Käteinen on kohta roskaa?

Katsoin tänään Inderesin uusimman Youtube-videon, joka käsitteli inflaatiota. Inflaatiohan on madellut alhaisissa lukemissa jo todella pitkään. Keskuspankkien ”rahan printtaus” ja Koronan aiheuttama valtioiden velkaelvytys sekä kansalaisten tukeminen suoraan erilaisilla tuilla saattaa kuitenkin jatkossa pistää inflaation laukalle. 

Muun muassa Ray Dalio on jo jonkin aikaa puhunut siitä, että länsimaat ovat ylivelkaantuneita ja pitkän velkasyklin loppusuoralla. Historiassa tämän tasoiset velkatasot on lopulta hoidettu usein niin, että inflaation on annettu juosta samaan aikaan kun korot on pidetty alhaalla. Näkisin, että tällainen skenaario on tällä vuosikymmenellä aivan mahdollinen. 

Moni sijoittaja ei tällä hetkellä sijoita perustellen tätä sillä, että pörssien arvostuskertoimet ovat niin korkealla. Riskinä tällaisessa ajattelussa on se, että korot saattavat pysyä vielä pitkään matalalla ja inflaatio saattaa nousta paljon korkeammaksi, kuin mitä se on ollut jo vuosikausia. Jotenkinhan näin suurista velkatasoista on päästävä eroon. Keskuspankit ovat jo käyttäneet perinteisemmät keinonsa, joten nyt saattaisi olla vuorossa tämä viimeinen keino, jossa rahaa ohjataan lisää reaalitalouteen samalla kun korot pidetään inflaation alapuolella. Tässä maailmassa maksumiehiä olisivat ne, jotka pitävät rahansa pankkitileilla ja hyötyjät niitä, joilla on paljon velkaa. Osakemarkkinoille sijoittava todennäköisesti saa turvattua sijoitustensa ostovoiman, sillä yritykset kykenevät melko tehokkaasti siirtämään inflaation tuotteidensa hintoihin. Sitähän inflaatio on, tuotteiden hintojen nousua ja täten valuutan arvon alenemista. 

Kukaan ei tiedä, mikä tulevina vuosina on edessä, mutta mielestäni fiksu sijoittaja pohtii vakavasti myös tämän skenaarion toteutumisen todennäköisyyttä. 

Alla vielä pari linkkiä käppyröihin, joista näkee, milloin historiassa inflaatio on laukannut korkotasoja selvästi ylempänä:

https://goldswitzerland.com/inflation-interest-rates-1900-2011/

https://finmedium.com/2020/07/what-if-we-get-inflation-but-interest-rates-dont-rise/

Paljonko tuntipalkastasi jää oikeasti käteen?

Jos tavoitteena on saada rahaa säästöön/sijoituksiin, on tärkeä tietää, paljonko tienaa ja kuluttaa. Moni ajattelee, että koska tuntipalkka on vaikka 20e, niin 20e ostos vaatii noin tunnin verran työtä rahoittaakseen tuon ostoksen. Totuus on kuitenkin ihan toinen. Alla lasken suuntaa antavan arvion siitä, mitä bruttona noin 3200e kuukaudessa tienaava oikeasti tienaa käteen tunnissa.

Jos tienaa bruttona 3200e kuussa, tienaa noin 800e viikossa. Jos tekee viikossa noin 40 tuntia töitä, tienaa tunnissa bruttona:   

800e : 40h = 20e/h 

Lasketaan paljonko jää verojen jälkeen tuntipalkasta käteen arviolta. Oletan, että henkilö ei ole kirkollisverovelvollinen:

Veroprosentti on noin 19,5%

Eläkevakuutusmaksu + työttömyysvakuutusmaksu = 8,4%

Yhteensä verot ja maksut ovat pyöristetysti noin 28%  

 

Jos tuntipalkka on bruttona 20e, käteen tuosta jää 20e x 0,72 = 14,40e. Tällöin henkilö tienaa nettona käteen noin 2300e/kk ja 576e viikossa.

