Täältä voit käydä lukemassa sijoitusstrategiastani ja sijoitusfilosofiastani:
Linkki.
On juhannusyö ja kello näyttää puolta yhtä. Perheeni on jo nukkumassa ja itse istun asuntoni parvekkeella nauttien kesäyön lämmöstä. Olen yöihminen ja tykkään pohdiskella asioita öisin. Öisin tuntuu, että aika on pysähtynyt ja ymmärrän elämää paremmin. Nytkin huomaan pohdiskelevani elämääni, sijoittamista ja tavoitteitani. Päätän selventää ajatukseni ”paperille”.
Charlie Mungerin sanoin: ”what you shout out, you pound in!”. Pitää siis olla nyt tarkkana, mitä ”huudan” ulos.
Tämä on ehkäpä tärkein kysymys, jota jokaisen sijoittajan olisi hyvä perusteellisesti pohtia: miksi sijoitan?Perheenjäseneni ja ystäväni tietävät, että sijoitan. Kaikille en ole kuitenkaan kertonut, mitä tarkalleen ottaen tavoittelen sijoittamisellani. Syyt tähän ovat moninaiset, yhden ollessa se, että raha on Suomessa yhä hieman tabu aihe.
Olen jo blogissani maininnut, että tavoittelen taloudellista riippumattomuutta. Termi ”taloudellinen riippumattomuus” kuulostaa hienolta ja varmasti monen korvaan täydeltä utopialta. Käytän kuitenkin tuota termiä, koska se on nykyään monelle tuttu ja se suuntaa antavasti kertoo, mistä on kyse. Mutta anna kun selitän tarkemmin, mitä se merkitsee minulle.
Olen luonteeltani ihminen, jota ei hirveästi kiinnosta ulkokohtaiset statussymbolit, kuten hienot autot, merkkikellot tai iso uusi omakotitalo. Arvoasteikossani ovat korkealla terveys, perhe/läheiset ihmissuhteet ja harrastukset. Onnekseni teen myöskin työtä, jonka koen aidosti arvokkaaksi yhteiskunnalle, vaikka rahallinen korvaus ei päätä huimaa. Näiden lisäksi arvostan valinnanvapautta elämässäni todella korkealle. En tiedä syytä tälle. Olen luonteeltani ehkä keskivertoa stressiherkempi, joten sillä saattaa olla vaikutusta asiaan.
Myös lapsuuden kokemukseni rahasta ja työstä varmasti hieman vaikuttavat asiaan. Ajattelin jo lapsena, että aikuisten elämä vaikuttaa stressaavalta ja ns. oravanpyörältä eli loputtomalta kilpajuoksulta aikaa vastaan ilman vapautta tehdä radikaaleja muutoksia omaan elämään. Jostakin syystä olen aina ollut myöskin säästeliäs. Kuluttaminen on vain aina tuntunut hieman pahalta, kun taas säästäminen on ollut koukuttavaa. Tästä toimintatavasta joudun opettelemaan itseni vielä jossain vaiheessa ulos.
Olen samaa mieltä
Pete Adeneyn kanssa työstä: ”work is better when you don’t need the money”. Vaikka oma työni onkin merkityksellistä, on se liian usein hyvin stressaavaa ja voimia verottavaa. Monesti työpäivän jälkeen olen niin väsynyt, että loppupäivä menee palautumiseen ja harrastuksiinkaan ei välttämättä aina jaksa lähteä. Ajatus siitä, että yhtä kovaa tahtia pitäisi jaksaa seuraavat kolmekymmentä vuotta, tuntuu ahdistavalta. Meillä kaikilla on vain yksi ainutkertainen elämä, joten olisi mahtavaa elää se niin, ettei kuoleman lähestyessä tuntuisi siltä, että olisi pitänyt elää toisin.
Haluaisin siis elää elämäni niin, että minulla olisi vapauksia tehdä muutoksia elämääni ilman, että ne kaatuvat rahan puutteeseen. Haluan, että elämäni pienet ja suuret valinnat ovat mahdollisimman vähän riippuvaisia taloudellisesta tilanteestani (täten termi ”taloudellinen riippumattomuus”). On kuitenkin tärkeää ymmärtää, että aivan kuten lapsikaan ei yhdessä yössä muutu aikuiseksi, ei myöskään voida sanoa, milloin henkilö muuttuu taloudellisesti riippuvasta riippumattomaksi. Kyse on pikkuhiljaa tapahtuvasta muutoksesta. Esimerkiksi oma 52 000e sijoitussalkkuni ja 10 000e käteispositioni antaa jo melko paljon liikkumavaraa. Esimerkiksi
5% keskimääräinen inflaatiokorjattu vuosituotto tarkoittaa 2500e vuosituottoa. Tämän hetken kuukausittaisilla kuluillani voisin elää sillä lähes 2 kuukautta. Voisin siis jatkossa vuosittain pitää 1-2kk ylimääräistä lomaa ilman, että pääomani pitkässä juoksussa välttämättä (juurikaan) vähenisi.
Olen siis jo nyt tyytyväinen tilanteeseeni ja minulla on siitä kiitollinen olo. Tiedän, että olen maailman mittakaavassa todella onnekas ja tuuria on ollut paljon matkassa, että olen päässyt tähän tilanteeseen.
