan jyrkän progressiivisesti. Tämän seurauksena keskituloinen voi downshiftata paljonkin, ilman että nettopalkka hirveästi putoaa. Nyrkkisääntönä voisi sanoa, että jos keskituloinen alkaa tehdä noin 60%:n työaikaa, niin nettopalkka on yhä noin 80% entisestä. Vastaavasti 80%:n työaikaa tekemällä saa noin 90% täydestä nettopalkasta. Eli noin puolet vähentyneistä työtunneista ei maksa mitään nettotuloilla mitattuna. Hullu paljon työtä tekee, viisas pääsee vähemmällä.

Sprintti on motivoivampi kuin maraton

Itse päädyin tekemään ehkä liikaakin töitä sijoitusuran ensimmäiset kuusi vuotta. Sen ansiosta sain kuitenkin salkkua paisutettua melko mukavasti ja nykyään korkoa korolle -ilmiö puree jo ihan kivasti. Työnteko ja kulujen nipistäminen on motivoivaa ensimmäiset vuodet, sillä silloin joka kuukausi huomaa salkun kasvavan melko nopeaa tahtia lisäsijoitusten muodossa. Mitä isommaksi salkku paisuu, sitä pienempi osa salkun kasvusta on lisäsijoitusten ansiota. Tämän takia itse tykkään mallista, jossa alussa hommaan panostetaan täysillä ja tämän jälkeen ruvetaan löysäilemään ja yhä enemmän nauttimaan elämästä. 

Onnellisuuden genetiikkaa

Tutkimusten mukaan onnellisuus on pitkälti geneettinen ominaisuus ja ulkoisilla tekijöillä on yllättävän pieni vaikutus ihmisten raportoimaan onnellisuuteen. En siis usko, että fire välttämättä merkittävästi lisäisi onnellisuuttani. Lisäksi olen persoonallisuudeltani neuroottisuuteen taipuvainen, eli koen herkästi negatiivisia tunteita (stressiä, ahdistusta, ärtymystä jne). Downshiftaamalla voin vähentää stressiä ja muita negatiivisia tuntemuksia heti sen sijaan, että kärvistelisin fireen saakka.

Nykyhetki

Voit elää vain nykyhetkessä. Se on ainut mitä on. Firen tavoittelu johtaa herkästi siihen, että ”alkaa elämään tulevaisuudessa”. Unelmoi siis tulevasta ja on valmis uhraamaan nykyhetken paremman tulevaisuuden takia. Kun tarpeeksi monta vuotta elää tässä moodissa, on yhä vaikempaa nauttia nykyhetkestä saati lopettaa rahasta stressaaminen. Jos on vaikka 20 vuotta säästänyt lähes puolet nettopalkasta, voi olla lähes mahdotonta alkaa kuluttamaan säästöjään ilman, että se aiheuttaisi ahdistusta.

Tulevaisuudesta stressaaminen

On fiksua pedata itselleen taloudellisesti turvattu loppuelämä. On kuitenkin hölmöä stressata liikaa tulevaisuudesta, sillä mikään elämässä ei ole varmaa. Suomen kaltaisessa hyvinvointivaltiossa ei kuitenkaan kovinkaan moni enää nykypäivänä näe nälkää. Kun tietää, että vähälläkin materialla tulee toimeen, ei raha-asioista kannata määräänsä enempää murehtia. Kuolema ahmii kitaansa lopulta meidät kaikki, joten kannattaa nauttia ohikiitävistä hetkistä auringon alla. 

lauantai 21. elokuuta 2021

Tämä omassa työssäni mättää


Kesän alussa kirjoitin, etten enää koskaan aio tehdä ylitöitä. Se lupaus on pitänyt. Kesäloma on takana ja töitä on nyt jonkin aikaa tullut tehtyä. Jo nyt tiedän sanoa, että todennäköisesti 100%:n työaika haittaa yhä liikaa jaksamistani. Perjantaisin viimeistään on takki tyhjä enkä jaksa tehdä mitään kuin puoliväkisin.

Mikä voi näin uuvuttava ala sitten muka olla? Vai olenko vain tullut ennenaikaisesti vanhaksi kolmekymppisenä? Noh, olen opettaja. En opiskeluaikoinani osannut kuvitella, kuinka raskasta opettajan työ voi olla. 

Viimeiset kolme vuotta ovat olleet poikkeuksellisen raskaita. Tähän on varmaan vaikuttanut sekin, että työpäivän jälkeen en palaudu entiseen malliin nyt kun elämme lapsiperhearkea. Vielä muutama vuosi sitten saatoin halutessani käyttää työpäivän jälkeisen ajan kokonaan rentoutumiseen ja palautumiseen.

Mitkä tekijät sitten tekevät alastani raskaan? Omalla kohdallani olen tunnistanut ainakin seuraavat tekijät:

1. Äärimmäinen sosiaalisuus. Koko ajan joutuu olla huomion ja tapahtumien keskipisteenä sekä sosiaalisessa vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Olen psykologisten testien mukaan hyvin introvertti luonne, joten jatkuva sosiaalinen vuorovaikutus tuntuu usein energiaa vievältä.

2. Kiire. Koko se aika, kun oppilaat ovat koulussa, on äärimmäisen tiukasti aikataulutettu. Oppituntien väliset ajatkin menevät useimmiten valmistelutyöhön, ongelmien ratkomiseen, palavereihin ja erinäisistä asioista sopimiseen.

3. Työmuistin ylikuormittuminen. Päivän aikana pitää muistaa hoitaa pitkä lista erinäisiä asioita ja jatkuvasti reagoida muuttuviin tilanteisiin.

4. Häly. Hälyä on käytävillä, ruokalassa ja usein oppitunneillakin. Tutkimusten mukaan aivot ja kroppa mukautuvat moneen muuhun aistiärsykkeeseen, muttei hälyyn. Opettajana olet siis usein stressaavassa ympäristössä.

5. Työnkuva on sillisalaatti. Opettaminen on vain pieni osa koko työnkuvaa. Välillä tuntuu, ettei opettamisesta meinaa tulla mitään, kun aika ja energia menee ihan muihin asioihin. 

6. Oppilaiden kotitaustat ovat kovin heterogeeniset. Yhä useampi oppilas puhuu äidinkielenään jotain muuta kuin suomea. Tämä hankaloittaa opiskelua ja opetusta. Kouluilla on kuitenkin hyvin rajalliset puitteet antaa lisäresursseja. Resurssipula näkyy monessa muussakin asiassa työssäni.

7. Jatkuvat keskeytykset. Huomiota ei voi pitää pitkään yhdessä asiassa, vaan lähes koko ajan pitää jossain määrin multi taskata. Aivot rasittuvat nopeasti työssä, jossa pitää usein vaihtaa huomion kohdetta tai pitää sietää keskeytyksiä. 

Tuossa on siis työni varjopuolia. Saman tyyppisiä ongelmia on varmaan monella muullakin alalla. Näistä asioista huolimatta koen työni merkitykselliseksi. Voisi aikaansa varmaan tuhlata paljon triviaalimpiinkin hommiin. Nyt voin mahdollisesti omalta osaltani tehdä maailmasta hieman paremman ja olla muille avuksi. Ongelma on lähinnä siinä, että työtä on määrällisesti liikaa, mikä saa sekä työn, että usein vapaa-ajankin tuntumaan raskaalta. Lisäksi vapaa-ajan harrastukseni on fyysisesti kuormittava, joten sekin lisää tarvittavaa levon määrää. Mielelläni en harrastuksestani luopuisi.