Työhön ei kuitenkaan useimmilla mene vain 40h viikossa, sillä aikaa kuluu myös työmatkoihin, töihin lähtöön valmistautumiseen (naisilla esimerkiksi meikkaamiseen aamuisin), töistä palautumiseen mentaalisesti ja fyysisesti työpäivän jälkeen ja työasioiden tahattomaan miettimiseen vapaa-ajallakin. Näiden tekijöiden vaikutuksesta viikkotyöaika voi hyvinkin olla keskimäärin noin 50h. Tällöin lähempänä totuutta oleva nettotuntipalkka on 576e : 50h = 11,52e/h. 

Työssä käynti aiheuttaa myös lisäkuluja, sillä töihin pitää useimmiten mennä autolla ja useisiin töihin pitää pukeutua siististi. Mikäli nämä lisäkulut olisivat arviolta noin 240e/kk putoaa nettotuntipalkka tasan 10e hujakoille. Tällöin nettotuntipalkka olisi tasan puolet bruttotuntipalkasta. Jos lisäkulut olisivatkin vain noin 80e/kk (moni omistaisi auton vaikkei töissä kävisikään) putoaa nettotuntipalkka 11 euroon. Oletetaan, että työn kulut ovat vain 80e, jolloin nettotuntipalkka on tasan 11e/h. Tällöin nettotuntipalkka on 55% bruttotuntipalkasta.

Itse ajattelen monesti, että todellinen palkkani työn teosta on se osuus, jonka saan säästettyä kaikkien elämän pakollisten kulujen jälkeen (Suomessahan on tukijärjestelmät niillekin, joita ei työn teko huvita). Jos arvioidaan pakollisiksi minimikuluiksi 1000e/kk (esim. ruoka, asuminen, vaatteet, kodinkoneet ja perushygienia) voidaan tuo vähentää työn nettopalkasta. 

1000e/kk tekee noin 250e viikossa. Jos työhön kuluu kokonaisuudessaan arvioimani 50h, alentaa tuo nettotuntipalkkaa:

250e : 50h = 5e/h

Eli nettotuntipalkka on tämän jälkeen 11e/h - 5e/h = 6e/h. Tämä nettotuntipalkka on tasan 30% alkuperäisestä 20 euron bruttotuntipalkasta. 

 

Summa summarum: jos päätät vaikka käydä ravintolassa syömässä 24e edestä, pitää sinun tehdä töitä tuon lisäkulun eteen 24e : 6e/h = 4h. Nyt voit kysyä itseltäsi, kuinka usein sinun on järkevää käydä syömässä ravintolassa, jos tavoitteenasi on säästää ja sijoittaa merkittäviä summia kuukaudessa. Vastaus on tietysti riippuvainen siitä, mitä kukin arvostaa. Itse en kovinkaan usein käy ulkona syömässä, sillä useimmiten otan ennemmin 4h lisää vapaa-aikaa kuin teen 4h töitä voidakseni kustantaa yhden ravintolaillallisen. Samaa pohdintaa voi tietysti käydä kaikkien kulutustottumusten suhteen, mitkä eivät ole pakollisia kuluja. Kun käytät rahasi lähinnä vain niihin asioihin, jotka oikeasti tuovat elämääsi paljon hyvinvointia ja onnea, voit silti saada rahaa hyvin säästöön, vaikka  todellinen nettotuntipalkkasi olisikin vain tuo 6e/h.

Tekemäni laskelma soveltuu parhaiten lapsettomille. Mitä enemmän on perhettä elätettävänä, sen karuimmiksi yllä olevat luvut muodostuvat. Perheellisten pitää olla tietoisempia siitä, mihin palkkansa kuluttaa, jos tavoitteena on säästää ja sijoittaa tyydyttäviä summia.

Tasapainoista elämää etsimässä

Tätä kirjoittaessani kesälomaa on vielä jonkin verran jäljellä, mutta jo nyt alkavat ajatukset siirtyä työhön. Tämä lienee merkki siitä, että stressaan töitä aivan liian paljon. 

Tunnen itseni sen verran hyvin, että vaarana töiden alettua on, että otan kontolleni aivan liikaa töitä ja teen rahankiilto silmissä myös ylitöitä. Sitten talven pimeina iltapäivinä ja aamuina olen todella väsynyt ja työt aiheuttavat lähinnä vain stressiä ja ahdistusta sen sijaan, että nauttisin töistä.