Omalta osaltani sijoittamisessa on siis kyse vapauden tunteesta. Mikäli en ole tyytyväinen elämääni, voin tulevaisuudessa vuosi vuodelta yhä vähemmän syyttää asiasta muita (taloudellista tilannettani, pomoani, huonoa palkkaa, yhteiskuntaa, poliitikkoja jne) vaan syyllinen löytyy yhä useammin peilistä. Kun sinulla on rahaa, olet myös kykenevämpi muuttamaan elämäsi suuntaa. Uskon myös, että ihminen on onnellisempi, jos ajattelee, että onnellisuus on itsestä kiinni. Pitää ottaa itse vastuu elämästään.
Koska taloudellinen riippumattomuus on jatkumo, en osaa sanoa, mikä rahasumma on kohdallani ”tarpeeksi”. Sijoitukseni antavat tulevaisuudessa mahdollisuuden esimerkiksi tehdä lyhyempää työpäivää, ottaa palkattomia lomia, vaihtaa alaa taikka työpaikkaa, opiskella uusi ammatti, matkustella useammin tai jättäytyä ”omalle eläkkeelle” varsinaista eläkeikää aiemmin.
Olen akateemisesti kouluttautunut duunariperheen lapsi. Lapsuudessani minulle ei kerrottu sijoittamisesta ja rivien välistä sain sellaisen kuvan asiasta, että siinä todennäköisesti häviää kaikki rahansa. Olen onnellinen, että voin kasvattaa tyttäreni ymmärtämään raha-asioita paremmin. Voin muuttaa ”sukuni henkistä perintöä” ja tarjota tyttärelleni maailmankatsomuksen, jossa hän on ”kuskin paikalla” ja maailma mahdollisuuksia täynnä.
Ymmärsin ottaa sijoittamisesta selvää vasta oltuani opintojeni jälkeen jo jonkin aikaa työelämässä. Itse asiassa taisin sattumalta lukea erään keskusteluforumin viestiketjua sijoittamisesta ja vähitellen aloin ymmärtämään asioita. Varsinaisen sijoittamisen aloitin hieman yli 5v sitten. Merkittävää rahallista avustusta en myöskään ole saanut vanhemmiltani tai sukulaisiltani. Olen nyt 37-vuotias, joten moni saattaisi ajatella, ettei näin vanhana voi 40 000e bruttotuloilla saavuttaa taloudellista riippumattomuutta.
Otetaan hypoteettinen tilanne. Jos minulla on nykyrahan arvossa mitattuna 200 000e sijoitussalkku 23v kuluttua, jolloin olen 60v, niin voinko esimerkiksi jättäytyä töistä pois ja elellä rahoillani kunnes pääsen eläkkeelle 67-vuotiaana? Entä jos eläkeikää nostetaan 70-vuoteen? Olen vakuuttunut, että molemmissa tapauksissa 200 000e salkku riittää vuosikymmenen ajan elämiskuluihini. Tuo 200 000e salkku pitäisi olla helppo saavuttaa, mikäli ei tule kovin suuria ikäviä yllätyksiä matkan varrella vastaan. Eri asia on, haluanko lopettaa työt kokonaan. Pidän työstäni, varsinkin jos saan tehdä sitä määrällisesti sen verran, että aikaa ja energiaa riittää paljon muihinkin itselleni tärkeisiin asioihin. Omalla alallani on helppo tehdä keikkatöitä, joten tämä on yksi vaihtoehto tulevaisuudessa. Myös lyhennetyt työpäivät vakinaisessa työsuhteessa onnistunevat.
En myöskään usko, että kykenisin täysin ”eläköitymään”. Mielelläni teen edes hieman töitä. Vaimoni sanoo usein, että minulla menee helposti asiat ”överiksi”. Se on totta. Aina pitää olla joku projekti meneillään ja tykkään vetää täysillä. En kuitenkaan pidä siitä, että on useita projekteja päällä samaan aikaan vaan mielelläni keskittyisin yhteen asiaan kunnolla. Elämä on mukavampaa kun uppoutuu asioihin kokonaan ja välillä hakee rajojaan. Huomaan, että eri aikakausina tämä ”överiksi” vetämisen kohde on vaihdellut. Usein se on ollut jokin liikuntaharrastus, välillä sijoittamisen opiskelu, työ taikka opinnot. Vaimoni on pariinkin otteeseen puolitosissaan todennut, että ”onkohan sussa vähän aspergerin syndroomaan viittaavia piirteitä”. Enpä tiedä, tykkään vain kun voin rauhassa oppia uutta, kehittyä ja hakea rajojani aina yhdessä asiassa kerrallaan. En siis usko, että aivan heti olen täysin laakereilleni heittäytymässä.
Saattaahan käydä niinkin, että jo vaikka 10v päästä olen kyllästynyt odottelemaan ja vähennän työn tekoa tavalla taikka toisella. Mitään en ole lyönyt vielä lukkoon, sillä aina voi elämästä oppia jotain uutta ja vaihtaa suuntaa. Vanilla Sky -leffan kohtauksia ulkomuistista lainatakseni:
”Every passing minute is another chance to turn it all around...”
”...What is any life, if not the pursuit of a dream... Roam free, David! Most of us live our whole lives without any real adventure to call our own”.
Mitä mieltä sinä olet? Miksi sinä sijoitat ja mikä on sinun unelmasi? Mielelläni otan vastaan kommentteja teiltä lukijoilta.