Kokeilen nyt tämän lukuvuoden tehdä ”vain” 100%:n työaikaa. Ennustan, että tuokin on yhä hieman liikaa, joten ensi kesän jälkeen voisin ottaa hieman vähemmän opetustunteja. Tämä toki pitää ensin neuvotella esimiehen kanssa, mutta uskon tuon olevan helposti sovittavissa. Koulussamme usea opettaja tekee hieman lyhyempää työpäivää. Osa tekee lyhennettyä päivää koettuaan ensin burn outin ja osa on valinnut sen ilman, että on ensin käynyt pohjalla.

Koen, että nimenomaan oppitunnit ovat työssäni eniten energiaa vaativa osa-alue. Muun työn voin tehdä yleensä rauhassa ilman keskeytyksiä ja häiriötekijöitä omaan tahtiini. Raskainta ei ole siis työpäivän pituus vaan sen intensiteetti.

Opettajan työ ja taloudellinen riippumattomuus on mielestäni mielenkiintoinen aihe. Uskon, että minun olisi melko helppo tehdä sekä lyhyitä päivän pituisia sijaisuuksia, että jopa koko vuoden mittaisia sijaisuusjaksoja. Lyhyitä sijaisuuksia ottamalla voisin pitää vain sovitut oppitunnit ja kaikki muu oheistyö jäisi opettajalle, jota sijaistaisin. Tällöin saisin rahallisen korvauksen lähes koko siltä ajalta, kun olisin töissä. Saan nyt bruttona lähes 33€ per oppitunti, joten melko vähäisillä sijaisuusmäärilläkin voisin saada melko hyvät tulot. Vain kymmenen oppituntia viikossa tekemällä saisin lähes 330€ viikossa bruttona. Tämä vastaisi kahta työpäivää. Olenkin vakavasti miettinyt, että joskus hamassa tulevaisuudessa voisin ryhtyä tekemään pelkästään sijaisuuksia. Virallliseen eläkeikään asti en usko jaksavani nykyisellä alallani, ellei työviikkoni pituus lyhenisi radikaalisti. Vaikea nähdä, että esimerkiksi 66-vuotiaana jaksaisin nykyistä tahtia paria kuukautta pidempään. 

Koska koen työni merkitykselliseksi, en välttämättä halua koskaan täysin lopettaa töiden tekoa. FIREn tavoittelu ja töiden paiskiminen rahankiilto silmissä ei ehkä opettajan ammatissa ole fiksuin valinta. Tuskin se ainakaan on oppilaiden etujen mukaista, että opettaja tekee niin paljon töitä, että on koko ajan ylirasittunut ja henkisesti jaksamisensa rajoilla. Tämä näkyy taatusti ulospäin ja heijastuu oppilaidenkin hyvinvointiin. Lisäksi koen, että nyt joudun tehdä liian usein työt kiireessä vasurilla hutaisten. Ennemmin tekisin paljon vähemmän töitä, mutta rauhassa ja kunnolla.

Mielenkiintoinen aihe on myös opettajien pitkät kesälomat. Olen huomannut, että kesäloman aikana aika saattaa käydä lopulta melko pitkäksi ja tuntuu, että jotakin puuttuu. Minulle ei siis välttämättä sovi kovinkaan hyvin vuosikausien vapaaherrailu. Tarvitsen sopivasti haasteita ja tavoitteita. Muutoin osa elämän merkityksestä tuntuu katoavan. Toki haasteita voi etsiä muualtakin kuin työelämästä, mutta omalla kohdallani sopiva määrä työtä voisi olla toimiva ratkaisu. Pitkän kesäloman varjopuoli on se, että tuntuu, että lukuvuoden aikana joutuu tehdä koko kalenterivuoden työt. Eli pitää tehdä sama määrä töitä kuin muidenkin alojen työntekijöiden, mutta lyhyemmässä ajassa.

FIREn tavoittelu on ainakin omalla kohdallani johtanut jossain määrin oman navan tuijotteluun, asioiden mittaamiseen liikaa rahassa ja liialliseen töiden haalimiseen. Elämästä on tullu jatkuva suoritus ja liian totista. En oikein edes ymmärrä, miksi olen ajanut itseni viime vuosina näin ahtaalle, vaikka Suomen kaltaisessa maassa siihen ei ole tarvetta. Varsinkaan, jos oma työ on hyvin turvattu ja on lisäksi mahdollisuus tehdä lyhennettyä työviikkoa. Miksi siis jahdata fireä, jotta voisi olla onnellinen, jos onnen avaimet ovat jo nyt taskussa? En toki aio lopettaa sijoittamista jatkossakaan, mutta yritän saavuttaa mahdollisimman pian tasapainon elämääni. 

Alensin etusivulla näkyvää minimitavoitettani. Aiempi tavoite oli 12 x elämisen vuosikulut. Nyt uusi tavoite on 10 x vuosikulut. Viime vuonna kulutin 18 600€, joten minimitavoite olisi tuolla kulutuksella vain 186 000€. Olen jo tavoitteeni puolivälissä, joten uskon saavuttavani tavoitteeni 20 vuoden sisällä melko helposti, jos vain terveys sallii töiden teon. Toisaalta en odota markkinoiden antavan jatkossa kovinkaan hyviä tuottoja, joten kuukausittaisten sijoitusten pitää rullata vastaisuudessakin.

Edit. Uusi suunnitelmani on, että syksystä 2022 lähtien opetan maksimissaan 22 viikkotunnin verran. Toivottavasti saan tämän esimieheni kanssa sovittua.

keskiviikko 9. kesäkuuta 2021

Tarkistin työeläkeotteeni


Tarkistin työeläkeotteeni taas pitkän tauon jälkeen. Sen mukaan eläkettä on kertynyt tähän mennessä 482€. Laskin eläkelaskurilla arvion tulevasta eläkkeestäni:

https://www.tyoelake.fi/elakelaskuri/#16134e81

Laskurin mukaan pääsisin eläkkeelle aikaisintaan 66v 11kk iässä. Jos tekisin nykyisellä noin 40 000€ vuosipalkallani tuonne asti töitä, eläkkeeni olisi laskurin arvion mukaan 1789€/kk. Tämä vastaa 54% nykyisestä palkastani. 

Laskin neljän prosentin sääntöä noudattaen, kuinka suurta salkkua tuo tähän asti kertynyt eläke vastaa:

482€/kk x 12kk x 25 = 144 600€

Nykyinen 92 000€ kokoinen sijoitussalkkuni on kooltaan noin 63% verrattuna tuohon kuvitteelliseen eläkesalkkuun sillä:

92 000€ : 144 600€ = 63,6%.

Oma salkkuni siis tarjoaisi lisäeläkettä 306€/kk, sillä:

(0,04 x 92 000€) : 12kk = 306€/kk.

Tuon ”oman lisäeläkkeeni” olen kerryttänyt vähän yli kuudessa vuodessa eli noin 50€ per sijoitusvuosi. Yhteensä eläkettä on siis kertynyt 482€/kk + 306€/kk = 788€/kk.

Mielenkiintoista on, että sekä tuota arvioitua eläketuloa, että omia sijoituksiani verotetaan yhtä raskaasti, sillä 1789€ kuukausieläkettä verotetaan noin 18% veroasteella ja tämän lisäksi hankintameno-olettamaa käytettäessä salkun pääomatulojen vero on 18% myyntisummasta.