Tämä kirjoitukseni olkoon muistilappu itselleni, jotta en löytäisi tulevana vuonna itseäni samasta kierteestä. Eli viikonloput menevät lähinnä palautumiseen ja harrastukset sekä muu oikea elämä tuntuu ihan liikaa velvollisuudelta ja pakolliselta suorittamiselta. Kun energiaa on liian vähän ei jaksa oikein mitään, jolloin tekemättömät asiat ahdistavat lisää. Alkusyksystä kun on kesän ajan saanut lepoa, ahneus voittaa ja sitä kuvittelee, että jaksaa kyllä kovaakin työtähtia koko vuoden läpeensä. Mutta viimeistään talvien pimeys vievät voimat. 

En edes oikein ymmärrä, miksi olen niin kova ahnehtimaan ylimääräisiä töitä. Ylitöistä menee kuitenkin noin 50% veroihin, joten ei ole kovinkaan rationaalista vaihtaa muutoinkin vähäinen vapaa-aika huonoon tuntikorvaukseen. Nykyisilläkin tuloilla saan sijoitettua aivan tarpeeksi joka kuukausi.     

  

Tavoitteeni tulevana työvuotena

1. Pyrin nukkumaan joka yö edes lähes 8 tuntia (kova tavoite yökukkujalle). Väsyneenä töiden teko on rasittavaa ja työpäivän jälkeen ei meinaa jaksaa harrastaa ja sosialisoida. Unen merkitystä länsimaissa ei edelleenkään osata arvostaa. Se on kaiken hyvinvoinnin kulmakivi. Viime vuosina olen nukkunut arkena noin 5,5-7h ja viikonloppuisin 8-9h. 

2. En tee ylitöitä. Rahallisesti ylitöiden teko ei ole miellekästä nykykulutuksellani ja palkallani. Sen sijaan saan lisättyä vapaa-aikaa ihan mukavasti kun pidän työtunnit maltillisina. Erityisesti energisten vapaa-aikatuntien määrä lisääntyy dramaattisesti silloin, kun ei joka päivä väsytä itseään työllä. Vähäisemmän työn korvaan laadukkaammalla työn suunnittelulla ja toteutuksella. Tällöin työstä saa enemmän nautintoa.

3. En tuo töitä kotiin. Teen työt parhaani mukaan työpaikalla ja kotona en esimerkiksi lue sähköposteja.

4. Elämän tärkeysjärjestyksen pyrin pitämään seuraavana: perhe, harrastukset/vapaa-aika ja viimeisenä työ. Kuolinvuoteellaan moni katuu sitä, että asetti työn perheensä ja muun elämän edelle. En halua itse joutua katumaan viimeisinä päivinäni tuollaisia asioita.

5. Seuraan vähemmän talousuutisia ja pörssikurssien liikkeitä. Pitkäjänteisen indeksisijoittajan ei kannata päivittäin seurata tuntitolkulla pörssien liikkeitä. Tämä voi olla aluksi kivaa ja koukuttavaa mutta kuten kaikki addiktiot, se vie aikaa ja fokusta oikeasti tärkeämmiltä asioilta (katso edellinen kohta). Liiallinen pörssien seuraaminen on omalla kohdallani ehkä oire muista ongelmista, joita en halua ajatella ja kohdata.

6. Carpe diem. Yritän löytää joka päivästä mahdollisuuksia kokea jotain tärkeää tai vaikuttaa muihin ihmisiin ja maailmaan positiivisella tavalla. Elämä menee hukkaan, jos siitä ei osaa nauttia ja jos ei  arvosta jokaista päivää, vaikka ärsyttäviä asioita tapahtuisikin. Suurin osa päivittäisistä vastoinkäymisistä on isossa kuvassa täysin merkityksettömiä. Niiden ei kannata antaa pilata päivää. Päivää, jota et enää koskaan saa takaisin. Päivittäiset teot kannattaa aina peilata sen kautta, että emme elä ikuisesti ja viikatemies korjaa satoa keskuudessamme joka hetki.

7. Minimalismi niin tavaroissa kuin abstraktimmallakin tasolla elämässä vähentää stressiä ja levottomuutta. Tai ehkäpä oikea termi olisi essentialismi eli keskitytään niihin asioihin elämässä, jotka oikeasti ovat merkityksellisiä onnen ja hyvän elämän kannalta.    

