Libertad o nada!

 

AVWS hoy, imperio mañana!

Olen tehnyt päätöksen. Viimeistään 60-vuotiaana heittäydyn joko kokonaan vapaaherraksi tai sitten vähennän selvästi työtunteja. Vietän vuosittain merkittäviä aikoja Espanjassa. Siellä nautin auringosta, huolettomasta elämänasenteesta ja Euroopan parhaista ulkokuntosaleista. Ruokin sieluani filosofialla, viinillä ja proteiinisynteesillä. 

Tuntuu mahtavalta tietää jo nyt, milloin elämä muuttuu radikaalisti ja lopullisesti. Saan tuolloin joko täyden tai osittaisen vapauden. Kaikki riippuu ACWI:n sekä AVWS:n tulevista tuotoista. Arpa on heitetty.

Aloitin eilen espanjan kieliopinnot. Aion opiskella vähintään vartin päivässä, jolloin saavutan hyvän kielitaidon ennen vankilan porttien avautumista. Kieli on avain kulttuuriin ja uuteen elämänfilosofiaan.

Vivo hoy, sueño con mañana. Aloitan uuden elämäni jo tänään. En enää identifioidu työni vaan vapauden kautta. Muut ovat työn orjia, minä olen vapaaherra. Työt hoidan hymyssä suin, koska tulevaisuus rakentuu päivä päivältä silmieni edessä. Se nousee kohti taivasta uljaana kuin Sagrada Familia, mutta paljon ripeämmin ja vähemmällä vaivalla. Elämäni on jo nyt täynnä Gaudin muotoja ja värejä. Oikealla kädellä hoidan salkkuani, vasemmalla teen työni.

¡Nos vemos en la playa, amigo!

Ruuhkavuodet, perintö ja ylisukupolvinen vapaus

 

Memento mori.

Olen taas viime aikoina unelmoinut ennenaikaisesta eläköitymisestä. Vapaaherran elämä on alkanut kiinnostamaan, koska elämä on ollut liian stressaavaa liian pitkään. Pieni toivonkipinä on kuitenkin herännyt, että pahimmat ruuhkavuodet ja vastoinkäymiset alkaisivat jo pikkuhiljaa olla takanapäin. 

Ei minun ole järkeä täysin lopettaa työntekoa, sillä tuntipalkkani on ihan OK tasolla ja se tulee toivon mukaan vuosien myötä vielä myös hieman reaalisesti nousemaan. Kerättyä henkistä pääomaa ei kannata heittää täysin menemään. Ikuinen loma tuskin myöskään soveltuisi kovinkaan hyvin kaltaiselleni ihmiselle. Downshiftaus sen sijaan voisi olla paljon parempi ratkaisu: vapaa-aika ja jaksaminen lisääntyisivät, kuormitus vähenisi ja tasainen kassavirta riittäisi elämisen kulujen kattamiseen, jolloin salkku saisi paisua rauhassa.

Haluan kuitenkin jättää lapselleni sen verran perintöä, ettei hänen tarvitse rakentaa elämäänsä täysin nollasta. Vesa Puttosen mielestä perintöä ei juurikaan kannata jättää, koska se muka turmelee perinnönsaajan kunnianhimon. Olen kyllä eri mieltä. Miksi edes pitäisi olla erityisen kunnianhimoinen? Miksi koko elämä tulisi pyhittää varallisuuden keräämiseen? Jokaisen sukupolven ei tarvitse aloittaa peliä lähtöruudusta.

Itse haluan jättää nykyrahassa perintöveron jälkeen vähintään 400K perintöä. Vaimo toivon mukaan kykenee antamaan ainakin 100K. Puolen millin (ennakko)perintö kolmekymppisenä antanee hyvät lähtökohdat elää hyvä elämä. Eikä perintöä tarvitse mihinkään kuluttaa, vaan se voi toimia pahan päivän varana ja sen voi aikanaan siirtää seuraavalle sukupolvelle. Mikäpä sen hienompaa ja fiksumpaa kuin ylisukupolvisen varallisuuden kerryttäminen ja omistajuuden kulttuurin luominen. Varallisuus on vain lainassa ja se tulee siirtää hyvässä kunnossa aikanaan seuraavalle sukupolvelle.

Vala valoisassa Valamossa

Olin Valamon luostarissa meditoimassa ja kiduttamassa lihaa muutaman viikon ajan. Retriitti teki hyvää. Pohdin ennen kaikkea nykyistä elämänvaihettani, tulevia vuosia sekä vuosikymmeniä. 

Kesään 2029 saakka sijoitan 1000€/kk. Tuona aikana elämässäni tulee tapahtumaan todennäköisesti monia muutoksia. Tyttäreni esimerkiksi kasvaa sen verran isoksi, että moni asia tulee arjessa tämän myötä helpottumaan. Töissä ei myöskään kovin suuria muutoksia tänä aikana todennäköisesti ole luvassa, joten sieltä tulee elämään vakautta. Uskon, että työt saan hoidettua lähivuosina melko vähäisellä stressillä, vaikka teenkin 100% työaikaa. Muiden läheisten ihmisten suhteen saattaa murheita tulla, mutta se on sitten vain kestettävä.

Yritän nämä seuraavat neljä vuotta keskittyä henkiseen hyvinvointiin ja koitan vältellä ylimääräistä stressiä.  Esimerkiksi salitreenit yritän tehdä niin, että niistä koituu mahdollisimman vähän ahdistusta ja rimakauhua. Lihasmuisti kyllä aikanaan hoitaa homman kotiin jos ja kun alan taas myöhemmin panostamaan (lue horkkamaan) neuroottisemmin. Nämä elämän ruuhkavuodet pitää vain luovia jotenkin fiksusti läpi. Olisi hyvä, jos voisi elämästä samalla nauttiakin. 

Ruuhkavuosien jälkeen aikaa ja energiaa varmaan jää enemmän harrastuksillekin. Ja jos työ vie liikaa mehuja, voin aina halutessasi tehdä lyhennettyä työaikaa. Sekin on melko varmaa, etten työntekoa lopeta ennen virallista eläkeikää. Vanhana on hyvin aikaa tehdä hieman töitäkin ja on mukavan stressitöntä kun saa varmaa ja jatkuvaa rahavirtaa kuukausittain palkan muodossa. 

Haluan nauttia jokaisesta päivästä, sillä elämä on parhaassakin tapauksessa kovin lyhyt. Olen mielestäni elämässäni kärsinyt jo aivan tarpeeksi. Jatkossa muut saavat hoitaa murehtiminen.

Downshiftaus 2/3 työaikaan?

Elämä lyhyt, kuolema pitkä.

Note to self. Viranhaltijana minun on mahdollista opettaa vain 2/3 opetusvelvollisuudesta, jos työnantaja tähän suostuu. Nykyisellä palkallani tuo tarkoittaisi yli 2000€ kuukausinettopalkkaa. Sillä kattaisin elämisen kuluni. Eläkettä tosin kertyisi kolmanneksen hitaammin ja koska työ sisältää opetuksen lisäksi paljon muutakin, työmäärä olisi varmaan yhä noin 80% nykyisestä. Jäisi minulle kuitenkin selvästi enemmän vapaa-aikaa eikä työ olisi lainkaan yhtä rasittavaa kuin nyt. Aion pitää tämän vaihtoehdon mielessä ja iän karttuessa ehkä joskus toteutankin tällaisen downshiftauksen. Ehkäpä sitten kun väsymys sekä salkku ovat tarpeeksi isot. 

Tuleva eläkkeeni

 

Lähde:

https://www.veronmaksajat.fi/tutkimus-ja-tilastot/tuloverot/elakkeensaajan-veroprosentit/#e3dc1300

Eläkekertymäni on tällä hetkellä rapiat 700€. Yllä olevasta sekä linkin sisältämästä taulukosta näet, että eläkettä kertyy nettomääräisesti 1083 euroon asti nopeasti, sillä marginaaliveroprosentti on tuohon saakka nolla. Tämän jälkeen marginaaliveroprosentti pomppaa 43,4 prosenttiin, mikä tarkoittaa sitä, että nettona eläkettä kertyy vuosittain enää hieman yli puolet siitä, paljonko sitä kertyy bruttona. Järjestelmä on siinä mielessä erikoinen, että henkilö, joka ei tee työuransa aikana päivääkään töitä, saa aikanaan takuueläkkeen, jonka suuruus on tällä hetkellä 976,59€/kk.