Tavoitteeni on kerryttää vähintään 250 000€ salkku ennen eläkeikää nykyisellä ostovoimalla mitattuna. Tuosta voisi 4% säännöllä nostaa 10 000€ vuodessa eli nettona 0,82 x 10 000€ = 8200€ eli kuukaudessa 683€. Viimeisen vuosikymmenen ajan aion tehdä selkeästi vähemmän töitä, joten tuo oma eläke tulee tarpeeseen, sillä valtion maksama eläke tulee jäämään hyvin pieneksi.

En myöskään usko, että eläkejärjestelmämme tulee ”kestämään”. Eläkeikää tullaan todennäköisesti vielä nostamaan ja todelliset eläkkeet tulevat luultavasti olemaan selkeästi pienemmät, kuin mitä nyt lupaillaan. Suurin syy tälle lienee se, että eläkejärjestelmämme on rakennettu niin, että vain pieni osa kerätyistä rahoista rahastoidaan. Suurin osa jaettavista eläkkeistä kerätään veroina työssäkäyvältä kansanosalta/yrityksiltä ja ne maksetaan heti eläkeläisille. Eläkejärjestelmä ei siis juurikaan hyödynnä korkoa korolle -ilmiötä. Tulevaisuudessa työtä tekeviä tulee olemaan liian vähän suhteessa eläkeläisiin, jotta järjestelmän rahoitus toimisi ilman merkittäviä veronkorotuksia, jotka taas itsessään tuhoavat taloudellista toimeliaisuutta ja kannustimia tehdä työtä ja ottaa riskejä (esim. ruveta yrittäjäksi ja ehkä jopa palkata muitakin).

Mutta ei auta surkutella. Parasta on tehdä itse asioita niin, ettei ole täysin valtion/poliitikkojen almujen varassa.


lauantai 5. kesäkuuta 2021

Note to self: ikälisien avulla downshiftaaminen


Olen tehnyt aina aiemmin taloudellisen riippumattomuuden laskelmat huomioimatta ikälisiä. Alla olen laskenut, paljonko ja missä vaiheessa voisin vähentää töitä ikälisien avulla, jos tavoitteeni olisi ylläpitää nykyinen 100% työaikaa vastaava tulotasoni seuraavien 21 vuoden ajan. Tietysti oletus on, että ikälisiin ei tule tulevaisuudessa ikäviä yllätyksiä, mikä ei ole lainkaan varmaa.

Ikä            Työaika

37v              100%

38v              96%

40v              92%

45v               87%

50v              83%

Viimeistään 58-vuotiaana salkun pitäisi olla 12-kertainen elämisen vuosikuluilla laskettuna. Tässä vaiheessa viimeistään voisin alkaa elämään osittain sakkuni turvin ja tehdä esim 40% työaikaa keikkatöiden avulla. Reilun 12 vuoden päästä voisin jo tehdä noin 83% työaikaa saaden nykyistä 100% työaikaa vastaavaa palkkaa.

maanantai 31. toukokuuta 2021

Luovutin - Ei enää koskaan ylitöitä

 


Vielä huhtikuussa suunnittelin, että vielä ensi vuoden olisin tehnyt hieman ylitöitä. Päätin kuitenkin, että niin kauan kuin Suomessa ei ylitöiden teosta palkita rahallisesti paremmin (vaan valtio vie noin puolet ylitöiden palkasta) en enää ylitöitä tee. Lopetin ylitöiden teon siis jo tänään. 

Sijoittamiseni suurin tavoite on lisätä vapautta. Tuntuisi hullulta elää työlle nyt, jotta voisi mahdollisesti joskus vähentää työn määrää. Täydellinen taloudellinen riippumattomuus on itselleni kuitenkin aika mahdottomuus, enkä edes usko, että vuosikymmenien uhraaminen työlle olisi sen arvoista, että voisi eläköityä vaikka 15v etuajassa. Elämän parhaat vuodet ovat kuitenkin nyt eivätkä keski-iän ja vanhuuden välimaastossa. Lisäksi odotettavissa on, että eläkeikää tullaan tulevaisuudessa yhä korottamaan. Parempi strategia minulle on downshiftata hyvissä ajoin. Salkkuni on jo nyt sen verran iso, että viimeiset 15 vuotta voin töiden suhteen ottaa hyvinkin kevyesti, mikäli siihen vain psykologisesti tuolloin kykenen. Ja eläköityä voin joka tapauksessa vuosia etuajassa.

Vähennän siis noin 17%-yksikköä työn määrää nyt kun siirryn vain 100% työaikaan. Jatkossa toivon, että 100% työaika mahdollistaisi paremman työn ja vapaa-ajan balanssin, ja että aikaa ja energiaa jäisi myös perheelle, harrastuksille sekä kavereille. Ihanne olisi, että olisin läpi vuorokauden sen verran energinen, että jaksaisin tehdä kaikkia asioita, joita haluan sen sijaan, että illat keräilisin sohvalla voimia seuraavan päivän koetuksiin. Palkkaan tuo toki tekee jonkinlaisen loven ja sijoitettavaa jää selvästi vähemmän. Arvioin kuitenkin, että tilanteesta riippuen kykenen sijoittamaan jatkossa 400-800€/kk.

Viimeinen vuosi on ollut melkoisen rankka. Pitkälti töiden takia kroppa ja mieli on käynyt ylikierroksilla ja se on aiheuttanut kaikenlaisia ongelmia. Mutuna sanoisin, että kroppa on jo pitkään ollut kroonisessa ”pakene tai taistele -tilassa”. En uskalla leikkia terveydelläni enempää, varsinkaan kun suvussa on ihan tarpeeksi monenlaisia sairauksia. Stressihän tutkitusti tappaa. Stressirikas elämä ei liene kovinkaan hyvä strategia onnelliseen, terveeseen ja pitkäikäiseen elämään. Sen sijaan energia- ja aikarikas elämä saattaa hyvin ollakin. 

Kokeilen siis jonkin aikaa 100% työaikaa. Mikäli sekin tuntuu liian raskaalta, saatan tulevaisuudessa vähentää töitä entisestään. Onhan palkkatyö kuitenkin hölmö ja varsin tehoton keino rahoittaa omaa aikaa: palkkatyössä myyt rajallista aikaasi saadaksesi resursseja hankkia itsellesi aikaa. Koska vuorokaudessa on rajallinen määrä tunteja, tulee hyvin nopeasti raja vastaan, kuinka paljon töitä voi ja kannattaa tehdä. Paljon tehokkaampaa on hankkia tuloja skaalaamalla omaa työpanostaan. Tähän skaalaukseen osakemarkkinat ovat ihan ok vaihtoehto. Warren Buffettin sanoin: ”If you don`t find a way to make money while you sleep, you will work until you die”.

perjantai 12. helmikuuta 2021

Uusi tavoitteeni sijoittamisessa

 

Nyt, kun sijoittamisesta on alkuhuuma laantunut, on aika miettiä the Tavoitetta uudelleen. Mietin, että sopiva minimitavoite salkun koolle olisi sellainen, että sillä eläisin vuosikymmenen ajan, vaikken saisi mitään lisätuloja mistään. Viime vuonna kulutin 18 600€. Tällöin tarvitsisin 186 000€ salkun. Pääomatuloista on ikävä kyllä maksettava myös voittojen osalta veroja. Koska aion myöhemmin hyödyntää hankintameno-olettamaa, tiedän, ettei minun tarvitse nykyverolainsäädännön mukaan maksaa kuin maksimissaan 18% veroa sijoitusteni myyntisummasta. Tämän takia asetan salkun tavoitekooksi 12 x  vuosittaiset elämisen kulut.