8. Kaikki nämä tavoitteet liittyvät hitaampaan elämään. Kun elämä ei ole ajallisesti tai materiaalisesti ympätty täyteen turhaa sälää, jää aikaa olennaiselle. Urheillessa olen monesti päässyyt huumaavaan flow-tilaan, jossa ajantaju ja tietoisuus itsestä katoaa tai ”sulautuu” ympäristöön. Uskon, että ylimääräistä sälää karsimalla, voin elää arjessakin (töissä, kotona, harrastuksissani) useammin jonkin asteisessa flow-tilassa. Kiire on tehokkain tapa epäonnistua tässä. Mikäli onnisun, ei FIREn saavuttaminenkaan ole pakkomielteisesti läsnä joka päivä. Voin olla tyytyväinen ja onnellinen heti.

Itselläni on kaikissa yllämainituissa kohdissa paljon parannettavaa. Tavoitteet pitää kuitenkin laittaa korkealle, jotta Kuuhun kurottaessa yltäisi joskus vaikka Mount Everestin huipulle. 

Ostin ylimääräiset kesälomat loppuelämäni ajaksi

Firettäjät tietävät, että pääomasta voi syödä 4% vuodessa vuosikymmenien ajan ilman, että on kovinkaan suuri todennäköisyys sille, että pääoma sulaisi kokonaan nolliin missään vaiheessa. Ainakin näin on ollut kun katsotaan taaksepäin historiaan ja tutkitaan, mitä Yhdysvaltojen S&P 500 on tuottanut (katso linkki laskuriin).

Laskin tuon neljän prosentin nyrkkisäännön mukaisesti, paljonko olen sijoituksillani ostanut ylimääräisiä vuosittaisia vapaapäiviä itselleni koko loppuelämäni ajaksi. Eli montako ylimääräistä vapaapäivää olen teoriassa ostanut itselleni joka vuodelle koko loppuelämäni ajaksi.

Tämän laskeminen on hyvin yksinkertaista. Salkkuni koko on nyt noin 54 000e. Lasketaan, paljonko 4% on tästä summasta:

54 000e : 25 = 2160e (tai 54 000e x 0,04 = 2160e)

Eli 2160e voin tuhlata vuosittain. Lasketaan montako vapaapäivää tämä vastaa:

Vuosittainen kulutukseni tällä hetkellä on 1400e/kk x 12kk = 16 800e

Päivässä kulutan keskimäärin: 16 800e : 365 = 46e 

Montako päivää olen jo ostanut:

2160e : 46e/vrk= 47 vrk

Eli periaatteessa voisin tästä lähtien ottaa 47 ylimääräistä vapaapäivää vuodessa joka ikinen vuosi ilman, että kovinkaan suurella todennäköisyydellä rahat loppuisivat koskaan kesken.

Historia ei ole tae tulevaisuudesta ja varsinkaan nykyisten nollakorkojen vallitessa en välttämättä usko tuon 4%:n olevan riittävän alhainen luku. Mutta uskoisin, että vähintään yhden kuukauden voisin ainakin pitää ylimääräistä lomaa koko loppuelämäni ajan ilman, että rahat loppuisivat missään vaiheessa. Toisaalta ylimääräiset lomat laskevat vuosittaista bruttopalkaa, mikä taas alentaa veroprosenttia. Eli palkasta jäisi prosentuaalisesti enemmän käteen.

Tällä hetkellä sijoitan vuodessa 800e/kk x 12kk = 9600e. Neljä prosenttia tuosta summasta on 384e. Eli joka vuosi ostan lisää vapaapäiviä:

384e : 46e/vrk = 8,35 vrk.

Eli vuosittain ostan itselleni yli 8 uutta vapaapäivää. Lisäksi salkkuni kasvaa pikkuhiljaa korkoa korolle, joka ”ostaa” vielä lisää vapaapäiviä. 

Taloudellinen riippumattomuus on vielä kaukana, mutta jonkin verran minulla on jo mahdollista ottaa halutessani palkattomia lomia. Näin kun asiaa miettii niin tuntuu, että töitä ei aivan hirveästi viitsi enää stressata.