Eläkettä kertyy minulle 100% työajalla vuosittain noin 60€. Kuuden vuoden päästä minulle on siis kertynyt eläkettä suunnilleen tuon 1083 euron verran. Tämän jälkeen nettoeläkettä kertyy minulle vuosittain 100% työajalla vain noin 60€ x 0,566 = 33,96€. Kun eläkettä on karttunut bruttona noin 1900 euron verran, marginaaliveroprosentti laskee (minulla muutamaksi vuodeksi) 31,2 prosenttiin, jonka jälkeen se taas nousee.

Vaikka tekisin suunnilleen 100% työaikaa loppuun saakka, saisin eläkettä bruttona noin 2200€/kk. Nettona tuosta jäisi noin 1750€/kk. Uskon kuitenkin, että eläkkeitä tullaan jatkossa tavalla taikka toisella heikentämään, joten oletan, että käteen jääkin vain 1500€/kk, vaikka tekisin 100% työaikaa.

Uskon, että eläkejärjestelmä pysyy pystyssä, mutta aikamoiselta kusetukseltahan tuo vaikuttaa. Taas on yksi lisäsyy sijoittaa nyt ”nuorena” melko aggressiivisesti osakemarkkinoille. Mediaanipalkkainen joutuu tehdä noin 20 vuoden ajan töitä, jotta tälle kertyy edes hieman enemmän eläkettä kuin henkilölle, joka ei tee eläessään päivääkään töitä. Suomi ei toden totta ole FIREn vaan downshiftauksen, riskien välttelyn ja lorvailun luvattu maa. Verokarhun paratiisi.

P.S. Sinua saattaa kiinnostaa Seppo Pennasen kirjat: 

1. Köyhästä rikkaaksi: Kuudella eurolla päivässä miljonääriksi

2. Yksi elämä: Olisihan sen voinut elää huonomminkin!

Jälkimmäistä en ole vielä lukenut. Kerro, jos se on lukemisen arvoinen. Ensimmäisen kirjan olen lukenut. Siinä käytetyt tuottoprosentit ovat aivan yläkanttiin, mutta muutoin oli melko inspiroiva kirja kaltaiselleni tavan tallaajalle.

Linkki:

https://akateeminenwebshop.com/valmistaja/El%C3%A4m%C3%A4+t%C3%A4ss%C3%A4+ja+nyt+-kirja?srsltid=AfmBOopZtNC_62GnQAtFjuJ4mcx_ij7iqwPpD5e22Qswr75xLr4aVoVk

Tässä vielä Seppo Pennanen Pörssipäivän vieraana 4.12.2018:

https://areena.yle.fi/podcastit/1-50014010

Downshiftaus ei kannata

 

”Winners are not people who never fail, but people who never quit.”

- Arnold Schwarzenegger

Tässä syyt, miksi minun kannattaa tehdä 100% työaikaa niin pitkään kuin suinkin mahdollista, ehkäpä jopa eläkeikään saakka.

1. Eläke kertyy täysimääräisenä kun tekee täyttä työaikaa. Eläke on myöskin melko varmaa ja vakaata tuloa, joten se ei ole riippuvainen markkinoiden liikkeistä. Ei tarvitse stressata pörssiromahduksista. Jos teen loppuun asti täyttä työaikaa, pärjään todennäköisesti pelkän eläkkeenikin varassa. Salkun tulot ovat sitten siihen ylimääräistä plussaa.

2. Minun ei tarvitse ehkäpä koskaan syödä salkustani juuri mitään, joten voin antaa aikanaan kunnolla perintöä eikä minun enää jatkossa tarvitse stressata yhtä paljon säästöprosenttia.

3. Minun ei tarvitse välittää valuuttakurssien liikkeistä, joten voin huoletta sijoittaa ACWI IMI:n.

4. Palkkani tulee ikälisien myötä todennäköisesti vielä hieman paranemaan. Ei kannata siis downshiftata. Kerään urani loppupuoliskolla kaikki jaossa olevat eurot omaan taskuuni ja salkkuuni.

5. Olen kilpailuhenkinen ihminen. Tuntuisi katkeralta itse tehdä töitä huonommalla kuukausipalkalla kuin muut kollegat. Jos he jaksavat, jaksan minäkin.

6. Työni merkitys tulee vuosi vuodelta lähestymään nollaa. Tämän takia voin tehdä työt vasurilla ja nostaa lähinnä vain palkkaa. Tälle on hieno nimikin: quiet quitting. Tekoäly ja robotisaatio tulevat antamaan ihmiskunnalle loputtoman hyvinvoinnin eikä ihmistä tarvita kohta enää mihinkään. Täten koulutustakaan ei enää tarvita. Voin siis ottaa hyvin chillisti töissä. Auringonlaskun ala.

7. Jos stressiä pukkaa, voin aina tehdä töitä lääkepäissäni tai kännissä. Stressi ja ahdistus on lääkintäkysymys. Oikeilla lääkkeillä työt sujuvat kuin tanssi.

8. Olen virassa ja minua on vaikea erottaa, joten ei minun kannata suosiolla heikentää palkkaani työaikaa lyhentämällä. Pitää vain ilmestyä aamulla ajoissa työpaikalle. Ainakin useimpina aamuina.

9. Loma ja vapaa-aika tuntuvat paremmilta kun välillä tekee paljon töitä. Tasainen elämä vasta tylsää on. Tylsistyn aina pitkillä lomilla. Tunteiden vuoristoradalla ainakin tuntee elävänsä. Pitää vain laskuissa yrittää välttää köysikiikku, jotta salkkuni korkoa korolle -ilmiö jatkuisi mahdollisimman pitkään.

10. Kun tienaan kunnolla, voin myös jonkin verran törsätä rahaa harrastuksiin, matkusteluun ja muuhun turhuuteen. 

Syyni tehdä töitä eläkeikään asti

Olin aikeissa irtisanoutua tänään kehityskeskustelun yhteydessä. Viime yönä aloin kuitenkin kiikkustuolissani miettiä asiaa vakavammin ja syvällisemmin. Listasin ylös asiat, jotka puoltavat työn syrjässä roikkumista.

1. Vaikka elämäni on melko rankkaa, johtuu se osittain kiireisistä ja stressaavista ruuhkavuosista. Ne menevät kyllä aikanaan ohi. Tämän jälkeen elämä muuttuu leppoisammaksi. 

2. Vapaaherrana uskaltaisin ja haluaisin myydä vuosittain sijoituksiani enintään 3,0% salkun myyntihetken arvosta. Tuon takia salkun tulisi olla vähintään 600 000€ kokoinen, jotta voisin olla tekemättä lainkaan töitä. Tuolloinkin käteen jäisi verojen jälkeen ehkäpä vain noin 1250€/kk. Ei sillä kovinkaan tapahtumarikasta Fire-elämää elettäisi. Lisäksi joutuisin stressaamaan salkun riittävyyttä päivittäin. Töitä tekemällä vähennän taloudellista stressiä.

3. Voin minä vain vuonna tehdä 75% työaikaa, mikäli esimieheni siihen suostuu. Tuo keventäisi työtaakkaa jo melko paljon. Siltikin rahaa saattaisi jäädä jopa sijoitettavaksi. Palkkatöitä tekemällä minun ei tarvitse välttämättä juuri koskaan myydä salkustani mitään, joten säästöprosentinkaan ei tarvitse periaatteessa enää jatkossa olla kovinkaan suuri. 

4. Töitä sopivasti tehden saatan raaskia kuluttaa enemmän. Myös ulkomaanmatkat ovat mahdollisia.

5. Downshiftatessa progressiivinen verotus aiheuttaa sen, ettei nettopalkka putoa yhtä paljon kuin työaika. Tosin minun alallani tämä efekti on pienempi.

6. Viranhaltijana minua ei kovin helposti voi irtisanoa. Voin halutessasi tehdä töitä rennolla otteella. Töitä ei tarvitse tehdä mitenkään erityisen hyvin. Kohtalainen työn jälki riittää. Tällä palkalla ei kovinkaan paljon voi minulta edes vaatia. Olen yhteiskunnan sylkykuppi, joten minun ei ole syytä odottaa itseltäni liikoja. 