Tällä hetkellä salkun koko on lähemmäs 84 000€ eli 4,5 x elämisen kulut. Toivon mukaan elämisen kuluni laskevat hieman tulevaisuudessa. Tuo tavoite näkyy nyt blogin etusivulla oikeassa yläkulmassa. Päivitän sitä tasaisin väliajoin.

Nykyisellä kulutuksellani laskettuna tarvitsisin 223 000 euron salkun, jotta se kattaisi 12 kertaisesti vuosikuluni. En kuitenkaan aseta salkulleni euromääräistä tavoitetta, sillä se ei huomioisi inflaatiota. Kun asetan tavoitteen vuosikulutukseni kertalukuna, huomioi se inflaation sekä muutokset omassa kulutuksessani. 

Tuo 12 x vuosikulut vastaa noin 50 prosenttista firen astetta. Se on kaltaiselleni keskituloiselle mielestäni ihan riittävä tavoite. Mikäli saavutan tavoitteeni etuajassa, saatan hyvinkin asettaa vähän haastavamman tavoitteen. Nyt tuohon tavoitteeseen pitäisi päästä melko ”helposti”, viimeistään 60-vuotiaana.

Toisin sanoen en enää tavoittele täyttä fireä, sillä en usko näillä tuloilla voivani hankkia kokonaista orjaa itselleni säädyllisessä ajassa. On siis tyydyttävä osa-aikaorjaan. Orjuushan ei ole mihinkään kadonnut, vaan se on vain muuttanut muotoaan. Nykyajan orjamarkkinat löytyvät esim osakemarkkinoilta. Omalla noin 84 000€ salkullani kykenen ostamaan itselleni vuosittain orjan vain pariksi kuukaudeksi. Muut 10 kuukautta joudun olemaan orjana muille sijoittajille. En tiedä kehtaako tässä siis sijoittajaksi itseään edes vielä ajatella.

Saatat pitää kirjoitustani mauttomana. Onko mautonta totuuden toteaminen? Mielestäni ei. Kyllähän se niin on, että lähes jokainen täällä joutuu elelemään orjana vailla oikeaa (taloudellista) itsenäisyyttä. Hyvä puoli on se, että voit nykyään itse valita, pyritkö hivuttautumaan orjan hikiseltä pallilta enemmänkin orjan omistajaksi. Itse ainakin yritän ennemmin tuota jälkimmäistä, vaikka eipä se orja-tittelikään häpeällinen ole. Kyllä orjan osa on arvostettava siinä, missä vapaaherran tai vuorineuvoksenkin. Onhan orjuus niin sanottua rehellistä, oikeaa työtä. 



lauantai 26. joulukuuta 2020

Ostin lisää vapautta loppuelämäni ajaksi - Paljonko voisin downshiftata?

 


Tämän vuoden heinäkuussa laskin 4%-sääntöä noudattaen, paljonko voisin pitää ylimääräisiä vuosittain toistuvia lomia koko loppuelämäni ajan ilman, että olisi kovinkaan suuri todennäköisyys sille, että pääoma sulaisi kokonaan nolliin. Vastaus oli 47 vapaapäivää per vuosi. Lasketaan sama lasku uudelleen ja tehdään lisäksi vähän muitankin taloudellisen vapauden laskelmia.

Salkun koko on nyt 75 500e. Salkusta voisin vuosittain nostaa 4%:n mukaisesti:

75 500€ x 0,04 = 3020€. 

Kuukaudessa kuluni ovat tällä hetkellä noin 1500€ eli vuodessa 18000€. Päivässä kulutan 18 000€ : 365vrk = 49,32€. Lasketaan, paljonko ylimääräistä lomaa voisin pitää vuosittain:

3020€ : 49,32€ = 61,2 päivää. Eli karkeasti laskettuna (jos ei huomioida sijoitusten myynneistä koituvia veroja) voisin pitää noin 2kk ylimääräisiä lomia koko loppuelämäni ajan joka vuosi. Heinäkuun jälkeen olen ostanut 2 viikkoa ylimääräisiä lomia loppuelämäni ajaksi (61vrk - 47vrk = 14vrk). Ei hassummin mielestäni. 


Kuinka radikaalisti voisin downshiftata?

Jos voisin nykysalkkuni turvin lomailla 2kk edestä vuosittain, pitäisi kalenterivuoden loput 10kk kattaa töitä tekemällä. Koska melko iso osa nettotuloista jää säästöön, ei minun kuitenkaan tarvitsisi tehdä töitä koko 10 kuukautta. Kymmenessä kuukaudessa kulutan 1500€/kk  x 10kk = 15 000€. Katsotaan, voisinko tehdä kolmipäiväistä työviikkoa ja silti saada kuluni katettua. 

Peruspalkkani on ilman minkäänlaisia ylimääräisiä töitä bruttona noin 3120€/kk (lomarahoja en laskenut mukaan). Jos tekisin kolmipäiväistä työviikkoa eli 60% työaikaa, saisin bruttona kuukaudessa:

0,6 x 3120€ = 1872€. Jos tekisin tuolla palkalla vuosittain 10kk ajan töitä, vuosituloni olisivat 18 720€. Veroprosentti olisi tuolloin vain 5. Muita veroluonteisia (eläkevakuutusmaksu + työttömyysvakuutusmaksu) maksuja palkasta peritään noin 8,4%. Yhteensä siis peritään 5% + 8,4% = 13,4%. Pyöristetään tämä luku 14 prosenttiin. Käteen bruttopalkasta jää siis 86%. Paljonko jää siis palkasta euromääräisesti käteen:

1872€ x 0,86 = 1609€.

Koska kuluni ovat noin 1500€/kk, voisin tehdä kolmipäiväistä työviikkoa 10kk vuodesta ja lisäksi pitää loput 2kk lomaa. Säästöön jäisi palkasta vielä 100€/kk x 10kk = 1000€ vuodessa. En kuitenkaan huomioinut aiemmin tekstissäni voitolla olevien sijoitusten myynnistä koituvia veroja. Tämä ylimääräinen 1000€ paikkaa tuon veron ruhtinaallisesti. 

Voisin siis jo nyt downshiftata niin, että tekisin ympäri vuoden kolmipäiväistä työviikkoa ja pitää 2kk verran vielä vuosittain lomaakin.


Toinen vaihtoehto

Vaihtoehtoisesti voisin tehdä ympäri vuoden kolmipäiväistä työviikkoa ja antaa salkun kasvaa itsekseen. Mikäli saisin 4% vuosittaisen reaalituoton sijoituksilleni, olisi salkku 25 vuoden päästä 201 000€. Olisin tuolloin 62-vuotias. Voisin tuolloin jäädä ennenaikaiselle eläkkeelle (jos olisin valmis syömään salkun pääomaa), vaikka eläkeikä olisi nostettu 70 vuoteeen. 


keskiviikko 23. joulukuuta 2020

Valitako flow vai taloudellinen riippumattomuus?

 


Oletko koskaan paneutunut johonkin asiaan niin vahvasti, että olet menettänyt lähes kokonaan ajan tajun? Tunti on esimerkiksi tuntunut 5 minuutilta. Samalla sinusta on ehkä tuntunut, että mikään ei voi mennä pieleen ja että kykenet aivan mihin vain. Olo voi olla jopa Jumalallinen ja tuntuu ettei sinua erillisenä olentona ole edes olemassa. Tuntuu, ettet tiedä missä sinä loput ja ulkoinen maailma alkaa. Tunne itsestä katoaa ja olet yhtä universumin kanssa. Jos edes osa näistä kokemuksista on sinulle tuttuja, olet todennäköisesti tuolloin ollut flow-tilassa. 