”Salainen” minimitavoitteeni sijoittamisessa

Blogini alkupään postauksessa, mietin sijoitustavoitettani. Mitään selkeää tavoitetta en ole lyönyt lukkoon, mutta yksi ”salainen”tavoite minulla on ollut koko ajan takaraivossani. Tämä voisi olla niin sanotusti minimitavoitteeni, mikäli en matkan varrella mitään muuta tavoitetta keksi tai ellen jostain syystä päätä kesken kaiken tehdä elämässäni muutoksia, jotka tekevät tavoitteesta mahdottoman. Tietysti tavoite myös sisältää olettaman, että töitä riittää ja ylipäätään terveys sallii työnteon pitkälle tulevaisuuteen. 

Tämä minimitavoitteeni on saavuttaa nykyrahassa mitattuna (eli inflaatiokorjatusti) 200 000e salkku. Uskon, että aivan realistinen minimisäästöaste tästä hamaan tulevaisuuteen on 20% nettopalkastani. Tämä tekisi nykypalkassa mitattuna noin 430e kuukaudessa. Ainakin seuraavat 1-2 vuotta pitäisi olla mahdollista sijoittaa 800e/kk, joten tuo laskee hieman loppuajan kuukausittaista minimisäästösummaa.

Esimerkiksi Seligsonin tuottolaskurilla (Linkki laskuriin) on mukava laskea erilaisia salkun tuottoja tuota kuukausisäästösummaa käyttäen. Katsotaan, paljonko reaalituottoa vaaditaan, jotta saavuttaisin tavoitteeni 23 vuodessa, jolloin olen 60-vuotias.

Nykyinen salkkuni on noin 52 000e. Tuo 200 000e salkku saavutetaan 23 vuoden aikana, mikäli annualisoitu reaalituotto on kaikkien sijoittamiseen liityvien kulujen jälkeen 1,1% vuodessa. Hyvinkin vaatimaton tuotto-odotus siis riittää tuon tavoitteen saavuttamiseen.

Kolmen prosentin reaalituotolla salkku olisi 23v kuluttua jo 272 000e. Mikäli osakkeet tuottavat reaalisesti historiallisen keskiarvonsa verran eli 5%, voidaan arvioida, että kulujen jälkeen (lähdeverot ja hallinnointikulut) tuo tuotto olisi noin 4,2%. Tuolla tuottoprosentilla salkku olisi 23v kuluttua 332 000e. 

Tuo 200 000e salkku olisi kevyesti 10x vuosikulutukseni verran. Nykyisillä vuosimenoillani se vastaisi noin 11,7v kulujani. 272 000e salkku vastaisi 16 vuoden kuluja ja 332 000e salkku 19,5v kuluja. 

Neljän prosentin säännöllä 200 000e salkusta voisin nostaa 8 000e vuodessa, 272 000e salkusta 10 880e ja 332 000e salkusta 13 280e. 

Aika näyttää haluanko jatkaa pääoman kartuttamista vielä 23v ajan, mutta ainakin tuo 200 000e salkun saavuttaminen pitäisi olla enemmän kuin realistinen tavoite.

Tuplaostot maanantaina

Maanantaina ostan poikkeuksellisesti tuplasummalla kuukausisäästöllä ETF:iä. Ostan 1600 eurolla seuraavan allokaation mukaisesti:

EUNK (Eurooppa, TER 0,12%) 50% 

EUNL (kehittynyt maailma) 21%

IS3N 25% (kehittyvä maailma) 25%

IUSN (kehittyneen maailman pienyhtiöt) 4%

Miksi ostan tuplasummalla juuri nyt?

1. Tilillä on yhä sen verran paljon ylimääräistä rahaa, että mielelläni pääsen siitä ”eroon”.

Lisäostoksen jälkeen tilillä on arviolta noin 8500e ennen seuraavaa palkkapäivää. Tuo on mielestäni sopiva käteisen määrä tässä elämäntilanteessa.