7. Tuskinpa missään muussa työssä voin olla lomalla yhtä paljon. Työpäiviä on noin 53% kalenterivuoden päivistä, joten vapaapäiviä on 47%.

8. Voin jossain määrin päättää työni sisällöstä. Tämä vähentää stressiä ja vitutusta.

9. Työssä kuormittavimmat hetket ovat opetustunnit. Downshiftatessa niiden osuus vähenee. Muu työ vähenee vähemmän. 

10. Elämässä on hyvä olla tietyt rutiinit. Työ sopivissa määrin ehkäisee dementiaa ja kognitiivista rapautumista. Täysi joutenolo tuskin muutoinkaan sopii pääkopalleni.

11. Elämä on tässä ja nyt. Elämää ei kannata lykätä 20 vuoden päähän, sillä kuolla voi hetkenä minä hyvänsä. Työstä, arjesta ja elämästä pitää saada hyvää heti eikä vasta hamassa tulevaisuudessa.

12. Vapaa-aika ja hedonismi tuntuu paremmalta kun osan ajasta hieman kärsii töissä. Voin myös kuluttaa huolettomammin, kun saan tasaista kassavirtaa palkkatulojen muodossa.

ACWI IMI and chill! Work and chill!

Kirjeenvaihtoa

Sain eilen tänne blogiini kommentin eräältä lukijalta. Alla hänen kommenttinsa sekä minun vastaukseni hänelle.

Morjesta vaan,

Blogiasi pitkään lukeneena koen kommentoimisen viimein aiheelliseksi. Työt tuntuvat stressaavan sinua melkoisen paljon. Sinulla on velaton asunto ja kohtuullisen kokoinen sijoitussalkku. Eihän tuollaisen suuruusluokaltaan 150 000 euron salkun tuotolla kuuhun mennä, mutta 4 prosentin tuotolla tuo vuodessa 6 000 euroa pääomatuloa, mikä puolestaan 2 000 euron kuukausikuluilla vastaa kolmen kuukauden vapaata. Kolme kuukautta on 25% vuodesta. Eli lyhennettyä työviikkoa voisi hyvin tehdä. Jos sillä saisi stressitasoa laskettua, niin se olisi varmasti omalla terveydelle pidemmän päälle erinomainen asia.

Nyt viime aikoina olet päin vastoin kirjoittanut töiden tekemisestä myös eläkeiän saavutettuasi. Ja muhkean perinnön jättämisestä tyttärellesi. Olin alunperin siinä käsityksessä, että tämän blogin ja näiden kirjoitusten oli tarkoitus olla tyttäresi perintö. Että hän oppii hallitsemaan omaa talouttaan, ymmärtää sijoittamisen ja korkoa korolle -ilmiön merkityksen. Mikä ajattelussasi siis on muuttunut? Miksi haluat jättää mahdollisimman suuren perinnön? Mikset nauti työsi hedelmistä itse? Se, että käytät pääomasi tuottoa keventämään työtaakkaasi, mahdollistaa edelleen pääoman jättämisen perintönä tyttärellesi. Lisäksi töiden keventäminen nyt mahdollistaa kaikkein arvokkaimman lahjan antamisen sekä tyttärellesi että itsellesi: voit viettää enemmän aikaa hänen kanssaan.

Itse olen vihdoin ymmärtänyt, että kaikkein arvokkainta maailmassa on aika. Sitä ei saa lisää. Paitsi että rahalla voi ostaa aikaa. Kun sijoitustuotot mahdollistavat töiden tekemisen vähentämisen, voit käyttää elämäsi tunnit miten itse haluat.

Toivottavasti saat tästä kommentistani ja kysymyksistä miettimisen aihetta.

t: Vapaahippi
https://vapaahippi.wordpress.com/

Moi Vapaahippi,

Kiitos kommenteistasi ja kysymyksistäsi. Vuosien varrella olen oppinut lisää itsestäni sekä osakemarkkinasta. En esimerkiksi usko, että koskaan kykenisin syömään merkittäviä määriä salkustani, sillä olen luonteeltani aivan liian saita ja turvallisuushakuinen. Tykkään siitä, että salkku aina vain paisuu isommaksi ja isommaksi. Kuluttaminen ja tuhlaaminen sen sijaan tuntuvat pahalta. En myöskään enää usko, että saisin salkulleni 5% reaalituoton. Odotan saavani 2-4% reaalituoton esim 30 vuoden aikavälillä. 

Stressiä koen työssäni usein liikaa ja muutoinkin kroppa menee herkästi ylikierroksille. Koen kuitenkin, että salkkuni on yhä liian pieni, jotta minun kannattaisi vähentää töiden määrää. Lisäksi alallani palkka heikkenee downshiftatessa enemmän kuin työmäärä. Samalla heikkenee myös tuleva eläke. Olen myös kilpailuhenkinen, joten egoni ei kestä ajatusta, että lähes kaikki muut työkaverini tekevät täyttä työaikaa ja tienaavat minua paremmin. Kokisin katkeruutta siitä, että minun oli taivuttava olosuhteiden pakottamina. Jätän tuon downshiftauksen niille vuosille, kun oikeasti olen burnoutin partaalla.

Olen kärvistellyt ja kituuttanut raha-asioissa koko elämäni ajan. Unelmoin siitä, että jossain vaiheessa voisin höllentää lompakon nyörejä, ja voisin kuluttaa osan palkastani turhuuksiin. Palkkani on kuitenkin niin huono, että samaan aikaan en voisi sekä downshiftata että kuluttaa ja sijoittaa.

Luonteeltani olen neuroottisuuteen eli murehtimiseen ja ahdistukseen taipuvainen. Vaikka tekisin vähemmän töitä tai lopettaisin työt kokonaan, se tuskin toisi asiaan lopullista helpotusta. Töitä tehdessä ei ehdi murehtia omia asioita, joten työnteko voi monesti jopa lievittää ahdistusta. Vaikka joskus tavoittaisin FIREn, pelkäisin jatkuvasti, että menen poikki seuraavassa pörssiromahduksessa.

Mitä varakkaammaksi olen tullut, sitä vaikeammaksi on tullut ajatus siitä, että en jättäisi kummoistakaan perintöä lapselleni. Se tuntuisi petturuudelta. 

Kaikkien näiden tekijöiden johdosta aion siis nauttia elämästä tekemällä lähtökohtaisesti 100% työaikaa ja vastapainona kuluttaa myös rahaa asioihin, jotka tuovat minulle hyvinvointia. Töitä tekemällä voin siis oikeuttaa itselleni syntisen tuhlaamisen. Ja koska eläkkeeni saattaa silti jäädä pieneksi, kannattaa minun tehdä myös eläkkeellä töitä muutaman tuhannen euron verran vuodessa, jotta minun ei tarvitsisi juurikaan kajota salkkuuni. Lisätuloilla voin tehdä elämänlaatua parantavia asioita. 

P.S. Lapsena leikkelin ja askartelin paperista ison pinon seteleitä. Tämän jälkeen täytin omistamani lelusalkun  erinäisillä tavaroilla. Niiden päälle asettelin askartelemani setelit niin, että vaikutti siltä, että salkkuni oli täynnä rahaa. Sitten kuljeskelin kodissani paikasta toiseen ja leikin rikasta. Tämä anekdootti ehkä kertoo minusta jotain olennaista. 

T. Faija

Viisi vuotta vapauteen

Salkkuni on nyt noin 130-135k€. Arvioisin, että melko suurella todennäköisyydellä saavutan 200 000€ salkun noin viiden vuoden päästä. Tuon jälkeen voin käyttää palkkani miten huvittaa ja jopa lopettaa uuden rahan sijoittamisen markkinoille. Karhumarkkinoissa minun kyllä kannattaa edelleen sijoittaa uutta rahaa pörssiin. Myyntejä tuskin tulen juurikaan tekemään salkustani ennen virallista eläkeikää.

