Olemme kaikki imagomme ja maineemme orjia. Luokan häirikkö ei useinkaan voi muuttua, sillä mainehan siinä menisi. Kiltin maineen saanut työntekijä ei voi nousta vastarintaan, sillä sehän olisi skandaali. Cheekin oli lopulta pakko lopettaa uransa, sillä hän oli myös menestyksensä vanki. Samoin itse koen omassa arjessani sekä myös blogikirjoitusteni takia olevani itseni vanki. Tämä siis alustuksena alla oleville pohdinnoille.
Laskin tämän vuoden keskimääräiset kuukausittaiset luvut (eli ensimmäiset 9kk):
Nettopalkka: 2614€/kk (sisältää lomarahan)
Kulut: 1650/kk
Säästöön: 965€/kk
Säästöprosentti: 36,9%
Tein alkuvuodesta ylitöitä, joten palkka ei enää tällä hetkellä ole noin iso. Loppuvuoden nettopalkka onkin 2140-2200€. Toisaalta myös kulut tulevat vastaisuudessa olemaan (ainakin jonkin aikaa) todennäköisesti jonkin verran nykyistä alemmat.
Jos en downshiftaisi, voisin jatkossakin ylläpitää melko hyvää säästöprosenttia. Arvioisin, että voisin sijoittaa seuraavat 20 vuotta 400-900€/kk, riippuen elämänvaiheesta tekemällä 100%:n työaikaa. Oma alani on siitä hankala, että palkka tulee opetustuntien perusteella, mutta opettaminen on vain noin 60% työtehtävistä (ajallisestikin). Tämän takia töiden vähentäminen laskee jyrkästi palkkatasoa, mutta ei välttämättä työmäärää ihan hirveästi. Edes progressiivinen verotus ei välttämättä kallista vaakaa downshiftaamisen hyväksi.
Olenkin tässä pohtinut, voisinko ”säästää kakun ja syödä sen myös”. Nyt kun joka tapauksessa teen 100%:n työaikaa kesään saakka, ajattelin käyttää tilanteen hyväksi ja tehdä testin. Yritän saada tuon 100%:n työajan tuntumaan kevyemmältä. Esimies on käskenyt priorisoida, mikäli tuntuu, että työmäärä on liiallinen. Teenpä siis noin. Nyt onkin sitten mietittävä, mistä voisi hyvällä omallatunnolla karsia tai mitkä asiat voisin tehdä enemmän ”vasurilla”.
Olen aikoinaan tehnyt kahta työtä yhtä aikaa ja työtunteja tuli viikossa nykyistä paljon enemmän. Ihmettelen, miksen nykyään meinaa aina jaksaa nykyistäkään työmäärää, joka on melko vaatimaton aiempaan verrattuna. En haluaisi vähentää töitä ja nettopalkkaani vain, koska työ on kuormittavaa. Kyllä ihmisen pitäisi kyetä tehdä täyttä työaikaa ilman, että työ varastaa koko elämän. Työtä pitää tehdä sillä tavalla, että elämä pysyy balanssissa. Esimies saa sitten ilmaista, jos työpanoksessa on jotain moitittavaa. Kun on fuck you -rahat jemmassa, voi keskustella asiasta ilman suurempaa stressiä. On työnantajan velvollisuus mahdollistaa se, että työntekijät kykenevät tehdä työt työajan puitteissa.
Toinen asia, missä yritän kehittää itseäni, on ruutuajan vähentäminen. Netissä ja sosiaalisessa mediassa tulee roikuttua niin monta tuntia päivässä, ettei ole ihmekään, että on usein stressaantunut olo enkä meinaa ehtiä tehdä asioita. Some ja netti aiheuttaa tutkijoiden mukaan stressiä, vaikkei sitä itse tunnistaisi.
Kolmas muutos liittyy harrastamiseen. Yritän urheilla vähemmän pakkomielteisesti. Aion määrällisesti harrastaa yhtä paljon kuin ennenkin, mutta toteuttaa asioita hieman enemmän fiiliksen mukaan. Harrastaminen on yhä hieman liikaa puurtamista ja suorittamista, vaikka olen tässä kyllä jonkin verran kehittynyt parempaan suuntaan viime vuoteen verrattuna. Harrastaminenkin lisää herkästi stressitasoja, jos sitä tekee liian totisesti.
Näillä eväillä koitan tehdä arjesta ja etenkin vapaa-ajasta vähemmän stressaavan. Lisäksi koitan tehdä sijoittamisesta hauskempaa. Edelleen käytän sijoitussuunnitelmaani ohjenuorana, mutta en aio sitä välttämättä aina orjallisesti noudattaa. Jos näen mielestäni hyvän paikan, saatan käyttää sen, vaikka se olisi sijoitussuunnitelmani vastaista. Esimerkiksi haluaisin uskoa, että olisin tajunnut sijoittaa IT-kuplan romahdettua 2000-luvun vaihteessa Nasdaqiin. Rahapodin sanoin: elämässä saa käyttää speelöögaa. En väitä, että näin tekemällä saisin parempia tuottoja. Sen sijaan sijoittamisen mielekkyys lisääntyy, mikä on myös jossain määrin arvokas asia. Sen ansiosta saattaa motivaatio pysyä pidempään hyvänä.
Jos saisin elämäni balanssiin tehden 100%:n työaikaa (ei kuitenkaan ylitöitä), voisin viimeistään 60-vuotiaana irtisanoutua ja elellä sijoitusten turvin viralliseen eläkeikään saakka, vaikka pörssi tuottaisi tuona aikana lähestulkoon kuinka huonosti tahansa. Saattaa olla, että jonkin verran töitä tekisin irtisanoutumiseni jälkeenkin, sillä pitkien kesälomien aikana olen huomannut, että liika lomailu ei myöskään ole pelkästään positiivinen asia. Herkutkin ovat hyviä, jos niitä ei syö jokaisella aterialla. Ja jos on takana usean viikon diettaaminen, herkut maistuvat taivaallisilta. Elämässä pitää siis olla sopivasti haasteita, kärsimysta ja tavoitteita. Siis sopivasti.
Vähemmän suunnittelua sekä sääntöjä ja enemmän spontaania elämästä nauttimista. Myös tämä kirjoitus saattaa olla vanhentunutta tietoa hetkenä minä hyvänsä. Mutta nyt on tällä hetkellä tällaiset fiilikset ja näillä mennään ainakin jonkin aikaa.
Edit. Viime päivinä ovat energiatasot vaihdelleet kouluarvosanoin 5-8 välillä. Välillä on päiviä, että triviaalin pienetkin asiat tuntuvat todella raskailta. Koitan erityisesti harrastuksen suhteen ottaa jatkossa kevyemmin. Siinä on eniten kevennyksen varaa. Harmillista, että työt häiritsevät näin pahasti harrastamista. Tässä olisi taas yksi lisäsyy olla varakkaampi. Lisäksi ajattelin alkaa merkitsemään päivittäin kalenteriin kouluarvosanoin, kuinka paljon on ollut energiaa/jaksamista. Jatkossa tuo keskiarvo löytyy kuukausikatsauksesta. Keväällä on sitten jotain dataa kun mietin, pitäisikö kesän jälkeen tehdä vähän vähemmän töitä ja alentua ottamaan palkanalennus.