2. Kertasijoitus on todennäköisesti kannattavampi strategia kuin tasainen kuukausisijoittaminen.

Kuuntelin todella laadukasta Rational reminder -podcastia (linkki jaksoon). Siinä käsiteltiin isomman kertasumman sijoittamista vs ajallinen hajauttaminen. Ajallisen hajauttamisen hinnaksi tuli keskimäärin 0,38% vuodessa kymmenen vuoden aikaskaalalla. Eli tuotot olivat annualisoidusti keskimäärin 0,38% huonommat vuosikymmenen aikana, kuin jos olisi sijoittanut summan kerralla. Kaksi kolmasosaa tapauksista parempi tuotto saatiin sijoittamalla koko potti kerralla. Ajalliseksi hajauttamiseksi valikoitiin tuossa simulaatiossa 12kk ajanjakso. Sijoitukset ”tehtiin” tasasummin kerran kuukaudessa. Tutkimukseen valikoitiin Kanadan, USA:n, Japanin, Australian, Iso-Britannian ja Saksan pörssit. Simulaatio käsitteli vuoden 1970-2020 välisiä pörssien tuottoja. Ajallisella hajauttamisella ei saatu kovin merkittäviä hyötyjä edes niiden kertasummasijoitusten kohdalla, jolloin kertasijoitus oli tehty todella epäedullisena hetkenä. 

3. Eurooppa ja kehittyvät markkinat ovat vielä melko kohtuullisesti hinnoitellut markkinat.

EUNK maksoi vuoden 2015 maaliskuussa lähes yhtä paljon kuin tällä hetkellä. Samoin vuoden 2017 toukokuussa EUNK maksoi yhtä paljon kuin nytkin. EUNK on noin 15% alempana kuin sen all time high -lukema ja sen p/e on myös melko kohtuullinen. Euroopan osakemarkkinat ovat siis jo pitkään menneet sivusuunnassa, joten vuosikymmenien perspektiivillä nyt on luultavasti ihan kohtuullinen hetki sijoittaa Eurooppaan. Sama tilanne on kehittyvien markkinoiden (IS3N) kohdalla. IS3N oli melko lähellä nykyhintoja jo vuoden 2015 huhtikuussa. Lisäksi minua on jo pitkään harmittanut, etten sijoittanut jo vuosia sitten isompia summia osakemarkkinoille. Nyt nämä kaksi ETF:ää tarjoavat mahdollisuuden sijoittaa jo viitisen vuotta sitten nähtyihin hintoihin (esimerkiksi USA ei tarjoa).

4. Korona

Saattaa hyvinkin olla, että korona aiheuttaa vielä suurenkin pörssiromahduksen. En kuitenkaan osaa sanoa, mikä on tämän todennäköisyys. Uskon kuitenkin, että monessa maassa ei kovinkaan helposti enää mennä keväällä nähtyihin lock downeihin. Rajut sulkutoimet ovat myrkkyä taloudelle, joten niitä todennäköisesti vältellään mahdollisimman pitkään. Toinen asia on ihmisten ostoskäyttäytyminen. Moni ei koronan takia välttämättä pitkään aikaan ole valmis syömään ravintoloissa, matkustamaan jne. Sijoitan kuitenkin vuosikymmenien aikajänteellä, enkä usko, että koronan taloudelliset vaikutukset ulottuvat kovinkaan monen vuoden päähän. 

5. Keskuspankit vs korona

Koronaa suurempana uhkana tuleville tuotoille näen keskuspankit. Keskuspankit tekevät kaikkensa, jotta osakemarkkinat eivät romahda nyt koronan vaikutuksesta. Myös koronan jälkeen keskuspankit jatkavat todennäköisesti korkojen pitämistä nollan tuntumassa ja ”rahan printtausta”. Tämä aiheuttaa uhan osakemarkkinoiden tulevien vuosien tuotoille. Osakemarkkina saattaa kuplaantua (arvostuskertoimet nousevat), jolloin tulevat tuotot odotusarvoisesti heikkenevät. Sijoittamalla nyt varmistan, että saan tämän hetken sijoituksille edes jossain määrin kohtuullisen tuoton pitkässä juoksussa. Kyse on siis jonkin sortin FOMO-ilmiöstä omalla kohdallani. 

Ensi kuusta lähtien tarkoituksena ei olisi enää muutella kuukausittaista sijoitettavaa summaa, vaan aion pitää sen 800e tuntumassa, Toki, mikäli markkinat tarjoavat mahtavia ostopaikkoja pörssien romahduksien muodossa, saatan hyvinkin nostaa hetkellisesti sijoitettavaa summaa jonkin verran. Tilillä pidän kuitenkin mielelläni kohtuullisen puskurin kaikissa tilanteissa ja velalla en ala sijoittamaan. En myöskään jatkossa aio näin vahvasti tiltata kuukausiostojani mihinkään tiettyyn markkinaan. Eri maiden/maanosien painotukset ovat tällä hetkellä mielestäni melko sopivat salkussani.