Tuon viiden vuoden jälkeen palkastani pitäisi jäädä nettona vähintään 500€/kk eli 6000€ vuodessa ylimääräiseen kulutukseen. Tuolla voin ostaa vaikka kuukauden pituisen ulkomaanmatkan joka talvi. Vaihtoehtoisesti voin Downshiftata hieman töissä. 

Täysi FIRE olisi niin suuren kärsimyksen takana, ettei palkkio riitä oikeuttamaan sitä, varsinkin kun ei ole takeita siitä, että edes elän sinne asti. Kaltaiselleni ahdistujalle ja dopamiinianeemikolle ei 100% eläköityminen myöskään oikein sovellu. Olemisen sietämätön keveys. Kultainen keskitie sopii minulle paremmin. 

Tuollainen 200 000€ salkku mahdollistaa työelämässä suuremmatkin peliliikkeet. Jos työ alkaa stressaamaan liikaa, voin jopa vaihtaa kokonaan alaa tai ainakin vaihtaa työnkuvaa. Vapaa-ajastani saan myös mielenkiintoisemman kun palkkatuloja on riittävästi. Ei tarvitse vain kökkiä kotona peläten, että vaivalla kerätyt finanssit sulavat. 

Virallisen eläkeiän kynnyksellä tuo 200 000€ salkku on todennäköisesti kasvanut reaalisesti yli 300 000€ suuruiseksi. Siitä on kiva ottaa vuosittain hieman täydennystä eläketuloihin. Eikä tässä vielä kaikki: todennäköisesti pystyn jättämään tyttärelleni noin neljännesmiljoonan kokoisen salkun. Tietoisuus siitä tuo jo nyt mukavasti onnea.

Tarkoitukseni on alkaa viiden vuoden kuluttua täysiveriseksi huolettomaksi hipiksi, joka vain nauttii hetkestä. Halailee puita, haistelee kukkia ja hymyilee hölmösti ventovieraille. Jo tämän viiden vuoden siirtymäkauden aikana yritän harrastaa meditointia ja kuunnella biisejä kuten:

California Dreamin’: https://youtu.be/KOok1WzZbOY?si=7vMXkGms9ie66cnd

San Francisco: https://youtu.be/PQHb4z0prjo?si=UDq5H71gbyXampIj

Harkitsen myös lääkeaineita, jotka vaimentavat vasemman aivopuoliskoni eli loogis-matemaattisesta ajattelusta vastaavia aivoalueita sekä laajentavat holistisesti tajuntaa. Sillä saralla minulla on vielä paljon opittavaa ja koettavaa. En malta odottaa. Onneksi viisi vuotta on melko lyhyt aika.

Suurinta vapautta on vapaus huolista. Kun elää onnellisesti hetkessä ei murehdi tulevaa eikä harmittele menneitä.

Leap of faith

Miksi ihmiset unelmoivat firestä? Uskoakseni siksi, koska he haluavat olla energisiä sekä vapaita yhteiskunnan asettamista kahleista. Yhteiskunta kuitenkin pakottaa ihmiset raatamaan vuosikymmenien ajan työelämässä imien samalla janoisen vampyyrin tavoin yksilön ajan sekä elinvoiman. Useimmiten uhria ei heti imetä täysin kuiviin, jotta siitä riittää ravintoa vuosikymmeniksi. Veri pyritäänkin imemään tasaisen tappavaa vauhtia ulos työn orjista. Osa selviää hengissä jopa eläkkeelle saakka. Kun eläkkeellä olisi vihdoin aikaa, ei ole välttämättä enää terveyttä tai energiaa jäljellä. Eikä aikaakaan enää tuolloin ole jäljellä useita vuosikymmeniä.

Firettäjien ongelma on, että he mittaavat edistymistään rahassa. Kun täyden Firen mahdollistava salkku on vihdoin saavutettu, on elämä jo pahasti ehtoopuolella. Oikea edistymisen mittari on aika sekä energia. Firettäjän tulisi rahan maksimoinnin sijaan yrittää maksimoida vapaa-aikansa sekä energiansa. Rikkain on se, jolla on eniten vapaa-aikaa ja joka kokee olevansa energisin.

Firetys on siis eräänlainen optimointipeli: miten minun tulisi elää, jotta loppuelämäni aikana voisin viettää mahdollisimman vähän aikaa töissä ja jotta minulla olisi mahdollisimman paljon energistä ja elinvoimaista vapaa-aikaa jäljellä?

En ole matemaatikko, mutta mutuna sanoisin, että oikea vastaus yllä olevaan kysymykseen on kutakuinkin seuraava:

Nuorena kannattaa tehdä paljon töitä ja säästää/sijoittaa hyvin aggressiivisesti. Kun salkku on kohtalaisen kokoinen, lopetetaan uuden rahan säästäminen/sijoittaminen ja aletaan downshiftaamaan töiden suhteen maksimaalisesti. Mitä nuorempana salkku saavuttaa tarvittavan rajapyykin, sitä parempi. 

Itse olen varmaankin jo ylittänyt tuon rajapyykin, vaikka salkku onkin vasta 125 000€ suuruinen. En kuitenkaan henkisesti kykene vielä höllentämään hirttosilmukkaa kaulani ympäriltä. Ajattelinkin, että vielä kuuden vuoden ajan jatkan kärsimyksen tiellä. Uhraan parhaimpia vuosiani. Jospa sen jälkeen salkkuni alkaisi lähennellä maagista 200 000€ rajaa, jolloin viimein voisin tehdä uskon hypyn tyhjän päälle.

Näin saavutat taloudellisen turvan seitsemässä vuodessa

Taloudellinen riippumattomuus on ikuisesti valtaosan ulottumattomissa, mutta taloudellinen turva ei. Se on itse asiassa melko helposti ja nopeasti saavutettavissa. Sen saavuttamiseen menee vain noin seitsemän vuotta. Tämän jälkeen loppuelämän voi ottaa paljon lunkimmin. 

Tie taloudelliseen turvaan on hyvin yksinkertainen. Ensin kannattanee opiskella itselleen ammatti tai tutkinto. Oletetaan, että tähän kuluu Sinulta elämäsi ensimmäiset 25 vuotta. Kun opintojen jälkeen siirryt työelämään, pidät kulutuksesi suunnilleen opiskelijabudjetin kokoluokassa. Täten 1000€/kk säästäminen palkasta (noin 35-50% nettopalkasta) on sinulle lastenleikkiä. Sijoitat nuo 1000€/kk osakemarkkinoille matalakuluiseen indeksiosuusrahastoon eli ETF:n (esim ACWI-indeksiin) seitsemän vuoden ajan. Oletetaan, että saat sijoituksille tuona aikana 4,0% annualisoidun reaalituoton. Salkkusi koko seitsemän vuoden jälkeen on noin 97 000€. Tällöin olet 32-vuotias. Tämän jälkeen lopetat uuden rahan sijoittaminen osakemarkkinoille.

Oletetaan optimistisesti, että pääset eläkkeelle 68-vuotiaana. Oletetaan myös, että sijoituksesi tuottaa kulujen jälkeen reaalisesti vaatimattomat 3,2% annualisoidusti. Kun pääset eläkkeelle, on sinulla inflaatiokorjatusti 300 000€ osakesalkku turvanasi. Siitä on sitten mukava nostaa esim 3-4% vuosittain. Jos saatkin erinomaisen 4,5% reaalituoton, on salkku inflaatiokorjatusti 473 000€ suuruinen 68-vuotiaana.

Yllä olevassa esimerkissä jouduit siis sijoittamaan melko aggressiivisesti vain seitsemän vuoden ajan. Tämän jälkeen lopetit sijoittamisen kokonaan ja annoit salkun kasvaa rauhassa. Tällöin kykenit kuluttamaan loppu-urasi ajan koko nettopalkkasi elämiseen. Nuo seitsemän vuotta myös opettivat sinut hyvin kulutietoiseksi, joten jatkossa sinun oli helppo rahoittaa elämäsi palkkatöillä. Todennäköisesti myös halutessasi kykenit downshiftaamaan töissä, vaihtamaan alaa/työpaikkaa, ottamaan hallittuja riskejä, tekemään melko usein pitkiä ulkomaanmatkoja sekä ottamaan ajoittain palkattomia vapaita. Sinun ei tarvinnut noiden seitsemän vuoden jälkeen enää miettiä lainkaan säästämistä. Muhkean salkkusi ansiosta kykenit elämään oman näköisesi elämän.

