Miksi sijoitan? Mikä on koko homman Endgame? Mikä on realismia ja mikä harhaista unelmaa? Näitä asioita olen viime aikoina miettinyt.
Vastausta pohtiessa on tietysti lähdettävä perusteista eli siitä, kuka minä olen:
1. Neuroottinen: ahdistun aika helposti. Liiallinen kiire näkyy ahdistuksena, ärtymyksenä, ylikierroksina, väsymyksenä tai alakuloisuutena. Toisaalta olen periksiantamaton, mikä vain pahentaa esim ahdistusta ja väsymystä. Myöskin pitkät lomat alkavat lopulta useimmiten ahdistamaan, varsinkin jos ei ole tarpeeksi mielekästä tekemistä. Mielekäs tekeminen on usein myös melko tyyristä. Mikäli vain lorvailen, näen viikatemiehen joka kulman takana ja uskon kuolevani hetkenä minä hyvänsä. Lisäksi minun on pakko sopivisssa määrin rasittaa/kiusata itseäni, jotta kokisin elämäni merkitykselliseksi ja saisin tarvittavat dopamiinikiksit. Työ on tähän useimmiten ihan hyvä väline.
2. Introvertti: viihdyn hyvin myös omissa oloissani. Liiallinen sosiaalisuus vie energiaa. Toisaalta ahdistun, jos elän vähänkään pidempään erakon elämää.
3. Nuukuus ja ahneus. En pysty tuhlaamaan hyvällä omallatunnolla isoja määriä rahaa. Vaikea kuvitella, että kykenisin tuhlaamaan suurinta osaa sijoittamistani rahoista. Maltillisia määriä ehkäpä voisin. Tykkään tienata rahaa, sillä raha saa minut tuntemaan itsenä voimakkaaksi. Kasvava salkku symbolisoi elinvoimaa, kehittymistä ja kuolemattomuutta.
4. Olen tunnollinen. Tämä on kaksiteräinen miekka. Etenkin töissä hoidan tunnollisesti työtehtävät. Tämä saattaa toki liittyä myös neuroottisuuteen. Jos töitä on liikaa, alkaa ahdistaa kaikki hoidettavat asiat. Toisaalta nautin ponnistelusta. Taidan myös tykätä rutiineista.
5. En keksi viidettä merkittävää asiaa, vaikka numero viisi olisikin miellyttävä luku. Numero neljä ilmeisesti ahdistaa. En koskaan esim tarkista ovia neljää kertaa, vaan tarkistan ne joko 3 tai 5 kertaa.
Näistä voisi vetää johtopäätöksen, että pitäisi pyrkiä tasapainoon, sillä kaikki ääripäät johtavat herkästi ahdistuksen, tylsistyminen ja masennuksen alhaiseen alhoon.
Entä mistä nautin?
1. Liikunta/urheilu: näihin ei rahaa uppoa montaakaan sataa euroa vuodessa.
2. Älylliset haasteet ja uuden oppiminen. Töissä saa vähän näitäkin.
3. Omien taitojen ja kykyjen käyttäminen äärirajoilla: mahdollistuu harrastuksissa ja töissä.
4. Kahvin juonti, piipputupakka ja kiikkustuoli: hämärässä olohuoneessa filosofointi samalla kun ulkona sataa kaatamalla ja ukkostaa.
5. Väittelyt hyvässä hengessä. Valitettavasti moni ei osaa väitellä, vaan vetävät herneen nenään.
6. Perheen kanssa vietetty laatuaika.
7. Hyvät keskustelut.
8. Illanistujaiset pienellä porukalla (päihteiden avustuksella tahi ilman).
9. Tilanteista, joissa voin olla aidosti avuksi. Elämälläni on silloin (lisä)merkitys.
10. Pitkistä yöunista ja riittävästä levosta. Hitaista aamuista. Pitkään valvomisesta.
Mitkä ovat haaveeni?
1. Nähdä maailmaa matkustelemalla. Matkustelussa on vain se huono puoli, että toisaalta tykkäään rutiineista. Matkoilla on vaikea pitäytyä niissä.
2. Viettää talvisin ainakin osa ajasta jossain sopivan lämpimässä maassa. Valo ja lämpö tuovat uutta virtaa elämään keskellä pimeää talvea. Joitain vuosia sitten olin etelän lämmössä keskellä talvea. Antoi aivan uskomattoman paljon piristystä. Kaiholla muistelen kyseistä reissua.
3. Kuolla mahdollisimman vanhana ja elää terveenä mahdollisimman pitkään.
4. Nähdä lapseni kasvavan ja pärjäävän elämässä.
5. Tehdä sen verran töitä, että jää tarpeeksi aikaa ja energiaa muullekin elämälle kuten perheelle, kavereille ja harrastuksille.
6. Olla varakas kuolemaani saakka. Jättää myös mukavasti perintöä.
7. Elää taloudellisesti huoletonta elämää.
8. Elää hyvä elämä. Olla hyödyksi yhteiskunnalle.
Salkkuni on nyt noin 110 000€. Olen jo sen verran iäkäs, etten kykene saavuttamaan täyttä taloudellista riippumattomuutta kovin montaa vuotta ennen virallista eläkeikää. Toisaalta, olisinko onnellinen, jos lopettaisin työt ja elelisin salkkuni turvin? Yllä mainituista syistä se tuskin olisi mielenterveyteni tai onnellisuuteni kannalta paras vaihtoehto. Olisi aivan liian monta syytä ahdistua.
