Suunnitelmani salkun tuottojen nostamiseen

 ”Complexity is a cost, simplicity is an alpha.”

-Rick Ferri

Jos sattumalta elän hyvin vanhaksi, aion nostaa salkusta vuosittain tuottoja ulos erittäin yksinkertaisella tavalla. Myyn vuosittain 3% salkun sen hetkisestä arvosta. Tällä tavoin salkku ei koskaan voi huveta tyhjiin. Lisäksi, jos saan salkulleni annualisoidusti 3,0% reaalituoton, säilyttää salkkuni ymmärtääkseni ”ikuisesti” ostovoimansa. Jääpähän perikunnalle mukavasti perittävää. 

Alustava ajatus on, että alan syömään salkusta 60-vuotiaana. Jos salkkuni on tuolloin 300 000€ nykyostovoimalla ilmaistuna, voin nostaa 9000€ vuodessa. Verojen jälkeen käteen jää noin 0,82 x 0,03 x 300 000€ = 7380€ eli 615€/kk

Mikäli elämisen kuluni ovat tuolloin 1840€/kk (vertailuna: tänä vuonna tulen kuluttaneeksi vain 1200€/kk), vastaa tuo 7380€ neljän kuukauden elämisen kuluja. Tuolloin joudun kattamaan palkasta 1225€ kuluja ja loput voin rahoittaa salkun tuotoilla. Vaihtoehtoisesti voin kustantaa perusarjen palkkatuloilla ja tämän lisäksi vaikka matkustella tuon 7380€ edestä.

Myös eläkkeellä saan kuukausittain eläkkeen päälle nettona arviolta noin 600€/kk. Eiköhän sillä pärjää.

Strategiani sijoitusten myyntiin

Hankintameno-olettamaa käyttämällä (10 vuoden holdauksen jälkeen) voi omistukset myydä niin, että muodostuu katto verojen osuudelle. Tuo katto on 18% myyntihinnasta (0,6 x 0,3 = 0,18). Mikäli sijoitus on tuottanut voittoa yli 150% (eli sijoituksen arvo on yli 2,5 kertaistunut), tulee edullisemmaksi käyttää hankintameno-olettamaa. Eli huolimatta siitä, paljonko sijoitus on voitolla, veron osuus on 18% myyntihinnasta käytettäessä hankintameno-olettamaa.

Tuo 18% myyntihinnasta on kuitenkin melko iso osa. Esimerkiksi neljän prosentin sääntöä käyttämällä jää myynneistä nettona käteen vain:

4% x 0,82 = 3,28%

Jotta käteen jäävä osuus olisi 4%, pitää myydä noin 4,88% edestä (4% : 0,82 = 4,878).

Rahastojen ja ETF:ien myynneissä joutuu useimmiten käyttämään niin sanottua FIFO-periaatetta (first in, first out) eli joutuu myymään ensin ne osuudet, jotka on ensin ostanutkin. Tällöin ensin myytävät osuudet ovat todennäköisesti paljon voitolla, jolloin on ehkäpä ”pakotettu” käyttämään hankintameno-olettamaa. 

Itse ajattelin saada ensimmäisten vuosien myynnit hoidettua mahdollisimman pienillä veroseuraamuksilla. Aion viimeiset vuodet (esim viimeiset kuusi vuotta) ostaa itselleni ”uusia” etf:iä tai indeksirahastoja. Esimerkiksi voisin ostaa aina yhtä kohdetta yhden vuoden ajan. Kuuden vuoden jälkeen voisin myydä sitä rahastoa/etf:ää, joka on vähiten voitolla. Tällä tavalla säästän alussa ehkäpä muutamia tuhansia euroja siihen verrattuna, että ”olisin heti pakotettu” käyttämään hankintameno-olettamaa.

”Uusien” rahastojen/etf:ien sijaan voin myös avata uuden salkun, jonne ostan itselleni tuttuja etf:iä, joita voin sitten myydä pienemmillä veroseuraamuksilla.

Yksi vaihtoehto on myös ostaa sellaisia perinteisiä indeksirahastoja, joiden kohdalla ei tarvitse käyttää FIFOa, vaan voi itse valikoida, mitkä osuudet haluaa milloinkin myydä. Tällä hetkellä esimerkiksi Seligsonin rahastot ovat tällaisia. 

Viimeiset sijoitusvuodet aion ostaa siis erilaisia globaaleja rahastoja/etf:iä. Jos nyt jo lähtisin toteuttamaan tätä strategiaa, valitsisin uuteen salkkuun globaaleja rahastoja/etf:iä, jotka ovat Nordnetin kuukausisäästölistalla ja tämän lisäksi erilaisia perinteisiä indeksirahastoja (esimerkiksi Osuuspankin  OP-Maailma indeksi A). Uskon, että olisi aika helppoa saada kokoon kuusi globaalisti hajauttavaa rahastoa/etf:ää, jolloin jokaiseen voisin sijoittaa vaikka vuoden verran.