Miltä kuulostaisi tuollainen elämä? Hyppäätkö kyytiin?

Katarsis

 - ”Be the change that you want to see in the world.”

Viime päivät ja viikot olen elänyt kuin elokuvassa. Jokaisella päivällä on ollut iso merkitys. Olo on ollut samaan aikaan haikea, kiitollinen, onnellinen ja surullinen. Vuosien työn kruunasi lopulta täydellinen päätös. Annoin paljon ja sain takaisin vieläkin enemmän. Takana on huikea matka, josta tunnen valtavasti kiitollisuutta.

Lopputuloksena oli jonkinlainen katarsis. Katarsis on ”äkkinäinen tunnetila tai kliimaksi, joka johtaa elämänhalun uudistumiseen, palautumiseen tai voimistumiseen”.

Mitä haluan elämältäni? Enkö saattaisi jo olla perillä? Mitäpä jos en pyristelisikään vastaan, vaan hyväksyisin elämäni sellaisena kuin se jo on? Mitäpä jos panostaisin nykyiseen elämääni muutoksesta haikailun sijaan?

Antoisa elämä ei ole mielestäni vain itselle elämistä. Iso osa onnea on tehdä merkityksellisiä asioita (yhdessä muiden kanssa), auttaa muita, olla positiivinen muutos maailmassa ja tärkeä osa yhteiskuntaa. Nykyisessä työssäni minulla on mahdollisuus saada paljon hyvää aikaan. Jos haluaa saada, on pakko antaa. Kyllä se minimalistisen firelorvailun voittaa.

Työ, perhe, harrastukset ja ystävät. Niistä on hyvä elämä tehty. Ne vain tulee pitää tasapainossa. Kun tekee  sopivasti töitä, ei myöskään tarvitse elää pörssikerjäläisen elämää. 

Note to Self:

Tee rohkeasti asioita, ole rehellisesti oma itsesi, mieti jokaiselle päivälle ainakin yksi korkeamman tason tavoite, nauti elämästä ja elä hetkessä.

Low-hanging fruit

 

Jos 4% sääntöön olisi luottaminen, paljonko eri kokoisilla salkuilla saisi kuukausittaista nettotuloa? Alla on esimerkkejä kuukausituloista (nettona) ja vaadittavan salkun koosta. Oletan, että rahastoja/ETF:iä myytäessä menee 18% veroja myyntisummasta.

Kaava on: XXXX€ : 0,82 x 12 x 25

250€/kk = 92 000€

500€/kk = 183 000€

750€/kk = 275 000€

1000€/kk = 366 000€ 

1100€/kk = 403 000€

1200€/kk = 440 000€

1300€/kk = 476 000€

1400€/kk = 513 000€

1500€/kk = 549 000€

1600€/kk = 586 000€

1700€/kk = 622 000€

1800€/kk = 659 000€

1900€/kk = 696 000€

2000€/kk = 732 000€

Millaiseen kuukausittaiseen nettotuloon sinä firellä tyytyisit? Kuinka suuren marginaalin tarvitsisit siltä varalta, että välillä tulisi yllättäviä lisäkuluja (remppoja jne)? Entä minkä kokoisella salkulla nukkuisit yösi rauhassa, jos tulisi markkinaromahdus tai pidempi laskumarkkina? Paljonko rahaa tarvitset, jotta saisit rahoitettua tarpeeksi mielenkiintoisen FIRE-elämän? 

Minä tarvitsisin ainakin 1500€ kuukausitulot nettona, jotta voisin rahoittaa elämäni, uskaltaisin irtisanoa itseni ja jotta lopettaisin työt lähtökohtaisesti kokonaan. Tarvitsisin siis firelle siirtyessäni 550 000€ salkun.

Salkkuni on nyt noin 110-115k€. Oletetaan optimistisesti, että globaali osakemarkkina tuottaa vuosittain reaalisesti 5,0% kuten se on historiassakin tuottanut hyvin pitkällä aikavälillä, eli vuosien 1900-2022 välillä (World = WLD). Kulujen (juoksevat kulut + osinkojen lähdeverot = 0,6%) jälkeen saisin salkulleni 4,4% reaalituoton. Oletetaan lisäksi hyvin optimistisesti, että kykenen sijoittamaan 750€/kk. Tällöin saavutan 550 000€ salkun tasan 20 vuoden kuluttua.

Jos kaikki menisi siis erittäin hyvin, saavuttaisin täyden firen 20 vuoden kuluttua. Olen tuolloin 60-vuotias. Tuon 750€/kk sijoittaminen vaatisi, että jatkaisin hyvin tiukkaa kulukuuria koko tuon 20 vuoden ajan. Ei olisi esimerkiksi varaa tehdä ulkomaanmatkoja tai downshiftata töissä. 

Todennäköisyys olla jo kuollut 60-vuotiaana on noin 7%. Tuo on 1/14. Mieti luokkakavereitasi vaikka peruskoulusta. Riippuen luokan koosta, teistä on hyvin todennäköisesti 1-2 jo kuollut, kun täytätte 60 vuotta. Se saatat olla sinä. Tuon lisäksi osalla on jo ikäviä elämänlaatua heikentäviä sairauksia riesanaan. Olisiko minun siis järkevää jahdata täyttä fireä seuraavat 20 vuotta, jotta vihdoin 60-vuotiaana voisin lopettaa työt kokonaan? Firen saavuttaminen tuossa ajassa vaatisi, että kaikki asiat menisivät aikalailla nappiin sekä osakemarkkinoilla että omassa elämässäni. Sijoittaminen tosiaan on optimistien laji. 

Tuon yli 1500€ kuukausinettotulon saisin tekemällä töitä kolmena päivänä viikossa tai 60% työajalla. Hyvinkin pienellä vaivalla saavuttaisin siis jo nyt sellaisen tulotason, joka minulla voisi olla 20 vuoden päästä vapaaherrana. Huomioiden fireen liittyvät riskit ja sen vaatimat uhraukset downshiftaus vaikuttaa paljon järkevämmältä. Se on niin sanottu low-hanging fruit. Miksi en siis sitä poimisi? Eläke jää downshiftatessa pienemmäksi, mutta niin se jäisi myös firettäessä. Ja salkusta voin halutessani aina nostaa hieman rahaa ulos kompensoimaan heikompaa eläketta. Ja eläkkeelta käsinkin on helppoa tienata muutamia satasia kuukaudessa palkkatuloja. Verotuskaan ei olisi kovinkaan tiukkaa. 

Downshiftauksen lisäksi parin sadan tuhannen euron salkku kuusikymppisenä on myös melko helppo saavuttaa. Sekin on low-hanging fruit, joten myös se kannattaa mielestäni poimia. 

The Dalai Lama, when asked what surprised him most about humanity, answered: ”Man. Because he sacrifices his health in order to make money. Then he sacrifices money to recuperate his health. And then he is so anxious about the future that he does not enjoy the present: the result being that he does not live in the present or the future; he lives as if he is never going to die, then dies having never really lived.”

Elämä on Tässä ja Nyt. Carpe diem!

Uusi FIRB-kultti leviää kulovalkean tavoin

FI = financial independence

retired = re-tired = toistuvasti väsynyt

refreshed = virkistynyt

badass = pahis

Tällä päivämäärällä aloitan uuden herätysliikkeen. Se ei ole FIRE vaan FIRB. RE sopii parhaiten kroonisesti väsyneille (re-tired = toistuvasti väsynyt). Eläköitymisen maaninen jahtaaminen totisesti helposti johtaakin henkiseen lerpahtamiseen, ahdinkoon ja tunne-elämän putkinäköisyyteen. Firen saavuttaakseen pitää useimmiten laittaa elämä 15-30 vuodeksi hyllylle pölyttymään, menopaussiin. Noin pitkät vaihdevuodet eivät kuulosta ainakaan omaan korvaani hyvältä diililtä. 