Itse olen päässyt voimakkaimpiin flow-tiloihin urheillessa. Suoraan sanottuna olotila on tuolloin parhaimmillaan Jumalallinen, kokemus ajasta ja itsestä katoaa ja tuntuu, että jaksan ja kykenen tehdä mitä vain. Tuntuu, että asiat vain tapahtuvat ilman minkäänlaista tietoista suunnittelua tai psyykkistä ponnistelua. Koko tietoisuus fokusoituu vain yhteen asiaan. Ajatukset eivät harhaile, vaan ne pysyvät koko ajan äärimmäisen tarkasti siinä, mitä juuri nyt tapahtuu ilman ennakkoluuloja, toiveita, epäröintiä taikka itsetietoisuutta. Tila on äärimmäisen rauhallinen, mutta toisaalta samalla kiihdyttävä ja addiktoiva. Voin kuvitella, että esihistoriassa ihmiset ovat olleet tässä tilassa esimerkiksi metsästäessään ja että siitä on ollut merkittävää etua koko lajimme selviytymisen kannalta. 

Urheilun lisäksi jonkinlaiseen, joskaan en yhtä vahvaan, flow-tilaan olen päässyt esimerkiksi lukiessani, kirjoittaessani, keskustellessani mielenkiintoisista asioista ja hyvää elokuvaa katsoessani. Hyvinä päivinä olen päässyt siihen myös töissä ollessani. Mutta miksi kirjoitan tästä blogissani? Siksi, että olen huomaamattani luonut arjestani sellaisen, ettei se edesauta flow-tilaan pääsyä. Olen usein väsynyt, kiireinen ja teen liikaa töitä. Töitä teen siksi paljon, että saisin rahan avulla hankittua lisää vapautta. 

Voisiko kuitenkin olla, että haluan ennemminkin elämää, jossa olen usein flow-tilassa? Voisinko saavuttaa tuollaisen elämän heti, vaikka sijoitusvarallisuutta onkin vasta melko vähän? Vai kannattaisiko nyt vain painaa kovaa työelämässä, jotta salkku paisuisi mahdollisimman nopeasti ja ajatella, että myöhemmin voin sitten alkaa nauttia enemmän elämästä?

Alun perin törmäsin flow-termiin varmaankin noin 20-vuotiaana luettuani psykologi Mihaly Csikszentmihalyin kirjan aiheesta. Jo kirjan takakannen luettuani tiesin tasan tarkkaan, miltä tuo flow-tila tuntuu. Tuota tilaa olen jahdannut siitä lähtien, kun joskus lapsena siihen ensi kertoja pääsin. Valitettavasti siihen ei kovin helposti pääse. Ei varsinkaan tietoisesti jahtaamalla sitä eikä varsinkaan, jos elämässä on paljon stressiä ja pakollisia arjen kiireitä, jotka häiritsevät keskittymistä. Pelkkä asioiden suorittaminen ei ole yhtä kuin flow.

Csikszentmihalyi kuvailee kahdeksan tekijää, jotka usein liittyvät flow-tilaan ja jotka edesauttavan siihen pääsyä:

1.Tehtävällä on selvät päämäärät. 

2. Yksilön keskittyminen on täydellistä.

3. Oman minän arviointi vähenee.

4. Ajantaju katoaa.

5. Saa koko ajan välitöntä palautetta siitä, miten tehtävä sujuu.

6. Tehtävä ei ole liian vaikea tai liian helppo. Yksilö selviää tehtävästä, kun tuo tehtävään kaikki taitonsa. Tilanne on sopivan haastava ja siinä menestyminen luo virtauskokemuksen. Liian vaikea tehtävä sen sijaan luo ahdistusta kun taas liian helppo tehtävä aiheuttaa tylsistymistä.

7. Yksilöllä on tunne, että kykenee kontrolloimaan tilannetta. 

8. Tehtävä on itsessään palkitseva. Sillä on itseisarvo. 

Työssäni on paljon tekijöitä, jotka mahdollistavat flow-tilaan pääsyn. Työ on ensinnäkin melko luovaa ja minulla on aika vapaat kädet päättää asioista. Työllä on usein myös melko selvät päämäärät, saan jatkuvaa palautetta ja sillä on itseisarvo. Flow-tilaan pääsyä hankaloittavat toistuvat keskeytykset sekä tiukka aikataulu, josta ei yleensä voi joustaa. On vaikea saada kontrollin tunnetta. Työtä on lisäksi lähes aina todella paljon ja työpäivän jälkeen on nuutunut olo. Harrastuksille ei työpäivän jälkeen useinkaan riitä energiaa flowsta puhumattakaan.

Vuosi vaihtuu lähipäivinä, joten nyt on hyvä hetki pohtia mennyttä ja asettaa uusia tavoitteita. Vuonna  2021 yritän vihdoin tehdä maltillisemmin töitä ja siirtää fokusta rahan teosta elämästä nauttimiseen. Tavoitteena voisi olla elämä, joka mahdollistaisi töissäkin päivittäin flow-tilaan pääsyn. Töitä yritän tehdä vain sen verran, että pystyn varmasti suoriutumaan niistä kunnolla. Hyvällä tuurilla pääsen jo töissä usein flow-tilaan, jolloin sitä ei tarvitse metsästää niin paljon harrastuksista. Säästöaste minulla kuitenkin on joka tapauksessa sen verran hyvä, että ilman lisätöitäkin varallisuus karttuu melko mukavaa tahtia. 

Taloudellisesti täysin riippumattomaksi en pääsisi vuosikausiin, vaikka kuinka hulluna paiskisin töitä. Vuorokauden tunnit yksinkertaisesti loppuvat kesken ja marginaaliveroprosentti syö tehokkaasti ylitöistä käteen jäävää nettopalkkaa.

 Ja vaikka pääsisinkin jollain ihmeen kaupalla nopealla aikataululla ”eläkkeelle”, tuskin olisin sen johdosta erityisen onnellinen. Loputon lomailu käy helposti tylsäksi, ellei ole todella monia harrastuksia, jotka mahdollistavat flow-tilaan pääsyn. Työ sopivissa määrin tehtynä on kuitenkin melko tehokas keino kokea sosiaalista yhteenkuuluvuutta, onnistumisen tunteita ja välillä myös flowta. Itselläni suurin haaste on päästä tuohon sopivaan balanssiin. 

Uskon, että minun on mahdollista  tehdä töitä sopivia määriä ilman, että joudun kovin radikaalisti tinkimään taloudellisen vapauden edistymisestä. Haluan nauttia elämästäni jo tänään, en vasta vuosikymmenen kuluttua. Pikkuhiljaa sijoitusvarallisuus kasvaa ja toivon mukaan se myöhemmin mahdollistaa tarvittaessa isojakin peliliikkeitä työelämässä. Alallani kyllä osa-aikatöitäkin riittää. Kyse on enemmänkin uskalluksesta hypätä ”tyhjän päälle”. Tässä kohtuullisenkin kokoinen salkku voisi toimia sopivana henkisenä laskuvarjona. 

