Miltäköhän tuntuu maata pimeässä arkussa metri tai pari kylmää multaa päällä?
Kun kuolen, joku saattaa muutamat kyyneleet vuodattaa, mutta hyvin nopeasti elämä jatkuu kuten aina ennenkin. Sadan vuoden jälkeen ei kukaan edes tiedä olleeni olemassa. Bileet jatkuvat ilman faijaakin.
Näin lomalla on ollut paljon aikaa miettiä kuolemaa ja kuolemista. Huomaan, että on hyvä päivittäin harrastaa liikuntaa, jotta eksistentiaalinen ahdistus ei vallan valtaa ruumista. Kylmät jalat kesähelteilläkin yhtenä tuttuna merkkinä siitä. Fyysinen rasitus väsyttää lihakset ja rentouttaa hermoston sekä mielen. Toki liiallinen intensiteetti saa aikaan aivan päinvastaisen reaktion, joten keskitie on tässäkin kultainen.
Nukun kyljelläni ja vatsallani. Muut voivat puolestani aivan vapaasti nukkua selällään kuten vainajat arkuissaan. Unihalvauskin yllättää helpommin selällään nukkuvan.
Elämäni on jo jälkimmäisellä puoliskolla, joten haluan karsia epäolennaisia asioita pois. En osta lähtökohtaisesti enää juuri mitään materiaa, sillä tavaran omistaminen orjuuttaa. Kokemuksiin voin hieman törsätäkin. En myöskään enää piittaa siitä, millaisen kuvan annan itsestäni muille ihmisille. En halua muiden mielipiteistä käsirautoja itselleni. Tykkäävät kyllä paheksua ja kontrolloida, mutta tuskinpa tuovat haudalleni kukkia. Korkeintaan käyvät ilakoimassa.
En myöskään odota hyviä asioita tapahtuvan saati toivo ihmisten toimivan etujeni mukaisesti. Jos hyviä asioita tapahtuu, olen kiitollinen, mutta en tarraudu moisiin oljenkorsiin. Tie onneen käy alhaisten odotusten kautta.
Kultainen keskitie lienee itselleni fiREn sijaan paras ratkaisu myös töiden osalta, sillä liika joutilaisuus alkaa kuitenkin ahdistamaan. Asetin kultaisen tavoitteen myös säästöasteen suhteen; 20% nettopalkasta sijoituksiin saa riittää. Jos jää enemmänkin säästöön niin hyvä, mutta en jaksa enää ottaa stressiä asiasta. Jos täytän joskus 60 vuotta, saatan lopettaa uuden rahan sijoittamisen kokonaan. Siihen saakka olisi tarkoitus kuitenkin laittaa viidennes palkkatuloista ETF:iin. Eläkkeelläkin saatan hieman hankkia palkkatöiden avulla lisätienestejä. Jos vaikka päänuppikin pysyisi hieman terävämpänä.
Huomaan, että rahasta tuli itselleni jossain vaiheessa pakkomielle. Loputon kituuttamisen ja sijoittamisen himo rajoitti kokemaani vapautta. Ajoin itseni nurkkaan, josta ei olisi ollut ulospääsyä yli vuosikymmeneen tai pariin. Absurdi ”valinta” mieheltä, joka unelmoi päivittäin vapaudesta. En uskalla lyödä vetoa sen puolesta, että eläisin terveenä Firen ikivihreisiin vuosiin saakka.
Tuo 20% säästöaste antaa vapauksia elää hieman vapaammin ja varmistaa myös sen, että tytär perii aikanaan mukavan summan rahaa. Ei sillä ikuista joutilaisuutta saa, mutta jonkinlaisen fuck you -varallisuuden. Ei tarvitse kaikkiin yhteiskunnan normeihin alistua. Voi poiketa välillä polulta.
You are living as if destined to live forever; your own frailty never occurs to you; you don’t notice how much time has already passed, but squander it as though you had a full and overflowing supply – though all the while that very day which you are devoting to somebody or something may be your last. You act like mortals in all that you fear, and like immortals in all that you desire. You will hear many people saying: ‘When I am fifty I shall retire into leisure; when I am sixty I shall give up public duties.’ And what guarantee do you have of a longer life? Who will allow your course to proceed as you arrange it? Aren’t you ashamed to keep for yourself just the remnants of your life, and to devote to wisdom only that time which cannot be spent on any business? How late it is to begin really to live just when life must end! How stupid to forget our mortality, and put off sensible plans to our fiftieth and sixtieth years, aiming to begin life from a point at which few have arrived!
- Seneca