Paljon parempi olemisen olomuoto on FIRB eli Financially Independent Refreshed Badass! Tämä eliölaji ei tavoittele onnea vuosikymmenien kuluttua vaan tässä ja nyt. Hän näkee työn positiivisena osana elämän pyhää kolmijalkaa: 

1. Lepo/Uni

2. Yhteiskunnallinen vaikuttaminen (työ) 

3. Henkilökohtainen elämä (perhe, ystävät ja omat harrastukset)

Firbettäjä tekee työtä ja kerää itselleen passiivista tuloa antavaa sijoitusvarallisuutta, mikä mahdollistaa vuosi vuodelta suurempia vapauksia ja mahdollisuuksia. Koska työ ja yhteiskunnallinen vaikuttaminen on olennainen osa hyvää ja onnellista elämää, ei firbettäjä aio ikinä lopettaa työntekoa. Hän on yhteiskunnassa aktiivinen toimija, badass. Mitä suurempi salkku, sitä isompi Badass hän kykenee olemaan. Firbettäjä ei kuitenkaan ole työnarkomaani, vaan hänellä on elämänhallinta kunnossa. Tarvittaessa hän tekee lyhennettyä työpäivää, vaihtaa työpaikkaa/alaa, tai ottaa pitkiäkin lomia työelämästä, jotta on koko ajan RB eli refreshed badass.

Firbettäjä on salkkunsa sekä elämään/työhön suhtautumisensa ansiosta banaalien arkisten asioiden yläpuolella. Hän ei murehdi veroprosenteista, vaalien tuloksista, maksettavista laskuista, bensan hinnasta, koroista, eläkkeen suuruudesta taikka eläkeiän mahdollisesta nostamisesta. Älä kuitenkaan ymmärrä väärin; firbettäjä kokee olevansa kotona sekä maailmankaikkeudessa että mikrotasolla yhteiskunnassa. Hän ei ole luomakunnan oikku tai yhteiskunnan outsider. Hän on voima, joka teoillaan ja sanoillaan muovaa ympäristönsä mielenmaisemaa.

Firbettäjälle eläköityminen olisi painajainen. Se olisi passiivista kuoleman odottelua ja surkastumista. Firbettäjästä sen sijaan tulee vanhetessaan vuosi vuodelta vahvempi ja vaikutusvaltaisempi. Tämän takaa eeppisiin mittasuhteisiin kasvanut salkku sekä vuosikymmenien saatossa jalostunut elämänasenne, jossa uhriutumiselle ei ole mitään tarvetta. Firbettäjä tietää jo etukäteen kukistajansa: vasta vakava sairastuminen päättää aikanaan hänen voittoputkensa. Siihen saakka hän on voittamaton ja vapaa rahvaan arkisista huolista.

Lähden firbettämään. Tuletko mukaan? On paljon nähtävää, koettavaa ja muutettavaa.

”The meaning of life is not simply to exist, to survive. But to move ahead, to go up, to achieve, to conquer.”

- Arnold Schwarzenegger

——————————————————————————————————————————

Maaliskuun nettotulot: 2385€

Menot: 1104€

SÄÄSTÖÖN: 2385€ - 1104€ = 1281€

SÄÄSTÖPROSENTTI: 1281€ : 2385€ = 53%

Osakemarkkinoille: 600€

Varat:

Käteinen: 4950€

Rahasto- ja ETF-sijoitusten arvo: 115 000€

Salkun koko 8,0 kertaa elämisen vuosikulut.

Asuntolaina on maksettu. Muutakaan lainaa ei ole. Asuntoa en edes laske varallisuudeksi. Asunnon voi juoda, muttei sitä voi syödä. Asunto on kuluerä. Vain likvidit varat tuovat elämään vapautta.  

Likvidit varat yhteensä: 120 000€

Aika pienet olivat kulut tässä kuussa, vaikka muun muassa vähän rilluttelinkin.

Saavutinko jo minimitavoitteeni?

                ”If you don’t know your goal, you can never reach it.”

Minimitavoitteeni on saavuttaa 20 vuoden sisällä salkku, jonka koko vastaa vähintään kymmenen vuoden elämisen kuluja. Jos vuosikuluni pysyvät alle 20 000 eurossa, riittää siis 200 000€ salkku. Luvut ovat tietysti tapani mukaisesti inflaatiokorjattuja. 

Globaalin osakemarkkinan CAPE oli ilmeisesti noin 20 kesäkuun viimeisenä päivänä 2022 eli noin 6kk sitten:

Lähde: https://siblisresearch.com/data/world-cape-ratio/

Globaali osakemarkkina on tällä hetkellä lähes samoissa hinnoissa, joten CAPE lienee nytkin noin 20. Tästä saadaan seuraava reaalinen tuotto odotus:

100% : 20 = 5%

Kulujen ja lähdeverojen jälkeen voisin odottaa saavani noin 4,3% reaalituottoa pitkällä aikavälillä. Pyöristän tuon kuitenkin alaspäin 4,0 prosenttiin. 

Salkkuni on nyt noin 110 000€, joten mikäli saan 4,0% reaalituoton, on salkkuni 20 vuoden päästä ilman lisäsijoituksia noin 241 000€. 

Entä millä tuottoprosentilla saavutan 20 vuoden päästä nipin napin 200 000€ salkun? Siihen vaaditaan 3,1% reaalituotto kulujen ja lähdeverojen jälkeen.

Mikäli 60-vuotiaana alan vuosittain myydä sijoituksiani 3,0% verran salkun myyntihetken arvosta, voin näillä näkymin myydä vuosittain noin 6000-7000€ verran. Tästä jäisi verojen jälkeen käteen noin 5000-6000€ vuodessa eli pyöreästi noin 400-500€ kuukaudessa. Perintöäkin tuosta pitäisi jäädä mukavasti aikanaan lapselle. 

Näissä laskuissa oletuksena siis on, etten enää tästä päivästä alkaen laittaisi lainkaan uutta rahaa markkinoille. Mielestäni yllä olevat tuotto-odotukset eivät ole yltiöoptimistisia. Saattaa siis olla, että olen jo tietämättäni saavuttanut minimitavoitteeni. 

Voisinkohan nyt nostaa jo hieman jalkaa kaasupolkimelta? Ehkäpä syödä enemmän vihanneksia ja ostaa kalliimpaa kahvia? Downshiftata henkisesti ja ottaa elämä joka tavalla vähän rennommin? Toivon sen toteutuvan ainakin pienessä mittakaavassa jo tästä päivästä alkaen. Hyppy tuntemattomaan vaatii kontrollin luovuttamista sattuman käsiin. Vaikka eihän minulla koskaan mitään kontrollia ollutkaan.

I’m letting go. Wish me luck…

Täydellinen ruumis, sielu ja salkku

 

”Buy right and hold tight.”

-Rick Ferri

”If you don’t buy right, you better have some great forearms.”

-Faijan Finanssit

Radioheadin biisi Creep kuvaa hyvin melko usein tuntemaani ulkopuolisuuden ja kontrollin tarpeen tunnetta:

I don`t care if it hurts

I wanna have control

I want a perfect body

I want a perfect soul

…

But I`m a creep

I`m a weirdo

What the hell am I doing here?

I don’t belong here…

Painiskelen vanhenemisen ja kuoleman kanssa. Tällä hetkellä elän prime aikaani, jos mittareiksi otetaan kehon, mielen ja finanssien taso. Miten tämä kultainen ajanjakso kannattaisi elää? Mihin kannattaisi keskittyä ja minkä suhteen luovuttaa? Tuntuu, etten jaksa nykyistä tahtia enää kovinkaan montaa vuotta. 

Ehkäpä kannattaisi ottaa rennommin raha-asioiden suhteen ja keskittyä perhe-elämään ja kehon/mielen kunnossa pitämiseen? Toisaalta haluan saavuttaa nopealla aikataululla fuck you -position. Haluan yksinkertaisesti panostaa samanaikaisesti kaikkeen, mutta en tiedä, onko se realistista. 

Kun katselen lähipiiriäni, on minulla hyvällä tuurilla kolmen vuosikymmenen verran hyviä elinvuosia enää jäljellä. Olen siis jo ylittänyt elämäni puolivälin. Eläkeiän saavutettuani olen todennäköisesti jo raihnaisessa kunnossa, jolloin rahastakaan ei ole enää yhtä paljon hyötyä. 

