Sijoittaminen on henkisesti raskasta. Nousurallissa ahneus ja FOMO jatkuvasti lisääntyy ja romahduksissa kiima lapata mahdollisimman isoja summia markkinoille keinolla millä hyvänsä sen kuin nousee. On siis pörssin suunta kumpi tahansa, menee psyyke helposti ylikierroksille. Voiko maratonin juosta alusta loppuun sprinttivauhtia? Tuskinpa. Siinä uupuu todennäköisesti jo hyvissä ajoin paljon ennen puoltaväliä ja lunkemmin matkaan lähteneet pyyhältävät hymyssä suin tanssahdellen ohitse.
Monet fyysikot ja kosmologit epäilevät, että universumi on äärettömän kokoinen. Jos näin on, tuosta seuraa (tutkijoidenkin mukaan) muun muassa se, että minusta ja sinusta on loputon määrä identtisiä ja lähes identtisiä ”kopioita”. Osa menestyy hyvin, osa kohtalaisesti ja osa surkeasti. Minustakin saattaa siis olla ääretön määrä ”kopioita”, jotka lopettivat sijoittamisen, koska tekivät asiat liian totisesti ja hammasta purren päätyen lopulta burnoutiin. En halua olla yksi heistä.
Osakemarkkinat voivat tuottaa hyvin pitkään erittäin surkeasti. Se saattaa murtaa vahvimmankin maailmanindeksialfan selkärangan. Pelkästään Shillerin PE:n muutokset vuosikymmenien aikana voivat olla erittäin brutaalit. Alla on kuvaaja S&P500:n Shillerin PE:stä eri ajanjaksoina.
Alimmillaan SP500:n Shillerin PE eli CAPE on historiassa ollut 4,78 ja korkeimmillaan 44,19 eli vaihteluväli on ollut infernaalisen mittava. En sano, että minun elinaikanani nähtäisiin yhtä suuria heilahduksia, mutta on hyvä pitää mielessä, että pitkien ajanjaksojen aikana tapahtuu mitä eriskummallisempia asioita. Viimeiset vuosikymmenet SP500:n CAPE on kivunnut hiljalleen lähinnä ylöspäin, joten sijoittajilla on ollut kissanpäivät. Mitä jos jatkossa suunta onkin hitaaaaasti alaspäin?
Pitkäjänteinen sijoittaminen on äärettömän tylsää ja uuvuttavaa puurtamista. Toisaalta milloin tahansa voi alkaa pitkä ja syvä karhumarkkina. Salkun arvo on vain virtuaalista ostovoimaa eikä salkun numeeriseen arvoon pidä liiaksi kiinnittyä saati ihastua. Iso osa salkun arvosta voi hyvinkin lyhyessä ajassa osoittautua katteettomiksi unelmiksi. Kaiken tämän epävarmuuden keskellä vuosikymmenien mittaan tulee tapahtumaan omassa oikeassa elämässä henkisesti kuluttavia asioita. Silti pitäisi jaksaa säännöllisesti sijoittaa läpi avioerojen, läheisten sairastumisten ja kuolemien, omien terveysongelmien, työstä johtuvan uupumisen, keski-iän kriisin, korkomuutosten, inflaatiomyrskyjen, talon remppojen, sotilaallisten erityisoperaatioiden, veronkorotusten sekä muiden sosioekonomisia mannerlaattoja repivien tapahtumien.
Ihmisenä olemisen dilemma on loputon fiksaatio ja tarrautuminen lopputulokseen. Lopputulos on kuitenkin aina täysin sattuman käsissä. Lähes mitä tahansa voi tapahtua minä hetkenä tahansa. Jos tuon tosiasian sisimmässään ymmärtää ja ennen kaikkea hyväksyy, on elämä ja sijoittaminen paljon helpompaa. Let the chips fall where they may and seize the day!
Onko elämä matka? Matkalla on määränpää, joten en tiedä, kannattaako sitä ajatella matkana. Tulee fokusoiduttua liiaksi perille pääsyyn ja maanisesti etsittyä oikoteitä. Ehkä elämä on tanssi tai musiikkiesitys kuten Alan Watts väitti aina siihen saakka kunnes alkoi keskittyä ruokkimaan kirkkomaan floraa ja faunaa. Musiikin ja tanssin päämääränä ei ole päästä maaliin. Musiikin tarkoitus on itse musiikki.
Koitan nauttia, mitä sitten tapahtuukaan. Sijoitan kuukausittain sen verran kuin satun kykenemään, nautin nousuista sekä laskuista ja kanssasijoittajien hötkyilyistä. Pörssikurssien tanssista. Enkä aio pyytää lupaa elämästä iloitsemiseen ja nauttimiseen osakemarkkinalta taikka salkultani.
Tänään poltan piipullisen niiden kopioideni muistolle, jotka uupuivat taakkansa alle. Missä sitten lienettekin.
Gather ye rosebuds while ye may,
Old time is still a-flying;
And this same flower that smiles today
Tomorrow will be dying.