Sen sijaan paras ratkaisu on vihaamani kultainen keskitie. En pidä kultaisesta keskitiestä, koska se ei koskaan johda suuriin sankaritekoihin. Minun tilanteessani ääripäiden välttely on kuitenkin viisainta.
Miltä tuo kultainen keskitie sitten käytännössä näyttäisi? Varmaankin tältä:
Tulen tekemään palkkatöitä viralliseen eläkeikääni saakka ja ehkäpä hieman vielä senkin jälkeen. Tärkeintä olisi voida tehdä töitä sopivia määriä kulloisenkin elämäntilanteen mukaisesti. Palkkani tulee ikälisien myötä toivon mukaan hieman nousemaan vuosien myötä. Ei siis ole järkevää kiristää säästöastetta nyt liian kireälle. Lisäksi Suomen verotus mahdollistaa yli 10 000€ tienaamisen vuosittain lähes nollaveroilla. Itselläni on melko OK tuntipalkka, joten tuo matalalla roikkuva hedelmä kannattanee poimia. Lisäksi keikkatöiden teko on alalllani helppoa, mikä luo lisää liikkumavaraa elämääni.
Tämän lisäksi haluan yhä kasvattaa salkkuani sijoittamalla uutta rahaa pörssiin. Tavoitteeni on kuitenkin pikkuhiljaa kyetä tekemään talvisin ulkomaanreissuja jonnekin sopivan lämpimään maahan. Tällöin työssäjaksamisenikin paranee. Sanaan ”joustavuus” tiivistyy kaikki olennainen. Minun kannattaa aina keväisin arvioida tulevan lukuvuoden tilanne, ja ottaa elämäntilanteeseeni nähden sopivasti seuraavalle lukuvuodelle töitä. Valitettavasti niin kauan kuin olen virassa, en kyllä voi merkittävän paljon vähentää työmäärääni. Toisaalta ulkomaanreissut saattavat vaikuttaa aika paljonkin jaksamiseeni.
Autoregulation. Tuollaista periaatetta olen käyttänyt viime aikoina treeneissäni melko menestyksekkäästi. Eli treenataan aina kulloisenkin päivän energiatasojen mukaisesti. Suostutellaan keho yhteistyöhön; stimulate don’t annihilate. Olen ollut huomaavinani, että apina on tipahtanut selästäni ja olo on kaikin puolin hieman keventynyt. Enää treeneihin lähteminen ei aiheuta juuri lainkaan ahdistusta ja stressiä. Tuo treenityyli vaatii itsetuntemusta, kokemusta, malttia, älyä ja ennen kaikkea rehellisyyttä itselle. Samaa periaatetta aion soveltaa muuhunkin elämääni. Jos esimerkiksi tiedossa on rankka työvuosi, pitää erinäisin keinoin vähentää työtaakkaa. Yhtenä vaihtoehtona on työpäivien lyhentäminen.
Lisäksi aion olla työelämässä kettumaisempi kuin aiemmin. Olen huomannut, että ne pääsevät työelämässä monella tavalla helpommalla, joilla on töykeä, tiukka tai ehdoton asenne. Kilttejä ihmisiä käytetään surutta hyväksi. Aion jatkossa siis olla tiukempi. Se olkoon minulle yksi väylä downshiftata töissä. Työstressi vähenee, mutta palkka pysyy samana. Ei ollenkaan huono juttu.
Vaikka vähentäisin opetustunnit lähes minimiin (virassa ollessani), saan silti sen verran palkkaa, että sillä pitäisi tulla toimeen ilman, että kajoan salkkuuni. Jopa sijoittaminen saattaa tuossa tilanteessa yhä onnistua. Kun ikää tulee merkittävästi lisää, yksi vaihtoehto on myös irtisanoutuminen ja siirtyminen keikkatöihin. Tämä on kuitenkin aika äärimmäinen ratkaisu, joten en sitä vielä pitkiin aikoihin edes harkitse.
Unelmani on siis elää melko tapahtumarikasta (toisaalta aika vaatimatonta), tasapainoista, tervettä, elinvoimaista ja taloudellisesti turvattua elämää, jossa välillä pääsee myös ottamaan ansaittuja irtiottoja arjesta. Sijoituksiin ei välttämättä tarvitse koskaan kovinkaan radikaalisti koskea, sillä sopivasti töitä tehden saan elämäni toivon mukaan rahoitettua. Suurin haasteeni on pitää loputon ahneus ja kitsaus aisoissa. Ehkä iän karttuessa nämäkin särmät pikkuhiljaa hioutuvat.
Loppukaneettina ohjeet itselleni ja ehkäpä Sinullekin:
Usko itseesi. Ole voittaja. Voittajat selviytyvät aina.
Vaali älynlahjojasi. Älykkyys on kykyä sopeutua joustavasti ympäröivään maailmaan.
Vaali terveyttäsi. On vaikea voittaa, jos on sairas.
Ole kiitollinen siitä, mitä sinulla jo on. Kiitollisuus lisää onnellisuutta ja onnellisuuttahan me kaikki lopulta tavoittelemme.