Vanheneminen ja rapautuminen ahdistavat. Olen yrittänyt parhaani mukaan taistella tuota rapautumista vastaan, vaikka tiedänkin sen olevan peli, jota en voi voittaa. Fyysisillä uroteoilla saan usein uskoteltu itselleni olevani yhä parikymppinen. Suoritan elämää yhä liikaa. Olen edelleen liiaksi tapojeni ja pakkomielteideni orja. 

Ehkäpä lähivuodet minun kannattaisi keskittyä enemmän perhe-elämään. Treenaamiseen pitäisi löytää vielä enemmän iloa totisen suorittamisen sijaan. Töiden suhteen saattavat lähivuodet joka tapauksessa olla aavistuksen verran kevyemmät, joten lyhennettyä työaikaa ei liene järkevää vielä tehdä. Raha-asioiden miettimistä pitäisi vähentää, sillä siihen kuluu aivan liikaa aikaa ja energiaa. Sitten aikanaan kun lapsi on jo kasvanut ja alan olla raihnaisempi, voisin alkaa panostamaan enemmän esimerkiksi matkusteluun ja töiden vähentämiseen. 

Pitää yrittää nauttia nyt niistä asioista, jotka ovat tälle elämänvaiheelle uniikkeja. 

Suunnitelmani salkun tuottojen nostamiseen

 ”Complexity is a cost, simplicity is an alpha.”

-Rick Ferri

Jos sattumalta elän hyvin vanhaksi, aion nostaa salkusta vuosittain tuottoja ulos erittäin yksinkertaisella tavalla. Myyn vuosittain 3% salkun sen hetkisestä arvosta. Tällä tavoin salkku ei koskaan voi huveta tyhjiin. Lisäksi, jos saan salkulleni annualisoidusti 3,0% reaalituoton, säilyttää salkkuni ymmärtääkseni ”ikuisesti” ostovoimansa. Jääpähän perikunnalle mukavasti perittävää. 

Alustava ajatus on, että alan syömään salkusta 60-vuotiaana. Jos salkkuni on tuolloin 300 000€ nykyostovoimalla ilmaistuna, voin nostaa 9000€ vuodessa. Verojen jälkeen käteen jää noin 0,82 x 0,03 x 300 000€ = 7380€ eli 615€/kk

Mikäli elämisen kuluni ovat tuolloin 1840€/kk (vertailuna: tänä vuonna tulen kuluttaneeksi vain 1200€/kk), vastaa tuo 7380€ neljän kuukauden elämisen kuluja. Tuolloin joudun kattamaan palkasta 1225€ kuluja ja loput voin rahoittaa salkun tuotoilla. Vaihtoehtoisesti voin kustantaa perusarjen palkkatuloilla ja tämän lisäksi vaikka matkustella tuon 7380€ edestä.

Myös eläkkeellä saan kuukausittain eläkkeen päälle nettona arviolta noin 600€/kk. Eiköhän sillä pärjää.

Zen - Näin sen saavutan

Taas pitäisi selviytyä ensi kesään saakka. Jotta elo ei olisi stressaavaa, väsynyttä ja ahdistavaa, yritän noudattaa seuraavia prinsiippejä.

1. Unta 8h/vrk. Liikuntaa 3 kertaa viikossa, mutta kevyehkösti (70-90%). Liikunnan jälkeen tulisi olla melko energinen ja virkeä olo.

2. Vähemmän nettiä (sisältää myös sijoitusmaailman neuroottisen seuraamisen).

3. Vähemmän kahvia, jotta hermosto ja mieli eivät mene ylikierroksille. 

4.  Delegointia: kaikkea ei tarvitse aina tehdä itse. 

5. Musiikin kuuntelua ja piipputupakkaa kiikkustuolissa hermoston lamaannuttamiseksi (katso kohta 3). Välillä muutakin kemiallista interventiota.

6. Mokaa välillä tahallaan ja näe, ettei siitä mitään kamalaa kuitenkaan seuraa. Esimerkiksi potkujen saamiseen pitää mokata erittäin pahasti. Ja sekin saattaisi olla vain uuden hyvän alku.

7. Enemmän hidastelua, seteleiden haistelua ja läsnäoloa. Ei kiirettä. Maailma on ollut valmis jo miljardeja vuosia. Ei ole minun eikä maailmankaikkeuden vika, jos yhteiskunta on asiasta eri mieltä. 

8. Asiat kannattaa tehdä oman harkinnan mukaan. Muiden (kuten esimiehen/kollegojen) kotkotukset voi päästää yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos. Ei kannata ottaa niitä niin vakavasti. Ei muutoinkaan kannata päätyä samaan jamaan kuin suurin osa palkkaorjista. Oman järjen käyttö on sallittua, ehkä jopa suotavaa.

9. Stressaaminen, totisuus ja hötkyily ei kannata, sillä lopussa ei odota palkinto. Ellei sitten laske kuolemaa palkinnoksi. Salkunkaan kasvuvauhti ei todennäköisesti korrelloi positiivisesti stressaamisen määrän kanssa. Asiat kannattaa ottaa huumorilla, sillä elämä ja kaikkeus on vitsi. With a deadly punchline. 

10. En keski tähän enää mitään. Miksi pitäisi olla kymmenen? Yhdeksän on ihan hyvä luku myös.  Ihmisillä on ihmeellisen epärationaalinen fiksaatio kymmenlukuihin (katso kohta 8). Vähemmän on enemmän. 

Aikalailla kaikkien yllä mainittujen kohtien tavoitteena on pitää sympaattisen hermoston kierrokset aisoissa. Sympaattisen hermoston ylivilkkaudessa ei ole mitään sympaattista. 

”Enjoy life. There is plenty of time to be dead.”

- Hans Christian Andersen

Tik, tak, tik, tak…

Viimeiset 11 vuotta olen elänyt kuin kyseessä olisi kilpailu tai urheilusuoritus. Sijoitusharrastus on viimeisen 7 vuoden aikana vain pahentanut tilannetta. Perhe-elämä, sijoittaminen, urheiluharrastus, työ ja muu sosiaalinen elämä. Jokaiseen tai edes useaan noista on vaikea panostaa samanaikaisesti kunnolla ilman, että meinaa palaa loppuun. Kaikki asiat alkavat helposti tuntua vaivalloisilta suorituksilta. Ja seuraavana päivänä toivon mukaan jaksaa taas alkaa kaiken alusta.

Väsynyt, jännittynyt, ylivirittynyt, levoton, ahdistunut ja tulevassa elävä. Haluaisin olla virkeä, levollinen, rentoutunut, hetkessä oleva, huoleton ja innostunut. Viimeiset pari päivää ovat tuntuneet poikkeuksellisen levollisilta. Pahoin pelkään tämän kuitenkin olevan vain tyyntä myrskyn edellä. Syksyllä kun työstressi pahenee saatan löytää itseni taas syvältä. Arjen stressitekijät huuhtovat helposti mennessään. Ei näe enää metsää puilta. 

Yritän luopua asioista. Vähemmän jäykkää suunnitelmallisuutta ja enemmän spontaaniutta. Jos saisin tietää kuolevani pian, en voisi sanoa, että olen viime vuodet elänyt kovinkaan viisaasti. Kaduttaisi, että olen elänyt kuin vuosia olisi paljonkin hukattavaksi.

Myös sijoittamisen olen vetänyt liian kireäksi. Siksi lähiajat sijoitan vain noin 600€/kk. Pitkällä tähtäimellä tavoite on sijoittaa vähintään 20% nettopalkasta. Liian kova tavoite (eli sijoittaa mahdollisimman paljon) tuntuu hitaasti kiristyvältä hirttoköydeltä kaulassa. Ajan myötä hengittäminen käy kovin tukalaksi. 

Marihuanan polttelu ei ole terveellistä, mutta omalla kohdallani se saattaisi olla askel parempaan. Ayahuasca-trippi voisi myös antaa tarpeellista itseymmärrystä tilanteestani. 