Toisaalta voisin ottaa oppia erään nuorella iällä firen saavuttaneen suomalaisen lauluntekijän sanoista: ”Rohkeus ei oo sitä ettei pelota, vaan et uskaltaa hyppää vaikkei tiedä selviikö elossa.”

Rauhaisaa joulua Sinulle blogini lukija ja runsaasti flowta vuoteen 2021.


sunnuntai 29. marraskuuta 2020

Onko FIREn tavoittelu merkki pakko-oireista?

 


Aloitin tämän blogin kertomalla, että terveyteni heikentyi nopeasti vuonna 2019. En ainakaan vielä kirjoita tuosta kokemuksesta. Sen sijaan kerron, mitä siitä seurasi.

Vuonna 2019 sairastuin ja pelkäsin kuolevani. Stressitasot tietysti nousivat korkeiksi ja yritin lähinnä vain selviytyä psyykkisesti päivä kerrallaan. Samoihin aikoihin kaksi lähimmäistäni kärsi pahoista terveyshuolista. Huomasin, että asioita on jossain määrin helppo paeta töitä tekemällä. Elin pitkään kovassa stressissä ja ahdistuksessa. Sain myös rajun paniikkikohtauksen. Lisäksi muutamana yönä heräsin siihen, että olin hikoillut yövaatteeni  aivan märiksi. Vaihdoin vaatteet ja jatkoin unia. Heräsin siihen, että tärisin kylmissäni. Samalla kadotin ruokahalun, jota paikkasin syömällä paljon suklaata ja muita herkkuja. 

Terveydentilani parani ajan saatossa ja lääkäreiden mukaan olen nyt terve. Ongelma vain on, etten kykene täysin uskomaan sitä. Usein ajattelen, että mitä jos sisälläni sittenkin kytee vakava sairaus, joka tulee esiin vielä myöhemmin. 

Kävin jokin aika sitten lääkärissä. Täytin kyselyt liittyen ahdistuneisuuteen, masennukseen sekä pakko-oireisiin. Tuloksena oli, että olen kohtalaisesti ahdistunut, minulla on lieviä masennuksen oireita ja merkittäviä pakko-oireita. Pakko-oirekyselystä (OCI-R) sain 22 pistettä ja nyt uudelleen sen tekemällä sain 21 pistettä. Yli 20 pistettä on merkittävien pakko-oireiden raja. Olen siis juuri ja juuri tuon rajan yläpuolella. Testi on suuntaa antava, mutta hämmästyksekseni lääkäri ehdotti siirtymistä ssri-lääkitykseen.    

Tämä ehdotus tuli täysin puun takaa. En koe olevani psyykkisesti sairas. Koen, että meneillään on todella stressaava elämänvaihe, ja seurauksena on kaikenlaista psyykkistä oireilua. Uskon saavani mielialani kuntoon tekemällä muutoksia elämääni. Pillereitä en todellakaan aio ruveta popsimaan.

Ennen lääkärin kanssa jutustelua en ollut edes ajatellut, että kärsisin pakko-oireista. Olen toki tiennyt, että minulla niitä on aina jonkin verran ollut. Esimerkiksi lapsena toistelin usein erilaisia numerosarjoja mielessäni. Asiaa nyt enemmän pohdittuani on pakko kyllä todeta, että pakko-oireet ovat lisääntyneet vuoden 2019 tapahtumien jälkeen. Olen vasta viime päivinä havahtunut, millaisia pakko-oireita minulla onkaan. Olen tehnyt niitä niin alitajuisesti, etten niitä juuri ole edes tiedostanut. Tässä lista pakko-oireistani:

Tarkistan useaan kertaan, että ovet menevät varmasti lukkoon. Tarkistan useita kertoja, että laskujen viitenumerot ovat oikein. Nakutan välillä hampaillani tiettyä numerosarjaa tietyllä rytmillä (tätä ei edes vaimoni ole huomannut). Tarkistan jääkaapin oven kun käyn yöllä vessassa ja juon vettä. Varmistan, että vesihana menee kiinni (useimmiten 3 kertaa). Parkkeerattuani auton, tarkistan perusteellisesti, että valot eivät jääneet päälle. Samoin startatessani auton tarkistan  käsijarrun useita kertoja. Varmistan hyvin huolellisesti, että herätyskellon herätys on varmasti päällä. Tarkistan useita kertoja, että kaikki tavarat ovat mukana, kun lähden esimerkiksi töistä tai harrastuksista. 

Näitä pakko-oireita minulla on vain kun olen yksin ja vain näissä tietyissä asioissa. Muut eivät siis niistä tiedä (esimerkiksi töissä). Vaimokaan ei niitä pahemmin ole huomannut. Lisäksi  minulla on olo, että kykenisin ne lopettamaan milloin vain. Oireilu on myös määrältään niin vähäistä, että koen kyselyn tuloksen olevan kohdalllani väärä. 

Tämän lisäksi silloin tällöin huomaan ajattelevani, että miten noloa olisi, jos nyt yhtäkkiä löisin tai sylkäisisin keskustelukumppaniani (esim töissä). Näihin ajatuksiin ei liity aggressiota vaan ne ovat tietynlaisia pelkoja siitä, että menetän itsekontrollini ja teen jotain sosiaalisesti täysin peruuttamatonta, jota ei voisi enää millään paikata. Kuulemma tämän tyyppiset ajatukset ovat yleisiä pakko-oireita. Minulla niitä esiintyy kyllä hyvin harvakseltaan.

Olen aina pitänyt näitä oireita täysin harmittomina ja lähinnä vain huvittavina. En aina edes huomaa niitä tekeväni. Lääkärin mielestä ne liittyvät siihen, että en kykene vieläkään ajattelemaan, että olisin jo terve. Olen itse aikalailla eri linjoilla. Aikaa noihin pakko-oireisiin ei mene paljon mitään ja ne liittyvät lähes pelkästään yllä kirjoittamiini asioihin. Minulla pakko-oireet eivät esimerkiksi liity lainkaan hygieniaan tai siihen, että tavarat pitäisi olla tietyssä tarkassa järjestyksessä. 

Vastaamon sivuilta luin tänään, että kohtuuton säästäväisyys on myös yksi pakko-oireisen häiriön ilmenemismuoto. Aloin miettiä, että onko taloudellisen riippumattomuuden tavoitteluni merkki mielenterveyden häiriöstä? Palaan tähän asiaan kirjoituksen loppupuoliskolla. 

Ahdistus, stressi ja masennusoireet

Pakko-oireiden lisäksi olen yhä usein ahdistunut ja stressaantunut. Ahdistus ilmenee usein esimerkiksi töissä niin, että välillä on olo, etten saa hengitettyä normaalisti. Pahimpina hetkinä tuntuu, että olen joutunut patoamaan ahdistusta sisääni niin pitkään, että jonain hetkenä joko luhistun tai räjähdän. Tämän lisäksi en siedä enää esimerkiksi melua samalla tavalla kuin ennen. Lisäksi meinaan hermostua nykyään melko herkästi vaikka olen luonteeltani rauhallinen. Töissä patoan tuon hermostuneisuuden sisääni. Töissä ahdistusta, levotonta oloa ja hermostuneisuutta aiheuttavat loputon kiire, jatkuvat keskeytykset ja hirveä lista erilaisia työtehtäviä.

Olen huomannut, että on vaikea olla samaan aikaan ahdistunut/pelokas ja vihainen. Tunnenkin silloin tällöin vihaa ja katkeruutta, jota en yleensä osaa paikallistaa keneenkään tiettyyn henkilöön. Toisaalta pelkään menettäväni kontrollin, jos joku kysyy, miten jaksan/menee. Yleensä tuo on helppo kuitata sanomalla että ihan hyvin. Yhtenä päivänä sitä kuitenkin minulta kysyttiin todella aidosti tarkoittaen. En kyennyt hoitamaan tilannetta kovinkaan viileästi...

Lisäksi urheilua harrastaessani sykkeeni ei enää tunnu palautuvan samalla lailla kuin ennen, vaan se pysyy koko ajan melko korkealla. Välillä tulee todella heikko olo, pyörryttää, pumppu hakkaa todella lujaa, naama menee vitivalkoiseksi, raajat menevät täysin voimattomiksi ja kädet tärisevät.  Olo normalisoituu vain jos makaan paikallani 10-15 minuuttia. Jos koitan nousta ylös tuota ennen, tuntuu, että taju lähtee hetkenä minä hyvänsä. Lisäksi on erilaisia kipuja, jumeja ja oireita lihaksissa.

Arkiaamuisin on usein olo, etten jaksaisi nousta. Lisäksi palelen nykyään herkästi, mikä on varmaankin merkki liian vähäisesta nukkumisesta. 

Tiivistettynä voisi todeta, että olen ajanut itseni aika loppuun. Ensin tein FIREnkiilto silmissä kahta työtä parin vuoden ajan, jonka jälkeen sairastuin. Sairastumiseni jälkeen en ole pysähtynyt vaan lähinnä koittanut pitää itseni kiireisenä. 

Voisiko elämän kenties elää hieman helpomminkin? Miksi tavoittelen niin vimmatusti taloudellista riippumattomuutta? Onko sekin osa pakko-oireitani? Itseään on vaikea objektiivisesti analysoida, mutta oma kokemukseni on, että oma työni ja alani on aivan liian kuluttava. En tule jaksamaan tällä alalla eläkeikään saakka. Toisaalta nyt olisi hyvä hetki todeta, että olen löytänyt omat jaksamisen rajani, ja tehdä jatkossa vähemmän töitä. Saattaisin jopa nauttia työstäni kun stressitasot laskisivat. Ehkäpä ajatukset siitä, etten sittenkään ole terve, samalla vähenisivät. 

Koen, etten ole psyykkisesti sairas. Koen, että olen reagoinut terveellä tavalla henkisesti raskaisiin asioihin. Lisäksi koen, että yhteiskunta (työni) ei ole terveellä pohjalla. Krishnamurtin sanoin: it is no sign of health to be well adjusted to a profoundly sick society. Ainakin omassa työssäni on moni asia vialla. En ole työpaikallani ainut, jolla on vaikeaa jaksamisen kanssa. Useampi on kokenut jonkin asteisen burn-outin jossain vaiheessa työuraansa. Toisaalta on ristiriitaista tehdä hulluna töitä, jotta voisi myöhemmin tehdä vähemmän töitä. Olen kuitenkin liian kärsimätön, jotta olisin voinut kasvattaa salkkuani esimerkiksi vain 300€/kk. Olen ihan tyytyväinen, että olen väkisin painanut töitä niin paljon, että nyt salkun koko on jo ihan mukava. Korkoa korolle alkaa jo purra tässä mittaluokassa.

En kertonut lääkärilleni säästeliäisyydestäni. Veikkaan, että sekin ominaisuus olisi tulkittu suoraan pakko-oireeksi. Pakko-oirekyselyssä oli kysymyksiä myös tavaran hamstraamisesta. Niihin oli vaikea vastata, sillä omistan vähän tavaraa. Minimalistina elämä tuntuu kevyemmältä. Toisaalta kaapeista löytyy kaikenlaista turhaa krääsää, lippua ja lappua. Itse pistän sen kyllä melko puhtaasti laiskuuden piikkiin. 

Lääkärin mukaan syytä pakko-oireisiin ei tiedetä, mutta stressi kuulemma pahentaa niitä. Syy voi olla geneettinen tai syitä voi olla esimerkiksi lapsuusajan traumat ja kokemukset. Oma lapsuuteni oli kyllä melko ahdistava. Tunnelma perheessäni oli kireä ja ongelmista vaiettiin. Murheellisten laulujen maa -kappale oli jossain määrin oma lapsuuskokemukseni. Minun roolini perheessäni oli sivustakatsoja. Vetäydyin omiin oloihini ja yritin keskittyä harrastuksiini. Hoidin koulut ja muutkin vastuut kunnolla, koska en halunnut enempää keikuttaa uppoavaa venettä. Kaipasin VAPAUTTA. Ajattelin teininä, etten itse hanki ehkä koskaan perhettä, sillä en halunnut enää koskaan joutua samanlaiseen henkiseen vankilaan. En halua nyt isänä siirtää samanlaista kireää tunnelmaa ja ahdistusta tyttärelleni.

Minulla on yhä aika vahva vapauden kaipuu. Mietin, voisiko syynä olla lapsuusajan kokemukseni. FIREn tavoittelu saattaa ainakin jossain määrin olla minulla yritys saada hankittua tuo epämäääräinen vapaus. 

Toisaalta olen hyvin pienestä pitäen ollut todella säästeliäs ja kuluttanut rahaa harkiten. Koen, että se on enemmänkin ominaisuus, ei vika tai sairaus. Toki ymmärrän, että vain pienellä joukolla ihmisistä psykologinen profiili on sellainen, että se mahdollistaa ison säästöprosentin. Pitää olla melko eksentrinen luonne, että jaksaa säästää ja sijoittaa vuosikymmeniä firen saavuttaakseen. Uskon, että tämä on aika pitkälti geneettistä.

Kirjoituksesta tuli epämääräinen ajatusten virta, josta puuttuu punainen lanka. Se saa jäädä tällaiseksi, sillä  minulla ei edelleenkään ole vastauksia, mikä asia johtuu omalla kohdallani mistäkin. Yritän pikkuhiljaa opetella rennompaa elämää. Töitä riittää paljon vielä kesään saakka. Ottamani lisätyöt aion hoitaa sinne saakka, mutta samalla yritän saada stressitasoja hieman alemmas.

perjantai 16. lokakuuta 2020

Ennustus salkkuni kehityksestä ja FIREN tasojen saavuttamisen nopeudesta

 


Edellisessä blogipostauksessani kirjoitin säästöasteesta ja siitä, kuinka nopeasti eri säästöasteilla saavuttaa taloudellisen riippumattomuuden (FIREn). Täydellinen 100% taloudellinen riippumattomuus on itselläni melko kaukana. Päätin tehdä valistuneen arvion siitä, kauanko minulla kestää saavuttaa eri tasoiset taloudellisen vapauden asteet.

Konservatiiviset oletukset ennustuksen lähtökohdaksi

Kirjoitushetkellä globaalin osakemarkkinan (world ac) arvostustaso Capella mitattuna on noin 23. Omat sijoitukseni olen hieman tiltannut kohti edullisempia indeksejä (Eurooppa, kehittyvät markkinat ja small capit), joten arvioin, että oman salkkuni Cape on noin 21. Moni povaa poikkeuksellisen huonoja tuottoja tälle alkaneelle vuosikymmenelle, mutta arvioin oman salkkuni vuosittaisen keskimääräisen reaalituoton suoraan Capea käyttämällä:

100 : 21 = 4,76%

Eli reaalituotto inflaation päälle on salkulleni arvioni mukaan 4,76%. Tuosta kun otetaan pois lähdeverot ja rahastojen/etf:ien juoksevat kulut saadaan reaaliseksi vuosittaiseksi tuottoarvioksi noin 4%. Eli arvioin saavani tuon 4% tuoton mahdollisen inflaation päälle. Lisäksi oletan, että pörssi tuottaa tasaisesti joka vuosi tuon samaisen 4 prosentin verran. Todellisuudessa pörssin tuotot yksittäisinä vuosina hakeutuvat monesti ääripäihin, jolloin yksittäisen vuoden tuotto saattaa olla vaikka +23% tai -25%. Käytän lineaarista tuottoa, sillä en voi tietää etukäteen pörssin tuottoja. Sen sijaan pitkällä aikavälillä osakemarkkinat tuottavat keskimäärin melko suurella todennäköisyydellä suunnilleen kuten historiassakin.