Olen kuin Peter Pan, poika joka ei koskaan halunnut kasvaa isoksi ja joka luuli elävänsä ikuisesti. Peter Panin pahin vihollinen oli Kapteeni Koukku. Peter Pan katkaisi koukun käden ja syötti sen krokotiilille. Krokotiili oli koukun käden lisäksi syönyt myös kellon, joten sen lähestymisen saattoi kuulla jo kaukaa kellon tikityksen avulla. Kapteeni Koukku ei voinut sietää kellon tikitystä. Miksiköhän…

Tätä kirjoittaessani istun tapani mukaan olohuoneeni pimeydessä rakkaassa keinutuolissani ja polttelen piippuani. Hiljaisuuden rikkoo vain seinäkelloni tikitys. Tik, tak, tik, tak… Sekunti sekunnilta aikani käy yhä enemmän vähiin. Hetki toisensa perään lipuu unholaan. 

On korkea aika lopettaa elämästä unelmointi ja alkaa elää unelmaani. Elämä ei ole kenraaliharjoitus eikä krokotiilia pääse pakoon, vaikka kuinka pakenisi tulevaisuuden pilvilinnoihin.

Kai pakko tappaa Faija

Olemme kaikki imagomme ja maineemme orjia. Luokan häirikkö ei useinkaan voi muuttua, sillä mainehan siinä menisi. Kiltin maineen saanut työntekijä ei voi nousta vastarintaan, sillä sehän olisi skandaali. Cheekin oli lopulta pakko lopettaa uransa, sillä hän oli myös menestyksensä vanki. Samoin itse koen omassa arjessani sekä myös blogikirjoitusteni takia olevani itseni vanki. Tämä siis alustuksena alla oleville pohdinnoille.

Laskin tämän vuoden keskimääräiset kuukausittaiset luvut (eli ensimmäiset 9kk):

Nettopalkka: 2614€/kk (sisältää lomarahan)

Kulut: 1650/kk

Säästöön: 965€/kk

Säästöprosentti: 36,9%

Tein alkuvuodesta ylitöitä, joten palkka ei enää tällä hetkellä ole noin iso. Loppuvuoden nettopalkka onkin 2140-2200€. Toisaalta myös kulut tulevat vastaisuudessa olemaan (ainakin jonkin aikaa) todennäköisesti jonkin verran nykyistä alemmat. 

Jos en downshiftaisi, voisin jatkossakin ylläpitää melko hyvää säästöprosenttia. Arvioisin, että voisin sijoittaa seuraavat 20 vuotta 400-900€/kk, riippuen elämänvaiheesta tekemällä 100%:n työaikaa. Oma alani on siitä hankala, että palkka tulee opetustuntien perusteella, mutta opettaminen on vain noin 60% työtehtävistä (ajallisestikin). Tämän takia töiden vähentäminen laskee jyrkästi palkkatasoa, mutta ei välttämättä työmäärää ihan hirveästi. Edes progressiivinen verotus ei välttämättä kallista vaakaa downshiftaamisen hyväksi. 

Olenkin tässä pohtinut, voisinko ”säästää kakun ja syödä sen myös”. Nyt kun joka tapauksessa teen 100%:n työaikaa kesään saakka, ajattelin käyttää tilanteen hyväksi ja tehdä testin. Yritän saada tuon 100%:n työajan tuntumaan kevyemmältä. Esimies on käskenyt priorisoida, mikäli tuntuu, että työmäärä on liiallinen. Teenpä siis noin. Nyt onkin sitten mietittävä, mistä voisi hyvällä omallatunnolla karsia tai mitkä asiat voisin tehdä enemmän ”vasurilla”.

Olen aikoinaan tehnyt kahta työtä yhtä aikaa ja työtunteja tuli viikossa nykyistä paljon enemmän. Ihmettelen, miksen nykyään meinaa aina jaksaa nykyistäkään työmäärää, joka on melko vaatimaton aiempaan verrattuna. En haluaisi vähentää töitä ja nettopalkkaani vain, koska työ on kuormittavaa. Kyllä ihmisen pitäisi kyetä tehdä täyttä työaikaa ilman, että työ varastaa koko elämän. Työtä pitää tehdä sillä tavalla, että elämä pysyy balanssissa. Esimies saa sitten ilmaista, jos työpanoksessa on jotain moitittavaa. Kun on fuck you -rahat jemmassa, voi keskustella asiasta ilman suurempaa stressiä. On työnantajan velvollisuus mahdollistaa se, että työntekijät kykenevät tehdä työt työajan puitteissa.

Toinen asia, missä yritän kehittää itseäni, on ruutuajan vähentäminen. Netissä ja sosiaalisessa mediassa tulee roikuttua niin monta tuntia päivässä, ettei ole ihmekään, että on usein stressaantunut olo enkä meinaa ehtiä tehdä asioita. Some ja netti aiheuttaa tutkijoiden mukaan stressiä, vaikkei sitä itse tunnistaisi. 

Kolmas muutos liittyy harrastamiseen. Yritän urheilla vähemmän pakkomielteisesti. Aion määrällisesti harrastaa yhtä paljon kuin ennenkin, mutta toteuttaa asioita hieman enemmän fiiliksen mukaan. Harrastaminen on yhä hieman liikaa puurtamista ja suorittamista, vaikka olen tässä kyllä jonkin verran kehittynyt parempaan suuntaan viime vuoteen verrattuna. Harrastaminenkin lisää herkästi stressitasoja, jos sitä tekee liian totisesti. 

Näillä eväillä koitan tehdä arjesta ja etenkin vapaa-ajasta vähemmän stressaavan. Lisäksi koitan tehdä sijoittamisesta hauskempaa. Edelleen käytän sijoitussuunnitelmaani ohjenuorana, mutta en aio sitä välttämättä aina orjallisesti noudattaa. Jos näen mielestäni hyvän paikan, saatan käyttää sen, vaikka se olisi sijoitussuunnitelmani vastaista. Esimerkiksi haluaisin uskoa, että olisin tajunnut sijoittaa IT-kuplan romahdettua 2000-luvun vaihteessa Nasdaqiin. Rahapodin sanoin: elämässä saa käyttää speelöögaa. En väitä, että näin tekemällä saisin parempia tuottoja. Sen sijaan sijoittamisen mielekkyys lisääntyy, mikä on myös jossain määrin arvokas asia. Sen ansiosta saattaa motivaatio pysyä pidempään hyvänä.

Jos saisin elämäni balanssiin tehden 100%:n työaikaa (ei kuitenkaan ylitöitä), voisin viimeistään 60-vuotiaana irtisanoutua ja elellä sijoitusten turvin viralliseen eläkeikään saakka, vaikka pörssi tuottaisi tuona aikana lähestulkoon kuinka huonosti tahansa. Saattaa olla, että jonkin verran töitä tekisin irtisanoutumiseni jälkeenkin, sillä pitkien kesälomien aikana olen huomannut, että liika lomailu ei myöskään ole pelkästään positiivinen asia. Herkutkin ovat hyviä, jos niitä ei syö jokaisella aterialla. Ja jos on takana usean viikon diettaaminen, herkut maistuvat taivaallisilta. Elämässä pitää siis olla sopivasti haasteita, kärsimysta ja tavoitteita. Siis sopivasti.

Vähemmän suunnittelua sekä sääntöjä ja enemmän spontaania elämästä nauttimista. Myös tämä kirjoitus saattaa olla vanhentunutta tietoa hetkenä minä hyvänsä. Mutta nyt on tällä hetkellä tällaiset fiilikset ja näillä mennään ainakin jonkin aikaa.

Edit. Viime päivinä ovat energiatasot vaihdelleet kouluarvosanoin 5-8 välillä. Välillä on päiviä, että triviaalin pienetkin asiat tuntuvat todella raskailta. Koitan erityisesti harrastuksen suhteen ottaa jatkossa kevyemmin. Siinä on eniten kevennyksen varaa. Harmillista, että työt häiritsevät näin pahasti harrastamista. Tässä olisi taas yksi lisäsyy olla varakkaampi. Lisäksi ajattelin alkaa merkitsemään päivittäin kalenteriin kouluarvosanoin, kuinka paljon on ollut energiaa/jaksamista. Jatkossa tuo keskiarvo löytyy kuukausikatsauksesta. Keväällä on sitten jotain dataa kun mietin, pitäisikö kesän jälkeen tehdä vähän vähemmän töitä ja alentua ottamaan palkanalennus.