Koska käytän laskuissani inflaation päälle tulevaa reaalituottoa, voi salkun euromääräistä ostovoimaa kunakin vuonna verrata suoraan tämän hetken rahan arvoon. Eli jos arvioin salkkuni arvon olevan vaikka 10v päästä 200 000e, on tuon salkun ostovoima vuosikymmenen päästä sama kuin tämän hetken 200 000e salkullakin.

Tämän hetken elämisen kulut ovat minulla noin 1400e/kk eli 16 800e vuodessa. Oletan, että nuo kulut pysyvät täsmälleen samoina jatkossakin. Kuluistakin olen poistanut inflaation vaikutuksen. Tuolla kulutuksella tarvitsisin 420 000e salkun, jotta olisin täysin taloudellisesti riippumaton.

Oletan lisäksi, että salkkuani kasvattaessani sijoitan joka kuukausi 500e osakemarkkinoille. Uskon kykeneväni sijoittamaan enemmänkin, mutta käytän tässä varoiksi maltillista summaa, sillä en halua ainakaan liioitella kykyäni sijoittaa tulevaisuudessa. Lisäksi tuollaisen summan sijoittaminen ei vaadi kovin suuria uhrauksia taikka motivaatiota.

En ota huomioon rahastojen myynneistä koituvia veroja. Hankintameno-olettamaa tarvittaessa käyttämällä saan pidettyä verot maksimissaan 18 prosentissa koko myyntisummasta. Tuota myyntien verotuksen huomiotta jättämistä kompensoi se, että uskon kykeneväni sijoittamaan jatkossakin enemmän kuin 500e/kk.

Alla tarkastelen, kuinka suuren prosentuaalisen osuuden täydestä taloudellisesta riippumattomuudesta tulen arviolta saavuttamaan sijoitusurani edetessä minäkin vuonna. Lisäksi arvioin, paljonko minun pitäisi tienata töillä, jos alkaisin kyseisenä vuonna syömään salkustani vuosittain 4%.

Nykytilanne eli vuosi 0

Tällä hetkellä salkun koko on noin 68 000e. Neljä prosenttia salkusta vuosittain nostamalla voisin rahoittaa elämääni 2700e edestä. Tuolla kattaisin vähän alle kaksi kuukautta elämisen kuluista sillä:

2700e : 1400e/kk = 1,9kk

Töitä pitäisi tehdä salkun tuottojen lisäksi nettona 14 100e verran eli 1175e/kk. Olen siis saavuttanut noin 16% täydestä taloudellisesta riippumattomuudesta sillä 2700e : 16800e = 0,16

Vuosi 3

Kolme vuoden kuluttua olen 40-vuotias. Salkun koko on 95 600e. Neljä prosenttia vastaa 3820 euroa. Töillä pitäisi elämää rahoittaa 13 000e verran eli alle 1100e/kk. Olen saavuttanut noin 23% täydestä taloudellisesta riippumattomuudesta. 

Vuosi 6

Vuonna 2026 olen 43-vuotias. Salkun koko on 126 700e. Neljä prosenttia vastaa 5060 euroa. Töillä pitäisi tienata nettona vuodessa 11740e eli noin 1000e/kk. Olen saavuttanut täydestä taloudellisesta riippumattomuudesta 30%. 

Vuosi 10

Vuonna 2030 olen 47-vuotias ja salkkuni koko on 174 000e. Neljä prosenttia vastaa 6960 euroa. Töitä pitäisi tehdä nettona 9840e vuodessa eli 820e/kk. Olen saavuttanut taloudellisen riippumattomuuden 41 prosenttisesti.

Vuosi 13

Olen 50-vuotias ja vuosi on 2033. Salkun koko on 215 000e. Tästä 4% on 8600e. Minun tarvitsisi tienata töiden teolla nettona vain 8200 vuodessa eli 684e/kk. Olen saavuttanut taloudellisesta riippumattomuudesta 51%.

Vuosi 18

Eletään vuotta 2038 ja olen 55-vuotias. Salkun koko on 295 000e ja 4% siitä on 11 800e. Töitä pitäisi tehdä nettona vuodessa 5000e edestä. Olen 70 prosenttisesti taloudellisesti riippumaton.

Vuosi 25

On vuosi 2045 ja olen 62-vuotias. Salkun koko 436 000e. Koska taloudellisen riippumattomuuden raja on 420 000e, olen 100% taloudellisesti riippumaton.

Kannattaako odottaa täyttä FIREä vai downshiftata jo paljon aiemmin?

Kuten arviosta huomataan, olen arviolta jo 62-vuotias saavuttaessani täyden taloudellisen riippumattomuuden. Mielestäni minun ei ole mitään järkeä odottaa tuonne asti, vaan esimerkiksi 50-vuotiaana voisi jo alkaa elelemään osittain salkun turvin. Alle 9000e nettotulot vuodessa kuulostavat helpolta hankkia. Veroprosenttikin on tuossa niin pieni, että 10 000e bruttotulot vuodessa tuon mahdollistaisivat. Tienaan tuon verran nykyisillä töilläni ja 100% työajalla jo noin kolmessa kuukaudessa. Tai sitten voisi tuossa kohtaa lopettaa uuden rahan sijoittamisen osakemarkkinoille, tehdä töitä sen verran kuin tarvitsee (1400e/kk x 12kk = 16 800e) ja antaa salkun kasvaa. Tuollaisen noin 17 000e (1400e/kk) vuosittaisen nettotulon saa myöskin hankittua aika helposti, ehkäpä vain noin 7kk vuodessa töitä tekemällä.

En ole vielä päättänyt, mikä on tarkalleen tavoitteeni. Saattaa kuitenkin olla, että jo vaikka 13 vuoden päästä olen saavuttanut tavoitteeni ja vähennän mahdollisuuksien mukaan työntekoa. Tai sitten olen siihen mennessä keksinyt aivan toisenlaisen tavoitteen. Voisinhan jo vaikka ensi viikolla päättää, että alan elelemään osittain salkullani ja loput noin 1200e/kk nettona hankkisin töitä tekemällä. Tuohon riittäisi helposti vaikka kolmen päivän työviikko. Kun pitää kulut pieninä, on mahdollista downshiftata jo pienelläkin salkulla.

Aika näyttää, kuinka metsään arvioni salkkuni tulevasta kehityksestä menikään.

Blogitekstisuositus

Tärkeimmät asiat sijoittamisessa(ni) - Vanhat kirjoitukseni yksissä kansissa

  Kokosin tähän blogikirjoitukseen tärkeimmät blogikirjoitukseni. Ne sisältävät mielestäni tärkeimmät asiat, joita sijoittajan tulisi tietää...

Suosituimmat tekstit